Oudoimmat uutiset: Puraisu makkarasta ratkaisi vuosia vanhan murtovarkauden

Listafriikin oudoimmissa uutisissa kerrotaan tänään yhdeksän vuotta sitten tapahtuneesta murtovarkaudesta, joka hiljattain selvisi puoliksi syödystä makkarasta saadun DNA-näytteen avulla.

Lisäksi kerromme uudesta menetelmästä, jolla vuosisatoja vanhoja kirjeitä voidaan avata virtuaalisesti alkuperäistä esinettä tuhoamatta. Eläimellisestä menosta vastaavat tällä viikolla kaulansa katkaisevat ja uuden ruumiin kasvattavat merietanat sekä mustekalat, jotka pystyvät ”näkemään” valoa lonkeroillaan,

Käy tsekkaamassa tämän viikon, ja toki kaikki muutkin, listat. Otamme mielellämme ehdotuksia vastaan, joten jos haluat tietää enemmän mistä tahansa aiheesta, niin pistä meidät töihin ja nauti valmiista tietopaketista!

Yhteyden meihin saat some-kanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.instagram.com/listafriikki/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Mutta nyt katsaus siihen, mitä erikoista maailmalla on sattunut. Tässä siis viikon oudoimmat uutiset!

Merietana katkaisee kaulansa ja kasvattaa uuden ruumiin


Japanilaisen yliopiston väitöskirjatutkija Sayaka Mitoh huomasi vuonna 2018 kummallisen tilanteen laboratoriossa: merietana oli leikannut irti päänsä, joka kierteli muina etanoina mestatun ruumiinsa ympärillä.

Mitoh arveli merietanan heittävän kohta henkensä, mutta mitä vielä: se alkoi innokkaasti syömään merilevää, kasvatti viikon kuluessa uuden sydämen ja kolmen viikon päästä kasassa oli jo kokonainen, uusi ruumis. Alkuperäinen, sittemmin päätön, keho eli jonkin aikaa, mutta kuoli reilussa viikossa ilman ravintoa. Mitoh innostui tutkimaan kummallista ilmiötä lisää.

Vaikka kyky ruumiinosien regeneraatioon ei ole eläinmaailmassa mitenkään harvinaista, ovat Elysia-suvun merietanat omassa luokassaan monestakin syystä: Ne kasvattavat kokonaisen ruumiin elintärkeine elimineen. Ne selviävät ilman sydäntä ja ruoansulatusjärjestelmää useita päiviä. Kaulan katkaiseminen tapahtuu oma-aloitteisesti. Jotkut yksilöt kykenevät regeneraatioon kahdesti.

Merietanoiden päät pysyvät hengissä hyvin erikoisen kyvyn ansiosta: ne pystyvät ottaa syömänsä merilevän viherhiukkasia käyttöönsä, jolloin niiden solut alkavat yhteyttää. Näin merietanat saavat energiaa, jota tarvitaan melkoisesti uuden ruumiin rakentamiseen.

Ensimmäiset tutkimustulokset on nyt julkaistu Current Biology -lehdessä, mutta työ jatkuu. Mitoh on kertonut työryhmän jatkavan tämän häkellyttävän kyvyn parissa ja seuraavana on tarkoitus selvittää, miksi merietanat katkaisevat kaulansa. Teoria on kyllä esitetty: ne haluavat päästä eroon loisista.

Mustekala ”näkee” lonkeroillaan valoa

Ruppin Academic Center -yliopiston tutkijat ovat saaneet sattumalta selville, että mustekalat näkevät lonkeroillaan valoa, vaikka niiden silmät olisivat pimeässä. Kun lonkero havaitsee valoa, vetää eläin ulokkeensa kiinni muuhun kehoon.

Mustekalojen lonkeroiden on jo pitkään tiedetty reagoivan valoon: niiden ihossa on erityisiä värisoluja, kromatoforeja, jotka saavat eläimen muuttamaan valon vaikutuksesta väriä. Niiden ansiosta mustekalat ovat naamioitumisen mestareita. Juuri näitä kromatoforien aiheuttamia vasteita Tal Shomrat ja Nir Nesher tutkivat, kun he kiinnittivät huomiota mustekalojen erikoiseen käytökseen.

He osoittivat mustekalan lonkeroa kirkkaalla valolla saadakseen aikaan kromatoforien aiheuttaman vasteen. Mustekala ei kuitenkaan ollut yhteistyöhaluinen ja veti lonkeronsa aina pois, kun sen kärkeä valaistiin, mikä herätti tutkijoiden kiinnostuksen. Asiaa alettiin tutkimaan tarkemmin.

