Oudoimmat
Taikatemput, jotka menivät pahasti pieleen – ei herkimmille!
Tämän päivän listalla Listafriikki listaa taikatemput, jotka syystä tai toisesta menivät pahemman kerran pieleen. Lista ei ole välttämättä tarkoitettu ihan niille kaikkein herkimmille.
Myös maailman parhaat taikurit tekevät virheitä. Vaikka erilaiset taikatemput käydään läpi kymmeniä, satoja – jopa tuhansia kertoja – aina kaikki ei suju täydellisesti.
Kun puhutaan todellisista huipputaikureista, taikatemppu saattaa olla vielä pelastettavissa, vaikka se olisi mennytkin tavalla tai toisella mönkään; se vaatii taikurilta luovuutta ja parhaat taikurit omaavat keinot reagoida odottamattomiin haasteisiin.
Sitten on niitä temppuja, jotka eivät ole enää yksinkertaisesti pelastettavissa millään tavoin. Osa näistä tempuista menee niin pahasti pieleen, että taikurin terveys saattaa olla vaarassa – jotkut ovat menettäneet jopa henkensä.
Tällä listalla keskitytään nimenomaan tähän viimeiseen kategoriaan. Jos siis tällaiset taikatemput, jotka menivät pahanpäiväisesti pieleen, tuntuvat lähtökohtaisesti hirvittäviltä… Kehotamme sinua harkitsemaan tämän listan lukemista vielä toisen kerran tai ainakin varaamaan paperipussin tai ämpärin viereesi.
Sen pidemmittä puheitta, Listafriikki esittelee pahasti pieleen menneet taikatemput.
Naula paperipussissa – ei, vaan juontajan kädessä
Puolalainen taikuri Marcin Poloniewicz osallistui Talent Puola -ohjelmaan, jossa hän selviytyi aina semifinaalivaiheeseen saakka. Hän nousi tunnetuksi saavutuksensa myötä ja vuonna 2016 hän pääsi vierailemaan suosittuun puolalaiseen TV-aamuohjelmaan, joka kuuluu vapaasti suomennettuna ”Kysymyksiä aamiaisella”.
Tuossa ohjelmassa hän päätti tehdä taikatempun, joka kuuluu eittämättä kategoriaan, jossa ovat vain ne kaikkein perinteisimmät taikatemput. Poloniewicz käytti tuossa tempussa neljää paperipussia. Hän sekoitti paperipussit keskenään ja yhdessä niistä oli naula pystyssä. Poloniewiczin tehtävänä oli tietää, missä näistä neljästä paperipussista tuo naula on.
Ensimmäisenä Poloniewicz iski kätensä yhteen pusseista voimalla, eikä mitään tapahtunut. Tämän jälkeen hän pyysi ohjelmaa juontanutta Marzena Rogalskaa tekemään saman kolmen jäljellä olleen pussin osalta ja nainen suostui tähän hieman vastentahtoisesti. Kun Rogalska iski kätensä toiseen pusseista, Poloniewiczin antaessa vielä hieman vauhtia, Rogalska alkoi välittömästi sen jälkeen huutaa oikonaan. Alkuun kaikki luulivat, että tämä oli osa temppua, mutta nämä luulot kaikkosivat nopeasti, kun paikallaolijat näkivät jättimäisen naulan lävistäneen Rogalskan käden. Poloniewicz kauhistui tapahtuneesta ja pyysi kirosanan värittämänä tapahtunutta anteeksi.
Rogalska kiidätettiin vauhdilla sairaalaan, mutta vain hetkeä myöhemmin hän latasi Facebookiin videon, jossa hän kertoi, että naula oltiin otettu irti kädestä, eikä käteen tarvinnut laittaa edes tikkejä. Tämä oli kuitenkin osoitus siitä, että välillä ne kaikkein ”helpoimmatkin” taikatemput saattavat mennä pahemman kerran pieleen, joskin onneksi tässä selvittiin lähinnä säikähdyksellä.
Miekat lävistivät vartalon
Taikurinimellä Princess Tenko (suomeksi Prinsessa Tenko) tunnettu Mariko Itakura oli tehnyt lukuisia ja taas lukuisia kertoja tempun, johon kuuluu miekkoja ja laatikko. Hieman tempun suoritustavasta riippuen, joko taikuri tai tämän avustaja ahtautuu tuohon laatikkoon. Tempussa on ideana se, että hän luo illuusion siitä kuin hän olisi laatikon sisällä, vaikka todellisuudessa hän poistuu laatikosta ennen kuin sinne aletaan painamaan miekkoja sisään.
Monet taikatemput ovat sekä äärimmäisen näyttäviä että myös vaarallisia, mutta samaan aikaan varsin yksinkertaisia. Näin on myös tämän Spike Illusion -tempun (lävistysilluusio) kohdalla. Laatikkoon painetaan yhteensä kymmenen miekkaa, sillä kuten edellä todettua – Itakura ei ole laatikon sisällä enää siinä vaiheessa, kun miekkoja aletaan painaa sisään.
Aina kaikki ei mene kuitenkaan kuin elokuvissa ja tämän joutui todeta myös omana aikanaan maailman tunnetuimpiin illuusionisteihin lukeutunut Itakura tehdessään tätä kyseistä temppua vuonna 2007. Hänellä oli tietty määrä aikaa poistua laatikosta, mutta syystä tai toisesta hän ei onnistunut siinä. Niinpä, kun laatikkoon alettiin painamaan miekkoja, ne osuivat hänen kehoonsa. Itakuralta murtui miekkojen osuessa häneen useita kylkiluita, poskiluu ja lisäksi yksi miekoista meni vain sentin päästä hänen silmästään. Hengenlähtö oli siis todella lähellä, mutta Itakura selvisi kuin ihmeen kaupalla tästä katastrofaalisesti pieleen menneestä taikatempusta.
Kaikkein käsittämättömintä tilanteessa oli se, että kun miekat vedettiin ulos laatikosta ja myös Itakura poistui sieltä, teki hän ohjelmaansa kuuluneet muut taikatemput kunnialla loppuun. Kaiken kaikkiaan hän esiintyi lavalla vielä 30 minuuttia tuon epäonnistuneen ja jopa hänen henkeään uhanneen tempun jälkeen, kunnes takahuoneeseen päästyään hänet kuljetettiin suoraan lähimpään sairaalaan.
Kun vesikidutuskammio muuttui vesikidutuskammioksi
Monien pahin painajainen olisi joutua kahlittuna vesikammioon, joka on täynnä vettä ja lisäksi vielä lukittu. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät niin täysin tarkoituksella, uhmatakseen itseään eli suorittaakseen uskomattoman tempun. Taikatemput voivat siis olla todella sekopäisiä ja niin sanottu vesikidutuskammio on ehdottomasti yksi tähän kategoriaan lukeutuvista tempuista, jos sitä nyt voi varsinaisesti taikatempuksi kutsua. Olemme kuitenkin iskeneet kyseisen tempun taikatemput-kategoriaan, sillä taikurit ovat niitä, jotka tekevät näitä temppuja.
Useat taikurit ovat itse asiassa suorittaneet tämän tempun onnistuneesti. Temppu on kuitenkin niin vaarallinen, että muun muassa legendaarinen Harry Houdini ja nykypäivän taikureista Penn & Teller vievät tämän tempun tehdessään vesikammioon kirveen mukanaan – rikkoakseen tarpeen vaatiessa lasin.
Taikuri nimeltä Spencer Horsman ei sen sijaan ollut varautunut siihen, että temppu menisi pieleen eli hänellä ei ollut mitään kättä pidempää kammiossa. Eikä hän oppinut kerrasta, sillä hänelle on käynyt kahdesti sama asia kammiossa ollessaan: hän on menettänyt tajuntansa.
Kun taju lähtee vettä täynnä olevassa kammiossa, johon sinut on kahlittuna, on siinä suuri vaara kirjaimellisesti hukkua vierestä katsovien silmien ympäröimänä. Horseman ei onneksi hukkunut kummallakaan näistä kerroista ja siksi hän on ollut kertomassa pieleen menneestä tempustaan: ”Olin tempun puolivälissä, kun minua alkoi huimaamaan ja päätäni alkoi särkemään veden alla ollessani. Muistan, miten avasin viimeisen lukon, mutta jostain syystä en saanut sitä täysin auki ja se luiskahti käsistäni. Seuraava asia, jonka muistan, oli se, kun heräsin ensihoitajien ympäröimänä”, Horsman on sittemmin kertonut Nightlinelle.
Golf-kentästä tuli raahauskenttä
Taikurinimellä DMC tunnettavan Drummond Money-Couttsin saattaa jokunen teistä tietää hänen Netflixissä olevasta ohjelmastaan, jossa hän hämmästyttää ihmisiä toinen toistaan uskomattomammilla taikatempuillaan. Taikatemput, joita hän tekee ovat häkellyttäviä, ja luonnollisesti onnistuneita – onhan kyseessä nauhoitettu televisio-ohjelma.
Vuonna 2012 hän yritti niin ikään jotain häkellyttävää skotlantilaisessa viiden tähden golf-lomakohteessa. Hän meni golf-radalle, sitoi itsensä kahteen golfautoon kahdella köydellä ja sen lisäksi hän oli käsiraudoissa, muun muassa European Tourilla pelaavien golfammattilaisten seuratessa vieressä. Nämä kaksi golfautoa lähtivät merkin saatuaan ajamaan vastakkaisiin suuntiin. Money-Coutts ei kuitenkaan saanut köysistä toista irti riittävän ajoissa ja niinpä hän lähti raahautumaan golfauton perässä.
Money-Coutts eli DMC kärsi tempussa todella pahoja ruhjevammoja ja etenkin hänen toinen kylkensä oli täysin vereslihalla. Sittemmin DMC on kutsunut temppuaan totaaliseksi katastrofiksi ja hän kommentoi hyvin pian epäonnistumisensa jälkeen temppua seuraavasti The Sunin haastattelussa: ”Oikea puoli vartalostani naarmuuntui riekaleiksi. Verta tuli todella paljon. Moni asia meni pieleen, mutta sää oli suurin ongelma, koska se tarkoitti sitä, etten pystynyt tekemään temppua samalla tavoin kuin olin tehnyt sen harjoituksissa. Siinä mielessä temppu tosin onnistui, etten repeytynyt keskeltä kahtia.”
Partaterä vei hammaslääkärin hengen
Nyt tässä pahasti pieleen menneet taikatemput -listassa siirrytään sitten niihin temppuihin, jotka valitettavasti päättyivät temppuja suorittaneiden taikureiden kuolemaan.
Yksi tälle valitettavalle listalle päätyneistä henkilöistä on amatööritaikuri ja hammaslääkäri Vivian Hensley. Hänen elämä päättyi karmivalla tavalla epäonnistuneessa tempussa, jonka hän teki läheistensä ääressä vuonna 1938. Temppuun kuului partaterä, jonka hän esitti laittavan suuhunsa, vaikka todellisuudessa hän vei terän suunsa edestä ja livautti sen samalla hihaansa. Tämän jälkeen hän esitti pureskelevansa terää ja sen jälkeen nielevänsä sen. Tuohon hetkeen saakka kaikki meni hyvin.
Tempun seuraavassa vaiheessa hänen oli tarkoituksenaan tuoda kätensä takaisin suun eteen, minkä hän myös teki. Samaan aikaan hänen oli määrä livauttaa partaterä hihasta kämmeneensä ja saada se näyttämään siltä kuin hän ottaisi sen suustaan. Tässä kohtaa kaikki meni todella epäonnisesti pieleen, sillä partaterä lensi suoraan hänen kädestään hänen kurkunperälle. Samaan aikaan hän nielaisi vaistomaisesti ja terä päätyi hänen vatsalaukkuunsa.
Hensley vietti seuraavat neljä päivää sairaalassa, mutta valitettavasti hän menehtyi tämän pahasti epäonnistuneen tempun eli toisin sanoen partaterän aiheuttamien sisäisten verenvuotojen seurauksena.
Epäonnistunut pako maitotynnyristä
Vaikka taikatemput, joita taikurit tekevät yleisön edessä, on käyty läpi ja niitä on harjoiteltu tuhansia kertoja, myös kokeneen taikurin käsissä temppu saattaa mennä pieleen. Jos kaikkien aikojen parhaana taikurina yleisesti ottaen pidettävä Harry Houdini oli lähellä kuolemaa joitain temppuja tehdessään, kenellä tahansa taikurilla voi olla sama kohtalo ja seurauksena saattaa olla jopa se kuolema.
Näin kävi todella pitkän nimen omanneen Royden Joseph Gilbert Raison de la Genestan kohdalla, joka onneksi tunnettiin taikurina pelkästään nimellä Genesta. Hän oli tehnyt yli vuosikymmenen ajan temppua, jossa hänet lukittiin usealla monimutkaisella lukolla metalliseen maitotynnyriin, johon mahtuu juuri ja juuri ihminen, ja tuo tynnyri täytettiin vedellä. Temppu ei ollut siis koskaan aiemmin mennyt pieleen, mutta vuonna 1930 yksi epäonnistunut pakoyritys tynnyristä johti siihen, että hän hukkui temppua tehdessään.
Tynnyri, jossa Genesta siis oli, piilotettiin yleisöltä, eikä kukaan ollut seuraamassa tempun onnistumista. Kun avustaja tajusi yrityksen menneen pieleen, oli hänen ensiksi saatava ne monimutkaiset lukot auki, avatakseen tynnyrin. Lopulta avustaja onnistui tässä ja sai vedettyä tajuttoman Genestan ulos maitotynnyristä. Genesta kiidätettiin sairaalaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä ja niinpä tämä erittäin arvostettu taikuri – joskin häntä syytettiin tempun varastamisesta Houdinilta – menehtyi sairaalassa.
Huhujen mukaan pakoyritys olisi mennyt pieleen siksi, koska tynnyri olisi tullut lommoja kuljetuksessa, siis ennen temppua, mutta tähän huhuun ei ole saatu virallista vahvistusta. Sinällään se kuitenkin kuulostaa loogiselta skenaariolta sille, miksi Genesta epäonnistui tempussa, jonka hän oli toteuttanut yli kymmenen vuoden ajan onnistuneesti. Toki muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten esimerkiksi jonkinasteinen sairauskohtaus.
Yllä olevalla videolla käydään läpi juuri tuota huhun mukaista skenaariota tempun epäonnistumisen suhteen.
Elävältä haudattu – kun sementti oli liikaa & tilapäinen hauta muuttui pysyväksi
Elävältä hautaaminen lienee meidän jokaisen osalta yksi pahimmista painajaisista. Sitten on olemassa taikureita, joille tavalliset taikatemput eivät enää riitä, vaan he toteavat ääneen, että ”huomenna ajattelin aloittaa harjoittelemaan temppua, jossa minut haudataan elävältä”. Historia tuntee useita taikureita, joiden kohdalla tämä kyseinen temppu eli elävältä hautaaminen on muuttunut hieman liian kirjaimellisesti sellaiseksi eli he ovat toisin sanoen menettäneet henkensä temppua tehdessään.
Näin kävi muun muassa Joseph W. Burrusille, joka halusi tehdä kyseisen temppunsa idolinsa, Harry Houdinin, kunniaksi. Halloweenina, vuonna 1990, hän päätti toteuttaa temppunsa Kaliforniassa ja entisenä huumeaddiktina hän halusi lahjoittaa tempulla keräämänsä rahat klinikalle, joka auttaa huumausaineriippuvaisia pääsemään irti addiktiostaan. Burrus haudattiin läpinäkyvässä arkussa yli kaksi metriä syvään hautaan. Ensiksi arkun päälle kaadettiin maata ja sen jälkeen sementtiauto alkoi laskea sementtiä arkun päälle. Tilanne muuttui nopeasti katastrofaaliseksi, kun arkku ei kestänytkään sementin painoa; päälle kaadettiin useita tonneja maata ja sementtiä. Arkku murskaantui painon seurauksena, ja vaikka Burrus saatiin kaivettua todella nopeasti ylös haudasta, mitään ei ollut enää tehtävissä.
Srilankalainen Janaka Basnayake koki vuonna 2012 saman kohtalon kuin Burrus 22 vuotta aiemmin, mutta tämä ei johtunut siitä, että arkku olisi murskaantunut liiallisen painon seurauksena. Basnayake pyysi perhettään ja ystäviään hautaamaan hänet elävältä maan alle, luonnollisesti arkussa. Perhe teki työtä käskettyä ja hautasi kahdesti aiemmin tempun suorittaneen Basnayaken. Basnayake oli parhaimmillaan ollut haudattuna kuusi tuntia, ennen kuin hänet oltiin nostettu ylös, mutta tällä kertaa hän halusi laittaa vielä paremmaksi. Hänet haudattiin yli kolme metriä syvään hautaan, joka täytettiin maalla ja puilla, kello 9:30 aamulla ja hänet tultiin nostamaan ylös haudasta kello 16:00 eli kuuden ja puolen tunnin jälkeen. Kun hänet saatiin ylös, oli hän tajuton ja hänet kiidätettiin nopeasti kohti sairaalaa. Jo pienestä lapsesta pitäen mitä erilaisimpia temppuja tehneen Basnayaken kohdalla ei ollut kuitenkaan enää mitään tehtävissä ja niinpä hän menehtyi tempun seurauksena.
