Oudoimmat uutiset: Kuusijalkainen ihmekoira on ensimmäinen lajissaan

Listafriikin oudoimmissa uutisissa on aiheena tällä viikolla muun muassa ihmeellinen kuusijalkainen koira, joka on lajissaan ensimmäinen elävänä syntynyt pentu.

Lisäksi kerrotaan keltaisesta pingviinistä, kloonatusta mustajalkahilleristä, joka tullee pelastamaan lajinsa, sekä lampaasta, joka oli kuolla ylikasvaneeseen villaansa.

Tällä kertaa oudoimmissa uutisissa on siis täysin eläimellinen meno!

Käy tsekkaamassa tämän viikon, ja toki kaikki muutkin, listat. Otamme mielellämme ehdotuksia vastaan, joten jos haluat tietää enemmän mistä tahansa aiheesta, niin pistä meidät töihin ja nauti valmiista tietopaketista!

Yhteyden meihin saat some-kanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.instagram.com/listafriikki/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Mutta nyt katsaus siihen, mitä erikoista maailmalla on sattunut. Tässä siis viikon oudoimmat uutiset!

Ensimmäinen elävänä syntynyt kuusijalkainen koira

This is a miracle named Skipper. Literally. She has survived longer than we suspect any other canine has (at just 4 days…

Julkaissut Neel Veterinary Hospital Sunnuntaina 21. helmikuuta 2021

Oklahoma Cityssä, Yhdysvalloissa, syntynyt Skipper on täysin ainutlaatuinen pikkukoira. Helmikuun 16. päivänä syntyneellä pennulla on yksi pää ja keuhkot, mutta alavartalossa tapahtuu kummia: sillä on yhteensä kuusi jalkaa, kaksi lantiota, kaksi häntää ja kahdet lisääntymiselimet.

Sekarotuinen Skipper syntyi kotona, mutta se on sittemmin ollut pariinkiin otteeseen eläinlääkäreiden tutkittavana. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa ja tyttöpentu voi hyvin, mikä on täysin ennenkuulumatonta. Skipperiä tutkineet eläinlääkärit ovat yrittäneet kaivaa esiin tietoja samanlaisista tapauksista, mutta pentu vaikuttaa olevan ainoa kuusijalkainen koira, joka on syntynyt elävänä. Nyt kaikki kuusi jalkaa liikkuvat ja reagoivat ärsytykseen, mutta todennäköisesti tämä ihmeellinen kuusijalkainen koira tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan fysioterapiaa liikkumisen avuksi.

Skipperin valloittavaa matkaa voi seurata sen omilta Facebook-sivuilta.

Kerran jo sukupuuttoon julistetut mustajalkahillerit pelastetaan kloonaamalla

Pohjois-Amerikassa elävä mustajalkahilleri julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi lajiksi vuonna 1979. Ei kuitenkaan mennyt kuin pari vuotta, että luokittelua saatiin muuttaa, kun eräällä Wyomingissa sijaitsevalla maatilalla löytyi kuollut yksilö. Selvisi, että näitä näätäeläimiä olikin vielä jäljellä, joskin vain hyvin pieni populaatio. Yhdysvaltain ympäristöviranomaiset siirsivät hillerit nopeasti lisääntymisohjelman piiriin, mutta vain seitsemän yksilöä onnistui tuottamaan jälkeläisiä. 1990-luvun puolivälissä mustajalkahilleri julistettiin luonnossa sukupuuttoon kuolleeksi.

Nykyisin yhdysvaltalaisissa tarhoissa elää noin 650 mustajalkahilleriä, jotka kaikki ovat polveutuneet noista seitsemästä pelastetusta eläimestä. Se tuottaa suuria ongelmia, sillä korkea sisäsiittoisuuden aste vähentää geneettistä vaihtelua, joka on lajin selviämisen kannalta elintärkeää: liiallinen samankaltaisuus altistaa eläimet tartuntataudeille ja perinnölliset sairaudet yleistyvät.

Nyt kuitenkin monen eri tutkimusryhmän yhteistyön tuloksena mustajalkahillerien tulevaisuus näyttää valoisammalta. Viime joulukuussa nimittäin syntyi Elizabeth Ann, joka on kloonattu käyttäen yli kolmekymmentä vuotta sitten kuolleen Willa-hillerin soluja. Willan solut saatiin San Diegon eläintarhassa sijaitsevasta ”jäädytetystä eläintarhasta”, jossa säilytetään yli tuhannen uhanalaisen lajin kudosnäytteitä. Nykyaikaisten tekniikoiden avulla voitiin todeta, että Willan perimä olisi loistava valinta tuomaan monimuotoisuutta mustajalkahilleripopulaatioon.

Sijaissynnyttäjän avulla maailmaan saapuneen Elizabeth Annin toivotaan kykenevän jossain vaiheessa tuottamaan jälkeläisiä ja vahvistamaan näin lajin elinvoimaisuutta, ja myös kloonamalla on tarkoitus tuottaa lisää yksilöitä. Vielä ollaan silti kaukana siitä, että mustajalkahillereitä voitaisiin palauttaa takaisin luontoon, mutta tämä on askel eteenpäin.

Yhdysvaltain sisäministeriön alaisuudessa toimivan kaloista ja villieläimistä vastaavan viraston mukaan San Diegon kudospankissa on avaimet muidenkin uhanalaisten eläinlajien elvyttämiseen: Elizabeth Ann on lupaava alku.

Oletkos nähnyt keltaista pingviiniä?

View this post on Instagram

A post shared by Yves Adams (@yves_adams)

Eteläisellä Atlantilla sijaitsevalla Etelä-Georgian saarella yli vuosi sitten seikkaillut luontokuvaaja Yves Adams pääsi todistamaan harvinaista luonnonilmiötä, kun hän kuvasi noin 120 000 yksilön pingviiniyhteisöä. Mustavalkoisten kuningaspingviinien joukosta erottui yksi täysin poikkeava lintu: se oli keltainen!

Adams julkaisi kuvan ennennäkemättömästä pingviinistä vasta aivan hiljattain, ja niin tiedeyhteisö kuin pingviinifanitkin ovat täysin hullaantuneet keltaisesta ilmestyksestä. Pigmentteihin vaikuttavia mutaatioita tavataan linnuilla, eli myös pingviineillä, mutta nuo yksilöt ovat yleensä joko kokonaan mustia tai valkoisia, tai jotain harmahtavan ruskeaa siitä väliltä.

Tutkijoiden mukaan keltainen höyhenpeite on seurausta niin kutsutusta ino-mutaatiosta, jota on kyllä tavattu muilla pingviinilajeilla, mutta näin selvästi kirkkaankeltainen höyhenpuku on ainutlaatuinen. Tietenkin pelkona on, että miten muut pingviinit hyväksyvät näin erinäköisen yksilön joukkoonsa ja tuleeko se koskaan löytämään kumppania, sillä kuningaspingviinit ovat parinvalinnassa melko pinnallisia tapauksia. Toivotaan kuitenkin, että tämä keltainen pingviini olisi lajikumppaniensakin mielestä valloittava!

Lammas pelastettiin omalta villaltaan

Victorian osavaltiossa, Australiassa, kerittiin tällä viikolla Baarack-nimen saanut karkulainen, jonka villa oli päässyt kasvamaan uhkaavan pitkäksi.

Edgar’s Mission -eläinsuojelujärjestö onnistui ottamaan puskissa piilotelleen lampaan kiinni ja tuomaan sen tiloihinsa hoidettavaksi. Arvioiden mukaan se oli karannut viitisen vuotta sitten jostain maatilalta ja viettänyt sen jälkeen villiä elämää vapaudessa. Lampaan korvista päätellen se oli joskus ollut merkitty, mutta merkki oli päässyt repeytymään luonnossa elettyjen vuosien aikana – todennäköisesti ylikasvaneen villan vuoksi.

Arvio karkumatkan pituudesta voitiin tehdä Baarackin villan perusteella, sillä jalostetuilla lampailla villa kasvaa jatkuvasti eikä uusiudu luonnollisesti kuten esi-isillään mufloneilla. Järjestön mukaan villamäärä haittasi jo eläimen liikkumista eikä se enää nähnyt kunnolla eteensä. Syöminenkin oli hyvin vaivalloista, joten ilman keritsemistä se ei olisi enää kauaa selvinnyt hengissä.

Roskan, lian ja hyönteisten täyttämä villa kerittiin pois, ja punnituksessa sitä todettiin olleen yli 35 kiloa! Se on lähes yhtä paljon, mitä lammas painoi itse! Järjestön hoivissa Baarackilla on nyt pysyvä koti ja sitä odottaa huomattavasti kevyempi elämä.

Käy myös lukemassa tämän viikon listat: