Oudoimmat museot: 10 erikoisuutta ympäri maailman

Jos museoissa kiertäminen tuntuu sinusta tylsältä, niin ehkä olet vieraillut vääränlaisissa näyttelyissä. Nämä maailman oudoimmat museot eivät jätä ketään kylmäksi.

Osa niistä voi viedä yöunet, mutta ainakin (melkein) kaikki listamme museot ovat huippumielenkiintoisia. Hiuksia, kakkaa, peniksiä… Mitä tahansa voi keräillä ja mistä tahansa voi tehdä suositun museon!

Tässä Listafriikki.com:n oudoimmat museot ja ehdotukset vähän erilaiseen turistikokemukseen!

Hiusmuseo

Turkissa, Avanosin kaupungissa, on hyvin omituinen museo, joka saattaa aiheuttaa vilunväristyksiä. Kyseessä on nimittäin savenvalaja Chez Galipin keramiikkapajan kellarissa sijaitseva hiusmuseo.

Tarinan mukaan museo sai alkunsa yli 30 vuotta sitten, kun eräs Galipin ystävä oli pakotettu lähtemään Avanosista. Nainen halusi jättää surulliselle Galipille muiston itsestään, joten hän leikkasi ja antoi tälle palan hiuksistaan. Siitä lähtien aina kun pajassa vierailleet naiset kuulivat haikean tarinan, he päättivät jättää omat hiustupsunsa.

Nykyään Galipin outo kokoelma sisältää yli 16 000 hiussuortuvaa, jotka ovat peräisin naisilta ympäri maailman.

Museoon ei ole pakko jättää omaa hiustupsua, ilmankin saa vierailla. Jokaiseen suortuvaan merkitään lahjoittajan nimi ja osoite, toiset jättävät kuvansakin, ja kahdesti vuodessa sattumanvarainen turisti valitsee seiniltä kymmenen naista, joille Galip tarjoaa viikon kestävän loman täysihoidolla kiitoksena museon mahdollistamisesta.

Vakoilumuseo, joka on ulkomaalaisilta kielletty

Kiinassa, Nanjingin kaupungissa, on museo nimeltään Jiangsu National Security Education Museum eli tuttavallisemmin kansallinen vakoilumuseo. Samantyyppisiä museoita on muun muassa Washingtonissa, Moskovassa ja Prahassa, mutta Nanjingista tekee erikoisen se, että sen asiakaskunta on rajattu vähän alle viidesosaan maailman väestöstä. Museoon pääsevät sisälle vain Kiinan kansalaiset

Kokoelmiin kuuluu vanhoja vakoilutarvikkeita, kuten aseita huulipunissa, onttoja kolikoita ja korttipakkoja, jotka sisältävät karttoja. Nähtävillä on myös salaisia asiakirjoja ja salakuunteluvälineistöä. Omat osionsa museossa ovat saaneet esimerkiksi Japani, Taiwan ja tietenkin CIA. Yksi uusimpia lisäyksiä on tietovuotaja Edward Snowdenista kertova videopätkä.

Vaikka museossa esillä olevat, Kiinan muinoin käyttämät, vakoilutekniikat ovat menneen talven lumia, ei niitä haluta arkaluontoisuutensa vuoksi ulkomaalaisten nähtäväksi. Siksi sisään pääsevät vain kiinalaiset. Sen suurempia taustatarkistuksia ei tehdä; museon edustajan mukaan riittää kunhan näyttää ”siistiltä ja tarpeeksi kiinalaiselta”. Useimmat länsimaalaiset turistit ovat kuulemma ymmärtäväisiä, kun heidät käännytetään ovelta. 

Penismuseo

Eihän oudoimmat museot -listaa voi tehdä ilman islantilaista penismuseota. Museo on täynnä vain ja ainoastaan sitä, mihin nimi viittaakin. Siellä on peniksiä.

Museossa on lähes 300 näytekappaletta esimerkiksi monilta valailta, poroilta, saukoilta ja ketuilta. Ylläolevassa kuvassa on hylkeiden elimiä, jotka varmasti tuovat Listafriikin lukijoille mieleen karmivalla tavalla kuukausien takaisen listan, jossa puhuttiin pingviinejä raiskaavista hylkeistä.

Suurin esillä oleva näytekappale on valaan 170-senttinen penis. Museo ei yrityksistään huolimatta ole saanut vielä kunnollista näytettä Homo sapiensikselta, vaikka vuonna 2011 se olikin kovin lähellä. Menehtyneeltä lahjoittajalta yritettiin leikata näytekappale, mutta toimenpide meni niin sanotusti reisille, joten purkissa oleva lihakasa on kaikkea muuta kuin ihmispeniksen näköinen. Jokainen museossa vieraileva mies voi halutessaan lupautua elimenluovuttajaksi; tällä hetkellä listalla on kolme nimeä.

