Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää, että mitä jalkapallo-ottelussa tapahtuu, jos maalivahti loukkaantuu rangaistuspotkukilpailun aikana.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämänviikkoinen lukijan kysymys!

Mitä tapahtuu, jos maalivahti loukkaantuu rangaistuspotkukilpailun aikana?

Jalkapallohuuma on kuumimmillaan ja EM-kisoissa pelataan nyt niitä jännittävimpiä pudotuspelejä. Rangaistuspotkukilpailuja on näissäkin arvokisoissa jo nähty, ja uskalla väittää, että niitä on tulossa vielä lisää. Ainakin jos historia yhtään toistaa itseään. Rankkarit ovat raakaa peliä, mutta jotenkinhan otteluun on saatava tulos.

Nyt ei kuitenkaan pohdita rankkareita tästä näkökulmasta, vaan kysymys kuuluu: Miten toimitaan, jos maalivahti loukkaantuu rankkareiden aikana?

Ottelun päätuomari tekee ensiksi arvion maalivahdin loukkaantumisesta ja siitä, onko tämän mahdollista jatkaa torjumista. Parhaassa tapauksessa – siis sen jälkeen, jos maalivahti on kykenemätön jatkamaan – joukkueella on vielä vaihto käytettävänä. Maalivahti on ainoa pelaaja, joka voidaan päätösvihellyksen jälkeen vaihtaa; ja silloinkin vaihdon on siis johduttava loukkaantumisesta.

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että kaikkia vaihtoja ei varsinaisen peliajan tai sitä seuranneen jatko-ottelun aikana olisi tehty. Yleensä vaihdot tehdään jo varsinaisen peliajan kuluessa. Jos joukkueella on vaihtoja jäljellä, niin sehän olisi kaikkein paras tilanne: silloin on mahdollisuus saada tolppien väliin toinen, vaihtopenkillä odottanut maalivahti.

Mutta jos ja kun vaihtoja ei ole käytettävänä, passitetaan torjuntahommiin joku kentällä olevista pelaajista.

Kenttäpelaajia on kyllä nähty tolppien välissä johtuen muun muassa maalivahtien punaisista korteista. Rankkareitakin nämä epäonnisesti tolppien väliin päätyneet pelaajat ovat joutuneet torjumaan, mutta yhden käsin sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun pääsarjatasoilla kenttäpelaajat ovat torjuneet rangaistuspotkukilpailussa. Pohjois-Amerikan MLS-sarjassa nähtiin vuonna 2020 tilanne, jossa kenttäpelaaja joutui kesken rankkareiden vetämään maalivahdin hanskat käteensä, kun vahti itse sai pelin toisen keltaisen kortin liikuttuaan viivasta liian aikaisin.

Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt tietoa siitä, että koskaan olisi käynyt niin, että maalivahti olis loukkaantunut rangaistuspotkukilpailussa siten, ettei kykene jatkamaan. Ainakaan korkealla tasolla. Mutta sääntökirjassa on toki oltava pykälä tällaistakin mahdollisuutta varten!

Lue myös:

• 10 uskomatonta jalkapallotarinaa, joita on vaikea uskoa todeksi
• 10 uskomatonta urheilufaktaa, jotka räjäyttävät tajuntasi

Uusia leluja tulee ja menee, mutta Legot pitävät pintansa vuodesta toiseen. Listafriikki esittelee nyt 10 upeaa Lego-rakennelmaa, jotka hämmästyttävät monella eri tavalla.

Siitä lähtien, kun ensimmäiset Legot myytiin vuonna 1949, ovat nämä toisiinsa liitettävät, värikkäät palikat kiehtoneet niin lapsia kuin aikuisia. Legoilla rakentaessa rajana on vain oma mielikuvitus ja jokainen voi vapauttaa luovuutensa täyteen loistoonsa.

Tällä listalla nähtävät Lego-rakennelmat ovat hieman eri luokkaa kuin mitä marketeista ostettavista valmiista paketeista rakennetaan, mutta toisaalta: Jos palikoita vain on tarpeeksi, niin periaatteessa kuka tahansa voi tehdä Legoista mitä tahansa! Siksi ne varmasti ovat säilyttäneet paikkansa suosikkileluina jo yli 70-vuoden ajan!

Ihka oikea, ajettava Lego-auto

Aidon kokoisia Lego-autoja on maailmalla tehty useita. Siinä ei siis sinänsä ole mitään ainutlaatuista, vaikka tietenkin ne kaikki näyttävät mielettömän hienoilta. On Hondaa, Volvoa, Toyotaa, Chevroletin lava-autoa, Ferrarin F1-autoa ja jopa Teslaa. Niitä on esitelty Legon puistoissa ja kauppojen edustoilla sekä automerkkien omissa liikkeissä ja näyttelyissä.

Mutta sitten on Legoista rakennettu Bugatti Chiron. Ajettava Bugatti Chiron.

Yli miljoonasta Lego Technic -sarjan osasta rakennettu Bugatti valmistui Legon tehtaalla Tšekin Kladnossa; samassa paikassa kuin jo aiemmin listalla mainittu X-Wing-hävittäjä. Noin 1500 kilon Lego-auton kokoamisessa ei käytetty tippaakaan liimaa, koska eihän Legoja niin liitetä yhteen. Lego-Bugatin moottorissa oli 2304 kappaletta Legon Power Functions -moottoreita, 4032 Lego Technic -hammasratasta ja 2016 Lego Technic -ristiakselia.

Tietenkään Lego-Bugatti ei ole sataprosenttisesti Legoista koottu, sillä siinä on käytetty metallista runkoa, jotta ajaminen olisi mahdollista. Lisäksi sen toimimiseen tarvittiin muutama paristo, ja koko komeus istuu Bugatin renkaiden päällä. Mutta muun muassa ratti, toimiva nopeusmittari, avautuvat ja sulkeutuvat ovet sekä liikkuva takaspoileri ovat kaikki Lego Technic -palikoista koottuja.

Kuukausien kehitys- ja rakennustyön jälkeen auto kuljetettiin Ehra Lessienin testiradalle Saksaan, jossa myös sitä aitoa Bugatti Chironia on testattu. Ratin taakse viralliselle koeajolle valikoitui Bugatin oma testaaja, ammattikuski ja Le Mansin 24 tunnin ajon entinen voittaja Andy Wallace.

Wallacelle Lego-auton vauhti oli tietenkin lastenleikkiä, mutta varmasti hänkään ei kokeneena kuskina osannut odottaa leluauton (koska sitähän se on) kiitävän radalla jopa 30 kilometrin tuntivauhtia.

Maailman korkein Lego-torni

Ensimmäinen asia, mitä ihmislapsi rupeaa Legoilla tekemään, on tornin rakentaminen. Paloja kasataan päällekkäin ja sitten jossain vaiheessa torni kaatuu tai se kaadetaan; mikä on yleensä koko leikin kohokohta.

Mutta mitä, jos Lego-tornia ei kaadettaisikaan, vaan rakentamista vain jatkettaisiin? Mihin asti torni yltäisi? Tuorein vastaus tähän kysymykseen tulee Tel Avivista, Israelista, jossa vuonna 2017 kasattiin maailman korkein Lego-torni. Sen rakentamiseen käytettiin noin puoli miljoonaa Lego-palikkaa, joilla saatiin aikaan huima 35,85 metriä korkea torni. Se peittosi aiemman, pari vuotta vanhan ennätyksen lähes metrillä.

Tämä ennätyksellinen Lego-rakennelma kasattiin nosturia apuna käyttäen ja pystyssä sitä pitivät kaapelit. Toisin kuin monet aiemmat maailman korkeimman Lego-tornin tittelin saaneet projektit ei tämä suoritus ollut Legon sponsoroima. Sadat tuhannet Lego-palikat saatiin lahjoituksina yksityishenkilöiltä, paikallisilta yrityksiltä ja hallinnolta.

Omer Toweriksi kutsuttu torni nimettiin vuonna 2014 syöpään menehtyneen Omer Savagin mukaan. Kahdeksanvuotias Savag rakasti Legoja ja rakensi niillä myös sairastaessaan.

Aidon kokoinen X-Wing-hävittäjä

Noin kuudellakymmenellä eurolla sai aikoinaan ostettua vajaat viisisataa palaa sisältävän X-Wing-hävittäjän, joka oli tietenkin kaikille Tähtien sota -elokuvia ja Legoja fanittavilla unelmien täyttymys. Mutta nyt mennäänkin Lego-rakennelmaan, jonka kyydissä voi oikeasti kuvitella astuvansa Luke Skywalkerin saappaisiin.

Yhdysvaltojen Kaliforniassa sijaitsevaan Legolandiin haluttiin vuonna 2013 täysikokoinen X-Wing-hävittäjä, jota rakentamaan palkattiin yhtiön Lego-insinöörien lisäksi innokkaita Lego-harrastajia – monet heistä myös Tähtien sota -fanaatikkoja. Mikä unelmatyö! Mallia Lego-hävittäjään otettiin pienoismallista; siis juuri siitä kaikille saatavilla olevasta.

Koko vain ”hieman” kasvoi, sillä aidon kokoinen malli oli reilut kolme metriä korkea, 13 metriä pitkä ja sen siipien kärkiväli hipoi 13,5 metriä. Eikä sitä yhden viikonlopun aikana kasattu, vaan neljän kuukauden aikana 32 työntekijää käyttivät rakentamiseen yli 17 000 työtuntia.

Yli 20 000 kiloa painavaan X-Wing-hävittäjään upposi Lego-palikoita järisyttävät 5 335 200 kappaletta.

Vaikka aidon kokoinen malli jäljitteli pienoismallia muuten pilkuntarkasti, oli siihen lisätty pientä maustetta: sen palikkaiset suihkumoottorit pärisivät ja hehkuivat kuten elokuvan X-Wing-hävittäjässä.

Tämä upea Lego-rakennelma oli Legolandissa näytteillä vuoden 2013 loppuun, minkä jälkeen se purettiin ja palikoilla rakennettiin jotain uutta päätä huimaavaa.

Pizzatehdas

Iouri ja Michael Petoukhov, isä ja poika, ovat intohimoisia Legoilla rakentajia ja jakavat kunnianhimoisia projektejaan netissä muiden nähtäväksi. He ovat rakentaneet muun muassa paalaimen ja lumiauran, jotka ovat olleet täysin toimivia, mutta toki vain pienikokoisia.

Vuonna 2020 heidän YouTube-kanavansa, The Brick Wall, täytti viisi vuotta. Merkkipaalua juhlistaakseen Petoukhovit halusivat yhdistää kaksi rakkauttaan, Legot ja pizzan, joten he rakensivat pizzatehtaan, tai paremminkin linjaston.

Linjasto kuljettaa pizzapohjaa laitteessa, joka levittää kastikkeen ja ripottelee valitut täytteet. Lego-rakennelma ei kuitenkaan paista pizzaa, sillä palikathan ovat muovia, joten niille ei paistolämpötilassa kävisi hyvin. Mutta kun pizza on valmistunut uunissa, laitetaan se takaisin linjastolle, jossa se leikataan syötäväksi sopiviin viipaleisiin.

Onko tämä pizzatehdas sitten käytännöllinen? Ei tosiaankaan, mutta siksi Petoukhovit eivät Legoilla rakentelekaan. Pizzatehdas oli hauska ja haastava projekti, jonka jälkeen toki odotti ankea palikoiden peseminen.

Aidon kokoinen ja toimiva talo

Englantilainen tv-juontaja James May tunnetaan ehkä parhaiten Top Gear -ohjelmasta, jossa hän oli mukana vuoteen 2015 saakka. Mayn tiedetään olevan autointoilija, mutta monelle voi tulla yllätyksenä, miten suuri Lego-fani hän on. Aidon Lego-talon rakentaminen oli ollut Mayn haave jo pikkupojasta lähtien, ja vuonna 2009 tuo unelma vihdoin toteutui.

Kaksikerroksisella Lego-talolla oli korkeutta kuusi metriä ja se oli rakennettu 3,3 miljoonasta Lego-palikasta. Yksin May ei tokikaan taloa rakentanut, vaan suunnittelussa ja toteutuksessa oli mukana tuhansia apulaisia ystävistä faneihin. Vaikka talo näytti ulospäin vain jättimäiseltä ja värikkäältä Legoista rakennetulta kuutiolta, oli Denbies-viinitilan maille Surreyyn nousseen kiinteistön yksityiskohtiin todella satsattu.

Talo oli periaatteessa täysin asumiskelpoinen, mutta siinä ei ollut vedenpitävää kattoa tai lämmitystä. Toki jossain kuivassa ja lämpöisessä ilmastossa – ei siis Isossa-Britanniassa – asuminen olisi voinutkin onnistua, sillä talossa oli esimerkiksi täysin toimiva kylpyhuone. Putkityöt oli tehty asianmukaisesti: hanoista ja suihkusta tuli vettä ja wc-pönttö huuhtoi. Sänky ei ehkä ollut kaikkein pehmeimmästä päästä, mutta väliäkös tuolla.

Lego-talon tarina ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, sillä maanomistaja määräsi sen purettavaksi. Se nimittäin häiritsi viinirypäleiden korjuuta. Lego-yhtiökään ei ollut halukas auttamaan, sillä talon hajottaminen kuljetettaviksi paloiksi ja uudelleen rakentaminen Legoland-puistoon olisi maksanut liikaa. Niinpä May joutui raskain sydämin purkaa toteutuneen lapsuuden haaveensa vielä rakennusvuoden aikana.

