Oudoimmat
Taikatemput, jotka menivät pahasti pieleen – ei herkimmille!
Tämän päivän listalla Listafriikki listaa taikatemput, jotka syystä tai toisesta menivät pahemman kerran pieleen. Lista ei ole välttämättä tarkoitettu ihan niille kaikkein herkimmille.
Myös maailman parhaat taikurit tekevät virheitä. Vaikka erilaiset taikatemput käydään läpi kymmeniä, satoja – jopa tuhansia kertoja – aina kaikki ei suju täydellisesti.
Kun puhutaan todellisista huipputaikureista, taikatemppu saattaa olla vielä pelastettavissa, vaikka se olisi mennytkin tavalla tai toisella mönkään; se vaatii taikurilta luovuutta ja parhaat taikurit omaavat keinot reagoida odottamattomiin haasteisiin.
Sitten on niitä temppuja, jotka eivät ole enää yksinkertaisesti pelastettavissa millään tavoin. Osa näistä tempuista menee niin pahasti pieleen, että taikurin terveys saattaa olla vaarassa – jotkut ovat menettäneet jopa henkensä.
Tällä listalla keskitytään nimenomaan tähän viimeiseen kategoriaan. Jos siis tällaiset taikatemput, jotka menivät pahanpäiväisesti pieleen, tuntuvat lähtökohtaisesti hirvittäviltä… Kehotamme sinua harkitsemaan tämän listan lukemista vielä toisen kerran tai ainakin varaamaan paperipussin tai ämpärin viereesi.
Sen pidemmittä puheitta, Listafriikki esittelee pahasti pieleen menneet taikatemput.
Naula paperipussissa – ei, vaan juontajan kädessä
Puolalainen taikuri Marcin Poloniewicz osallistui Talent Puola -ohjelmaan, jossa hän selviytyi aina semifinaalivaiheeseen saakka. Hän nousi tunnetuksi saavutuksensa myötä ja vuonna 2016 hän pääsi vierailemaan suosittuun puolalaiseen TV-aamuohjelmaan, joka kuuluu vapaasti suomennettuna ”Kysymyksiä aamiaisella”.
Tuossa ohjelmassa hän päätti tehdä taikatempun, joka kuuluu eittämättä kategoriaan, jossa ovat vain ne kaikkein perinteisimmät taikatemput. Poloniewicz käytti tuossa tempussa neljää paperipussia. Hän sekoitti paperipussit keskenään ja yhdessä niistä oli naula pystyssä. Poloniewiczin tehtävänä oli tietää, missä näistä neljästä paperipussista tuo naula on.
Ensimmäisenä Poloniewicz iski kätensä yhteen pusseista voimalla, eikä mitään tapahtunut. Tämän jälkeen hän pyysi ohjelmaa juontanutta Marzena Rogalskaa tekemään saman kolmen jäljellä olleen pussin osalta ja nainen suostui tähän hieman vastentahtoisesti. Kun Rogalska iski kätensä toiseen pusseista, Poloniewiczin antaessa vielä hieman vauhtia, Rogalska alkoi välittömästi sen jälkeen huutaa oikonaan. Alkuun kaikki luulivat, että tämä oli osa temppua, mutta nämä luulot kaikkosivat nopeasti, kun paikallaolijat näkivät jättimäisen naulan lävistäneen Rogalskan käden. Poloniewicz kauhistui tapahtuneesta ja pyysi kirosanan värittämänä tapahtunutta anteeksi.
Rogalska kiidätettiin vauhdilla sairaalaan, mutta vain hetkeä myöhemmin hän latasi Facebookiin videon, jossa hän kertoi, että naula oltiin otettu irti kädestä, eikä käteen tarvinnut laittaa edes tikkejä. Tämä oli kuitenkin osoitus siitä, että välillä ne kaikkein ”helpoimmatkin” taikatemput saattavat mennä pahemman kerran pieleen, joskin onneksi tässä selvittiin lähinnä säikähdyksellä.
Miekat lävistivät vartalon
Taikurinimellä Princess Tenko (suomeksi Prinsessa Tenko) tunnettu Mariko Itakura oli tehnyt lukuisia ja taas lukuisia kertoja tempun, johon kuuluu miekkoja ja laatikko. Hieman tempun suoritustavasta riippuen, joko taikuri tai tämän avustaja ahtautuu tuohon laatikkoon. Tempussa on ideana se, että hän luo illuusion siitä kuin hän olisi laatikon sisällä, vaikka todellisuudessa hän poistuu laatikosta ennen kuin sinne aletaan painamaan miekkoja sisään.
Monet taikatemput ovat sekä äärimmäisen näyttäviä että myös vaarallisia, mutta samaan aikaan varsin yksinkertaisia. Näin on myös tämän Spike Illusion -tempun (lävistysilluusio) kohdalla. Laatikkoon painetaan yhteensä kymmenen miekkaa, sillä kuten edellä todettua – Itakura ei ole laatikon sisällä enää siinä vaiheessa, kun miekkoja aletaan painaa sisään.
Aina kaikki ei mene kuitenkaan kuin elokuvissa ja tämän joutui todeta myös omana aikanaan maailman tunnetuimpiin illuusionisteihin lukeutunut Itakura tehdessään tätä kyseistä temppua vuonna 2007. Hänellä oli tietty määrä aikaa poistua laatikosta, mutta syystä tai toisesta hän ei onnistunut siinä. Niinpä, kun laatikkoon alettiin painamaan miekkoja, ne osuivat hänen kehoonsa. Itakuralta murtui miekkojen osuessa häneen useita kylkiluita, poskiluu ja lisäksi yksi miekoista meni vain sentin päästä hänen silmästään. Hengenlähtö oli siis todella lähellä, mutta Itakura selvisi kuin ihmeen kaupalla tästä katastrofaalisesti pieleen menneestä taikatempusta.
Kaikkein käsittämättömintä tilanteessa oli se, että kun miekat vedettiin ulos laatikosta ja myös Itakura poistui sieltä, teki hän ohjelmaansa kuuluneet muut taikatemput kunnialla loppuun. Kaiken kaikkiaan hän esiintyi lavalla vielä 30 minuuttia tuon epäonnistuneen ja jopa hänen henkeään uhanneen tempun jälkeen, kunnes takahuoneeseen päästyään hänet kuljetettiin suoraan lähimpään sairaalaan.
Kun vesikidutuskammio muuttui vesikidutuskammioksi
Monien pahin painajainen olisi joutua kahlittuna vesikammioon, joka on täynnä vettä ja lisäksi vielä lukittu. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät niin täysin tarkoituksella, uhmatakseen itseään eli suorittaakseen uskomattoman tempun. Taikatemput voivat siis olla todella sekopäisiä ja niin sanottu vesikidutuskammio on ehdottomasti yksi tähän kategoriaan lukeutuvista tempuista, jos sitä nyt voi varsinaisesti taikatempuksi kutsua. Olemme kuitenkin iskeneet kyseisen tempun taikatemput-kategoriaan, sillä taikurit ovat niitä, jotka tekevät näitä temppuja.
Useat taikurit ovat itse asiassa suorittaneet tämän tempun onnistuneesti. Temppu on kuitenkin niin vaarallinen, että muun muassa legendaarinen Harry Houdini ja nykypäivän taikureista Penn & Teller vievät tämän tempun tehdessään vesikammioon kirveen mukanaan – rikkoakseen tarpeen vaatiessa lasin.
Taikuri nimeltä Spencer Horsman ei sen sijaan ollut varautunut siihen, että temppu menisi pieleen eli hänellä ei ollut mitään kättä pidempää kammiossa. Eikä hän oppinut kerrasta, sillä hänelle on käynyt kahdesti sama asia kammiossa ollessaan: hän on menettänyt tajuntansa.
Kun taju lähtee vettä täynnä olevassa kammiossa, johon sinut on kahlittuna, on siinä suuri vaara kirjaimellisesti hukkua vierestä katsovien silmien ympäröimänä. Horseman ei onneksi hukkunut kummallakaan näistä kerroista ja siksi hän on ollut kertomassa pieleen menneestä tempustaan: ”Olin tempun puolivälissä, kun minua alkoi huimaamaan ja päätäni alkoi särkemään veden alla ollessani. Muistan, miten avasin viimeisen lukon, mutta jostain syystä en saanut sitä täysin auki ja se luiskahti käsistäni. Seuraava asia, jonka muistan, oli se, kun heräsin ensihoitajien ympäröimänä”, Horsman on sittemmin kertonut Nightlinelle.
Golf-kentästä tuli raahauskenttä
Taikurinimellä DMC tunnettavan Drummond Money-Couttsin saattaa jokunen teistä tietää hänen Netflixissä olevasta ohjelmastaan, jossa hän hämmästyttää ihmisiä toinen toistaan uskomattomammilla taikatempuillaan. Taikatemput, joita hän tekee ovat häkellyttäviä, ja luonnollisesti onnistuneita – onhan kyseessä nauhoitettu televisio-ohjelma.
Vuonna 2012 hän yritti niin ikään jotain häkellyttävää skotlantilaisessa viiden tähden golf-lomakohteessa. Hän meni golf-radalle, sitoi itsensä kahteen golfautoon kahdella köydellä ja sen lisäksi hän oli käsiraudoissa, muun muassa European Tourilla pelaavien golfammattilaisten seuratessa vieressä. Nämä kaksi golfautoa lähtivät merkin saatuaan ajamaan vastakkaisiin suuntiin. Money-Coutts ei kuitenkaan saanut köysistä toista irti riittävän ajoissa ja niinpä hän lähti raahautumaan golfauton perässä.
Money-Coutts eli DMC kärsi tempussa todella pahoja ruhjevammoja ja etenkin hänen toinen kylkensä oli täysin vereslihalla. Sittemmin DMC on kutsunut temppuaan totaaliseksi katastrofiksi ja hän kommentoi hyvin pian epäonnistumisensa jälkeen temppua seuraavasti The Sunin haastattelussa: ”Oikea puoli vartalostani naarmuuntui riekaleiksi. Verta tuli todella paljon. Moni asia meni pieleen, mutta sää oli suurin ongelma, koska se tarkoitti sitä, etten pystynyt tekemään temppua samalla tavoin kuin olin tehnyt sen harjoituksissa. Siinä mielessä temppu tosin onnistui, etten repeytynyt keskeltä kahtia.”
Partaterä vei hammaslääkärin hengen
Nyt tässä pahasti pieleen menneet taikatemput -listassa siirrytään sitten niihin temppuihin, jotka valitettavasti päättyivät temppuja suorittaneiden taikureiden kuolemaan.
Yksi tälle valitettavalle listalle päätyneistä henkilöistä on amatööritaikuri ja hammaslääkäri Vivian Hensley. Hänen elämä päättyi karmivalla tavalla epäonnistuneessa tempussa, jonka hän teki läheistensä ääressä vuonna 1938. Temppuun kuului partaterä, jonka hän esitti laittavan suuhunsa, vaikka todellisuudessa hän vei terän suunsa edestä ja livautti sen samalla hihaansa. Tämän jälkeen hän esitti pureskelevansa terää ja sen jälkeen nielevänsä sen. Tuohon hetkeen saakka kaikki meni hyvin.
Tempun seuraavassa vaiheessa hänen oli tarkoituksenaan tuoda kätensä takaisin suun eteen, minkä hän myös teki. Samaan aikaan hänen oli määrä livauttaa partaterä hihasta kämmeneensä ja saada se näyttämään siltä kuin hän ottaisi sen suustaan. Tässä kohtaa kaikki meni todella epäonnisesti pieleen, sillä partaterä lensi suoraan hänen kädestään hänen kurkunperälle. Samaan aikaan hän nielaisi vaistomaisesti ja terä päätyi hänen vatsalaukkuunsa.
Hensley vietti seuraavat neljä päivää sairaalassa, mutta valitettavasti hän menehtyi tämän pahasti epäonnistuneen tempun eli toisin sanoen partaterän aiheuttamien sisäisten verenvuotojen seurauksena.
Epäonnistunut pako maitotynnyristä
Vaikka taikatemput, joita taikurit tekevät yleisön edessä, on käyty läpi ja niitä on harjoiteltu tuhansia kertoja, myös kokeneen taikurin käsissä temppu saattaa mennä pieleen. Jos kaikkien aikojen parhaana taikurina yleisesti ottaen pidettävä Harry Houdini oli lähellä kuolemaa joitain temppuja tehdessään, kenellä tahansa taikurilla voi olla sama kohtalo ja seurauksena saattaa olla jopa se kuolema.
Näin kävi todella pitkän nimen omanneen Royden Joseph Gilbert Raison de la Genestan kohdalla, joka onneksi tunnettiin taikurina pelkästään nimellä Genesta. Hän oli tehnyt yli vuosikymmenen ajan temppua, jossa hänet lukittiin usealla monimutkaisella lukolla metalliseen maitotynnyriin, johon mahtuu juuri ja juuri ihminen, ja tuo tynnyri täytettiin vedellä. Temppu ei ollut siis koskaan aiemmin mennyt pieleen, mutta vuonna 1930 yksi epäonnistunut pakoyritys tynnyristä johti siihen, että hän hukkui temppua tehdessään.
Tynnyri, jossa Genesta siis oli, piilotettiin yleisöltä, eikä kukaan ollut seuraamassa tempun onnistumista. Kun avustaja tajusi yrityksen menneen pieleen, oli hänen ensiksi saatava ne monimutkaiset lukot auki, avatakseen tynnyrin. Lopulta avustaja onnistui tässä ja sai vedettyä tajuttoman Genestan ulos maitotynnyristä. Genesta kiidätettiin sairaalaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä ja niinpä tämä erittäin arvostettu taikuri – joskin häntä syytettiin tempun varastamisesta Houdinilta – menehtyi sairaalassa.
Huhujen mukaan pakoyritys olisi mennyt pieleen siksi, koska tynnyri olisi tullut lommoja kuljetuksessa, siis ennen temppua, mutta tähän huhuun ei ole saatu virallista vahvistusta. Sinällään se kuitenkin kuulostaa loogiselta skenaariolta sille, miksi Genesta epäonnistui tempussa, jonka hän oli toteuttanut yli kymmenen vuoden ajan onnistuneesti. Toki muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten esimerkiksi jonkinasteinen sairauskohtaus.
Yllä olevalla videolla käydään läpi juuri tuota huhun mukaista skenaariota tempun epäonnistumisen suhteen.
Elävältä haudattu – kun sementti oli liikaa & tilapäinen hauta muuttui pysyväksi
Elävältä hautaaminen lienee meidän jokaisen osalta yksi pahimmista painajaisista. Sitten on olemassa taikureita, joille tavalliset taikatemput eivät enää riitä, vaan he toteavat ääneen, että ”huomenna ajattelin aloittaa harjoittelemaan temppua, jossa minut haudataan elävältä”. Historia tuntee useita taikureita, joiden kohdalla tämä kyseinen temppu eli elävältä hautaaminen on muuttunut hieman liian kirjaimellisesti sellaiseksi eli he ovat toisin sanoen menettäneet henkensä temppua tehdessään.
Näin kävi muun muassa Joseph W. Burrusille, joka halusi tehdä kyseisen temppunsa idolinsa, Harry Houdinin, kunniaksi. Halloweenina, vuonna 1990, hän päätti toteuttaa temppunsa Kaliforniassa ja entisenä huumeaddiktina hän halusi lahjoittaa tempulla keräämänsä rahat klinikalle, joka auttaa huumausaineriippuvaisia pääsemään irti addiktiostaan. Burrus haudattiin läpinäkyvässä arkussa yli kaksi metriä syvään hautaan. Ensiksi arkun päälle kaadettiin maata ja sen jälkeen sementtiauto alkoi laskea sementtiä arkun päälle. Tilanne muuttui nopeasti katastrofaaliseksi, kun arkku ei kestänytkään sementin painoa; päälle kaadettiin useita tonneja maata ja sementtiä. Arkku murskaantui painon seurauksena, ja vaikka Burrus saatiin kaivettua todella nopeasti ylös haudasta, mitään ei ollut enää tehtävissä.
Srilankalainen Janaka Basnayake koki vuonna 2012 saman kohtalon kuin Burrus 22 vuotta aiemmin, mutta tämä ei johtunut siitä, että arkku olisi murskaantunut liiallisen painon seurauksena. Basnayake pyysi perhettään ja ystäviään hautaamaan hänet elävältä maan alle, luonnollisesti arkussa. Perhe teki työtä käskettyä ja hautasi kahdesti aiemmin tempun suorittaneen Basnayaken. Basnayake oli parhaimmillaan ollut haudattuna kuusi tuntia, ennen kuin hänet oltiin nostettu ylös, mutta tällä kertaa hän halusi laittaa vielä paremmaksi. Hänet haudattiin yli kolme metriä syvään hautaan, joka täytettiin maalla ja puilla, kello 9:30 aamulla ja hänet tultiin nostamaan ylös haudasta kello 16:00 eli kuuden ja puolen tunnin jälkeen. Kun hänet saatiin ylös, oli hän tajuton ja hänet kiidätettiin nopeasti kohti sairaalaa. Jo pienestä lapsesta pitäen mitä erilaisimpia temppuja tehneen Basnayaken kohdalla ei ollut kuitenkaan enää mitään tehtävissä ja niinpä hän menehtyi tempun seurauksena.
Kun Guinnessin ennätystenkirja kuuli Basnayaken pieleen menneestä tempusta, he luonnollisesti pahoittelivat tapahtunutta ja muistuttivat samalla, että kyseisellä tempulla ei pääsee ennätystenkirjaan.
Luoti hampaiden välissä muuttui kuollettavaksi
Luodin kiinniottaminen hampailla kuuluu eittämättä sinne näyttävimmät taikatemput-kategoriaan, mutta pahimmillaan se voi olla jopa kuollettava – etenkin, jos jokin tempun valmistelussa on mennyt pieleen. Kiinalaistaikuri Chung Ling Soo, tai niin hän uskotteli onnistuneesti kaikille, menehtyi tämän nimenomaisen tempun seurauksena reippaat 100 vuotta sitten.
Soo oli esiintymässä Lontoossa ja tekemässä kyseistä temppua, jossa ideana on saada yleisö uskomaan kuin hän olisi napannut aseesta lähteneen luodin kiinni hampaillaan. Hänen avustajansa käytti tempussa kahta muokattua pistoolia. Molemmat pistoolit sisälsivät yhden piipun sijaan kaksi piippua. Toisin sanoen molemmissa aseissa oli yksi ylimääräinen piippu, joka nimenomaan mahdollisti tempun tekemisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan toisessa piipussa oli siis oikea luoti ja toisessa niin sanottu räkäpää. Vaan, mitä sitten oikein tapahtui ja miksi tuosta maaliskuisesta illasta, vuonna 1918, tuli kohtalokas Soolle?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan pistoolin sisälle oli jäänyt ruudin jäännöksiä, ja kun avustaja painoi liipaisimesta, sai se molemmat luodit lähtemään pesästä. Tämä soon traaginen onnettomuus muistuttaa hyvin paljon sitä tragediaa, jonka seurauksena näyttelijä Brandon Lee menehtyi Crow-elokuvan kuvauksissa.
Mutta miten sitten Soon todellinen henkilöllisyys paljastui? Kun luoti oli osunut häneen, kertoi hän täydellisellä englannin kielellä ”Ei hyvä Jumala, minua on ammuttu – laskekaa verhot”, vaikka hänen ei pitänyt osata sanaakaan englantia. Sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että tämä Kiinan keisarille omien sanojensa mukaan esiintynyt Chung Ling Soo olikin todellisuudessa kotoisin New Yorkista ja hänen nimensä oli William Ellsworth Robinson. Vaan eipä tämäkään pitänyt loppujen lopuksi paikkansa, sillä pian selvisi, että hänen ihka oikea nimensä oli William Campbell. Hänellä oli amerikkalainen manageri, joka oli todellisuudessa hän itse, toimien Robinson-nimellä. Hänen kiinalainen avustajansa oli puolestaan hänen vaimonsa, joka ei lopulta ollut laillisesti hänen vaimo. Campbell oli nimittäin kaksiavioinen ja hän oli hylännyt edellisen vaimonsa, kuitenkaan eroamatta tästä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Campbellilla oli myös rakastajatar ja kolme lasta tämän kanssa.
Robinsonin kuoleman on huhuiltu jo yli 100 vuoden ajan olleen murha tai vaihtoehtoisesti hänen oma katoamistemppunsa paetakseen velkojia.
HUOM! Yllä olevalla videolla Penn & Teller suorittavat tämän upean tempun onnistuneesti.
Autolta pakeneminen osoittautui mahdottomaksi
Taikuus on ollut läsnä jo ennen ajanlaskun alkua. Taikureilla on kautta aikojen tuntunut olevan meneillään jatkuva keskinäinen kilpailu ja sen seurauksena taikatemput, illuusiot ja muunlaiset temput on viety aivan äärimmilleen.
Ehdottomasti tähän äärimmilleen viedyt taikatemput -kategoriaan lukeutuu henkensä oman temppunsa seurauksena menettänyt Charles Rowan, joka tunnettiin taikuripiireissä nimellä ”Karr The Magician”. Hänen erikoisuutensa oli pakkopaidasta pakeneminen, mutta vuonna 1930 hän totesi, ettei pelkkä pakkopaidasta pakeneminen ollut enää tarpeeksi näyttävä temppu. Niinpä hän päätti hakea lisää haasteita: noin 72 kilometriä tunnissa liikkunut auto lähti ajamaan häntä kohti ja matkaa Rowanin ja auton välillä oli ainoastaan 200 jaardia eli 183 metriä.
Rowan veti esityyksiinsä aina paljon ihmisiä, myös lapsiperheitä. Näin oli tälläkin kertaa, sillä puolet katsojista oli lapsia. Temppu meni kuitenkin pahemman kerran pieleen. Hänellä oli ainoastaan kymmenen sekuntia aikaa päästä ulos pakkopaidasta, ennen kuin auto oli hänen kohdallaan. Rowan oli hyvin lähellä onnistua tempussa, mutta hän ei lopulta päässyt riittävän ajoissa pois pakkopaidasta ja näin ollen auto ajoi hänen ylitseen. Auton eturengas osui häneen ja hän menetti tempun seurauksena henkensä.
Esitystä paikan päällä seuraamassa ollut lääkäri oli yrittänyt puhua Rowanin ympäri ja estää tempun tekemisen, mutta tämä chicagolaistaikuri ei siihen suostunut. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että Rowan armahti jo etukäteen autoa ajaneen kuljettajan, ihan vain kaiken varalta.
Elävältä palaminen
Sigmund Neuberger tunnettiin taikuuspiireissä nimellä ”Great Lafayette”. Hän oli tuohon aikaan, 1900-luvun alkupuolella, yksi tunnetuimmista esiintyjistä ja viihdyttäjistä koko maailmassa. Jopa itse Harry Houdini arvosti kollegansa korkealle ja puheiden mukaan hän antoi Neubergerille koiran osoituksena kunnioituksestaan saksalaistaikuria kohtaan.
Vuonna 1911 Neuberger oli esiintymässä Edinburghissa, Skotlannissa. Hän oli juuri saanut vietyä päätökseensä kaikkein näyttävimmän taikatemppunsa ja show oli ohitse. Lava oli verhoiltu hänen esitystään varten erilaisilla teltoilla ja verhoilla, joilla teatteriin pyrittiin luomaan aasialainen tunnelma. Kun Neuberger oli show’nsa päätteeksi kumartamassa kiitoksena paikan päälle saapuneelle yleisölle, osui hän vahingossa öljylamppuun ja koko lava oli hyvin nopeasti ilmiliekeissä, lavasteiden syttyessä välittömästi palamaan. Paikallaolijat luulivat tämän kuitenkin kuuluvan esitykseen. Kun yleisö ymmärsi, ettei kyse ollutkaan esityksestä, vaan aidosti vaarallisesta tilanteesta, lava oli niin voimakkaasti liekkien vallassa, että Great Lafayette paloi elävältä lavalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä.
Välillä siis käy niin, että itse taikatemput menevät täysin putkeen, ja yleisö on haltioissaan, mutta sitten tapahtuu jotain sellaista, jolla ei ole minkäänlaista tekemistä taikuuden kanssa ja seuraukset ovat tuhoisat.
Valitettavasti Neubergerin taikatemput päättyivät tuohon päivään ja kertakaikkisen upea taikuri menetti katastrofaalisella tavalla henkensä.
🤷♂️ Ovatko taikatemput sinun mieleesi? Oletko koskaan käynyt katsomassa livenä show’ta, jossa näkemäsi taikatemput ovat saaneet sinut hämmennyksen valtaan? Kerro alla olevissa kommenttikentissä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme tarinasi!
Reinkarnaatio eli jälleensyntyminen on kiehtova ja kiistanalainen aihe, sillä kukaan ei voi varmasti sanoa, onko se totta vai tarua. Listafriikki esittelee nyt 10 tapausta, joissa todisteet ja kertomukset saavat pahimmatkin epäilijät mietteliäiksi.
Varsin mielenkiintoista on se, että useimmiten yksityiskohtaiset kuvaukset aiemmasta elämästä tulevat noin kahden ja kuuden ikävuoden välillä. Sen jälkeen muistot – tai mitä ne ikinä ovatkin – alkavat himmentyä ja häviävät lopulta kokonaan. Lasten mielikuvitushan on tunnetusti vilkas, mutta on hyvin erikoista, että pienellä kaksivuotiaalla voi olla niin paljon tietoa maailmasta.
Oli jälleensyntyminen sitten aihe, johon uskoo tai ei, niin kukaan ei voi väittää, etteivätkö tarinat olisi kiehtovia!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi kummallista ja mieltä kutkuttavaa tarinaa voit lukea tästä:
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 1
Nuori perheenäiti
Intialainen Shanti Devi alkoi väittää vuonna 1930, että hän on Lugdi Bain reinkarnaatio. Shanti oppi puhumaan vasta nelivuotiaana, mutta ei senkään jälkeen juuri avannut suutaan. Jos hän puhui, oli aiheena aina entisen elämän aviomies ja lapset.
Shanti kertoi miehensä Kedarnath Chauben elävän Mathuran kaupungissa heidän poikansa kanssa ja antoi yksityiskohtaisen kuvauksen miehensä ulkonäöstä, tämän omistamasta kaupasta sekä talosta, jossa he asuivat. Shanti kuvaili myös omaa pukeutumistyyliään sekä asioita, joita teki ollessaan naimisissa.
Tytön perhe piti juttuja keksittyinä, mutta mielipiteet muuttuivat, kun Shanti kertoi, miten oli kuollut. Hänet vietiin Delhissä paikallisen lääkärin juttusille, eikä tämäkään voinut uskoa korviaan, kun pieni tyttö kuvaili kirurgisia toimenpiteitä, joita hänelle oli tehty.
Asiaa ruvettiin selvittämään, ja 150 kilometrin päässä Delhistä sijaitsevassa Mathurassa todella eli ja asui Kedarnath Chaube -niminen mies. Shantin perhe sopi tapaamisen tämän serkun kanssa ja Shanti tunnisti miehen samantien.
Perhe sai kuulla, että Kedarnath Chaube oli todella ollut naimisissa Lugdi Bain kanssa. Vuonna 1902 syntynyt Lugdi oli mennyt naimisiin vain kymmenvuotiaana ja hänen ensimmäinen lapsensa oli syntynyt kuolleena. Hän sai toisen lapsen keisarinleikkauksella syyskuussa 1925, mutta menehtyi muutaman päivän päästä synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Shanti Devi syntyi seuraavan vuoden joulukuussa.
Lopulta Shanti pääsi tapaamaan myös ”aviomiestään Kedarnathia”, joka esiteltiin hänelle miehensä veljenä. Huijaus ei onnistunut, sillä tietenkin Shanti tunnisti ”oman miehensä”. Hän jopa hieman punasteli miehen nähdessään.
Tieto reinkarnaatiosta levisi ympäri Intiaa ja Mahatma Gandhi määräsi 15-henkisen tutkimusryhmän selvittämään Shantin väitteitä. Tutkimuskomitea seurasi Shantia ja tämän perhettä Mathuraan, jossa tyttö tunnisti useita ihmisiä ja kuvaili, kuinka kaupunki oli muuttunut hänen kuolemansa jälkeen. Shanti myös johdatti komitean aviomiehensä talolle, jossa hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt. Ainakaan sen hetkisessä elämässään.
Kun kohahduttava jälleensyntyminen sai kansainvälistä huomiota, päätti ruotsalainen kirjailija Sture Lönnerstrand matkustaa Intiaan tarkoituksenaan paljastaa suuren luokan huijaus. Matkan pohjalta syntyi kuitenkin virallisiin dokumentteihin sekä kirjoittajan ja Shanti Devin pitkäaikaiseen tuttavuuteen perustuva teos: Shanti Devi – Kertomus jälleensyntymisestä.
Ampumahaavoja muistuttavat syntymämerkit
Virginian yliopiston psykiatrian laitoksen johtajana vuosikymmeniä toimineen professorin Ian Stevensonin tutkimusaihe oli jälleensyntyminen. Hän tutki lapsia, jotka väittivät olleensa edellisessä elämässä joku toinen. Pitkän uran tehnyt Stevenson ei keskittynyt ainoastaan kertomuksiin, vaan vuonna 1993 Journal of Scientific Exploration -lehdessä julkaistiin hänen kirjoittamansa artikkeli syntymämerkeistä, jotka sopivat kuolleiden henkilöiden haavoihin.
Stevenson kirjoittaa, että noin 35 prosentilla lapsista, jotka sanovat muistavansa edellisen elämänsä, on syntymämerkki tai synnynnäinen sairaus, joka vastaa aiemmin eläneen henkilön vammaa. Stevenson oli kyseiseen artikkeliin tutkinut 210 lasta ja etsinyt käsiinsä – jos vain mahdollista – tiedot menehtyneen henkilön ruumiinavauksesta.
Eräs tapaus koski thaimaalaista Chanai Choomalaiwongia, jolla oli pieni pyöreä syntymämerkki takaraivolla ja toinen, isompi ja epämääräisen muotoinen syntymämerkki pään etupuolella.
Poika sanoi muistavansa edellisen elämänsä, jossa hän oli ollut opettaja nimeltään Bua Kai. Häntä oli ammuttu takaapäin kuolettavasti päähän. Kolmivuotiaana hän kertoi kaiken entisistä vanhemmistaan, vaimostaan ja lapsistaan. Chanai vaati päästä käymään ”kotonaan”. Kun pyyntöihin viimein myönnyttiin, johdatti poika koko perheensä Bua Kain talolle, jossa Buan vanhemmat kertoivat poikansa joutuneen murhan uhriksi viisi vuotta ennen Chanain syntymää.
Stevenson pystyi varmistamaan, että Bua Kai todella oli kuollut ampumisen uhrina, ja päähän kohdistunut laukaus vastasi juuri Chanain syntymämerkkejä.
Samanlaiset kaksi syntymämerkkiä havaittiin yhdeksällä Stevensonin tutkimuksessa mukana olleella lapsella, jotka kaikki kertoivat tulleensa edellisessä elämässä ammutuiksi. Syntymämerkit olivat yhteneväiset sen mukaan, mistä luoti oli ”siististi” mennyt sisään ja tullut suuremman haavan aiheuttaen ulos.
Japanilainen sotilas
Otetaan perään toinen jälleensyntyminen, jota professori Stevenson on tutkinut.
Ma Tin Aung Myo syntyi vuonna 1952 pienessä Nathulin kylässä Myanmarissa (silloinen Burma). Tyttö alkoi jo kolmivuotiaana muistelemaan edellistä elämäänsä japanilaisena sotilaana. Ma Tinin mukaan hän oli toisen maailmansodan aikaan ollut asemapaikallaan Nathulissa, kun liittoutuneiden pommikoneet lensivät yli ja hän sai tulituksessa kuolettavan osuman alavartaloon.
Jo hyvin nuorena Ma Tin pelkäsi kuollakseen lentokoneita, mitä hän kerran nelivuotiaana selitti isälleen itkuisena: ”Haluan mennä kotiin. Koneet ampuvat meitä.”. Myanmarin miehitys oli päättynyt sodan myötä eikä itsenäisessä valtiossa elänyt Ma Tin ollut koskaan kokenut sotaa.
Tyttö kertoi usein kaipaavansa Japaniin, ja Stevenson sai kuulla, että hän silloin tällöin yksin leikkeihinsä uppoutuneena puhui muille tuntematonta kieltä. Ma Tin kertoi japanilaisesta perheestään, johon kuului viisi lasta. Hän muisteli hyvin yksityiskohtaisesti aiempaa komennustaan Nathulissa ja kuvaili tarkasti päivän, jolloin hän menehtyi.
