Pandemian uhka iskee: 10 katsausta menneestä tulevaisuuteen

Ei jos, vaan kun. Maailman väestöä viikatteen lailla karsiva pandemia on vain ajan kysymys. Siihen on syytä varautua ja ottaa menneisyyden tapahtumista opiksi.

Tuleva pandemia ei todennäköisesti tule olemaan Wuhanin koronaviruksen aiheuttama. Se on varmaankin jokin muuntunut influenssavirus. Niiden luontainen mutaationopeus on valttikortti uusien, ihmisille vieraiden kantojen syntyyn, ja tuntemattomalta emme voi mitenkään suojautua.

Väestönkasvu, ilmastonmuutos ja matkustaminen ovat vain osa syistä, joiden takia seuraava pandemia on jo tekemässä tuloaan. Kukaan ei vain tiedä, että koska, missä tai mikä.

EDIT 9.5.2020: Muutamassa viikossa tilanne hieman eskaloitui…

Nyt luodaan katsaus maailmaa piinanneisiin epidemioihin ja pohdiskellaan vähän tulevaakin. Tarkoitus ei ole pelotella ketään, paitsi ehkä niitä, joiden mielestä rokotevastaisuus on hyväksyttävää 😉.

Tässä siis Listafriikki.comin 10 ajatusta pandemian uhasta eilen, nyt ja huomenna.

Mustasurma

Musta surma, joka vuosina 1346-1353 tappoi noin puolet Euroopan ja Lähi-idän väestöstä, oli Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama kulkutauti. Se läht,i asiantuntijan mielipiteestä riippuen, leviämään joko Kiinasta tai Venäjältä, ja kulki sotilassaattueiden ja kauppalaivojen mukanaan tuomien rottien välityksellä läpi Euroopan ja Pohjois-Afrikan. Ihmiset toivat rotat, rotat toivat kirput ja kirput purivat ihmisiä tartuttaen tulehduksen.

Koska tauti levisi nopeasti, on hyvin todennäköistä, että jo aikaisessa epidemian vaiheessa hyönteiset siirtyivät suoraan ihmisestä toiseen. Kuolonuhreja on arvioitu olleen noin 75 miljoonaa, mikä tuon ajan maailmassa vaikutti ratkaisevasti yhteiskunnan toimintaan. Epähygieeniset olosuhteet olivat omiaan taudin kukoistukselle ja nopean leviämisensä takia siihen pystyttiin vain harvoissa Euroopan kaupungeissa varautumaan. Mutta esimerkiksi Milanon kaupunki Italiassa laitettiin karanteeniin ja se isoilta osin säästyikin valtaisalta väestökadolta.

Tasaisin väliajoin 1700-luvulle saakka rutto palasi runtelemaan Eurooppaa, ja sittemmin se saatiin pidettyä poissa. Mutta viime vuosina siellä täällä on jälleen putkahdellut tapauksia esiin, ja WHO onkin julistanut taudin uudelleen palanneeksi. Suurin huoli on se, että lääkkeillä suhteellisen helposti hoidettavasta bakteerista on muun muassa Madagaskarilla löydetty antibiooteille vastustuskykyisiä kantoja.

Espanjantauti

Vuosina 1918-1920 jyllännyt Espanjantauti oli H1N1-tyypin influenssa A -virus. Se levisi maailmanlaajuisesti ja sairastutti jopa puoli miljardia ihmistä mukaan lukien hyvin eristäytyneitä ryhmiä Kanadan pohjoisosissa ja Tyynenmeren saarilla.

Mutta miten virus sitten pääsi leviämään niin tuhoisasti? Eiväthän ihmiset matkustaneet samalla tavalla kuin nykyään.  Mieti hetken pandemian ajankohtaa: ensimmäinen maailmansota. Sota levittyi Euroopasta Aasiaan ja Afrikkaan, ja taisteluita käytiin myös Tyynellämerellä.

Étaplesissa, Ranskassa oli ensimmäisen maailmansodan aikana yksi kaikkien aikojen isoimmista sotilastukikohdista. Kerrallaan jopa 100 000 sotilasta oleili tukikohdassa, jonka yhteydessä oli myös isoja sotasairaaloita ja harjoituskeskuksia. Tutkijat ovat päätyneet siihen, että pandemia sai alkunsa juuri tuolta. Sotilaiden keskuudessa todettiin mysteeristä, kovaa kuumetta ja pahoja hengitysoireita aiheuttavaa tautia jo vuonna 1916. Virus sai muhia ja muuntua pari vuotta, kunnes vuonna 1918 se räjähti käsiin. Tukikohdassa oli ihmisiä ympäri maailmaa: useista Euroopan maista, Intiasta, Kiinasta, Pohjois-Amerikasta, Afrikasta ja Australaasiasta. On arveltu, että Étaplesin kautta kulki miljoonia sotilaita matkalla rintamalta kotiin.

Tuolloin tauti pääsi leviämään merten taakse.

Espanjantauti on ollut tähänastisista influenssapandemioista pahin; siihen kuoli arviolta 50 miljoonaa ihmistä. Joissain arvioissa kuolonuhrien määrän on arvioitu olleen jopa 100 miljoonaa, mikä olisi enemmän kuin molemmissa maailmansodissa yhteensä.

H2N2 ja H3N2 pandemiat

Vuonna 1956 Aasiasta löytyi uusi virus, joka oli lähtöisin lintujen influenssa A -viruksesta. H2N2 -alatyypin virus levisi ripeästi Kiinasta Singaporeen ja Hong Kongiin, ja sieltä kesällä 1957 Yhdysvaltoihin. Maailmanlaajuisesti siihen kuoli jopa 2 miljoonaa ihmistä. Kymmenen vuotta tämän pandemian jälkeen, vuonna 1968, saman alkuperän omaava, mutta tarpeeksi muuntunut H3N2 -virus aiheutti pandemian leviten vain muutaman kuukauden sisällä Aasiasta Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Kuolonuhreja oli noin miljoona ja suurin osa heistä oli yli 65-vuotiaita.

Jälkimmäinen influenssaepidemia iski koviten Hong Kongin alueelle, minkä takia sitä monesti nimitetäänkin Hong Kongin influenssaksi. Jopa 15% silloisesta alueen väestöstä menehtyi. H3N2-virus jäi pandemian jälkeen kiertämään, ja edelleen tänäkin vuonna jaettavassa kausi-influenssarokotteessa on vasta-aine sen jatkuvasti kehittyvälle muodolle.

Lintuinfluenssa

Kun puhutaan H5N1 tai H7N9 tyypin influenssa A viruksista, käytetään arkikielessä lintuinfluenssa-nimitystä. H5N1 havaittiin ensimmäisen kerran linnuissa Hongkongin maaseudulla vuonna 1997. Se puhkesi varotoimista huolimatta uudelleen vuonna 2003, ja silloin se oli jo muuntunut tarttumaan ihmisiin.

Tuomiopäivän kellot alkoivat soimaan, mutta virus ei kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole täyttänyt kaikkia pandemian tunnusmerkkejä. Se on ihmiselle täysin uusi virus, joten puolustuskykyä ei sitä vastaan ole: kyllä. Siinä on korkea kuolleisuus: kyllä (lähes 900 sairastuneesta yli puolet on menehtynyt). Se tarttuu ihmisestä toiseen: huonosti.

Oikeastaan kaikki lintuinfluenssaan sairastuneet olivat saanet virustartunnan tuotantolinnuista tai toreilta, joissa myydään eläviä lintuja. Vain muutamat perheensisäiset tartunnat ovat mahdollisesti välittyneet ihmisestä toiseen.

Lintujen joukkolahtauksista huolimatta influenssaa ei ole saatu kitkettyä pois, ja ympäri maailmaa lintujen tuottajat ovat joutuneet remontoimaan kasvattamoita ja rakennuksia suojellakseen lintujaan ja itseään tartunnalta.

Vuonna 2013 löydettiin Kiinasta jälleen uusi lintuinfluenssa H7N9, joka oli tarttunut ihmiseen. Sen kuolleisuusaste on hiukan alhaisempi ja kiinalaisille lintutarhaajille on havaittu kehittyneen vasta-aineita tätä kyseistä lintuinfluenssaa vastaan, joten se on todennäköisesti ollut linnuissa jo pitemmän aikaa.

Kumpikin edellämainittu influenssakanta on terveysviranomaisten pandemian tarkkailulistalla huomiotussilla yliviivattuna, koska vaikka ne eivät nyt tartu tehokkaasti ihmisestä toiseen, voi asia olla huomenna toisella tavalla.

SARS

SARS, äkillinen vakava keuhkotieoireyhtymä (engl. Severe Acute Respiratory Syndrome), sai maailman varpailleen vuonna 2003. Edellisenä vuonna tämä aiemmin tuntematon koronavirus oli Kiinassa tarttunut ihmiseen sivettikissojen kautta, vaikka alunperin SARS-virus on lähtöisin lepakoista. SARS levisi suhteellisen nopeasti Kiinassa, ja sen lähimaissa, ihmisten välisenä pisaratartuntana. Noin 8000:sta tartunnan saaneesta lähes 10 % menehtyi, mikä on hyvin korkea kuolleisuusaste.

Kansainväliseen huomioon SARS nousi, kun raportteja oudosta influenssan kaltaisesta tartuntataudista alkoi nousta julkisuuteen, mutta Kiina ei ollut raportoinut tapauksia eteenpäin ja peitteli epidemiaa. Lentomatkustajien kautta maailmalle levinnyt virus aiheutti epidemioita terveydenhoitohenkilökunnan keskuudessa, koska siihen ei oltu osattu varautua. Erityisesti Toronton alueella Kanadassa virus pääsi leviämään huonon valmiustason takia ja infektoi satoja ihmisiä.

Kiinaa on myöhemmin laajasti kritisoitu virustaudin ilmoittamatta jättämisestä, ja ehkä siksi Wuhanin koronaviruksen tapauksessa maa on ottanut erittäin kovat keinot käyttöön leviämisen estämiseksi.

Sikainfluenssa

Viimeisin pandemia oli vuoden 2009 sikainfluenssa, joka oli samaa H1N1 -alatyyppiä kuin vuoden 1918 influenssapandemian aiheuttanut virus.

Virus oli tarttunut siasta ihmiseen ja sen perimäaineksen todettiin olevan sekoitus ihmisen, sian ja lintujen influenssaviruksista. Kausi-influenssarokotteissa oli jo ennen vuotta 2009 ollut H1N1 mukana, mutta sikainfluenssa oli tuon tyypin muuntautunut muoto. Näin ollen rokote ei suojannut tartunnalta, eikä ihmisillä ollut vastustuskykyä täysin uudenlaista virusta kohtaan. Lopullisen vahvistuksen pandemia-nimen antamiseen maailman terveysjärjestö WHO sai, kun vuodenaikojenvaihtelu ei vaikuttanut influenssan esiintymiseen, vaan jatkoi pohjoisessakin tartuttamista kesäkuukausina.

Sikainfluenssa sai alkunsa Meksikosta, jossa se kausi-influenssoista poiketen sairastutti vakavasti nuorempia ihmisiä ja levisi nopeasti yli 200 maahan. Iso osa yli 60-vuotiaista omasi virusta vastaan jonkinlaisen vastustuskyvyn, joka todennäköisesti oli jäänteitä edellisen vuosisadan H1N1-epidemioista. Alle 18-vuotiailla vasta-aineita ei ollut juuri ollenkaan.

Se, mikä teki sikainfluenssasta niin vaarallisen verrattuna jokavuotiseen kausi-influenssaan, oli sen kyky aiheuttaa pahoja tulehduksia keuhkoissa, kun taas kausi-influenssavirukset aiheuttavat infektioita yleensä vain ylähengitysteitä. Maailman laajuisesti sairastuneiden määrä vaihtelee arvioissa kymmenien ja useiden satojen miljoonien välillä. Sikainfluenssaan kuolleiden määrää on myös hankala arvioida, mutta laboratoriossa varmistetut 18 500 influenssan uhria voi todellisuudessa olla vain kymmenesosa menehtyneiden määrästä.

Ihmiskunnan onneksi tämä uusi H1N1 ei ollut läheskään niin tappava kuin aluksi luultiin, ja WHO:ta onkin myöhemmin kritisoitu paniikkinappulan ennenaikaisesta painamisesta. Joka tapauksessa nykyään tuo samainen virus on aiheuttamassa joka talvista kausi-influenssaa ja on mukana riskiryhmille ilmaiseksi annettavassa (ja kaikkien ostettavissa olevassa) rokotteessa.

Vuosikymmeniä kestänyt pandemia

Meillä on maailmassa yksi pandemia käynnissä parhaillaan: HIV (engl. Human immunodeficiency virus). Maailmanlaajuinen HIV-epidemia on aloittelemassa kuudetta vuosikymmentään.

HIV:n synty on pystytty määrittämään Afrikkaan, nykyisen Kongon Demokraattisen tasavallan alueelle. Ensimmäinen verinäytteestä varmistettu HIV-tartunta on vuodelta 1959, mutta 1920-luvulta on aineistoa, josta voidaan päätellä HIV-infektioita olleen jo silloin. Apinoilla on todettu HIV:lle läheistä sukua olevia SI-viruksia (engl. Sivian immunodeficiency virus), joista ihmiseen tarttuvan viruksen on todettu saaneen alkunsa.

Aiemmin ihmiskeho ei ollut ollut moksiskaan vieraan lajin taudinaiheuttajasta, mutta virus oli tyylilleen ominaisesti muuntunut niin, että se pystyi infektoimaan ihmisen soluja. Tartuntatapana on ehkä ollut metsästystilanne, jossa apinan verta on päässyt sekoittumaan metsästäjän vereen haavan kautta tai sitten se on voinut tarttua syödyn lihan mukana. Afrikasta virus kulki muun muassa opettajien mukana 1960-luvulla Haitille, ja sieltä lopulta Yhdysvaltoihin, jossa tuntemattoman tappajan aiheuttamat kuolemantapaukset nousivat ensi kerran tietoisuuteen vuonna 1981.

Epidemian puhjettua HIV-tartunnan on saanut yli 70 miljoonaa ihmistä ja lähes 40 miljoonaa on kuollut aidsiin liittyviin sairauksiin. Nykyään onneksi lääkitys on niin tehokas, että viruksen tasot saadaan potilaan verenkierrossa laskemaan niin alhaisiksi, käytännössä olemattomiin, että monet HIV-positiiviset eivät enää tartuta virusta eteenpäin. Myöskään virusta kantava raskaana oleva nainen ei enää automaattisesti siirrä tartuntaa lapselleen.

Vaikka epidemian huippuvuodet ovat tältä erää takana, kuolee infektiosta johtuviin sairauksiin vuosittain noin miljoona ihmistä.

Wuhanin koronaviruksen alkuperä

Viime päivinä otsikot ovat täyttyneet Wuhanin koronaviruksesta. Se on entuudestaan tuntematon ihmisiä tarttuva virus, joka on läheistä sukua muun muassa SARS-viruksille. Kiina on erittäin kovin ottein lähtenyt ehkäisemään leviämistä, ehkä juuri SARS-epidemian jälkeen saamansa arvostelun tuloksena.

Wuhanin koronaviruksen tiedetään lähteneen leviämään paikalliselta kalatorilta. Koska noita viruksia ei ole löytynyt vesissä elävistä eläimistä, siirrettiin katseet torilla myytyihin muihin lihoihin. Kiinassa toreilla on tarjolla kattava valikoima erilaisia lihoja aasista ja siasta siiliin ja matelijoihin.

Wuhanin koronaviruksen koko genomi on jo sekvensoitu, ja sitä on vertailtu sekä tunnettujen koronavirusten että toreilla myytävien eläinten perimän rakenteisiin. Analyyseissä sen havaittiin muistuttavan monilta osin lepakkojen SARS-viruksia, joten sen ajateltiin mahdollisesti olevan niiltä peräisin.

Mutta lisätutkimuksissa kuitenkin huomattiin, että osa sen geenien rakenteesta on vertailuissa kaikkein lähimpänä käärmeiden vastaavia. Käärmeet metsästävät luonnossa lepakoita, joten on mahdollista, että lepakon SARS-virus on päätynyt matelijoihin, joista se on tarttunut ihmiseen. Se, miten virus pärjäisi toimintakykyisenä vaihtolämpöisen käärmeen ja tasalämpöisen nisäkkään kehossa, onkin ratkaisematon kysymys.

