#vainsuomijutut
Top 10 Suomen pahimmat laivaonnettomuudet
Nyt listataan Suomen vesillä tapahtuneet pahimmat laivaonnettomuudet. Valitettavasti historiankirjoista löytyy paljon esimerkkejä onnettomuuksista, jotka ovat vaatineet Suomen vesillä jopa satoja ihmishenkiä.
Ja, ettei kukaan ihmettele Estonian puuttumista tältä listalta, niin kyseinen onnettomuus tapahtui kansainvälisillä vesillä, vaikka hylky itsessään sijaitseekin Suomen talousalueella.
Tässä tulevat siis Top 10 Suomen pahimmat laivaonnettomuudet.
10. S/S Kustavi
Vain kaksi henkilöä pelastui höyrylaiva Kustavin haaksirikkouduttua matkalla Turusta Helsinkiin marraskuun 5. päivänä vuonna 1921. Laivassa oli normaalilla viikkovuorolla 15 miehistön jäsentä ja todennäköisesti 14 matkustajaa. Määrästä ei voida olla sataprosenttisen varmoja, sillä tarkkaa kirjaa ei kukaan pitänyt.
Noin 33 metrinen laiva oli lastattu täyteen tavaraa: ruokaa, betonia ja, pahimpana kaikista, 9 tonnin painosta lautaa. Erityisesti lautalastia ei oltu sidottu kannelle riittävän tukevasti, joten Hangon edustalla alkanut kova merenkäynti sai kansilastin siirtymään ja lopulta painavan rahdin liike kaatoi koko aluksen.
Kustavin runko katkesi ja se upposi meren pohjaan 32 metrin syvyyteen. Muiden laivojen kapteenit Hangon satamassa eivät suostuneet lähtemään apuun ankaran aallokon vuoksi, joten on mahdotonta tietää, miten monta ihmistä Kustavilta olisi ollut pelastettavissa. Pian uppoamisen jälkeen yksi miehistön jäsen ja yksi matkustaja huuhtoutuivat aaltojen tuomina rantaan heikkoina, mutta elossa. Muut 27 laivassa ollutta hukkuivat.
9. Säkkijärven veneonnettomuus
Säkkijärven kuntaa ei ole enää nykypäivänä olemassa, sillä sotien jälkeen siitä siirtyi valtaosa Neuvostoliitolle ja siitä Suomelle jäänyt noin kymmenen prosentin osuus on osa Lappeenrantaa ja Miehikkälää. Vuonna 1920 Säkkijärvi kuului kuitenkin edelleen Suomelle ja tuolloin tällä pienellä paikkakunnalla nähtiin tuhoisa veneonnettomuus.
Tuo onnettomuus sai alkunsa, kun 42 kansakoulun oppilasta, yksi opettaja ja opettajan palvelijatar lähtivät veneellä niin sanotulle huvimatkalle. Seurueen alkuperäisenä tarkoituksena oli lähteä matkaan useammalla (neljällä tai viidellä) veneellä, mutta lopulta koko joukko päätyi tavalliseen, purjeilla varustettuun kalastajaveneeseen. Veneessä oli yksinkertaisesti liikaa porukkaa, vene painui liian lähelle vedenpintaa – sen reunat olivat vain noin kämmenenmitan verran vedenpinnan yläpuolella – ja sitä kautta vesi pääsi nousemaan sisään veneeseen, vaikka sää olikin kohtalaisen tyyni.
Vettä yritettiin pitkin matkaa tyhjentää ämpäreillä pois, mutta lopulta tuo kalastajavene kaatui voimakkaan tuulenpuuskan seurauksena ja upposi. Uppoaminen tapahtui kolmen kilometrin matkanteon jälkeen, vain noin 200 metrin päässä määränpäästä, ja sen seurauksena 44:stä mukana olleesta matkustajasta 32 hukkui; heistä 30 oli oppilaita ja heidän lisäkseen henkensä menettivät sekä opettaja että tämän palvelijatar. 11 oppilasta sekä veneen kuljettaja pelastuivat päästyään ohi seilanneen purjehdusveneen kyytiin.
8. S/S Louhi
Suomen Höyrypursiseuran vuosikirjan toimittaja Esko Pakkanen kertoi vuonna 2017 Etelä-Saimaan julkaiseman artikkelin mukaan S/S Louhen haaksirikon olevan edelleen yksi suurimmista mysteereistä.
Toukokuussa, vuonna 1934, matkustaja-alus S/S Louhi irtosi Kuopiossa rannasta. Matkallaan se pysähtyi muutamaan otteeseen pudottamaan matkustajia kyydistään. Harjulan laituri oli yksi näistä välipysäkeistä, ja kun S/S Louhi oli lähtenyt jatkamaan taivaltaan, laiva kaatui kyljelleen ja vajosi nopeasti Saimaan pohjaan – näin ainakin tapahtumien uskotaan edenneen. Sen sijaan syyt sille, miksi laiva upposi, ovat täysin arvausten varassa ja monet uskovat kaatumisen tapahtuneen myrskyn seurauksena.
Kaiken kaikkiaan matkustajia laivalla oli 53 tai 54; tarkka matkustajamäärä ei ole koskaan selvinnyt. Heistä onnettomuudesta hengissä selvisi 20 matkustajaa. Uhreja ei ole koskaan löydetty, vaikka itsessään laiva saatiin aikanaan ylös, ja tästä syystä tarkan uhriluvun hahmottaminen on ollut mahdotonta.
Ongelmia onnettomuuden selvittämisessä on aiheuttanut se, ettei kukaan tiedä missä ja milloin onnettomuus tarkalleen tapahtui. Silminnäkijöitä ei ollut ja asiasta huolestuttiin vasta siinä vaiheessa, kun S/S Louhi ei koskaan ilmestynyt seuraavaan määränpäähänsä.
Itse laivan matkanteko ei päättynyt tuohon tuhoisaan onnettomuuteen, vaan se nostettiin Saimaan pohjasta ylös, korjattiin ja sen jälkeen S/S Louhi oli useita eri nimiä kantaen osa vesiliikennettä aina vuoteen 1956 saakka, toimien muun muassa kuljetuslaivana Helsingin ja Suomenlinnan välillä.
S/S Louhen onnettomuus on Saimaan historian tuhoisin ja järkyttävin onnettomuus vesillä.
7. SS Vestkusten
Alunperin Ruotsissa vuonna 1859 rakennettu, ja Eskilstunaksi nimetty höyrylaiva myytiin Suomeen ja Kaskisiin vuoden 1892 tienoilla. Tuolloin peruskorjattu ja Falken-nimen saanut alus koki kovia liikennöidessään Kaskisten ja Sundsvallin väliä: kerran se törmäsi sumussa saksalaiseen höyrylaivaan ja toinen haaveri kävi, kun Falken ajoi karille ja upposi.
Pintaan nostettu laiva oli vuosia käyttämättömänä, kunnes vuonna 1909 turkulainen kapteeni K. G. Örnbom osti ja kunnosti sen matkustuskäyttöön. Siitä lähtien höyrylaiva tunnettiin Veskustenina, ja se liikennöi Vaasan ja Sundsvallin välillä.
Lokakuun 22. päivänä vuonna 1913 Vestkusten oli jälleen matkalla kohti Sundsvallia lastinaan viljaa ja karjaa sekä 38 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Tiheän sumun ja myrskylukemiin yltyneen tuulen vuoksi Vestkusten harhautui alkuillan aikana reitiltään kahdesta venäläisluotsiveneestä huolimatta.
Vauhdin hidastuttua laiva otti pohjaosuman, jonka aiheuttaman repeämän seurauksena konehuoneeseen alkoi tulvia vettä. Suuret aallot täyttivät kallistuneen laivan lastiruuman vedellä, ja alus kaatui lastatun, ja jo veteen lasketun, pelastusveneen päälle vieden sen, ja yhtä lukuunottamatta, kaikki lähes 40 matkustajaa mukanaan. Ainoa pelastunut oli skönvikiläinen karjakauppias Henriksson, joka köytti itsensä näkyviin jääneeseen keulamastoon ja odotti kellon ympäryksen ajan, että ohi ajanut höyrylaiva pelasti hänet.
Vestkustenin hylystä nostettiin vuonna 1934 sen höyrykone, minkä jälkeen laiva jäi vuosikymmeniksi unohduksiin. Vuonna 1976 vaasalainen urheilusukelluskerho Delfin ry paikansi hylyn uudelleen, ja sieltä on nostettu esineistöä näytteille Vaasan Merimuseoon. Ahtojäiden pahoin hajottama hylky on edelleen haaksirikkopaikallaan lähellä Holmbergsgrundin matalikkoa, Raippaluodosta lounaaseen.
6. Höyryvene Ajax
Höyryvene Ajax oli suomalainen kevytrakenteinen matkustaja-alus. 8. elokuuta, vuonna 1892, Ajax oli kuljettamassa ihmisiä Porvoon kesäjuhlilta kohti Helsinkiä. Samaan aikaan ja samalla asialla liikenteessä oli toinen matkustaja-alus, Runeberg.
Ajaxin kapteeni F.W. Grön oli jättänyt Runebergin kapteenina toimineen Nils Adolf Nykoppin mukaan vain niukasti tilaa läheisen karikon väliin. Kun Nykoppin aikeissa oli ollut ohittaa selkeästi hitaampi Ajax ja kiertää se vasemmalta puolen välttäen lähietäisyydellä ollut Vasikkasaari, oli myös Grön päättänyt lähteä ottamaan enemmän etäisyyttä karikkoon. Kun siis molemmat laivat väistivät samaan aikaan samaan suuntaan, ajautui Ajax väistöliikkeensä seurauksena suoraan poikittain Runebergin eteen ja lopputuloksena oli todella tuhoisa yhteentörmäys, jonka seurauksena 38 Ajaxin matkustajaa menetti henkensä laivan upottua.
Mitä todennäköisimmin onnettomuuden taustalla suuressa roolissa oli se, että Ajaxin kyydissä oli sallitun 75 matkustajan sijaan peräti 100 matkustajaa. Päivälehden tuolloin julkaiseman artikkelin mukaan osa matkustajista oli pettyneitä Runebergin kahden markan lippuhintaan ja niinpä he päättivät suunnata muiden matkustaja-alusten kyytiin. Osa heistä päätyi Ajaxiin ja menetti onnettomuudessa henkensä.
Oma katastrofaalinen vaikutuksensa oli myös sillä, ettei Ajaxissa ollut varsinaista kantta ja sen reunoihin oli asennettu verhot suojaamaan matkustajia veneeseen loiskuvalta vedeltä. Kun törmäys tapahtui, tuli näistä verhoista panikoituneiden matkustajien painajainen, sillä he eivät kyenneet hyppäämään veneestä pois, ja jotkut matkustajista menettivät henkensä sen seurauksena.
5. Torpedovene S2
Suomen merivoimien torpedoveneenä vuodesta 1918 saakka palvellut S2 upposi syysmyrskyssä 4. lokakuuta 1925. Laivaston rauhanajan pahin merionnettomuus vaati 53 kuolonuhria.
Lähes 60 metriä pitkä torpedovene liitettiin valmistuttuaan vuonna 1901 Venäjän keisarikunnan Itämeren laivastoon, mutta se muutettiin toisen maailmansodan alettua miinanraivaajaksi. Suomen itsenäistymisen jälkeen S2 sisaraluksineen jäi Suomen laivaston haltuun, sillä niitä ei voitu hankalan jäätilanteen vuoksi siirtää pois Helsingistä.
Normaaliin harjoitusohjelmaan kuuluneen Selkämeren syyspurjehduksen aikaan torpedovene joutui ankaran, puuskittain jopa 32-33 metriä sekunnissa puhaltaneen, myrskyn kouriin. S2-aluksen sisään pääsi vettä, ja merivesi kasteli lastina olleita fosforipanoksia, jotka syttyivät tuleen. Samaan aikaan merellä kamppaili sisaralus S1, ja kummastakin torpedoveneestä lähetettiin yön ja aamun aikana hätäsanomaa uppoamisvaarasta.
S1 onnistui vaivoin pääsemään turvaan Porin Mäntyluotoon, mutta iltapäivällä puoli kahden aikaan S2 upposi Reposaaren edustalla suuren hyökyaallon voimasta vieden mukanaan koko 53-henkisen miehistön. Uppoamisen ainoa silminnäkijä oli Reposaaren luotsiaseman tornista murhenäytelmää seurannut luotsi Yrjö Aalto.
4. SS Skiftet
Ensimmäisen maailmansodan aikaan Ahvenanmaa oli Neuvostoliiton armeijan miehittämä. SS Skiftet oli pääosin sotilaita kuljettanut höyrylaiva ja jäänmurtaja, mutta sen kyydissä kulki myös tavallisia siviilihenkilöitä.
Joulukuun 14. päivänä, vuonna 1916, se lähti kuljettamaan sotilaita ja siviilihenkilöitä Maarianhaminasta kohti Turkua. SS Skiftet lähti liikenteeseen aamulla noin kello 08:30, jolloin sää oli todella huono. Noin tuntia myöhemmin se ajoi tuntemattomaan merimiinaan, josta siis laivan kapteenilla tai kenelläkään muullakaan ei ollut tietoa, ja jälki oli sen mukaista: 56 sotilaasta, 15 miehistön jäsenestä, 13 siviilimatkustajasta ja seitsemästä työntekijästä ainoastaan viisi selviytyi hengissä tuosta tuhoisasta onnettomuudesta.
