Viimeisistä toiveista miljoonien arvoiseen lottokuponkiin – 10 uskomatonta tippaustarinaa

Tippauskulttuuri voi hämmentää ja jännittää suomalaisia, sillä meillä tippiä ei esimerkiksi ravintolassa tai kampaajalla jätetä. Nyt kuitenkin hypätään uskomattomien tippaustarinoiden pariin – yksi työpäivä voi muuttaa jopa koko elämän.

Yleisesti ottaen voitaneen sanoa, että palvelualoilla työskentelevät haluavat tippauksen tapahtuvan vain yhdellä tavalla: rahalla. Oli se sitten käteisenä tai kortilla, niin ainoa hyväksyttävä tippaus tehdään rahalla. Piste. Kuittiin kirjoitetut tsemppaavat mietelauseet tai kiitokset hyvästä palvelusta eivät lämmitä, jos niiden seurana ei ole konkreettista juomarahaa. Se voi tuntua tippauskulttuurin tottumattomalle asiakkaalle tylyltä ja kiittämättömältä ajatustavalta tarjoilijan osalta, mutta asia on juuri päinvastoin: tällaisessa tilanteessa asiakas on paha.

Listalla tutustutaan kuitenkin muutamaan tapaukseen, joissa tippaus tehtiin muulla kuin rahalla, mutta asia kääntyi kaikkien voitoksi, kirjaimellisesti. Listafriikki ei ottanut mukaan tarinoita, jollaisia netti on pullollaan: ihmiset jättävät suuria tippejä ja kuvaavat tapahtuman sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Kyllä, he antavat tarjoilijalle oikeasti rahaa, mutta samalla tippaus tuo rutosti julkisuutta ja mikä tärkeintä, seuraajia.

Tässä siis uskomattoman avokätiset tippaustarinat, joista osa on mullistanut saajan elämän totaalisesti.

Lainkuuliainen tarjoilija

Tipit eivät ole niin sanottua ilmaista rahaa, sillä niistä on maksettava verot. Veronkierto on epäilemättä helppoa varsinkin silloin, kun asiakas jättää tipin käteisenä pöytään eikä siitä tule merkintää kuitteihin. Siitä setelit livahtavat helposti taskuun kenenkään tietämättä.

Mitä tekisit, jos olisit tarjoilija ja pöytäseurueen poistuttua huomaisit asiakkaan jättäneen ennennäkemättömän kokoisen tipin? Nappaisitko setelit vähin äänin taskuun? Lisäisitkö summan veroilmoitukseen? Veisitkö rahat kenties poliisille?

Moorheadin kaupungissa, Yhdysvaltain Minnesotassa, Fryn’ Pan -ravintolassa työskennellyt Stacy Knutson on varmasti yksi lainkuuliaisimmista tarjoilijoista, joita maa on päällään kantanut.

Marraskuussa 2011 Knutson, viiden lapsen äiti, sai 12 000 dollarin tipin. Hän yritti palauttaa sen asiakkaalle, mutta tämä kieltäytyi ottamasta rahoja vastaan ja sanoi jättäneensä tipin tarkoituksella. Knutsonin epäilykset heräsivät, sillä hänen käsityksensä mukaan tuo oli suurin koskaan kenellekään jätetty tippi. Knutson kiikutti rahat poliisiasemalle, sillä hän pelkäsi niiden olevan varastettuja tai muuten yhteydessä johonkin rikolliseen toimintaan.

Poliisi kertoi Knutsonille, että hän saisi pitää rahat, jos kukaan ei tulisi niitä 60 päivän aikana vaatimaan. Kun kaksi kuukautta oli kulunut ja Knutson meni hakemaan tippiään, ei sitä yllättäen hänelle luovutettukaan. Poliisi sanoi setelien haisevan marihuanalta, joten osavaltio oli takavarikoinut rahat. Knutson haluttiin kuitenkin palkita rehellisyydestään 1000 dollarilla.

Siinä vaiheessa Knutson heitti sädekehän mäkeen ja palkkasi asianajajan. Monet kaupunkilaiset olivat sitä mieltä, että valtava tippi oli tarkoitettu varta vasten Knutsonille lahjana, koska perheen taloudelliset vaikeudet olivat kaikkien tiedossa. Poliisissa muutettiin mieltä hyvin nopeasti ja pian Knutson saikin postissa šekin. Rehellisyys siis kannatti – vaikka hetkeen ei siltä vaikuttanutkaan!

Oliko tippaustyyli osasyynä Johnny Deppin vararikkoon?

Kun näyttelijä Johnny Depp oli Chicagossa kuvaamassa vuoden 2009 Public Enemies -elokuvaa, kävi hän usein syömässä ja juomassa Gibson’s Bar & Steakhouse -ravintolassa. Maailmantähti oli tullut henkilökunnan kanssa tutuksi kuvauskuukausien aikana ja pitkään ravintolassa tarjoilijana työskennelleen Mohammed A . Sekhanin mukaan Depp oli aina hyvin ystävällinen, vaatimaton ja hurmaava. Depp oli vannonut tuovansa myös työkaverinsa syömään heti ensi-illan jälkeen, ja hän piti lupauksestaan kiinni.

Depp tilasi itselleen ja seurueelleen, johon kuuluivat ohjaaja Michael Mann ja näyttelijä Marion Cotillard, pullokaupalla italialaista huippuviiniä, joka maksoi viisisataa dollaria pullolta. Seurue nautti ruoasta ja juomasta kolmisen tuntia ja kun ilta oli lopussa, antoi Depp tarjoilija Sekhanille 4000 dollaria tippiä.

Sekhani oli juomarahasta toki mielissään, mutta kertoi RadarOnline.comille, ettei ollut yllättynyt – Depp ei asiakkaana koskaan vaatinut mitään ylimääräistä ja tippasi aina avokätisesti. ”Olen tarjoillut lukuisille tähdille, kuten Sean Connerylle ja Robert De Nirolle, mutta Johnny Depp on suosikkini”, paljastaa Sekhani.

No, monenlaista ehtii vuosien aikana tapahtua ja kymmenen vuotta tuon illallisen jälkeen julkisuuteen tuli tieto, että Depp oli vararikossa. Hän oli kuluttanut tienaamansa sadat miljoonat dollarit lähes viimeistä lanttia myöden. Depp syytti varojensa katoamisesta bisneksiään ja raha-asioitaan hoitanutta The Management Groupia, mutta juttu sovittiin ennen oikeuteen menemistä. TMG:stä Deppin shoppailuriippuvuutta ja sairaalloista kuluttamista on kommentoitu muun muassa näin: ”Viini ei ole sijoitus, jos sen juo heti ostettuaan.”.

Tietenkään Sekhanin saama tippi ei ajanut Deppiä konkurssiin, mutta se kertonee jotain näyttelijän kulutustottumuksista.

Tippaus lottolapulla voi ärsyttää; paitsi jos sillä voittaa!

Vuonna 1995 Torontossa, Kanadassa, asuva automekaanikko John Steele jätti lempitarjoilijalleen tippinä jotain muuta kuin rahaa. Al Mac’s -ravintolan 55-vuotias kanta-asiakas nimittäin antoi tarjoilija Tracy Daltonille tekemänsä lottolapun. Steele pyysi 24-vuotiasta Daltonia kertomaan arvonnan jälkeen oliko lapulla tärpännyt ja samalla he sopivat, että pistäisivät mahdollisen voiton puoliksi – se oli hauskaa haaveilua.

Kuinka ollakaan arvonta oli suosiollinen ja Dalton voitti 184 700 dollaria. Hän piti sopimuksesta kiinni ja antoi puolet voittorahoista yhtä yllättyneelle Steelelle. Siinä kohtaa tarjoilijaa ei varmaan enää yhtään harmittanut, että 15 prosentin tipin sijaan asiakas antoikin lottolapun.

Sitten alkoi työkavereiden kateellisuus tulla esiin ja Jennifer Codner, joka tarjoili samaisessa ravintolassa, alkoi oikeusteitse vaatia osaa voitosta. Hänen asianajajansa mukaan työntekijöiden tapoihin kuului laittaa illan aikana saadut tipit yhteiseen tölkkiin, josta rahat jaettiin tasan kaikkien kesken.

Lottolapun antanut Steele tulistui Codnerin vaatimuksista saada vähintään puolet Daltonin voitto-osuudesta. Steele ilmoitti lapun olleen henkilökohtainen lahja eikä varsinainen tippi, ja hän piti Codnerin hävytöntä käytöstä oksettavana. Listafriikki ei onnistunut löytämään oikeudenkäynnin tietoja netin ihmeellisestä maailmasta, joten toivottavasti asia ei koskaan edennyt ja tuomari olisi sanonut suorat sanat Codnerin naurettavasta vaatimuksesta.

Jos Daltonin saama summa tuntuu suurelta tipiltä, niin hieman samanlainen tarina on takana historian suurimmassa tipissä. Siihen mennään seuraavaksi!

Historian suurin tippi

Tämä on maailman tunnetuin tippaustarina. Se on myös tarina maailman isoimmasta tipistä. Ja se on myös tarina, joka löysi tiensä Hollywoodiin.

