Maailma on mittayksikköjä pullollaan. Jotkin niistä ovat hieman omalaatuisia, mutta jokaisella on aikansa ja paikkansa.

Suurin osa maailmasta käyttää kansainvälistä yksikköjärjestelmää eli SI-järjestelmää, johon kuuluvat muun muassa sekunnit, metrit ja kilogrammat. Niillä ei kuitenkaan aina onnistuta parhaimmalla mahdollisella tavalla havainnollistamaan haluttua asiaa, joten siksi on olemassa näitä toinen toistaan omituisempia mittayksikköjä.

Listafriikki keräsi kymmenen erikoista mittaa, joita ei ehkä ihan jokapäiväisessä elämässä tule käyttäneeksi. Toki tämän listan jälkeen siihen voi tehdä muutoksen!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset erikoiset mittayksiköt ovat luvassa myöhemmin.

Vohveliravintola

Waffle House -taulukko on Yhdysvaltain hätätilaviraston, FEMA:n, käyttämä mittari. Sillä määritellään myrskyjen vaikutuksia asuinalueilla sekä yhteisöjen kykyä toipua vahingoista. Taulukon avulla voidaan arvioida, miten todennäköisesti jollain tuhoalueilla tarvitaan apua. Waffle House -vohveliravintolaketju on päätynyt mittariksi katastrofivalmiutensa vuoksi, sillä se on tunnettu siitä, että ravintolat pitävät ovensa auki rajujenkin myrskyjen aikana.

Waffle House -taulukko luotiin vuonna 2011 tuhoisasti iskeneen tornadon jälkeen. Kaksi Waffle Housea pysyi silloin auki. Taulukko voi kuulostaa täysin hullulta, mutta FEMA pystyy kyseisiä ravintoloita seuraamalla ohjaamaan resurssinsa niitä eniten tarvitseville alueille.

Taulukossa on kolme tasoa: Vihreä (koko ruokalista) tarkoittaa sitä, että ravintolassa on edelleen sähköt, eikä tuhoja juurikaan ole. Keltaisella tasolla (rajoitettu ruokalista) ravintolan täytyy käyttää varageneraattoreita, eivätkä toimitukset kulje normaalisti.

Viimeinen, eli punainen taso, tarkoittaa sitä, että Waffle House on suljettu. Silloin asiat ovat todella huonosti.

Partasekunti

Partasekunti on matka, jonka keskimääräinen partakarva kasvaa sekunnissa. Puhutaan siis äärimmäisen lyhyestä matkasta. Mittayksikkö on tietysti huumorilla tehty, mutta silti yllättävän suosittu. Myös Googlen mittayksikkömuunnin tunnistaa partasekunnin (engl. beard second).

Partasekuntia on hieman vaikea määritellä virallisesti, sillä kaikki parrat kasvavat erilaista vauhtia. Yleisesti sen kuitenkin ajatellaan olevan 5 nanometriä; yksi nanometri on millimetrin miljoonasosa. Google käyttää muuntimessaan juuri tuota lukua. Viiden nanometrin mitta on saatu siitä, että ”keskivertoparta” kasvaa noin 15 senttimetriä vuodessa.

Maantieteelliset kohteet

Australiassa käytetään hyvin virallisissakin yhteyksissä veden määrän ilmoittamiseen sydharb-mittaa. Yksi sydharb on noin 500 000 000 000 litraa, eli saman verran kuin Sydneyn kuuluisassa satamassa virtaa vettä nousuveden aikaan. Sitä käytetään, kun puhutaan esimerkiksi tulvista tai joessa virtaavasta vesimäärästä.

Briteillä on monia kummallisia tapoja kuvailla jonkun asian kokoa, esimerkiksi joku rakennus voi olla kolmen kaksikerroksisen bussin korkuinen. Pinta-alaa kuvaavana yksikkönä on toiminut jo siirtomaa-ajoilta saakka wales. Yksi wales on luonnollisesti Walesin kokoinen, noin 20 000 neliökilometriä.

Tavallisen ihmisen oli walesin avulla helppo ymmärtää, minkä kokoluokan alueesta oli kyse. Kun Yhdysvallat aloitti Vietnamin sodan, esittelivät brittimediat Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan maan ”14 kertaa Walesin kokoisena”.

Yhdistyneen kuningaskunnan liittyessä Euroopan unioniin vaihtui määre Belgiaksi, joka on noin puolitoistakertainen Walesiin nähden. Se oli kansainvälisempi ja nähtiin parempana vaihtoehtona. Brexitin myötä on taidettu palata vanhaan tuttuun Walesiin.

Mickey Mouse

Mickey Mouse, eli Mikki Hiiri, on tietokoneinsinöörien ja ohjelmoijien käyttämä määre, ja sillä viitataan tietenkin tietokoneen hiireen. Yksi mickey on pienin liike, jonka tietokone havaitsee, ja joka ”normaaleilla” mitoilla on noin 0,1 millimetriä.

Tietokoneen hiiren herkkyys ilmoitetaan yhtälailla mikkeinä senttimetriä kohden ja sen nopeus taas on mikkejä sekunnissa.

Poronkusema

Eihän outoja ja hauskoja mittayksikköjä voi listata ottamatta mukaan poronkusemaa!? Vaikka se on useimmille suomalaisille tuttu termi, aiheuttaa se ulkomailla kovasti hilpeyttä.

Kaikessa koomisuudessaan poronkusema on hyvin looginen mitta. Se on matka, jonka poro voi kulkea virtsaamatta. Mitta oli tärkeä tietää aikana, jolloin porojen vetämillä reillä kuljettiin pitkin jylhää Lappia. Porot eivät nimittäin kykene samaan aikaa kävelemään ja pissaamaan, ja liian pitkään virtsaamatta oleminen saattoi pahimmillaan johtaa porojen halvaantumiseen.

Poronkusema on maksimissaan 7,5 kilometriä, jonka jälkeen on viimeistään syytä pysähtyä helpotukselle.

Lue myös:

• Kaksimielisyys kunniaan – 10 upeasti epäonnistunutta logoa
• 10 yksinkertaista laskuvirhettä, jotka johtivat katastrofiin
• Mitä tarkoitetaan yhdennellätoista hetkellä?

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi nenää kirvelee ja sattuu, kun sinne menee vettä. Moni tietää sen tunteen: voimakas polttelu nostaa jopa kyyneleet silmiin.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi nenää kirvelee, kun sinne menee vettä?

Jos hyppää uima-altaaseen tai järveen, niin vettä voi hulahtaa nenään vauhdilla ja voimalla. Se voi saada aikaan ikävän kirvelevän tunteen ja siksi toiset pitävätkin nenästä kiinni veteen hypätessään.

Nenän sisällä on paljon hermopäätteitä, jotka tietenkin havaitsevat sisään purskahtavan veden ja ilmoittavat sitten aivoille, että täällähän tapahtuu jotain ylimääräistä. Aivot kytkevät päälle kivun tunteen, jotta henkilö pyrkisi eroon vedestä.

Nenässä on myös melko lämmin – sielä on tietenkin ruumiinlämpöistä eli suunnilleen 37 astetta. Yleensä ulkopuolelta tuleva vesi on viileämpää ja jo sekin yksinään on järkytys elimistölle.

Tapahtuu sama ilmiö kuin niin sanotussa ”aivojen jäätymisessä”, joka tunnetaan ehkä paremmin englanninkielisellä nimityksellä brain freeze. Se johtuu äkillisestä lämpötilan muutoksesta. Kurkussa on paljon verisuonia, jotka menevät šokkiin ja supistuvat kylmäkosketuksesta. Kun kylmä ruoka tai juoma nielaistaan, antaa keho verisuonille käskyn jälleen laajentua.

Aivoihin verta vievien verisuonten nopea supistuminen ja laajentuminen saa niitä ympäröivät hermosolut lähettämään signaalin tuntokeskukseen, että jotain kummallista on meneillään. Aivot tulkitsevat tapahtuman kipuna, mutta paikallistavat sen virheellisesti suun sijasta otsaan.

Ilmiö on sama silloin, kun nenään pääsee kylmää vettä, mutta tässä tapauksessa aivot osaavat paikallistaa tuntemuksen nenään.

Kylmä ja yllättäen nenään menevä vesi on siis järkytys, mutta lämpötila ja vieraan nesteen läsnäolo eivät ole ne merkittävimmät syyt epämiellyttävään tunteeseen. Pahinta myrkkyä on makea vesi, jota esimerkiksi kaikkien uima-altaiden ja järvien vesi on. Kaikki ihmisen kehon solut ovat suolaisia, joten makean veden kohtaaminen on niille järkytys.

Vesi ryöppyää soluihin yrittäen tasapainottaa solukalvon eri puolilla olevien nesteiden väkevyyseroa. Tästä yhtäkkisestä tunkeutumisesta ja solujen täyttymisestä aiheutuu kivulias ja polttava tuntemus.

Nenän limakalvon solut ovat kovalla koetuksella, kun ne yrittävät tuottaa tarpeeksi räkää päästäkseen eroon makean veden invaasiosta. Siksi uidessa tulee myös usein tarve niistää.

Lue myös:

• Miksi ihminen on ainoa eläin, joka itkee? 10 faktaa itkemisestä ja kyynelistä
• Lukijoilta: Kauanko ihminen pystyy olemaan hengittämättä?
• 10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi ylös kuolleista

Tällä listalla on tiedossa faktoja heinäkuusta ja heinäkuussa syntyneistä; tuttuun tapaan tiukan tutkimustiedon ja viihteellisen hömpän iloisena sekamelskana.

Listafriikki selvittää muun muassa sen, mistä heinäkuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri heinäkuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista ja -kivistä kiinnostuneille.

Lisäksi otamme katsauksen siihen, minkälaisia heinäkuussa syntyneet ovat tutkimusten mukaan ja minkälaista urapolkua juuri tässä kuussa syntyminen saattaa povata.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kuluvan kuun 22. päivään asti synttäreitään viettävien horoskooppimerkki on Rapu. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Rapu on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat tuntevat täysillä – sekä vihaa että rakkautta.

Heinäkuun lopulla, 23. päivästä eteenpäin, syntyneiden horoskooppimerkki on Leijona, joka kuuluu tulimerkkeihin. Tulimerkin edustajana Leijona on kunnianhimoinen idealisti, joka unelmoi isosti ja vetää sen vuoksi muita puoleensa. Tulimerkin alla syntyneet maailmanparantajat myös nauttivat siitä, kun muut ihailevat heitä.

Entäs ne heinäkuun lasten henkieläimet?

Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja. Toisaalta juuri siksi ne sopeutuvat tarvittaessa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Jos horoskooppimerkkisi on Leijona, niin myös henkieläimesi on voimakas, dominoiva ja itsevarma leijona, joka janoaa huomiota. Leijonan ominaisuuksiin kuuluvat myös älykkyys, reiluus, itsepäisyys ja jopa röyhkeys.

Tunnistatko kenties näitä piirteitä itsestäsi tai jostain läheisestäsi?

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Heinäkuussa syntyneiden onnenkukkia ovat ritarinkannus ja lumpeenkukka. Ritarinkannukset symboloivat hyväntuulisuutta, kauneutta ja hyväntahtoisuutta.

Veden pinnalla kelluvat lumpeenkukat edustavat viattomuutta, puhtautta, avointa sydäntä ja rauhaa. Muinaisessa Egyptissä violetit lumpeenkukat olivat pyhiä, sillä ne edustivat aurinkoa ja uudelleensyntymistä.

Heinäkuun lasten syntymäkivi on ylellisen punainen rubiini. Tämä jalokivi symboloi intohimoa, mutta myös maallista yltäkylläisyyttä varallisuuden muodossa. Keskiajan Euroopassa rubiinin uskottiin tuovan viisautta, terveyttä sekä menestystä niin rahallisesti kuin rakkaudessakin. Burmalaiset sotilaat sen sijaan kantoivat mukanaan rubiineita, koska he uskoivat punaisen jalokiven tekevän heistä voittamattomia.

Historiallisesti rubiinilla on ajateltu olleen myös taikavoimia, sillä siihen on luotettu epäonnen ja vaarojen ennustamisessa. Toisaalta tämän himoitun jalokiven on ajateltu parantavan tulehduksia ja lievittävän kiukkua. Jälkimmäinen käy täysin järkeen, sillä kuka pystyisi olla pahalla tuulella rubiinin saadessaan!?

Heinäkuu on heinätöiden aikaa

Jos edellisestä kuukaudesta kertova lista sai aikaan hienoisen järkytyksen, kun kesäkuu-sanan alkuperä onkin täysin oletetusta poikkeava, ei heinäkuu tuo minkäänlaista yllätystä. Heinäkuu on tietenkin heinätöiden aikaa.

Heinät on korjattava talveksi kotieläimille talteen, oli sää mikä hyvänsä. Siitä kertoo myös vanha kokemäkeläinen viisaus: ”Ei se heinää tee, joka pilvii vahtaa.”.

Julius Caesaria kunnioittava Iulius

Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta. Heinäkuu oli siis vuoden viides kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään Quintilis.

Juliaanisessa kalenterissa nimi säilyi, vaikka heinäkuusta tuli tammi- ja helmikuun lisäyksen johdosta vuoden seitsemäs kuukausi. Caesar ei siis vastoin yleistä uskomusta nimennyt heinäkuuta itsensä mukaan, vaikka se ehkä hänen persoonaansa olisi sopinutkin.

Caesarin kuoltua Rooman senaatti halusi kunnioittaa elinikäiseksi diktaattoriksi julistettua suurmiestä ja kunnianosoituksena tämän syntymäkuukausi heinäkuu sai uuden nimen Iulius.

Monissa kielissä heinäkuu on jonkilainen muunnos tuosta latinankielisestä nimestä – esimerkiksi ruotsin Juli, englannin July, espanjan julio ja unkarin július.

Heinäkuun lapset ovat aurinkoisia kuin syntymäkuukautensa

Yleiseurooppalainen tieteellinen yhdistys European College of Neuropsychopharmacology julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa löydettiin vahva yhteys syntymäajan ja elämään suhtautumisen kanssa.

Tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on muita enemmän ”taipumusta aurinkoisuuteen” ja suhtautuminen elämään on keskimääräistä optimistisempaa.

Heinäkuun lapsilla on myös alhaisempi riski kärsiä aikuisena vakavista mielialahäiriöistä. Toisaalta mielialan nopeat vaihtelut ovat yleisimpiä heinäkuussa ja muina kesäkuukausina syntyneillä.

Itsehillintä on heinäkuisilla taaperoilla tapissa

Vuonna 2016 julkaistun japanilaistutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on kaikkein paras itsekontrolli. Tutkimuksessa havainnoitiin puolitoistavuotiaita taaperoita, ja kokeeseen osallistujista heinäkuussa syntyneet kykenivät pitämään ikätovereitaan paremmin tunteensa hallussa.

Oli kyse sitten pelin häviämisestä tai siitä, että lelu otetaan pois, niin heinäkuisilla lapsukaisilla ei pinna palanut yhtä herkästi kuin muilla.

Taitelijoita vai sittenkin veturinkuljettajia?

Voiko syntymäkuukausi määritellä jopa tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että ainakin vuodenajalla on suuri vaikutus koko elämään.

Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.

Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.

Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?

Tämä seuraava on tietenkin vain yhden maan tilasto, mutta Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio.

Kyseisen tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneitä oli verrattain paljon taiteilijoiden joukossa. Mutta yhtä lailla heinäkuun lapsia oli tilastollisesti odotettua enemmän veturinkuljettajien ja muurareiden joukossa.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Missä vaiheessa heinäkuuta mitäkin sitten oikein kannattaa tehdä?

Heinäkuun paras sauma astella avioon on tänään ja huomenna (2. ja 3. päivä), mutta jos tämä tulee liian nopealla aikataululla, niin naimaonni suosii myös loppukuusta, 29. ja 30. päivänä vihittyjä.

Heinäkuun 16.-17. päivänä on kaikkein paras aika kuivata hedelmiä, vihanneksia ja lihaa; joten silloin keittiöön, mars! Jos ruoan parissa puuhastelu ei innosta, niin nuo samaiset päivät ovat heinäkuun parhaat myös rikkaruohojen kitkemiseen ja tuholaisten häätämiseen.

Hammaslääkärillä käynti kannattaa ajoittaa kuun 27.-28. päivälle, jolloin on paras aika myös hedelmien keräämiselle. Silloin on siis hyvä hetki lähteä mustikkametsälle; marjat ovat varmasti parhaimmillaan!

Lue myös:

• Kuuluisat sitaatit, jotka eivät pidä paikkaansa: Caesar ei ikinä sanonut ”sinäkin Brutukseni” eikä Kola-Olli sanonut ”liian hapokasta”
• Voiko kasvohalvauksen saada, jos pitää autossa ikkunaa auki?

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, heiluttaako susi häntäänsä samasta syystä kuin koira – eli vaikkapa innostuneena.

Itse asiassa hännällä viestitään monia merkittäviä asioita, joilla säilytetään järjestys laumassa ja vältetään turhat konfliktit vieraita susia kohdatessa.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Heiluttaako susi häntää, kun se on innostunut?

Koirathan ovat samaa lajia susien kanssa, joten niillä on keskenään paljon yhteneväisyyksiä, mutta huimasti myös eroja. Eräs lukijamme oli ruvennut pohtimaan yhtä tiettyä ominaisuutta, joka on kaikilla koirilla yhteinen eli hännän heiluttaminen.

Kysymys siis kuului, heiluttavatko sudet häntiänsä samanlaisissa tilanteissa kuin koirat, esimerkiksi siis innostuneena. Ja kyllähän näin juuri on. Se on ollut helppo havainnoida eläintarhoissa ja pidetäänhän näitä villieläimiä myös lemmikkeinä.

Mutta sudet heiluttavat häntiään myös luonnossa. Jos liike on vauhdikasta ja heilurinomaisesti puolelta toiselle tapahtuvaa, on eläin innoissaan ja täynnä energiaa; näin käy esimerkiksi silloin, kun sudet saalistavat laumana. Käärmemäisesti aaltoileva rento hännänheilutus taas viittaa leikkimiseen tai lauman jäsenten tervehtimiseen. Kun susi leikkii kavereidensa kanssa, sojottaa sen häntä mihin suuntaan tahansa.

Häntä ja sen asento viestittävät monia asioita

Hännänheilutus viestii myös lauman hierarkiasta, sillä alempiarvoiset sudet voivat lauman johtajaa tervehtiessään korostaa tämän korkeaa asemaa heiluttamalla hännän lisäksi koko takapäätään. Tervehdys kahden suden välillä voi olla täysin ystävällinen, mutta asema toiseen nähden on silloinkin tuotava esiin. Näin vältetään turhat yhteenotot.

Alistuvan suden häntä suuntautuu aina vaakatason alapuolelle ja mitä matalammassa asemassa lauman jäsen on, sitä enemmän sen häntä osoittaa alaspäin. Jos susi on pelokas tai tilanne uhkaava, saattaa eläin vetää häntänsä kokonaan piiloon takajalkojen väliin.

Jos susi pitää häntäänsä vaakatason yläpuolella, tuntee se olonsa itsevarmaksi ja kokee olevansa voimasuhteissa vahvempi. Lauman johtavat sudet heiluttavat häntäänsä ylväästi ylhäällä.

Myös pienemmillä yksityiskohdilla on hännän käyttämisessä merkitystä.

Jos eläimen häntä suuntautuu jäykkänä yläviistoon, on susi itsevarma. Selvästi vaakatason yläpuolella aaltoileva häntä ilmentää uhkailua ja jos susi heiluttelee ylöspäin sojottavaa häntäänsä sivusuuntaan, on kyse pöyhkeästä mahtailusta.

Lue myös:

• Faktoja koirista: 10 yllättävää tietoiskua ihmisen parhaasta ystävästä
• 10 faktaa Laika-koiran traagisesta matkasta avaruuteen

Nyt selvitetään perinpohjaisesti, että miksi kutiavan kohdan raapiminen tuntuu hyvältä ja miksi se auttaa? Helpotus ei ole pysyvä, mutta joskus hetkikin ilman kutinaa tuntuu taivaalliselta.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi raapiminen tuntuu hyvältä ja auttaa kutinaan?

Lähes jokainen kehon osa – sisältä ja ulkoa – voi olla kipeä, mutta vain iho kutisee. Kutinaa voi aiheuttaa esimerkiksi psoriasis, allergia, hyönteisten pistokset, vesirokko tai myrkkysumakki. Mutta ah, raapiminen auttaa kaikkeen!

Vaikka kynsiminen tuottaa mielihyvää, niin todellisuudessa raapiminen aktivoi ihon kipureseptorit. Hermosolut viestittävät aivoille, että johonkin sattuu, ja tällöin huomio kiinnittyy tuohon lievään kipuaistimukseen kutinan sijaan. Tästä syystä kutisevan kohdan nipistäminen tai läpsäisy toimii myös; kipu peittää kutinan alleen. Apu on kuitenkin vain hetkellinen ja mahdollisesti paikallinen, sillä noin 20 prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että yhden kohdan raapiminen saa jonkin muun kehon osan kutisemaan. Ketjureaktio on varmasti monelle tuttu.

Kutina on kaikesta tutkimisesta huolimatta edelleen hienoinen mysteeri, mutta sen uskotaan kehittyneen suojelemaan ihoa – meidän suurinta elintämme – loisilta ja yhtä lailla omien kuolleiden ihosolujen kasaantumiselta. Koska iho on ihmisen, ja toki muidenkin eläinten, ensimmäinen puolustuskeino, on siltä syytä pitää kaikki ei-toivotut vieraat poissa. Silloin astuu kuvaan raapiminen.

Esimerkiksi hyttysenpistos saa solut vapauttamaan histamiinia, joka viestittää selkäytimen kautta aivoille, että iholla tapahtuu jotain ylimääräistä. Aivot vastaavat viestiin panemalla meidät raapimaan kutisevaa kohtaa, jotta pistoksen jäljiltä iholle jääneistä myrkyistä päästäisiin eroon.

Myös erilaiset naarmut saattavat kutista. Vaikka niiden raapiminen voi tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, on siihenkin olemassa järkevä syy. Raapiminen poistaa haavasta likaa ja bakteereita, jolloin se paranee nopeammin eikä tulehdu niin helposti. Nykyhygienia on kuitenkin niin korkealla tasolla, että likaiset sormet on syytä pitää poissa naarmuista, mutta aina näin ei ole ollut. Haavassa oli todennäköisesti paljon pahempia pöpöjä, kuin omat sormet saattoivat sinne tuoda.

Raapiminen auttaa kutinaan, mutta toisaalta myös pahentaa sitä

Vaikka raapiminen tuntuu hyvältä ja lievittää kutinaa, on helpotus lyhytaikainen. Raapiminen aiheuttaa kipuaistimuksen, jolloin aivoissa vapautuu serotoniinia. Tuo välittäjäaine hillitsee kipua keskushermostossa, ja aivot rekisteröivät kivun paremmin kuin kutinan. Ongelma on se, että ääreishermostossa serotoniinilla on vastakkainen vaikutus ja se voi laukaista kutinan uudelleen.

Siksi raapiminen usein vain pahentaa kutinaa, ja saa aikaan viheliäisen ja alati pahenevan kierteen kutinan ja raapimisen välillä. Joten parempi olisi pitää kynnet kurissa alunperinkin. Helpommin sanottu kuin tehty!

Raapiminen ja kutina ovat tarttuvia

Samalla tavalla kuin haukotteleminen niin myös kutina ja raapiminen ovat tarttuvaa. Toki vaikkapa vesirokko on ihan fyysisesti tarttuva tauti, mutta toisen raapiminen voi aiheuttaa myös itsellä kutinaa, vaikka siihen ei mitään konkreettista syytä olisikaan.

Kuten jo aiemmin mainittiin, niin raapiminen on evoluution myötä kehittynyt refleksi, joka suojaa ihoa erilaisilta epäpuhtauksilta. Aivot ovat sen verran vekkuli laitos, että ne tietävät milloin kannattaa raapia ja milloin ei. Esimerkiksi jatkuvasti ihoon koskevat vaatteet eivät yleensä kutita, mutta muurahainen säärellä saa aikaan välittömän reaktion.

Kutina ja raapiminen tarttuu, koska ihmiskunnan alkuaikoina se edisti ryhmän selviytymistä. Jos joku porukassa raapi itseään, oli hyvin todennäköistä, että sama kiusanhenki olisi kohta muidenkin kimpussa. Silloin kannatti ruveta raapimaan. Apinayhteisöjä tarkkailtaessa on havaittu, että myös niillä raapiminen on tarttuvaa.

Krooninen kutina voi aiheuttaa raapimisriippuvuutta

Kutina voi myös kroonistua pitkäaikaisen ihottuman tai muiden ihosairauksien vuoksi. Tällaisissa tapauksissa ihminen saattaa tulla riippuvaiseksi raapimisesta, sillä raivokas kynsiminen voi muuttaa ja vahingoittaa aistimuksessa mukana olevia hermoratoja pysyvästi, jolloin kutina ei edes tarvitse mitään ulkopuolista laukaisijaa.

Tutkimuksissa on todettu, että kroonisesta kutinasta kärsivillä tietyt aivojen alueet ovat tavallista aktiivisempia. Muun muassa hermoston säätelyyn ja aivojen palkitsemiskeskukseen liittyvien alueiden yliaktiivisuus selittää riippuvuuden syntyä

Vaikka raapiminen auttaa ja tuottaa ainakin aluksi mielihyvää, niin jatkuva kynsiminen voi johtaa vain kutinan pahenemiseen ja vaikeimmissa tapauksissa pysyviin ihovaurioihin. Kroonisesta kutinasta kärsivien aivoja kuvantaneet yhdysvaltalaistutkijat uskovat, että aivojen toiminnan ymmärtäminen kutinan ja pakkomielteisen raapimisen aikana mahdollistaa tulevaisuudessa uusien hoitomuotojen löytymisen.

Kehon jokaisen kohdan raapiminen ei tunnu yhtä hyvälle

Jos mietit vaikkapa hyttysenpistosta, niin missä kehon osassa olevan paukaman raapiminen tuottaa eniten mielihyvää? Tätä on selvitetty, tietenkin, ja ainakin Listafriikki on yhtä mieltä yhdysvaltalaisen Wake Forest -sairaalan raapimistutkimuksen tulosten kanssa.

Tutkijat ”kiusasivat” vapaaehtoisia koehenkilöitä levittämällä Mucuna pruriens -kasvin lehtien poltinkarvoja näiden selkään, käsivarsille ja nilkkoihin. Kyseiset poltinkarvat aiheuttavat ankaraa kutinaa ja koehenkilöiden tuli arvioida kutinan voimakkuutta asteikolla 1–10. Sitten tutkijat raaputtivat kutisevia kohtia ja koehenkilöiden piti kertoa, kuinka suurta mielihyvää kunkin kohdan raapiminen tuotti.

Kolmesta kehon osasta käsivarren kutina koettiin kaikkein lievimpänä ja sen raapiminen tuotti vähiten mielihyvää. Toisella sijalla oli selkä ja kaikkein kutisevin kohta oli nilkka. Myös nilkan raapiminen oli koehenkilöiden mielestä kaikkein nautinnollisinta ja tuntui hyvältä vielä senkin jälkeen, kun kutina oli loppunut.

Ja kyllä, meistä varmaan aika moni on samaa mieltä: Nilkassa ja jalkapöydässä oleva hyttysenpistos on piinallisen kutiava ja sen raapiminen verille tuntuu hyvältä.

Lue myös:

• Mistä haukottelu johtuu ja miksi se tarttuu? 10 pirtsakkaa faktaa haukottelemisesta
• Miksi ihminen on ainoa eläin, joka itkee? 11 faktaa itkemisestä ja kyynelistä
• Top 20 kivut, joita ihminen voi kokea – osa 1
• Top 20 kivut, joita ihminen voi kokea – osa 2

Kotien nurkkiin ja pinnoille sinnikkäästä pyyhkimisestä huolimatta palaava huonepöly on suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja – näinhän tavataan sanoa.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, joten nyt Listafriikki selvittää, että mitä tuo viheliäinen huonepöly sitten oikein onkaan?

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Onko huonepöly suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja?

Urbaanilegendan mukaan huonepöly on kuollutta ihoa. Ihon kaikkein uloin osa on kauttaaltaan kuollutta ihosolukkoa, joka hankautuu ja hilseilee irti. Koko ajan sisemmässä tyvisolukossa muodostuu uusia ihosoluja, jotka jakaantuvat ja siirtyvät kohti pintaa – kuolemaan ja kulumaan pois. Yksi ihosolu elää noin kuukauden; vanhemmilla ihmisillä pari viikkoa kauemmin. Eli kuolleita ihosoluja hilseilee meistä irti koko ajan.

Todellisuudessa suurin osa irtoavasta solukosta päätyy suihkussa ja kylpyammeessa viemäristä alas. Iso osa noin 500 miljoonasta päivittäin irtoavasta ihosolusta siirtyy vaatteiden mukana pyykkikoneeseen ja jälleen viemäriin.

Huonepölyyn kuolleita ihosoluja päätyy vain murto-osa, joten sohvan alla pyörivät tomupallerot eivät tosiaankaan koostu ihosta.

Mitä huonepöly on?

Jos huonepöly ei olekaan suurimmaksi osaksi kuollutta ihoa, niin mitä sitten? Meistä ihmisistä irtoaa solukon lisäksi myös rasvaista hilsettä sekä hiuksia ja muita karvoja. Samanlaisen panoksen antavat mahdolliset lemmikit – toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Katupölyä ja kuraa siirtyy ulkoa sisälle kaikesta varovaisuudesta huolimatta, joten myös ne kerryttävät huonepölyn määrää. Ulkosalta tulevat partikkelit eivät jää ainoastaan eteisen mattoon hiekkaisina jälkinä, vaan hiukkasia leijailee ympäri asuntoa. Lämpiminä vuodenaikoina sisälle tulee kenkien ja vaatteiden mukana myös melkoinen määrä siitepölyä. Huonepölystä kaksi kolmasosaa on peräisin ulkoa.

Vaatteista ja kodin kaikista tekstiileistä irtoaa jatkuvasti tavaraa ja varsinkin keittiössä – tai missä kukakin syö – on paljon ruoasta peräisin olevia pienhiukkasia.

Huonepölyssä on lisäksi partikkeleita sellaisista kodin pinnoista, joita ei ehkä osaa yhdistää tomuun, sillä seinistä, katosta ja lattiasta irtoaa koko ajan hiukkasia. Pölyssä on lisäksi sieniä, kuten homeita, sekä bakteereja ja viruksia.

Hämähäkkieläimiin kuuluvat pölypunkit ja niiden ulosteet antavat myös oman osansa, sillä ne syövät kaikkea muuta orgaanista materiaalia: kuolleita ihosoluja, mikrobeja ja siitepölyä.

Mitä enemmän tomua, sitä paremmin ja runsaslukuisemmin pölypunkit voivat. Toki pölyssä on myös muita hämähäkkieläimiä ja hyönteisiä – sekä niiden jäänteitä.

Tieto lisää tuskaa.

Lue myös:

• 10 kuva-arvoitusta: Mitä näissä mikroskooppikuvissa oikein on?
• Miksi raapiminen auttaa kutinaan ja tuntuu hyvältä?

Jos juuri alkuun pyörähtänyt kuukausi olisi saanut nimensä vuodenajan mukaan, niin nyt vietettäisiin kesäkuun sijaan suvikuuta! Listalla on luvassa mielenkiintoisia faktoja kesäkuusta.

Kaikista kuukausien nimistä juuri kesäkuun olettaisi olevan suora viittaus vuodenaikaan, mutta ei: kyse on jostain aivan muusta. Tämän hämmentävän faktan vastapainoksi luvassa on myös kevyttä hömppää kesäkuusta muun muassa henkieläinten ja syntymäkukkien muodossa.

Listafriikki ottaa kurkistuksen myös siihen, että minkälaisia kesäkuussa syntyneet ovat tutkimusten perusteella.

Horoskooppeja ja henkieläimiä

Kesäkuun alkupuolella 20. päivään saakka syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Kaksosia. Kuun lopulla syntymäpäiviään juhlivat ovat Rapuja.

Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Kaksoset ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi. Ilmamerkki nauttii päättelykykyä vaativista tehtävistä.

Rapu on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa fiilisten johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä. Kesäkuun eri puoliskoilla syntyneet ovat siis ainakin horoskooppimerkkien osalta täysin toistensa vastakohtia.

Miten on henkieläinten laita?

Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.

Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja.

Syntymäkukka ja syntymäkivi

Kesäkuun syntymäkukkia ovat ruusu ja kuusama, jotka molemmat symboloivat rakkautta eri muodoissa. Tulipunaiset ruusut kielivät tietenkin intohimoisesta ja romanttisesta rakkaudesta. Jos ei halua heti hypätä syvään päätyyn, niin kevyempi versio ovat vaaleanpunaiset ruusut, jotka symboloivat lempeyttä ja orastavaa ihastusta.

Huumaavan tuoksuiset kuusamat ovat merkki ikuisesta rakkaudesta, joten niiden viesti on selvääkin selvempi – jos siis kukkien symboliikka on lähellä sydäntä.

Kesäkuussa syntyneiden onnenkivi on seesteisyyttä, kauneutta ja puhtautta kuvaava helmi. Helmien on aikojen saatossa uskottu helpottavan synnytyskivuissa ja antavan kantajalleen sisäistä rauhaa.

Kesäkuun lasten todennäköiset urapolut

Kukaan ei voi mustavalkoisesti sanoa, että syntymäkuukausi määrittelee tulevaisuuden ammatin – sehän olisi ihan naurettava väite, vaikka kuinka olisi tutkittu tilastoja. On kuitenkin täysi fakta, että syntymän ajankohdalla on suuri vaikutus koko elämään; jos ei ihan kuukauden niin ainakin vuodenajan tarkkuudella.

Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.

Ja kyllä: Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.

Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?

Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin.

Kesäkuussa syntyneet ovat tämän tutkimuksen mukaan yliedustettuja yritysten johtavissa asemissa. Lisäksi kesäkuun lapsia on keskimääräistä enemmän Nobel-voittajien joukossa.

Kesäkuussa syntyneet ovat positiivisia, mutta ailahtelevia iltavirkkuja

Tietenkään kaikki kesäkuussa syntyneet eivät ole positiivisia, ailahtelevia tai iltavirkkuja. Mutta tutkimusten ja tilastojen valossa näin on keskimääräistä todennäköisemmin muihin kuukausiin verrattuna. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat äidin raskausajasta juuri samat asiat, jotka lueteltiin edellisessä kohdassa: infektiot, ravinto, lämpötila ja auringonvalo.

Eräs espanjalaisia ja italialaisia opiskelijoita seurannut tutkimus on osoittanut, että kesäkuussa syntyneet ovat pääosin iltavirkkuja ja menevät keskimääräistä myöhemmin nukkumaan.

Niin ikään opiskelijoihin keskittynyt unkarilaistutkimus selvitti puolestaan syntymäajankohdan vaikutusta luonteeseen. Kävi ilmi, että kesällä syntyneet ovat melko ailahtelevaisia. Yhdessä hetkessä ilo on ylimmillään ja fiilis korkealla, mutta toisaalta mieliala voi laskea silmänräpäyksessä.

Kesällä synttäreitään viettävät ovat kuitenkin keskimääräistä positiivisempia ja suhtautuvat elämään myönteisesti, mutta kääntöpuolena ovat nopeat mielialan vaihtelut.

Faktoja kesäkuusta kalenterikuukautena

Näiden nippelitietojen tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseessä on faktoja kesäkuusta -lista, joten nämäkin erikoisuudet kuuluvat ehdottomasti mukaan!

Mikään kuukausi vuodesta ei ala samana viikonpäivänä kuin kesäkuu. Vuonna 2025 kesäkuun 1. päivä on sunnuntai, mikä tarkoittaa siis sitä, että mikään muu kuukausi ei ala sunnuntaina. Näin on joka vuosi; myös karkausvuosina.

Toinen fakta nippelitietoa rakastaville on se, että jokaikinen vuosi kesäkuu ja maaliskuu päättyvät samana viikonpäivänä.

The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska

The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.

Kesäkuussa parhaat hetket naimisiinmenolle ovat tulevalla viikolla 4.-6. päivä, ja siitä heti seuraavat kaksi päivää ovat otollisinta aikaa eläinten teurastamiselle.

Kuun puolivälissä on syytä kastroida eläimiä, jos sellainen puuha on kesäkuulle suunnitteilla. Sen jälkeen 17.-18. päivänä on aika keittiöpuuhien: ainakin hapankaalin, hillojen ja hyytelöiden pitäisi onnistua tänä ajankohtana sujua mallikkaasti.

Jos kesäkuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä kuun 25. ja 26. päivä, sillä nämä ovat parhaat hetket tähän aktiviteettiin. Samaan aikaan kannattaa myös istuttaa ja pölyttää kasveja.

Avioliiton ja synnyttämisen jumalattaren kuukausi

Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä – ja hyvä niin. Näin ei kuitenkaan ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi kesäkuu on usein jonkilainen muunneltu versio latinankielisestä Junius-sanasta. Muun muassa Juni, June, junio, giugno ja junho ovat kaikki johdettuja tuosta sanasta.

Roomalaisessa kalenterissa tämä meneillään oleva kuukausi siis tunnettiin nimellä Junius. Nimi on peräisin avioliiton ja synnyttämisen jumalattarelta Junolta, joka oli ylijumala Jupiterin puoliso.

Koska Juno on avioliiton jumalatar, niin hänen mukaansa nimettyä kesäkuuta pidettiin kaikkein suotuisimpana ajankohtana naimisiinmenolle.

Mistä tulee sana kesäkuu?

Suomen kielessä kesäkuun etymologia eli sanan alkuperä vaikuttaa itsestään selvältä. Kesä on tullut! Mutta kesä-sanan nykyisestä merkityksestä kesäkuu ei ole saanut nimeään. Suomenkieliset kuukausien nimet mainitaan ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa.

Läntisissä murteissa lämpimin vuodenaika tunnettiin suvena ja Agricolan kirjaamat kuukaudet perustuivat nimenomaan tuon alueen murteisiin, erityisesti Turun murteeseen.

Kesä sen sijaan tarkoitti kesantoa eli tuotantoon käyttämätöntä peltoa, joka jätetään vuodeksi tai useammaksikin viljelemättä. Näin maaperän annetaan levätä, mikä parantaa kasvukuntoa.

Vanhassa länsisuomalaisessa talonpojan työkalenterissa oli tässä kuussa vuorossa kesantojen kyntäminen eli kesänajo. Kun siis on alettu puhua kesäkuusta, on kyseessä ollut kesantokuukausi eikä niinkään ”suvikuu”, kuten me sen nykyisin ymmärrämme.

Kesä-sana, joka nykyisin on yleiskielinen nimitys vuodenajalle, on paljon tuoreempi suomenkielinen sana kuin suvi.

Kesän arvellaan tässä merkityksessä olevan aikoinaan itämurteisiin tullut lainasana, vaikka länsimurteissakin se siis on ollut pitkään käytössä; vain eri tarkoituksessa.

Idästä kesä on vuodenajan nimityksenä levinnyt yleiskieleen 1800-luvulla, jolloin itämurteet alkoivat vahvasti vaikuttaa kirjoitettuun suomen kieleen.

Suvi on yhtälailla ollut käytössä itämurteissa, mutta nykyisen kesän kanssa sillä ei ole ollut mitään tekemistä. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle

On siinä ollut tekemistä, kun on yritetty luoda järkevää yleiskieltä maahan, jossa alueelliset erot sanojen merkityksissä ovat näinkin suuria!

Lue myös:

• • Kumpiko on virallista ja hyvää suomen kieltä: Viro vai Eesti?
  • Mitäs eri kielillä sanotaan, kun sataa kaatamalla? Suomalainen sutkautus vie auttamatta voiton!
  • Mistä suomalaiset viikonpäivien nimet tulevat?

Tänään ollaan ajankohtaisen aiheen äärellä, kun Listafriikki selvittää, onko maajoukkueilla arvokisoihin lähdettäessä mestaruuslippikset valmiiksi teetettyinä ja kisamatkalla mukana.

Onko sinulla mielessä jokin asia, joka askarruttaa? Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Onko joukkueilla mestaruuslippikset mukana arvokisoissa?

Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, sillä Ruotsin ja Tanskan yhdessä järjestämät jääkiekon MM-kisat ovat täydessä vauhdissa. Kuka nostaa kannua toukokuun 25. päivänä ja ketkä saavat päähänsä lippikset maailmanmestareina?

Mutta ne lippikset: Ovatko joukkueet lähteneet Tukholmaan ja Herningiin valmiit mestaruuslippikset mukanaan vai painetaanko ne paikan päällä ennen finaaliottelua, jos joukkue sinne saakka selviytyy? Eikä kysymys toki rajoitu vain yhteen lajiin tai kansainvälisiin turnauksiin, mutta mennään tällä kertaa jääkiekon kautta.

Heti maailmanmestaruuden ratkettua voittajajoukkueen jäsenet saavat päähänsä Kansainvälisen jääkiekkoliiton teettämät neutraalit lippalakit. Ne ovat siis valmiina ja annetaan heti voittaneelle joukkueelle mestaruuden ratkettua, mutta niitä ei ole mitenkään kustomoitu jollekin maalle.

Esimerkiksi vuoden 2022 kotikisoissa Leijonat saivat jäällä juuri tällaiset neutraalit lippikset, ja jos Kanada olisi tuolloin vienyt voiton, olisivat vaahterapaidat saaneet juuri ne samat mestaruuslippikset. Eikä ainakaan Leijonille ole enää valmiina omia mestaruuslippiksiä odottamassa, vaan niiden aika on myöhemmin.

Suomen jääkiekkoliiton viestintäjohtaja Henna Malmberg kertoi vuonna 2018 Ilta-Sanomien haastattelussa, että liitto ei enää valmistuta etukäteen mestaruuslippiksiä, vaan jos voitto tulee, teetetään ne vasta siinä vaiheessa. Näin tehtiin televisiokuvista päätellen myös vuonna 2019, kun kultajoukkue palasi Suomeen. Heille vietiin lentokentälle laskeutuneeseen koneeseen pari pahvilaatikollista Maailmanmestarit 2019 -lippiksiä.

Miten on kotimaisessa SM-liigassa?

Suomen mestaruudesta pelattaessa tilanne on hieman toinen, sillä lippiksistä vastaavat seurat itse. Kun kauden 2024–25 SM-liigan voittaja ratkesi toukokuun 3. päivänä ja KalPa otti historiansa ensimmäisen mestaruuden, saivat voittajat heti jäällä päähänsä mestaruuslippikset. Ne olivat siis valmiina odottamassa.

Kun KalPa edellisen kerran pelasi finaalissa keväällä 2017, oli mestaruuslippikset myös silloin teetetty valmiiksi. Tilaus oli tehty, kun joukkue johti Tapparaa vastaan käytyä sarjaa voitoin 2–0. KalPan Jarkko Huttunen kertoi tänä keväänä MTV Uutisille, että seuran toimistolla oli pakko panna töpinäksi, kun mestaruus oli vain kahden voiton päässä.

Takki auki lippalakkitilaukseen ei kuitenkaan tuolloin lähdetty, vaan lippiksiä hankittiin vain pieni määrä. Mutta sekin oli turhaa. KalPa suli täysin, ja Tappara vei nimiinsä seuraavat neljä peliä ja sitä myöden myös suomenmestaruuden.

Liuta KalPan mestaruuslippiksiä jäi seuran toimistolle tyhjänpantiksi. Huttunen päätti hankkiutua niistä eroon omassa pihasaunassaan, jonka tulipesään hän sitten heitteli lippikset dramaattisesti yksi kerrallaan.

Kun Huttusen haastattelu tehtiin ja julkaistiin huhtikuun viimeisenä päivänä MTV Uutisten nettisivuilla, johti KalPa tuoreinta finaalisarjaa SaiPaa vastaan 2–1, mutta siinä vaiheessa mestaruuslippiksiä ei vielä oltu tilattu; ainakin Huttunen näin väitti.

Tämän jälkeen oli kuitenkin epäilemättä täytynyt toimia nopeasti, sillä vain muutaman päivän päästä mestaruus ratkesi ja joukkue juhli jäällä lippikset päässä.

Mestaruuslippikset voi hävittää monella tavalla

Jos KalPan kevään 2017 turhiksi jääneet mestaruuslippikset poltettiin, niin on toki olemassa hienompikin tapa, jota muun muassa amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL on käyttänyt vuodesta 1996 lähtien.

Super Bowlin hävinneen joukkueen lippikset ja muut valmiiksi tehdyt ”mestaruustuotteet” kuten t-paidat lähetetään hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta katastrofialueille ja köyhiin maihin, joissa on pulaa vaatteista.

Näin toimi myös Lahden Pelicans vuonna 2012, kun mestaruuslippikset oli hankittu, mutta Kanada-malja matkasi Jyväskylään. ”Jossain Afrikan kolkassa siis luullaan, että Pelicans on Suomen mestari vuodelta 2012”, kertoi Pelicansin silloinen toimitusjohtaja Tomi-Pekka Kolu Ylelle.

Mutta KalPan kanssa samanlaiseen ratkaisuun on päädytty Suomessa toki aiemminkin: vuoden 1998 jääkiekon MM-kisoihin teetettyjen mestaruuslippisten kanssa.

Jääkiekkoliitossa nuorten ja miesten maajoukkueen huoltajana ja varustepäällikkönä vuosia toiminut Tomi Mäkipää kertoi Iltalehdelle, että lippikset olivat jonkun aikaa maajoukkueen varastossa Hartwall-areenalla. Ruotsille kaksiosaisen finaalin hävinneen joukkueen mestaruuslippikset olivat kuitenkin täysin turhia; eihän niitä voinut missään käyttää. Niinpä Mäkipää vei osan kesämökilleen poltettavaksi ja osan hän hävitti muulla tavalla.

Mutta ei Leijonien lippiksiä aina ole tarvinnut nuotioon heittää. Vuonna 1995 Suomen joukkueella oli valmiiksi teetetyt mestaruuslippikset mukana Tukholmassa. Nevö forget!

Lue myös:

• Miksi Suomen tunnetuimman pokaalin nimi on Kanada-malja? 10 tarinaa ikonisista urheilupalkinnoista
• Mistä tulee urheilutermi hattutemppu ja miten se liittyy kolmen maalin tekemiseen?
• 10 ylivoimaista urheilijaa, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan
• Miksi kultamitalia pitää puraista? Ei kai kukaan tosissaan tarkista materiaalin aitoutta