Kun Guinnessin ennätystenkirja kuuli Basnayaken pieleen menneestä tempusta, he luonnollisesti pahoittelivat tapahtunutta ja muistuttivat samalla, että kyseisellä tempulla ei pääsee ennätystenkirjaan.
Luoti hampaiden välissä muuttui kuollettavaksi
Luodin kiinniottaminen hampailla kuuluu eittämättä sinne näyttävimmät taikatemput-kategoriaan, mutta pahimmillaan se voi olla jopa kuollettava – etenkin, jos jokin tempun valmistelussa on mennyt pieleen. Kiinalaistaikuri Chung Ling Soo, tai niin hän uskotteli onnistuneesti kaikille, menehtyi tämän nimenomaisen tempun seurauksena reippaat 100 vuotta sitten.
Soo oli esiintymässä Lontoossa ja tekemässä kyseistä temppua, jossa ideana on saada yleisö uskomaan kuin hän olisi napannut aseesta lähteneen luodin kiinni hampaillaan. Hänen avustajansa käytti tempussa kahta muokattua pistoolia. Molemmat pistoolit sisälsivät yhden piipun sijaan kaksi piippua. Toisin sanoen molemmissa aseissa oli yksi ylimääräinen piippu, joka nimenomaan mahdollisti tempun tekemisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan toisessa piipussa oli siis oikea luoti ja toisessa niin sanottu räkäpää. Vaan, mitä sitten oikein tapahtui ja miksi tuosta maaliskuisesta illasta, vuonna 1918, tuli kohtalokas Soolle?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan pistoolin sisälle oli jäänyt ruudin jäännöksiä, ja kun avustaja painoi liipaisimesta, sai se molemmat luodit lähtemään pesästä. Tämä soon traaginen onnettomuus muistuttaa hyvin paljon sitä tragediaa, jonka seurauksena näyttelijä Brandon Lee menehtyi Crow-elokuvan kuvauksissa.
Mutta miten sitten Soon todellinen henkilöllisyys paljastui? Kun luoti oli osunut häneen, kertoi hän täydellisellä englannin kielellä ”Ei hyvä Jumala, minua on ammuttu – laskekaa verhot”, vaikka hänen ei pitänyt osata sanaakaan englantia. Sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että tämä Kiinan keisarille omien sanojensa mukaan esiintynyt Chung Ling Soo olikin todellisuudessa kotoisin New Yorkista ja hänen nimensä oli William Ellsworth Robinson. Vaan eipä tämäkään pitänyt loppujen lopuksi paikkansa, sillä pian selvisi, että hänen ihka oikea nimensä oli William Campbell. Hänellä oli amerikkalainen manageri, joka oli todellisuudessa hän itse, toimien Robinson-nimellä. Hänen kiinalainen avustajansa oli puolestaan hänen vaimonsa, joka ei lopulta ollut laillisesti hänen vaimo. Campbell oli nimittäin kaksiavioinen ja hän oli hylännyt edellisen vaimonsa, kuitenkaan eroamatta tästä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Campbellilla oli myös rakastajatar ja kolme lasta tämän kanssa.
Robinsonin kuoleman on huhuiltu jo yli 100 vuoden ajan olleen murha tai vaihtoehtoisesti hänen oma katoamistemppunsa paetakseen velkojia.
HUOM! Yllä olevalla videolla Penn & Teller suorittavat tämän upean tempun onnistuneesti.
Autolta pakeneminen osoittautui mahdottomaksi
Taikuus on ollut läsnä jo ennen ajanlaskun alkua. Taikureilla on kautta aikojen tuntunut olevan meneillään jatkuva keskinäinen kilpailu ja sen seurauksena taikatemput, illuusiot ja muunlaiset temput on viety aivan äärimmilleen.
Ehdottomasti tähän äärimmilleen viedyt taikatemput -kategoriaan lukeutuu henkensä oman temppunsa seurauksena menettänyt Charles Rowan, joka tunnettiin taikuripiireissä nimellä ”Karr The Magician”. Hänen erikoisuutensa oli pakkopaidasta pakeneminen, mutta vuonna 1930 hän totesi, ettei pelkkä pakkopaidasta pakeneminen ollut enää tarpeeksi näyttävä temppu. Niinpä hän päätti hakea lisää haasteita: noin 72 kilometriä tunnissa liikkunut auto lähti ajamaan häntä kohti ja matkaa Rowanin ja auton välillä oli ainoastaan 200 jaardia eli 183 metriä.
Rowan veti esityyksiinsä aina paljon ihmisiä, myös lapsiperheitä. Näin oli tälläkin kertaa, sillä puolet katsojista oli lapsia. Temppu meni kuitenkin pahemman kerran pieleen. Hänellä oli ainoastaan kymmenen sekuntia aikaa päästä ulos pakkopaidasta, ennen kuin auto oli hänen kohdallaan. Rowan oli hyvin lähellä onnistua tempussa, mutta hän ei lopulta päässyt riittävän ajoissa pois pakkopaidasta ja näin ollen auto ajoi hänen ylitseen. Auton eturengas osui häneen ja hän menetti tempun seurauksena henkensä.
Esitystä paikan päällä seuraamassa ollut lääkäri oli yrittänyt puhua Rowanin ympäri ja estää tempun tekemisen, mutta tämä chicagolaistaikuri ei siihen suostunut. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että Rowan armahti jo etukäteen autoa ajaneen kuljettajan, ihan vain kaiken varalta.
Elävältä palaminen
Sigmund Neuberger tunnettiin taikuuspiireissä nimellä ”Great Lafayette”. Hän oli tuohon aikaan, 1900-luvun alkupuolella, yksi tunnetuimmista esiintyjistä ja viihdyttäjistä koko maailmassa. Jopa itse Harry Houdini arvosti kollegansa korkealle ja puheiden mukaan hän antoi Neubergerille koiran osoituksena kunnioituksestaan saksalaistaikuria kohtaan.
Vuonna 1911 Neuberger oli esiintymässä Edinburghissa, Skotlannissa. Hän oli juuri saanut vietyä päätökseensä kaikkein näyttävimmän taikatemppunsa ja show oli ohitse. Lava oli verhoiltu hänen esitystään varten erilaisilla teltoilla ja verhoilla, joilla teatteriin pyrittiin luomaan aasialainen tunnelma. Kun Neuberger oli show’nsa päätteeksi kumartamassa kiitoksena paikan päälle saapuneelle yleisölle, osui hän vahingossa öljylamppuun ja koko lava oli hyvin nopeasti ilmiliekeissä, lavasteiden syttyessä välittömästi palamaan. Paikallaolijat luulivat tämän kuitenkin kuuluvan esitykseen. Kun yleisö ymmärsi, ettei kyse ollutkaan esityksestä, vaan aidosti vaarallisesta tilanteesta, lava oli niin voimakkaasti liekkien vallassa, että Great Lafayette paloi elävältä lavalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä.
Välillä siis käy niin, että itse taikatemput menevät täysin putkeen, ja yleisö on haltioissaan, mutta sitten tapahtuu jotain sellaista, jolla ei ole minkäänlaista tekemistä taikuuden kanssa ja seuraukset ovat tuhoisat.
Valitettavasti Neubergerin taikatemput päättyivät tuohon päivään ja kertakaikkisen upea taikuri menetti katastrofaalisella tavalla henkensä.
🤷♂️ Ovatko taikatemput sinun mieleesi? Oletko koskaan käynyt katsomassa livenä show’ta, jossa näkemäsi taikatemput ovat saaneet sinut hämmennyksen valtaan? Kerro alla olevissa kommenttikentissä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme tarinasi!
Oudoimmat
Hukkuminen on aavikolla yleisempi kuolinsyy kuin nestehukka – 5 kummastuttavaa ja kiinnostavaa faktaa
Maailma on pullollaan kummallisia ja hauskoja faktoja, ja Listafriikkihän ottaa niistä kaiken ilon irti! Nippelitietoa ja faktoja ei voi koskaan oppia liikaa.
Tässä tulee viisi erikoista ja keskenään täysin erilaista faktaa, joita jakamalla voi jälleen kerran kerätä ihailua ja kunnioitusta. Valitse joukosta mieluisin tai vaikka kaikki lähimmäisille kerrottavaksi!
Ilmapalloeläimet ovat perua vanhasta rituaalista
Kun Henry Maar vuonna 1939 pellenä toimiessaan väänteli ilmapalloista eläimiä, ei hän varmaankaan tiennyt suorittavansa ikivanhaa asteekkien rituaalia. Sillä vaikka Maaria pidetään yleisesti tuon taiteenlajin pioneerina, ei hän todellakaan ollut ensimmäinen.
Nykyisen Meksikon alueella 1400-luvulla kukoistaneessa asteekkivaltakunnassa nimittäin puhalleltiin palloja ja taiteiltiin niistä eläimiä. Ilmapallot olivat toki hieman erilaisia. Asteekit valmistivat pallot kuivaamalla ja ompelemalla kissapetojen suolia ilmatiiviisti yhteen. Eläimen muodon saavuttamiseksi suoleen puhallettiin ilmaa pienissä osioissa, jotka aina täyttymisen jälkeen kierrettiin ilman sisällä pitämiseksi.
Näitä varhaisia ilmapalloeläimiä ei tehty vain huvin vuoksi, vaan valmistuttuaan ne sytytettiin tuleen uhrilahjana jumalille.
Viiksikuppi on ollut totisinta totta
Tiedättehän, kun netissä joskus törmää ”faktoihin”, joiden voi heti ensisilmäyksellä todeta olevan potaskaa. Täytyy myöntää, että kun näin kuvan 1800-luvulla käytössä olleesta viiksikupista, niin mielessä kävi, että tämä on vitsi ja hupikaupoissa nykyään myytävä esine.
Mutta suureksi ilokseni huomasin, että tosiaan, viktoriaanisesta Englannista muualle Eurooppaan levinnyt viiksikuppi on ollut totisinta totta ja tarpeellinen käyttöesine.
Tuolloin oli muodikasta, että miehet vahasivat viiksensä prameaan malliin. Kuuma tee tai kahvi olisi sulattanut vahan ja sotkenut herrojen taidokkaasti muotoillut viikset. Kupissa oli niin sanottu viiksisilta, joka suojasi karvoitusta juomalta. Kuppeja valmistettiin eri kokoisia ja mallisia, joista oli helppo valita omiin viiksiin parhaiten sopiva malli.
Vesi kuulostaa erilaiselta, kun sitä kaataa kylmänä tai kuumana
Meille ei ole mikään ongelma kertoa veden lämpötilaa (asteikolla kylmä-kuuma) sen äänen perusteella. Kuulostaa kummalliselta, mutta pitää paikkansa!
Viskositeetti on suure, jolla kuvataan nesteen kykyä vastustaa virtausta. Kuulostaa kovin monimutkaiselta, mutta otetaan esimerkki. Vesi valuu helpommin kuin öljy, joten sillä on pienempi viskositeetti. Öljy taas valuu helpommin kuin hunaja.
Pysähdytään hunajaan. Jos sitä lämmittää, tulee se silminnähden ”ohuemmaksi” ja juoksevammaksi. Vedellä tapahtuu sama ilmiö, se ei vain ole yhtä selvä. Kylmässä veden molekyylit hengailevat mieluummin porukoissa eivätkä ole kovin vikkelällä tuulella. Kuuman veden molekyyleilla on paljon energiaa ja ne liikkuvat ympäriinsä.
Tästä johtuu ero vesien äänessä ja hauskinta tosiaan on, että ihmiset osaavat helposti erottaa ne toisistaan. Voit testata tätä kaverilla: Kaada kahdesta kannusta vettä laseihin ja pyydä häntä silmät kiinni arvaamaan kumpiko on kylmää ja kumpi kuumaa.
Kaivonkannet ovat pyöreitä hyvästä syystä
Kuva: Pixabay
Kaduilla olevat kaivonkannet ovat lähes poikkeuksetta pyöreitä. Harva varmaan on miettinyt syytä pyöreyteen. Mutta ne eivät ole sen muotoisia vain ”koska ne ovat”, sillä oikean kokoinen pyöreä kansi ei pääse tippumaan kaivoon.
Jos kaivo ja sen kansi olisivat neliön muotoisia, mahtuu irti oleva kansi putoamaan kaivoon, sillä neliön lävistäjä (matka vastakkaisten kulmien välillä) on suurempi kuin sen sivu. Neliön mallisen kannen pitäisi toimiakseen olla siis paljon aukkoa suurempi.
Turvallisuussyiden lisäksi ympyrän muotoinen kansi on helppo irrottaa ja kiinnittää pyörittämällä.
Hukkuminen on aavikolla yleisempi kuolinsyy kuin nestehukka
Aavikosta tulee mieleen kuiva ja kuuma paikka. Kuitenkin vain toinen mielikuva on oikea, sillä virallisen määritelmän mukaan aavikko on paikka, jossa sataa vuosittain alle 250 millimetriä. Se voi olla vettä tai lunta.
Etelämanner on siis maailman suurin aavikko. Tämä fakta auttaa ymmärtämään sen, että maapallon aavikoilla kuolee enemmän ihmisiä hukkumisen kuin nestehukan seurauksena.
Mutta samaa pätee kaikilla aavikoilla – myös niillä kuumilla hiekka-aavikoilla, kuten Saharassa! Autiomaassa risteilee lukuisia puroja ja joenuomia, jotka ovat suurimman osan vuodesta tyhjillään. Mutta sitten kun aavikolla sataa, niin siellä sataa kunnolla.
Koska sade on harvinainen ilmiö, ei autiomaassa ole samanlaista vettä imevää maaperää kuin muualla, joten hiekka muuttuu nopeasti muistuttamaan upottavaa juoksuhiekkaa. Joten rajuilman aiheuttamat tulvat eivät ole ainoa vaara – hukkua voi myös hiekkaan!
Lue myös:
Oudoimmat
Nainen puri auton peltiin vaurion: 10 älytöntä asiaa, jotka ihmiset ovat tehneet kännissä – osa 2
Ajatuksenjuoksu ja päätöksenteko eivät ole kännissä terävimmillään. Tämän vuoksi älyttömät ja nolot tarinat humalaisesta häröilystä ovat niin kovin yleisiä.
Jokaisella on varmasti tarina kerrottavanaan (ei tietenkään omista toilailuista, vaan kaverin touhuista). Harvoin ne kuitenkaan päätyvät uutisiin, mutta tämän listan tapausten kohdalla on toisin.
Tässä 10 mediahuomiota saanutta kännistä sekoilua, jotka saavat myötähäpeän lisäksi tuntemaan myös hiukan vahingoniloa.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset humalassa mokailut voit lukea tästä:
Mies ajoi ruohonleikkurilla lumimyrskyssä hakemaan lisää viiniä
Hätä keinot keksii. Varsinkin, jos juomat ovat lopussa.
Yhdysvaltain Michiganissa asuva Frank Kozumplik sai vuoden 2008 tammikuussa syytteen rattijuopumuksesta ajeltuaan kotikaupunkinsa keskustaan ruohonleikkurilla – kännissä.
Kozumplik oli kotosalla kiskaissut kurkusta alas kaksi pullollista viiniä, mutta lisää teki mieli. Ongelmana oli se, että vaimo autoineen oli töissä, joten ainoa mahdollinen kulkupeli viinanhakureissuun oli päältäajettava ruohonleikkuri. Ulkona oli raaka talvikeli, mutta lumimyrsky ei 49-vuotiasta Kozumplikia estänyt.
Niinpä hän lähti kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa viinakauppaa, teki ostoksensa ja lähti kotia kohti paperipussissa neljä viinipulloa. Poliisi pysäytti John Deerellään kurvailleen Kozumplikin kotimatkalla, ja odotetusti mies puhalsi kaksi ja puoli kertaa yli sallitun rajan. Ruohonleikkuri – ja todennäköisesti myös viinit – takavarikoitiin.
Lue myös: Top 10 historian pahimmat lumimyrskyt
Nainen puri autoa
Tämän naisen kannattaisi lähestyä James Bond -elokuvien tekijöitä, sillä hän olisi mainio uusi hahmo: Legendaarisen pahiksen, Rautahampaan, tytär! Leffaroolin sijaan tiedossa oli 12 kuukautta yhdyskuntapalvelusta – ja todennäköisesti käynti hammaslääkärillä.
Rhian Jeremiahin puolustukseksi sanottakoon, että hänellä oli takanaan rankka ajanjakso ja raskas päivä. Tämän walesilaisen 26-vuotiaan naisen poikaystävä oli hiljattain hukkunut ja tuona kyseisenä tammikuun päivänä vuonna 2014 oli vietetty muistotilaisuutta.
Jeremiah oli turruttanut suruaan alkoholilla koko päivän ja voimakas humalatila yhdistettynä menetyksen tuskaan selittänee käytöstä – ehkä.
Muistotilaisuudesta lähtiessään Jeremiah näki tienvarressa pienen Fiat 500 -auton, joka tuntemattomaksi jääneestä syystä laukaisi kännisen raivokohtauksen. Hän alkoi räyhätä autossa istuneille ihmisille, jotka eivät saaneet humalaisesta huudosta selvää. Niinpä he päättivät ajaa pois, mutta auton lähtiessä liikkeelle iski Jeremiah hampaansa peltiin. Kyydissä olleet todistivat toimintaa järkyttyneinä ja sanoivat puraisusta kuuluneen kirskuvaa ääntä.
Naista taltuttamaan tulleet poliisitkin saivat osansa, sillä Jeremiah kävi kummankin kimppuun, mutta sentään purukalustoaan hän ei virkavaltaan käyttänyt.
Autoon jäi puraisusta jäljet, joiden korjaukseen meni noin 250 euroa.
Liian hyvin onnistunut kalastusreissu
Jos tästä jutusta jotain opimme niin sen, että Yhdysvaltain Bostonissa ei saa kerralla kalastaa yli kahdeksaa meriahventa. Tarinan tärkeämpi opetus on tietenkin se, että aivan kuten rattiin, niin ruoriinkaan ei ole syytä tarttua kännissä.
Toukokuussa 2015 Massachusettsin osavaltion erityinen ympäristöpoliisi oli iltamyöhään partioimassa bostonilaisella kanavalla. Poliisi meni tervehtimään erästä veneilijää, ja sieltähän löytyi kasa laittomuuksia.
Kaikki rikokset olisivat saattaneet jäädä poliisilta huomaamatta, elleivät he olisi heti veneen viereen päästyään nähneet järjetöntä määrää meriahvenia. Tarkalleen 122 kappaletta. Kyseisessä kanavassa ei lain mukaan saa nostaa kuin kahdeksan meriahventa, millä pyritään estämään ylikalastusta. Tämä kyseinen kalastaja oli nostanut vedestä 114 kalaa liikaa.
Pidempi jutustelu sammaltavan miehen kanssa herätti sitten epäilykset muustakin kuin liian mehevästä kalasaaliista. Bostonilainen mies oli viettänyt kostean päivän, ja ryyppäämisen jatkuessa iltaan, oli hän päättänyt lähteä veneellään kalastamaan. Valitettavasti miehellä ei ollut kalastuslupaa eikä moottorivenettä oltu rekisteröity. Kaiken lisäksi hän puhalsi alkometrin kaakkoon.
Mies pidätettiin, mutta saipahan ainakin melkoisen kalajutun kerrottavaksi.
Poliisi päätyi lahjoittamaan kaikki 122 meriahventa hyväntekeväisyyteen.
Polttari-ilta Saksassa, aamuherätys bussin tavaratilassa Sveitsissä
Tuskin mistään muista juhlinnoista on yhtä älyttömiä kännitarinoita kuin polttareista. Tässä yksi niistä.
Englantilainen Jordan Adams oli viettämässä polttariviikonloppua Saksan Münchenissä toukokuussa 2015. Viina oli virrannut päivätolkulla ja Adamsin kisakunto alkoi vedellä viimeisiään. Hän ilmoitti muulle porukalle lähtevänsä hotellille nukkumaan.
Vahvasta päihtymyksestä johtuen Adams ei kuitenkaan muistanut hotellinsa sijaintia eikä sen puoleen nimeäkään. Väsy oli kuitenkin kova, joten Adams teki sen, mitä kuka tahansa itseään kunnioittava, 33-vuotias yritysjohtaja Lontoosta tekisi: etsi nukkumapaikan, jotta voisi aamuauringon valossa jatkaa hotellin etsintää. Kyseinen hotelli oli vain 100 metrin päästä miesten illanviettopaikasta, mutta viina ei tosiaankaan kirkasta järjenjuoksua.
Adams löysi yösijan, joka sattuikin olemaan linja-auton tavaratila. Matkatavaroiden sekaan ryöminyt salamatkustaja sammahti, eikä herännyt kuin vasta tuntien päästä bussikuskin huutoon ja sadatteluun.
Adams kertoo säikähtäneensä pahanpäiväisesti ja poistuneensa tavaratilasta kiireen vilkkaa. Järkytykselle oli tiedossa jatkoa, sillä Adams näki ympärillään Sveitsin lippuja sekä kylttejä, jotka osoittivat hänen olevan Zürichissä.
Nyt hän oli toisessa maassa, yli 300 kilometrin päässä Münchenistä, ilman rahaa ja passia. Ei auttanut kuin hakeutua poliisin juttusille ja tunnustaa koko kiusallinen tilanne. Onneksi virkavalta oli ymmärtäväinen ja järjesti Adamsille junakyydin takaisin Saksaan ja muun polttariporukan luo.
Tapahtuneesta olisi luullut oppineen jotain. No päättele itse: Adams ja kumppanit suuntasivat pämppäämään samalle klubille, jossa olivat edellisenäkin iltana olleet.
Varas unohti viedä ryöstön loppuun
Listan ensimmäisessä osassa kruununjalokivenä oli ranskalaismiehen päättäväiset elvytystoimet kumiveneelle, ja nytkin päästään nauttimaan humalaisen ranskalaisen edesottamuksista.
Eräänä lokakuisena yönä vuonna 2014 Provins’sa asuva pariskunta palasi illanvietosta kotiin. He panivat merkille, että kotitalon verhot olivat kiinni, mutta he eivät niitä lähtiessään olleet sulkeneet. Oli parasta soittaa virkavalta paikalle.
Kun poliisit menivät sisään, löysivät he olohuoneen sohvalta murtovarkaan. Mies istui siinä umpitunnelissa televisiota katsoen ja lähes tyhjä samppanjapullo kourassa.
Poliisit havaitsivat, että rosvo oli kyllä aloittanut ryöstöpuuhat, sillä tämä oli kasannut esineitä kokoon. Saaliiksi oli löytynyt muun muassa rahaa, passeja, aurinkolasit ja polkupyörä. Pyörällä oli ilmeisesti ollut tarkoitus polkaista vauhdilla pakoon, mutta sitten kupliva oli kutsunut. Varas oli korkannut talosta löytyneen samppanjan ja istunut nautiskelemaan, kuten kunnon ranskalaisen kuuluukin. Ranskassa ei syödä eikä juoda hätiköiden – vaikka olisi suorittamassa ryöstöä
Poliisin tiedottajan mukaan varas oli ”erittäin rentounut, vahvasti humaltunut ja nähtävästi täysin unohtanut, että missä ja mitä oli ollut tekemässä”.
Oudoimmat
Humalainen mies elvytti kumivenettä: 10 älytöntä asiaa, jotka ihmiset ovat tehneet juopuneina – osa 1
Sehän on selvä juttu, että alkoholi hämmentää ajatuksenjuoksua ja päätöksentekoa. Siksipä älyttömät ja nolot tarinat humalaisesta häröilystä ovat kovin yleisiä.
Jokaisella on varmasti tarina kerrottavanaan (ei tietenkään omista toilailuista, vaan kaverin touhuista). Harvoin ne kuitenkaan päätyvät uutisiin, mutta tämän listan tapauksien kohdalla on toisin.
Tässä 10 mediahuomiota saanutta humalaista sekoilua, jotka saavat tuntemaan sekä myötähäpeää että hiukan myös vahingoniloa.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset humalassa mokailut voit lukea tästä:
Nainen puri auton peltiin vaurion: 10 älytöntä asiaa, jotka ihmiset ovat tehneet kännissä – osa 2
Tahatonta vuorikiipeilyä
Virolaisella miehellä lähti after ski hieman laukalle huhtikuisena iltana vuonna 2018, kun hän oli laskettelulomalla Pohjois-Italian Cerviniassa. Sen sijaan, että mies olisi tallustanut hotellilleen, päätyi hän kiipeämään vuorelle. Alkoholilla oli luonnollisesti osuutta asiaan.
Baari-illan jälkeen Pavel, kuten hänet henkilöllisyyden suojaamiseksi mediassa nimettiin, kääntyi lumisella kadulla väärään suuntaan ja rupesi tietämättään – joskin perin päättäväisesti – kiipeämään ylös Ventinaa, joka on yksi Italian kuuluisimmista laskettelurinteistä. Kellot eivät soittaneet siinäkään vaiheessa, kun ylämäki kävi yhä jyrkemmäksi.
Aamuyöllä joskus kahden ja kolmen välillä Pavelia vastaan tuli 2400 metrin korkeudessa sijaitseva Igloo-niminen rinneravintola. Vain hotellihuoneensa avainkortti mukanaan Pavel murtautui sisään ravintolaan, kumosi kaksi pullollista vettä ja sammahti pehmustetulle penkille.
Virkavalta ja pelastuspartiot olivat aamulla jo tositoimissa etsimässä kadonnutta turistia, kun Igloon henkilökunta saapui töihin ja löysi voipuneen miehen. Hänellä oli kaikki hyvin, ja yöllisestä seikkailusta rinteessä oli tiedossa sakkoja, mutta ei kuitenkaan syytettä ja kakkua.
Pavelin reissu lumisessa laskettelurinteessä yön pimeydessä on kieltämättä melkoinen suoritus, joka hapottaisi ketä tahansa raitista kuntoilijaa!
Vihaan työtäni, vihaan työtäni, vihaan työtäni…
Ketä muka ei pännisi toisinaan olla töissä? Mutta jos työpaikka oikein kovasti kismittää, niin asialle kannattaa tehdä jotain. Tämä seuraava ei kuitenkaan ole suositeltava menettelytapa.
Newyorkilaisessa oikeusistuimessa stenografina työskennellyt Daniel Kochanski kohautti vuonna 2012. Kochanskin työnä oli pikakirjoituksella tallentaa reaaliajassa kaikki, mitä oikeudenkäynnin aikana sanotaan. Mutta sitten paljastui, että hän oli tehnyt töitä humalassa ja kirjoitellut aivan jotain muuta kuin piti.
Sen sijaan, että Kochanski olisi kirjoittanut oikeudenkäynnin kulkua, rupesi hän näppäilemään kerta toisensa perään ”I hate my job” eli ”vihaan työtäni”. Stenografin tekemät transkriptiot ovat virallisia asiakirjoja, jotka tarvitaan lailliseen oikeudenkäyntiin ja tuomion antamiseen. Kochanski sai luonnollisesti potkut, mutta seuraavaksi pohdinnassa olivat oikeusjutut, joissa hän oli tominut stenografina. Sabotoinnin vuoksi yli 30 syylliseksi todettua voisi valittaa tuomiostaan ja saada ne mahdollisesti kumottua. Oikeuslaitos oli sekaisin.
Kochanski itse oli närkästynyt siitä, että häntä kutsuttiin epäammattimaiseksi. Medialle hän kommentoi potkujaan ja kohua näin: ”En milloinkaan kirjoittanut siansaksaa. Tein työni aina 100-prosenttisesti. Minut erotettiin, koska tein töitä alkoholin vaikutuksen alaisena.”.
No sittenhän asia on kunnossa.
Jostain kumman syystä kirjoituskoneella samaa lausetta toistuvasti kirjoittaminen tuo karmivasti mieleen Stanley Kubrickin ohjaaman kauhuklassikon vuodelta 1980. The Shining – Hohto -elokuvassa Jack Nicholsonin roolihahmo (nimeltään myös Jack) menettää järkensä ja kaiken mahdollisen kammottavan lisäksi kirjoituspöydällä on pinkka papereita, jotka toistavat loputtomasti yhtä ja samaa lausetta: ”All work and no play makes Jack a dull boy”, joka vapaasti suomennettuna on ”kaikki työ ilman leikkiä tekee Jackistä tylsän pojan”.
Nainen varasti hevosen ja syytti sitä juopottelusta
Humalassa on varmasti varastettu yhtä sun toista, mutta harvemmin sitä yrittää sysätä juopottelua varastetun asian niskaan. Näinkin on kuitenkin käynyt.
Heinäkuussa 2009 yhdysvaltalaisen Six Mile -kaupungin lainkuuliainen asukas ilmoitti poliisille, että keskellä autotietä ratsastaa vahvassa tuiterissa oleva nainen. Ilmeisesti eteläcarolinalaisella maaseudulla osataan erottaa känniset ja raittiit ratsastajat.
Poliisi lähti etsimään naista, joka oli äärimmäisen helppo löytää. Paikallisen sekatavarakaupan edessä olevaan penkkiin oli sidottu hevonen, mikä antoi vihiä etsinnän kohteen sijainnista.
Kaupasta löytyikin Tracy Ellenburg, joka löyhkäsi viinalta, sammalsi pahasti eikä meinannut pysyä pystyssä. Kun poliisi jututti 40-vuotiasta Ellenburgia, kävi ilmi, että tämä oli varastanut hevosen ja oli matkalla miesystävänsä luo.
Poliisi kertoi epäilevänsä vahvasti, että Ellenburg oli humalassa, sillä silminnäkijöiden mukaan ratsastaminen oli ollut holtitonta. Tätä Ellenburg ei purematta niellyt, vaan ilmoitti olevansa täysin selvinpäin. Hevonen sen sijaan oli kännissä kuin käki ja siksi meno oli ollut hoippuvaa.
Lopulta nainen kuitenkin tunnusti juopotelleensa ja varastaneensa naapurin hevosen, koska ei kokenut olevansa ajokunnossa. Tai ainakaan kykeneväinen moottoriajoneuvon rattiin.
Ellenburg sai syytteen järjestyshäiriöstä, mutta hevosen omistaja ei nostanut omaa syytettä, sillä eläimelle ei vaikuttanut koituneen fyysistä vahinkoa erikoisesta seikkailusta. Mutta ehkä hevonen pahoitti mielensä perättömistä syytteistä!
Mies myi autonsa ostaakseen lisää viinaa
Kuka myöntää kostean illan jälkeisenä aamuna menneensä hikikarpalot otsalla tarkistamaan tilin saldoa? Oli se sitten ”kierros kaikille” tai pikkutuntien shoppailua nettikaupoissa, voi tiedossa olla ikävä yllätys. Mutta voiko joku sanoa myyneensä jotain itselleen tarpeellista ja sitten autuaasti unohtaneensa asian?
Eräs uusiseelantilainen mies voisi nostaa kätensä pystyyn.
Rotoruan kaupungissa asunut mies heräsi eräänä syyskuisena aamuna vuonna 2017 vain huomatakseen autonsa hävinneen. Mies pinkaisi kankkusesta huolimatta poliisiasemalle tekemään ilmoitusta varastetusta autosta.
Vanhempi konstaapeli Dennis Murphy kertoi paikallismedialle, että pian ilmoituksen jälkeen auto löytyikin.
Rikosilmoituksen tehnyt mies oli ollut edellisenä iltana vahvassa tuiterissa ja juomista piti saada lisää. Mutkan matkaan aiheutti puute rahasta. Mutta onnekseen mies tajusi voivansa myydä kulkupelinsä. Niinpä hän kauppasi autonsa ensimmäiselle vastaantulijalle 800 dollarin (noin 400 euron) hinnalla. Kaupat tehtiin, auto ja rahat vaihtoivat omistajaa, ja mikä tärkeintä: nyt oli taas varaa juopotella. Humalaisen yön aikana autokaupat kuitenkin unohtuivat.
Auton ostanut mies alkoi hyvin nopeasti epäillä, että onkohan hänelle myyty varastettu ajoneuvo, koska auto oli ollut niin edullinen. Hän tarkisti rekisterinumeron yleisestä palvelusta ja kuinka ollakaan: auto tosiaan oli ilmoitettu varastetuksi.
Tapahtumien todellinen laita rupesi selviämään, kun mies toi auton poliisiasemalle ja kertoi tarinan erikoisesta kaupankäynnistä. Poliisi kehotti miehiä selvittämään tilanteen keskenään, ja lopulta äärimmäisen häpeissään ollut myyjä osti autonsa takaisin.
Tekohengitystä kumiveneelle
Kaikki sankarit eivät pukeudu viittaan.
Maaliskuussa 2015 Ranskan Vannes’sa asuva mies teki sen, mitä kuka tahansa meistä tekisi nähdessään tajuttomana makaavan ihmisen. Tämä 22-vuotias mies oli päihtyneenä päätynyt paikalliselle telakalle, ja huomasi kauhukseen, että eräässä kumiveneessä oli eloton henkilö. Henkilö ei reagoinut herättelyyn.
Mies soitti tietenkin yleiseen hätänumeroon, ja varmuuden vuoksi myös palolaitokselle sekä poliisille, jotta paikalle saapuisi mahdollisimman nopeasti asiansa osaavaa apua. Sitten hän ryhtyi elvyttämään.
Lähellä ollut poliisipartio ehti paikalle ensimmäisenä ja löysi apua hälyttäneen miehen tositoimissa suorittamassa painelu-puhalluselvytystä – täysin oikeaoppisesti pumpaten ja tekohengitystä antaen.