Mustekala laitettiin altaaseen, joka oli ympäröity valoa läpäisemättömällä peitteellä. Altaan kattoon tehtiin pieni reikä, josta mustekala opetettiin ottamaan pala kalaa lonkerollaan. Kun eläin tunnusteli reiän ympäristöä, osoitettiin lonkeron kärkeen valoa ja kuinka ollakaan, 84 % kerroista se veti lonkeronsa nopeasti takaisin altaaseen. Sillä ei ollut mitään mahdollisuutta aistia valoa silmillään. Tutkijat sulkivat pois myös sen vaihtoehdon, että käytös johtuisi mahdollisesti valon tuottamasta lämpötilamuutoksesta. Reaktio tosiaankin oli puhtaasti valon aiheuttamaa.

Tutkijat tekivät myös useita erilaisia kokeita, joissa selvitettiin, onko reaktio vain refleksi eli mustekalan tiedostamaton liike vai meneekö prosessi aivoihin asti. Monien koejärjestelyjen jälkeen voitiin todeta, että lonkeron solut aistivat valon, lähettävät viestin aivoihin ja aivot kehottavat mustekalaa vetämään lonkeronsa pois.

Seuraava tutkimuksen aihe on se, miksi tällainen ominaisuus on mustekaloille kehittynyt. Tutkijat arvelevat sen olevan puolustusmekanismi, jonka avulla valoon ja pedoille alttiiksi luikerrellut lonkero palautetaan turvaan.

Lue myös:
10 uskomatonta valepukujen mestaria eläinmaailmasta

Poliisi ratkaisi 9 vuotta vanhan murron, koska varas oli haukannut makkaraa

Gevelsbergissä, Saksassa, maaliskuussa 2012 tapahtunut murto on poliisin mukaan vihdoin selvitetty. Kriittiseksi todisteeksi nousi makkaranpala.

Murtovarkauden kohteeksi joutuneen henkilön kotona oli ollut makkaraa, jota epäilty rikollinen ei mitä ilmeisimmin ollut kyennyt vastustamaan, vaan hän oli tihutyönsä lomassa haukannut siitä palan. Alkuperäisissä tutkimuksissa makkarasta otettu DNA-näyte ei kuitenkaan johdattanut rikoksentekijän jäljille, koska kotimaisista tai kansainvälisistä tietokannoista ei löytynyt osumia.

Nyt kuitenkin vanhaan murtoon on löytynyt epäilty, kun Ranskan poliisi oli syöttänyt väkivaltarikoksesta epäillyn albanialaismiehen DNA-tiedot ohjelmaan ja järjestelmä ilmoitti vastaavuudesta. Koska murtovarkaudesta on kulunut jo yhdeksän vuotta, on rikos vanhentunut, eikä epäiltyä todennäköisesti luovuteta pidätyksestä huolimatta Saksaan.

Virkavalta ei ole avannut medialle sen tarkemmin, että minkä tyyppinen makkara kaiken keskipisteessä oli ollut. Poliisi on ainoastaan kommentoinut sen olleen kovaa. Kuvan makkara todellakin liittyy tapaukseen.

Vuosisatoja vanhat kirjeet voidaan lukea ilman tuhoa – virtuaalisesti!


Jo paljon ennen sähköpostin salasanoja tai edes kirjekuoren sinetöintiä ovat ihmiset halunneet pitää kirjeensä salassa. Satoja vuosia sitten kirjesalaisuus säilytettiin ”lukitsemalla” paperi monimutkaisella tavalla, johon liittyi taittelua, leikkaamista ja jopa ompelua.

Massachusetts Institute of Technology -yliopiston tutkijat julkaisivat Nature Communications -lehdessä kehittämänsä menetelmän, jonka avulla tällaisia vuosisatoja sitten avaamatta jääneitä kirjeitä voidaan tutkia tuhoamatta historiallisesti merkittävää aineistoa. Menetelmässä käytetään röntgensäteisiin perustuvaa mikrotomografiaa, jonka avulla kirjeiden sisältö saadaan digitaaliseen muotoon ilman, että tiiviisti taiteltua ja ”lukittua” paperia tarvitsee fyysisesti avata. Aiemmin kirjeet on pitänyt leikata auki, jotta sisältöön on päästy käsiksi, ja tämä on luonnollisesti johtanut kallisarvoisten esineiden tuhoutumiseen.

Työryhmä on tähän mennessä onnistunut avaamaan virtuaalisesti neljä vuosien 1680 ja 1706 välillä kirjoitettua kirjettä. Ne ovat pieni osa satojen lukittujen kirjeiden kokoelmaa, joka on löytynyt Haagista postimestari Simon ja Marie de Briennen matka-arkusta. Vaikka kirjeissä ei mitään historiankirjoja uusiksi panevaa olisikaan, ovat ne historioitsijoille tärkeitä työkaluja, kun he tutkivat 1600-luvun poliittisia, uskonnollisia ja kulttuurillisia käänteitä.

Käy myös lukemassa tämän viikon listat: