10 asiaa, joita Vatikaanin salainen arkisto huhujen mukaan piilottelee

Mitä Vatikaanin salainen arkisto pitää villeimpien huhujen mukaan sisällään? Sukelletaan nyt salaliittoteorioiden ja epäilijöiden maailmaan.

Viime syksynä paavi Franciscus muutti salaisten arkistojen nimen Vatikaanin apostoliseksi arkistoksi, koska aiempi nimi oli aiheuttanut väärinkäsityksiä ja salaliittoteorioita. Tuskin mystisyys arkistojen yllä katoaa mihinkään nimenmuutoksen myötä.

Jokainen paavi on omalla kaudellaan avannut aina jonkun tietyn arkiston osan, ja paavi Franciscus on ilmoitti syksyllä 2019 suuren kohun saattelemana päästävänsä tutkijat tutustumaan toisen maailmansodan aikaisiin dokumentteihin. Arkistot avautuivat muutama kuukausi sitten. Siitä lisää myöhemmin tällä listalla.

Listafriikki esittelee nyt tarkoin varjeltuja salaisuuksia, joita Vatikaanin salainen arkisto mahdollisesti pitää sisällään. Ainakin huhujen mukaan. Voiko mikään näistä pitää paikkaansa?

Paholainen elää kirkon keskiössä

Vatikaanin päämanaajana vuosikymmeniä toiminut Gabriele Amorth kertoi ennen kuolemaansa, että paholainen asui Vatikaanissa. Kirjaimellisesti. 

Omien sanojensa mukaan 70 000 manausta suorittanut ja jatkuvasti paholaisen kanssa kommunikoinut Amorth tiesi, mistä puhui. Hän kertoi Saatanan olevan vastuussa kaikista skandaaleista ja korruptiosta, joita katolinen kirkko on 2000-luvun aikana kokenut, mutta uskoi paholaisen soluttautuneen Vatikaaniin jo paljon ennemmin.

Amorth on sanonut paholaisen pysyvän suurimman osan ajasta piilossa, mutta tulevan esille outoja kieliä puhuvana ja joskus harvoin jopa miellyttävänä hahmona. Olipa paholainen silloin tällöin pilaillutkin Amorthin kustannuksella, mutta pappi oli silti tyytyväinen työssään. Riivatut saattoivat sylkeä rautanauloja tai ruusun terälehtiä, ja tavallisen oksennuksen saaminen päälle oli Amorthille arkipäivää ja pakollinen paha.

Vuoden 1973 tehdyn Manaajan suosikkielokuvakseen nimennyt Amorth menehtyi vuonna 2016, emmekä sen jälkeen ole saaneet päivitystä Vatikaanin paholaistilanteeseen. Todennäköisesti piru piilottelee arkistojen uumenissa.

Chronovisor – väline, jolla näkee menneisyyteen

Isä François Brune kuvaili vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan, Le Nouveau Mystère du Vatican, chronovisor-välinettä, jonka olivat rakentaneet maailman parhaat tiedemiehet 1950-luvulla. Italialainen pappi ja tiedemies Pellegrino Ernetti toimi Vatikaanin ohjeistuksella työnjohtajana.

Laitteen omisti ja projektin rahoitti ranskalaispapin mukaan Vatikaani, mikäs muukaan. Chronovisor toimi kuin kasvoille laitettavat silmälasit, joilla voi kuitenkin normaaleista laseista poiketen nähdä menneisyyteen. Toimintaperiaate oli seuraava: chronovisor prosessoi aiemmista tapahtumista jäänyttä sähkömagneettista säteilyä ja muuttaa sen kuviksi ja ääneksi. 

Ernetti kertoi nähneensä muun muassa viimeisen ehtoollisen, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen sekä Napoleonin pitämässä puhetta. Chronovisorila pystyi myös tallettamaan kuvia, jotka eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä tarkkoja kuin valokuvat. 