Museon on perustanut Sigurður Hjartarson vuonna 1997. Hän oli viehättynyt aiheesta jo lapsena saatuaan lahjaksi häränpeniksen, jota yleisesti käytettiin karjapiiskana. (Toim. huom.: tosi reilua lehmille!!!) Siitä keräilyharrastus sitten lähti, ja kun sana kokoelmasta lähti kiiriimään, alkoivat kalastajat ja teurastajat lahjoittaa hänelle yhä uusia peniksiä.

Pikanuudelimuseo

Paljonko ajattelisit, että pikanuudeliannoksia syödään vuosittain? Yleisesti pikanuudelit nähdään köyhien opiskelijoiden helppona ateriana, mutta taitavat niillä täyttää vatsansa moni muukin. Vuosittain pikanuudeliaterioita syödään nimittäin yli 100 miljardia kappaletta. Ei siis kumma, että niille on oma museonsa. Ja vielä kaksin kappalein: Japanin Yokohamassa ja Osakassa.

Pikanuudelimuseossa käydään aterian historia ja kehitysvaiheet läpi alusta alkaen tähän päivään saakka. Vuonna 1958 markkinoille tullut kana-ramenkeitto oli japanilaisen Momofuku Andon vuoden kestäneen, yhtämittaisen työn tulosta. Hänellä oli idea ramenista, joka olisi valmis vain kuumaa vettä lisäämällä, ja satojen epäonnistumisten jälkeen hän loi tuotteen, josta tuli välitön menestys.

Museossa voi nähdä minkälainen Momofuku Andon työtila 1950-luvulla oli ja toisaalta tutustua toiseen ääripäähän: pikanuudeleihin, joita on lähetetty astronauteille avaruuteen.

Näyttely on myös interaktiivinen, sillä vierailija voi kehittää ja pakata täysin uudenlaisen nuudeliannoksen, eikä ruokaan perustuvasta museosta tietenkään tarvitse lähteä tyhjällä vatsalla.

Kiirastulen sielujen museo

Tämä museo on pienessä huoneessa, roomalaisessa Jeesuksen Pyhän Sydämen kirkossa. Museo on pyhitetty esineille, joita ovat koskettaneet kiirastulessa olevat sielut. Katolisen kirkon oppien mukaan kiirastuli on paikka, jossa pelastuneen ihmisen sielu puhdistuu synneistä ennen taivaaseen pääsemistä. Mitä enemmän on elämässään rukoillut, sitä lyhyempi on aika kiirastulessa.

Museon perustaja Victor Jouet sai ajatuksen näyttelystä, kun kirkossa oli tulipalo ja erääseen puuosaan oli ilmestynyt ihmisen kasvoja muistuttava palojälki. Jouet uskoi sen kuuluvan kiirastulessa palavalle sielulle.

Pienessä, muutaman metrin mittaisessa vitriinissä on näytteillä esineitä, joihin kiirastulessa kärsivät sielut ovat polttaneet jälkiä merkiksi omaisilleen, että heidän tulisi rukoilla hieman ahkerammin.

Museo vatsastapuhumisnukeille

Fort Mitchellin kaupungissa, Kentuckyssa, on museo, jossa vierailun jälkeen moni näkisi painajaisia! Yksittäinen vatsastapuhumisnukke ei ole (niin) kammottava, mutta Vent Haven -museossa niitä on yli 900! Itseasiassa puistattava museo on ainoa lajissaan ja nukkekokoelma maailman suurin.

Museo sai alkunsa erään William Shakespeare Bergerin yksityisestä kokoelmasta. Mies ei ollut vatsastapuhuja, mutta alkoi keräillä nukkeja vuonna 1910 ollessaan 32-vuotias, ja kokoelma kasvoi melkoiseksi vuosikymmenten aikana. Berger oli kuitenkin huolestunut siitä, että hänen kuolemansa jälkeen nuket saatettaisiin erottaa toisistaan, joten hän perusti varakkaana miehenä säätiön, jolla taattiin nukkekokoelman pysyminen kasassa. 

Museossa on usein myös vatsastapuhumisesityksiä, joten se on varmasti mielenkiintoinen paikka tästä taiteenlajista pitäville.

Muumiomuseo

Listan ehkä pelottavin museo löytyy Meksikosta, Guanajuaton kaupungista. Muumiomuseon alkuperäkin on traaginen: Vuonna 1860 kaupungissa alettiin hautaamaan kuolleet maanpäällä oleviin hautaholveihin. Kaikkien aiemmin kuolleiden omaiset määrättiin maksamaan hautaveroa, ja jos perheellä ei ollut varaa, nostettiin ruumiit maasta ylös.

Valitettavan monella ei ollut tarpeeksi rahaa, joten useita, jo pitkänkin aikaa haudattuina olleita ruumiita jouduttiin kaivamaan ylös. Yllättävää oli se, että hautausmaan mineraalit olivat muumioineet ruumiit ilman palsamointiprosessia. Ihminen kun on kiinnostunut kaikesta oudosta ja karmivasta, alkoivat muumiot houkutella katselijoita ja jopa varkaita.

Hautausmaan yhteyteen päätettiin rakentaa museo siinä vaiheessa, kun useampi ihminen oli tarjonnut rahaa vastineena siitä, että pääsisi kurkkaamaan muumioita sisältävään holviin. 

Nykypäivänä museossa on näytillä 59 muumiota, joiden joukossa on kaiken ikäisiä ihmisiä, 24-viikkoisesta sikiöstä lähtien.

Piikkilankamuseo

Tämä pääsi listalle, koska ihan oikeasti…piikkilankamuseo.

La Crossessa, Kansasissa, sijaitsevan piikkilankamuseon sivuilla näyttelykohteen historiaa esitellään lähes runollisesti: 

”Aluksi ei ollut kuin laaja ja avoin preeria, jolla biisonit laidunsivat vapaana. Sitten saapuivat uudisasukkaat, ja alueita oli pakko alkaa jakamaan ja rajaamaan, mistä seurasi riitoja ja jopa sotia. Naapureiden välille saatiin rauha rakentamalla aitoja. Toisten mielestä villi länsi rauhottui aseilla, mutta todellisuudessa sen teki yksinkertainen keksintö: piikkilanka.”

Museossa on yli 2400 erilaista piikkilankaa, vanhimmat näytteillä olevat kappaleet ovat 1870-luvulta, eli aivan sen keksimisen alkuajoilta. Ohiolainen Lucien B. Smith sai piikkilangalle ensimmäisen patentin vuonna 1867; yhteensä erilaisille piikkilangoille on myönnetty 500 patenttia. Museossa voi myös tutustua erilaisiin aidan valmistus tapoihin ja välineisiin. 

Surkean taiteen museo

Massachusettsissa sijaitseva museo on nimeltään Museum of Bad Art eli MOBA. Sitä ei kannata sekoittaa MoMA:an eli kuuluisaan newyorkilaiseen modernin taiteen museoon, jossa voi ihastella muun muassa Andy Warholin ja Pablo Picasson luomuksia. 

MOBA perustettiin vuonna 1994 tarkoituksena esitellä maailmalle ”taidetta, joka on liian huonoa jäädäkseen huomioimatta”. Antiikkikauppias Scott Wilson keksi galleriaidean nähtyään erään surkean maalauksen roskisten välissä. Hän alkoi kerätä kehnoa taidetta ystävänsä Jerry Reillyn kanssa.

Kokoelmaan kuuluu nykyisin 600 taideteosta, jotka ovat tasoltaan toinen toistaan huonompia. Suurin osa teoksista on lahjoitettuja tai kaatopaikoilta ja kirppareilta löydettyjä, mutta jokainen näytille pääsevä maalaus käy silti läpi tiukan seulan. Kuka tahansa ei siis voi maalata auringonnousua ja viedä sitä näytille galleriaan, ja vain noin 10 prosenttia ehdotuksista hyväksytään. Museoon otettujen taideteosten tulee olla sellaisia, että ne on luotu tosissaan, eikä vitsinä.

Kriitikoiden mukaan museo tekee pilaa taiteesta, mutta omistajien mielestä epäonnistuminen on niin iso osa taiteilijan elämää ja luomisprosessia, joten sellaisellekin pitää olla estradinsa. 

Kerran museosta on jopa varastettu maalaus, minkä jälkeen tilaan asennettiin toimimaton valvontakamera ja seinälle kyltti: ”Varoitus! Tämä galleria on vartioitu valevalvontakameralla.”.

Kansallinen kakkamuseo

Englannin edustalla sijaitsevalla Isle of Wightin saarella on kansallinen kakkamuseo. Museo perustettiin vuonna 2016 tarkoituksenaan keskittyä kakkapökäleiden keräämiseen ja säilömiseen. 

Kysyt varmasti, että miksi? Sama kysymys on kaikkien huulilla. Perustajat kuuluvat Eccleston George -järjestöön, jonka jäseniä kuvaillaan salamyhkäisesti vain ”joukoksi luovia, monista asioista kiinnostuneita, ihmisiä”. Vastauksena edellä esitettyyn kysymykseen perustajat sanovat halunneensa poistaa tabuja, jotka ihmiset ovat luoneet ulosteen ympärille. 

Näytteitä on sekä eri ikäisiltä ihmisiltä että muilta eläinlajeilta. Lisätäkseen museon vetovoimaa, omistajat toivovat saavansa lahjoituksia julkisuuden henkilöiltä. Muun muassa sellaisilta maailmantähdiltä kuin Eddie Redmaynelta ja Catherine Zeta-Jonesilta on aneltu näytteitä, mutta ilmeisesti kukaan ei vielä ole lämmennyt ajatukselle. Kuka uskaltaa olla ensimmäinen suunnannäyttäjä? 

💁‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme, mikä on ollut omituisin museo, jossa olet vieraillut.