Ma Tinin entiseen elämään oli muitakin viitteitä, kuin vain pienen tytön tarinat. Kulttuuriinsa sopimattomasti ja vanhempiensa kielloista huolimatta hän piti lyhyitä hiuksia ja pukeutui poikamaisiksi luokiteltuihin vaatteisiin. Hän ei suostunut syömään perinteisiä burmalaisia ruokia vaan piti makeammista mauista.
Stevensonin mukaan Ma Tin osoitti ”välähdyksiä julmuudesta” läpsäyttämällä leikkikavereitaan kasvoihin, mikä ei ole kulttuurillisesti ominaista kyseiselle alueelle. Japanilaiset sotilaat sen sijaan tapasivat usein läpsiä burmalaisia kulkiessaan kylien läpi. Ma Tin vastusti perheensä buddhalaisuutta ja piti itseään ulkomaalaisena. Kun hänen kotikylässään kävi japanilainen sotahautoja tutkiva komissio, viittasi Ma Tin vierailijoihin ”meidän kansalaisinamme”.
Ma Tinillä oli nivusessa tumma, noin peukalonpään kokoinen syntymämerkki, jota vanhemmat sanoivat tyttärensä raapivan lakkaamatta. Toisin sanoen kuolettavasta ampumahaavasta oli tullut syntymämerkki.
Täysi-ikäiseksi tultuaan Ma Tin jätti kotikylänsä taakseen elääkseen hyväksyvämmässä ympäristössä miehenä, joka hän tunsi todellisuudessa olevansa.
Isoisän jälleensyntyminen
Virginian yliopiston psykiatri Jim Tucker on jatkanut jo edesmenneen kollegansa Ian Stevensonin uraauurtavaa työtä tutkien lapsia, jotka väittävät olevansa uudelleensyntyneitä. Tuhansia tapauksia tutkinut Tucker on tutustunut muun muassa Gus Tayloriin, joka väittää olevansa oman isoisänsä reinkarnaatio.
Gus oli alle kaksivuotias, kun hän totesi kirkkain silmin isälleen: ”Minä vaihdoin sinulle vaippoja silloin, kun olin sinun ikäisesi.”. Gusin isoäiti menehtyi pojan ollessa nelivuotias ja tuolloin Gus sai nähtäväkseen suvun vanhan valokuva-albumin. Hän ei aiemmin ollut nähnyt kuvaakaan isoisästään.
Kun kuvissa tuli vastaan isoisän vanha auto, huudahti Gus innoissaan: ”Tuo on minun ensimmäinen autoni!”. Hän myös osasi osoittaa isoisänsä tämän lapsuudenaikaisista valokuvista, joissa oli useita saman ikäisiä poikia. Gus lähes suuttui, kun hänen äitinsä sanoi isoisän olevan kuvissa: ”Ei, se olen minä.”.
Gusin vanhemmat ovat kristittyjä eivätkä usko jälleensyntymiseen, joten pitkän aikaa he pitivät poikansa tarinoita vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Tuckeriin vanhemmat ottivat kuitenkin yhteyttä sen jälkeen, kun he saivat vastauksen kysymykseen: muistatko mitään muuta entisestä elämästäsi? Gus kertoi pahojen miesten ”muuttaneen hänen siskonsa kalaksi”. Isoisän sisko todella oli aikoinaan murhattu ja ruumis oli heitetty jokeen.
Gusin isotädin kauhea kohtalo oli perheessä kipeä ja vaiettu aihe, josta ei todellakaan oltu puhuttu pikkulapselle.
Jälleensyntyminen on kiistanalainen aihe ja epäilijöitä löytyy paljon. Monien mielestä vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa ja jopa johdattelevat heitä, mutta Tucker on eri mieltä. Hän on tutkinut asiaa niin paljon, että osaa ottaa huomioon liian innokkailta vaikuttavat vanhemmat. Esimerkiksi Gusin tapauksessa vanhemmat suhtautuivat isoisän uudelleensyntymiseen varsinkin alussa kaikkea muuta kuin positiivisesti.
Tulipalossa menehtynyt nainen
Äskeisessä kohdassa mainitun psykiatri Tuckerin potilaana tai haastateltavana on ollut myös vuonna 2010 syntynyt Luke Ruehlmanin, joka rupesi kaksivuotiaana kertomaan juttuja Pam-nimisestä naisesta. Ensin äiti Erica Ruehlman nauroi poikansa tavalle kutsua leluja ja muita esineitä Pamiksi eikä ollut lainkaan kummissaan, kun Luke kertoi olleensa aiemmin tyttö. Luke kuvaili mustia hiuksiaan tai korviksia, joita oli käyttänyt ja jotka olivat samanlaiset kuin äidillä. Erica oli kuitenkin sen verran kiinnostunut poikansa tarinoista, että lopulta kysyi tältä, kuka Pam oikein on.
”Minä olen”, hän sanoi, ja jatkoi: ”Tai ainakin olin, mutta sitten kuolin ja menin taivaaseen. Näin siellä Jumalan, joka aikanaan työnsi minut takaisin alas, ja kun heräsin, olin sinun Luke-niminen vauvasi.”.
Erica pyysi saada kuulla lisää Pamista, jolloin Luke kertoi asuneensa Chicagossa, matkustaneensa siellä paljon junalla ja kuolleensa tulipalossa. Kuoleman mainittuaan Luke oli tehnyt hyppäämistä esittävän käsiliikkeen. Erica-äiti näppäili pojalta saamansa tiedonmuruset Googleen ja löysi vuodelta 1993 peräisin olevan uutisen chicagolaisessa Paxton-hotellissa riehuneesta tulipalosta, jossa menehtyi 19 ihmistä. Heidän joukossaan oli kolmikymppinen Pam Robinson, joka kuoli hypättyään pakoon ikkunasta.
Erica oli kummissaan: Ohiossa syntynyt Luke ei ollut koskaan käynyt Chicagossa eikä kaupungista oltu hänen muistaakseen juteltu. Olihan Luke toki voinut kuulla Chicagon mainittavan missä vain, mutta se ei selitä sitä faktaa, että hän tunnisti Pamin useiden valokuvien joukosta. Lukelle esitettiin pöydän täydeltä valokuvia ja kysyttiin, näyttääkö joku tutulta. ”En tunnista ketään. Mutta muistan, kun tuo kuva otettiin”, sanoi Luke Pam Robinsonin kuvaa osoittaen.
Vuonna 2015, kun Luke oli viisivuotias, olivat muistot edellisestä elämästä hävinneet tai ainakaan hän ei enää Pamista puhunut.
Lue listan ensimmäinen osa: Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 1
Lue myös:
Jälleensyntyminen on kiehtova aihe, sillä kukaan ei voi varmasti sanoa, onko se totta vai tarua. Listafriikki esittelee nyt kymmenen tapausta, joissa todisteet saavat skeptikotkin mietteliäiksi.
Listafriikki lähti tekemään listaa avoimin mielin, sillä jälleensyntyminen vaatii ajatuksenkin tasolla uskomista yliluonnolliseen, mikä ei tietenkään pohjaudu faktatietoon. Joten näkökulma on neutraalin kiinnostunut ja kerromme tarinat niin kuin ne on koettu. Ja kuten jo sanottua, niin mitenkäänhän kukaan ei voi tietää, pitävätkö entisistä elämistään kertovien ihmisten tarinat paikkansa vai ovatko ne keksittyjä.
Varsin mielenkiintoista on se, että useimmiten yksityiskohtaiset kuvaukset aiemmasta elämästä tulevat noin kahden ja kuuden ikävuoden välillä. Sen jälkeen muistot – tai mitä ne ikinä ovatkin – alkavat himmentyä ja häviävät lopulta kokonaan. Lasten mielikuvitushan on tunnetusti vilkas, mutta on hyvin erikoista, että pienellä kaksivuotiaalla voi olla niin paljon tietoa maailmasta.
Oli jälleensyntyminen sitten aihe, johon uskoo tai ei, niin kukaan ei voi väittää, etteivätkö tarinat olisi kiehtovia!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi kummallista ja mieltä kutkuttavaa tarinaa ovat voit lukea tästä:
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 2
Entinen elämä Barran saarella
Glasgow’ssa, Skotlannissa, syntynyt Cameron Macauley oli kaksivuotias, kun hän kertoi äidilleen olevansa kotoisin Barra-nimiseltä saarelta, joka sijaitsee Skotlannin länsirannikolla. Hän kertoi valkoisesta talosta sekä rannasta, jolle lentokoneet laskeutuvat. Cameron muisteli mustavalkoista koiraansa ja isäänsä Shane Robertsonia, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa.
Cameronin vanhemmat eivät ottaneet pojan juttuja aivan tosissaan, vaikka ne jokseenkin aavemaisen yksityiskohtaisia olivatkin. Mutta kun poika alkoi jatkuvasti piirtää rannalla sijaitsevaa taloa, ja ikävä ”toista äitiä” kohtaan kasvoi raastavaksi, päättivät vanhemmat viedä hänet Barraan, johon oli noin tunnin lentomatka. Pieni lentokone laskeutui rantahietikolle.
Dokumenttiryhmä oli Macauleyn perheen mukana ja yhdessä he löysivät Robertsonien omistaman valkoisen rantatalon, jonka Cameron tunsi kuin omat taskunsa ja kykeni osoittamaan sen pieniä erikoisuuksia. Eräässä vanhassa valokuvassa oli mustavalkoinen koira ja samanlainen auto, jonka Cameron oli jo aiemmin kuvaillut. Kukaan ei kuitenkaan tuntenut tai tiennyt ketään sukuun kuuluvaa Shane-nimistä miestä.
Vuosien kuluessa Cameronin muistot hälvenivät, mutta hän on pitänyt tiukasti kiinni ajatuksesta, että kuolema ei tarkoita elämän loppumista. Hän väittää myös päätyneensä nykyisen äitinsä vatsaan pudottuaan reiän läpi. Tämä kuvaus on hyvin yleinen niillä, jotka sanovat syntyneensä uudelleen.
Cameron Macauleyn tapaus on lienee parhaiten dokumentoitu jälleensyntyminen, tai ainakin tarina sellaisesta, sillä kuvausryhmä tallensi Cameronin ”kotiinpaluun” Barran saarelle. Vuonna 2003 julkaistu dokumentti on nähtävissä englanniksi YouTubessa.
Pollockin sisarukset
Toukokuun 5. päivänä vuonna 1957 englantilaiset John ja Florence Pollock menettivät rattijuopon vuoksi molemmat tyttärensä, 11-vuotiaan Joannan ja 6-vuotiaan Jacquelinen. Seuraavana vuonna Pollockit saivat ilokseen ja yllätyksekseen tietää, että Florence odottaa kaksosia.
Gillian ja Jennifer olivat identtiset kaksoset, jotka syntymän hetkellä erotti vain Jenniferin syntymämerkeistä. Hänellä oli yksi jalassaan, samassa kohdassa ja samanlainen kuin Jacquelinella oli ollut, sekä vaaleampi merkki otsalla, samassa paikassa, jossa Jacquelinella oli ollut arpi.
Pollockit muuttivat uuteen kotiin, kun Gillian ja Jennifer olivat kolmen kuukauden ikäisiä. Vanhemmat eivät juurikaan puhuneet tytöilleen heidän menehtyneistä siskoistaan, mutta nämä vaikuttivat tietävän pelottavan paljon kummallisia yksityiskohtia.
He pyysivät siskojensa leluja ja kutsuivat niitä nimillä, jotka Joanna ja Jacqueline olivat antaneet. Vaikka Gillian ja Jennifer olivat kaksosia, omaksui Gillian isonsiskon roolin ja kanavoi näin menehtynyttä Joannaa. Jennifer taas tuli monessa asiassa ikäisiään jäljessä ja hänellä oli esimerkiksi hankaluuksia pitää kynää kädessään. Jacqueline ei ollut oppinut kirjoittamaan ennen kohtalokasta onnettomuutta.
He tunnistivat entisen kotinsa lähistöllä sijaitsevia maamerkkejä ja väittivät kiven kovaan käyneensä tiettyä koulua, joka tietenkin oli Joannan ja Jacquelinen koulu. Kaiken lisäksi Gillian ja Jennifer pelkäsivät selittämättömällä tavalla autoja ja huusivat aina henkensä edestä, kun vastaan tuli ajoneuvo. He kykenivät kertomaan hyvin selvästi hetkistä ennen siskojensa hengen vienyttä auto-onnettomuutta ja kumpikin ”muisti” tilanteesta tarkkoja yksityiskohtia.
Viidenteen ikävuoteen mennessä muistot olivat suurimmaksi osaksi hävinneet ja kaksoset ovat eläneet varsin normaalia elämää. Pollockin sisarusten jälleensyntyminen on kohdannut paljon kritiikkiä, mutta samaan aikaan se on yksi kiehtovimmista mysteereistä.
Menehtynyt veli
Yhdysvaltojen Michiganissa syntynyt Kevin Christenson oli puolitoistavuotias, kun häneltä löydettiin murtunutta jalkaa tutkittaessa laajalle levinnyt syöpä. Tauti oli edennyt pitkälle ja kasvaimia oli useassa paikassa: korvan päälle ilmestyi nysty ja yksi kasvain pullisti vasemman silmän ulos. Pieni Kevin sai kemoterapiaa, jota annettiin kaulan oikealla puolella kulkevaan suoneen, mutta hoidoista huolimatta hän menehtyi vuonna 1979 ollessaan vain kahden vuoden ikäinen.
Aikaa kului ja Kevinin vanhemmat erosivat. Hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja sai vuonna 1991 toisen pojan, jonka nimeksi tuli Patrick. Alusta asti äiti näki yhtäläisyyksiä veljesten välillä, mikä ei sinänsä ole yllättävää.
Mutta samankaltaisuudet olivat varsin erikoisia: Patrickilla oli kaulassaan syntymämerkki, joka muistutti pientä viiltoa. Patrikilla oli myös kohollaan oleva syntymämerkki päänahassa, samassa paikassa, jossa Kevinillä oli kasvain. Ja edelleen, Patrickilla oli ongelmia vasemman silmänsä kanssa, mikä onneksi osoittautui helposti hoidettavaksi sairaudeksi.
Kun Patrick oppi kävelemään, hän ontui, vaikka siihen ei ollut mitään lääketieteellistä syytä. Poika väitti myös muistavansa olleensa leikkauksessa ja kysyttäessä leikkauskohtaa hän osoitti paikkaa, josta Keviniltä oli otettu koepala.
Nelivuotiaana Patrick alkoi kysellä vanhan oranssin ja ruskean värisen talonsa perään, vaikka hän oli aina asunut samassa paikassa. Kaava on ehkä tullut selväksi: Kevin oli asunut vanhempiensa kanssa mainitun värisessä talossa. Reinkarnaatiota tutkineet asiantuntijat veivät Patrickin kyseiselle talolla, mutta tämä ei kyennyt tunnistamaan mitään tarpeeksi vakuuttavasti.
Onhan täysin mahdollista, että Patrick oli kuullut ohimennen äitinsä elämästä ja tämän aiemmasta aviomiehestä ja kuolleesta pojasta, mutta fyysisiä merkkejä onkin sitten vaikeampi selittää.
Ensimmäisen maailmansodan sotilas
Edward Austrian oli aivan tavallinen lapsi, joka pelkäsi synkkiä ja sateisia päiviä tavalla, joka lähenteli fobiaa. Hänen äitinsä Patricia Austrian muistaa pelon alkaneen jo vuoden ikäisenä. Ja oikeastaan niin kauan kuin Patricia muistaa, oli Edward tasaisin väliajoin valittanut kipeää kurkkua.
Neljän vuoden iässä Edward alkoi kutsua kurkkukipuaan laukaukseksi (engl. shot), mutta Patricia-äiti ei vetänyt siitä mitään johtopäätöksiä: lapset keksivät juttuja ja sekoittelevat sanoja. Voimakas kurkkukipu ei kuitenkaan ottanut laantuakseen eivätkä lukuisat lääkärit löytäneet sille mitään syytä. Edwardilta päädyttiin ennaltaehkäisevästi poistamaan nielurisat, minkä jälkeen kurkkuun kehittyi selittämätön kysta, jota lääkärit eivät osanneet hoitaa.
Sitten eräänä päivänä Edward rupesi kertomaan yksityiskohtaisia tarinoita ensimmäisestä maailmansodasta. Hän kuvaili juoksuhautoja ja jokapäiväistä elämää rintamalla tavalla, jota ei olisi voinut omaksua televisiosta – vaikka sodasta kertovia ohjelmia olisikin saanut katsoa.