Tulevaisuuden Japani?

Vuonna 2012 Lego halusi juhlistaa näyttävällä tavalla 50-vuotista historiaansa Japanin markkinoilla. Build-up Japan -projektissa Lego järjesti Japanin eri kaupungeissa kuusi työpajaa, joissa yhteensä 5000 koululaista sai osallistua tulevaisuuden Japanin rakentamiseen.

Installaatiossa käytettiin lähes pelkästään norsunluunvärisiä Lego-palikoita, joilla rakennettiin futuristinen kuvaus siitä, miltä Japani voisi tulevaisuudessa näyttää.

Lapset saivat käyttää mielikuvitustaan ja luoda sellaisia kaupunkeja kuin halusivat. Tarkoitus ei ollut pitää maata mittakaavassa eikä sen pinnanmuotoja todellisina, vaikka ääriviivoiltaan rakennelma oli suora kopio Japanista. Kun nuoret osallistujat saivat vapaat kädet, täyttyi lähes 25 metrin mittainen Japani pilvenpiirtäjistä, mutta mukaan mahtui myös puistoja ja muita rauhallisia viheralueita.

Noin 1,8 miljoonasta palikasta rakennettu Japani on yksinkertaisesti kaunis ja harmoninen kokonaisuus.

Allianz Arena

Saksan Legoland sijaitsee Günzburgissa, lähellä Müncheniä, joten on vain ja ainoastaan sopivaa, että siellä on pienoismalli jalkapalloseura Bayern Münchenin kotistadionista.

Legolandin Allianz Arena on rakennettu yli miljoonasta Lego-palikasta alkuperäisen ja oikean rakennussuunnitelman mukaisesti. Haasteita pienoismallin rakentamisessa aiheutti erityisesti stadionin kaareva muoto, mutta mitäpä ei Lego-palikoilla pystyisi luomaan.

Metrin korkuinen pienoismalli on pinta-alaltaan 5 × 4,5 metriä ja painaa 1500 kiloa. Parkkipaikan löytäminen missä tahansa urheilutapahtumassa on usein tuskallista, mutta Legolandin Allianz Arenalla tämäkin on otettu huomioon: stadionin yhteydessä on parkkihalli autoilijoille. Lego-autoilijoille.

Koska olemassa ei ollut sopivia Lego-palikoita, joilla valaistu katsomo olisi saatu jäljittelemään esikuvana toimivan stadionin puna-sini-valkoista valoshow’ta, päätettiin Legolla valmistaa läpinäkyviä palikoita juuri tätä projektia varten. Viisituhatta LED-lamppua valaisevat stadionin luoden suurta Lego-urheilujuhlan tuntua.

Ehkä kaikkein häkellyttävin yksityiskohta ovat katsojat. Stadionilla on noin 30 000 Lego-ukkoa, joiden ulkonäköön myös Legolandissa vierailleet ovat päässeet vaikuttamaan suunnittelemalla katsomoon mini-faneja.

Merihirviö

Walt Disney World, Orlandossa, Yhdysvalloissa, on lomakeskus täynnä näkemistä ja tekemistä. Vuonna 1997 teemapuiston yhteyteen rakennettiin LEGO Imagination Center eli kaikkea mahdollista ja mahdotonta Legoista. Legon omaan teemapuistoon vierailijat toivottaa tervetulleeksi Brickley, Buena Vista -lammessa asuva merihirviö. Brickley, joka voisi suomeksi olla vaikkapa Palikkainen, on tehty 170 000 Lego-palikasta ja se on reilun yhdeksän metrin mittainen.

Vaikka Walt Disney Worldin Lego-keskukseen on yli 20 vuoden aikana rakennettu monenlaisia mestariteoksia, kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä tai 3,5-metrinen Tyrannosaurus rex, on vedestä nouseva Brickley kestosuosikki.

Taidetta Legoilla ja varjoilla

Vaikka Chicagossa majaansa pitävän yhdysvaltalaisen John V. Munteanin Lego-rakennelmat häviävät koossa ja palikoiden määrässä muille tämän listan luomuksille, niin ainutlaatuisuudessaan ne ovat kärkisijoilla.

Munteanin teokset leikittelevät perspektiivillä, valolla ja varjolla, ja hän on käyttänyt töissään monia erilaisia materiaaleja. Miksi ei siis myös Legoja!? Rakennelmat näyttävät epämääräiseltä kasalta värikkäitä Lego-palikoita, mutta kun valo heijastetaan pimeässä huoneessa niiden läpi, muodostuu seinälle mykistävän yksityiskohtaisia ja siroja kuvioita. Onko tämä taidetta vai taikuutta? Vai sekä että?

Enimmillään Muntean käyttää Lego-teoksiinsa hieman reilua 40 000 palasta, mutta määrä tietenkin vaihtelee työstä riippuen. Joistakin rakennelmista ilmestyy kääntelemällä jopa useita erilaisia varjokuvia.

Maailman suurin Lego-rakennelma

Noin 13 metriä korkea pienoismalli Lontoon kuuluisasta läppäsillasta, Tower Bridgestä, on palikoiden määrässä mitattuna maailman suurin Lego-rakennelma. Legoista valmistettu Tower Bridge rakennettiin osaksi brittiläisen Land Rover -automerkin New Discovery -katumaasturin julkistamistilaisuutta syyskuussa 2016.

Noin vuosi ennen h-hetkeä Land Roverilta otettiin yhteyttä Bright Bricks -yhtiöön, joka on erikoistunut rakentamaan kaikenlaista – suurta ja pientä – lelupalikoista. Land Rover ja Bright Bricks lyöttäytyivät yhteistyöhön Legon kanssa ja ryhtyivät suunnittelemaan ennätysyritystä.

Kymmeniä tuhansia työtunteja ja 5 805 846 Lego-palikkaa myöhemmin kova työ palkittiin, kun Guinnes World Records -palkitsi Tower Bridgen maailman suurimpana Lego-rakennelmana (palikoiden määrässä mitattuna). Edellinen ennätys lyötiin hieman reilulla 470 000 palikalla.

Lego-palikoiden määrää on hankala ymmärtää, mutta jos nuo vajaat kuusi miljoonaa osaa laitettaisiin perätysten, olisi jono 320 kilometrin mittainen.

Lue myös:

• • 10 yllättävää faktaa tunnetuista sarjakuvahahmoista
  • Maailman vaikutusvaltaisimmat hahmot, joita ei oikeasti ole olemassa

Hollywood-näyttelijän työympäristö voi olla hengenvaarallinen, vaikka sitä ei kaikesta ulkoisesta hohdokkuudesta päätellen uskoisikaan. Tässä kymmenen kiperää läheltä piti -tilannetta elokuvien tuotannoista.

Stuntit voivat epäonnistua, myös rautaisilta alan ammattilaisilta; puhumattakaan näyttelijöistä, jotka eivät ole saaneet asiaankuuluvaa koulutusta. Jotkut toimintatähdet (ja muutkin) haluavat kuitenkin tehdä stunttinsa itse, mikä ei aina turvallisuuden kannalta ole paras ratkaisu.

Listalle toki mahtuu muitakin kuin räväköissä toimintakohtauksissa käyneitä vahinkoja, esimerkiksi joku voi ratsastaa keskelle miinakenttää, tukehtua viikunaan tai yksinkertaisesti vain kompastua tappava väline kädessään.

Listafriikki löysi kymmenen toisistaan hyvin erilaista tapausta ja elokuvaa, mutta kaikissa näissä hengenlähtö on ollut enemmän tai vähemmän lähellä. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi täpärää tilannetta voit lukea tästä:

10 huippunäyttelijää, jotka ovat joutuneet elokuvan kuvauksissa hengenvaaraan – osa 1

Michael J. Fox

Michael J. Fox kävi kuoleman porteilla Paluu tulevaisuuteen -trilogian viimeisen osan kuvauksissa. Vuonna 1990 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Foxin esittämä Marty McFly ollaan hirttämässä, mutta Doc pelastaa hänet viime hetkellä.

Lynkkauskohtaus tehtiin ensin niin, että Fox seisoi laatikon päällä, mutta asetelma ei toiminut. Fox kertoo vuonna 2002 julkaistussa Lucky Man -omaelämäkerrassaan, että halusi suorittaa stuntin itse, mikä herätti tuotantoryhmässä vastustusta. Näyttelijä sai kuitenkin tahtonsa läpi, kunhan vannoi, että osaisi varmasti laittaa kätensä oikeaan kohtaan hirttosilmukan kiristyessä kaulan ympärillä. Fox vannoi osaavansa.

Ajoitus meni kuitenkin täysin pieleen, sillä Fox kuristui ja menetti tajuntansa puoleksi minuutiksi ennen kuin kukaan tajusi, että hän oli hengenvaarassa. ”Roikuin narun päässä tajuttomana useita sekunteja, ennen kuin suuri fanini Bob Zemeckis (ohjaaja Robert Zemeckis) tajusi, että edes minä en ole niin hyvä näyttelijä”, kirjoittaa Fox omaelämäkerrassaan.

Jason Statham

The Expendables -elokuvasarja vilisee toimintatähtiä; legendoista tuoreempiin tapauksiin. Monet näyttelijöistä tekevät omat stunttinsa itse ja yksi taitavimmista on brittiläinen Jason Statham. Stunttikoordinaattorit ovat ihailleet Stathamin taitoja nimenomaan stunttikuskina, mutta The Expendables 3 -elokuvan kuvauksissa meinasi käydä erittäin huonosti. Ajotaidoilla ei ollut asian kanssa tekemistä, vaan kyseessä oli laitevika – Stathamin ohjaaman kuorma-auton jarrut eivät toimineet.

Hän päätyi auton kanssa Mustaanmereen, mikä säikäytti koko työryhmän pahanpäiväisesti – ja täysin syystä. Näyttelijäkollegat olivat varmoja, että he olivat juuri todistaneet Stathamin kuoleman. Mutta niin vain mies nousi pintaan ja hänet autettiin takaisin satamalaiturille. Saatuaan kuivaa vaatetta ylle Statham palasi takaisin sorvin ääreen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Esimerkiksi Sylvester Stallone on sanonut haastattelussa, että jos kuka tahansa muu heistä oli päätynyt auton kanssa mereen, olisi se ollut menoa. Näyttelijöillä oli kohtauksessa raskaat saappaat ja paljon aseita, eikä veden alla iskevä paniikki ainakaan olisi helpottanut tilannetta.

Mutta Stathamilla on salainen ase: nuorempana, ennen näyttelijäksi ryhtymistä, hän kuului Englannin uimahyppymaajoukkueeseen ja edusti maataan muun muassa vuoden 1990 Kansainyhteisön kisoissa. Vesi ei siis elementtinä ollut pelottava tai vieras, joten Statham pystyi upoksissa käyttäytymään rauhallisesti ja sukeltamaan ulos pohjaan painuvasta autosta.

Diane Kruger

Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama, vuonna 2009 ensi-iltaan tullut Kunniattomat paskiaiset on humoristisena sotaelokuvana täynnä väkivaltaa. Yhdessä mieleenpainuvimmista kohtauksista Christoph Waltzin roolihahmo Hans Landa kuristaa Diane Krugerin näyttelemän Bridget von Hammersmarkin hengiltä. Vaikka kohtauksessa ei roisku veri, vaikuttaa se hyvin aidolta eikä vähiten Krugerin kasvonilmeiden vuoksi.

Ja ei ihmekään, että se on todentuntuinen, sillä Krugeria kuristettiin siinä aivan oikeasti. Tarantino esitti asian Krugerille ja kertoi haluavansa itse toimia kuristajana: ”Minun käteni ovat kaulasi ympärillä kuristamassa. Katkaisen sinulta hetkeksi hapensaannin, jotta saamme ikuistettua todellisen reaktion kasvoiltasi ja sitten kohtaus on ohi; käykö tämä?”. Kruger luotti ohjaajaan sataprosenttisesti ja suostui riskaabeliin kohtaukseen.

Tarantino on kertonut, että muita vaihtoehtoja ei ollut, sillä Waltzia hän ei halunnut laittaa tilanteeseen, joka voisi päättyä huonosti: ”Tiesin itse mitä halusin; hän olisi mahdollisesti puristanut liian vähän tai sitten liian paljon.”.

Vaikka kohtaus oli hetkessä ohi, ei ilmatien tukkiminen ole ikinä leikin aihe. Kruger kuitenkin selvisi tilanteesta ilman fyysisiä tai henkisiä traumoja, ja on jälkeenpäin kiitellyt turvallista ympäristöä, jonka Tarantino kuvauspaikalle loi.

Jackie Chan

Jackie Chan on näyttelijä, jonka työkalupakkiin kuuluu monia eri taistelulajeja ja huimapäisen luonteensa ansiosta hän tekee itse kaikki stunttinsa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on jo 50 vuotta kestäneeseen uraan mahtunut paljon. Mutta murtuneet luut tai sijoiltaan mennyt lonkka ovat pientä verrattuna siihen, mitä tapahtui Chanin itse käsikirjoittamassa ja ohjaamassa vuoden 1986 toimintakomediassa Jumalten aseet.

Jugoslaviassa kuvatun elokuvan avauskohtauksessa Chan hyppää linnan seinältä puun oksalle ja ensimmäinen otos sujuikin mallikkaasti. Näyttelijä halusi kuitenkin tehdä kohtauksen uudestaan – se oli päätös, joka maksoi miltei hänen henkensä. Oksa nimittäin katkesi ja mies putosi viiden metrin korkeudesta kivikkoon.

Hän löi päänsä sellaisella voimalla, että pala lohjennutta kalloa työntyi aivoihin. Ellei työryhmä olisi vuoristossa toiminut nopeasti ja päättäväisesti, ei mies olisi enää hengissä, mutta onneksi hänet saatiin lennätettyä nopeasti sairaalaan kahdeksan tuntia kestäneeseen leikkaukseen.

Muistoksi uransa uhkaavimmasta tilanteesta Chanille jäi toiseen korvaan hieman heikompi kuulo sekä kalloon pysyvä reikä, jota muun muassa Conan O’Brien on päässyt koskettamaan.

Sylvester Stallone

Kun Sylvester Stallone tuli jo mainittua, niin otetaan hänen hengenvaarallinen elokuvakohtauksensa seuraavana. Monessa liemessä keitetty ja lukuisia loukkaantumisia kuvauksissa kokenut Stallone kävi hyvin lähellä kuolemaa kuvatessaan vuoden 1985 Rocky IV -elokuvaa, jonka hän myös ohjasi.

Monet elokuvan nyrkkeilykohtauksista olivat aitoja ja autenttisuuden lisäämiseksi Stallone pyysi vastanäyttelijäänsä – ja elokuvassa verivihollistaan Ivan Dragoa esittänyttä – Dolph Lundgrenia lyömään niin sanotusti ”täysiä”.

”Pyysin, että hän ei säästelisi, vaan yrittäisi tosissaan tyrmätä minut. Voiko tyhmempää olla? Pian makasin sairaalan teho-osastolla.”, muisteli Stallone Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2019. Lundgren oli lyönyt hurjan alakoukun Stallonen rintakehään, mikä tietysti tuntui välittömästi kovana iskuna, mutta sen voima selvisi vasta myöhemmin samana iltana.

”Verenpaineeni nousi levossa 260:een ja hengittämisestä tuli vaivalloista. Minut kiidätettiin hätälennolla kanadalaiselta kuvauspaikalta Kaliforniaan sairaalaan.”, kertoo Stallone ja sanoo Lundgrenin lyönnin olleen niin kova, että hänen sydämensä iskeytyi vasten kylkiluita ja alkoi turpoamaan. Lääkäreiden mukaan samanlaisia vakavia vammoja nähdään auto-onnettomuuksien jälkeen. ”Minua päin oli siis törmännyt rekka!”.

Lue myös:

•  Taikatemput, jotka menivät pahasti pieleen – ei herkimmille!
• Hollywood-näyttelijät – 10 uskomatonta tarinaa, miten osa tähdistä löydettiin!
• Top 10 yhdestä elokuvasta eniten tienanneet näyttelijät

Hollywood-näyttelijän elämä voi vaikuttaa hohdokkaalta, mutta työympäristö voi silloin tällöin käydä hengenvaaralliseksi. Tässä kymmenen kiperää läheltä piti -tilannetta.

Sehän on selvää, että stuntit voivat epäonnistua; myös rautaisilta alan ammattilaisilta. Jotkut toimintatähdet (ja muutkin) haluavat kuitenkin tehdä stunttinsa itse, mikä ei aina turvallisuuden kannalta ole paras ratkaisu.

Listalle toki mahtuu muitakin kuin räväköissä toimintakohtauksissa käyneitä vahinkoja, esimerkiksi joku voi ratsastaa keskelle miinakenttää, tukehtua viikunaan tai yksinkertaisesti vain kompastua tappava väline kädessään.

Listafriikki löysi kymmenen toisistaan hyvin erilaista tapausta ja elokuvaa, mutta kaikissa näissä hengenlähtö on ollut enemmän tai vähemmän lähellä. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi täpärää tilannetta voit lukea tästä:

Kohtauksen ajoitus meni pieleen ja Michael J. Fox kuristui tajuttomaksi: 10 näyttelijää, jotka ovat joutuneet kuvauksissa hengenvaaraan – osa 2

Viggo Mortensen

Aragornia Taru Sormusten Herrasta -trilogiassa näytellyt Viggo Mortensen aiheutti ohjaaja Peter Jacksonille ylimääräistä sydämentykytystä käytyään improvisoimaan mahdollisimman pahassa paikassa.

Elokuvasarjan viimeistä osaa, Kuninkaan paluuta, kuvattiin Rangipo Desert -alueella, joka on armeijan vanha harjoituskenttä Uudessa-Seelannissa. Kyseisessä osiossa Aragorn pitää kuuluisan motivaatiopuheensa Mordorin Musta Portin ulkopuolella ennen suurta taistelua.

Koska kenttä oli ollut armeijan käytössä, oli sillä paljon räjähtämättömiä ammuksia. Jackson piti kuitenkin huolen, että tuotantoryhmällä oli turvallinen työympäristö ja räjähteiden varalta tarkastettu lokaatio. Näyttelijöille oli myös suunniteltu tarkat reitit, joita myöden heidän tuli kävellä tai ratsastaa.

Erästä kohtausta kuvattaessa Mortensen rupesi imrovisoimaan ja poikkesi hevosensa kanssa sovitulta suoja-alueelta. Vaikka mies selvisi naarmuitta hengenvaaralliselta miinakentältä, oli Jackson tätä seuratessaan varma, että todistaa miehen pian räjähtävän kappaleiksi.

Isla Fisher

Vuonna 2013 ensi-iltansa saaneen Suuren puhalluksen kuvauksissa Isla Fisherille oli käydä todella huonosti; muiden näyttelijöiden ja tuotantoryhmän katsellessa ihaillen vierestä.

Kohtauksessa Fisherin roolihahmo, illusionisti Henley Reeves, suorittaa vedellä täytetyssä altaassa temppua. Elokuvassa Henley Reeves on kahleilla kiinni altaan pohjassa ja hänen on paettava ennen kuin veteen vapautuu suuri määrä tappavia pirajoita. Hän kuitenkin vaikuttaa epäonnistuvan, alkaa riuhtoa tankissa epätoivoisena ja aika umpeutuu. Mutta simsalabim, taikuri seisookin kauhistuneen yleisön takana yhtenä palana, vaikka tankin vesi on verestä sameana.

Fisher teki stunttinsa itse ja oli käsistään ja jaloistaan magneettisilla ”lukoilla” kahlittuna. Mitään vaaraa ei siis pitänyt olla, sillä altaassa odotti työryhmän jäsen happipullon kanssa ja pohjassa oli hätänappi altaan tyhjentämistä varten. Mutta kaikki ei mennytkään niin kuin oli suunniteltu.

”Ketjuni jäi jumiin, joten en pystynyt uimaan pintaan”, kertoo Fisher kauhun hetkistään. Hän oli yrittänyt päästä painamaan hätänappia, sillä tiesi sen tyhjentävän altaan 70 sekunnissa, mutta ketjun jumiutumisen vuoksi hän ei yltänyt siihen. Hän hakkasi altaan seinää ja viittoili olevansa pulassa. Ongelmaksi nousi se, että juuri näitä samoja liikkeitä Fisherin piti käsikirjoituksenkin mukaan tehdä.

Kukaan sivustaseuraaja ei tajunnut tilanteen oikeaa laitaa ja vakavuutta: ”Kaikki luulivat minun vain näyttelevän uskomattoman hyvin. Todellisuudessa olin hukkumaisillani”. Lopulta altaassa ollut stuntkoordinaattori ymmärsi, että näyttelijällä oli hätä ja tuli vapauttamaan tämän kahleista. Fisher ehti olla veden alla kolme minuuttia, mikä on todella kauan; varsinkin jos paniikki pääsee iskemään – normaalisti ihminen kykenee pidättämään hengitystään puolesta minuutista kahteen minuuttiin.

Lue myös: Kauanko ihminen pystyy olemaan hengittämättä?

Gunnar Hansen

Kun Teksasin moottorisahamurhat -elokuvaa kuvattiin vuonna 1973, ei budjetissa ollut varaa spektaakkelimaisiin erikoistehosteisiin, joten kohtauksista piti saada aidon näköisiä ilman kikkoja. Siksipä esimerkiksi Leatherfacella, kannibalistisella sarjamurhaajalla, oli kuvauksissa usein oikea moottorisaha.

Joissakin kohtauksissa sahan teräketjusta oli poistettu hampaat, mutta suurimman osan ajasta näyttelijä Gunnar Hansen piteli käsissään tehokkaasti leikkaavaa tappokonetta.

Eräässä kohtauksessa saha on vain senttien päässä toisen näyttelijän, William Vailin, päästä, ja aikamoista koreografiaa vaadittiin myös loppukohtauksessa, jossa kuvaajat taiteilivat moottorisahan kanssa holtittomasti pyörivän Hansenin ympärillä ottaen lähikuvaa.

Kaikkein suurimpaan vaaraan joutui kuitenkin Hansen itse ja hengenlähtö oli vain senttien päässä. Yöllistä takaa-ajokohtausta kuvattaessa Hansen liukastui juostessaan mutaan ja kaatui niin, että moottorisaha lipesi hänen kädestään ja sinkoutui yläilmoihin. Hansenilla ei ollut mitää käsitystä siitä, mihin saha putoaisi, joten hän laittoi vain kätensä päänsä suojaksi ja toivoi parasta.

Moottorisaha laskeutui kymmenen sentin päähän. Siinä oli roppakaupalla onnea matkassa!

Halle Berry

Halle Berryn rooli Bond-tyttönä vuoden 2002 Kuolema saa odottaa -elokuvassa ei ehkä ollut hänen uransa huippuhetkiä, mutta mieleenpainuva tuo kokemus varmasti oli. Berry nimittäin oli lähellä tukehtua. Vastanäyttelijä Pierce Brosnan oli kuitenkin vieressä ja pelasti Berryn hengen tukalassa tilanteessa.

Kyseessä ei ollut mikään elokuvan lukuisista toimintakohtauksista, vaan intiimikohtaus Brosnanin kanssa. Berryn esittämä Jinx leikkaa itselleen palan viikunaa ja käy intohimoiseen suuteluun James Bondin kanssa. Kaikki ei mennyt aivan suunnitellusti, sillä viikuna jumittui Berryn kurkkuun eikä hän saanut henkeä. Onneksi Brosnan huomasi nopeasti, että jokin oli hullusti ja jamesbondimaisesti pelasti neidon hädästä käyttämällä Berrylle Heimlichin otetta.

”Minun oli tarkoitus olla viikunan kanssa seksikäs ja viettelevä – ja sitten meinaan tukehtua siihen”, muisteli Berry pelottavaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna huvittavaa, tilannetta Jimmy Fallonin haastattelussa vuonna 2020.

Daniel Day-Lewis

Kolminkertainen Oscar-voittaja Daniel Day-Lewis tuli vuonna 2017 päättyneellä urallaan tunnetuksi metodinäyttelemisestä eli vahvasta roolihahmoon eläytymisestä.

Day-Lewis meni roolihahmon saappaisiin astumisessa äärimmäisyyksiin ja muun muassa tositapahtumiin perustuvassa, vuoden 1989 Minun elämäni -elokuvassa hän esitti CP-vammaista Christy Brownia ja vietti koko kuvausten ajan kyyryssä pyörätuolissa. Roolisuoritus toi Day-Lewisille ensimmäisen Oscarin sekä kaksi murtunutta kylkiluuta.

Luut parantuvat, mutta todella köpelösti miehelle meinasi käydä vuonna 2002 ensi-iltansa saaneen Gangs of New York -elokuvan kuvauksissa. Teurastaja-Billin rooliin uppoutunut Day-Lewis suostui käyttämään vain sellaisia vaatteita, joita oli 1800-luvulla olemassa. Hän sairastui ensin tavalliseen flunssaan, joka paheni vakavaksi keuhkokuumeksi.

Keuhkokuumetta hoidetaan antibiooteilla, jos se on bakteerin aiheuttama. Day-Lewisin tila pääsi kuitenkin heikkenemään, sillä hän kieltäytyi ottamasta lääkkeitä, joita ei vielä 1800-luvulla ollut.

Näyttelijän oli lopulta pakko irtautua roolihahmostaan, sillä tuotantoryhmän lääkintähenkilöstön mukaan hän saattaisi kuolla tautiin ilman hoitoa.

Lue myös:

•  Taikatemput, jotka menivät pahasti pieleen – ei herkimmille!
• Hollywood-näyttelijät – 10 uskomatonta tarinaa, miten osa tähdistä löydettiin!
• Top 10 yhdestä elokuvasta eniten tienanneet näyttelijät

Uudet yleisurheilun maailmanennätykset eivät ole mikään harvinainen juttu, sillä tietyissä lajeissa ennätyksiä rikotaan tasaisin väliajoin. On kuitenkin koko joukko ennätyksiä, joita pidetään käytännössä mahdottomina rikkoa. Tässä tulevat vanhimmat yleisurheilun maailmanennätykset.

Ja tällä listalla aiheena ovat sellaiset yleisurheilun maailmanennätykset, joiden uskotaan ilman sääntömuutoksia olevan ikuisia. Monet näistä utopistiselta tuntuvista ennätyksistä ovat peräisin 1980-luvulta, joka oli anabolisten steroidien kulta-aikaa ja doping-valvonta oli lapsenkengissä. Monessa maassa dopingin käyttö oli tuolloin systemaattista ja osa järjestelmää.

Tämän listan maailmanennätykset ovat herättäneet vuosien mittaan kysymyksiä ja epäilyjä, ja suoranaisia syytöksiä on heitelty varmaan jokaisen urheilijan suuntaan. Myös vanhojen ennätysten pyyhkimisestä ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta on puhuttu. Kaikki nämä ennätykset ovat kuitenkin virallisia ja aikanaan hyväksytysti suoritettuja, joten tähän aiheeseen en enää palaa.

Mitä veikkaat – tullaanko näitä hirmuisia tuloksia koskaan rikkomaan? Vai ovatko tämän listan vanhimmat yleisurheilun maailmanennätykset ikuisia?

10. Florence Griffith-Joyner – 200 metrin juoksu 29.9.1988

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Florence Griffith-Joyner nousi pikajuoksun vankkumattomaksi kuningattareksi.

Lempinimen Flo-Jo saanut urheilija kohautti Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa koko urheilumaailmaa juoksemalla käsittämättömän 100 metrin maailmanennätyksen, mutta siihen palataan tällä listalla myöhemmin.

Noiden olympiakarsintojen aikaan Flo-Jo vannoi rikkovansa viimeistään Soulin olympialaisissa myös 200 metrin juoksun maailmanennätyksen. Sen hän tekikin syyskuun 29. päivänä kellottaen välierässä ajan 21,56 sekuntia.

Ja sitten hieman myöhemmin samana iltana hän pinkoi finaalissa 200 metriä 21,34 sekuntiin. Ja tuo ennätys on edelleen rikkomatta.

Lähelle on kuitenkin päästy, sillä Jamaikan Shericka Jackson hätyytteli haamuaikaa kesällä 2023 pariinkin otteeseen. Jackson juoksi elokuussa 2023 kaikkien aikojen toiseksi kovimman ajan, kun kellot pysähtyivät Budapestin MM-kisoissa aikaan 21,41.

Mutta ainakin vielä toistaiseksi naisten 200 metrin juoksun ennätys on Flo-Jon nimissä.

9. Jackie Joyner-Kersee – seitsenottelu 23.–24.9.1988

Se, että urheilija on moninkertainen olympia- ja MM-kultamitalisti, on toki harvinaista, mutta ei ennenkuulumatonta. Aina välillä tulee tähtiä, jotka dominoivat lajiaan vuodesta toiseen. Mutta se, että kultaa ottaa useammassa kuin yhdessä lajissa, on harvinaisempaa. Varsinkin, kun toinen ”laji” on seitsenottelu.

Yhdysvaltalainen Jackie Joyner-Kersee oli kuitenkin maailman huipulla sekä seitsenottelussa että pituushypyssä. Hänellä on kaksi seitsenottelun olympiakultaa (Soul 1988 ja Barcelona 1992), pituushypyn olympiakulta (Soul 1988), seitsenottelun olympiahopea (Los Angeles 1984) ja kaksi olympiapronssia pituushypystä (Barcelona 1992 ja Atlanta 1996). Näiden päälle Joyner-Kerseellä on vielä neljä maailmanmestaruutta – kaksi kummastakin lajista.

Joyner-Kersee paransi seitsenottelun maailmanennätystä huimat neljä kertaa ja ylitti ensimmäisenä naisena 7000 pisteen rajan vuonna 1986. Soulin vuoden 1988 olympialaisissa, joista siis kotiintuomisina kaksi kultaa, Joyner-Kersee teki ottelussa edelleen voimassa olevan maailmanennätyksen: 7291 pistettä.

Kuusi kaikkien aikojen parasta seitsenottelutulosta ovat Joyner-Kerseen nimissä ja historian seitsemänneksi kovimmasta tuloksesta on vastannut Ruotsin Carolina Klüft. Klüft oli oman aikakautensa ottelukuningatar, sillä kausien 2002–2007 välillä hän oli voittamaton. Klüftin ennätys, 7032 pistettä, on kuitenkin varsin kaukana seitsenottelun kiistattoman kuningattaren maailmanennätyksestä.

8. Florence Griffith-Joyner – 100 metrin juoksu 16.7.1988

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Naisten 100 metrin juoksun maailmanennätyksen rikkominen on parin viime kauden aikana ollut lähempänä kuin koskaan. Oikeastaan se ei ennemmin ole ollut järin lähellä.

Jamaikan Elaine Thompson-Herah juoksi kaikkien aikojen toiseksi kovimman ajan, 10,54 sekuntia, elokuussa 2021 ja vannoi vielä rikkovansa mahdottomana pidetyn ennätyksen.

Tuo kyseinen ennätys tehtiin Yhdysvaltain vuoden 1988 olympiakarsinnoissa Indianapolisissa. Heinäkuun 16. päivänä stadionilla puhalsi tuuli ja ennätyksiä oli rikottu lajissa jos toisessakin. Mutta kun tuulimittari näyttää viittä metriä myötäistä, ei huimia tuloksia tietenkään tehty sallituissa olosuhteissa. Sitten tuli naisten 100 metrin juoksun puolivälierien aika.

Florence Griffith-Joyner kellotti järisyttävän ajan: 10,49 sekuntia. Se rikkoi aiemman maailmanennätyksen lähes kolmella sekunnin kymmenyksellä. Ympäri stadionia liput liehuivat valtoimenaan ja tuulimittarit huusivat hoosiannaa, mutta etusuoralla mittari näytti täysin tyyntä. Flo-Jo oli juuri tehnyt käsittämättömän uuden maailmanennätyksen.

Eikä tuo ollut vain sattumaa, sillä välierässä ja finaalissa Griffith-Joyner pinkoi ajat 10,70 ja 10,61, jotka nekin olisivat olleet uudet ennätykset.

Syyskuussa 1988 Griffith-Joyner voitti Soulissa olympiakultaa kellottaen jokaisessa juoksussa aikoja, jotka ovat edelleen kaikkien aikojen kovimpien joukossa.

Soulin olympialaisten jälkeen Griffith-Joyner jäi kilparadoilta eläkkeelle. Vuonna 1998 hän menehtyi nukkuessaan voimakkaan epilepsiakohtauksen seurauksena. Maailman nopein nainen oli vain 38-vuotias.

7. Gabriele Reinsch – kiekonheitto 9.7.1988

Naisten kiekonheitossa 72 metriä on ollut saavuttamaton haamuraja 1980-luvun jälkeen.