Rakkauden arpa (engl. It Could Happen To You) on vuonna 1994 ensi-iltansa saanut elokuva, jota tähdittää Nicolas Cage. Olisiko edellisen kohdan lottolapputippaaja Steele katsonut elokuvan ja päättänyt koittaa onneaan? Oli niin tai näin, hänellä kävi tuuri ja niin kävi myös sillä kaksikolla, johon Rakkauden arpa -elokuva perustuu.

Vuonna 1984 poliisina työskennellyt Robert Cunningham oli ollut newyorkilaisen Sal’s Pizzeria -ravintolan kanta-asiakas jo kahdeksan vuotta. Tarjoilija Phyllis Penzo oli työskennellyt Cunninghamin kantapaikassa koko tämän asiakkuuden ajan ja vielä paljon pidempäänkin, sillä hän oli tarjoillut Sal’s Pizzeriassa kuutena iltana viikossa 24 vuoden ajan.

Penzo ja Cunningham olivat oppineet tuntemaan toisensa melko hyvin vuosien varrella ja eräänä iltana, kun Cunningham maksoi laskuaan, hän kysyi tarjoilijalta, josko tämä haluaisi tipin sijaan tehdä yhteisen lottolapun. Penzo oli heti mukana ja yhdessä he valitsivat numerot yhden dollarin maksaneeseen kuponkiin.

Muutaman päivän päästä Penzo sai Cunninghamilta puhelun. Mies kertoi voittaneensa 6 miljoonaa dollaria, josta puolet olisi sovitun mukaisesti Penzon. Cunninghamin vaimo oli täysin hengessä mukana eikä vastustanut ollenkaan rahojen jakamista.

Vaikka tämä erikoinen tippaustarina toimi pohjana elokuvalle, on Rakkauden arvassa täysin erilainen, joskin niin ikään onnellinen, loppu. Elokuvassa tarjoilija ja poliisi elävät kummatkin onnettomissa avioliitoissa, rakastuvat lottovoiton jälkeen toisiinsa (tietenkin) ja päätyvät lopussa monen mutkan kautta yhteen.

Viimeisen toiveen kunnioittaminen


Yhdysvaltalainen Aaron Collins kunnioitti suuresti palvelualoilla työskenteleviä ja arvosti heidän työtään. Hän oli itse nuorempana työskennellyt pitseriassa ja hänen paras ystävänsä oli raatanut niska limassa tarjoilijana pystyäkseen maksamaan yliopiston kalliit lukukausimaksut.

Lexingtonissa, Kentuckyn osavaltiossa, asuneen Collinsin tuntema sympatia oli niin vahvaa, että hän teki nuoresta iästään huolimatta testamentin, jossa hän antoi ohjeita omaisuutensa, kuten moottoripyöränsä kohtalosta. Hän myös pyysi perhettään antamaan rahaa kodittomalle, ja viimeisenä, jättämään johonkin pitseriaan suuren, 500 dollarin tipin.

Valitettavasti 30-vuotias Collins menehtyi täysin yllättäen vuonna 2012. Hän ei ollut jättänyt perheelleen rahaa viimeistä toivetta varten, joten Seth Collins laittoi pystyyn nettisivun, jolla kerättiin lahjoituksia veljen pyynnön toteuttamiseksi. Seth ei osannut villeimmissä kuvitelmissaankaan arvata, minkälainen lahjoitusten vyöry siitä seurasi. Kolmen viikon sisällä rahaa oli tullut 48 000 dollaria, eikä loppua ollut näkyvissä.

Okei, nyt poiketaan alun lupauksesta, jossa puhuttiin tippaamisen kuvaamisesta, mutta tässä kohtaa poikkeus varmasti sallitaan. Collinsin perhe kuvasi jokaisen tippauksen, joka Aaronin muistoa kunnioittaen tehtiin. Ne ovat kaikki nähtävissä Sethin YouTube-kanavalla. Ravintolat valittiin täysin sattumanvaraisesti ja tarjoilija sai massiivisen tipin palvelun laadusta riippumatta.

Kiitos lounaasta, osta itsellesi auto

Greg Rubar oli työskennellyt Houstonissa, Yhdysvalloissa, sijaisevassa D’Amicos’s Italian Market Café -ravintolassa 16 vuoden ajan, kun hän eräänä tavallisena iltana sai 5000 dollarin tipin. Se todella tuli tarpeeseen. Ainakin vielä tapahtuma-aikaan, vuonna 2013, teksasilaisten tarjoilijoiden minimituntipalkka oli 2,13 dollaria. Joten jos vielä epäilet, onko tippaus välttämätöntä, niin ON!

Rubar oli viimeisen kahdeksan vuoden aikana tarjoillut lukemattomia kertoja eräälle tietylle pariskunnalle, ja kanta-asiakkaista oli tullut jos ei nyt ystäviä niin ainakin hyviä tuttuja. Sitten tuona kyseisenä lauantaina, laskun maksamisen tultua ajankohtaiseksi, asiakkaat antoivat hänelle 50 kappaletta 100 dollarin seteleitä ja sanoivat: ”Tulemme edelleen lounaalle, mutta emme aio antaa hetkeen aikaan tippiä. Nämä rahat ovat sinulle; käy ostamassa itsellesi auto.”.

Kehotus ostaa uusi auto ei ollut tuulesta temmattu, sillä pariskunta tiesi Rubarin vanhan kulkupelin tuhoutuneen rajussa myrskyssä muutamia viikkoja aikaisemmin. Päästääkseen töihin Rubar oli joutunut käyttämään taksia sekä lainaamaan ravintolan pitopalveluun tarkoitettua pakettiautoa.

Rubar yritti antaa rahat takaisin asiakkaille, jotka ovat pyytäneet pysyä nimettöminä, mutta he kieltäytyivät ja vaativat miestä hankkimaan itselleen auton.

Jättitipin voi saada myös Suomessa, jos oikeanlainen asiakas osuu kohdalle

Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin kuuluvan Ras al-Khaimahin hallitsijasuvun jäsen šeikki Muhammad Al Qasimi vieraili Suomessa elokuussa 2016. Hän oli keskustelemassa maidemme mahdollisista yhteistyökuvioista ja tokihan reissun aikana oli käytävä syömässä.

Al Qasimi suuntasi seurueineen helsinkiläiseen Hook-ravintolaan ja nautti siellä hampurilasaterian, jäävettä ja tietenkin kanansiipiä. Šeikin lasku oli illan päätteeksi 46,10 euroa, jonka päälle tarjoilija Veera Jokelainen arvasi saavansa tippiä – näin yleensä käy, kun ravintolassa asioi ulkomaalaisia. Iltasanomille antamassaan haastattelussa Jokelainen kertoi päätelleensä herran asustuksesta, että kyseessä oli joku tärkeä henkilö, mutta ei hän ollut osannut ajatellakaan, että palvelee kuninkaallista.

Kun Jokelainen näki kuitissa luottokortilla maksetun tipin, oli hänen pakko hieraista silmiään ja tarkistaa summa muutamaan otteeseen: Al Qasimi oli tipannut 900 euroa. Se oli heittämällä suurin tippi, jonka Jokelainen oli pitkän tarjoilijan uransa aikana saanut.

Jokelainen ei ottanut onnistuneesta vierailusta kunniaa vain itselleen, vaan kertoi sen olleen koko henkilökunnan ansiota, ja siksi jättimäinen tippi meni koko porukan yhteiseen virkistysrahastoon.

Suuri tippi ei ollutkaan vahinko

Cranstonin kaupungissa Uncle Tony’s Pizza and Pasta -ravintolassa 15 vuotta tarjoilijana työskennellyt Kristen Ruggiero ei ollut uskoa silmiään, kun hän meni tyhjäämään asiakkaidensa pöytää vuonna 2011. Pizzaa, salaattia ja kannullisen olutta tilanneen pariskunnan lasku oli ollut 42 dollarin luokkaa, mistä kymppi olisi jo erinomainen tippi. Ruggiero kuitenkin löysi pöydästä viisi 100 dollarin seteliä.

Normaalisti Ruggiero sai työvuoronsa aikana yhteensä maksimissaan 100 dollaria tippiä, ja kun tarjoilijan 2,89 dollarin tuntipalkan ottaa huomioon, oli hänen ja kollegoidensa toimeentulo täysin tippien varassa.

Ruggiero oletti asiakkaiden jättäneen setelit pöytään vahingossa ja arveli heillä olleen tarkoitus jättää viisi 10 dollarin seteliä, jolloin tippaus olisi jo ollut mukavan kokoinen. Niinpä hän laittoi rahat sivuun odottamaan säännöllisesti ravintolassa käyvän pariskunnan paluuta. Kun he tulivat seuraavan kerran ruokailemaan, kiikutti Ruggiero setelit pöytään ja yritti palauttaa ne oman arvionsa mukaan tahattoman mokan tehneille asiakkaille.

Nämä kuitenkin vakuuttivat, että kyseessä ei missään nimessä ollut vahinko, vaan tippi oli erinomaisella työllä ansaittu ja todellakin Ruggierolle tarkoitettu. Tipistä kiitollinen tarjoilija kertoi Providence Journal -lehdelle, että maksoi rahoilla laskuja, mutta oli päättänyt käyttää niistä osan viedäkseen lapsensa huvipuistoon.

Työntekijä luotti miljonääriin ja palkittiin siitä yliampuvasti

Kuinka moni päästettäisiin lähtemään ravintolasta maksamatta, vaikka kuinka lupaisi tulla hoitamaan laskun kuntoon ”hetken päästä”? Ehkä pärstäkertoimella on sellaisessa kohtaa vaikutusta.

Nimittäin kesällä 2015 näyttelijätähti Charlize Theron päästettiin välipalansa kanssa lähtemään Los Angelesissa sijaitsevasta smoothieravintolasta maksamatta, koska hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut kukkaro mukana.

Theron oli ollut puistossa Pinkberry -kahvilan lähistöllä, kun hänelle oli iskenyt armoton jäädytetyn jogurtin mieliteko. Hän siis marssi kahvilaan ja vannoi tulevansa tunnin sisällä maksamaan 3,75 dollarin hintaisen herkun. Keila-niminen työntekijä kertoi tapahtuneesta julkkiksia tiiviisti seuraavan TMZ-viihdemedian haastattelussa ja sanoi joutuvansa itse pulittamaan jälkkärin hinnan, jos hänen palvelemansa Theron ei tulisikaan maksamaan ostostaan. Luotto näyttelijämiljonääriin oli silti kova ja onneksi Theron osoittautui luottamuksen arvoiseksi, joskin aikataulu venyi luvattua pidemmäksi.

Reippaan tunnin kuluttua Theron palasi maksamaan ja Keila riensi raportoimaan ulkona odottavalle TMZ:n toimittajalle ”jännitysnäytelmän” onnellisesta lopusta. Theron oli ojentanut Keilalle 100 dollarin setelin ja kehottanut pitämään vaihtorahat. Oli muuten kallis jogurtti…

Ajattelemattoman letkautuksen paikkailua

Yhdysvaltalaisen ammattigolfaajan Anthony Kimin ura oli vuosikymmen sitten huimassa nousukiidossa, mutta osaltaan loukkaantumisten ja isojen leikkausten vuoksi nykyisin 35-vuotiasta miestä ei ole 10 vuoteen nähty viheriöllä tositoimissa. Kimin entinen valmentaja Adam Schriber on kuitenkin hiljattain muistellut silloisen suojattinsa loiston päiviä ja erityisesti erästä tapausta vuodelta 2008. Kim oli tuolla kaudella voittanut kaksi suurta turnausta ja oli tienannut palkintorahoja mukavat 4,7 miljoonaa dollaria.

Schriber ja Kim olivat menneet Palm Desertin kaupungissa sijaitsevaan California Pizza Kitchen -ravintolaan juhlimaan loistavasti sujunutta kautta. Heidän tarjoilijanaan oli toiminut nuori, raskaana ollut nainen, jolle Kim oli puolihuolimattomasti kommentoinut, että ”aviomiehesikin on varmasti innoissaan tulevasta perheenlisäyksestä”. Tarjoilijan reaktio oli odottamaton: hän murtui itkemään ja selitti, että poikaystävä oli itse asiassa juuri jättänyt hänet. Auts! Kim oli ollut kovin pahoillaan ajattelemattomasta lausahduksestaan.

Useita kuukausia myöhemmin Kim ja Schriber menivät illalliselle samaiseen ravintolaan ja kyseinen tarjoilija sattui olemaan silloinkin työvuorossa. Hän syöksyi salamana Kimin luo, näytti tälle kuvia vauvastaan ja antoi jättimäisen halauksen. Schriber kysyi suojatiltaan, mistä ihmeestä oikein oli kyse. ”Muistatko kun päästin viimeksi massiivisen sammakon suustani?”, kuului Kimin vastaus. Totta kai Schriber muisti kiusallisen tilanteen. Köyhistä oloista maailmanhuipulle ja suuriin tienesteihin noussut Kim oli paljastanut vasta silloin, että tarjoilijan tuttavallisuuden takana saattoi olla edellisellä käynnillä jätetty mehevä tippi: ”Jätin hänelle joko 10 000 tai 20 000 dollaria, en tarkasti muista kummanko summan.”.

🤷‍♀️ Koetko sinä tippaamisen hankalaksi? Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, jos mieleesi tulee muita järjettömän kokoisia tippejä tai hauskoja tippaustarinoita omilta tai muiden reissuilta.

Lisää kommentti