Kirkko kuitenkin halusi laitteesta eroon, sillä luonnollisesti vääriin käsiin päästessään se voisi saada aikaan ikäviä asioita. Virallisesti laite hajotettiin, ja Ernetti tuhosi kaiken todistusaineiston, mutta Brune oli täysin varma, että Vatikaanin salainen arkisto kätkee sisäänsä chronovisoriin liittyvät dokumentit. Ja tietenkin, että laite on edelleen kirkon johtavien henkilöiden käytössä.

Pornoa, ja paljon

Joidenkin lähteiden ja asiantuntijoiden mukaan Vatikaanin salainen arkisto pitää sisällään maailman suurimman pornokokoelman. Todennäköisesti huhut eivät pidä paikkaansa, sillä ainakaan mikrofilmille tallennetut kuvat eivät ole sisältäneet hard core -materiaalia. Toisen maailmansodan aikaan Vatikaanissa pelättiin, että kaupunki tuhoutuu pommituksista, joten kaikki arkistojen materiaali kuvattiin talteen ja nykyään filmi on säilössä St. Louisin yliopistolla, Yhdysvalloissa.

Toisaalta on vaikea kuvitella, että koko Vatikaanin kirjasto olisi saatu kuvattua lyhyessä ajassa… Ja, että salaisuudet (koska pakkohan niitä on olla), olisivat toisen valtion hallussa.

Mutta vaikka Vatikaanista ei olisi pornoa, niin kuin me sen käsitämme, löytyisikään, on kirkolla pitkät perinteet eroottisen taiteen saralla. Esimerkiksi 1500-luvulla kuuluisan taiteilijan Raphaelin oppilas, Giulio Romano, tilattiin maalaamaan 16 freskon sarja kardinaali Bibbienan henkilökohtaiseen kylpyhuoneeseen. Jokainen fresko oli erittäin yksityiskohtainen kuvaus erilaisista seksuaalisista asennoista.

Monista Giulion maalauksista piirrettiin kopioita, jotka levisivät ympäri Roomaa pienenä I Modi -lehtisenä. Huippusuositussa renessanssin ajan pornolehdessä oli jäljennösten lisäksi sonetteja kertomassa kunkin kuvan tapahtumista.

Todisteet, että Jeesusta ei ristiinnaulittu

Tarina Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ristillä kuolemisesta on yksi kristinuskon tärkeimpiä pilareita. Useat kristittyjen käyttämät symbolit pohjautuvat juuri tuohon tapahtumaan.

Psykologiaa ja teologiaa opiskellut, jo edesmennyt kirjailija Michael Baigent tuli tutkimuksissaan kuitenkin siihen tulokseen, että Jeesus ei kuollut ristillä. Baigent ei kuitenkaan ole kiistänyt Jeesuksen olemassaoloa, mutta uskoi tämän eläneen paljon pidemmälle kuin oletettu 33 ikävuotta.

Baigentin ja kollegoidensa vuosia kestäneen tutkimuksen tuloksena syntyi The Jesus Papers -kirja, jonka mukaan Jeesus olisi solminut Pontius Pilatuksen ja tämän hallinnon virkamiesten kanssa sopimuksen valeristiinnaulitsemisesta. Pilatus ei menettäisi kasvojaan Jeesuksen teloittamista kannattavien edessä, mutta ei myöskään menettäisi verorahoja, joita profeetta kannusti maksamaan. Valekuolema saatiin aikaan huumaavilla kasveilla, ja ”ruumis” otettiin ristiltä alas hyvissä ajoin ennen menehtymistä-

Kirjassaan Baigent myöntää, että hänellä ei itsellään ole todisteita, mutta kirjoittaa tietävänsä sellaisia olevan olemassa. Ilmeisesti ranskalaisen papin François-Bérenger Saunièren kirkosta Rennes-le-Châteaun kylässä oli 1900-luvun alussa löytynyt papyrukselle kirjoitettuja asiakirjoja, joissa Jeesuksen todellinen kohtalo tuli selville. Hieman myöhemmin nuo dokumentit katosivat ja Saunièresta tuli satumaisen rikas. Baigent uskoi Vatikaanin ostaneen asiakirjat ja piilottaneen ne salaiseen arkistoonsa.

Saunièren kirkossa on hämmentävä yksityiskohta liittyen Jeesuksen kuoleman kuvaukseen. Maalauksessa, jossa Jeesuksen opetuslapset asettavat häntä hautakammioon, on muista kirkoista eroten yö ja täysikuu, mikä tarkoittaisi sitä, että juutalaisten pääsiäinen on alkanut. Koska juutalaisilta on tuona aikana kiellettyä olla kuolleiden kanssa tekemisissä, täytyy kuvan viitata siihen, että Jeesus on ollut elossa.

Suuri loitsukirja

Suuren loitsukirjan, Grand Grimoire, väitetään olevan keskiaikainen opus, joka pitää sisällään valtavat voimat. Sen kirjoitti, omien sanojensa mukaan paholaisen riivaamana ollut, Honorius Thebalainen 1500-luvulla. Kirjassa on ohjeita kaikenlaisiin taikuuksiin, amulettien valmistukseen ja demonien koolle kutsumiseen.

Loitsukirjassa on ohjeet jopa helvetin pääministerin, Lucifuge Rofocalen, ja tietysti Saatanan itsensä kutsumiseen, jotta heidän kanssaan voi tehdä huonosti päättyviä sopimuksia.

Kirjasta on tehty useita kopioita ja painoksia (sen niminen kirja on oikeasti olemassa), joissa ohjeita on muutettu niin, ettei paholaisen ja kumppanien kutsuminen enää onnistu. Mutta alkuperäinen, muokkaamaton versio on tietojen mukaan tallessa Vatikaanin salaisessa arkistossa. Eikä sitä tietenkään haluta väärin käsiin, koska se on ainut nide, jossa on oikeasti toimivat ohjeet.

Maalauksia Jeesuksesta ja tietoja tämän jälkeläisistä

Kun länsimaiset ihmiset näkevät mielessään Jeesuksen, on tällä pitkät, vaaleanruskeat ja yleensä suorat hiukset sekä vaalea iho. Näin meille maalauksissa ja kirkoissa uskotellaan ja pyhäkoulussa opetetaan. Mutta todellisuudessa Jeesus, historiallinen henkilö, näytti aivan erilaiselta. Israelin pohjoisosissa asunut Jeesus näytti paljon enemmän Lähi-idästä kotoisin olevalta kuin mitä meidän on annettu ymmärtää.

Monet historiantutkijat uskovat, että Vatikaanissa on ainakin yksi todellinen kuvaus Jeesuksesta, mutta jostain syystä kirkko haluaa pitää sen salassa.

Toisen, samassa arkiston osassa pidetyn salaisuuden varjeluun on hyvä syy; se nimittäin mullistaisi koko kristinuskon. Siellä on nimittäin tietoja Jeesuksen jälkeläisistä. Miehen liikkeistä ei tosiaan tiedetä juurikaan mitään aivan varhaisen lapsuuden ja maallisen elämän viimeisten vuosien välillä.

Raamatun mukaan Jeesus oli työskenteli normaalissa ammatissa puuseppänä, joten on melko kummallista, ettei hänen elämänsä muuten olisi noudatellut perinteitä. On hyvinkin mahdollista, ja jopa todennäköistä,  että Jeesuksella oli perhettä ja lapsia, mutta sitähän kirkko ei halua meidän tietävän.

Fátiman kolmas salaisuus

Vuonna 1917 pienessä portugalilaisessa Fátiman kaupungissa kolme paimenessa ollutta lasta koki lukuisia Neitsyt Marian ilmestymisiä. Myös kymmenet tuhannet muut ihmiset näkivät kummallisen, kirkkaana tanssivan auringon, mutta Neitsyt Maria näyttäytyi selvänä hahmona vain noille kolmelle lapselle. Hahmo antoi heille viestinä kolme salaisuutta.