Ongelma oli kuitenkin se, että paikalla ei ollut muita kuin tämä känninen arjen sankari elvyttämässä kumivenettä. Sanomattakin lienee selvää, että mies lähti poliisien matkaan ja lääkärintarkastukseen. Miehellä diagnosoitiin voimakas humalatila ja hän pääsi yöksi putkaan selviämään.
Tarina ei kerro, että selvisikö kumivene hengissä.
Lue myös:
Maailman parhaiten ymmärretty kieli taitaa nykyään olla viestien emojit. Ainakin kirjoitetussa muodossa.
Joskus emojit voivat hämmentää, jos lähettäjä ja vastaanottaja eivät ole samalla aaltopituudella kuvan tarkoituksesta. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa nykyaikaista viestintää, sillä lyhyttä, kirjoitettua viestiä voi olla vaikea tulkita ilman ilmeitä ja eleitä. Jotkut voivat pitää jopa töykeänä kirjoittajaa, joka ei lisää viesteihinsä emojeita.
Miten emojit sitten syntyvät? Unicode-merkistöstandardista vastaava Unicode Consortium julkaisee vuosittain listan uusista emojeista, jotka innokkaat käyttäjät saavat välineisiinsä. Järjestö saa jatkuvasti toiveita ja ehdotuksia uusista kuvista, joista osa lopulta toteutetaankin.
Laitevalmistajat ja käyttöjärjestelmien luojat eivät voi oma-aloitteisesti tuoda emojeita markkinoille, vaan kaikki on mentävä Unicode Consortiumin kautta. Tietenkin kunkin laitteen ja järjestelmän lopulliset emojit ovat hieman toisistaan poikkeavia, mikä voi johtaa edelleen monenlaisiin väärinymmärryksiin.
Eikä vain väärinymmärryksiin, vaan myös tuohtumiseen ja jopa suoranaiseen raivoon. Listafriikki esittelee kymmenen emojia, jotka yllättäen saivat käyttäjissä aikaan voimakkaita tunteita ja mielenilmauksia. Oletko sinä ikinä pahoittanut mieltäsi emojista?
Gorilla tehtiin liian pian
Vuoden 2016 syksyllä Apple julkaisi 72 uuttaa emojia, joiden joukossa oli muun muassa kauan kaivattu avokado 🥑
Mukana oli kuitenkin myös gorilla 🦍, joka normaaliolosuhteissa olisi otettu avosylin vastaan, mutta tuolloin sen ajankohta oli täysin väärä. Toukokuussa samana vuonna Cincinnatin eläintarhassa sattui ikävä välikohtaus, kun neljävuotias pikkupoika pääsi kiipeämään gorilla-aitaukseen.
Suurikokoinen urosgorilla Harambe kiinnostui pojasta, mutta hieman liian kovakouraisesti. Harambe raahasi poikaa pitkin aitausta, ja lopulta gorilla jouduttiin ampumaan, koska tilanne oli kehittymässä pojalle hengenvaaralliseksi.
Kovasti julkisuutta saanut tapaus suututti ihmisiä ympäri maailman, ja eläintarha joutui sulkemaan sosiaalisen median kanavansa valtavan, negatiivisen palauteryöpyn takia.
Pelottavat pellet
Samaisen lanseerauksen yhteydessä julkaistiin pelle-emoji, joka myös sai kritiikkiä ajankohtansa vuoksi. Kaikki koulrofobiasta eli pellekammosta kärsivät olivat valmiita lopettamaan kaiken teknologian käytön.
Emojin ympärillä pyörinyt kohu ei kuitenkaan johtunut koulrofobiasta, vaan siitä että vuonna 2016 pellet kylvivät konkreettisesti kauhua kaduilla ympäri maailman. Suomeenkin asti levinneessä villityksessä pelleiksi pukeutuneet henkilöt pelottelivat muita ihmisiä kaduilla; joskus heillä oli mukanaan jopa teräaseita ja ainakin Pohjois-Amerikassa osa klovneista oli yrittänyt vahingoittaa ohikulkijoita.
Kauhistuneet käyttäjät alkoivat jopa epäillä, että Apple julmana suuryhtiönä olisi keksinyt koko pellemanian vain mainostaakseen tulevaa emojiaan 🤡 Lienee selvää, että Apple ei ollut hulluuden takana.
Lue lisää kummallisista fobioista: Top 10 oudoimmat fobiat – Voivatko nämä olla edes totta?
Munakoison uusi elämä
On muutamia ruokaa kuvaavia emojeita, jotka ovat alusta asti aiheuttaneet hämminkiä yleisössä. Muun muassa pyöreää takamusta muistuttanut persikka 🍑 on klassikko.
Munakoisoemoji 🍆 (engl. eggplant) julkaistiin jo vuonna 2010, ja se sai välittömästi uuden roolin miehen sukupuolielimenä. Asialla ei ole mitään tekemistä sanan alkuosan kanssa, koska englanninkielinen egg ei viittaa mitenkään miehen alapäähän.
Monet yritykset nappasivat munakoison markkinointiinsa mukaan: Durex alkoi käyttää emojia kondomimainoksissaan ja eräs seksileluja valmistava yritys teki vibraattorin, joka muistutti munakoisoa.
Vuonna 2015 Instagram asetti munakoisoemojille käyttökiellon, kun edellisenä vuonna elämiinsä kyllästyneet käyttäjät olivat alkaneet sankoin joukoin ladata profiileihinsa kuvia ”munakoisoistaan” yhdessä emojin ja #EggplantFriday hashtagin kanssa.
Instagram kielsi hashtagin käytön, koska se rikkoi sivuston linjausta alastomuudesta ja seksuaalissävytteisestä sisällöstä. Vastarintaliikkeen Vapauttakaa munakoiso -kirjoitukset kaikuivat tyhjyyteen.
Munakoison asema miehen elimenä on ollut uhattuna muun muassa banaanin 🍌 ja kurkun 🥒 toimesta, mutta ainakin vielä violetti vihannes on pysynyt valtaistuimellaan.
Väärin asetellut syömäpuikot
Lokakuun 6. päivänä vuonna 2017 Apple julkaisi näytteen tulevan käyttöjärjestelmänsä uusista emojeista. Ihmiset odottivat vesi kielellä, mitä tuleman piti.
Emojien joukossa oli useita napakymppejä, esimerkiksi curlingkivi 🥌, huntupäinen nainen 🧕, tyrannosaurus 🦖 sekä kiroileva 🤬 ja oksentava 🤮 hymiö. Joukkoon mahtui myös aasialaista noutoruokaa kuvaava emoji: valkoisesta pahvista tehty laatikko, jossa on punainen pagodi eli uskonnollinen temppelirakennus. Laatikko on auki, ja siinä ovat pystyssä syömäpuikot.
Ihmiset raivostuivat ja syyttivät emojia kulttuurilliseksi omimiseksi, sillä kuvan suunnittelijat eivät selvästikään olleet perillä syömäpuikkoihin liittyvistä perinteistä ja uskomuksista. Ainakin Kiinassa ja Japanissa pystyssä olevat puikot ovat merkki epäkunnioituksesta ja toisaalta kuolemasta, sillä niiden nähdään olevan vertauskuva suitsukkeisiin, jotka hautajaisissa työnnetään riisikulhoon.
Jo aiemmin syömäpuikot ovat olleet riitelyn aiheena, sillä vuonna 2016 Unicode Consortium julkaisi ruoasta irrallisen parin, jossa puikot olivat ristikkäin. Paha etikettivirhe, joka myös liitetään kuolemaan. Nykyään noutoruokaemoji 🥡 on ilman puikkoja ja puikot ovat erikseen, siististi vierekkäin 🥢
Syömäpuikkoihin liittyvistä uskomuksista ja muiden kulttuurien perinteistä ja taikauskoista voi käydä lukemassa lisää tältä listalta: 10 kummallista taikauskoa ympäri maailman
Keltakasvoinen ihmishahmo
Apple julkaisi vuonna 2015 uuden Mac OS X Yosemite -käyttöjärjestelmän, jonka johdosta yhtiö joutui hiukan huonoon valoon. Jo aiemminkin Applen käyttäjät olivat voineet valita ihmisemojille haluamansa ihonvärin, mutta uuden järjestelmän myötä mukaan oli tullut keltainen väri.
Monet ajattelivat keltaisen ihmisemojin 👩 olevan tarkoitettu aasialaisille käyttäjille, ja esimerkiksi Kiinassa se jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Keskustelu ja väittely leimahti Twitterissä ja Weibossa, joka on Kiinan Twitteriä vastaava sivusto.
Toisten mielestä oli aivan mahtavaa, että he voivat käyttää jotain muuta kuin valkoihoista emojia. Monet tuomitsivat värin pilkallisena ja sanoivat sen vahvistavan rasistista stereotypiaa aasialaisten ihonväristä. Joidenkin mielestä emoji-parka näytti keltatautiselta.
Apple ei kuitenkaan ollut tarkoittanut keltaista väriä kuvaamaan mitään etnisyyttä. Sen oli vain tarkoitus ottaa vaaleaihoisen hahmon paikka oletusemojina. Kirkas keltainen oli valittu luonnollisesta syystä: alkuperäiset hymiöt 🙂 ovat sen värisiä.
Väärin koottu hampurilainen
Vuonna 2007 Googlelta oli tulossa uusi versio Android-käyttöjärjestelmälleen. Yhtiö paljasti päivitetyt emojinsa, joihin oli tehty useita parannuksia. Yksi näistä koski juustohampurilaista.
Käyttäjät olivat kuitenkin kauhuissaan, sillä uuteen hampurilaiseen oli lisätty juusto, joka oli laitettu pihvin alle 🍔 Sosiaalinen media täyttyi järkyttyneistä kommenteista siinä määrin, että Google toimistusjohtaja Sundar Pichai näki parhaaksi ottaa asiaan julkisesti kantaa. Pichai kirjoitti Twitteriin sarkastisen päivityksen, jossa hän ilmoitti, että Googlella lopetetaan kaikki muut työt, jotta hampurilaisselkkaus saadaan ratkaistua.
Emojia muokattiin vielä ennen käyttöjärjestelmän julkaisua, joten juusto päätyi oikealle paikalleen, pihvin päälle. Sitä ennen Googlen lounasravintolassa oli ehditty ottaa ilo irti tilanteesta ja siellä valmistettiin ”Android Burgereita” emojin mallin mukaan.
Virheellinen hummeri
Vuonna 2018 Unicode Consortium julkisti tiedotteen 157 uudesta emojista. Maailman hummeripääkaupungiksikin kutsutussa Mainen osavaltiossa oltiin innoissaan. Unicode oli ilmoittanut, että uusien emojeiden joukossa on hummeri 🦞
Mainesta kotoisin oleva senaattori Angus King oli kirjoittanut kalifornialaiselle Unicodelle jo kuukausia aiemmin kirjeen, jossa hän oli pyytänyt hummerin lisäämistä emojivalikoimaan, ja korostanut sen taloudellista ja kulttuurillista merkitystä kotiosavaltiolleen. Nyt hän kiitteli yhtiötä vuolaasti Mainen huomioimista.
Kaikki oli hyvin siihen saakka kunnes Unicode julkaisi kuvat. Hummerilla oli kuusi jalkaa, todellisen kahdeksan sijaan (anatomisesti hummerilla on kymmenen jalkaa, etummaista paria vain kutsutaan saksiksi).
Skandaali oli valmis.
Emojipedia, joka suunnittelee kuvat Unicode Consortiumille kiirehti korjaamaan rakenteellisen virheen, ennen kuin muut yhtiöt ehtisivät luoda omat versionsa mallikuvan perusteella. Mainessakin saatiin huokaista helpotuksesta.
Erittäin harvinainen DNA
Samalla kun Maine sai hummerinsa, hemmoteltiin vuonna 2018 myös tiedeyhteisöä. Uusien emojien joukossa oli muun muassa koeputki 🧪ja petrimalja 🧫
Unicode Consortium oli tehnyt yhteistyötä International Council for Science -organisaation kanssa tuodakseen emojien joukkoon juuri oikeat kuvat. Järjestö oli ehdottanut myös DNA:n kaksoiskierrettä 🧬, joka pääsikin listalle.
Tiedemaailmassa emojit otettiin ilolla vastaan, mutta DNA:n rakenteessa näytti olevan jotain pielessä. Luonnossa DNA esiintyy yleisimmin B-muotona eli oikeakätisenä kierteenä; huomattavasti harvinaisempi on vasemmalle kiertyvä Z-DNA.
Nyt kuitenkin emojiksi oli päätynyt juuri tämä hyvin harvinainen versio. Kahta muotoa on harjaantumattomalla silmällä hankala erottaa toisistaan. Ja vaikka kansainvälinen tiedejärjestö oli ehdotuksessaan toimittanut Emojipedian graafikoille oikeakätisen DNA:n, olivat nämä epähuomiossa piirtäneet väärän. Kukaan ei väittänyt tehneensä Z-DNA:ta tahallaan, ja kauneusvirhe saatiin korjattua.
LGBT-emojit
Vuonna 2015 julkaistut LGBT-emojit 👩❤️👩 nousivat kiistanalaisiksi maissa, joissa homoseksuaalisuus ja samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat laittomia. Esimerkiksi Venäjällä ei saa lain mukaan käyttää tai näyttää LGBT-ilmoituksia tai -kuvia. Juuri näiden uusien emojien takia Apple on ollut maassa tutkinnan alla ja syytettynä homopropagandan levittämisestä.
Venäjä vaati Applea lanseeraamaan markkinoilleen täysin uuden iPhonen tai asettamaan puhelimeen 18-vuoden ikäraja. Kaikki vain sen takia, että emojien joukossa oli kaikenlaisia pariskuntia ja perheitä.
Indonesiassa LGBT-emojit määrättiin hallituksen toimesta poistettaviksi kaikista mahdollista viestintäsovelluksista. Homoseksuaalisuus ei ole maassa laitonta, mutta ihmiset ovat valtaosin vanhoillisia muslimeja, joiden keskuudessa aihe on kiistanalainen.
Vaarattomaksi muutettu ase
Mistään käyttöjärjestelmästä ei enää löydy emojia, joka on käsiase. Unicode Consortium hyväksyi pistoolin mukaan vuonna 2010, mutta viisi vuotta myöhemmin – Applen johdolla – kaikki ovat muokanneet kuvan joksikin muuksi. Muutos ei sujunut aluksi kovinkaan sulavasti, sillä kun Apple vaihtoi käsiaseensa vesipyssyksi 🔫, eivät toiset yhtiöt muuttaneet omiaan saman tien. Kuten jo mainittua, eri laitteilla ja järjestelmillä emojit näyttävät erilaisilta, joten joku saattoi haastaa kaverinsa kesäiseen vesisotaan, mutta vastaanottaja näki ehdotuksessa pistoolin.
Toiset yhtiöt seurasivat kuitenkin pian perässä ja julistivat muutoksen olevan heidän yhteinen kannanottonsa Yhdysvaltojen mielipuolisiin aselakeihin ja lisääntyneisiin ammuskeluihin. Unicode Consortiumin vuodelle 2016 suunnittelema kivääri jätettiin kokonaan lisäämättä.
Ase-emojit ovat saattaneet ihmisiä myös ongelmiin, sillä juuri ennen kuin pistooliemoji muutettiin vaarattomaksi versioksi, tuomittiin reilu parikymppinen ranskalaismies laittomasta tappouhkauksesta kolmen kuukauden vankeuteen. Hän oli eronnut tyttöystävästään, ja välirikosta tuohtuneena oli lähettänyt naiselle solvaavia viestejä, joiden joukossa oli ase-emoji.
Lue myös:
Joulupukki on lupsakka kaveri, mutta jotkut sen kollegoista ovat hyvin omituisia. Listafriikki esittelee näistä kummallisista jouluhahmoista kymmenen.
Kaikki listan jouluhahmot eivät suinkaan tuo lahjoja. Monet niistä ovat joulun aikaan liikenteessä pahat mielessä – useimmiten päällimmäinen motiivi talosta toiseen kiertämiselle on tuhmien ja tottelemattomien lasten rankaiseminen.
Mutta on listalla aivan harmittomiakin tapauksia; kaikissa on kuitenkin jotain omituista. Näistähän voisi itselleen omaksua uusia jouluperinteitä!
Grýla ja Jouluveikot
Mennään kummallisista jouluhahmoista kertovalla listalla ensimmäisenä Islantiin. Nythän on niin, että kun Listariikki alkoi tutustua tämän maan jouluisiin olentoihin, kävi nopeasti selväksi, että vain yksi kohta ei tule riittämään. Siispä vietetään tämän tonttuihin uskovan kansakunnan jouluhahmojen parissa kaksi listan kohtaa. Tulet kyllä ymmärtämään miksi.
Grýla on verenhimoinen ja kannibalistinen peikko, josta on kerrottu hyytäviä tarinoita vähintään 1600-luvulta lähtien. Se laskeutuu aina joulun aikaan alas vuorilta ja kerää tuhmia lapsia kasseihinsa syödäkseen ne myöhemmin rauhassa.
Grýla sai miehensä Leppalúðin kanssa kolmetoista yhtä murhanhimoista poikaa, joita iloisesti kutsutaan yhteisnimellä Jouluveikot. Tai ihan varmoja ei olla, onko Leppalúði kaikkien poikien isä, sillä Grýlalla on ollut useita aviomiehiä, joista yksi oli sen verran ärsyttävä, että joutui vaimonsa syömäksi.
Vuonna 1746 islantilaisilta vanhemmilta kiellettiin virallisesti lasten pelotteleminen ihmissyöjäpeikoilla, mutta kolmentoista jouluveikon perinteestä haluttiin pitää kiinni. Niille keksittiin jokaiselle oma persoonallisuutensa ja ”erikoisalansa”, joihin ei liittynyt lasten keittämistä padassa tai muutakaan väkivaltaista, ja ne alkoivat näyttää yhä enenevissä määrin joulupukeilta.
Mutta hieman nämä jouluveikkojen kiinnostuksen kohteet herättävät kysymyksiä: yksi nuolee lusikoita, toinen syö kaiken skyrin, eräs rakastaa varastettuja makkaroita, joku varastaa kaiken vaahdon juuri lypsetystä lehmänmaidosta, yhdellä on tarve paiskoa ovia, ja kaikkein pelottavin veikkonen tykkää tirkistellä ikkunoista sisään.
Tai sitähän ne tontutkin taitavat tehdä…
Laiskoja lapsia syövä joulukissa
Suomessa lapsia pelotellaan tontuilla: Tontut kurkkivat ikkunan takana, ovatko lapset olleet kilttejä vai tuhmia, ja raportoivat havainnoistaan joulupukille. Sitten joulupukki miettii, ovatko lapset ansainneet lahjoja.
Onhan lahjaton joulu varmasti lapsille pelottava ajatus, mutta ainakaan kenenkään henkeä ei uhata. Toisin on Islannissa.
Äsken mainittu Grýla omistaa verenhimoisen lemmikkikissan nimeltään Jólakötturinn. Siinä perheessä ei kyllä kaikki ole aivan kohdallaan.
Jólakötturinn on taloja korkeampi joulukissa, joka käy jouluisin syömässä haluamansa lapset. Valintaprosessi on hyvin yksinkertainen: joulukissan uhriksi joutuvat kaikki ne, joilla on jouluna päällään vanhat vaatteet.
Sadistinen joulukissa on sitä mieltä, että ne lapset, jotka olivat olleet ahkeria kotitöiden tekijöitä, saisivat vanhemmiltaan joululahjaksi uuden vaatekerran. Tuntuu monella lailla epäreilulta toiminnalta! Kissaa ei kiinnosta, ovatko lapset olleet laiskoja vai eikö perheessä vain ole varaa hankkia uusia vaatteita.
Islantilaisille on ollut erittäin tärkeää pukeutua jouluisin uusiin vaatteisiin, sillä kuka nyt haluaisi tulla hirviömäisen kissan tappamaksi. Siellä lapsetkin innostuvat pehmeistä paketeista!
Islannissa joulu ei tosiaan ole pelkkää leppoisaa juhlaa.
Nuuttipukki
Vaikka loppiainen päättää virallisesti joulunajan, kertoo suomalainen kansanperinne toista: sananlaskun mukaan ”hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Nuutinpäivää vietetään tammikuun 6. päivänä, jolloin kammottaviin asuihin pukeutuneet nuuttipukit ovat kiertäneet talosta toiseen.
Nuuttipukit ovat perinteisesti olleet käännettyihin turkkeihin, tuohi- tai nahkanaamariin ja pirullisiin sarviin pukeutuneita nuoria miehiä, jotka mekastivat oven ulkopuolella ja olivat vailla ruokaa ja olutta. Vaikka nuuttipukki oli jokseenkin arveluttava vieras, oli hänet syytä päästää sisään, sillä ilman ryyppyä hän saattoi ruveta rettelöimään.
Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui niin, että lapset alkoivat kiertää lähitaloissa laulamassa ja lausumassa loruja, mistä he saivat sitten makeisia palkkioksi. Vähän samaan tapaan kuin noidiksi pukeutuneet virpojat pääsiäisenä.
Perinne on pysynyt elossa etenkin Lounais-Suomessa, jossa sitä kovasti yritetään voimistaa viettämällä nuutinpäivää muun muassa päiväkodeissa.
Rouva Perchta
Rouva Perchta kuuluu keskieurooppalaiseen kansanperinteeseen ja viettää aikaansa Alpeilla. Hän on pitkässä kaavussa kulkeva vanha akka, jolla on eläimelliset piirteet. Perchta oli aikoinaan pakanallinen luonnon jumalatar, mutta rooli on nykypäivään tultaessa muuttunut pelottavammaksi.
Rouva kiertää joulunaikaan talosta toiseen tarkastamassa, ovatko lapset (ja entisaikoina nuoret palvelijat) olleet vuoden aikana tarpeeksi ahkeria. Jos ovat, on palkkioksi luvassa pieni lahja.
Jos taas nuoriso on laiskotellut, seuraa Perchtan raaka rangaistus: Rouva kaivaa kaapunsa alta terävän veitsen, jolla hän viiltää laiskan lapsen vatsan auki, tyhjää sen sisäelimistä ja tunkee tilalle olkia ja pikkukiviä. Erityisen paljon Perchtaa kiinnostaa se, ovatko nuoret neidit tehneet kuluneen vuoden aikana oman osuutensa villan ja pellavan kehruusta. Jos ei, niin puukolla on jälleen hommaa.
Perchta saapuu katsastamaan huushollit ”joulun 12. päivänä” eli loppiaisena. Joten kun lapset luulevat päässeensä joulun jälkeen pälkähästä ja alkavat osoittaa huonon käytöksen merkkejä, voi heille hienovaraisesti vihjata sisäelimiä silpovasta noidasta.
Krampus
Pyhän Nikolaoksen, joulupukin esikuvan, päivää juhlitaan joulukuun 6. päivänä, jolloin lapsille oli vielä 1500-luvulla tapana antaa lahjoja.
Keskieurooppalaisessa kansanperinteessä kilteille lapsille lahjoja ja iloa jakavan pyhän Nikolaoksen vastavoima on Krampus, joka rankaisee tuhmia lapsia antamalla muutaman napakan kepin iskun takapuoleen.
Kaksikko on saattanut kiertää yhdessä arvioimassa lasten käytöstä, tai sitten Krampus on kiertänyt edellisenä iltana, krampusnachtina, piiskaamassa kiukuttelevia ja tottelemattomia pienokaisia. Pahimmat tapaukset tämä jouluhahmo saattaa sulkea hiilisäkkiinsä miettimään tekosiaan.
Krampus on puoliksi pukki (siis se eläin) ja puoliksi paholainen, ja se on legendan mukaan skandinaavisesta mytologiasta tutun Tuonelan jumalattaren Helin poika.
Vaikka katolinen kirkko yritti vuosisatojen ajan päästä eroon tästä pakanallisesta jouluhahmosta, on Krampus pitänyt pintansa ja jopa nostanut suosiotaan. Ympäri Eurooppaa vietetään joulun alla festivaaleja, joissa Krampuksiksi pukeutuneet juoksevat pitkin katuja läiskimässä arvatenkin huonotapaisia ihmisiä koivunoksilla.
Krampus on kuitenkin suhteellisen helppo torjua ja hairahduttaa sen ajatukset muualle piiskaamisesta: Sille pitää vain tarjota tarpeeksi vahvaa alkoholia.
Kallikantzaros
Kaakkois-Euroopassa, muun muassa Kreikassa ja Serbiassa, kauhistuttaa joulupäivän ja loppiaisen välillä sekasortoa aiheuttava kallikantzaros, joka nousee maapallon keskuksesta maan pinnalle tavoitteenaan yksi ainoa asia: maailman tuhoaminen.
Legendan mukaan maapallon keskustassa on Maailman puu, jonka juuret ja oksat pitävät Maata kasassa. Lukuun ottamatta niitä 12 päivää, jotka kallikantzarosit ovat luomassa kaaosta maan pinnalla, yrittävät ne suurimman osan vuodesta sahata puuta poikki tarkoituksenaan aiheuttaa maailmanloppu. Eli suhteellisen ikäviä otuksia!
Mutta on hyvä, että ne nousevat jouluna piinaamaan ihmisiä, sillä tuona aikana Maailman puu saa olla rauhassa ja parantaa itsensä, joten maailmanloppua ei koskaan pääse tulemaan – ainakaan kallikantzarosien takia.
Nämä pirulliset olennot tunkeutuvat taloon savupiipun kautta tai julkeasti marssimalla ovesta sisään, ja kaatavat huonekaluja, kuseksivat kukkapenkkeihin ja pelottelevat ihmisiä. Niiltä on kuitenkin mahdollista suojautua, joten älä ole yllättynyt, jos vierailet kreikkalaisessa kodissa ja oveen on ripustettuna sian leuka. Etäällä nämä demonit pitää myös palavan nahan haju, joten vanhan kengän heittäminen takkaan on käypä karkotustapa.
Olkipukki
Olkipukit ovat suosittuja joulukoristeita niin meillä kuin muuallakin Pohjoismaissa (tai Islannista en mene takuuseen, siellä on sen verran omituisia jouluhahmoja). Niitä ripustetaan joulukuuseen roikkumaan tai laitetaan pöydälle koristeeksi. Olkipukit joulunvietossa juontaa juurensa vanhoihin skandinaavisiin, pakanallisiin perinteisiin, joissa joulutonttu saapui jouluaattona jakamaan lahjoja vuohella ratsastaen.
Maailman kuuluisin olkipukki on Ruotsissa – Gävlebocken eli Gävlen pukki on vuodesta 1966 asti aina ensimmäisenä adventtisunnuntaina pystytetty yli kymmenmetrinen olkipukki Gävlen kaupungissa. Se on myös Guinnessin maailmanennätyksen haltija. Olkipukkien kategoriassa. Ja varmaan myös tuhopolttojen.
Se olisi näyttävyydessään varmaan muutenkin maailmankuulu, mutta se tunnetaan tosiaan parhaiten lähes jokavuotisesta tuhopoltosta. Gävlebocken ei vain saa olla rauhassa.
Sen polttamisperinne alkoi jo ensimmäisenä pystytysvuonna. Sen jälkeen sitä päin on ajettu autolla ja ammuttu ilotulitteilla, mutta vuodesta toiseen gävleläiset vain kyhäävät pukin kaupungin keskustaan. Olkia on käsitelty palonestonesteillä, turhaan. Se on ympäröity aidalla, turhaan. Vuonna 2001 yhdysvaltalainen turisti sytytti pukin palamaan, sillä hän luuli sen olevan oikea perinne. Mies sai tuhopoltosta muutaman viikon vankeustuomion.
Gävlebocken on myös tarkasti vartioitu, vaikka sekään ei estä julkeimpia tuuhastajia: vuonna 2010 vartijat kertoivat naamioituneiden henkilöiden yrittäneen lahjoa heitä jättämään hommansa muutamaksi minuutiksi. Pukki oli tarkoitus kaapata ja lennättää Tukholmaan. Vartijat eivät olleet lahjottavissa.
Pitkä palamaton putki pukilla oli vuosina 2017–2020, mutta vuonna 2021 palattiin takaisin valitettavan normaaliin päiväjärjestykseen ja pukki poltettiin 17. joulukuuta.
Erikoinen kohtalo pukilla oli jouluna 2023. Edeltävän kesän viljasatoa ei oltu saatu korjattua, sillä vilja oli laonnut maanviljelijöiden harmiksi. Jyvät jäivät siis olkiin, joista pukki joulun alla kyhättiin kasaan. Nämä jyväthän toki houkuttelivat paikalle lintuja – havaintojen mukaan naakkaparvia ja sorsia. Linnut ruokailivat pukilla niin ahkerasti, että pian se oli jyystetty pelkäksi rangaksi. Jos pukkia ei tuhopolteta, niin sitten sen syövät linnut!
Viime jouluna Gävlebocken selvisi jälleen ilman katastrofia ja tänäkin vuonna näyttää hyvältä. Ainakin vielä!
Mari Lwyd
Täytyy kyllä olla kiitollinen, että on syntynyt Suomeen. Pahin mitä voi tapahtua on se, että tuohinaamariin ja kauhtuneisiin vaatteisiin pukeutunut mies tulee ovelle metelöimään ja vaatimaan olutta. Mikä oikeastaan kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta tiistailta.
Walesissa vuoden synkimmän ajan päättymistä on juhlittu massiivisilla festivaaleilla paljon ennen ajanlaskumme alkua. Monessa kulttuurissa vanhan kuolemista, uuden syntymistä ja vuoden kääntymistä kohti kevättä on juhlittu samaan aikaan. Lopulta myös Jeesus sattui, khröm, syntymään tuona merkityksellisenä ajankohtana.
Joka tapauksessa walesilaiseen ”jouluperinteeseen” kuuluu Mari Lwyd; lakanalla verhotun tikun päähän laitettu hevosen kallo. Mari Lwyd kiertää jouluna ja uudenvuodenaattona ovien takana laulamassa. Ovi voi johtaa jonkun kotiin tai sitten vaihtoehtoisesti pubiin. Mari Lwyd saattueineen laulaa sisällä olijoille, jotka sitten vastaavat toisella säkeistöllä.
Aavemaisen hevosenkallon pääsy sisälle yritetään estää laulun voimalla, ja osapuolet ivaavat toistensa suorituksia. Lopulta tikun nokassa keikkuva pääkallo toivotetaan tervetulleeksi, koska muussa tapauksessa tiedossa on huono-onninen vuosi.
Mari Lwyd ei ole kovinkaan hyväkäytöksinen vieras: sillä on tapana kännipäissään jahdata nuoria naisia ja aiheuttaa muutenkin yleistä pahennusta.
Kakkaaja: Vähän erilainen jouluhahmo seimiasetelmassa
Yleensä jouluseimeen kuuluu tietysti Jeesus-lapsi, Maria, Joosef, maatilan eläimiä, itämaan tietäjät, paimenia ja ehkäpä enkeleitä. Mutta Kataloniassa jouluseimiasetelmaan kuuluu Jeesuksen kanssa yhtä olennaisena osana caganer.
Caganer-hahmo voi ensimmäisen (ja toisenkin) kerran katsottuna hämmentää. Siinä enkeleiden vieressä nimittäin kyykkii caganer-figuriini kakkaamassa housut kintuissa. Caganer on suomeksi ”kakkaaja”.
Paljas takapuoli ja ruskea kasa jalkojen juuressa eivät äkkiseltään ole kovin jouluisen hahmon tunnusmerkkejä, mutta Kataloniassa joka perheessä sellainen on oltava; muuten on tulossa harvinaisen huono vuosi. Caganerin historia ulottuu vähintään 1700-luvun lopulle, mutta kukaan ei ole aivan varma, mistä se on saanut alkunsa. Todennäköisesti sillä on ollut jotain tekemistä maaperän hedelmällisyyden ja paremman sadon toivossa – pakanallista alkuperää tämäkin.
Perinteinen caganer onkin ollut farmaria muistuttava mieshenkilö, mutta nykyään saatavilla on kyykkykakalla olevia hahmoja kaikista mahdollisista julkkiksista aina kuninkaallisiin saakka.
Joten jos haluaa omaan jouluseimiasetelmaansa esimerkiksi ulostavan Roger Federerin, Homer Simpsonin tai prinsessa Catherinen, on se täysin mahdollista. Ja hartaille katolisille katalonialaisille jouluseimi on caganerin henkilöllisyydestä, ja paljaasta persuksesta, huolimatta äärimmäisen tärkeä ja pyhä osa joulua.
La Befana
Jouluhahmoilla on kummallinen fiksaatio savupiippuja kohtaa, sillä ainakin joulupukki, kallikantzaros ja La Befana saapuvat taloihin sitä kautta. Italialainen La Befana on leppoisa, viiniä rakastava noita, joka lentää luudallaan talosta toiseen joulunajan lopulla, tammikuun 5. päivänä.
Edellisenä iltana toiveikkaat lapset laittavat ikkunalaudalle sukan, jonka La Befana täyttää karamelleilla. Myöhemmin tarinaa muutettiin niin, että tuhmat lapset saivat hiilenpaloja, mutta alunperin tämä noita on ollut ainoastaan hyväntahtoinen. La Befana saattaa myös lakaista lattian ja samalla menneen vuoden ongelmat menemään, riippuen tarjoiluista. Hänelle on tapana jättää hieman ruokaa ja lasillinen viiniä.
Tarinan mukaan kolme itämaan tietäjää pysähtyi La Befanan talolla kysyäkseen ohjeita tallille, jossa Jeesus vanhempiensa (ja jonkun ruoansulatusongelmista kärsivän henkilön) kanssa pitivät majaansa. La Befana ei ollut tietoinen taivaalla säihkyvästä tähdestä, mutta tarjosi viisaille miehille yösijan.