Jossain vaiheessa sotatarina eteni kuvaukseen siitä, kuinka hän oli kuollut taisteluissa tultuaan ammutuksi kaulaan. ”Nimeni oli James. Olin 18-vuotiaana Ranskassa”, kertoi Edward vanhemmilleen. ”Kävelimme mudassa. Oli kylmää ja märkää. Kiväärini oli painava. Muistan katsoneeni ylös ja nähneeni puita. Kuulin laukauksen takaapäin; se meni läpi jostain toisesta ja osui suoraan niskaani. Tunsin kurkkuni täyttyvän verellä.”.
Pian sen jälkeen, kun Edwardia oli kannustettu kertomaan enemmän aiemmasta elämästään ja kuolemastaan, katosi kurkussa ollut kysta. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, miksi se oli hävinnyt.
Lue myös: Top 10 oudoimmat fobiat – Voivatko nämä olla edes totta?
Hollywood-agentti
Vuonna 2009 nelivuotias Ryan Hammons rupesi yllättäen heräilemään öisin rintaansa pidellen ja huutaen kuinka hänen sydämensä oli räjähtänyt Hollywoodissa. Ryanin äiti Cyndi alkoi ottaa poikansa tarinat tosissaan, kun tämä rupesi paljastamaan yksityiskohtia aiemmasta elämästään.
Hän väitti kiivaasti asuneensa Los Angelesissa kadulla, jonka nimessä oli rock-sana ja kasvattaneensa siellä kolme poikaansa. Ryan kertoi, että oli seilannut maailman meriä, tanssinut Broadwaylla ja hänellä oli ystävä nimeltään ”senaattori Fives”.
Eräänä päivänä Cyndi selaili kirjaa, jossa oli vanhoja kuvia Hollywoodista. Ryan katsoi hänen olkansa yli ja totesi riemastuneena olevansa itse eräässä kuvassa ”Georgen” kanssa. Cyndi päätti ottaa yhteyttä Virginian yliopistoon, jonka lääketieteen keskuksen yksi tutkimusaloista on jälleensyntyminen. Psykiatrit tunnistivat kuvan miehet näyttelijä George Raftiksi ja Hollywood-agenttina uraa tehneeksi Marty Martyniksi. Martyn oli menehtynyt aivoverenvuotoon vuonna 1964.
Ryan kertoi psykiatreille yksityiskohtia Martynin elämästä ja tunnisti ”vaimonsa” vanhasta kuvasta. Haastatteluissa yritettiin ja onnistuttiin sulkemaan pois se vaihtoehto, että Ryanin vanhemmat olisivat syöttäneet tiedot pojalleen. Ryan kykeni kertomaan Martynin todellisen syntymäpäivän, joka syntymätodistukseenkin oli kirjattu väärin.
Lääkärit haastattelivat myös Martynin tytärtä, joka paljasti perheen asuneen kadulla nimeltään North Roxbury Drive. Hän kertoi isänsä olleen tekemisissä newyorkilaisen senaattorin Irving Ivesin kanssa ja olleensa nuorempana tanssija. Lisäksi Martynillä oli kolme poikapuolta.
Ryan pääsi tapaamaan Martynin tytärtä, joka siis oli ”hänen oma tyttärensä”. Tapaaminen ei sujunut odotetunlaisesti, sillä Ryan oli pidättyväinen eikä ollut kiinnostunut keskustelemaan ”tyttärensä” kanssa. Jälkeenpäin Ryan kertoi äidilleen, että oli ”kokenut tyttärensä energian muuttuneen”. Tapaamisen jälkeen Ryan ei enää juurikaan muistellut Hollywood-aikojaan.
Reinkarnaatiota tutkineiden psykiatrien mukaan entiseen elämään kuuluneiden henkilöiden tapaaminen on kuin ympyrän sulkeutuminen. Jälleensyntyminen ja muistot entisestä elämästä unohtuvat, kun lapsi on saanut tietynlaisen päätöksen vanhalle minälleen ja näkee, ettei kukaan menneisyydessä enää odota hänen palaavan.
Asiantuntijoiden mukaan Ryan Hammons on yksityiskohtaisten tietojensa kanssa yksi hämmästyttävimmistä reinkarnaatioista koskaan.
Lue listan toinen osa: Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 2
Lue myös:
Yhdysvalloissa voi nostaa syytteen mitä erikoisimmista asioista. Mutta mitkä ovat hulluimmat oikeusjutut, joissa kantaja on uskomattomasti voittanut rahaa?
Jos googlaa hulluimmat oikeusjutut, on suurin osa hakutuloksista vuosikausia kiertäneitä urbaaneja legendoja, ja monia niistä uutisoidaan ja kerrotaan vuodesta toiseen totuuksina. Virheellisesti.
Kukaan ei ole koskaan nostanut syytettä laitettuaan matkailuauton vakionopeudensäätimelle ja poistuttuaan kuskin paikalta. Kukaan ei ole kompastunut huonekaluliikkeessä omaan lapseensa ja nostanut syytettä. Kukaan ei ole syyttänyt ravintolaa, jos on liukastunut itse lattialle heittämäänsä limsaan. Kukaan ei ole laittanut kissaansa kuivamaan mikroon ja syyttänyt kodinkonevalmistajaa lemmikkinsä kuolemasta. Näitä riittää.
Mutta koska Listafriikki.com on tällaisen listan tehnyt, tarkoittaa se sitä, että käsittämättömiä syytteitä on todellakin nostettu. Ja vielä uskomattomampaa on se, että nämä oudoimmat oikeudenkäynnit ovat päätyneet kantajan voittoon. Se, että itse tunaroi eikä käytä omia aivojaan, voi johtaa sievoiseen korvaukseen.
Tässä siis top 10 lista: Hulluimmat oikeusjutut, jotka on kaiken lisäksi voitettu. Suurin osa niistä on tapahtunut – jännitys tiivistyy – Yhdysvalloissa. YLLÄTYS!
10. Red Bull ei antanutkaan siipiä
Olin melko varma, että tämä on vain yksi urbaani legenda. Mutta ei. Kenellä tahansa yhdysvaltalaisella oli vuonna 2014 mahdollisuus saada 10 dollaria itävaltalaiselta energiajuomajätti Red Bullilta. Kiitos Benjamin Careathersin ja kumppaneiden!
Newyorkilaisen Careathersin johdolla joukko ihmisiä nosti kanteen Red Bullia vastaan. Yritysjättiä syytettiin kuluttajien harhaanjohtamisesta, valheellisesta mainonnasta ja olemattomien vaikutusten lupaamisesta, vaikka todellisuudessa tölkillinen energiajuomaa sisälsi yhtä paljon kofeiinia kuin tavallinen kahvikupillinen.
Joku oli verisesti pahoittanut mielensä pysyvästä lentokyvyttömyydestä.
Red Bull ei lähtenyt oikeuteen vääntämään vaan tarjosi 13 miljoonan dollarin sopimusta. Taitaa olla taskurahoja tuolle yhtiölle. Tuohon sopimukseen perustuen kaikki, jotka olivat ostaneet Red Bullia 12 vuoden aikana, voisivat hakea korvausta: juomatölkkejä tai 10 dollaria rahana.
Koska korvaussumma oli 13 miljoonaa, oli 1,3 miljoonalla amerikkalaisella mahdollisuus hakea hyvitystä nettilomakkeeella; ostokuittia ei tarvinnut todisteena. Sanomattakin lienee selvää, että tuo sivusto oli jatkuvasti nurin.
Tiedoksesi: korvausta ei voi enää hakea. Listafriikki kävi tietenkin tarkistamassa!
9. Murtovaras menehtyi sähköiskuun
Elokuussa 1997 Larry Harris murtautuu paikalliseen baariin Chicagon lähellä sijaitsevassa Auroran kaupungissa. Hän pyrkii sisään rikkomastaan ikkunasta, mutta saa kuolettavan sähköiskun baarin omistajan kotitekoisesta sähkövaijerivirityksestä. Syyttäjä toteaa tapauksen vahingoksi, eikä syytettä nosteta.
Harrisin omaiset kuitenkin päättivät nostaa siviilikanteen ja syyttää baarin omistajaa Jesse Ingramia kuolemantuottamuksesta.
Ingram oli saanut tarpeekseen jatkuvista murroista, ja oli päättänyt siksi virittää 220 voltin sähköiskun antavan vaijerin karkottamaan varkaat. Baarin ulkopuolella oli sähköiskuista varoittavia kylttejä, mutta alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena ollut Harris ei varoituksista välittänyt.
Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2003, valamiehistö totesi Harrisin kuoleman olleen puoliksi hänen omaa syytään ja puoliksi baarin omistajan syytä, ja määräsi Ingramin maksamaan 75 000 dollaria korvauksia Harrisin perheelle. Perhettä edustanut asianajaja sanoi tuomion tultua, että oikeus toteutui ja ihmiset ymmärtävät nyt, ettei omaisuuttaan voi suojella keinolla millä hyvänsä.
Ingramin puolustusasianajaja sen sijaan oli pettynyt ja ihmetteli valamiehistön päätöstä, koska sähkövaijeri ei houkutellut Harrisia kadulta sisälle, vaan tämä tietoisesti rikkoi lakia.
Valamiehistön sympatia Harrisia kohtaan oli muutenkin yllättävä, koska oikeudenkäynnin aikana selvisi, että rikollisen taustan omaava Harris oli nimenomaan se, joka oli toistuvasti murtautunut Ingramin baariin.
Ennen kuin juttu ehti oikeuteen Ingram valitettavasti menehtyi vuonna 2001, ja vahingonkorvaukset jäivät hänen leskensä maksettavaksi.
8. Radiokanava ”huijasi” ja joutui pulittamaan Renaultin hinnan
Englantilainen Catherine McGowan osallistui vuonna 200o derbyshireläisen paikallisradion kilpailuun, josta voittajalle oli palkinnoksi luvassa Renault Clio -auto. 26-vuotias McGowan oli tunnistanut radiossa soineen kappaleen ja hänen oli kerrottu voittaneen.
Kun McGowan meni Radio Buxtonin studiolle lunastamaan palkintoaan, ojennettiin hänelle kymmenen sentin mittainen Renault Clio -leikkiauto. Kaikki oli ollut vitsiä. McGowania ei naurattanut.
McGowan tunsi olonsa huijatuksi ja nöyryytetyksi, koska oli jo kertonut kaikille tuntemilleen ihmisille uudesta, voitetusta autosta. Joten mitäpä muutakaan sitä tekisi, kuin nostaisi syytteen!
DJ Chris Constantine, joka oli ketkuilun takana, oli aiemmin järjestänyt kilpailuja muun muassa sipsipussista ja Ferrarista. Ennemmin kukaan ei ollut ottanut juttuja tosissaan. Constantine oli erotettu kanavalta syytteen seurauksena, vaikka kanavajohtaja olikin sanonut, että jos ihmiset aidosti olisivat luulleet pienen radiokanavan jakavan oikean auton, olisivat he saaneet enemmän kuin 23 osallistujaa. Edellisen päivän sipsipussikilpailuun oli osallistunut 17 henkilöä.
Uskomatonta, mutta totta: McGowan voitti oikeudessa! Radiokanava määrättiin maksamaan hänelle 8000 puntaa, eli sen verran kuin uusi Renault Clio tuolloin maksoi. Sitä Internet ei tiedä kertoa, että ostiko McGowan rahoilla kyseisen auton vai ei.
7. Pojat eivät pysty enää nauttimaan elämästä
Jeffrey Klein ja Brett Birdwell olivat molemmat 17-vuotiaita, kun he kiipesivät aidan yli ja tunkeutuivat luvatta kahden junayhtiön, Amtrakin ja Norfolk Southernin, omistamalle tontille Lancasterissa, Pennsylvaniassa. He skeittasivat vaunujen keskellä ja päättivät nousta yhden päälle katselemaan maisemia.
Klein sai vaunun päällä olleesta eristämättömästä johdosta hengenvaarallisen sähköiskun. Yli 75 % hänen kehostaan paloi, ja hänelle jäi pahoja vammoja, esimerkiksi pysyvästi rajoittunut liikkuvuus toisessa kädessä. Birdwellin ihosta paloi noin 12 %, kun hän yritti auttaa tuleen syttynyttä ystäväänsä.
Vuoden 2006 oikeudenkäynnissä valamiehistö ei nähnyt poikien olleen onnettomuuteen millään lailla osallisia, vaikka olivat viettämässä aikaa kielletyllä alueella. Junayhtiöt todettiin yksin syyllisiksi ja ne määrättiin maksamaan Kleinille ja Birdwellille yli 24 miljoonaa dollaria vahingokorvauksia perustuen sairaalamaksuihin, tulonmenetyksiin, kipuun ja särkyyn, sekä ”elämästä nauttimisen menettämiseen”.
Valamiehistön mukaan junayhtiöt olisivat voineet helposti estää onnettomuuden laittamalla tontilleen varoituksia hengenvaarallisesta jännitteestä.
Je kysymys kuluu: Kenen mielestä se olisi estänyt poikia kiipeämästä vaunun päälle?
6. Nainen syytti meteorologia väärästä ennustuksesta
Haifassa, Israelissa, asuva nainen oli vuonna 1996 katsonut tv-kanava Channel 2:n uutisia ja säätiedotusta, ja suunnitellut samalla päiväänsä. Meteorologi Danny Rup oli ennustanut päivän olevan aurinkoinen, mutta toisin kävi.
Nainen oli ennustuksen perusteella pukeutunut liian kevyeen asuun ja omien sanojensa mukaan sairastui sen takia influenssaan. Hän joutui ostamaan 38 dollarilla lääkkeitä ja olemaan 4 päivää poissa töistä. Tästä kaikesta hän syytti Rupia ja tämän epäonnistunutta ennustusta.
Nainen ei halunnut pelkästään taloudellista korvausta vaan vaati Rupilta virallista anteeksipyyntöä virheellisestä säätiedotuksesta. Rup oli luonnollisesti omasta vastuullisuudestaan täysin eri mieltä.
Nainen sai joka tapauksessa haluamansa, koska Rupin vastustuksesta huolimatta tv-kanava sopi jutun ja maksoi kantajalle tämän vaatimat 1000 dollaria. Onneksi ei oltu USA:ssa, sillä summa olisi voinut olla aika paljon suurempi.
Tästä ei onneksi tullut ennakkotapausta, koska muutenhan voisimme olla jatkuvasti vinkumassa rahaa virheellisiin sääennustuksiin perustuen.
5. Naapuri traumatisoitui hyväntahtoisista teineistä
17-vuotias Taylor Ostergaard ja 18-vuotias Lindsey Zellitti olivat heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2004 päättäneet tuoda coloradolaiseen naapurustoonsa hyvää mieltä ja laittaa ihmisten suut makeaksi. He olivat leiponeet suklaakeksejä ja lähtivät kymmenen jälkeen illalla jakamaan herkkuja naapureiden ovien taakse.
Ostergaard ja Zellitti halusivat tuoda iloa ja pysyä nimettöminä, joten he vain koputtivat oville ja jättivät keksit kuistille. Paketeissa oli mukana sydämenmuotoiset viestilaput, joissa toivotettiin mukavaa iltaa, ja allekirjoituksina vain T & L.
VIRHE! Ei kannata yrittää olla ystävällinen ja pitää yllä naapurisopua; sen Ostergaard ja Zellitti oppivat kantapään kautta.
Wanita Young, 49-vuotias naapuruston asukas, oli säikähtänyt kuistillaan näkemiään hahmoja ja voimakasta oveen koputtamista. Hän oli huhuillut ja yrittänyt kysyä kuka ovella on, mutta henkilöt olivat siinä vaiheessa paenneet paikalta. Young oli peloissaan lähtenyt siskonsa luo yöksi ja joutunut seuraavana päivänä menemään lääkäriin paniikkikohtauksen ja sekaisin menneen vatsan takia.
Ostergaardin ja Zellittin perheet tarjoutuivat maksamaan Youngin lääkärikulut, mutta traumatisoituneelle naiselle se ei riittänyt ja hän nosti syytteen vaatien 3000 dollarin korvausta kärsimyksestä ja mahan kuralle menemisestä. Tytöt tuomittiin syyllisiksi, mutta määrättiin maksamaan vain 900 dollaria lääkärikuluja.
Pöyristynyt kansa oli tuomittujen puolella: Ihmiset lahjoittivat tytöille rahaa ja korvaussumma oli nopeasti katettuna. Ylimääräiset varat ohjattiin joko hyväntekeväisyyteen tai tyttöjen yliopistorahastoihin.
Young ei ollut tyytyväinen saamaansa korvaussummaan (tai siihen, että koko kaupunki vihasi häntä), mutta toivoi, että Ostergaard ja Zellitti olivat oppineet läksynsä. Eli tuijota vain omaa napaasi äläkä yritä ilahduttaa ketään.
4. Epäonnistunut itsemurhaaja
Vuonna 1977 19-vuotias Milo Stephens oli päättänyt tehdä itsemurhan. Hänen ajatuksenaan oli hypätä New Yorkin metrotunnelissa junan eteen ja päättää päivänsä siihen. Suunnitelma meni pieleen, sillä Stephens jäi henkiin.
Nuorimies menetti onnettomuudessa yhden jalan ja puolitoista kättä, mutta ei kovasta yrityksestä huolimatta henkeään. Hän oli asianajajansa Aaron Broderin kanssa nostanut syytteen New Yorkin liikennevirastoa vastaan vedoten metrokuljettajan huolimattomuuteen. Se, joka päättää hypätä junan eteen on tietysti syytön kohtaloonsa!?
Joulukuussa 1983 (oikeusjuttujen eteneminen ei ainakaan reilussa 40 vuodessa ole nopeutunut), juuri kun oikeudenkäyntiä varten oltiin valitsemassa valamiehistöä, liikennevirasto ehdotti sopimusta ja 650 000 dollarin korvausta Stephensille.
Asianajaja Broder hyväksyi tarjouksen Wards Islandin mielisairaalassa tuolloin majailleen miehen puolesta.
Tarina ei kerro Milo Stephensin myöhemmistä liikkeistä metrotunneleissa tai niiden ulkopuolella.
3. Oli Hondan syy, että nainen ei saanut humalassa turvavyötä auki
Vuonna 1992 Karen Norman, 23-vuotias teksasilainen nuori nainen, yritti bileillan jälkeen kääntää autoaan, mutta päätyi vahingossa peruuttamaan venerampilta alas mereen. Normanin veren alkoholipitoisuus oli 0.17, joka oli tuplaten yli sallitun määrän.
Normanin vanhemmat päättivät joka tapauksessa nostaa syytteen autonvalmistaja Hondaa vastaan, koska humalassa ollut nainen ei ollut saanut turvavyötä auki veden alla ja menetti siksi henkensä. He väittivät, että turvavyö oli viallinen.
Toistan itseäni: Karen Norman oli kännissä.
Autossa mukana olleella Josel Woodsilla ei ollut turvavyö kiinni, ja hän onnistui pääsemään todistuksensa mukaan ulos matkustajan puoleisesta etuikkunasta. Hän kertoi oikeudessa, että Norman ei saanut vyötään auki ja upposi siksi auton mukana veden alle.
Apukuski Woods oli tainnut olla myös maistissa, sillä sukeltajat löysivät Normanin ruumiin takapenkiltä ja auton kaikki ikkunat olivat kiinni.
Valamiehistöä tämä seikka ei oikeudenkäynnissä kuitenkaan kiinnostanut, vaan se totesi Hondan olevan 75-prosenttisesti vastuussa Normanin kuolemasta (loppuosa johtui nuoren naisen omasta turvallisuuden laiminlyönnistä), ja autonvalmistaja määrättiin maksamaan 65 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia nuoren naisen vanhemmille.
2. Nainen käveli päin nostolava-auton tikkaita
Tiedätkö uskomuksen, jonka mukaan tikkaiden alta käveleminen tuottaa huonoa onnea?
Georgian osavaltiossa asuva DeToya Moody on voinut olla uskomuksesta montaa mieltä. Helmikuussa 2011 Moody parkkeerasi oman autonsa erään nostolava-auton taakse käydäkseen pankkiautomaatilla. Auton lavalla olevat tikkaat olivat nostettuina kadun yläpuolelle, jotta työntekijä sai vaihdettua kirjaimia ylhäällä pankin seinässä. Moody käveli tikkaiden alta kolme kertaa, koska unohti ensimmäisellä kierroksella jotain autolleen.
Moodyn asioidessa automaatilla, oli rakennusfirman työntekijä laskenut tikkaat katutasoon. Palatessaan autolleen Moody törmäsi kirkkaan oransseihin tikapuihin ja kaatui niin pahasti, että hänet jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Moodylla todettiin lievä aivotärähdys ja vamman jälkeistä päänsärkyä.
Dollarin kuvat vilkkuivat (ehkä iskun johdosta?) naisen silmissä ja hän päätti nostaa syytteen R. Henry Inc. -rakennusfirmaa vastaan. Firma tarjosi 5000 dollaria, jota Moody piti naurettavana. Hän vaati 75 000 dollarin korvauksia, mihin syytetty osapuoli ei suostunut, joten juttu johti oikeuteen.
Jopa Moodyn puolustusasianajaja oli yllättynyt valamiehistön päätöksestä: Moody määrättiin saamaan 161 000 dollaria vahingonkorvauksia. Siitäkin huolimatta, että hän oli tuijottanut kävellessään puhelintaan ja kirjoittanut tekstiviestiä, ja sen takia törmännyt tikkaisiin.
Valamiehistön aivoituksia on joskus hankala ymmärtää.
1. Hulluimmat oikeusjutut -listan kuningas: Mäkkärin kahvi oli liian kuumaa
Stella Liebeck vs McDonalds. Hulluimpien voitettujen oikeusjuttujen äiti. Tästä touhusta oli järki melko kaukana.
Vuonna 1992 Stella Liebeck tilasi newmexicolaisen McDonaldsin autokaistalta kahvin mukaan. Kuskina ollut lapsenlapsi pysäköi auton, jotta 79-vuotias isoäiti sai laitettu kerman ja sokerin kahviinsa. Liebeck piti kuumaa kahvikuppia jalkojensa välissä, nosti kannen ja toheloi koko kupillisen höyryävän kuumaa kahvia syliinsä. Nainen sai tilanteessa erittäin pahoja palovammoja, jotka vaativat ihonsiirtoja ja useamman vuoden jatkunutta hoitoa.
McDonalds ei suostunut maksamaan Liebeckin alkuperäistä 20 000 dollarin korvausvaatimusta, koska ei nähnyt tehneensä mitään väärää, ja asian käsittely eteni oikeuteen. Liebeck väitti ravintolan tarjoilevan kahvinsa terveydelle vaarallisen kuumana, vaikka Yhdysvaltojen kansallisen kahvijärjestön mukaan kahvi kuuluu oikeaoppisesti tarjoilla noin 85 asteisena, eli juuri sen lämpöisenä kuin McDonalds kahvinsa pitää. Mäkkäri tai mikään muukaan kahvia tarjoileva ravintola ei ole alentanut kahvinsa lämpötilaa asiakkaiden toilailujen takia.
Oikeudessa tuli esille, että vuosien 1982-1992 aikana 700 asiakasta oli raportoinut eri asteisista palovammoista (usein suussa), joista osa oli johtanut pienempiin kanteisiin yhtiötä vastaan. Toisaalta, tuona aikana 16,8 miljardia kupillista oli myyty asiakkaille, jotka olivat onnistuneet itseään vahingoittamatta nauttimaan kahvinsa. Joten kahvia ei sinänsä voida pitää erityisen vaarallisena.
Oli miten oli, valamiehistö heltyi ja totesi McDonaldsin pääsyylliseksi Liebeckin palovammoihin. Nainen itse oli vain viidesosan verran vastuussa kömpelyydestään ja valamiehistö arvioi järkevän vahingonkorvauksen olevan 2,9 miljoonaa dollaria. Tuomari käytti onneksi valtaansa ja summa aleni 640 000 dollariin.
Lue myös:
Oudoimmat
10 Halloween-pilaa, joissa keppostelu meni liian pitkälle tai päättyi kammottavalla tavalla
Listafriikki esittelee nyt 10 Halloween-pilaa, jotka menivät tavalla tai toisella pieleen. Mönkään mennyt kepponen voi aiheuttaa monenlaista harmia, ja kaikkein traagisimmissa tapauksissa johtaa ihmishenkien menetykseen.
Vaikka Halloween on periamerikkalainen juhla, on se viime vuosina rantautunut myös Suomeen. Pääsiäisen ohella kaikkien kannattaakin varautua lokakuun viimeisenä päivänä siihen, että oven taakse voi ilmestyä naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia karkkien toivossa. Jos herkut uupuvat, voi tiedossa olla ilkikurinen kepponen!
Toivottavasti jäynät eivät kuitenkaan ole olleet aivan samaa luokkaa kuin tämän listan Halloween-pilat! Mitä voikaan tapahtua, kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja keppostelu menee karmealla tavalla pieleen!?
Käytännönpila oppilaille oikealla moottorisahalla
Vuoden 2010 lokakuussa Taunton High Schoolissa, Yhdysvaltojen Massachusettsissa, eräs opettaja päätti pelleillä oppilaidensa kustannuksella. Hän oli pestannut apuun kollegansa, jonka oli tarkoitus tulla kesken oppitunnin säikäyttämään 15-vuotiaat oppilaat perusteellisesti.
Kun luokan oveen koputettiin, kehotti nimettömänä pysynyt opettaja erästä oppilasta avaamaan. Ovella oli pelottavaan naamioon pukeutunut mies, jolla oli kädessään oikea moottorisaha. Ja moottorisaha oli kaiken lisäksi käynnissä. Koko luokan valtasi pakokauhu ja oven avannut oppilas hyppäsi kauhuissaan taaksepäin, kaatui ja mursi rytäkässä polvilumpionsa.
Poika joutui leikkaukseen, jonka jälkeen edessä oli neljä kuukautta jalka kipsattuna ja päälle pitkä kuntouttaminen.
Hiukan liian pitkälle (oliko oikea moottorisaha todella tarpeen?) viety pila tuli Tauntonin koulupiirille kalliiksi, sillä oikeus määräsi sen maksamaan polvensa loukkanneelle pojalle 100 000 dollarin vahingonkorvaukset.
Halloween-pilailija hirttäytyi vahingossa
Vuoden 2013 Halloweenina Yhdysvaltain Louisvillessä asuva Jordan Morlan päätti tehdä siskolleen kauhean pilan. Kuusitoistavuotias Morlan oli tehnyt pelottavan suunnitelman: hän teeskentelisi hirttäytyvänsä kotipihassa koristeena olleeseen silmukkaan ja sitten ”heräisi” eloon säikäyttäen siskonsa pahanpäiväisesti.
Suunnitelma meni kuitenkin traagisella tavalla pieleen, sillä Morlan hirttäytyi köyteen oikeasti. Vain puolen minuutin päästä siitä, kun Morlan oli menettänyt tajuntansa, tuli sisko etupihalle ja näki veljensä roikkuvan silmukassa. Hän riensi kertomaan äidilleen Ginger Rodriguezille, joka kuitenkin viis veisasi ilmoituksesta ajatellen sen olevan sairas Halloween-pila.
Tyttö palasi pian takaisin ja sanoi löysänä roikkuvan veljensä suusta valuvan runsaasti kuolaa. Silloin Rodriguezille tuli kiire ja hän juoksi leikkaamaan köyden poikki. Hapettomuus oli kuitenkin jo tehnyt tuhonsa ja Morlan oli vaipunut koomaan, josta hän ei hoidosta huolimatta enää koskaan herännyt. Morlan kuoli 12 tunnin kuluttua kohtalokkaalla tavalla epäonnistuneen Halloween-kepposensa jälkeen.
Valitettavasti tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun samanlainen kepponen on päättynyt tällä kammottavalla tavalla.
Kananmunilla sähköasema mäsäksi
Naapureiden talojen, pihojen ja autojen sotkeminen kananmunilla on yksi klassisimmista Halloween-kepposista. Se on yleensä myös varsin harmiton, vaikka kieltämättä inhottavan sotkuinen, kepponen.
Perinteikäs pila meni kuitenkin asteen verran liian pitkälle Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa vuonna 2006, kun eräs nuorimies tuli siihen päätelmään, että olisi siistiä tulittaa kananmunilla paikallisen sähköyhtiön sähköasemaa. Tuona Halloween-iltana satoi rankasti vettä, mikä kananmuniin yhdistettynä aiheutti asemalla oikosulun ja massiivisen räjähdyksen. Noin 8000 ihmiseltä meni sähköt.
Tihutyössä ollut poika selvisi paukusta oikeastaan ilman vammoja, ellei tuskallista korvien soimista lasketa. Ehkäpä vinkuna opetti miettimään älynväläyksiä muutamaan otteeseen!?
Keppostelu silmätipoilla päättyi kohtalokkaasti
Kuokkavieraat-elokuvassa kilpakosijalle aiheutetaan räjähtävä ripuli laittamalla tämän juomaan Visine-silmätippoja. Pitkälti tämän elokuvapilan vuoksi on syntynyt urbaanilegenda ”silmätippajekusta”, mutta todellisuus ei ole aivan yhtä viaton.
Silmätippojen vaikuttava aine tetrytsoliini on täysin turvallinen – silloin kun sitä käytetään ohjeen mukaan. Mutta suurina annoksina verenkiertoon päätyessään se voi aiheuttaa voimakasta väsymystä, tajunnanmenetystä, verenpaineen heittelyä, hengitysvaikeuksia, sykkeen hidastumista ja jopa vaipumisen koomaan.
Vuonna 2008 eräs newyorkilainen nainen suunnitteli työkaverinsa Marceline Jonesin päänmenoksi elokuvasta tuttua pilaa. Kepposteleva nainen päätti lorauttaa silmätippoja 49-vuotiaan Jonesin juomaan lokakuun viimeisen päivän Halloween-juhlissa tarkoituksenaan aiheuttaa tälle pahoinvointia ja kenties toistuvaa vessassa ravaamista. Jones kuitenkin lyyhistyi maahan ja hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa hän muutaman päivän kuluttua menehtyi.
Juoman silmätipoilla terästänyt nainen meni tunnustamaan poliisille tekosensa, mutta ruumiinavauksessa Jonesin kuoleman ei voitu kiistattomasti osoittaa johtuneen Visinen yliannostuksesta. Niinpä ikävän pilan tehnyt työkaveri säästyi henkirikossyytteeltä, mutta tuomittiin lievästä pahoinpitelystä.
Isä esitti tappavansa äidin
Kotiväkivalta, tai mikään väkivalta, ei ole koskaan leikin asia. Tämä unohtui eräältä yhdysvaltalaispariskunnalta, kun he päättivät Halloweenin-kunniaksi pilailla kuusi- ja kahdeksanvuotiaiden lastensa kustannuksella Galatian maalaiskaupungissa, Illinoisin osavaltiossa.
Isä puki päälleen Halloween-elokuvasarjasta tutun sarjamurhaajan Michael Myersin naamion ja ryhtyi kuristamaan vaimoaan ja lastensa äitiä jälkikasvun nähden. Lapset tietenkin säikähtivät pahanpäiväisesti ja juoksivat kauhuissaan naapuriin, sillä he luulivat äitinsä joutuneen murhaajan uhriksi.
Šokissa olleet tenavat saivat kerrottua tilanteen naapureille, jotka soittivat hätänumeroon. Virkavallan saapuessa tilannetta oltiin jo naapureiden kesken selvitelty, mutta kauhean pilan tehnyt pariskunta sai tovin vakuutella poliisille, että kyseessä tosiaan oli vain mauton kepponen. Ketään vastaan ei asian tiimoilta nostettu syytteitä, mutta lapset todennäköisesti saivat tuosta Halloween-illasta pysyviä traumoja.
Paikallinen šeriffi Keith Brown kertoi medialle välikohtauksen jälkeen, että paljon mieluummin poliisi käsittelee tällaisia piloja ja noloja tilanteita, kuin jos kyseessä olisi todella ollut alkuperäisen ilmoituksen mukainen tapahtuma.
Liian uhkaava rekvisiitta
Lähtiessään Halloween-bileistä lokakuussa 2013 yhdysvaltalainen JonMichael Alpers piti naamiaisasunsa yllä ja päätti yön pikkutunteina napata kotimatkalle mukaan kupillisen kahvia. Alpers ei ollut pukeutunut kummitukseksi tai luurangoksi, vaan hän oli koonnut asunsa naamarista, luotiliivistä ja aseista – muun muassa M16-rynnäkkökivääristä. Rekvisiitta oli pilaa eivätkä pyssyt olleet oikeita, mutta tietämättömän silmiin Alpers näytti aseistautuneelta varkaalta.
Oregonin Springfieldissä sijaitsevassa baarissa muutamia drinksuja nauttinut Alpers saapui Cool Beanz -kahvilan luo hieman ennen puoli kuutta aamulla. Kun kahvilan työntekijä näki aseistetun miehen liikkeen ulkopuolella, riensi hän silmittömästi pelästyneenä lukitsemaan ovet ja soitti hätänumeroon.
Ennen kuin poliisi ehti paikalle, oli Alpers jo koputellut kahvilan ovia ja ikkunoita leikkikiväärillään. Hänet pidätettiin ja ”aseet” takavarikoitiin. Mies sai syytteen hulinoinnista ja uhkaavasta käytöksestä. Ehkä hän vastaisuudessa jättää kaikkein vaarallisimmilta vaikuttavat rekvisiitat pois Halloween-asustaan.
Oman murhansa lavastanut päätyi käsirautoihin
Vuonna 2008 yhdysvaltalainen Joe Watkins keksi tehdä irvokkaan Halloween-pilan yhdelle työntekijälleen ja lavasti oman murhansa.
Watkins tuli ajoissa kentuckylaiseen Chicken Ranch -kanaravintolaansa asettelemaan tekaistun rikospaikan valmiiksi. Kun kepposen uhri saapui töihin, löysi hän pomonsa makaamassa elottoman näköisenä verilammikossa. Nainen juoksi hädissään ulos ja soitti välittömästi poliisille. Sillä aikaa Watkins oli noussut sotkun keskeltä ylös ja yritti tuloksetta soittaa työntekijälleen kertoakseen, että kyseessä oli pelkkä vitsi. Hän soitti myös poliisille, että hälytys on turha.
Virkavalta oli kuitenkin jo matkalla ja Watkins pidätettiin väärän hälytyksen antamisesta. Vaikka hän ei itse hätänumeroon soittanutkaan, on turhaan hälytykseen johtava pila kirjattu Kentuckyn laissa rikokseksi.
Pensastrimmerillä siistittiin muutakin kuin kasveja
Lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 chicagolainen Cynthia Swanson järjesti Halloween-juhlat tyttärelleen ja tämän ystäville.
Swanson oli juhlan hengessä päättänyt säikäyttää lapset ja odotti talonsa nurkalla naamio kasvoilla ja sähkökäyttöinen pensastrimmeri kädessään. Kunnon sarjamurhaajameininkiä siis!
Kun lapset tulivat ulos, hyppäsi Swanson esiin leikkurin terää heilutellen. Yksi juhlissa vieraana ollut poika nosti kätensä kasvojensa suojaksi, jolloin ilmassa heiluva ja käynnissä oleva trimmeri osui hänen kämmeniinsä ja sormiinsa.
Vammat olivat vakavat ja harmittomaksi pilaksi tarkoitettu pelottelu johti Swansonin kohdalla rikossyytteeseen muun muassa laiminlyönnistä ja pahoinpitelystä. Pojan vanhemmat vaativat 350 000 dollarin vahingonkorvauksia pysyvän vamman vuoksi.
Liian uskottava Halloween-asu koitui kohtaloksi
Listan tuorein traagisesti päättynyt Halloween-kepponen on vuodelta 2021. Halloweenin tunnelmaan hyvissä ajoin valmistautunut nuori nainen päätti jo lokakuun 22. päivänä pelotella naapureitaan – kohtalokkain seurauksin.
Meksikon Naucalpanissa asunut parikymppinen nainen, jonka henkilöllisyyttä ei ole paljastettu, sonnustautui kummitusasuun ja lähti illan hämärässä kiertelemään katuja. Hän oli pukeutunut niin sanotuksi itkeväksi naiseksi, La Llorona, jonka legenda elää latinalaisamerikkalaisissa kansantaruissa. Kertomuksen mukaan La Lloronan henki liikkuu maan päällä itkien ja surren kahta lastaan, jotka hän itse hukutti jokeen raivostuttuaan aviomiehelleen, jonka oli nähnyt toisen naisen kanssa.
Silminnäkijöiden mukaan kansantarujen haamua esittänyt nainen oli vetänyt päälleen valkoisen lakanan ja huuteli kadulla ”ay mis hijos” eli ”voi lapseni”. Seuraavassa hetkessä joku taikauskoinen ja totaalisen sätkyn saanut ampui useamman luodin naista kohti. Halloween-keppostelija menehtyi kadulle.
Paikalliset mediat kertovat, että ampuja pakeni paikalta ja välittömästi alkaneesta poliisin rikostutkinnasta huolimatta syyllistä ei koskaan saatu kiinni.
Äkillinen Halloween-kuivuus
Kuva: Thorne Enterprises | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Päätetään liian pitkälle menneet Halloween-kepposet loppukevennykseen. Tarina on aivan tosi, mutta newjerseyläisessä The Courier-News -paikallislehdessä vuonna 1937 uutisoitu Halloween-pila sai kaiken kaikkiaan varsin koomisia piirteitä.
Neljä Wenonahissa asunutta lukiolaispoikaa sai päähänsä avata kaikki palopostit, minkä vuoksi kaupungin lähes miljoonan litran vesivarastot vuotivat tyhjiin. Koko yhteisö jäi loppupäiväksi ilman vettä. Koulun tähtiurheilijoiksi kuvaillut nuorukaiset pidätettiin ja lukittiin yöksi selliin.
Koko yön he viihdyttivät (tai ärsyttivät) muita sellissä olijoita koulunsa tunnuslauluilla ja -huudoilla. Uutisessa myös kerrotaan, että seuraavana aamuna pojat kieltäytyivät tiskaamasta omia astioitaan, mikä oli vastoin sellin käytäntöjä.
Lue myös:
Kummittelevat paikat mielletään usein synkiksi, hylätyiksi, autioiksi ja pimeiksi. Tällaiset kohteet ovat automaattisesti pelottavia. Mutta hyytäviä tarinoita ja tapauksia liittyy myös kauniisiin ja aurinkoisiin paikkoihin.
Tämän listan aiheena ovat siis sellaiset kummittelevat kohteet, joissa ei ensisilmäyksellä ole mitään pahaenteistä. Historiaan perehtyminen paljastaa kuitenkin totuuden ja viehättävän pinnan alle kätkeytyvät kertomukset.
Hyytävän hirmuisaa Halloween-viikkoa kaikille yliluonnollisen ystäville!
Dakengin alue
Kuva: lienyuan lee | CC BY 3.0
Dakengin ulkoilualue Taiwanissa on upea yhdistelmä vuoristoa ja rehevän vihreää metsikköä. Useat patikointi- ja pyöräilyreitit vetävät puoleensa niin paikallisia kuin turisteja; eikä ihme, sillä maisemat ovat vertaansa vailla. Aamuvarhaisella liikkeelle lähtevät saattavat myös nähdä vilauksen päiväänsä aloittelevista apinoista.
Upea luontokohde on kuitenkin myös pelottavan urbaanilegendan tapahtumapaikka. Tarina on toiminut inspiraationa taiwanilaiselle The Tag-Along -kauhuelokuvalle.
Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1998, jolloin eräs perhe oli patikomassa Dakengissa. Heillä oli mukanaan videokamera, jolla he tallensivat riemukasta päivää ja patikkaretkeään.
Pian kyseisen päivän jälkeen yksi perheen pojista menehtyi yllättäen ja ilman selitystä.
Retkipäivän videota ei oltu aiemmin katsottu, mutta hautajaisten jälkeen perhe päätti kokoontua yhteen muistelemaan tuota viimeistä yhteistä päivää. Kuten kaikki muistivatkin, päivä oli ollut kaunis ja kaikki olivat olleet erityisen hyvällä tuulella. Mutta jotakin selkäpiitä karmivaa näkyi taustalla.
Videolla näkyi, kuinka koko retken ajan menehtynyttä perheenjäsentä seurasi punaiseen asuun pukeutunut pieni tyttö. Kukaan ei kuitenkaan muistanut nähneensä tuollaista tyttöä, saatikka että tämä olisi seurannut perässä koko patikoinnin ajan.
Perhe oli niin hämmentynyt mystisestä tytöstä, että he veivät videon näytettäväksi Dakengin alueen kyliin, josko joku tunnistaisi tämän. Kukaan ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tyttöä. Aidoksi todennettu video esitettiin myös kansallisessa televisiolähetyksessä, mutta tulos oli sama: tyttö jäi tunnistamatta. Tapahtuneelle ei ole koskaan saatu minkäänlaista järkevää selitystä.
Tao Dan -puisto
Kuva: Diego Delso | CC BY-SA 3.0
Tao Dan -puisto on yksi Ho Chi Minh Cityn (kaupunki tunnetaan historiallisesti myös nimellä Saigon) upeimmista viheralueista. Vietnamilaisen miljoonakaupungin puistosta löytyy liikuntamahdollisuuksia moneen makuun – uima-altaista tenniskenttiin – ja monet paikalliset käyttävätkin niitä päivittäiseen kuntoiluun. Myös turistit löytävät tiensä upeaan, historiallisia rakennuksia, temppeleitä ja patsaita sisältävään, vehreään puistoon.
Mutta jos päiväsaikaan puisto kuhisee elämää, on tilanne täysin toinen pimeyden laskeutuessa. Varsinkin paikalliset asukkaat pysyvät visusti poissa yöaikaan.
Syynä karttamiseen on murhatun miehen sielu, joka vaeltelee puiston kujilla etsien menetettyä rakastettuaan. Tarinan mukaan Tao Dan -puistossa iltakävelyllä olleen pariskunnan kimppuun hyökättiin. Nainen pahoinpideltiin raa’asti, mutta hän säilyi hengissä. Mies sai surmansa, ja hänen haamunsa on siitä lähtien piinannut öiseen puistoon astuvia.
Puistonvalvojan ja viranomaisten mukaan mitään murhaa ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut ja koko kertomus on vain urbaanilegenda. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt kummitustarinan leviämistä ja pelonlietsontaa.
Aguas Buenas
Kuva: Yarfpr | CC BY-SA 4.0
Aguas Buenas, joka tunnetaan myös nimellä Kirkkaiden vetten kaupunki, on kunta Puerto Ricon Cordillera Central -vuoristossa. Lempinimi on suora viittaus alueen lukuisiin lähteisiin, joista pulppuaa kristallinkirkasta vettä. Aguas Buenas on myös turistien suosiossa, mutta ei vain lähteidensä ansiosta. Lähistöllä on harvinaisten eliölajien asuttama luola, jonka kivisissä seinissä on myös ikivanhoja Taino-alkuperäiskansan tekemiä maalauksia.
Paikkakunta houkuttelee myös kauhutarinoiden faneja, sillä alueella on koettu useita yliluonnollisia sattumia ja selittämättömiä kohtaamisia.
Tunnettuja ja monesti nähtyjä hahmoja ovat muun muassa sisällissodan sotilaan haamu, joka marssii kadulla tyhjä katse silmissään, sekä vanhan naisen henki, joka tulee vastaan haulikko käsissään. Paikallisessa puistossa on tehty havaintoja metsästäjästä, joka raahaa mukanaan tapettua sutta. Altos de San Luis -vuoren huipulla on nähty leijalemassa nuoren naisen hahmo.
Legendoja ja tarinoita siis riittää – niistä jokainen olkoon mitä mieltä tahansa. Mutta kaupungissa on tapahtunut myös tosielämän tragedia, kun vuonna 1978 koulubussi syöksyi syvään rotkoon. Noin 60:sta oppilaasta 11 menehtyi onnettomuudessa. Paikallisen tarinan mukaan onnettomuuspaikalla voi kuulla lasten naurua ja leikkiä, ja jotkut ovat jopa tunteneet pienten käsien kosketuksia – kuin lapset hakisivat huomiota.
Larnachin linna
Kuva: Christoph Strässler | CC BY-SA 2.0
Uusi-Seelanti tunnetaan upeasta luonnosta ja henkeäsalpaavista maisemista, jotka ovatkin maan matkailuvaltti. Nyt kuitenkin tutustumme Uuden-Seelannin suosituimpaan rakennettuun nähtävyyteen eli Larnachin linnaan, joka sijaitsee maan Eteläsaarella Dunedinin kaupungissa. Kyse ei ole mistään keskiaikaisesta palatsista, vaan sen rakennutti liikemies ja poliitikko William Larnach aivan 1800-luvun lopulla.
Elämä maan mahtipontisimmasta ”talosta” huolimatta ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. Larnach ajautui konkurssiin, henkilökohtainen elämä ui pohjamudissa ja kaiken huipuksi hän menetti paikkansa parlamentissa. Näiden takaiskujen lannistamana Larnach päätyi tekemään itsemurhan parlamenttitalossa vuonna 1898. Perhe päätti pian tuon jälkeen laittaa linnan myyntiin.
Vuonna 1967 pahoin ränsistyneen Larnachin linnan ostivat vastavihityt Margaret ja Barry Barker, jotka rakennuksen huonosta kunnosta huolimatta ihastuivat siihen välittömästi. Mittavan remontin sekä upean, myöhemmin monia arvostettuja palkintoja voittaneen, puutarhan valmistumisen jälkeen nuoripari muutti unelmiensa kotiin.
Hyvin äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että talossa tapahtui kummia. Margaretista alkoi tuntua, kuin joku seuraisi ja katselisi häntä koko ajan, ja monet vieraat kertoivat nähneensä selittämättömiä hahmoja. Linnassa vierailleet ovat myös tunteneet kosketuksia, vaikka kukaan ei ole ollut lähellä. Toiset ovat kokeneet selittämätöntä ja äkillisesti alkanutta hengenahdistusta, johon ei ole ollut mitään järkevää syytä.
Vuodet kuluivat ja vaikka Larnachin linna on säilynyt Barkerin perheen omistuksessa, on se nykyisin yleisölle avattu turistikohde. Sitä saa myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä voi yöpyä; jos uskaltaa.
Vuonna 1994 linnan suuressa tanssisalissa sai ensi-iltansa Castle of Lies -näytelmä, joka perustui Larnachin perheen vaiheisiin. Tuossa ensi-illassa tapahtui Larnachin linnan tunnetuin yliluonnollinen ilmiö.
Yleisö oli hädin tuskin päässyt istumaan, kun piipuista tullut tuulenpuuska lennätti salin tulipesistä nokea ilmaan. Pian tämän jälkeen kattoa alkoi piiskata armoton raekuuro ja voimakas tuuli ravisutti verhoja.
Teatteriesitystä päätettiin kuitenkin jatkaa.
Juuri näytelmän siinä kohdassa, jossa Larnach riistää oman henkensä, salama iski läpi huoneen valaisten sen kirkkaasti.
Old Upper Thomson Road
Kuvakaappaus: YouTube
Singaporessa kiemurteleva Old Upper Thomson Road on tunnettu tie. Tietä käytettiin vuosina 1961–1973 kilpa-autoratana, jonka jyrkät kurvit saivat surullisenkuuluisan maineen. Erityisesti Devil’s Bend eli Paholaisen mutka oli nimensä veroinen, sillä se vaati yhteensä seitsemän kilpa-ajajan hengen. Radan vaarallisuuden vuoksi muun muassa Formula Libre -sarjan osakilpailuna nähty Singaporen Grand Prix päätettiin lopettaa.
Ikävän historian lisäksi Old Upper Thomson Road tunnetaan kauneudestaan. Tie kiemurtelee vehreän kansallispuiston vieressä ja sitä reunustavat suuret trooppiset hedelmäpuut. Tie on suosittu myös pyöräilijöiden ja kävelijöiden keskuudessa, sillä moni kuvailee sillä kulkemista rauhalliseksi ja jopa terapeuttiseksi kokemukseksi. Puiden lomasta voi myös nähdä vilauksia vanhoista, perinteikkäistä kylistä, jotka on säilytetty alkuperäistä kunnioittaen.
Mutta tiellä on myös pelottavan kummitteleva puolensa, joka pitää osan ihmisistä visusti poissa. Tiellä on nähty kuin tyhjästä ilmestyviä ja yhtä nopeasti katoavia hahmoja, ja moni kulkija – oli alla väline mikä tahansa tai omat jalat – on kokenut selittämätöntä huimausta.
Tunnetuin kummitustarina on kuitenkin Nainen valkoisissa. Tämän vuoksi moni singaporelainen ei suostu lainkaan ajamaan Old Upper Thomson Roadilla.