Rokottamattomuus

Ei varsinaisesti liity pandemioihin, mutta ehkä hiukan aihetta hipaisten.

Nyt tulee vahva henkilökohtainen mielipide: lasten rokottamatta jättäminen ei ole ok. Käsittämättömän paljon työtä ja rahaa on käytetty siihen, että esimerkiksi isorokko on saatu kokonaan katoamaan laajojen rokotusohjelmien tuloksena.

Tuhkarokko ei ole pandemia, koska se ei ole uusi virussairaus. Ennen rokotusten alkamista vuonna 1963 siihen kuoli kuitenkin vuosittain hieman vajaa kolme miljoonaa ihmistä. Rokotusohjelman ansiosta käyrät saatiin jyrkkään laskuun, ja 2000-luvun alussa kuolonuhreja oli ”enää” reilu 70 000.

Ollakseen tehokas, on rokotuksen kattavuuden oltava yli 95% populaatiosta. Tällöin myös ne ovat suojattuina, joita ei esimerkiksi lääketieteellisistä syistä voida rokottaa tai jotka ovat muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja, joille ei vielä ole annettu rokotetta.

MUTTA. Kuolonuhrien määrä on taas nousussa: tuhkarokkooon kuolee nykyään vuosittain 100 000-200 000 ihmistä, joista suurin osa on alle viisi vuotiaita lapsia.

Koska osa ihmisistä on rokotevastaisia.

Yhdysvalloissa tuhkarokko julistettiin voitetuksi vuonna 2000, mutta viimeisen viiden vuoden aikana tautitapauksia on alkanut jälleen puhkeamaan epidemian lailla. Isossa osassa Suomeakaan tuhkarokon laumasuoja ei ole riittävä! Maassamme on todettu 2010-luvulla aiempaa enemmän tuhkarokkotapauksia. Esimerkiksi Luodon kunnassa Pohjanmaalla, jossa rokotekattavuus oli 75 %, nousi vuonna 2018 paikallinen tuhkarokkoepidemia, kun ulkomaanmatkalta mukaan tarttunut virus pääsi valloilleen.

Bioterrorismi

Kun tietotaito kasvaa ja informaatiota on Internetin välityksellä saatavilla maapallon lähes joka kolkassa, nousevat biologiset aseet suureksi tulevaisuuden uhaksi.

Kun isorokko vuonna 1979 julistettiin maailmanlaajuisten rokotusohjelmien seurauksena päihitetyksi, jätettiin siitä näytteitä säilöön Yhdysvaltoihin ja silloiseen Neuvostoliittoon. Tutkijat ovat myös pystyneet luomaan vuoden 1918 influenssaviruksen avatuista haudoista saamiensa kudosnäytteiden perusteella. Jos esimerkiksi näihin aineistoihin pääsisi käsiksi vääränlaiset tahot, voisivat seuraukset olla katastrofaaliset. Ainakin ISIS:in tiedetään alkuvuosinaan rekrytoineen tutkijoita kehittämään biologisia ja kemiallisia aseita, ja heidän tiedetään päässeen käsiksi arkaluontoisiin aineistoihin. ISIS:illä ei ehkä ole kunnollisia fasiliteetteja pandemian aiheuttavien tautien kehitykseen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö jollain nyt tai lähitulevaisuudessa voisi olla.

Jos esimerkiksi tappava Ebola-virus muokattaisiin (tai se muuntuisi itsekseen) sellaiseksi, että se leviäisi pisaratartuntana eikä vaatisi läheistä kontaktia sairastuneen kanssa, voisimme olla pahassa pulassa. Ja valitettavasti tällainen ei ole enää vain tieteistarinaa.

🤷‍♀️ Ovatko uhkakuvat sinusta liioiteltuja vai aiheuttavatko uutiset leviävistä viruksista pelkoa? Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme minkälaisia ajatuksia pandemian uhka sinussa herättää⬇⬇