Aamulla miehet ehdottivat, että emäntä liittyisi heidän joukkoonsa, mutta La Befana ei siinä kohtaa innostunut vastasyntyneestä Kristuksesta, ja kaiken lisäksi hänellä oli monenlaisia kotitöitä tehtävänään. Noita kuitenkin muutti myöhemmin mielensä ja lähti luutineen etsimään ihmelasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän jätti jokaiseen taloon makeita lahjoja siinä toivossa, että ne saavuttaisivat nuoren kuninkaan.
Vielä tänäkin päivänä La Befana kiertää etsimässä Jeesus-vauvaa ja jakaa samalla lahjoja kaikille kilteille lapsille. Kukaan ei ilmeisesti uskalla kertoa noidalle, että Vapahtajalle kävi muutama vuosikymmen syntymänsä jälkeen hieman heikosti, mutta ainakin kaiken viinin pitäisi tehdä loppumattomasta etsinnästä mielekkäämpää.
Lue myös:
Reinkarnaatio eli jälleensyntyminen on kiehtova ja kiistanalainen aihe, sillä kukaan ei voi varmasti sanoa, onko se totta vai tarua. Listafriikki esittelee nyt 10 tapausta, joissa todisteet ja kertomukset saavat pahimmatkin epäilijät mietteliäiksi.
Varsin mielenkiintoista on se, että useimmiten yksityiskohtaiset kuvaukset aiemmasta elämästä tulevat noin kahden ja kuuden ikävuoden välillä. Sen jälkeen muistot – tai mitä ne ikinä ovatkin – alkavat himmentyä ja häviävät lopulta kokonaan. Lasten mielikuvitushan on tunnetusti vilkas, mutta on hyvin erikoista, että pienellä kaksivuotiaalla voi olla niin paljon tietoa maailmasta.
Oli jälleensyntyminen sitten aihe, johon uskoo tai ei, niin kukaan ei voi väittää, etteivätkö tarinat olisi kiehtovia!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi kummallista ja mieltä kutkuttavaa tarinaa voit lukea tästä:
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 1
Nuori perheenäiti
Intialainen Shanti Devi alkoi väittää vuonna 1930, että hän on Lugdi Bain reinkarnaatio. Shanti oppi puhumaan vasta nelivuotiaana, mutta ei senkään jälkeen juuri avannut suutaan. Jos hän puhui, oli aiheena aina entisen elämän aviomies ja lapset.
Shanti kertoi miehensä Kedarnath Chauben elävän Mathuran kaupungissa heidän poikansa kanssa ja antoi yksityiskohtaisen kuvauksen miehensä ulkonäöstä, tämän omistamasta kaupasta sekä talosta, jossa he asuivat. Shanti kuvaili myös omaa pukeutumistyyliään sekä asioita, joita teki ollessaan naimisissa.
Tytön perhe piti juttuja keksittyinä, mutta mielipiteet muuttuivat, kun Shanti kertoi, miten oli kuollut. Hänet vietiin Delhissä paikallisen lääkärin juttusille, eikä tämäkään voinut uskoa korviaan, kun pieni tyttö kuvaili kirurgisia toimenpiteitä, joita hänelle oli tehty.
Asiaa ruvettiin selvittämään, ja 150 kilometrin päässä Delhistä sijaitsevassa Mathurassa todella eli ja asui Kedarnath Chaube -niminen mies. Shantin perhe sopi tapaamisen tämän serkun kanssa ja Shanti tunnisti miehen samantien.
Perhe sai kuulla, että Kedarnath Chaube oli todella ollut naimisissa Lugdi Bain kanssa. Vuonna 1902 syntynyt Lugdi oli mennyt naimisiin vain kymmenvuotiaana ja hänen ensimmäinen lapsensa oli syntynyt kuolleena. Hän sai toisen lapsen keisarinleikkauksella syyskuussa 1925, mutta menehtyi muutaman päivän päästä synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Shanti Devi syntyi seuraavan vuoden joulukuussa.
Lopulta Shanti pääsi tapaamaan myös ”aviomiestään Kedarnathia”, joka esiteltiin hänelle miehensä veljenä. Huijaus ei onnistunut, sillä tietenkin Shanti tunnisti ”oman miehensä”. Hän jopa hieman punasteli miehen nähdessään.
Tieto reinkarnaatiosta levisi ympäri Intiaa ja Mahatma Gandhi määräsi 15-henkisen tutkimusryhmän selvittämään Shantin väitteitä. Tutkimuskomitea seurasi Shantia ja tämän perhettä Mathuraan, jossa tyttö tunnisti useita ihmisiä ja kuvaili, kuinka kaupunki oli muuttunut hänen kuolemansa jälkeen. Shanti myös johdatti komitean aviomiehensä talolle, jossa hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt. Ainakaan sen hetkisessä elämässään.
Kun kohahduttava jälleensyntyminen sai kansainvälistä huomiota, päätti ruotsalainen kirjailija Sture Lönnerstrand matkustaa Intiaan tarkoituksenaan paljastaa suuren luokan huijaus. Matkan pohjalta syntyi kuitenkin virallisiin dokumentteihin sekä kirjoittajan ja Shanti Devin pitkäaikaiseen tuttavuuteen perustuva teos: Shanti Devi – Kertomus jälleensyntymisestä.
Ampumahaavoja muistuttavat syntymämerkit
Virginian yliopiston psykiatrian laitoksen johtajana vuosikymmeniä toimineen professorin Ian Stevensonin tutkimusaihe oli jälleensyntyminen. Hän tutki lapsia, jotka väittivät olleensa edellisessä elämässä joku toinen. Pitkän uran tehnyt Stevenson ei keskittynyt ainoastaan kertomuksiin, vaan vuonna 1993 Journal of Scientific Exploration -lehdessä julkaistiin hänen kirjoittamansa artikkeli syntymämerkeistä, jotka sopivat kuolleiden henkilöiden haavoihin.
Stevenson kirjoittaa, että noin 35 prosentilla lapsista, jotka sanovat muistavansa edellisen elämänsä, on syntymämerkki tai synnynnäinen sairaus, joka vastaa aiemmin eläneen henkilön vammaa. Stevenson oli kyseiseen artikkeliin tutkinut 210 lasta ja etsinyt käsiinsä – jos vain mahdollista – tiedot menehtyneen henkilön ruumiinavauksesta.
Eräs tapaus koski thaimaalaista Chanai Choomalaiwongia, jolla oli pieni pyöreä syntymämerkki takaraivolla ja toinen, isompi ja epämääräisen muotoinen syntymämerkki pään etupuolella.
Poika sanoi muistavansa edellisen elämänsä, jossa hän oli ollut opettaja nimeltään Bua Kai. Häntä oli ammuttu takaapäin kuolettavasti päähän. Kolmivuotiaana hän kertoi kaiken entisistä vanhemmistaan, vaimostaan ja lapsistaan. Chanai vaati päästä käymään ”kotonaan”. Kun pyyntöihin viimein myönnyttiin, johdatti poika koko perheensä Bua Kain talolle, jossa Buan vanhemmat kertoivat poikansa joutuneen murhan uhriksi viisi vuotta ennen Chanain syntymää.
Stevenson pystyi varmistamaan, että Bua Kai todella oli kuollut ampumisen uhrina, ja päähän kohdistunut laukaus vastasi juuri Chanain syntymämerkkejä.
Samanlaiset kaksi syntymämerkkiä havaittiin yhdeksällä Stevensonin tutkimuksessa mukana olleella lapsella, jotka kaikki kertoivat tulleensa edellisessä elämässä ammutuiksi. Syntymämerkit olivat yhteneväiset sen mukaan, mistä luoti oli ”siististi” mennyt sisään ja tullut suuremman haavan aiheuttaen ulos.
Japanilainen sotilas
Kuva: Pixabay
Otetaan perään toinen jälleensyntyminen, jota professori Stevenson on tutkinut.
Ma Tin Aung Myo syntyi vuonna 1952 pienessä Nathulin kylässä Myanmarissa (silloinen Burma). Tyttö alkoi jo kolmivuotiaana muistelemaan edellistä elämäänsä japanilaisena sotilaana. Ma Tinin mukaan hän oli toisen maailmansodan aikaan ollut asemapaikallaan Nathulissa, kun liittoutuneiden pommikoneet lensivät yli ja hän sai tulituksessa kuolettavan osuman alavartaloon.
Jo hyvin nuorena Ma Tin pelkäsi kuollakseen lentokoneita, mitä hän kerran nelivuotiaana selitti isälleen itkuisena: ”Haluan mennä kotiin. Koneet ampuvat meitä.”. Myanmarin miehitys oli päättynyt sodan myötä eikä itsenäisessä valtiossa elänyt Ma Tin ollut koskaan kokenut sotaa.
Tyttö kertoi usein kaipaavansa Japaniin, ja Stevenson sai kuulla, että hän silloin tällöin yksin leikkeihinsä uppoutuneena puhui muille tuntematonta kieltä. Ma Tin kertoi japanilaisesta perheestään, johon kuului viisi lasta. Hän muisteli hyvin yksityiskohtaisesti aiempaa komennustaan Nathulissa ja kuvaili tarkasti päivän, jolloin hän menehtyi.
Ma Tinin entiseen elämään oli muitakin viitteitä, kuin vain pienen tytön tarinat. Kulttuuriinsa sopimattomasti ja vanhempiensa kielloista huolimatta hän piti lyhyitä hiuksia ja pukeutui poikamaisiksi luokiteltuihin vaatteisiin. Hän ei suostunut syömään perinteisiä burmalaisia ruokia vaan piti makeammista mauista.
Stevensonin mukaan Ma Tin osoitti ”välähdyksiä julmuudesta” läpsäyttämällä leikkikavereitaan kasvoihin, mikä ei ole kulttuurillisesti ominaista kyseiselle alueelle. Japanilaiset sotilaat sen sijaan tapasivat usein läpsiä burmalaisia kulkiessaan kylien läpi. Ma Tin vastusti perheensä buddhalaisuutta ja piti itseään ulkomaalaisena. Kun hänen kotikylässään kävi japanilainen sotahautoja tutkiva komissio, viittasi Ma Tin vierailijoihin ”meidän kansalaisinamme”.
Ma Tinillä oli nivusessa tumma, noin peukalonpään kokoinen syntymämerkki, jota vanhemmat sanoivat tyttärensä raapivan lakkaamatta. Toisin sanoen kuolettavasta ampumahaavasta oli tullut syntymämerkki.
Täysi-ikäiseksi tultuaan Ma Tin jätti kotikylänsä taakseen elääkseen hyväksyvämmässä ympäristössä miehenä, joka hän tunsi todellisuudessa olevansa.
Isoisän jälleensyntyminen
Virginian yliopiston psykiatri Jim Tucker on jatkanut jo edesmenneen kollegansa Ian Stevensonin uraauurtavaa työtä tutkien lapsia, jotka väittävät olevansa uudelleensyntyneitä. Tuhansia tapauksia tutkinut Tucker on tutustunut muun muassa Gus Tayloriin, joka väittää olevansa oman isoisänsä reinkarnaatio.
Gus oli alle kaksivuotias, kun hän totesi kirkkain silmin isälleen: ”Minä vaihdoin sinulle vaippoja silloin, kun olin sinun ikäisesi.”. Gusin isoäiti menehtyi pojan ollessa nelivuotias ja tuolloin Gus sai nähtäväkseen suvun vanhan valokuva-albumin. Hän ei aiemmin ollut nähnyt kuvaakaan isoisästään.
Kun kuvissa tuli vastaan isoisän vanha auto, huudahti Gus innoissaan: ”Tuo on minun ensimmäinen autoni!”. Hän myös osasi osoittaa isoisänsä tämän lapsuudenaikaisista valokuvista, joissa oli useita saman ikäisiä poikia. Gus lähes suuttui, kun hänen äitinsä sanoi isoisän olevan kuvissa: ”Ei, se olen minä.”.
Gusin vanhemmat ovat kristittyjä eivätkä usko jälleensyntymiseen, joten pitkän aikaa he pitivät poikansa tarinoita vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Tuckeriin vanhemmat ottivat kuitenkin yhteyttä sen jälkeen, kun he saivat vastauksen kysymykseen: muistatko mitään muuta entisestä elämästäsi? Gus kertoi pahojen miesten ”muuttaneen hänen siskonsa kalaksi”. Isoisän sisko todella oli aikoinaan murhattu ja ruumis oli heitetty jokeen.
Gusin isotädin kauhea kohtalo oli perheessä kipeä ja vaiettu aihe, josta ei todellakaan oltu puhuttu pikkulapselle.
Jälleensyntyminen on kiistanalainen aihe ja epäilijöitä löytyy paljon. Monien mielestä vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa ja jopa johdattelevat heitä, mutta Tucker on eri mieltä. Hän on tutkinut asiaa niin paljon, että osaa ottaa huomioon liian innokkailta vaikuttavat vanhemmat. Esimerkiksi Gusin tapauksessa vanhemmat suhtautuivat isoisän uudelleensyntymiseen varsinkin alussa kaikkea muuta kuin positiivisesti.
Tulipalossa menehtynyt nainen
Kuva: Pixabay
Äskeisessä kohdassa mainitun psykiatri Tuckerin potilaana tai haastateltavana on ollut myös vuonna 2010 syntynyt Luke Ruehlmanin, joka rupesi kaksivuotiaana kertomaan juttuja Pam-nimisestä naisesta. Ensin äiti Erica Ruehlman nauroi poikansa tavalle kutsua leluja ja muita esineitä Pamiksi eikä ollut lainkaan kummissaan, kun Luke kertoi olleensa aiemmin tyttö. Luke kuvaili mustia hiuksiaan tai korviksia, joita oli käyttänyt ja jotka olivat samanlaiset kuin äidillä. Erica oli kuitenkin sen verran kiinnostunut poikansa tarinoista, että lopulta kysyi tältä, kuka Pam oikein on.
”Minä olen”, hän sanoi, ja jatkoi: ”Tai ainakin olin, mutta sitten kuolin ja menin taivaaseen. Näin siellä Jumalan, joka aikanaan työnsi minut takaisin alas, ja kun heräsin, olin sinun Luke-niminen vauvasi.”.
Erica pyysi saada kuulla lisää Pamista, jolloin Luke kertoi asuneensa Chicagossa, matkustaneensa siellä paljon junalla ja kuolleensa tulipalossa. Kuoleman mainittuaan Luke oli tehnyt hyppäämistä esittävän käsiliikkeen. Erica-äiti näppäili pojalta saamansa tiedonmuruset Googleen ja löysi vuodelta 1993 peräisin olevan uutisen chicagolaisessa Paxton-hotellissa riehuneesta tulipalosta, jossa menehtyi 19 ihmistä. Heidän joukossaan oli kolmikymppinen Pam Robinson, joka kuoli hypättyään pakoon ikkunasta.
Erica oli kummissaan: Ohiossa syntynyt Luke ei ollut koskaan käynyt Chicagossa eikä kaupungista oltu hänen muistaakseen juteltu. Olihan Luke toki voinut kuulla Chicagon mainittavan missä vain, mutta se ei selitä sitä faktaa, että hän tunnisti Pamin useiden valokuvien joukosta. Lukelle esitettiin pöydän täydeltä valokuvia ja kysyttiin, näyttääkö joku tutulta. ”En tunnista ketään. Mutta muistan, kun tuo kuva otettiin”, sanoi Luke Pam Robinsonin kuvaa osoittaen.
Vuonna 2015, kun Luke oli viisivuotias, olivat muistot edellisestä elämästä hävinneet tai ainakaan hän ei enää Pamista puhunut.
Lue listan ensimmäinen osa: Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 1
Lue myös:
Jälleensyntyminen on kiehtova aihe, sillä kukaan ei voi varmasti sanoa, onko se totta vai tarua. Listafriikki esittelee nyt kymmenen tapausta, joissa todisteet saavat skeptikotkin mietteliäiksi.
Listafriikki lähti tekemään listaa avoimin mielin, sillä jälleensyntyminen vaatii ajatuksenkin tasolla uskomista yliluonnolliseen, mikä ei tietenkään pohjaudu faktatietoon. Joten näkökulma on neutraalin kiinnostunut ja kerromme tarinat niin kuin ne on koettu. Ja kuten jo sanottua, niin mitenkäänhän kukaan ei voi tietää, pitävätkö entisistä elämistään kertovien ihmisten tarinat paikkansa vai ovatko ne keksittyjä.
Varsin mielenkiintoista on se, että useimmiten yksityiskohtaiset kuvaukset aiemmasta elämästä tulevat noin kahden ja kuuden ikävuoden välillä. Sen jälkeen muistot – tai mitä ne ikinä ovatkin – alkavat himmentyä ja häviävät lopulta kokonaan. Lasten mielikuvitushan on tunnetusti vilkas, mutta on hyvin erikoista, että pienellä kaksivuotiaalla voi olla niin paljon tietoa maailmasta.
Oli jälleensyntyminen sitten aihe, johon uskoo tai ei, niin kukaan ei voi väittää, etteivätkö tarinat olisi kiehtovia!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi kummallista ja mieltä kutkuttavaa tarinaa ovat voit lukea tästä:
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 2
Entinen elämä Barran saarella
Glasgow’ssa, Skotlannissa, syntynyt Cameron Macauley oli kaksivuotias, kun hän kertoi äidilleen olevansa kotoisin Barra-nimiseltä saarelta, joka sijaitsee Skotlannin länsirannikolla. Hän kertoi valkoisesta talosta sekä rannasta, jolle lentokoneet laskeutuvat. Cameron muisteli mustavalkoista koiraansa ja isäänsä Shane Robertsonia, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa.
Cameronin vanhemmat eivät ottaneet pojan juttuja aivan tosissaan, vaikka ne jokseenkin aavemaisen yksityiskohtaisia olivatkin. Mutta kun poika alkoi jatkuvasti piirtää rannalla sijaitsevaa taloa, ja ikävä ”toista äitiä” kohtaan kasvoi raastavaksi, päättivät vanhemmat viedä hänet Barraan, johon oli noin tunnin lentomatka. Pieni lentokone laskeutui rantahietikolle.
Dokumenttiryhmä oli Macauleyn perheen mukana ja yhdessä he löysivät Robertsonien omistaman valkoisen rantatalon, jonka Cameron tunsi kuin omat taskunsa ja kykeni osoittamaan sen pieniä erikoisuuksia. Eräässä vanhassa valokuvassa oli mustavalkoinen koira ja samanlainen auto, jonka Cameron oli jo aiemmin kuvaillut. Kukaan ei kuitenkaan tuntenut tai tiennyt ketään sukuun kuuluvaa Shane-nimistä miestä.
Vuosien kuluessa Cameronin muistot hälvenivät, mutta hän on pitänyt tiukasti kiinni ajatuksesta, että kuolema ei tarkoita elämän loppumista. Hän väittää myös päätyneensä nykyisen äitinsä vatsaan pudottuaan reiän läpi. Tämä kuvaus on hyvin yleinen niillä, jotka sanovat syntyneensä uudelleen.
Cameron Macauleyn tapaus on lienee parhaiten dokumentoitu jälleensyntyminen, tai ainakin tarina sellaisesta, sillä kuvausryhmä tallensi Cameronin ”kotiinpaluun” Barran saarelle. Vuonna 2003 julkaistu dokumentti on nähtävissä englanniksi YouTubessa.
Pollockin sisarukset
Toukokuun 5. päivänä vuonna 1957 englantilaiset John ja Florence Pollock menettivät rattijuopon vuoksi molemmat tyttärensä, 11-vuotiaan Joannan ja 6-vuotiaan Jacquelinen. Seuraavana vuonna Pollockit saivat ilokseen ja yllätyksekseen tietää, että Florence odottaa kaksosia.
Gillian ja Jennifer olivat identtiset kaksoset, jotka syntymän hetkellä erotti vain Jenniferin syntymämerkeistä. Hänellä oli yksi jalassaan, samassa kohdassa ja samanlainen kuin Jacquelinella oli ollut, sekä vaaleampi merkki otsalla, samassa paikassa, jossa Jacquelinella oli ollut arpi.
Pollockit muuttivat uuteen kotiin, kun Gillian ja Jennifer olivat kolmen kuukauden ikäisiä. Vanhemmat eivät juurikaan puhuneet tytöilleen heidän menehtyneistä siskoistaan, mutta nämä vaikuttivat tietävän pelottavan paljon kummallisia yksityiskohtia.
He pyysivät siskojensa leluja ja kutsuivat niitä nimillä, jotka Joanna ja Jacqueline olivat antaneet. Vaikka Gillian ja Jennifer olivat kaksosia, omaksui Gillian isonsiskon roolin ja kanavoi näin menehtynyttä Joannaa. Jennifer taas tuli monessa asiassa ikäisiään jäljessä ja hänellä oli esimerkiksi hankaluuksia pitää kynää kädessään. Jacqueline ei ollut oppinut kirjoittamaan ennen kohtalokasta onnettomuutta.
He tunnistivat entisen kotinsa lähistöllä sijaitsevia maamerkkejä ja väittivät kiven kovaan käyneensä tiettyä koulua, joka tietenkin oli Joannan ja Jacquelinen koulu. Kaiken lisäksi Gillian ja Jennifer pelkäsivät selittämättömällä tavalla autoja ja huusivat aina henkensä edestä, kun vastaan tuli ajoneuvo. He kykenivät kertomaan hyvin selvästi hetkistä ennen siskojensa hengen vienyttä auto-onnettomuutta ja kumpikin ”muisti” tilanteesta tarkkoja yksityiskohtia.
Viidenteen ikävuoteen mennessä muistot olivat suurimmaksi osaksi hävinneet ja kaksoset ovat eläneet varsin normaalia elämää. Pollockin sisarusten jälleensyntyminen on kohdannut paljon kritiikkiä, mutta samaan aikaan se on yksi kiehtovimmista mysteereistä.
Menehtynyt veli
Yhdysvaltojen Michiganissa syntynyt Kevin Christenson oli puolitoistavuotias, kun häneltä löydettiin murtunutta jalkaa tutkittaessa laajalle levinnyt syöpä. Tauti oli edennyt pitkälle ja kasvaimia oli useassa paikassa: korvan päälle ilmestyi nysty ja yksi kasvain pullisti vasemman silmän ulos. Pieni Kevin sai kemoterapiaa, jota annettiin kaulan oikealla puolella kulkevaan suoneen, mutta hoidoista huolimatta hän menehtyi vuonna 1979 ollessaan vain kahden vuoden ikäinen.
Aikaa kului ja Kevinin vanhemmat erosivat. Hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja sai vuonna 1991 toisen pojan, jonka nimeksi tuli Patrick. Alusta asti äiti näki yhtäläisyyksiä veljesten välillä, mikä ei sinänsä ole yllättävää.
Mutta samankaltaisuudet olivat varsin erikoisia: Patrickilla oli kaulassaan syntymämerkki, joka muistutti pientä viiltoa. Patrikilla oli myös kohollaan oleva syntymämerkki päänahassa, samassa paikassa, jossa Kevinillä oli kasvain. Ja edelleen, Patrickilla oli ongelmia vasemman silmänsä kanssa, mikä onneksi osoittautui helposti hoidettavaksi sairaudeksi.
Kun Patrick oppi kävelemään, hän ontui, vaikka siihen ei ollut mitään lääketieteellistä syytä. Poika väitti myös muistavansa olleensa leikkauksessa ja kysyttäessä leikkauskohtaa hän osoitti paikkaa, josta Keviniltä oli otettu koepala.
Nelivuotiaana Patrick alkoi kysellä vanhan oranssin ja ruskean värisen talonsa perään, vaikka hän oli aina asunut samassa paikassa. Kaava on ehkä tullut selväksi: Kevin oli asunut vanhempiensa kanssa mainitun värisessä talossa. Reinkarnaatiota tutkineet asiantuntijat veivät Patrickin kyseiselle talolla, mutta tämä ei kyennyt tunnistamaan mitään tarpeeksi vakuuttavasti.
Onhan täysin mahdollista, että Patrick oli kuullut ohimennen äitinsä elämästä ja tämän aiemmasta aviomiehestä ja kuolleesta pojasta, mutta fyysisiä merkkejä onkin sitten vaikeampi selittää.
Ensimmäisen maailmansodan sotilas
Edward Austrian oli aivan tavallinen lapsi, joka pelkäsi synkkiä ja sateisia päiviä tavalla, joka lähenteli fobiaa. Hänen äitinsä Patricia Austrian muistaa pelon alkaneen jo vuoden ikäisenä. Ja oikeastaan niin kauan kuin Patricia muistaa, oli Edward tasaisin väliajoin valittanut kipeää kurkkua.
Neljän vuoden iässä Edward alkoi kutsua kurkkukipuaan laukaukseksi (engl. shot), mutta Patricia-äiti ei vetänyt siitä mitään johtopäätöksiä: lapset keksivät juttuja ja sekoittelevat sanoja. Voimakas kurkkukipu ei kuitenkaan ottanut laantuakseen eivätkä lukuisat lääkärit löytäneet sille mitään syytä. Edwardilta päädyttiin ennaltaehkäisevästi poistamaan nielurisat, minkä jälkeen kurkkuun kehittyi selittämätön kysta, jota lääkärit eivät osanneet hoitaa.
Sitten eräänä päivänä Edward rupesi kertomaan yksityiskohtaisia tarinoita ensimmäisestä maailmansodasta. Hän kuvaili juoksuhautoja ja jokapäiväistä elämää rintamalla tavalla, jota ei olisi voinut omaksua televisiosta – vaikka sodasta kertovia ohjelmia olisikin saanut katsoa.
Jossain vaiheessa sotatarina eteni kuvaukseen siitä, kuinka hän oli kuollut taisteluissa tultuaan ammutuksi kaulaan. ”Nimeni oli James. Olin 18-vuotiaana Ranskassa”, kertoi Edward vanhemmilleen. ”Kävelimme mudassa. Oli kylmää ja märkää. Kiväärini oli painava. Muistan katsoneeni ylös ja nähneeni puita. Kuulin laukauksen takaapäin; se meni läpi jostain toisesta ja osui suoraan niskaani. Tunsin kurkkuni täyttyvän verellä.”.
Pian sen jälkeen, kun Edwardia oli kannustettu kertomaan enemmän aiemmasta elämästään ja kuolemastaan, katosi kurkussa ollut kysta. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, miksi se oli hävinnyt.
Lue myös: Top 10 oudoimmat fobiat – Voivatko nämä olla edes totta?
Hollywood-agentti
Vuonna 2009 nelivuotias Ryan Hammons rupesi yllättäen heräilemään öisin rintaansa pidellen ja huutaen kuinka hänen sydämensä oli räjähtänyt Hollywoodissa. Ryanin äiti Cyndi alkoi ottaa poikansa tarinat tosissaan, kun tämä rupesi paljastamaan yksityiskohtia aiemmasta elämästään.
Hän väitti kiivaasti asuneensa Los Angelesissa kadulla, jonka nimessä oli rock-sana ja kasvattaneensa siellä kolme poikaansa. Ryan kertoi, että oli seilannut maailman meriä, tanssinut Broadwaylla ja hänellä oli ystävä nimeltään ”senaattori Fives”.
Eräänä päivänä Cyndi selaili kirjaa, jossa oli vanhoja kuvia Hollywoodista. Ryan katsoi hänen olkansa yli ja totesi riemastuneena olevansa itse eräässä kuvassa ”Georgen” kanssa. Cyndi päätti ottaa yhteyttä Virginian yliopistoon, jonka lääketieteen keskuksen yksi tutkimusaloista on jälleensyntyminen. Psykiatrit tunnistivat kuvan miehet näyttelijä George Raftiksi ja Hollywood-agenttina uraa tehneeksi Marty Martyniksi. Martyn oli menehtynyt aivoverenvuotoon vuonna 1964.
Ryan kertoi psykiatreille yksityiskohtia Martynin elämästä ja tunnisti ”vaimonsa” vanhasta kuvasta. Haastatteluissa yritettiin ja onnistuttiin sulkemaan pois se vaihtoehto, että Ryanin vanhemmat olisivat syöttäneet tiedot pojalleen. Ryan kykeni kertomaan Martynin todellisen syntymäpäivän, joka syntymätodistukseenkin oli kirjattu väärin.
Lääkärit haastattelivat myös Martynin tytärtä, joka paljasti perheen asuneen kadulla nimeltään North Roxbury Drive. Hän kertoi isänsä olleen tekemisissä newyorkilaisen senaattorin Irving Ivesin kanssa ja olleensa nuorempana tanssija. Lisäksi Martynillä oli kolme poikapuolta.
Ryan pääsi tapaamaan Martynin tytärtä, joka siis oli ”hänen oma tyttärensä”. Tapaaminen ei sujunut odotetunlaisesti, sillä Ryan oli pidättyväinen eikä ollut kiinnostunut keskustelemaan ”tyttärensä” kanssa. Jälkeenpäin Ryan kertoi äidilleen, että oli ”kokenut tyttärensä energian muuttuneen”. Tapaamisen jälkeen Ryan ei enää juurikaan muistellut Hollywood-aikojaan.
Reinkarnaatiota tutkineiden psykiatrien mukaan entiseen elämään kuuluneiden henkilöiden tapaaminen on kuin ympyrän sulkeutuminen. Jälleensyntyminen ja muistot entisestä elämästä unohtuvat, kun lapsi on saanut tietynlaisen päätöksen vanhalle minälleen ja näkee, ettei kukaan menneisyydessä enää odota hänen palaavan.
Asiantuntijoiden mukaan Ryan Hammons on yksityiskohtaisten tietojensa kanssa yksi hämmästyttävimmistä reinkarnaatioista koskaan.
Lue listan toinen osa: Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta – osa 2
Lue myös:
Yhdysvalloissa voi nostaa syytteen mitä erikoisimmista asioista. Mutta mitkä ovat hulluimmat oikeusjutut, joissa kantaja on uskomattomasti voittanut rahaa?
Jos googlaa hulluimmat oikeusjutut, on suurin osa hakutuloksista vuosikausia kiertäneitä urbaaneja legendoja, ja monia niistä uutisoidaan ja kerrotaan vuodesta toiseen totuuksina. Virheellisesti.
Kukaan ei ole koskaan nostanut syytettä laitettuaan matkailuauton vakionopeudensäätimelle ja poistuttuaan kuskin paikalta. Kukaan ei ole kompastunut huonekaluliikkeessä omaan lapseensa ja nostanut syytettä. Kukaan ei ole syyttänyt ravintolaa, jos on liukastunut itse lattialle heittämäänsä limsaan. Kukaan ei ole laittanut kissaansa kuivamaan mikroon ja syyttänyt kodinkonevalmistajaa lemmikkinsä kuolemasta. Näitä riittää.
Mutta koska Listafriikki.com on tällaisen listan tehnyt, tarkoittaa se sitä, että käsittämättömiä syytteitä on todellakin nostettu. Ja vielä uskomattomampaa on se, että nämä oudoimmat oikeudenkäynnit ovat päätyneet kantajan voittoon. Se, että itse tunaroi eikä käytä omia aivojaan, voi johtaa sievoiseen korvaukseen.
Tässä siis top 10 lista: Hulluimmat oikeusjutut, jotka on kaiken lisäksi voitettu. Suurin osa niistä on tapahtunut – jännitys tiivistyy – Yhdysvalloissa. YLLÄTYS!
10. Red Bull ei antanutkaan siipiä
Olin melko varma, että tämä on vain yksi urbaani legenda. Mutta ei. Kenellä tahansa yhdysvaltalaisella oli vuonna 2014 mahdollisuus saada 10 dollaria itävaltalaiselta energiajuomajätti Red Bullilta. Kiitos Benjamin Careathersin ja kumppaneiden!
Newyorkilaisen Careathersin johdolla joukko ihmisiä nosti kanteen Red Bullia vastaan. Yritysjättiä syytettiin kuluttajien harhaanjohtamisesta, valheellisesta mainonnasta ja olemattomien vaikutusten lupaamisesta, vaikka todellisuudessa tölkillinen energiajuomaa sisälsi yhtä paljon kofeiinia kuin tavallinen kahvikupillinen.
Joku oli verisesti pahoittanut mielensä pysyvästä lentokyvyttömyydestä.
Red Bull ei lähtenyt oikeuteen vääntämään vaan tarjosi 13 miljoonan dollarin sopimusta. Taitaa olla taskurahoja tuolle yhtiölle. Tuohon sopimukseen perustuen kaikki, jotka olivat ostaneet Red Bullia 12 vuoden aikana, voisivat hakea korvausta: juomatölkkejä tai 10 dollaria rahana.
Koska korvaussumma oli 13 miljoonaa, oli 1,3 miljoonalla amerikkalaisella mahdollisuus hakea hyvitystä nettilomakkeeella; ostokuittia ei tarvinnut todisteena. Sanomattakin lienee selvää, että tuo sivusto oli jatkuvasti nurin.
Tiedoksesi: korvausta ei voi enää hakea. Listafriikki kävi tietenkin tarkistamassa!
9. Murtovaras menehtyi sähköiskuun
Elokuussa 1997 Larry Harris murtautuu paikalliseen baariin Chicagon lähellä sijaitsevassa Auroran kaupungissa. Hän pyrkii sisään rikkomastaan ikkunasta, mutta saa kuolettavan sähköiskun baarin omistajan kotitekoisesta sähkövaijerivirityksestä. Syyttäjä toteaa tapauksen vahingoksi, eikä syytettä nosteta.
Harrisin omaiset kuitenkin päättivät nostaa siviilikanteen ja syyttää baarin omistajaa Jesse Ingramia kuolemantuottamuksesta.