Vuonna 1941 Vatikaani julkaisi kaksi salaisuutta. Ensimmäisessä lapset olivat nähneet helvetin lieskat demoneineen ja kadotettuine sieluineen. Toisessa Neitsyt Maria oli ilmoittanut sodan loppuvan, mutta toisen alkavan hyvin pian, ellei paavi pyhittäisi Venäjää hänelle. Kolmatta salaisuutta ei paljastettu ennen kuin vuonna 2000. Siinä kerrottiin kristittyjen marttyyrikuolemista ja paavi Johannes Paavali II:n murhayrityksestä. Kirkon johdosta aiemmin annetut lausunnot kuitenkin kumoavat paljastuksen.

Niin paavi Johannes Paavali II, kuin hänen seuraajansa Benedictus XVI ollessaan vielä kardinaali Joseph Ratzinger, viittasivat salaisuuteen 1980-luvulla suurena paljastuksena lopunajoista, mutta sinällään tarpeettomana, koska kaikki oli luettavissa Ilmestyskirjasta. 

Ratzinger on suoraan paljastuksen jälkeen sanonut, että salaisuutta ei ole kerrottu kokonaan. Kirkko tuli nopeasti korjaamaan kardinaalin sanomisia. 

Monien asiaan perehtyneiden mielestä julkistus oli valheellinen ja oikea salaisuus on vielä syvällä arkistojen kätköissä.

Missä ovat oikeat Pyhän Pietarin luut?

Vuonna 1939, kun paavi Pius XI kuoli, aloitettiin Pietarinkirkon alla laajamittaiset kaivaukset. Perimätiedon mukaan kirkko oli aikoinaan rakennettu sille paikalle, johon keisari Neron aikana haudattiin varhaisia kristittyjä, mukaan lukien Pyhä Pietari, yksi Jeesuksen opetuslapsista ja historian ensimmäinen paavi.

Kaivauksissa löytyikin muistomerkki, jossa luki kreikaksi ”Pietari on täällä”. Ilmeisesti joku kirkon työntekijä oli siirtänyt arkusta löytyneet jäänteet turvaan tutkijoilta, ja 1960-luvun lopulla kaivauksia johtanut arkeologi Margherita Guarducci löysi vahingossa yhdeksän pientä luunkappaletta kaappiin piilotetusta kenkälaatikosta. Oikeuslääketieteellisten tutkimusten jälkeen luiden todettiin kuuluneen noin 60 vuotiaana kuolleelle, ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla eläneelle miehelle. Silloinen paavi Paavali VI oli vakuuttunut ja julisti luiden kuuluvan Pietarille. 

Luut ovat olleet esillä tasan kerran, kun paavi Franciscus toi ne yllättäen julkisesti nähtäville vuonna 2013 (ylläolevassa kuvassa). Neljä vuotta myöhemmin roomalaisesta Santa Maria di Cappella -kirkosta löytyi vanhoja luita, joiden oletettiin kaiverrusten mukaan kuuluneen neljälle varhaiselle paaville, Pietari mukaan lukien. Luut annettiin Vatikaaniin tutkittavaksi ja vertailtavaksi aiemmin löytyneisiin kappaleisiin, mutta ainakaan julkisuuteen ei ole tihkunut tietoja selvityksen edistymisessä.

Paavi Franciscus shokeerasi katolista kirkkoa antamalla alkuperäiset yhdeksän luuta ortodoksisen kirkon johtajalle, patriarkka Bartolomeokselle kesäkuussa 2019. Hyvän tahdon ele oli niin merkittävä, että kaikki vaikuttivat unohtaneen kaksi vuotta aiemmin löytyneet luut, jotka edelleen ovat Vatikaanin hallussa.

Tietoa maan ulkopuolisesta elämästä

Monelle voi tulla yllätyksenä, miten edistyksellisiä Vatikaanissa ollaa tieteen ja teknologian saralla. Observatoriossa tutkitaan avaruutta ja siellä on pidetty konferensseja ja kokouksia, joissa on käsitelty maan ulkopuolisen elämän mahdollisuutta.

Koska avaruusolennot liittyvät lähes kaikkiin salaliittoteorioihin, ei Vatikaanikaan oli välttynyt epäilyiltä. Jo paljon ennen 1900-luvun puolivälissä alkanutta UFO-maniaa Vatikaani on kerännyt avaruudesta peräisin olevien olentojen jäänteitä ja alusten osia. Vuosisatoja kestäneen tutkimuksen tuloksena Vatikaanilla on hallussaan myös avaruusolentojen käyttämiä aseita ja niiden rakennusohjeita.

Arvailuissa on menty jopa niin pitkälle, että salaisissa arkistoissa väitetään pidettävän eläviä olentoja. Todistusaineistoa ei tietysti ole, mutta epäilijät vetoavatkin siihen, että Vatikaani on tunnettu salailustaan.

Auttoiko paavi Pius XII Hitleriä?

Paavi Pius XII:ta on vähemmän mairittelevasti kutsuttu Hitlerin paaviksi, koska hänen uskotaan auttaneen natseja toisen maailmansodan aikana. Vatikaani on aina jyrkästi kiistänyt syytökset, vaikka Pius XII ei ikinä julkisesti tuominnut natsien julmuuksia.

Vatikaanin mukaan paavi oli jakanut Saksassa natsivastaisia lehtisiä ja pelastanut jopa 800 000 juutalaista tuholta. Tiedetyt tapaamiset Adolf Hitlerin ja paavin välillä kerrotaan olleen Saksan johtajan torumista. Myös natsilähteiden mukaan Pius XII oli Saksan vihollinen, joten siitä näkökulmasta katsottuna paavi on ollut vain ilkeän panettelun kohde.

Mutta.

On ihmisiä, jotka ovat päässeet näkemään Vatikaanin salaisessa arkistossa olevia dokumentteja Pius XII:n ajalta. Yksi heistä on katolinen historioitsija John Cornwell, joka alunperin halusi tutkia asiakirjoja, jotta voisi vapauttaa paavin syytöksistä. Toisin kävi. Papereista selvisi, että paavi kieltäytyi auttamasta ”likaisia juutalaisia” ja tietoisesti sabotoi Hitleriä vastustavia katolisia. Pius XII:lla oli myös erittäin rasistisia ajatuksia tummaihoisista ihmisistä.

Paavi ei myöskään ottanut kantaa holokaustiin, vaikka tiesi, mitä keskitysleireillä tapahtuu. Ja kun natsit keräsivät juutalaisia Rooman kaduilta, ei Pius reagoinut mitenkään muiden kirkon johtohahmojen vaatimuksista huolimatta.

Vatikaani on myös johdonmukaisesti kieltäytynyt avaamasta holokaustinaikaisia arkistoja tutkijoiden käyttöön. Miksi, jos niissä ei ole mitään salattavaa?

No, lähitulevaisuudessa tämä mysteeri selviää, sillä kun Vatikaanin salainen arkisto sai viime syksynä uuden nimen, ilmoitti paavi Franciscus avaavansa Pius XII:n paaviuden aikaisen osan. Arkiston avaus maaliskuussa aiheutti suuren kohun, sillä nuo dokumentit ovat yhdet kiistanalaisimmat kirkon historiassa. Koronavirus on estänyt tutkijoiden pääsyn arkistoihin, mutta nyt hiljalleen he ovat palaamassa sorvin ääreen.

Tutkimusten jälkeen arkistoilla on yksi salaisuus vähemmän.