Merimiina, johon SS Skiftet ajoi, repi laivan pohjan täysin auki, ja laiva vajosi todella nopeasti pinnan alapuolelle. Tuho oli musertava, ja osa matkustajista ja miehistön jäsenistä menehtyi heihin osuneisiin lasin- ja metallinpalasiin. Noin 23 metrin syvyyteen uponnut SS Skiftet sijaitsee yhtä tänä päivänä Ahvenanmaan lounaisella saaristoalueella, tarkalleen ottaen Rödhamnsfjärdenillä, ja se oli sukeltajien suosiossa Estonian onnettomuuteen saakka, minkä jälkeen sukeltaminen hylylle kiellettiin.
Onnettomuudessa henkensä menetti kaiken kaikkiaan 86 matkustajaa.
3. Höyrylaiva Kuru
Höyrylaiva Kurun uppoaminen Näsijärvellä on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikkenonnetomuus.
Koko vuoden 1929 syyskuun alun ajan Tamperetta ja koko Suomea oli kurittanut kova tuuli, eikä lauantai 7. päivä ollut mikään poikkeus. Näsijärvellä tuuli oli erittäin navakkaa: mittausten mukaan 17-20 metriä sekunnissa ja puuskissa jopa hirmumyrskyn (yli 33m/s) lukemissa.
Sekä matkustajia että järvellä seilanneiden alusten miehistöjä hieman arvelutti useiden metrien korkuisten aaltojen armoille lähteminen, mutta monelle laivalinjat olivat ainoa keino päästä Tampereen keskustasta kotiin.
Seurattuaan muiden alusten pärjäämistä myrskysäässä, päätti myös Kurun kapteeni Onni Saarinen, että ankkuri nousisi Mustalahden satamasta suunnitellusti klo 15.15. Kyytiin nousi 12-henkisen miehistön lisäksi noin 150 matkustajaa. Alkumatka sujui voimakkaasta aallokosta huolimatta hyvin, mutta Siilinkarin kohdalla kolme ennennäkemättömän kokoista aaltoa saivat Kurun ensin kallistumaan ja sitten painumaan pinnan alle vain muutamassa minuutissa. Huonoa säätä laivan sisään paenneet matkustajat olivat auttamatta loukussa.
Pelastusveneistä ei juuri ollut apua, sillä yksi jäi uppoavan laivan alle, toinen irtosi itsestään ja vain kolmannen kyytiin saatiin muutama matkustaja. Traagista onnettomuutta seurasi satamassa valtava joukko ihmisiä, mutta apuun kykenivät olosuhteiden vuoksi lähtemään vain hinaaja Näsijärvi, moottorivene Suunta ja hieman Kurun jälkeen satamasta lähtenyt matkustajahöyrylaiva Tarjanne.
Vain 22 Kurun matkustajaa saatiin nostettua hengissä Näsijärvestä. Osa veden varaan joutuneista oli jo niin pahoin kylmettyneitä, että he vajosivat pinnan alle pelastajien silmien edessä. Seuraavalla viikolla aloitettiin uhrien naaraus ja nostaminen Kurun hylystä; lähes kaikki noin 140 hukkunutta löydettiin. Kuru nostettiin pintaan myöhemmin samassa kuussa ja muutamien viikkojen päästä se jo jatkoi liikennöintiä Näsijärvellä.
Nykyisin Kurun ruostuneen rungon voi nähdä Visuveden meijerin rannassa (ylläoleva kuva), jonka ohitse edelleen liikennöivä Tarjanne kesäisin kulkee ja tuuttaa aina vanhalle tuttavalleen.
2. Hanneke Vromen holkki
Hanneke Vrome oli noin 40-metrinen, kolmimastoinen holkkialus, joka lähti Saksan Travesta (nykyisestä Travemündesta) kohti Revalia, joka nykyään tunnetaan Tallinnana, marraskuun 11. päivänä vuonna 1468. Lastilistojen mukaan laivassa kuljetettiin arvokkaita kankaita, hunajaa ja 10 000 kultarahaa sekä muita kultaesineitä. Alus on myöhemmin nimetty Hanneke Vromeksi omistajansa mukaan, mutta sen virallista nimeä ei ole saatu selville.
Itämerellä seilanneet hansalaivat olivat keskiajalla jatkuvassa vaarassa joutua kaappareiden eli merirosvojen hyökkäysten kohteiksi, joten siksi ne kulkivat useimmiten useamman aluksen saattueissa. Näin oli myös Hanneke Vromen laita. Saksasta matkaan lähti neljä laivaa, joista kaksi suuntasi Tukholmaan, ja kaksi Raaseporin kautta Revaliin.
Raaseporista Hanneke Vromen kyytiin nousi linnanherra Lauri Akselinpoika Tottin vaimo poikansa kanssa ja laivan matkustajien joukossa oli muutakin ylhäisöä, olihan alus lajissaan harvinaisen suuri ja näyttävä.. Hanneke Vrome ja toinen, pienempi alus olivat jo hyvin lähellä päämääräänsä, ja vaikka merirosvoilta oli tällä kertaa säästytty, puhkesi Suomenlahdella myrsky. Se pakotti laivat kääntymään kohti Suomen rannikkoa, ja jossain vaiheessa iso holkkialus kaatui ja upposi toisen aluksen miehistön meriselityksen mukaan ”rajusti ja nopeasti”. Sekä laiva että sen mukana olleet 180-240 henkeä ”laskeutuivat ikään kuin silmänräpäyksessä meren syvyyteen ja hukkuivat”.
Vuonna 2015 suomalainen sukeltaja Rauno Koivusaari uskoi löytäneensä pitkään kestäneiden tutkimusten, laskelmien ja useiden sukellusten jälkeen lähes 550 vuotta kateissa olleen aarrelaivaksi kutsutun Hanneke Vromen hylyn. Museoviraston suorittamisssa analyyseissa kuitenkin todettiin, että hylyltä kerätyt näytteet olivat peräisin 1700-luvulta.
Hanneke Vrome makaa siis kultalasteineen edelleen tuntemattomassa paikassa, jossain päin Uudenmaan rannikkoa.
1. Panssarilaiva Ilmarinen
Kun puhutaan Suomen historian tunnetuimmista laivoista, panssarilaiva Ilmarinen kuuluu eittämättä tähän kastiin, sillä se toimi aikanaan Suomen laivaston eräänlaisena johtotähtenä.
Syyskuussa 1941 panssarilaiva Ilmarinen oli osa Saksan joukkojen Nordwind-harhautusoperaatiota. Tämän harhautuksen tavoitteena oli saada Neuvostoliiton joukot uskomaan, että maihinnousu tapahtui merivoimien johdolla Virossa sijaitseville saarille, Hiidenmaalle ja Saarenmaalle, vaikka todellisuudessa samaan aikaan Saksan maavoimat tähtäsi maitse tapahtuvaan iskuun. Ilmarinen lähti liikenteeseen Utöstä monien muiden laivojen tavoin. Ilmarisessa oli niin sanotut suojaraivaimet, jotka olivat merimiinojen ankkurivaijerit katkaisevia, ja siten miinat pintaan nostavia, teräsvaijereita.
Jo pimeän laskeuduttua Ilmarisen tähystäjä huomasi, että toinen suojaraivain ei osoitakaan ulospäin laivasta katsottuna, vaan suoraan alaspäin. Raivaimeen oli jäänyt kiinni maamiina, ja kun laivaa lähdettiin kääntämään, miina räjähti. Vain noin 15 sekunnissa laiva oli kallistunut jo 45 asteen verran ja ainoastaan seitsemässä minuutissa laiva painui pinnan alle. Muut joukkioon kuuluneet laivat, kuten Ilmarisen identtinen sisarlaiva Väinämöinen (ylläolevassa kuvassa), saivat pelastettua veden varasta 132 miehistön jäsentä; 271 muun miehistön jäsenen kohtalona oli kuitenkin menettää henkensä tässä karmaisevassa onnettomuudessa.
Ilmarisen hylky löydettiin vasta elokuussa 1990. Mukana tuolla löytöretkellä oli Ilmarisella palvellut komentajakapteeni Ilmari Huhta, joka oli kuukautta vajaat 50 vuotta aiemmin joutunut seuraamaan välittömältä lähietäisyydeltä, kun panssarilaiva painui lukuisine miehistön jäseneineen pinnan alle.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännöskappaleita
Tämä lista voi järkyttää herkimpiä, sillä nyt listataan yllättävät suomalaiset käännöskappaleet. Kuka olisi arvannut, että nämä suomalaisten suosikkilaulut eivät olekaan alkuperäisiä versioita?
Uskaltaisin väittää, että jokainen karaokea koskaan laulanut suomalainen on vähintään kerran vetäissyt jonkun tämän listan biiseistä. Nämä ovat ikivihreitä klassikoita ja äärimmäisen vankkumaton osa suomalaisuutta.
Mutta. Listan legendaariset laulut eivät ole alunperin suomalaisia. Menneinä vuosikymmeninä käännöskappaleita tehtiin hyvinkin paljon, mutta nykyisin se on melko harvinaista. Monet sukupolvesta toiseen suosiota niittävät laulut ovatkin peräisin muilta mailta.
Vielä pieni varoitus: Lista voi särkeä illuusion lempikappaleesi suomalaisuudesta!
Aikuinen nainen
Jos Suomessa menee mihin tahansa paikalliskuppilaan, jossa lauletaan karaokea, niin Aikuinen nainen tulee vähintään kerran. Kuka myöntää joskus vetäneensä sen itse?
Paula Koivuniemen vuonna 1982 levyttämän legendaarisen kappaleen suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Kaisu Liuhala ja sovituksesta on vastannut Esa Nieminen.
Vaikka Aikuinen nainen on Koivuniemen nimikkobiisi ja kuin tehty hänen äänelleen, ei se alunperin sitä ole. Italiankielinen Maledetta primavera eli kirottu kevät on Gaetano Savion sävellys ja Amerigo Cassellan sanoitus, joka tehtiin San Remon musiikkifestivaaleja varten vuonna 1981. Kyseisillä festivaaleilla valitaan edelleen Italian edustaja Eurovision laulukilpailuun.
Festivaaleilla Maledetta primaveran esitti Loretta Goggi, joka jäi niukasti ulos Euroviisuista tullen kisassa kakkoseksi. Kappaleesta ja Goggin tulkinnasta tuli kuitenkin huippusuosittu ja siitä on tehty versioita monilla eri kielillä.
Hopeinen kuu
Reino Helismaan upeat sanat ja Olavi Virran legendaarinen ääni – siinä on suomalaisuutta kerrakseen! Hopeinen kuu -kappale on kuitenkin alunperin italialainen teos nimeltään Guarda che luna.
Tunnelmallisen laulun on sanoittanut ja säveltänyt Gualtiero Malgoni ja sen levytti ensimmäisen kerran Fred Buscaglione vuonna 1959. Kuten moni muukin käännöskappale, myös tämä versioitiin melko nopeasti eri kielillä, mutta missään muualla Guarda che lunasta ei ole tullut niin iso osa maan ja kansalaisten sielunmaisemaa kuin Suomessa.
Oletko muuten koskaan pistänyt merkille, että sävelmä alkaa jostain muualta tutulla introlla? Ensimmäiset sävelet on lainattu Ludwig van Beethovenin pianosonaatti nro 14:stä, joka tunnetaan paremmin Kuutamosonaattina.
Ja vaikka Hopeinen kuu mielletään yleisesti tangoksi ja on sitä Tangomarkkinoillakin kilpailijat esittäneet, ei se kyllä tangoksi taivu – ei sitten millään. Hopeinen kuu on foxtrot, ja täytyy sanoa, että itse tanssisin sen tahdissa ennemmin vaikka valssiakin kuin tangoa.
Olen suomalainen
Vaikka Kari Tapio laulaa riipaisevasti suomalaisuudesta varsin isänmaallisessa Olen suomalainen -kappaleessa, niin kyllä tämän tietää muutkin vain yksin suomalaiset. Kyseessä on nimittäin italialaisen Salvatore ”Toto” Cutugnon kappale L’italiano, joka huokuu italialaista kansallistunnetta yhtä mahtipontisesti kuin Raul Reimanin suomenkielinen sanoitus suomalaisuutta.
Cutugno osallistui kappaleella San Remon musiikkifestivaalille ja levytti sen vuonna 1983. Euroviisuedustusta ei irronnut, sillä L’italiano jäi viidenneksi. Siitä tuli kuitenkin kansainvälinen hitti, jonka voi kuulla radiossa ympäri maailmaa sekä alkuperäisenä esityksenä että yhtenä monista käännetyistä versioista.
Suomessa oltiin nopeita: Olen suomalainen päätyi Kari Tapion Olen suomalainen -nimiselle albumille, joka julkaistiin jo samaisena vuonna (1983).
Kulkuri ja joutsen
Vahvasti suomalaista kansallishenkeä uhkuva Kulkuri ja joutsen on monien suureksi järkytykseksi käännöskappale. Alkuperäinen kappale on ruotsalaisen Lasse Dahlquistin käsialaa ja sen levytti ensimmäisen kerran ruotsiksi Edvard Persson vuonna 1939.
Suomenkieliset sanat Lite grann från ovan -kappaleeseen teki Reino Helismaa ja se levytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1950. Kulkuri ja joutsen -kappaleen teki Suomessa tunnetuksi laulaja, näyttelijä, keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari Tapio Rautavaara.
Laivat
Laivat on yksi Rauli ”Badding” Somerjoen rakastetuimmista kappaleista. Hittejä toisensa jälkeen sanoittanut ja säveltänyt Badding ei kuitenkaan ollut mukana laulun luomisprosessissa, vaan ”ainoastaan” levytti siitä huippusuositun version. Suomenkieliset sanat tähän ikivihreään teki paljon venäläisiä kappaleita kääntänyt Irma Arvola.
Alunperin kyseessä on neuvostoliittolainen iskelmä, jonka nimi Пароходы on suomeksi höyrylaivat. Kansainvälisesti tunnetuksi kappaleen teki Valeri Leontjevin tulkinta vuodelta 1985 ja samaisena vuonna Laivat levytettiin Baddingin toimesta myös suomeksi.
Dirlanda
Ei voi mitään: Dirlanda jää soimaan päähän. Läpi kappaleen toistuva ”daa dirlan dirlan daa” ja loppua kohden kiihtyvä tempo tekevät siitä täydellisen korvamadon. Tunnetuin suomalainen tulkinta lienee Kai ”Kuju” Hyttisen levytys vuodelta 1972.
Kyseessä on kreikkalainen kansansävelmä, mutta vaikka Saukin (Sauvo Puhtila) suomenkielisessä käännöksessä seikkaillaankin Ródoksella, on Ντιρλαντά peräisin Kalymnóksen saarelta.
Kansainvälisesti tunnetuksi tämä sävelmä nousi sen jälkeen, kun kreikkalainen laulaja sekä lauluntekijä Dionysis Savvopoulos levytti siitä oman versionsa vuonna 1969. Kappaleessa oli selvä potentiaali nousta suureksi hitiksi ja siitä julkaistiin muutaman seuraavan vuoden aikana useita versioita eri kielillä; suomi mukaan lukien.
Alkuperäistä kansansävelmää ovat laulaneet merimiehet seilatessaan Välimerellä pesusieniä sukeltamassa. Sanat rohkaisevat ja kertovat tulevista mahdollisuuksista. Sopii hyvin kappaleen kotipaikkaan, sillä Kalymnós tunnetaan Kreikan pesusienisaarena – aikanaan asukkaat saivat merkittävän osan tuloistaan juuri näiden sienieläinten keräämisestä sukeltamalla.
Hieman ovat Dirlandan sanat käännösten myötä muuttuneet!
Pesusieniä on muuten käytetty aikoinaan raskauden ehkäisyssä: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää.
Volga
Käännöskappale Volgan alkuperää etsiessä ei nimestä ja sanoituksesta huolimatta suunnata itänaapuriin. Kyseessä on saksalaisen Dschinghis Khan -yhtyeen vuonna 1979 levyttämä hittibiisi, jonka alkuperäinen nimi on Moskau – eli siinä lauletaan Moskovasta.
Jo samana vuonna Suomessa oltiin kärppänä ja Juhamatti levytti Volgan Raul Reimanin suomenkielisellä sanoituksella. Kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin Volga nousi kulttiasemaan. Tämä tapahtui Frederikin vuonna 2002 tekemän version myötä.
Vielä pienenä lisäfaktana: Dschinghis Khan -yhtye oli Saksan edustaja vuoden 1979 Euroviisuissa sijoittuen neljänneksi. Bändi oli kyhätty kasaan nimenomaan Euroviisuja varten ja sen edustuskappale oli nimeltään Dschinghis Khan. Samaisena vuonna Frederik levytti Tsingis Khan -kappaleen Juha Vainion suomenkielisellä sanoituksella.
Mombasa
Jos tämä suomalaiset käännöskappaleet -lista on ollut täynnä kaikkein suosituimpia karaokebiisejä, niin Mombasa on varmasti yksi niistä lauletuimmista. Taiskan vuonna 1975 levyttämä Mombasa iskee suomalaisiin iästä riippumatta ja löytää tiensä aina uusien sukupolvien sydämiin.Mombasan tarina on erikoinen, sillä kyseessä on instrumentaalikappale nimeltään Ibo lelè, jonka italialainen muusikko Fabio Frizzi sävelsi alunperin trumpetille. Ibo lelè kuului vuonna 1974 julkaistun Amore Libero -elokuvan soundtrackille. Amore Libero oli pienellä budjetilla tehty eroottinen elokuva, joka ei koskaan päätynyt Italian ulkopuoliseen teatterilevitykseen.
Suomalaisessa Finnlevyssä kasapäin ulkomaisia kappaleita läpi käynyt Arto Alaspää bongasi tunnussävelmän mitäänsanomattomaksi kutsutun elokuvan soundtrackilta ja levy-yhtiön tuottaja Gugi Kokljuschkin ihastui melodiaan myös. Ensimmäiset sanansa italialainen sävellys sai siis suomeksi, ja lyriikka on Jyrki Lindströmin käsialaa.
Hyvää huomenta Suomi
Hyvää huomenta Suomi on rekkakuskeille osoitettu ylistyslaulu, johon suomenkieliset sanat on tehnyt Juha Vainio. Kovin suomalaisesta tunnelmastaan huolimatta kyseessä on käännöskappale. Alkuperäinen City of New Orleans on amerikkalainen countrylaulu, joka on kokonaisuudessaan laulaja-lauluntekijä Steve Goodmanin käsialaa. Goodmanin esittämä single julkaistiin vuonna 1971.
Vainion vuonna 1976 tekemä sovitus sai ensiesittäjäkseen yhtyeen nimeltä Karma ja myöhemmin esimerkiksi Matti Eskon tulkinta on noussut suureen suosioon.
Sen verran Vainio käytti käännöksessä taiteilijan vapautta, että yöjuna Chicagosta New Orleansiin vaihtui rekkamiehen matkaan läpi Suomen.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Onko suomen kieli sittenkään niin vaikeaa? Katso, meneekö ulkomaalaisten kieli solmuun suomen kanssa!
Tänään vietetään Mikael Agricolan päivää, siis henkilön, joka loi Suomen kirjakielen. Samalla tämä päivä tunnetaan suomen kielen päivänä!
Mikael Agricola nähdään yleisesti ottaen suomen kirjakielen isänä, joten meidän käynee kiittäminen häntä siitä, että suomen kieltä pidetään yleisesti ottaen yhtenä maailman vaikeimmista.
Okei, ehkä Mikael Agricolaa ei voi syyttää täysin, sillä hän ei sentään keksinyt suomen kieltä, mutta se on fakta, että hän on kielemme kannalta äärimmäisen tärkeä henkilö: ensimmäiset koskaan suomen kielellä painetut kirjat ovat Mikael Agricolan käsialaa.
Mutta onko suomen kieli todellisuudessa niin hankalaa?
Itse asiassa ei kaikkien mielestä, esimerkiksi näistä syistä:
✔ Suomen kielessä ei tunneta esimerkiksi englannin kielestä tuttua sukupuolierottelua ”he” ja ”she”, vaan käytössä on ainoastaan ”hän”
✔ Suomen kieli ei käytännössä ottaen tunne epäsäännöllisiä verbejä, jotka usein vaikeuttavat uuden kielen oppimista
✔ Suomen kielessä ei ole kirjaimia, jotka jätettäisiin lausumatta: jokainen sanasta löytyvä kirjain lausutaan
✔ Suomen kielen sanavarasto on melko suppea: usein sanojen perään liitetään jokin pääte ja sen merkitys muuttuu, kuten vaikka sanojen ”minä” ja ”minäkin” kohdalla
Nyt, kun meillä on kerrottuna neljä faktaa siitä, miksi suomen kieli ei ole vaikeaa, niin seuraavassa katsotaan Mikael Agricolan päivän kunniaksi, kun ulkomaalaiset yrittävät puhua suomea.
Kunkin videon perään esitämme aina sattumanvaraisen, mutta mielenkiintoisen faktan suomen kieleen tai Suomeen liittyen.
Yhdysvaltalaisnaisen kieli menee täysin solmuun!
Suomen kielen puhuminen, tai ainakin sen yrittäminen, on ulkomaalaisten keskuudessa kovassa huudossa, koska niistä saa ennen kaikkea erittäin mielenkiintoista sisältöä omalle YouTube-kanavalle.
Yhdysvaltalainen Jessica yrittää yllä olevalla videolla puhua suomea, mutta hän huomaa hyvin nopeasti kielensä olevan todella pahasti solmussa yrittäessään lausua suomalaisia sanoja ja lauseita.
Ensi kertaa varten hyvä vinkki voisikin olla yrittää puhua ihan vain sana kerrallaan ja miettiä vasta sitten kokonaisten lauseiden muodostamista.
Random fakta Suomeen liittyen: Buffalo Bill on yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista Villin Lännen hahmoista Yhdysvalloissa. Vaan virtasiko Buffalo Billin suonissa suomalainen veri? Erään tarinan mukaan hänen isänpuoleinen isoisä, Cody, olisi ollut liminkalaislähtöinen Viljami Kotilainen, joka vaihtoi Yhdysvaltoihin muuttaessaan nimensä. Valtaosa todisteista osoittaisi, että tämä tarina olisi vain legendaa ja hänen isänpuoleinen sukunsa olisi todellisuudessa lähtöisin Kanaalisaarilta, mutta kuka tietää?
Eteläkorealainen yrittää puhua Suomea
Miltä kuulostaa, kun eteläkorealainen yrittää puhua suomea?
Eteläkorealainen tubettaja SoulofSol päätti ottaa tehtäväkseen kokeilla suomen, ruotsin, norjan, tanskan ja islannin kielen puhumista. Tällä yllä olevalla videolla hän puhuu suomea ja ruotsia, aloittaen ensimmäisenä mainitusta.
Mutta, miten se suomen kieli sitten lähti taittumaan, kun hän laittoi Muumit pyörimään ja yritti toistaa hahmojen puheita perässä? No, sanotaanko näin, että kaksi perättäistä sanaa meni vielä putkeen, mutta pidempien lauseiden kohdalla tätä videota katsoessa saa aika makoisat naurut.
Random fakta Suomeen liittyen: Mediajätti Yahoon entinen toimitusjohtaja Marissa Mayer omaa suomalaiset sukujuuret. Hänen äitinsä pukeutui lähes poikkeuksetta Marimekkoon. Kun Mayerista tuli uransa alkutaipaleella Googlen työntekijä, toi hän Marimekosta tutut lukuisat väriyhdistelmät osaksi Googlen käyttöliittymää.
Japanilainen vauhdissa: ”Yyyks khalja”
Yllä olevalla videolla suomalainen Aleksi, jonka YouTube-kanavalla on yli 72 000 tilaajaa, opettaa japanilaiselle kollegalleen suomen kieltä.
Itse asiassa tämän videon perusteella japanilaisilla on paljonkin toivoa oppia puhumaan suomea, kunhan vain opettaja osaa selkeästi artikuloida sanat, kuten Aleksi tällä videolla.
Tutkapari käy läpi erilaisia suomenkielisiä sanoja ja eihän se nyt olisi suomalainen eikä mikään, jos sitä ei opetettaisi nousevan auringon maasta tulevaa kaveria tilaamaan yhtä olutta suomeksi.
Random fakta suomen kieleen liittyen: Jotkin suomen kielessä edelleen käytössä olevat sanat ovat peräti 4 000 vuotta vanhoja. Kaikkien aikojen vanhin todiste kirjoitetusta suomen kielestä on 1100-luvun puolivälin tuntumasta. Venäjällä sijaitsevasta kaupungista, Novgorodista, on löydetty tuohi, jossa on suomen kieltä. Tuo tuoheen kirjoitettu kieli on kuitenkin äärimmäisen haasteellinen ymmärrettäväksi, mutta itse asiassa sen uskotaan olevan jonkin sortin loitsu.
Sujuuko suomen kieli länsinaapurin ”veljeltä”?
Suomen ja ruotsin kielissä on yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon eroavaisuuksia. Ruotsin kieltä pidetään yleisesti ottaen kohtalaisen helppona kielenä opeteltavaksi englanninkielisille ihmisille, kun taas suomen kielen kohdalla totuus ei voisi juuri kauempana tästä olla.
Oman mielenkiintoisen lisämausteensa tuo myös ruotsalaisten puhetyyli, joka sekin eroaa paljon suomalaisten vastaavasta. Meistä suomalaisista hyvin monilla on sukulaisia Ruotsissa, ja vaikka suomen kieli sujuukin heiltä edelleen pääosin hyvin, huolimatta länsinaapurissa vietetyistä vuosikymmenistä, juuri tuo ruotsalainen tapa puhua tuo siihen täysin erilaisia vivahteita.
Yllä olevalla videolla esiintyvä kaveri on ”umpiruotsalainen”, joten mitenköhän häneltä mahtaa taittua suomen kieli?
Random fakta Suomeen liittyen: Suomi on kaksikielinen maa ja toinen virallinen kielemme on ruotsin kieli. Ruotsin kieli tuli 1200-luvulla Keski-Ruotsista Suomeen muuttaneiden ihmisten mukana ja suomenruotsin murteet ovat saaneet alkunsa kyseisen alueen kielestä.
RoPS-pelaajat tarjoavat kunnon kielikylvyn!
Nyt ollaankin sitten hieman erilaisen videon parissa, sillä ääneen päästetään kavereita niin Brasiliasta, Espanjasta, Gambiasta, Kamerunista, Slovakiasta kuin myös Yhdysvalloista.
Tällä videolla, jonka YouTubeen on ladannut vuosina 2015-16 jalkapallon Veikkausliigassa Rovaniemen Palloseuraa edustanut yhdysvaltalais-nigerialainen jalkapalloilija Will John, vauhtiin päästetään siis useiden maiden kansalaiset ja jälki on melkoisen mielenkiintoista.
Ehkä kaikkein osuvimmin näitä suorituksia kuvaa Will Johnin videon yhteyteen iskemä lause: ”Katso videolta, kun minä ja joukkuekaverini teurastamme suomen kielen.”
Random fakta suomen kieleen liittyen: Miksi juuri hevimusiikin ystävät ovat erityisen kiinnostuneita oppimaan suomea ja suomenkielisiä sanoja? Siksi, että Suomi on hevimusiikin luvattu maa: maassamme on enemmän hevibändejä kuin missään muussa maassa maapallolla.
”Mustan kissan paksut posket” saksalaisittain
Olemmeko löytäneet sukulaiskielemme tai ainakin maan, jossa suomen kieli sujuu melkoisen vakuuttavalla tavalla?
Yllä olevalla videolla on kaksi nuorta tyttöä, joista toinen on suomalainen ja toinen saksalainen. Ja nyt täytyy sanoa, että suomen kieli istuu näköjään varsin hyvin saksalaisen suuhun.
Lausahdus ”mustan kissan paksut posket” on jopa monille suomalaisille haastava sanottava nopealla tahdilla, etenkin, kun sitä toistaa monta kertaa peräkkäin, mutta tämä videolla oleva saksalainen tyttö tekee melkoisen vakuuttavaa jälkeä. Voisiko tämä tarkoittaa myös sitä, että saksan kieli olisi meille suomalaisille ”helppo” opeteltava?
Random fakta Suomeen liittyen: Suomalaisille Nokia oli aikanaan ylpeilyn kohde, joskin nykyään hyvin toisenlainen. Meistä jokainen varmasti muistaa Nokia-puhelinten perussoittoääneen, Nokia Tunen, ja sitä voisi kuvitella, että se on suomalaisten keksimä. Vaan eipä ole – se on nimittäin alun perin espanjalaisen Francisco Tarregan kirjoittama sävellys ja ikääkin sillä on uskomattomat 118 vuotta.
Koripalloilija Lauri Markkasen joukkuekaverit yrittävät puhua suomea
Saippuakivikauppias. Itsessäänhän kyseistä sanaa ei aivan hirveän usein kuule suomalaisten käyttävän, mutta tottahan toki tämä palindromi, joka on luettavissa molemmista suunnista, pitää valita silloin, kun ulkomaalainen yrittää puhua suomea.
Koripallosarja NBA:n Chicago Bullsissa ammattilaisuransa aloittanut Lauri Markkanen järjesti pääasiassa pohjoisamerikkalaisille joukkuekavereilleen useamman videohaasteen suomen kielen osalta ja tämä on yksi niistä.
Videolla nähdään myös useita muita suomalaisia sanoja ja ne aiheuttavat melkoisen määrän vaikeuksia Bulls-pelaajille; otappa tästä pikkuhaaste itsellesi ja yritä olla nauramatta. Uskallan väittää sen olevan vaikeaa.
Random fakta suomen kieleen liittyen: Taru sormusten herrasta- ja Hobitti-kirjat kirjoittanut J.R.R. Tolkien innostui aikanaan opiskelemaan suomea, kuvaillen sitä seuraavasti: ”Suomen kielen löytäminen – se oli kuin löytäisit viinikellarin, joka on täynnä uskomatonta ja uniikkia viiniä, etkä olisi koskaan kokenut sellaista makua. Se huumaannutti minut täysin.”
Itänaapurin yritykset
Länsinaapuri Ruotsi on käsitelty aiemmin tällä listalla ja nyt on sitten itänaapurin eli venäläisten vuoro.
Itänaapurien kohdalla ei selvästikään sääliä tunnettua, sillä heille ei suinkaan lähdetty esittämään yksittäisiä sanoja, vaan välittömästi kokonaisia lauseita.
”Minä rakastan sinua” sujui vielä kohtalaisesti, mutta vaikeudet alkoivat viimeistään siinä vaiheessa, kun venäläisten suuhun yritettiin sovittaa seuraava suomenkielinen lause ”suomalaiset ovat tosi ystävällisiä ihmisiä”. Monet yrittivät kunniakkaasti, mutta maaliin pääseminen oli hieman haastavaa.
Random fakta suomen kieleen liittyen: On se jännä juttu, että suomenkielisiä sanoja ei ole omaksuttu muiden maiden kieliin… No eihän se nyt ole jännä juttu, vaan täysin odotettua, kiitos meidän omintakeisen kielemme, mutta yksi sana maailmalle on saatu oikein toden teolla ja siitä me jokainen suomalainen voimme olla ylpeitä: sauna.
Selänne, Koivu ja Lydman esimerkkeinä – joukkuekaverit yrittivät toistaa perässä
Jos et ole nähnyt tätä NHL-seura Anaheim Ducksin julkaisemaa klassikkovideota, niin nyt se kannattaa ehdottomasti katsastaa.
Videolla Anaheim Ducksin silloiset suomalaispelaajat Saku Koivu, Teemu Selänne ja Toni Lydman antavat ensiksi oman näytteensä ja sitten heidän joukkuekaverinsa yrittävät toistaa saman perässä.
Show’n varastaa ehdottomasti Minnesotasta kotoisin oleva Jason Blake, jolla ei tunnu olevan tuon taivaallista käryä siitä, miten suomen kieltä puhutaan, vaikka hän vietti suomalaiskolmikon kanssa noin kaksi ja puoli kautta samassa pukukopissa. Mitä ilmeisimmin häntä ei ole hirveästi suomalaisten omalla kielellä käymät keskustelut kiinnostaneet.
Random fakta suomen kieleen liittyen: Suomalaisten ihmisten uskotaan olevan lähtöisin nykyisen Turkin alueelta, mutta mikäs sitten on suomen kielen laita? Sitä voisi tietenkin kuvitella, että ”muinaissuomalaiset” ovat tuoneet sen kylmään pohjolaan mukanaan, mutta näin ei todellisuudessa ole: suomen kielen juuret löytyvät Uralin vuoristosta, Venäjältä.
Mikael Agricolan ja suomen kielen ensimmäinen painettu kirja kantoi muuten nimeä ABCkiria, joka oli 24 sivun mittainen aapiskatekismus – ihan näin ylimääräisenä faktana, jos et tiennyt.
Ja vielä tähän loppuun: Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolemansa vuosipäivänä, koska syntymäpäivästä ei ole varmuutta. Mutta sattumalta tälle huhtikuun 9. päivälle osuu erään toisen kirjallisen merkkihenkilön, kansalliseepos Kalevalan kokoajan, Elias Lönnrotin syntymäpäivä. Miten upea päivä juhlia suomen kieltä!
Lue myös:
#vainsuomijutut
Anteeksi mitä? Pyhä Urho on Suomen suojeluspyhimys, joka pelasti maamme viinitarhat heinäsirkoilta
Uskomatonta, mutta totta: Suomella on oma suojeluspyhimyksensä: Pyhä Urho. Mutta kuka tämä mystinen Urho oikein on ja miksi häntä juhlistetaan maaliskuun 16. päivänä?
Päivämäärä ei ole sattumaa, sillä maaliskuun 17. päivänä juhlistetaan Pyhän Patrickin päivää, johon Pyhän Urhon päivä vahvasti linkittyy. Vaikka kyseessä on Suomen tarunhohtoinen suojeluspyhimys, on perinne saanut alkunsa Yhdysvaltojen Minnesotassa 1950-luvun puolivälissä.
Lähdetäänpäs pidemmittä puheitta tutustumaan tähän hieman tuntemattomampaan, mutta sitäkin hauskempaan, juhlapäivään!
St. Urho’s Day
Pyhän Urhon päivä on siis saanut alkunsa Yhdysvalloissa amerikansuomalaisten keskuudessa. Vaikka perinne lähti aikoinaan vitsistä, on siitä tullut aito osa ihmisten elämää ja se on vakiinnuttanut paikkansa amerikansuomalaisten ja sittemmin myös kanadansuomalaisten keskuudessa.
Pyhä Urho oli suomalaisten siirtolaisten vastine irlantilaisten Pyhälle Patrickille, sillä olihan se epäreilua, että irkut saivat vapaata töistä ja mahdollisuuden rellestää menemään kansallispäivänsä kunniaksi. Mikä yksinoikeus irlantilaisilla muka oli syöminkien ja juominkien värittämään ilakointiin?
Legendan mukaan Pyhä Patrick ajoi käärmeet pois Irlannista, ja tästä tarinasta otettiin mallia myös suomalaiseen sankaritarinaan. Suojeluspyhimys Urho karkotti Suomesta viheliäiset heinäsirkat, jotka uhkasivat maamme viinirypälesatoa. Viininviljelyhän on tunnetusti massiivinen ja kukoistava bisnes Suomessa.
Kahden suojeluspyhimyksen legendan välillä on se vissi ero, että Patrick ”onnistui” käärmeiden karkottamisessa (joskaan Irlannissa ei koskaan ole luonnonvaraisia käärmeitä ollutkaan), mutta Urhon yritys heinäsirkkojen häätämisessä ei ollut ainakaan pysyvä ratkaisu.
Lue myös: Kun puoli maailmaa pukeutuu vihreään – 10 faktaa Pyhän Patrickin päivästä
Pyhän Urhon päivän perinteen synty
Pyhän Urhon päivän synnystä on olemassa kaksi hieman toisistaan eroavaa tarinaa. Pyhän Urhon päivän juhlintaa Yhdysvalloissa seuraamassa ollut folkloristiikan tutkija Tuomas Hovi kertoi vuonna 2016 Ylelle, että kilpailevien syntytarinoiden takana ovat Richard Mattson ja Sulo Havumäki.
Minnesotan Virginiassa sijainneessa Ketolan tavaratalossa työskennelleen Richard Mattsonin mukaan Urho hääti Suomesta pois myrkkysammakot. Tarinankerrontaan häntä yllytti työkaveri, amerikanirlantilainen rouva Gene McCavic. Yhdessä Mattson ja McCavic kirjoittivat tahallisen surkealla finglishillä (englannin ja suomen sekoitus) oodin Suomen suurelle sankarille:
”Ooksi kooksi coolama vee
Santia Urho is ta poy for me!
He sase out ta hoppers as pig as pirds.
Neffer peefor haff I hurd tose words!
He reely tolt tose pugs of kreen
Braffest Finn I effer seen
Some celebrate for St. Pat unt hiss nakes
Putt Urho poyka kot what it takes.
He kot tall and trong from feelia sour
Unt ate kala moyakka effery hour.
Tat’s why tat kuy could sase toes peetles
What krew as thick as chack bine neetles.
So let’s give a cheer in hower pest vay
On Sixteenth of March, St. Urho’s Tay.”
Vaikka tässä oodissa viitataankin lähes linnun kokoisiin heinäsirkkoihin ja maaliskuun 16. päivään, oli alkuperäisessä sanoituksessa käytetty nimenomaan sammakoita. Oodia on sittemmin tuunattu. Mattsonin alkuperäisessä versiossa Pyhän Urhon päivää vietetään myös toisena ajankohtana, nimittäin myöhemmin keväällä toukokuun 24. päivänä.
Minnesotalaisessa Bemidjin yliopistossa psykologiaa opettanut tohtori Sulo Havumäki muokkasi myöhemmin Pyhän Urhon legendasta sen version, joka levisi ympäri Amerikan mannerta ja jonka mukaan juhlaa nykypäivänä vietetään. Tässä tarinassa eräät Jussi ja Liisa seurasivat avuttomina, kun heidän viinitarhansa valtasi lähes raamatulliset mittasuhteet saanut vitsaus: parvi heinäsirkkoja ahmi viinirypäleitä niin, että kaikki vaikutti olevan tuhoon tuomittua.
Jostain syystä pariskunta pyysi apuun metsässä asunutta Urho-erakkoa, joka lähti kernaasti mukaan. Urho vetäisi lautasellisen mojakkaa eli kalakeittoa ja kumosi lasillisen piimää, minkä jälkeen hän kohotti miekkansa kohti taivaita ja lausui: ”Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen!”. Urho toisti loitsunsa kolmesti ja viimeisellä kerralla mukaan yhtyi koko Suomen kansa.
Sanat tehosivat ja heinäsirkat hyppäsivät Itämereen. Niin Jussin ja Liisan kuin koko Suomenkin viinitarhat oli pelastettu. Uroteon suorittanut Urho julistettiin pyhimykseksi ja maaliskuun 16. päivästä tuli hänen juhlapäivänsä.
Mistä nimi on peräisin?
Mistä Suomen suojeluspyhimys on oikein saanut nimensä?
Joidenkin mukaan nimi viittaa englanninkieliseen hero-sanaan, joka tarkoittaa sankaria, mutta kääntyy myös runollisesti urhoksi. Todennäköisesti juhlan nimeen on vaikuttanut myös Suomen silloinen presidentti, sillä Urho Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran Suomen presidentiksi maaliskuussa 1956 eli samana vuonna, jona Pyhän Urhon päivää ruvettiin viettämään.
Varmasti ei kuitenkaan voida sanoa, että viittaako Urho urheaan henkilöön vai Kekkoseen; ehkäpä hieman kumpaankin.
Mitä juhlintaan kuuluu?
Pyhän Urhon päivänä pukeudutaan vihreään ja violettiin – mukaillen heinäsirkkoja ja viinirypäleitä. Juhlissa nautitaan mojakkaa eli kalakeittoa, luritellaan erilaisia loruja, tanssitaan ja katsellaan erilaisia esityksiä. Loruista tunnetuin ja suosituin lienee Pyhän Urhon käyttämät sanat: ”Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen”. Urhon päivä on koko perheen juhla, johon osallistuvat kaikki vauvasta vaariin. Juhlissa on monenlaisia ohjelmanumeroita, kuten mojakkareseptikilpailuja, missikisoja ja urheilua.
Pyhän Urhon päivää vietetään erityisesti Minnesotan ja Michiganin osavaltioissa, joissa elää paljon suomalaiset sukujuuret omaavia ihmisiä. Juhlinta on levinnyt myös rajan pohjoispuolelle, sillä Kanadan Thunder Bayssa Pyhän Urhon päivä on suuri juhla. Se ei ole mitenkään yllättävää, sillä asukaslukuun suhteutettuna Thunder Bay on Kanadan suomalaisin kaupunki: yli 10 prosenttia sen väestöstä on joko suomalaisia siirtolaisia tai heidän jälkeläisiään.
Minnesotan Menahgassa, jossa lähes puolet väestöstä on suomalaisperäistä, on Pyhän Urhon patsas (alla oleva kuva). Maaliskuun 16. päivänä patsaalla järjestetään juhlallinen vahdinvaihto. Suomalaisten siirtolaisten vuonna 1900 perustama Kaleva Michiganissa on saanut myös oman muistomerkkinsä, sillä Pyhän Urhon päivänä vuonna 1999 kylään pystytettiin suuri heinäsirkkaveistos. Patsaita on monessa muussakin Yhdysvaltojen suomalaispitäjässä.
Minnesotassa sijaitsevassa Finland-nimisessä kylässä Pyhän Urhon päivää juhlitaan antaumuksella. Kolmipäiväisen juhlinnan yksi kohokohta on paraati (yllä oleva video), joka kyllä kaikkineen henkii suomalaisuutta. Pyhän Urhon päivä on vahvasti voimissaan!
Perinne on voimissaan myös Suomessa
Vaikka Pyhän Urhon päivä olisikin suurimmalle osalle suomalaisista täysin vieras käsite, vietetään sitä juhlallisin menoin muun muassa Turussa. Turun yliopiston folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen opiskelijat ovat viettäneet Pyhän Urhon päivää vuodesta 1987 lähtien. Juhlallisuuksiin kuuluu muun muassa kuvaelma, jossa draaman välityksellä kerrotaan Urhon sankariteosta. Vuonna 2013 Turun yliopistossa julkaistiin myös Pyhään Urhoon liittyvä kirja ja järjestettiin näyttely.
Vaikka Suomessa suurimmat juhlinnat ovat nimenomaan Turussa, voi vihreään ja violettiin sonnustautuneita juhlijoita nähdä muuallakin. Esimerkiksi Helsingissä sijaitseva St. Urho’s Pub on todennäköinen juhlapaikka. Vaikka tuo vuodesta 1973 toiminut ravintola onkin nimetty presidentti Kekkosen mukaan – hän oli paikan kanta-asiakkaita – on se nimensä vuoksi Pyhän Urhon päivää viettäville kulttimesta. Pyhän Urhon vannoutuneimmat fanit Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat jopa tehneet pyhiinvaellusmatkoja St. Urho’s Pubiin kunnioittaakseen suurta sankariaan.
Eikö ole hassua, että tällaista Suomeen liittyvää juhlaa vietetään maailman toisella puolella, mutta meillä kotimaassa Pyhä Urho on lähes tuntematon hahmo. Olisiko meidänkin syytä juhlia tuota suojeluspyhimystä, joka kuitenkin pelasti koko maamme viinirypäleet ja karkotti viheliäiset heinäsirkat!?
Lue myös:
#vainsuomijutut
10 asiaa, joista tietää olevansa suomalainen – Moniko pitää paikkansa sinun kohdallasi?
Jos joskus mietityttää, että oletko oikeasti suomalainen, niin voit tarkistaa tältä listalta moniko kohta pitää kohdallasi paikkansa. Tämä lista sopii erinomaisesti itsenäisyyspäivän ratoksi!
Tämä lista on tehty kaikella rakkaudella ja aimoannoksella itseironiaa ja pilkettä silmäkulmassa! Mitään ei tarvitse hävetä ja kaikesta saa ja pitää olla ylpeitä – sillä tällaisia me suomalaiset olemme. Halusimme tai emme.
Jonotus. Ah, niin ihana jonotus.
Se on hassua, miten usein suomalaiset naureskelevat ”muiden suomalaisten” innokkuudelle jonottamaan. Jännä, miten ne ovat aina ne ”muut”, mutta en minä!
Suomalaiset jonottavat ilmaisia ämpäreitä ja lentokentällä suomalaiset jonottavat malttamattomana pääsyä ahtaaseen koneeseen, vaikka terminaalissa olisi paljon mukavampi istuskella ja odottaa, että jono hälvenee.
Miten on, asuuko sinussa pieni salainen jonottaja, joka naureskelee muille, mutta tuntee joka kerta piston sydämessään, koska tietää itsekin syyllistyvänsä aivan liian huonon maineen saaneeseen jonottamiseen?
Ehkä me siksi katsomme itsenäisyyspäivän vastaanottoa, että siihen jonossa seisomiseen on niin helppo samaistua!?
Loppumaton valitus, mutta voimakas puolustus
Oletko kova valittamaan? Jos vastasit kyllä, omaat yhden merkittävimmistä suomalaisista ominaisuuksista. Me valitamme lumesta, lumettomuudesta, kylmistä kesistä ja toisaalta kuumuudesta, työstä ja sitten taas siitä, että ei ole töitä, hallitus on kuraa, mutta ei se vaihtamalla ainakaan parane… Lista on loputon. Syyllistytkö jatkuvaan valitukseen? Ei se mitään – kuuluu suomalaiseen luonteeseen.
Mutta auta armias, jos joku ulkomaalainen menee vahingossa sanomaan poikkipuolisen sanan Suomesta. Kuka kumma uskaltaisi!? Jos joku menee arvostelemaan vaikka meidän kalliita hintojamme tai talven pimeyttä, nousee suomalaisten ihokarvat pystyyn, päässä sumenee ja silmissä lyövät helvetin lieskat.
Siinä vaiheessa kaikki omat valituksen aiheet unohtuvat (vaikka olisi juuri kironnut samoja asioita) ja suomalaiset siirtyvät puolustus- tai paremminkin hyökkäyskannalle.
Turvaväli – pandemialla tai ilman
Kuvat suomalaisista bussipysäkillä ovat jo klassikkokamaa. Sopiva etäisyys kanssaihmiseen on vähintään se kaksi metriä – suomalaiset ovat tarkkoja omasta reviiristään eikä liian lähelle toista ole sopivaa mennä. Siinähän voi kaikkein pahimmassa tapauksessa käydä niin, että joutuu juttelemaan jonkun ventovieraan kanssa. Se on aivan sama, vaikka sataisi kaatamalla – jos katoksessa on vain yksi ihminen, on se hänen henkilökohtaista tilaansa.
Siinä mielessä muutaman vuoden takaiset, koronapandemiaan liittyneet turvavälisuositukset eivät hirveästi suomalaisia hetkauttaneet. Me kun olemme tottuneet muutenkin pitämään kunnolla etäisyyttä, ellei kyseessä ole perheenjäsen tai kaveri. Muu maailma joutui nupisten sopeutumaan siihen, mikä meiltä käy luonnostaan.
Sama juttu kaikissa julkisissa kulkuvälineissä tai vaikkapa virastoissa asiointia odottaessa: jos istuminen tarkoittaa samalla sitä, että joutuu jonkun tuntemattoman viereen, on kaikkien kannalta parempi vain jäädä seisomaan.
Tapasi saunoa paljastaa suomalaisuuden
Onhan saunoja muuallakin kuin Suomessa, eikä saunominen varsinaisesti ole mikään maailman eksoottisin asia. Suomessa varmasti on eniten saunoja per asukas ja meidän saunamme ovat niitä ainoita oikeita.
Eksoottista, ja ulkomaalaisille vähän pelottavaakin, suomalaisesta saunasta tekee meidän omalaatuinen tapamme saunoa.
Mietipä miten sinä saunot. Onko sinusta täysin normaalia istua alasti vieri vieressä ventovieraiden kanssa, pahimmassa tai parhaassa tapauksessa vastakkaista sukupuolta olevien kanssa? Kuuluuko löylyä heittää niin että irvistyttää? Juodaanko saunassa tuopillinen vettä vai vaivalla väsätty virkistävä vihersmoothie vai pullo (toisensa perään) olutta? Onko lumihangessa pyöriminen perusjuttuja?
Tai entäs se, että kaveria hakataan puun oksilla?
Raha-asioista EI puhuta! Paitsi…
Raha-asioista ei sovi puhua, ja ainoa, joka tietää palkkasi, on puolisosi. Jos hänkään. Toisen palkkaa ei ole sopivaa kysyä eikä varsinkaan kertoa omaansa, jos sitä ei kysytä. Ja kuka sitä nyt edes kehtaisi kysyä?
Tähän kirjoittamattomaan sääntöön on tietenkin poikkeus. VEROTIEDOT! Kun suomalaisten verotiedot lävähtävät julkisiksi, ovat kaikki vapaata riistaa. Julkisuuden henkilöiden tulot ruoditaan mediassa viimeistä senttiä myöten, ja silti jokainen väittää, että ei kyllä kiinnosta pätkääkään.
Eipä.
Verotietojen tullessa julki on myös täysin sallittua kytätä ja selvittää, että mitähän se naapuri nyt onkaan tienannut. Ja tulla siitä luonnollisesti kateelliseksi.
Voi naapurikateus; siihen pienen aasinsillan kautta. Suomalainenhan on ainoa, joka on valmis maksamaan satasen, ettei naapuri saisi viittäkymppiä. Nyt rehellisesti: tunnistatko kyseisen luonteenpiirteen itsestäsi?
Kaikki Suomeen liittyvä ulkomailla sulattaa sydämen
Kuva: Eva Rinaldi – Marimekko | CC BY-SA 2.0
Oli se sitten Marimekkoa, Muumeja tai Iittalaa, on suomalaisen sydän sulatettu, jos niitä tulee ulkomailla vastaan. Se on jännä juttu, sillä eiväthän ne Suomessa ollessa säväytä samalla lailla, kun kaikilla on jotain kotimaista designia kotonaan. Voiko sanoa, että suomalaisen kodin tunnistaa Marimekosta ja Iittalasta? Varmasti lähes kaikki omistavat jotain kyseisten yritysten tuotteita.
Johtuuko kansallisylpeys tässä kohtaa siitä, että olemme maailman mittakaavassa niin pieni maa ja kansa, että kaikki Suomeen viittaava on sen kuuluisan torijuhlan paikka? Kun Suomi mainitaan kansainvälisissä uutisissa, on se uutisen paikka. Kun Suomi mainitaan elokuvissa tai tv-sarjoissa, on se vähintäänkin listan paikka. Onkohan mikään muu kansakunta yhtä innoissaan oman maansa mainitsemisesta kuin me?
Lue myös: Torille! 10 kohtausta, joissa Suomi mainittu
Maito on erinomainen ruokajuoma
Tuskin missään muualla juodaan yhtä paljon maitoa ruoan kanssa. Muuten kyllä juodaan eli kahvin ja teen kanssa tai ihan itsekseen terveellisyytensä vuoksi. Mutta ei ruokajuomana.
Monelle suomalaiselle maito on kuitenkin se ainoa oikea juoma ruokailtaessa. Siihen opitaan jo pienestä pitäen kotona ja koulussa, ja ainakin siellä, missä itse kävin ala-astetta, oli pakko ottaa lounaalla maitoa. Nykyään juodaan paljon vettä, mutta kyllä sillä maitopurkilla taitaa olla pysyvä paikka suomalaisessa ruokapöydässä.
Miten teidän kotona?
Otat kengät pois sisällä
Siis tottakai kengät otetaan pois, kun mennään sisälle.
Suomalaisten on erittäin vaikea ymmärtää, että sisällä oltaisiin kengät jalassa. Niin ei tehdä kotona eikä vieraisilla. Miksi kukaan käyttäisi kenkiä sisällä? Tulee sotkua ja eihän kenkiä ole tarkoitettu pidettäväksi jalassa 18 tuntia päivässä. Näin kuitenkin on muualla. Kengät jaloissa marssitaan sisälle oli sitten kesä tai talvi.
Esimerkiksi Irlannissa jos mennään kyläilemään ja vieras riisuu eteisessä kenkänsä, pidetään sitä todella outona ja aivan liian tuttavallisena eleenä. Eli on fiksumpaa marssia peremmälle kuraisilla saappailla.
Jääkiekko on maailman tärkeintä…
…ainakin toukokuussa. Isänpäivän perinteistä Karjala-turnausta voi seurata vähän toisella silmällä, mutta kun MM-kisat alkavat keväällä kolkutella oven takana, kuoriutuu koloistaan miljoonia suomalaisia lätkäfaneja, joille mikään muu ei merkitse sillä hetkellä enemmän kuin Leijonat. Pelipaita kaivetaan kaapista, karjalalippis ylähyllyltä ja yhtäkkiä kaikki ovat asiantuntijoita. Torille! Ihanaa, Leijonat, ihanaa!
Suomalaiset tietävät tasan tarkkaan, mitä luvut 4-1, 6-1, 3-1 ja 4-3 tarkoittavat. Vai onko niitä jo kenties liikaa!?
Ruotsin kielen taito on hataralla pohjalla. Paitsi…
Suurimmalla osalla suomea äidinkielenään puhuvista suomalaisista on toisen kotimaisen taito parhaimmillaankin hataralla pohjalla. Vaikka sitä on vuosikaupalla opiskeltu koulussa, ei ruotsiksi keskusteleminen vain meinaa onnistua. Vai johtuneeko uskalluksen puutteesta?
Oli miten oli, on yksi asia, jonka jokainen suomalainen osaa täydellisesti ruotsiksi. Arvaatko? Liippaa läheltä tuota äskeistä listan kohtaa.
Kaikki osaavat laulaa Den glider in -kappaleesta ainakin kertosäkeen. Sanasta sanaan ilman mitään ongelmia.
Lue myös:
Mikä nostaa suomalaisten itsetuntoa enemmän kuin urheilumenestys tai Lordin euroviisuvoitto? Jokainen kerta, kun elokuvissa tai televisiossa on Suomi mainittu.
Kuka uskaltaa myöntää, että tuulettaa tai lyö ylävitoset aina kun Suomi tulee jotenkin esille? Elokuvissa ja televisiossa vilahtelee tasaisin väliajoin Marimekon kuoseja, Iittalan astioita ja Finlandia Vodkaa. Puhumattakaan kaikissa Renny Harlinin elokuvissa roolin saaneesta Suomen lipusta.
Tälle listalle Listafriikki halusi kuitenkin nostaa kohtauksia, joissa oikeasti on Suomi mainittuna tai vaihtoehtoisesti puhutaan, vaihtelevalla menestyksellä, suomen kieltä.
Torilla tavataan!
Charlien enkelit puhuvat salakieltä
Vuoden 2000 Charlien enkelit -elokuva on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa kieltä me puhumme. Elokuvassa enkelit Natalie, Dylan ja Alex haluavat pitää keskustelunsa salassa muilta, joten he puhuvat keskenään suomea. Hyvä valinta koodikieleksi, koska kuka nyt suomea ymmärtäisi?
Täytyy toki sanoa, että keskustelu jää suurimmalta osalta salaiseksi myös suomea äidinkielenään puhuville. Drew Barrymoren lyhyet puheenvuorot sujuvat yllättävän hyvin, mutta Lucy Liun repliikistä saa poimittua vain yksittäisiä sanoja. Cameron Diaz puolestaan puhuu jotain täysin tunnistamatonta kieltä!
Tässä vielä videon kohdasta 0:44 alkavan sanailun suomenkieliset repliikit…suomennettuna:
”Onko sinun ja Knoxin välillä menossa jotakin?”
“Ei tietenkään.”
“On vain niin, että suhteet asiakkaiden kanssa ovat tosi huono idea.”
“Olen samaa mieltä.”
Vanhan Suomi-heilan muistelua
Robert DeNiron ja Ben Stillerin tähdittämä Perhe on painajainen -elokuva on hulvaton komedia, jossa umpirakastunut Greg hamuaa epätoivoisesti Jack-appiukkonsa hyväksyntää. Suuren suosion saanut elokuva sai kaksi jatko-osaa, joista Painajainen perheessä on myös loistava; eikä vähiten Dustin Hoffmanin ja Barbra Streisandin roolihahmojen vuoksi.
Viimeisin osa, Pienin painajainen perheessä, tuntuikin jo vähän pakonomaiselta elokuvasarjan venyttämiseltä ja rahastukselta, mutta meidän onneksemme se tehtiin. Saatiin jälleen Suomi mainittua! CIA:n entinen agentti Jack on Kylmän sodan aikana työskennellyt Helsingissä ja viettänyt aikaa ihastuttavan suomalaisagentti Aatukka Kokkosen kanssa.
Olivatkohan he hengailleet Helsingin kauppatorilla?
Jäätävän kylmä Suomi
Alfred Hitchcockin vuonna 1954 tuottamaa ja ohjaamaa Takaikkunaa pidetään yhtenä maailman parhaista elokuvista. Elokuvassa ammattivalokuvaaja Jeff (James Stewart) joutuu jäämään jalka paketoituna kotiinsa, ja rupeaa tylsistyneenä kyttäämään naapureitaan.
Ihan hirveästi en halua juonesta paljastaa, jos jollakin on tämä mestariteos katsomatta, mutta Jeff ei ole valmis asettumaan aloilleen tyttöystävänsä Lisan (Grace Kelly) kanssa, koska heidän elämäntyylinsä ovat niin erilaiset. Jeff kiertää kuvaamassa ympäri maailmaa vaikeissakin olosuhteissa ja muotia rakastava Lisa nauttii New Yorkin hienostoelämästä.
Eräänä iltana he käyvät keskustelua aiheesta, ja Jeff nostaa (videon kohdassa 1:25) Suomen esille yhtenä äärimmäisistä paikoista, joissa Lisa ei pärjäisi: ”nuo sukkahousut ja pikkuruiset alusvaatteesi tekevät lähtemättömän vaikutuksen Suomessa, juuri ennen kuin palellut kuoliaaksi”. Olisiko tässä kenties elokuvamaailman ensimmäinen Suomi mainittu -kohtaus!?
Suosittelen Lisalle tutustumista kerrospukeutumiseen, jos aikoo talviaikaan torille juhlimaan!
Suomalaiset pelastavat zombeilta
Epidemian lailla leviävä virus on päässyt valloilleen, ja tartunta muuttaa ihmiset raivonvallassa pureviksi ja tappaviksi zombeiksi. Danny Boylen, vuonna 2002 ohjaamassa 28 päivää myöhemmin -elokuvassa seurataan pientä joukkoa ihmisiä, jotka yrittävät pysyä hengissä yhteiskunnan kaaduttua. Jo aiemmin The Beach -elokouvassa Boylen kanssa työskennellyt suomalainen Jukka Hiltunen on pienessä roolissa aivan elokuvan alussa. Mutta se ei ole ainut Suomi-juttu tässä kauhuelokuvassa.
Elokuvan loppukohtauksessa pelastuneet heiluttavat kylttiä ja yrittävät herättää yläpuolella lentävän suomalaisen hävittäjän huomion. Koneesta lähetetään radiokutsu ”Lähetätkö helikopterin?” selvällä suomen kielellä.
Hurraa! Tarkoittaako tämä sitä, että jos tapahtuu zombivallankumous, niin Suomi on kaukana pohjoisessa turvassa?
Helsinki-syndrooma??
Tiedättehän sen psykologiassa tunnistetun syndrooman, jossa panttivangit alkavat tuntea sympatiaa kaappaajiaan kohtaan ja saattavat myöhemmin puolustella heitä. Monessa tv-ohjelmassa ja elokuvassakin mainittu Helsinki-syndr…
Hetkinen, kyseessähän on Tukholma-syndrooma!! Se on saanut nimensä vuonna 1973 Tukholmassa tapahtuneesta pankkiryöstöstä, jossa varkaat ottivat neljä pankkivirkailijaa kuudeksi päiväksi panttivangeiksi. Tilanteen lauettua panttivangit puolustivat kaappaajia eivätkä suostuneet todistamaan heitä vastaan.
Jostain syystä viihdemaailmassa on tähän psykologiseen tilaan viitattu useammin kuin kerran nimellä Helsinki-syndrooma. Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli -elokuvassa aiheella, ja tällä yllättävän yleisellä harhaluulolla vitsaillaan, kuten ylläolevalta videolta voi nähdä. Panttivankitilanteiden ekspertti puhuu Helsinki-syndroomasta, johon uutisankkuri tarkentaa ”siis Helsinki, Ruotsissa”, joka kuitenkin korjataan Suomeksi.
Top Gear -ohjelmassa yksi juontajista, Richard Hammond, on sanonut ”ymmärtävänsä niitä, jotka kärsivät Helsinki-syndroomasta”. Kollegat eivät luonnollisesti päästä Hammondia virheensä jälkeen helpolla. Myös Salaisissa kansioissa, viidennen tuotantokauden 19. jaksossa, Fox Mulder (David Duchovny) kieltää kärsivänsä Helsinki-syndroomasta vapauduttuaan panttivankeudesta.
Ruotsalaiset eivät ole koskaan pitäneet syndrooman nimestä, koska se kuulemma luo Tukholmasta vääränlaisen mielikuvan. Onko tämä ruotsalaisten salajuoni? Yrittävätkö he vaivihkaa sysätä syndrooman meidän nimiimme?
Sekoilua kansalaisuudessa ja kielessä
Tämä melko huvittava kohtaus on vuoden 2001 elokuvasta Salasana: Swordfish. Elokuva sai kriitikoilta murska-arviot, mutta fanien keskuudessa se on noussut kulttiasemaan.
Suomi nousee kuvaan, kun FBI kuulustelee kiinniotettua tietokonehakkeria, Axl Torvaldsia. Hahmo on itseasiassa nimetty Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjän, suomalais-amerikkalaisen Linus Torvaldsin mukaan.
Katsojalle jää hiukan epäselväksi elokuva-Torvaldsin kansalaisuus: lentokentällä hänellä näyttää olevan sekä Suomen että Saksan passit, mutta liittovaltion poliisit selvästi olettavat hänen olevan suomalainen. Kuulustelussa Torvalds puhuu asianajajalleen selvää saksaa, ja eräs poliisi kimpaantuu, kun tämä vetoaa Suomen lakipykäliin. Poliisi sanoo Torvaldsille: ”Näetkö jossain Suomen lippua, IKEA-poika?”, johon Torvalds nauraen kommentoi IKEAn olevan ruotsalainen.
Kuulostaako suomi ja saksa muiden korvaan todella samalta? Ainakin Internetin ihmeellisessä maailmassa ihmiset ajattelevat Torvaldsin puhuvan suomea. Joka tapauksessa rasti ruutuun; Suomi mainittu. Se tietysti jää vähän kaivelemaan, että Ruotsi piti vetää hommaan mukaan.
Suomalaisuusko muka huono asia?
Jos etsit helppoa komediaa katsottavaksi, niin valitse Will Ferrellin Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda (2004) tai sen jatko-osa Uutisankkuri 2: Legendan paluu (2013). Tai katso molemmat Hollywoodin ykköstähtiä vilisevät elokuvat.
Jatko-osan aivan alussa suosittu uutisankkuri Mack Tannen (Harrison Ford) on jäämässä eläkkeelle ja haluaa ylentää Christina Applegaten esittämän Veronica Corningstonen ja erottaa Will Ferrellin esittämän surkean uutisankkurin Ron Burgundyn. Tannen kävelee Burgundyn eteen ja kysyy tältä: ”Mikä sinä oikein olet? Suomalainen?” Burgundy vastaa olevansa sataprosenttisesti meksikolainen.
Tästä tietysti pitäisi suomalaisena olla innoissaan, mutta Ron Burgundyn vertaaminen meihin on aika kyseenalaista kunniaa.
Suomi on tuhoutunut
Maailmanlopun elokuva Armageddon oli julkaisuvuotensa 1998 katsotuin elokuva maailmassa. Spoiler alert: Bruce Willis pelastaa maapallon.
Maata on lähestymässä Teksasin osavaltion kokoinen asteroidi, joka iskiessään tuhoaisi kaiken elämän maapallolla. Sitä on kuitenkin jo edeltänyt monta meteoriittikuuroa. Aivan elokuvan alussa NASA:n komentokeskuksessa huomataan, että meteoriitit ovat kylväneet tuhoa Suomesta Pohjois-Amerikan itärannikolle asti. Hieman myöhemmin elokuvassa todetaan uudelleen Suomen joutuneen meteoriittipommituksen uhriksi. Oli ilmeisen tärkeää, että kaikki tiesivät maamme tuhoutuneen.
JES! Suomi maailmankartalle! Tai tässä tapauksessa kai pois kartalta.
Lue myös: Oodi Bruce Willisille – faktoja näyttelijäuransa jättävästä toimintatähdestä
Simpsonit esittelee Suomen kansallistanssin
Koska Simpsoneita on tehty jo 36 vuoden ajan (ensimmäinen jakso nähtiin 17. joulukuuta 1989) ja jaksoja tulee vuoden 2026 helmikuussa täyteen 800 kappaletta, ei ole kumma että joukkoon on mahtunut viittauksia Suomeen. Mutta viittauksia on ollut niin paljon, että ohjelman tuottajana ja roolittajana toimineella, suomalaiset sukujuuret omaavalla, Bonita Pietilällä on varmasti ollut näppinsä pelissä.
Simpsonit ovat saunoneet PALJON, pelanneet suomalaisia mobiilipelejä ja johtaja Burns on autonsa kanssa voittanut lentävän suomalaisen, Paavo Nurmen. Listafriikki päätyi valitsemaan videopätkäksi, kun Martin esittää Suomen kansallistanssia. Hänellä on päällään saamelaisten perinnepukua muistuttava asu, joka itseasiassa vilahtaa eräässä toisessakin Simpsoneiden jaksossa.
Seuraavalla kerralla, kun torilla tavataan, niin kaikkien on sitten pakko tanssia tätä meidän kansallistanssiamme. Lantiota vain kunnolla mukaan, niin kuin rehtori Skinner kehottaa! Eikä missään nimessä liikaa hymyä, koska olemmehan niin vakava kansa 😂.
Lue myös: 10 uskomatonta kertaa, kun Simpsonit ennusti tulevaisuuden
Ajankuluksi suomen opiskelua
Rillit huurussa -sarjan kolmannen tuotantokauden 12. jaksossa fyysikko Sheldon Cooper (Jim Parsons) on asentanut tietokoneeseensa uuden käyttöjärjestelmän ja päivittäminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Aikansa kuluksi Sheldon on jo siivonnut ja lopulta päätynyt tekemään jotain, mikä varmasti kestää kauemman kuin päivityksen latautuminen. Hän alkoi opiskella suomen kieltä.
Yllättävän sujuvasti ääntyvät helpot sanat kuten ”koira” ja ”sisään”, mutta ”rypäleet” onkin jo odotetusti haastavampi. Ja vaikka Sheldonin harjoittelu nostattaakin hymyn huulille, ei voi kuin arvostaa niitä, jotka oikeasti opettelevat suomen kieltä.
Mieti vaikka opettavasi ulkomaalaiselle, mitä tarkoittavat ja miten muodostuvat listan tässä kohdassa käyttämäni sanat: tietokoneeseensa ja nostattaakin.
Lue myös:
Suomen kunnanvaakunat ovat Suomen kuntien käyttämiä virallisia vaakunoita. Suomessa on vuonna 2025 yhteensä 308 kuntaa ja kaikilla niillä omat vaakunansa – joukkoon mahtuu monenlaista.
Listafriikki kahlasi läpi kaikki viralliset kunnanvaakunat ja valitsi niiden joukosta kymmenen sellaista, joissa on jotain hauskaa, erikoista tai kyseenalaista. Jokainen voi toki tulkita näitä vaakunoita omalla tavallaan, mutta tällä listalla mennään vahvasti pilke silmäkulmassa. Mieltään ei kenenkään kannata pahoittaa. Pääsikö sinun kotikuntasi listalle?
Laitila
Laitilan vaakuna on kunnianosoitus kaupungin elinkeinoelämälle. Laitila tunnetaan kananmunantuotannosta, joten siksi kuvassa on kukko. Kukon oikeassa jalassa oleva koveli taas symboloi alueen vuosisataista ammattimaista puuastiateollisuutta.
Ei mene läpi.
Vaakunassahan on ilmiselvästi Laitilan Kukko pullonavaajan kanssa. Mutta kunnianosoitus paikalliselle yhtiölle siis joka tapauksessa!
Nousiainen
Nousiaisten vaakunassa komeilee Pyhä Henrik piispanistuimellaan. Nopealla silmäyksellä vaakunassa ei ole mitään erikoista, mutta pidempi tarkastelu paljastaa kuvassa tapahtuvan pahoinpitelyn. Piispahan talloo maassa makaavaa miestä. Ei kovin hyvää käytöstä pyhimykseksi julistetulta kirkonmieheltä! Vai onko kyse sittenkin itsepuolustuksesta, sillä maahan poljetulla herralla näyttää olevan kädessään kirves?
Useimmat suomalaiset tuntevat legendan piispa Henrikistä. Tai ainakin hänen viimeisistä hetkistään opitaan koulussa: Talonpoika Lalli surmasi Henrikin kirveellä Köyliönjärven jäällä. Marttyyrikuoleman kokenut Henrik haudattiin oman toiveensa mukaisesti Nousiaisiin.
Vuoden 1430 tienoilla Nousiaisiin rakennettiin edelleen käytössä oleva Pyhän Henrikin kirkko, vaikka pyhäinjäännökset oli jo yli vuosisata aiemmin siirretty Turun tuomiokirkkoon.
Rautalampi
Kiistatta Suomen pride-henkisin vaakuna. Rautalammilla oltiin vuonna 1959 aikaansa edellä. Muualla Suomessa homoseksuaalisuus oli vankeudella rangaistava rikos ja virallisen tautiluokituksen mukaan sairaus, mutta Rautalampi lätkäisi vaakunaansa kaksi uroksen merkkiä.
Alun perin symboli on kuvannut sodanjumala Marsin kilpeä ja keihästä, ja sitä käytetään myös Mars-planeetan symbolina. Parhaiten se tunnetaan kuitenkin miehen ja muiden koiraiden sukupuolisymbolina.
Alkemiassa kuvio on ollut raudan merkki, mikä taitaakin olla sen virallinen yhteys Rautalammin vaakunaan.
Ii
Vaakunoissa esiintyvät eläimet näyttävät monesti melko hurjilta, mikä on tietysti tarkoituksenmukaista. Tiettyihin eläimiin liitetään ylväitä ominaisuuksia ja toisaalta eläin voidaan valita vaakunaan myös paikkakunnan nimen perusteella.
Iin vaakuna oli alunperin Kuivaniemen kunnanvaakuna, mutta vuonna 2007 siitä tuli Iin kunnan tunnus kuntaliitoksen myötä.
Vaakunassa on itämerennorppa, mikä viittaa paikkakunnan sijaintiin Pohjanlahden rannikolla. Symboliikkaa löytyy muutenkin: aaltoreunainen sininen pieli kuvaa alueella tapahtuvaa erityisen vauhdikasta maankohoamista, mihin Kuivaniemen nimikin viittaa.
Mutta miksi tuo hylje näyttää olevan henkihieverissä? Onko norpan kärsimys kuivalla maalla niin ikään hienovarainen viittaus alati kuivuvaan niemeen?
Imatra
Kun aivoihin iskeytyy jokin mielleyhtymä, niin siitä on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Joten anteeksi kaikki imatralaiset ja imatranmieliset, mutta tästä vaakunasta tulee välittömästi mieleen Schutzstaffelin symboli. Schutzstaffel tunnetaan paremmin nimellä SS-joukot, jotka olivat monien natsi-Saksan kauheuksien toimeenpanijoita.
SS-joukkojen merkki koostui kahdesta muinaisesta sowilo-riimusta, joka symboloi Aurinkoa ja voittamattomuutta. Tämän myös sig-nimellä tunnetun riimun, kuten monen muunkin historiallisen symbolin, maine tahriintui toisen maailmansodan myötä ja salamaa muistuttavasta kuviosta tulee automaattisesti mieleen natsit ja SS-joukot.
Joten ei paljon auta, että Imatran vaakunan kolme hopeasalamaa viittaavat oikeasti kaupungin vesivoimalaitoksiin.
Hyvinkää
Chiquita-banaaneja? Miten nämä trooppiset hedelmät liittyvät Hyvinkäähän?
Todellisuudessa vaakuna symboloi Hyvinkään historiallista, nyt jo hiipunutta, tekstiiliteollisuutta. Virallinen vaakunaselitys kuuluu näin: ”Sinisessä kentässä kolme hirsittäin asetettua, keskenään paaluittain järjestettyä kultasyöstävää, joiden kärjet ja langat hopeaa”.
Tuossa selityksessä on vähemmän järkeä kuin siinä, että Hyvinkään vaakunassa olisi kolme banaania.
Orimattila
Orimattilan vaakunan punaisella taustalla oleva hopeinen hevonen ja sen pitelemä viikate viittaavat paikkakunnan nimeen ja maatalouteen.
Ihan kiva ajatus.
Epäilen kyllä vahvasti, että inspiraatio on tullut aivan jostain muualta. Tämä on nimittäin suoraan Raamatun Ilmestyskirjasta.
Lopun ajan tapahtumista ilahduttavasti kertovassa Johanneksen ilmestyksessä mainitaan apokalyptiset ratsastajat. Ilmestyskirjan neljän ratsastajan on ajateltu olevan vertauskuvia taudeille, sodalle, nälänhädälle ja kuolemalle.
Neljäs ja viimeinen ratsumies, eli Kuolema, saapuu hallavalla (vaaleanharmaa) hevosella Tuonelan seuratessa perässä. Kuolemalla ei kuvauksen mukaan ole asetta mukanaan, mutta taiteessa se esitetään usein viikate kädessään – niinkuin vain viikatemieheltä odottaa sopii.
Vaaleanharmaa hevonen, viikate… Maailmanlopun meininkiä Orimattilassa.
Inari
Inarin kunnanvaakunassa ei ole kaikki ihan reilassa. Siinä vaikuttaa olevan sarvellinen kala. Tarkistus ei tuonut asiaan järkeä, sillä virallinen vaakunaselitys kuuluu näin: ”Mustassa kentässä uiva hopeinen siika päässään kultaiset poronsarvet”.
Vaikka eläimet ovat yleinen aihe vaakunoissa, niin kyllä tämä porosiika taitaa olla sieltä erikoisimmasta päästä. Vaikka tarueläimet ovat eurooppalaisissa vaakunoissa varsin yleisiä, on porosiika ainoa mielikuvitusolento Suomen kunnanvaakunoissa.
Kuvalla tietenkin viitataan Inarinjärven siikaan ja alueen porotalouteen, mutta toteutus on sangen omaperäinen. Vuonna 1954 hyväksytty vaakuna on suunniteltu vanhaan pitäjänsinettiin perustuen.
Keminmaa
Myös Keminmaan vaakuna perustuu pitäjänsinettiin: Kemin pitäjän vanhaan sinettiin. Lohi on tietenkin viittaus Kemijoen aiempaan merkitykseen lohijokena. Se oli itse asiassa ennen voimalaitosrakentamista yksi Euroopan tuottoisimmista lohijoista. Historia elää kuitenkin vaakunoissa.
Lohen lisäksi Keminmaan vaakunassa on lukko, joka kuvaa paikkakunnan historiallista roolia kirkollisena ja taloudellisena keskuksena Ruotsin vallan aikaisessa Kemin Lapissa.
Keminmaan tuoreemmat vaiheet eivät ole olleet yhtä loisteliaita – ei taida lohellekaan käydä hyvin, kun on jäätävän kokoinen lukko suussa!?
Nurmijärvi
Nurmijärven vaakunan merkitystä ja sen kuvien yhteyttä kuntaan ei tarvitse kauaa hakea. Vaakunan seitsemän pellavapäistä nuorukaista ovat viittaus Nurmijärvellä syntyneeseen kirjailija Aleksis Kiveen sekä hänen Seitsemän veljestä -teokseensa, jota Suomen kansallisromaaniksikin kutsutaan.
Nurmijärven vaakunaa on tulkittu myös hieman eri lailla. Parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut brittimies Joel Willans tunnetaan kansainvälisestikin suositusta Very Finnish Problems -brändistään, johon kuuluu esimerkiksi satojentuhansien seuraajien some-tilejä, kaksi menestynyttä kirjaa ja verkkokauppa.
Willans arvioi vuonna 2018 ilmestyneessä More Very Finnish Problems – An Even More Essential Guide To Surviving In Finland -kirjassaan, että Nurmijärven vaakunassa ei suinkaan ole vaaleatukkaisia suomalaisia nuoria miehiä, vaan Yhdysvaltain silloinen (ja neljän vuoden tauon jälkeen taas nykyinen) presidentti Donald Trump. Willansin mukaan vaakunassa on aivan selvästi seitsemän Trumpin profiilia.
Ja nyt vaakunan miehiä on vaikea enää nähdä millään muulla tavalla.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Varma vapun merkki on verrattain uusi juttu Suomessa: Mistä opiskelijoiden haalariperinne on saanut alkunsa?
Tällä kertaa Listafriikin lukijoiden kysymyksissä pohditaan sitä, että mistä opiskelijoiden haalariperinne on saanut alkunsa. Aihe on varsin ajankohtainen, sillä pian juhlitaan vappua!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä opiskelijoiden haalariperinne on saanut alkunsa?
Ainakin yliopistokaupungeissa on yksi varma vapun merkki: haalareihin pukeutuneet opiskelijat. Haalareita toki pidetään muutenkin erinäisissä riennoissa ja opiskelijabileissä, mutta tuskin mikään muu yksittäinen hetki vuodesta täyttää kaupunkien katuja haalariväellä yhtä paljon kuin vappu.
Moni varmasti muistaa vielä vuosienkin päästä sen hetken, kun veti opiskelijahaalarin ensimmäistä kertaa ylleen. Se oli merkki siitä, että kuuluu johonkin porukkaan. Vaikka useimmiten opiskelijakaverit ovat kaikki entuudestaan täysin outoja ja kotoisin ympäri Suomea, yhdistää tuo samanvärinen haalari tietyn alan tai tiedekunnan tai ainejärjestön opiskelijoita taustasta huolimatta.
Haalarilla on helppo rymytä menemään eikä ole niin väliä, vaikka sen kanssa laskisi laskiaisena lumista mäkeä tai istuisi huhti-toukokuun vaihteessa puiston märällä nurmikolla.
Vaikka opiskelijahaalarit ovat nykyään tuttu näky korkeakoulukaupungeissa, niin Suomessa opiskelijoiden haalariperinne on yllättävän lyhyt.
Perinne on matkittu Ruotsista, jossa tekniikan alan opiskelijoilla oli kaksi frakkia: toinen akateemisiin juhliin ja toinen ”rellestämiseen”. Koska kaikilla opiskelijoilla ei ollut varaa hankkia kahta frakkia, vetivät he bileisiin vaihtoehtoisesti esimerkiksi labratakkinsa tai työhaalarinsa.
Ensimmäisinä opiskelijahaalarit nähtiin 1960-luvulla Otaniemen teknillisen korkeakoulun opiskelijoilla eli teekkareilla. Haalarit saattoivat olla kesätöistä jääneitä työhaalareita tai yrityksiltä erilaisiin tapahtumiin hankittuja sponsorihaalareita.
Hiljalleen Suomen teekkareiden eri ainejärjestöt alkoivat hankkia yhteneväisiä haalareita, joilla nämä killat erottuivat toisistaan. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin – 1980-luvulla – haalarit rantautuivat muihin korkeakouluihin; ensin osakuntiin ja sen jälkeen tiedekuntiin. Nykyisin haalareita käyttävät kaikki korkeakouluopiskelijat.
Lue myös:
Suositut suomalaiset lastenlaulut ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Mutta onko niiden sanoituksia kukaan koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään?
Osa kappaleista on sovinistia, osa äärimmäisen surullisia ja jotkut suoraan onnettomuuksilla ja kuolemalla pelottelevia. Jopa härskejä, jos laulaja niin haluaa ajatella. Näitä sitten ilolla lauleskellaan perheiden keskuudessa, päiväkodeissa ja kouluissa.
Tietysti lauluja voi hoilotella menemään sanoista sen suuremmin välittämättä, mutta jos lyriikoita pysähtyy miettimään, on osa niistä sanomaltaan vähintääkin kyseenalaisia.
Tässä siis Listafriikki.com:n kummalliset suomalaiset lastenlaulut. Ja muistakaa, huumorin käyttö on sallittua, jopa toivottavaa!
Tuu tuu tupakkarulla
Tuu tuu tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turuntietä,
hämäläisten härkätietä.
Vanha suomalainen kansanruno luo kummallisen yhteyden nukutettavan lapsen ja tupakan välille. Miten sääntö-Suomi ei ole jo iskenyt tähän satoja vuosia vanhaan tuutulauluun?
Asiaa kun kaivaa vähän syvemmälle, niin selviää, että suosittu viljelykasvi tupakka kiedottiin korjattaessa isoiksi rulliksi, joiden tiukka muoto muistutti kehtoon kapaloitua vauvaa. Tupakka oli myös arvokas tuote kaupankäynnissä, joten lasta verrattiin kalliiseen nautintoaineeseen.
Laulun sanat pitäisi kahdestakin syystä päivittää nykypäivään: Sen lisäksi, että nykyään tupakan terveysvaikutukset tiedetään oikein hyvin, tiedetään myös, että kukaan täysjärkinen ei valitse ajoreitikseen Hämeen Härkätietä valtatie 10 sijasta.
Saku Sammakko
Viimeisen päälle naisia rienaava ja alentava kappale. Koko kappale on varmasti kaikille tuttu, joten en sitä tähän kirjoita, mutta tiivistettynä tarina menee näin: Saku Sammakko on lähtenyt morsiamen hakuun. Hillevi Hiiri on ollut Sakuun aiemmin ihastunut, mutta sammakon vitkasteltua on Hillevin perheessä päätetty, että nyt on tyttö saatava vihille.
Pakkoavioliiton uhri Hillevi on naimassa Matias Myyrän, jolla on hygienian kanssa ongelmia. Hillevi on kuitenkin tunteidensa vietävissä (niin kuin naiset yleensäkin tämän laulun mukaan ovat) ja lähtee ensimmäisen vastaantulevan muusikon matkaan.
Alunperin 1500-luvun skotlantilaisesta kansanlaulusta käännetty suomalaisversio levytettiin vuonna 1961. Vaikka tämä kappale on muuten tarinaltaan vanhanaikainen, niin sen lopusta löytyvä piiloviesti oli aikaansa edellä, ja siitä iso plussa! Selvästi tuolloin ymmärrettiin kaikkien ihmisten samanarvoisuus ja kannatettiin sukupuolineutraalia avioliittolakia, koska lopussa Saku ei huomaakaan Matias Myyrässä enää yhtään mitään vikaa.
Jänis istui maassa
Suomessa ei varmasti ole tunnetumpaa lastenlaulua kuin ”Jänis istui maassa”. Ehkä ”Hämä-hämähäkki”, jossa siinäkin on hieman kyseenalainen hetki päähenkilön elämässä, kun rankkasade iskee. Onneksi tiedämme, että hämähäkin tarina päättyy hyvin, mutta miten käy sairastavan jäniksen?
Kappaleen neljä ensimmäistä säkeistöä kertovat huolenpidosta, parantumisesta ja siitä, kuinka jänis lopulta puikkii pakoon. Viides säkeistö tuhoaa kuitenkin pupun onnellisen lopun.
1.
Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen.
Mikä sull’ on jänönen,
kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.
5.
Varo metsäkoiraa jänönen, jänönen.
Koira siit’ on iloinen,
kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.
Joutuuko jänis siis heti loukkaantumisesta selvittyään koiran hampaisiin? Säkeistössä ei jossitella, vaan annetaan ymmärtää, että koiran hartain toive on jo toteutunut. Elämän realiteetit halutaan siis opettaa taaperoille jo hyvin varhain!
Lasten liikennelaulu
Vaikka Lasten liikennelaulu levytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1955, ovat Helena Eevan sanat hyvin relevantit edelleen. Neuvotaan olemaan tarkkaavainen ja varovainen liikenteessä. Säkeistöissä ohjataan suojatien yli kävelyyn ja turvautumaan poliisisetään, jos oikein on kova hätä.
Laulua on laulettu kouluissa ja onpa se varmasti päätynyt monen täysi-ikäisen onnittelukorttiinkin, kun autokoulu on saatu kunnialla suoritettua loppuun. Mutta viimeinen säkeistö on usein jätetty pois korteista ja lauluista, myös silloin kun kappaletta on vuosien mittaan levytetty uudelleen. Se on ihan silkkaa pelottelua ja vie opettavaisen laulun turhan synkille vesille.
1.
Valppain mielin muista sä aina
vaaroja liikenteen.
Kaikki säännöt mieleesi paina,
paina ne tarkalleen.
Säännöt ne vasta auttavat lasta
turvassa kulkemaan.
Vältä vaaraa uhmailemasta,
sääntöjä seuraa vaan.
Kertosäe
Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton.
4.
Leikitellä ei pidä tiellä,
sen sinä muistat kai.
Monta kertaa leikit ne siellä
hirveän lopun sai.
Äitikin uottaa, toivoo ja luottaa
lapsia koulustaan.
Ei saa huolta äidille tuottaa
tuhmilla tempuillaan.
Vai mitä olet mieltä ”hirveästä lopusta”?
Neljä kissanpoikaa
Kappale on ihan opettavainen, mutta saattaa aiheuttaa traumoja ensimmäisellä kuuntelukerralla.
Laulun alussa äitikissa varoittaa pentujaan syksy- ja kevätjään heikkoudesta, ja kieltää näitä menemästä järvelle. Mutta kun äidin silmä välttää, niin kissat ovat, yllätys yllätys, tottelemattomia ja toimivat vastoin äidin ohjeita. Ja huonostihan siinä käy!
Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa,
kohta jäällä liukkahalla alkoi temmeltää,
hetken vielä leikki kesti vekkuleitten pienten,
sitten aivan yllättäin murtui alla jää.
Miu, mau, miu, mau, auttakaa, oi miu mau,
auttakaa oi miu mau, mirrit vaikertaa.
Miks’ äidin neuvoja me emme totelleet,
on kuolo siitä seuraus ja äidin kyyneleet.
Laulu ei kuitenkaan, pahaenteisestä jäihin uppoamisesta huolimatta, pääty paleltumiskuolemaan, vaan sankarikoira Halli kiskoo viime hetkellä kurittomat mirrit järvestä ja antaa niiden kuulla kunniansa. Tarinan mukaan kissat tottelivat siitä lähtien aina äidin neuvoja.
Ja juuri sen takia kyseessä olikin tarina.
Viisi pientä ankkaa
Sovinismia parhaillaan!
Viisi pientä ankka lähti leikkimään,
vuorten taakse kauas pois.
Äiti-ankka sanoi että kvaak kvaak kvaak,
mutta vain kaksi ankkaa tuli takaisin.
…..
Yksi pieni ankka lähti leikkimään……
…muttei yhtään ankkaa tullut takaisin.
Silloin isä-ankka nosti päänsä kaislikosta ja
sanoi mahtavalla äänellä KVAAAAK!
Ja niin kaikki ankat tuli takaisin.
Naurettava ja vanhanaikainen ajatus, että äidillä ei olisi jälkikasvuun minkäänlaista auktoriteettia.
Saanen myös huomauttaa törkeästä asiavirheestä: sinisorsauros ei osallistu millään muotoa poikasten hoitoon.
Viimeinen mammutti
Hevisaurus-yhtyeen vuonna 2009 julkaisema kappale, Viimeinen mammutti, ei ollut allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu. Onneksi en ole sukulaislasten kanssa päätynyt katsomaan bändin esityksiä, koska siinä olisi yhtä jos toistakin alkanut hävettää tädin vollottaminen. Miten pienille lapsille on voitu tehdä näin surullinen kappale????
Toki se kertoo todellisista tapahtumista ja eläinlajin sukupuuttoon kuolemisesta, mutta kyllä riipaisee sydäntä. Tässä pieni ote sanoituksesta, niisk!
Tähtiin katsoo muistaen
Sanat viisaat veljien
Suuret silmät hymyillen
Ummistaa
Missä kuljet milloinkin
On jossain koti kuitenkin
Sen vielä nähdä saat
Tuuli tuivertaa
Hankeen peittyy koko maa
Puun alle nukahtaa
Hyvää yötä viimeinen mammutti
On aika mennä nukkumaan
Hyvää yötä viimeinen mammutti
Sinut vielä muistetaan
Muuten, Rölli-peikon Elefantti-Antti ja Siili Suhonen -kappale menee tähän samaan kategoriaan! Molemmilla on surkea elämä, mutta kuoleman jälkeen kaikki on hyvin ja kummatkin saavat asua ikuisuuden suosikkipaikoissaan.
Missäs niitä nenäliinoja oli?
Putte-possun nimipäivät
Putte-possun nimipäivää eilen vietettiin,
vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin.
Ensin tikkukaramelli heille tarjottiin,
sitten vielä pullakahvit keitettiin,
ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisin saanut olla mukana.
Kolmen säkeistön verran kerrotaan siitä, kuinka eeppiset bileet Putte-possun nimipäivät olivat: oli runsaat tarjoilut, puheita ja erilaisia leikkejä. Selvästikin laulun kertoja tunsi Putte-possun ja oli jo Facebookista saanut täyden raportin edellispäivän juhlista. Mutta MIKSI häntä ei oltu kutsuttu? Kaikki ystävät ja tutut oli paikalla, mutta hän yksin jäi ulkopuolelle ja toivoo vain, että olisi saanut olla mukana.
Taas olisi lapsiasiavaltuutetulle tehtävää! Toki hän on valitettavasti joutunut ihan oikeassa elämässä ottamaan kantaa aiheeseen, ja on esittänyt niinkin pöyristyttävää ajatusta, kuin että lapsen synttäreille tulisi kutsua kaikki luokkatoverit.
Ruttusen oikosulku
Viimeisen mammutin yhteydessä jo mainitsin Röllin surullisesta Elefantti-Antti ja Siili Suhonen -kappaleesta. Mutta Ruttusen oikosulku vuodelta 1993 on aivan omaa luokkaansa, kun käsitellään tosielämän kiemuroita lastenlauluissa. Tuskin kukaan on pienenä kiinnittänyt näihin lyriikoihin mitään huomiota, mutta olisi hauska kuulla mitä 80- ja 90-lukujen vanhemmat ovat olleet sanoituksista mieltä?
Tässä otteita Ruttusen oikosulusta:
Oli vanhoja jo kumpikin Ruttunen ja Ella
Ruttunen oli robotti ja Ella sähköhella
Oli yhdessä pitkän taipaleen eläneet nää kaksi
mutta Ruttunen rupesi miettimään muuttuisiko paremmaksi
jos Ellan vaihtaisi uudempaan hellaan hieman kuumempaan
jossa toisenlaiset nappulat, eikä kuulu kolinat
Yhtenä iltana Ruttunen tapasi mikroaaltouunin
meni oikosulkuun kerralla oli hetki mitä kuumin
paloi Ruttuselta kondensaattori ja vastuksetkin
eikä sähköhella Ellaa muistanut kuin pienen hetken
Niin Ruttunen lähti
oli löytänyt hän uuden
mikroaaltouunin
alle kahdenkymmenenkuuden
joka äkkiä lämmitti kuumaksi
ei pysty moiseen Ella
kyllä mikroaaltouuni on parempi
kuin vanha ruosteinen sähköhella
Tarina päättyy niin, että mikroaaltouuni treffaa tietokoneen ja lähtee tämän matkaan. Ruttunen palaa häntä koipien välissä Ellan luo, Ella antaa hairahtumisen anteeksi ja sen pituinen se.
Nuo sanat ovat aivan käsittämättömät!! Täytyykin alkaa kuuntelemaan, mitä muita opetuksia Röllin lauluihin on kätkettynä.
Minusta tulee isona
Minusta tulee isona -kappale on levytetty vuonna 1979, ja periaatteessa sen pohjimmainen ajatus unelma-ammatista on mainio. Laulussa käsitellään laajasti erilaisia ammatteja ja lopun ajatus ”kaikista tulee isona jotain aivan varmasti” on mukavan kannustava.
Mutta mitä jos kerron, että säkeistöt laulaa vuorotellen tyttö ja poika. Tyttö aloittaa.
Minusta tulee isona hyvä iskelmälaulaja.
Sitten levyjä teen, kunnes naimisiin meen
jonkun juhannuksen aikana.
Minusta tulee isona paras tenniksen pelaaja.
Aina pyttyjä saan, niitä kaappiini paan,
voiton otan joka kerralla.
Minusta tulee isona joku semmonen karjakko,
joka lehmiä lellii ja niityllä kellii
ja tuo kukkia myös maljakkoon.
Minusta tulee isona ihan oikea lentäjä.
Halki ilmojen tien minä ihmiset vien
sinne, minne ne on vietävä.
Minusta tulee isona kiltti sairaanhoitaja.
Minä hoitelen vaan, kaikki terveeks saan,
olen heikommille voimana.
Minusta tulee isona oman kuormurin kuljettaja.
Ajan laastia vaan kuorma kukkurallaan,
kaikki tiet on minun tunnettava.
Minusta tulee isona oikein kuuluisa taiteilija.
Taulut kauniit mä luon, niitä näyttelyyn tuon,
sitten tulee joku ostaja.
Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti.
Että sellaista. Onneksi näistä stereotypioista on (lähes) päästy eroon. Tuo ensimmäisen säkeistön ”kunnes naimisiin meen” on selkäpiitä karmiva.
Suomalaiset lastenlaulut loppukevennys:
Telefooni Afrikassa:
Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää.
Lue myös:
- Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännöskappaleita
- Suomalaiset sanonnat: Onko näissä mitään järkeä?
-
#vainsuomijutut1 päivä sittenAikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännöskappaleita
-
Yleistieto1 viikko sitten
Mistä keisarileikkaus on saanut nimensä? Yhteys Julius Caesarin syntymään on vain sitkeä myytti
-
Elämäntapa1 viikko sitten
Miten nukahtaa helposti? 10 erikoisempaa vinkkiä, jotka auttavat nukahtamaan nopeasti
-
Viihde6 päivää sitten
O. J. Simpson oli liian viaton terminaattoriksi: 10 ikonista elokuvaroolia, jotka melkein menivät jollekin muulle – osa 1