Ingram oli saanut tarpeekseen jatkuvista murroista, ja oli päättänyt siksi virittää 220 voltin sähköiskun antavan vaijerin karkottamaan varkaat. Baarin ulkopuolella oli sähköiskuista varoittavia kylttejä, mutta alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena ollut Harris ei varoituksista välittänyt.
Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2003, valamiehistö totesi Harrisin kuoleman olleen puoliksi hänen omaa syytään ja puoliksi baarin omistajan syytä, ja määräsi Ingramin maksamaan 75 000 dollaria korvauksia Harrisin perheelle. Perhettä edustanut asianajaja sanoi tuomion tultua, että oikeus toteutui ja ihmiset ymmärtävät nyt, ettei omaisuuttaan voi suojella keinolla millä hyvänsä.
Ingramin puolustusasianajaja sen sijaan oli pettynyt ja ihmetteli valamiehistön päätöstä, koska sähkövaijeri ei houkutellut Harrisia kadulta sisälle, vaan tämä tietoisesti rikkoi lakia.
Valamiehistön sympatia Harrisia kohtaan oli muutenkin yllättävä, koska oikeudenkäynnin aikana selvisi, että rikollisen taustan omaava Harris oli nimenomaan se, joka oli toistuvasti murtautunut Ingramin baariin.
Ennen kuin juttu ehti oikeuteen Ingram valitettavasti menehtyi vuonna 2001, ja vahingonkorvaukset jäivät hänen leskensä maksettavaksi.
8. Radiokanava ”huijasi” ja joutui pulittamaan Renaultin hinnan
Englantilainen Catherine McGowan osallistui vuonna 200o derbyshireläisen paikallisradion kilpailuun, josta voittajalle oli palkinnoksi luvassa Renault Clio -auto. 26-vuotias McGowan oli tunnistanut radiossa soineen kappaleen ja hänen oli kerrottu voittaneen.
Kun McGowan meni Radio Buxtonin studiolle lunastamaan palkintoaan, ojennettiin hänelle kymmenen sentin mittainen Renault Clio -leikkiauto. Kaikki oli ollut vitsiä. McGowania ei naurattanut.
McGowan tunsi olonsa huijatuksi ja nöyryytetyksi, koska oli jo kertonut kaikille tuntemilleen ihmisille uudesta, voitetusta autosta. Joten mitäpä muutakaan sitä tekisi, kuin nostaisi syytteen!
DJ Chris Constantine, joka oli ketkuilun takana, oli aiemmin järjestänyt kilpailuja muun muassa sipsipussista ja Ferrarista. Ennemmin kukaan ei ollut ottanut juttuja tosissaan. Constantine oli erotettu kanavalta syytteen seurauksena, vaikka kanavajohtaja olikin sanonut, että jos ihmiset aidosti olisivat luulleet pienen radiokanavan jakavan oikean auton, olisivat he saaneet enemmän kuin 23 osallistujaa. Edellisen päivän sipsipussikilpailuun oli osallistunut 17 henkilöä.
Uskomatonta, mutta totta: McGowan voitti oikeudessa! Radiokanava määrättiin maksamaan hänelle 8000 puntaa, eli sen verran kuin uusi Renault Clio tuolloin maksoi. Sitä Internet ei tiedä kertoa, että ostiko McGowan rahoilla kyseisen auton vai ei.
7. Pojat eivät pysty enää nauttimaan elämästä
Jeffrey Klein ja Brett Birdwell olivat molemmat 17-vuotiaita, kun he kiipesivät aidan yli ja tunkeutuivat luvatta kahden junayhtiön, Amtrakin ja Norfolk Southernin, omistamalle tontille Lancasterissa, Pennsylvaniassa. He skeittasivat vaunujen keskellä ja päättivät nousta yhden päälle katselemaan maisemia.
Klein sai vaunun päällä olleesta eristämättömästä johdosta hengenvaarallisen sähköiskun. Yli 75 % hänen kehostaan paloi, ja hänelle jäi pahoja vammoja, esimerkiksi pysyvästi rajoittunut liikkuvuus toisessa kädessä. Birdwellin ihosta paloi noin 12 %, kun hän yritti auttaa tuleen syttynyttä ystäväänsä.
Vuoden 2006 oikeudenkäynnissä valamiehistö ei nähnyt poikien olleen onnettomuuteen millään lailla osallisia, vaikka olivat viettämässä aikaa kielletyllä alueella. Junayhtiöt todettiin yksin syyllisiksi ja ne määrättiin maksamaan Kleinille ja Birdwellille yli 24 miljoonaa dollaria vahingokorvauksia perustuen sairaalamaksuihin, tulonmenetyksiin, kipuun ja särkyyn, sekä ”elämästä nauttimisen menettämiseen”.
Valamiehistön mukaan junayhtiöt olisivat voineet helposti estää onnettomuuden laittamalla tontilleen varoituksia hengenvaarallisesta jännitteestä.
Je kysymys kuluu: Kenen mielestä se olisi estänyt poikia kiipeämästä vaunun päälle?
6. Nainen syytti meteorologia väärästä ennustuksesta
Haifassa, Israelissa, asuva nainen oli vuonna 1996 katsonut tv-kanava Channel 2:n uutisia ja säätiedotusta, ja suunnitellut samalla päiväänsä. Meteorologi Danny Rup oli ennustanut päivän olevan aurinkoinen, mutta toisin kävi.
Nainen oli ennustuksen perusteella pukeutunut liian kevyeen asuun ja omien sanojensa mukaan sairastui sen takia influenssaan. Hän joutui ostamaan 38 dollarilla lääkkeitä ja olemaan 4 päivää poissa töistä. Tästä kaikesta hän syytti Rupia ja tämän epäonnistunutta ennustusta.
Nainen ei halunnut pelkästään taloudellista korvausta vaan vaati Rupilta virallista anteeksipyyntöä virheellisestä säätiedotuksesta. Rup oli luonnollisesti omasta vastuullisuudestaan täysin eri mieltä.
Nainen sai joka tapauksessa haluamansa, koska Rupin vastustuksesta huolimatta tv-kanava sopi jutun ja maksoi kantajalle tämän vaatimat 1000 dollaria. Onneksi ei oltu USA:ssa, sillä summa olisi voinut olla aika paljon suurempi.
Tästä ei onneksi tullut ennakkotapausta, koska muutenhan voisimme olla jatkuvasti vinkumassa rahaa virheellisiin sääennustuksiin perustuen.
5. Naapuri traumatisoitui hyväntahtoisista teineistä
17-vuotias Taylor Ostergaard ja 18-vuotias Lindsey Zellitti olivat heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2004 päättäneet tuoda coloradolaiseen naapurustoonsa hyvää mieltä ja laittaa ihmisten suut makeaksi. He olivat leiponeet suklaakeksejä ja lähtivät kymmenen jälkeen illalla jakamaan herkkuja naapureiden ovien taakse.
Ostergaard ja Zellitti halusivat tuoda iloa ja pysyä nimettöminä, joten he vain koputtivat oville ja jättivät keksit kuistille. Paketeissa oli mukana sydämenmuotoiset viestilaput, joissa toivotettiin mukavaa iltaa, ja allekirjoituksina vain T & L.
VIRHE! Ei kannata yrittää olla ystävällinen ja pitää yllä naapurisopua; sen Ostergaard ja Zellitti oppivat kantapään kautta.
Wanita Young, 49-vuotias naapuruston asukas, oli säikähtänyt kuistillaan näkemiään hahmoja ja voimakasta oveen koputtamista. Hän oli huhuillut ja yrittänyt kysyä kuka ovella on, mutta henkilöt olivat siinä vaiheessa paenneet paikalta. Young oli peloissaan lähtenyt siskonsa luo yöksi ja joutunut seuraavana päivänä menemään lääkäriin paniikkikohtauksen ja sekaisin menneen vatsan takia.
Ostergaardin ja Zellittin perheet tarjoutuivat maksamaan Youngin lääkärikulut, mutta traumatisoituneelle naiselle se ei riittänyt ja hän nosti syytteen vaatien 3000 dollarin korvausta kärsimyksestä ja mahan kuralle menemisestä. Tytöt tuomittiin syyllisiksi, mutta määrättiin maksamaan vain 900 dollaria lääkärikuluja.
Pöyristynyt kansa oli tuomittujen puolella: Ihmiset lahjoittivat tytöille rahaa ja korvaussumma oli nopeasti katettuna. Ylimääräiset varat ohjattiin joko hyväntekeväisyyteen tai tyttöjen yliopistorahastoihin.
Young ei ollut tyytyväinen saamaansa korvaussummaan (tai siihen, että koko kaupunki vihasi häntä), mutta toivoi, että Ostergaard ja Zellitti olivat oppineet läksynsä. Eli tuijota vain omaa napaasi äläkä yritä ilahduttaa ketään.
4. Epäonnistunut itsemurhaaja
Vuonna 1977 19-vuotias Milo Stephens oli päättänyt tehdä itsemurhan. Hänen ajatuksenaan oli hypätä New Yorkin metrotunnelissa junan eteen ja päättää päivänsä siihen. Suunnitelma meni pieleen, sillä Stephens jäi henkiin.
Nuorimies menetti onnettomuudessa yhden jalan ja puolitoista kättä, mutta ei kovasta yrityksestä huolimatta henkeään. Hän oli asianajajansa Aaron Broderin kanssa nostanut syytteen New Yorkin liikennevirastoa vastaan vedoten metrokuljettajan huolimattomuuteen. Se, joka päättää hypätä junan eteen on tietysti syytön kohtaloonsa!?
Joulukuussa 1983 (oikeusjuttujen eteneminen ei ainakaan reilussa 40 vuodessa ole nopeutunut), juuri kun oikeudenkäyntiä varten oltiin valitsemassa valamiehistöä, liikennevirasto ehdotti sopimusta ja 650 000 dollarin korvausta Stephensille.
Asianajaja Broder hyväksyi tarjouksen Wards Islandin mielisairaalassa tuolloin majailleen miehen puolesta.
Tarina ei kerro Milo Stephensin myöhemmistä liikkeistä metrotunneleissa tai niiden ulkopuolella.
3. Oli Hondan syy, että nainen ei saanut humalassa turvavyötä auki
Vuonna 1992 Karen Norman, 23-vuotias teksasilainen nuori nainen, yritti bileillan jälkeen kääntää autoaan, mutta päätyi vahingossa peruuttamaan venerampilta alas mereen. Normanin veren alkoholipitoisuus oli 0.17, joka oli tuplaten yli sallitun määrän.
Normanin vanhemmat päättivät joka tapauksessa nostaa syytteen autonvalmistaja Hondaa vastaan, koska humalassa ollut nainen ei ollut saanut turvavyötä auki veden alla ja menetti siksi henkensä. He väittivät, että turvavyö oli viallinen.
Toistan itseäni: Karen Norman oli kännissä.
Autossa mukana olleella Josel Woodsilla ei ollut turvavyö kiinni, ja hän onnistui pääsemään todistuksensa mukaan ulos matkustajan puoleisesta etuikkunasta. Hän kertoi oikeudessa, että Norman ei saanut vyötään auki ja upposi siksi auton mukana veden alle.
Apukuski Woods oli tainnut olla myös maistissa, sillä sukeltajat löysivät Normanin ruumiin takapenkiltä ja auton kaikki ikkunat olivat kiinni.
Valamiehistöä tämä seikka ei oikeudenkäynnissä kuitenkaan kiinnostanut, vaan se totesi Hondan olevan 75-prosenttisesti vastuussa Normanin kuolemasta (loppuosa johtui nuoren naisen omasta turvallisuuden laiminlyönnistä), ja autonvalmistaja määrättiin maksamaan 65 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia nuoren naisen vanhemmille.
2. Nainen käveli päin nostolava-auton tikkaita
Tiedätkö uskomuksen, jonka mukaan tikkaiden alta käveleminen tuottaa huonoa onnea?
Georgian osavaltiossa asuva DeToya Moody on voinut olla uskomuksesta montaa mieltä. Helmikuussa 2011 Moody parkkeerasi oman autonsa erään nostolava-auton taakse käydäkseen pankkiautomaatilla. Auton lavalla olevat tikkaat olivat nostettuina kadun yläpuolelle, jotta työntekijä sai vaihdettua kirjaimia ylhäällä pankin seinässä. Moody käveli tikkaiden alta kolme kertaa, koska unohti ensimmäisellä kierroksella jotain autolleen.
Moodyn asioidessa automaatilla, oli rakennusfirman työntekijä laskenut tikkaat katutasoon. Palatessaan autolleen Moody törmäsi kirkkaan oransseihin tikapuihin ja kaatui niin pahasti, että hänet jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Moodylla todettiin lievä aivotärähdys ja vamman jälkeistä päänsärkyä.
Dollarin kuvat vilkkuivat (ehkä iskun johdosta?) naisen silmissä ja hän päätti nostaa syytteen R. Henry Inc. -rakennusfirmaa vastaan. Firma tarjosi 5000 dollaria, jota Moody piti naurettavana. Hän vaati 75 000 dollarin korvauksia, mihin syytetty osapuoli ei suostunut, joten juttu johti oikeuteen.
Jopa Moodyn puolustusasianajaja oli yllättynyt valamiehistön päätöksestä: Moody määrättiin saamaan 161 000 dollaria vahingonkorvauksia. Siitäkin huolimatta, että hän oli tuijottanut kävellessään puhelintaan ja kirjoittanut tekstiviestiä, ja sen takia törmännyt tikkaisiin.
Valamiehistön aivoituksia on joskus hankala ymmärtää.
1. Hulluimmat oikeusjutut -listan kuningas: Mäkkärin kahvi oli liian kuumaa
Stella Liebeck vs McDonalds. Hulluimpien voitettujen oikeusjuttujen äiti. Tästä touhusta oli järki melko kaukana.
Vuonna 1992 Stella Liebeck tilasi newmexicolaisen McDonaldsin autokaistalta kahvin mukaan. Kuskina ollut lapsenlapsi pysäköi auton, jotta 79-vuotias isoäiti sai laitettu kerman ja sokerin kahviinsa. Liebeck piti kuumaa kahvikuppia jalkojensa välissä, nosti kannen ja toheloi koko kupillisen höyryävän kuumaa kahvia syliinsä. Nainen sai tilanteessa erittäin pahoja palovammoja, jotka vaativat ihonsiirtoja ja useamman vuoden jatkunutta hoitoa.
McDonalds ei suostunut maksamaan Liebeckin alkuperäistä 20 000 dollarin korvausvaatimusta, koska ei nähnyt tehneensä mitään väärää, ja asian käsittely eteni oikeuteen. Liebeck väitti ravintolan tarjoilevan kahvinsa terveydelle vaarallisen kuumana, vaikka Yhdysvaltojen kansallisen kahvijärjestön mukaan kahvi kuuluu oikeaoppisesti tarjoilla noin 85 asteisena, eli juuri sen lämpöisenä kuin McDonalds kahvinsa pitää. Mäkkäri tai mikään muukaan kahvia tarjoileva ravintola ei ole alentanut kahvinsa lämpötilaa asiakkaiden toilailujen takia.
Oikeudessa tuli esille, että vuosien 1982-1992 aikana 700 asiakasta oli raportoinut eri asteisista palovammoista (usein suussa), joista osa oli johtanut pienempiin kanteisiin yhtiötä vastaan. Toisaalta, tuona aikana 16,8 miljardia kupillista oli myyty asiakkaille, jotka olivat onnistuneet itseään vahingoittamatta nauttimaan kahvinsa. Joten kahvia ei sinänsä voida pitää erityisen vaarallisena.
Oli miten oli, valamiehistö heltyi ja totesi McDonaldsin pääsyylliseksi Liebeckin palovammoihin. Nainen itse oli vain viidesosan verran vastuussa kömpelyydestään ja valamiehistö arvioi järkevän vahingonkorvauksen olevan 2,9 miljoonaa dollaria. Tuomari käytti onneksi valtaansa ja summa aleni 640 000 dollariin.
Lue myös:
-
Yleistieto4 päivää sitten10 vinkkiä ja faktaa, jotka voivat pelastaa hengen arkisissa tai harvinaisissa tilanteissa
-
Yhteiskunta1 viikko sitten10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista – osa 1
-
Tiede2 päivää sittenKuoleman sormi ja sumutsunami: 10 hämmästyttävää ilmiötä maailman merissä – osa 1
-
Yhteiskunta7 päivää sitten10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista – osa 2
Matti
23.04.2021 at 21:35
Yllätti ettei listalla ollut kotimaista vaihtoehtoa Aimo Leikasta
Marko Ollonqvist
24.04.2021 at 05:51
Tervehdys Matti,
Täytyy kyllä nyt rehellisesti myöntää, että tälle harrastelija-taikurille ulkomaalaiset nimet ovat tutumpia. Aimo Leikkaan kohdalla tapahtunut tragedia ei ollut itselle tuttu entuudestaan, eikä se tullut myöskään vastaan näitä onnettomuuksia tutkiessa. Kiitos tästä kommentista 🙂