Kertomuksen mukaan eräs taksikuski oli ajanut tiellä ja nähnyt valkoiseen mekkoon pukeutuneen naisen viittovan häntä pysähtymään. Taksikuski pysähtyi naisen kohdalle ja katsoi kelloa. Oli tasan keskiyö. Nainen istui autoon ja sanoi lyhyesti mihin halusi: Mandain hautausmaalle.
Jostain syystä kuski tunsi olonsa epämukavaksi ja levottomaksi, mutta koska oli yö ja matkaa hautausmaalle oli vain 10 minuuttia, päätti hän kyyditä naisen tämän haluamaan kohteeseen. Matkan aikana kaksikko jutusteli niitä näitä ja kuski tunsi olonsa rauhallisemmaksi. Perillä nainen ojensi tukun seteleitä ja käski pitämään vaihtorahat. Kuski laski rahat, kiitti naista ja lähti kotiin.
Kotiin päästyään hän otti rahat taskustaan, mutta seteleissä oli jotain kummallista. Ne olivat muuttuneet vainajarahaksi.
Monissa Itä-Aasian maissa on tapana tehdä seteleitä, jotka poltetaan menehtyneelle läheiselle, jotta tällä olisi rahaa käytössä tuonpuoleisessa. Näitä seteleitä kutsutaan vainajarahaksi.
Lue myös:
Nyt listataan maailman oudoimmat drinkit! Kuten oletettavaa, niin emme pysyttäydy ihan tavallisten baarien drinkkilistoilla, sillä näitä drinksuja ei ihan joka kuppilasta saa.
Varoituksen sananen ennen kuin hyppäät listan kimppuun: Ei herkille! Tiedossa on eläimiä, eritteitä ja ruumiinosia sekoitettuina erilaisiin alkoholeihin. Osalla juomista ajatellaan olevan terveysvaikutuksia ja niillä on vuosisatojen mittaiset perinteet. Joidenkin drinkkien olemassaololle ainakin Listafriikin on vaikea keksiä järjellistä syytä.
Seuraavassa siis meidän näkemys siitä, mitkä ovat maailman oudoimmat drinkit. Nautinnollisia lukuhetkiä!
Varvascocktail
Kun englantilainen Nick Griffiths osallistui vuonna 2018 pohjoisessa Kanadassa, Yukonin territoriossa, järjestettyyn ultramaratoniin, ei hän ehkä ajatellut, että seuraavana vuonna hän olisi samassa paikassa hörppimässä omaa varvastaan.
Näin kuitenkin kävi, kun Griffithsin kolme varvasta jouduttiin amputoimaan 50 asteen pakkasesta johtuneen paleltumisen seurauksena. Hän oli sairaalassa kuullut paikallisen Dawsonin kaupungin baarista, johon voi lahjoittaa varpaitaan. Ollessaan jo takaisin kotimaassaan hän päätti lähettää kaksi varvasta postissa kyseiseen anniskeluravintolaan, jossa ne otettiin ilolla vastaan.
Tätä varvasdrinkkiä on tarjoiltu vuodesta 1973 lähtien, kun syrjäisestä mökistä löydettiin alkoholissa säilötty ihmisen varvas ja löytäjälle tuli mieleen kehittää erikoinen juomahaaste paikallisessa baarissa. Varpaita on vuosien mittaan lahjoitettu kourallinen – monet niistä paleltuneina amputoitu, toiset taas ruohonleikkurilla irti ajettu.
Varpaat kuivataan ja säilötään suolassa, josta ne kaivetaan halukkaiden laseihin. Sääntöjä ei ole monia, mutta huulten on koskettava varvasta, jos haluaa nimensä yli 100 000 klubilaisen joukkoon. Varvasta ei kuitenkaan saa ottaa suuhun tai niellä, muuten rapsahtaa sakko.
Syyskuussa 2019 Nick Griffiths palasi Kanadaan korkkaamaan oman isovarpaansa, jonka vastaanottamisesta baarin omistaja oli erityisen innoissaan: ”Isovarpaat ovat kaikkein lihaisimpia”.
Käärme/skorpioniviinit
Kiina ja monet Kaakkois-Aasian maat ovat tunnettuja siitä, että mitä merkillisimmillä asioilla uskotaan olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Yksi suosikki on erilaiset riisiviinit, joissa on marinoitu myrkyllisiä käärmeitä tai skorpioneja. Ei kuitenkaan hätää, pää menee sekaisin vain alkoholista.
Proteiinipitoiset myrkyt hajoavat etanolikylvyssä, joten myrkkyhampaat ja pistimet ovat pullossa vain hurjan näköisiä. Urbaaneja legendoja näiden juomien ympärillä kuitenkin liikkuu. On raportoitu useampiakin tapauksia, joissa kuukausikaupalla viinassa marinoitu käärme on herännyt henkiin pulloa avatessa ja pistänyt ihmisraukkaa. Uskoo ken tahtoo.
Gau Jal
Tämä ei ole alkoholipitoinen juoma, mutta sallittehan silti sen mukanaolon. Saanko esitellä intialaisten ratkaisun epäterveellisille virvoitusjuomille: Gau Jal, kavereiden kesken lehmän virtsa.
Kehittäjien mukaan juoma ei maistu tai haise virtsalta, ja on itseasiassa hyvän makuista. Hinduille lehmät ovat pyhiä eläimiä, ja niiden maidolla ajatellaan olevan parantavia ominaisuuksia. Ilmeisesti sama pätee muihinkin eritteisiin, joita on myynnissä monessa Intian provinssissa ihan ruokakaupoissa, mutta Gau Jalin uskotaan levittäytyvän laajemmille markkinoille. Ei muuta kuin onnea maailmanvalloitukseen ja Coca-Colan syrjäyttämiseen!
Lue myös: 10 synkkää salaisuutta Coca-Colaan liittyen!
Tezhi Sanbian Jiu
Jos joskus Kiinassa matkaillessa tuntuu, että on tullut jo kokeiltua kaikki mahdolliset erikoisuudet, niin ota suunta tavalliseen supermarkettiin ja etsi käteesi pullo, jossa lukee ”Tezhi Sanbian Jiu”. Ja vaikka et tätä varsinaisesti etsisi, niin kannattaa hutiostoksen välttämiseksi kuitenkin pitää nimi mielessä, koska pullo itsessään näyttää harmittomalta ja viattomalta.
Sisältö on kaikkea muuta, kuin harmiton ja viaton. Tämä riisiviini on terästetty nimensä mukaisesti kolmen eri eläimen (hylkeen, peuran ja koiran) peniksillä. Ja luonnollisesti tämän sekoituksen pitäisi kohentaa miehistä suorituskykyä. Herää vain kysymys, että mitä on tapahtunut vanhalle kunnon Viagralle?
Pizza Olut
Kevyempi tapaus puoleen väliin.. Pizza Olut sai alkunsa vuonna 2006, pienessä Campton Townshipissä, Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Paikallisessa pienpanimossa mietittiin uudenlaista olutta, joka sopisi yhteen pizzan kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä omistajat päätyivät siihen, että täydellinen pari suosikkiruoalle olisi siltä itseltään – eli pizzalta – maistuva olut.
Tulos ei synny vähän mausteita sekaan heittämällä. Ihan oikea, kokonainen Pizza Margherita pohjineen muussataan ja käymisprosessin aikana haudutetaan kuin teepussissa pari viikkoa. Ja olut on valmista nautittavaksi! Ilmeisen suosittua olutta on saatavilla kaupoissa, ravintoloissa ja netistä tilaamalla. Kuulostaa lähinnä kummalliselta, mutta listakumppaneihin verrattuna melko huvittavalta ja kokeilemisen arvoiselta.
Gilpin Family Whisky
Seuraavan kerran, kun kuulet jonkun sanovan, että hänen juomansa maistuu ihan virtsalta, niin kannattaa tarkistaa, mitä pullossa lukee. Voi olla, että ystäväsi nauttii James Gilpinin kehittämää erikoisviskiä.
Gilpin, itsekin tyypin 1 diabetesta sairastavana, alkoi miettiä, voisiko diabeetikoiden sokeripitoista virtsaa käyttää laadukkaan viskin valmistamiseen. Pohdinnan lopputulema oli, että voi. Gilpin aloitti ainesten keräämisen omalta isoäidiltään, ja jokainen pullotettu satsi on saanut oman personoidun etikettinsä, jossa on luovuttajan nimi ja ikä.
Viskiä ei ole myynnissä tai saatavilla ravintoloissa, vaan Gilpin on sanonut kehittäneensä sen osittain taideprojektina ja myös aloittaakseen keskustelua siitä, kuinka terveydenhuollon ammattilaiset helposti ohittavat oikeanlaisen elämäntavan merkityksen diabeteksen hoidossa. Joka tapauksessa tätä viskiä on ollut useampaan otteeseen Lontoossa näytillä ja, arvasit oikein, maisteltavana.
Käärmeenverishotti
Vietnamissa (ja aika monessa muussakin Aasian maassa) käärmeenverishotit ovat niin uskaliaiden turistien kuin paikallistenkin suosiossa. Ravintolaillallisella on mahdollisuus nauttia käärme kokonaan, luineen päivineen. Jos ”hyvä” tuuri käy, voit päästä kunnia-asemaan ja olla ensimmäisenä maistiaisilla, kun käärme on avattu. Tällöin saat suupalaksi sydämen, joka legendan mukaan voi vielä sykkiä suussasi.
Käärmeestä valutetaan veri ja sappineste omiin laseihinsa ja sekoitetaan riisiviiniin. Ne, jotka ovat shotteja juoneet, sanovat niiden maistuvan vain viinalta. Käärmeenliha sen sijaan maistuu KUULEMMA kanalta, joskin niin olen lukenut ihmislihankin maistuvan.
Lue myös: 10 esinettä, jotka murhaaja Ed Gein valmisti kuolleiden ihosta ja ruumiinosista
Hevosenspermashotti
Hyviä uutisia kaikille hevosen sperman ystäville: enää ei tarvitse irvistellä sen emäksiselle maulle, vaan siitä saa muun muassa lakritsin ja kirsikan makuisena.
Tämä energiajuomana markkinoitava shotti sai alkunsa vuonna 2011 Uudessa-Seelannissa, jossa sitä ensiksi tarjoiltiin ruokafestivaaleilla erikoisuutena; kaikki muut drinkit ja makupalat oli ilmeisesti testattu jo. Markkinointilupaus hevosen voimista saa vain miettimään, että eikö Red Bull ja siivet ollut riittävä?
Nykyään uusiseelantilainen, shottia tarjoileva, ravintola saa ainekset suoraan läheiseltä tallilta (lähiruoka kunniaan), ja suosittelee, että tämä kanta-asiakkaiden suosikki kannattaa kumota ykkösellä alas eikä maistella vähitellen. Ihanko totta!?
Lokkiviini
Inuiitit elävät karulla tundralla, jossa ateriat koostuvat pääasiassa erilaisista saatavilla olevista lihoista, koska syötäväksi kelpaavia kasveja on hyvin niukasti. Ruokavalio ja elimistön kyky käsitellä ravintoaineita on hyvin erilainen kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Myös nautintoaineet ovat eri luokkaa kuin perusalkossa.
Lokkiviiniä, inuiittien perinteistä juomaa, on mahdoton löytää myytävänä mistään. Mutta ei hätää, sitä on hyvin helppo valmistaa; reseptissä on ainoastaan kaksi kohtaa. Tarvitaan vain lokki (jos lintu on elävä, tarvitaan yksi työvaihe lisää) ja vettä. Ainekset suljetaan astiaan ja annetaan käydä auringossa. Voilà!
Tästä on vaikea pistää pahemmaksi, mutta yritetään.
Hiirenpoikasviini
Kun käärmeet, skorpionit ja erinäiset eritteet on jo nähty, mitä seuraavaksi? Poraudutaan syvemmälle Aasiassa käytettäviin terveysjuomiin.
Tätä muun muassa astmaa ja maksasairauksia parantavaa erikoisherkkua on tarjoiltu Kiinassa ja Koreassa jo vuosisatoja. Juoman valmistuksessa säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: kymmenkunta enintään kolmen päivän ikäistä hiirenpoikasta, joiden silmien täytyy olla ummessa, hukutetaan riisiviiniin ja annetaan hautua vuoden päivät.
Käymisprosessin jälkeen juoman pitäisi olla turvallista nautittavaksi. Se on aivan sama, miten maukasta tämä juoma on, mutta pelkkä ajatuskin saa pahoinvoivaksi ja liputtamaan länsimaisen lääketieteen puolesta.
Extra: Salmiakkikossu
Pakko loppuun lisätä tämä suomalainen kauhistus, joka saa ulkomaalaiset irvistelemään ja yökkäilemään. Makuja on monia, ja se on ainoastaan rikkaus, mutta huuhdotaan me suosiolla tämän listan karmeudet pois mielestä ja otetaan yhdet tai kahdet shotit salmaria. Kippis ja kulaus!
Disclaimer: Ainoatakaan eläintä ei ole vahingoitettu tätä artikkelia tehdessä.
Lue myös:
Oudoimmat
10 karmivaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 2
Vaikka me kaikki rakastamme erikoisia faktoja, niin tällä listalla on luvassa sellaisia tietoiskuja, että olisiko ollut parempi jäädä autuaan tietämättömäksi.
Listafriikki kasasi kymmenen puistattavaa tietoiskua, jotka varmasti kiinnostavat niitä, jotka pitävät oudoista ja vähän etovistakin jutuista. Nämä faktat saattavat haitata yöunia tai aiheuttaa vilunväristyksiä, joten mukavia lukuhetkiä niille, jotka nauttivat kaikesta erikoisesta ja karmivasta.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset puistattavat tietoiskut – kuten tositarina 18 kuukautta ilman päätään eläneestä kukosta – voit lukea tästä:
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 1
Rottakuningas
Rottakuningas ei ole mikään rottavaltakunnan hallitsija, vaan vanha keskieurooppalainen nimitys joukolle nuoria rottia, jotka ovat takertuneet toisiinsa hännistään pääsemättä irti.
Rottakuningas on tunnettu erityisesti saksalaisessa kansanperinteessä, jossa siihen liitettiin monenlaisia taikauskoja. Jos rottakuninkaan kohtasi, tiesi se huonoa onnea; monesti se oli enne rutosta tai jostain muusta tappavasta kulkutaudista. Rottakuninkaita on esillä monissa museoissa, mutta asiantuntijoiden mukaan useimmat niistä ovat keinotekoisia eli joku on kerännyt kuolleita rottia ja liittänyt niiden hännät jostain käsittämättömästä syystä yhteen. Varmaan aiheuttaakseen pelkoja ja painajaisia jollekin vihamiehelleen.
Jotta tässä tietoiskussa oli järkeä, niin rottakuningas ei todellakaan ole pelkkä myytti. Ilmiö on hyvin harvinainen, mutta ei keksitty. Myös oravan poikasilla on tavattu samaa ilmiötä. Oravien kohdalla kaikilla tulisi varmaan ensimmäisenä mieleen, että miten auttaa pieniä raukkoja, mutta kimppu rottia juoksentelemassa ympäriinsä saa useimmilla aikaan hieman erilaisen reaktion.
Hännät, ja joskus myös takajalat, liimautuvat toisiinsa etenkin talvella, kun kehon eritteet – veri, uloste, tali – jäätyvät kiinnittäen eläimet yhteen. Liimautuneet takapäät aiheuttavat rotissa paniikkia ja ne kiskovat itseään pois yhtenäisestä klimpistä aiheuttaen häntien solmiutumisen vielä tiukemmalla. Rottakuningas ei ole pitkäikäinen kammotus, sillä eläimet eivät selviä porukassa kovinkaan kauaa. Suurin löydetty rottarykelmä on sisältänyt 32 yksilöä.
Salishin meren irtonaiset jalkaterät
Salishin meren rannoilla kävellessä kannattaa pitää silmät auki. Koskaan ei tiedä, milloin voi kompastua irtonaiseen jalkaterään.
Elokuun 2007 jälkeen Washingtonin osavaltion (USA) ja Brittiläisen Kolumbian provinssin (Kanada) välisen meren molemmilta puolilta on löytynyt vähintään 24 jalkaterää ilman omistajaa; viimeisin heinäkuussa 2023.
Löydökset ovat tietenkin johtaneet erinäisiin salaliittoteorioihin muun muassa haaksirikkoutuneista laivoista, jalkoja irrottavasta sarjamurhaajasta ja mafian upottamista ruumiista. Viranomaisarvioiden mukaan irtonaiset jalat eivät todennäköisesti ole seurausta minkäänlaisesta rikoksesta, vaan kyseessä on hukkumisonnettomuuksien uhreja ja itsemurhien tekijöitä.
Päätelmät perustuvat siihen, että jaloissa ei ole ollut havaittavissa mitään merkkejä väkivallasta, vaan ne ovat irronneet luonnollisen hajoamisprosessin yhteydessä. Osa jäänteistä on saatu yhdistettyä kadonneisiin henkilöihin kengän tai DNA:n perusteella, mutta osa on jäänyt mysteeriksi.
Käsittämätöntä on se, että jalkaterät ovat olleet kenkien sisällä kasassa, ottaen huomioon, että jotkut niistä ovat lilluneet meressä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Asiantuntijoiden mukaan totaalinen hajoaminen on estynyt kengän vuoksi, sillä suurimmalla osalla irtojaloista on ollut lenkkari. Kevyt lenkkari on mahdollistanut jalan kellumisen ja lopulta rantaan huuhtoutumisen, mutta suojannut sitä samalla nälkäisiltä pedoilta.
Moottorisaha keksittiin avuksi synnytykseen
Ennen kuin keisarileikkauksesta tuli hygienian ja tietotaidon kehittymisen ansiosta äidille turvallinen 1800-luvun puolivälin jälkeen, oli vaikeissa synnytyksissä käytössä suhteellisen raaka metodi.
Jos vauva ei mahtunut tulemaan luonnollisesti ulos, joutuivat lääkärit leikkaamaan auki symfyysin (symfyysi on lantion etuseinämän yhdessä pitävä rustoinen häpyluuliitos). Leikkaus tehtiin pientä veistä ja sahaa apuna käyttäen, mikä oli aikaa vievää ja sotkuista puuhaa. Puhumattakaan operoitavan naisen kivuista: leikkaus tehtiin tietenkin vajavaisella puudutuksella.
Vuonna 1780 kaksi lääkäriä, John Aitken ja James Jeffray, kehittivät ketjusahan, jolla lantioluut sai nopeammin erilleen ja symfyysin halki. Operaation kivuliaisuus ei varmastikaan vähentynyt. Käsikäyttöisessä, keittiöveistä malliltaan muistuttavassa sahassa oli pyörivä ketju, jossa oli teräviä hampaita. Ketjua liikuteltiin kampea veivaamalla. Käytännössä siis oltiin kaukana moottorisahasta – teoriassa ei niinkään.
Kun tieto ketjusahan toimivuudesta levisi, alettiin sitä käyttää muissakin leikkauksissa, muun muassa amputaatioissa. Koska uudella sahalla oli aiempiin välineisiin verrattuna helppo pureutua lähes mihin tahansa materiaalin, löysi se lopulta tiensä myös metsureiden käsiin.
Tšekissä on valkaistuilla ihmisen luilla koristeltu kirkko
Kutná Horan kaupungissa Tšekissä sijaitsee Sedlecin luukirkko. Vaikka kirkossa ei ulospäin vaikuta olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, avautuu sisällä sellaiset näkymät, että joitakin turisteja voi hirvittää. Jos on herkkä järkyttymään, kannattaa ehkä jättää tämä goottilainen kirkko makaabereine sisustuksineen matkasuunnitelmista pois.
Sisustuksessa on käytetty jokaista ihmiskehon luuta, joista on tehty pyramideja, maljoja, kynttilänjalkoja ja kattokruunuja. Tunnistettavimmat luut ovat todennäköisesti suuret reisiluut ja tietenkin lukuisat pääkallot, mutta kyllä sieltä tarkalla silmällä bongaa monia muitakin. Koristeet on valmistettu maltillisimpien arvioiden mukaan vähintään 40 000 eri ihmisen luista.
Tarinan mukaan paikallisen munkkiluostarin apotti matkasi 1200-luvulla Jerusalemiin pyhiinvaellukselle ja toi sieltä mukanaan pyhää maata. Sitä hän ripotteli silloisen kirkon hautausmaalle, mikä aiheutti yleisöryntäyksen: kaikki halusivat tulla haudatuksi sinne. Kun rutto runteli Eurooppaa 1300-luvulla, sai noin 30 000 ihmistä tahtonsa läpi. Ristiretket kokosivat jo valmiiksi täpötäyteen ahdetulle hautausmaalle vielä tuhansia vainajia lisää.
Kun nykyinen kirkko rakennettiin 1300-luvun lopulla, kaivettiin iso osa luista rakennustöiden yhteydessä ylös maasta ja laitettiin säilöön kirkon alla sijainneeseen ossuaariin eli luukammioon.
Vuonna 1870 tšekkiläinen puunveistäjä ja rakentaja František Rint palkattiin luomaan luista jotain kaunista. Rint valkaisi luut ja koristeli koko kappelin vainajien jäänteillä. Kauneus on katsojan silmissä.
Loppuun ”kevyt” filosofinen päänräjäytys
Kuva: Karolina Grabowska | Pixabay
Jos kukaan lukija kärsii eksistentiaalisesta kriisistä eli miettii oman olemassaolonsa merkitystä maailmankaikkeudessa, niin tämä kohta kannattaa jättää väliin.
Kun ihminen kuolee, häntä jää useimmiten kaipaamaan koko joukko läheisiä: perhe, sukulaiset ja ystävät. Mutta kauanko meistä jokainen muistetaan? Kaikilla meistä on eräpäivä, paitsi jos sattuu olemaan esimerkiksi Pythagoras, Leonardo da Vinci, Martin Luther King Jr tai John Lennon. Mutta heidätkin tullaan aina muistamaan teoistaan tai taiteestaan, ei henkilökohtaisesti ihmisinä, sillä se ei ole mahdollista.
Jonain päivänä koittaa se hetki, kun viimeinen sinut muistava ihminen muistelee sinua viimeisen kerran. Ja siitä päivästä eteenpäin kukaan ei mieti sinua enää koskaan.
Lue listan ensimmäinen osa:
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 1
Lue myös:
Oudoimmat
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 1
Faktoja on mielenkiintoista lukea, mutta joskus jää sellainen olo, että joku tietoisku olisi saanut jäädä hämärän peittoon. Käykö tämän listan kanssa niin?
Listafriikki kasasi kymmenen karmivaa tietoiskua, jotka varmasti kiinnostavat niitä, jotka pitävät kaikesta oudosta ja vähän etovastakin. Miksi kaikki kamala onkin niin kiehtovaa?
Nämä faktat saattavat aiheuttaa unettomia öitä tai vähintäänkin vilunväristyksiä. Varsinkin listan viimeisen kohdan filosofinen ajatus saa öisin tuijottamaan kattoon ja miettimään oman olemassaolon merkitystä; muut tietoiskut ovat vain kaikessa kummallisuudessaan kammottavia.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset puistattavat tietoiskut voit lukea tästä:
10 puistattavaa tietoiskua, jotka tulevat varmuudella uniin (tai pitävät öisin hereillä) – osa 2
Punkit syövät kasvojasi koko ajan
Jos tämä tietoisku on pysynyt sinulle tuntemattomana tähän päivään saakka, niin onneksi olkoon – viattomuuden aika on ohi!
Joka hetki vähintäänkin tuhannet 0,1–0,4 millimetrin mittaiset talipunkit elelevät autuaan onnellisina kasvoillasi. Päivät ne hengailevat ja munivat talirauhasissa tai karvatupissa ympäri kasvoja; ripset ja kulmakarvat ovat niiden suosikkeja. Öisin punkit lähtevät pariutumaan ja nukkuessasi poskillasi voi olla käynnissä vuosisadan orgiat.
Kasvoilla elävät Demodex folliculorum ja Demodex brevis -punkit eivät ole vaarallisia, vaan ennemminkin hyödyllisiä: ne syövät kuollutta ihosolukkoa, talia ja bakteereita. Mutta se ei taida paljon lohduttaa. Et kuitenkaan ole punkkiyhteiskuntasi kanssa yksin, sillä oikeastaan jokaisella aikuisella on kokoelma mikroskooppisia, kahdeksanjalkaisia hämähäkkieläimiä kasvoissaan.
Ainut, mikä voi lohduttaa, on tieto siitä, että näillä punkeilla ei ole peräaukkoa, joten ne eivät ikinä lyhyen elämänsä aikana ulosta.
Peilissä voi nähdä hirviön
Troxler-efekti on nimetty sveitsiläisen lääkärin ja filosofin Ignaz Paul Vital Troxlerin mukaan. Hän huomasi vuonna 1804, että katseen keskittäminen tiukasti yhteen pisteeseen saa kaikki näkökentässä näkyvät liikkumattomat kohteet hiljalleen katoamaan. Ylläolevan kuvan värit katoavat hyvinkin nopeasti, kun keskittyy tuijottamaan keskellä näkyvää ristiä.
Siinä ei ole mitään painajaismaista, mutta mitäpä jos kerron, että sama ilmiö tapahtuu, kun tuijottaa tarpeeksi kauan peiliin? Omat kasvot alkavat vääristymään: suu voi jatkua pitkälle poskiin tai otsa kadota kokonaan. Onneksi tästä illuusiosta pääsee irti välittömästi sillä hetkellä, kun silmiä liikuttaa.
Urbinon yliopistossa, Italiassa, vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin tuijottamaan peiliin seitsemän minuutin ajan hämärässä valossa. Tutkimukseen osallistujista 66 % kertoi nähneensä omat kasvonsa epämuodostuneina. Noin viidesosa ilmoitti havainneensa peilissä oman vanhempansa kasvot (elävän tai kuolleen). Hieman alle 30 % näki tuntemattoman henkilön, ja 18 %:lle peiliin ilmestyi eläimen kasvot. Puolet koehenkilöistä kertoi nähneensä peilissä jonkinlaisen hirviön. Kuva ei siis jäänyt kellään yhdenlaiseksi vaan äärimmäisen epämukavalta kuulostavan kymmenminuuttisen aikana oli mahdollista kokea monenlaisia näkyjä.
Jos mitkään urbaanilegendat peilin kautta hyökkäävästä murhanhimoisesta hirviöstä tai kummituksesta raksuttavat iltapesun aikaan mielessä, niin ei ehkä kannata lähteä itsensä kanssa tuijotuskilpailuun!
Lue myös: 10 optista harhaa, joilla saa silmät sekaisin ja pään pyörälle
Ihme-Mike: Päätön kukko
Kuva: www.miketheheadlesschicken.org | CC BY-SA 3.0
Vuonna 1945 yhdysvaltalainen maanviljelijä Lloyd Olsen oli hakemassa perheelleen illallista eli hän marssi pihamaalle kirveen kanssa tarkoituksenaan teurastaa kana. Mestaaminen kuitenkin epäonnistui, sillä vaikka kohteeksi valittu viisikuukautinen Mike-kukko menetti päänsä, jäi eläin silti henkiin.
Päättömien kanojenhan tiedetään juoksevan jopa minuuttitolkulla, koska elimistö tarvitsee aivoja ainoastaan liikkeen aloittamiseen, korjaamiseen ja lopettamiseen. Lihasten liikettä ohjaavat hermot toimivat siis ilman aivojakin, kunnes elimistön energia- ja happivarannot on käytetty loppuun – tai eläin vuotaa kuiviin.
Mike oli eri maata. Se eli suhteellisen normaalia ja tervettä kukon elämää vielä 18 kuukautta päänsä menettämisen jälkeen! Uskomattomalta kuulostava tapaus oli mahdollinen, koska kaulan katkaisemisessa jäljelle oli jäänyt suurin osa aivorunkoa, joka säätelee elintärkeitä refleksejä, kuten hengitystä. Lisäksi Miken toinen korva säilyi. Eläinlääkäreiden mukaan Mike pysyi hengissä, sillä kaulasuoniin oli muodostunut verenvuodon estäviä tukoksia.
Mikea pään menettäminen ei juuri haitannut, sillä se jatkoi traumaattisen iltapäivän jälkeen eloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut: se yritti nokkia ruokaa, sukia sulkiaan ja jopa kiekua, vaikka ääntely olikin vaillinaisesta kurkusta ulos tullessaan epämääräistä kurlutusta. Olsen ruokki ja juotti Mikea silmätippojen annostelijalla suoraan ruokatorveen.
Päättömästä kukosta tuli valtava ilmiö, ja Olsen kulkikin Ihme-Miken kanssa näyttelyissä ympäri maan.
Loppunsa päätön Mike kohtasi eräällä reissulla vuonna 1947. Se tukehtui, kun Olsen ei löytänyt tarpeeksi nopeasti pipettiä tyhjätäkseen tukoksen sen avonaisesta ruokatorvesta.
Miken kotikaupungissa Fruitassa, Coloradossa, vietetään joka kesäkuu festivaalia paikkakunnan suurimman julkkiksen kunniaksi.
Kauniiden naisten ruumiit annettiin nekrofilian estämiseksi mädäntyä muutama päivä ennen palsamointia
Muinaisessa Egyptissä oltiin tunnetusti eteviä palsamoijia; se on päivänselvää, kun tuhansia vuosia vanhoja muumioita löytyy hautakammioista olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.
Egyptissä kuolleiden henkilöiden ruumiit toimitettiin palsamoijalle hyvin pian menehtymisen jälkeen, sillä uskomuksen mukaan vainaja jatkoi elämäänsä tuonpuoleisessa. Hajoamaton ja mahdollisimman ehjä ruumis takasi tälle ikuisen elämän.
Poikkeuksiakin jouduttiin tekemään. Jos vainaja oli korkeassa virassa olevan miehen vaimo, tai vaihtoehtoisesti erityisen kaunis tai tunnettu nainen, annettiin hänen ruumiinsa palsamoijien käsiteltäväksi vasta kolmen tai neljän päivän päästä.
Siinä ajassa ruumiissa ehti alkamaan mätänemisprosessi, jota yleensä haluttiin välttää ennen muumiointia. Odotusaika oli tarpeen, sillä joidenkin palsamoijien tiedettiin harjoittaneen nekrofiliaa juuri kuolleiden naisten ruumiiden kanssa. Kun elimistön entsyymit yhdessä bakteerien kanssa olivat ehtineet alkaa hajottamaan ruumista, oli houkutus seksuaaliseen hyväksikäyttöön ainakin vähäisempi.
Siira syö kalan kielen ja toimii itse kielenä
Siirojen lahkoon kuuluva Cymothoa exigua on pahimman luokan loinen. Tämä muutaman sentin mittainen äyriäinen on kuitenkin siinä mielessä kohtelias parasiitti, että se korjaa isännälleen aiheuttamansa vahingon. Sen ällöttävyydestä voitaneen kuitenkin olla yhtä mieltä.
C. exigua nimittäin tunkeutuu isäntäkalan sisään kidusten kautta, asettuu sen suuhun ja syö sen kielen. Sitten loinen kiinnittyy kielentyngän lihaksiin ja alkaa muina siiroina toimia isäntänsä kielenä.
Kalalle ei, käsittämätöntä kyllä, ole eriskummallisesta elinsiirrosta mitään haittaa, sillä C. exigua on kiinnittymisen jälkeen täysin toiminnallinen kieli. Äyriäinen loisii muun muassa napsijoissa, jotka ovat suosittuja ruokakaloja, mutta siitä ei ihmisellekään ole mitään haittaa; muuta kuin jos elävän kielen yrittää irrottaa kalan suusta, saattaa siira repiä pelihousunsa ja purra ahdistelijaa. Siinä vaiheessa kannattaa pitää huulet tiukasti supussa!
Lue myös:
-
#vainsuomijutut2 päivää sittenTorille! 10 elokuvien ja sarjojen kohtausta, joissa Suomi mainittu
-
Yhteiskunta5 päivää sittenSuomalaiset eivät aluksi ymmärtäneet kalenterin luukkujen ideaa – 10 mielenkiintoista faktaa joulukalentereista
-
Yleistieto6 päivää sittenJoulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
-
#vainsuomijutut2 päivää sitten10 asiaa, joista tietää olevansa suomalainen – Moniko pitää paikkansa sinun kohdallasi?
Matti
23.04.2021 at 21:35
Yllätti ettei listalla ollut kotimaista vaihtoehtoa Aimo Leikasta
Marko Ollonqvist
24.04.2021 at 05:51
Tervehdys Matti,
Täytyy kyllä nyt rehellisesti myöntää, että tälle harrastelija-taikurille ulkomaalaiset nimet ovat tutumpia. Aimo Leikkaan kohdalla tapahtunut tragedia ei ollut itselle tuttu entuudestaan, eikä se tullut myöskään vastaan näitä onnettomuuksia tutkiessa. Kiitos tästä kommentista 🙂