Tokion olympiavoittaja, yhdysvaltalainen Valarie Allman heitti ennätyksensä 71,46 metriä kesällä 2023. Rion ja Lontoon olympiavoittaja, Kroatian Sandra Perković heitti vuonna 2017 oman ennätyksensä 71,41. Mutta muuten ollaan oltu viime vuosikymmenet hyvinkin kaukana.

Asiaan tuli muutos huhtikuun 13. päivänä vuonna 2024, kun Yhdysvaltain Ramonassa järjestetyssä kilpailussa nähtiin kiekkoringissä käsittämätöntä suorittamista. Kuuban Yaimé Perez heitti tuloksen 73,09. Se oli paras naisten kiekkotulos 35 vuoteen. Haamuraja 72 metriä oli vihdoinkin saavutettu – uudelleen.

Mutta vaikka Perezin suoritus on nykyaikana jäätävä, niin vielä jäätävämpää on eri aikakausien tasoero. Tuo 72 metriä ei ollut mikään haamuraja 80-luvun heittäjille.

Saksan demokraattista tasavaltaa eli DDR:ää edustaneen Gabriele Reinschin maailmanennätys on nimittäin utopistiselta kuulostava 76,80 metriä. Sen hän kiskaisi DDR:n ja Italian välisessä maaottelussa Itä-Saksan Neubrandenburissa heinäkuun 9. päivänä vuonna 1988. Reinsch on omalla metriluvullaan, sillä kaikkien aikojen toiseksi paras tulos on 74,56 metriä.

Urheilu-uransa jälkeen opettajana toiminut Reinsch ei niittänyt menestystä arvokisoissa – ei siis ainakaan sen tasoista menestystä, jota maailmanennätyksen haltijalta voisi odottaa.

Soulin vuoden 1988 olympialaisissa hän sijoittui seitsemänneksi ja Splitin vuoden 1990 EM-kisoissa kotiintuomisina oli kirpaiseva neljäs sija. Maailmanennätys on kuitenkin se, mistä hänet muistetaan – löytyykö sille koskaan rikkojaa!?

6. Galina Tšistjakova – pituushyppy 11.6.1988

Leningradissa kesäkuun 11. päivänä vuonna 1988 järjestetyissä yleisurheilukilpailuissa saatiin todistaa yhden yleisurheilun vanhimman maailmanennätyksen syntyä. Neuvostoliittoa edustanut Galina Tšistjakova hyppäsi pituudessa tuloksen 752 cm, jolle ei uhkaajaa ainakaan tällä hetkellä löydy. Lähimmäksi ovat päässeet Tšistjakovan kanssa samaan aikaan kilpailleet Jackie Joyner-Kersee (749 cm) ja DDR:n Heike Drechsler (748 cm).

Näiden naisten lukemia lähelle ei ole kukaan hypännyt vuosikausiin. Kolmikko oli hirmuinen ja kilpailun taso ennennäkemätöntä. Maailmanennätyksen kesäkuussa 1988 tehnyt Tšistjakova hyppäsi myöhemmin kesällä Soulin olympialaisissa pronssia, kun yhdysvaltalainen ja itäsaksalainen veivät kirkkaimmat mitalit.

Joka tapauksessa Tšistjakova oli moninkertainen arvokisamitalisti ja piti aikoinaan hallussaan myös kolmiloikan maailmanennätystä. Vuonna 1989 hypätty ennätys, 14,52 metriä, rikottiin kuitenkin jo seuraavana vuonna. Tšistjakovan pituushyppyennätys sen sijaan vaikuttaa kiveen hakatulta.

5. Stefka Kostadinova – korkeushyppy 30.8.1987

On this day (30 Aug) in 1987 at the World Championships in Rome, Stefka Kostadinova on her second attempt cleared 2.09m to set the current women’s high jump world record. That jump added 1cm to her own world record set in Sofia in 1986. pic.twitter.com/gJ1TfPfcUA

— Nurmi1924 (@1924Nurmi) August 30, 2020

Vaikka bulgarialaisen korkeushyppääjän Stefka Kostadinovan maailmanennätys on ollut muutaman kerran vakavasti uhattuna, on 2,09 metriä edelleen sellainen korkeus, josta muut naiset eivät yli ole menneet.

Ennätyksensä hän teki elokuun 8. päivänä vuonna 1987 Roomassa järjestetyissä yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa. Silloin hän rikkoi edellisenä kesänä itse tekemänsä maailmanennätyksen sentillä.

Kostadinova on olympiakultamitalisti (Atlanta 1996) ja moninkertainen arvokisavoittaja sekä sisä- että ulkoradoilta. Urheilijan taidoista kertoo jotain myös se, että hän hyppäsi urallaan 197 kertaa yli kahden metrin. Tasaisuus ja varmuus olivat omaa luokkaansa, minkä näkee nopealla silmäyksellä kaikkien aikojen tilastoja katsoessa: Kostadinovan nimi dominoi kärkipäätä.

Kroatialainen Blanka Vlasic hyppäsi elokuussa 2009 Zagrebissa järjestetyissä kisoissa tuloksen 208 cm tehden sekä oman että maansa ennätyksen. Samalla hän nousi kaikkien aikojen tilastoissa jaetulle kakkospaikalle (yhdessä Kostadinovan kanssa). Erinomaisesti sujuneen kisan innoittamana Vlasic päätti yrittää vielä maailmanennätystä – toistamiseen urallaan – nostaen riman 2,10 metriin, mutta ennätys jäi jälleen rikkomatta.

4. Natalia Lisovskaja – kuulantyöntö 7.6.1987

Neuvostoliiton Natalia Lisovskaja jysäytti Moskovassa järjestetyissä kilpailuissa jäätävän 22,60 metrin työnnön kesäkuun 7. päivänä vuonna 1987. Sillä hän rikkoi kolme vuotta aiemmin tekemänsä kuulantyönnön maailmanennätyksen seitsemällä sentillä. Se ei tälle naiselle kuitenkaan riittänyt, vaan samana päivänä ja samassa kilpailussa hän paranteli ennätystä vielä kolmella sentillä.

Lisovskajan 22,63 metrin hirmutyöntö on yksi niistä maailmanennätyksistä, joita ei uskota koskaan rikottavan. Lisovskajalla on nimissään viisi kaikkien aikojen pisintä työntöä, joista jokainen yli 22,50 metriä. Hän on myös olympiavoittaja (Soul 1988) ja maailmanmestari (Rooma 1987).

Päälle 22 metrin ei ole kukaan nainen työntänyt 1980-luvun jälkeen ja 21 metrin rajan on sittemmin rikkonut vain kuusi naista, joista heistäkin neljä 1990-luvulla.

Oman aikansa legenda ja suvereenisti lajiaan hallinnut uusiseelantilainen Valerie Adams työnsi parhaimmillaan tuloksen 21,24 ja oli valovuosia kilpakumppaneitaan edellä. Adamsin ennätys on elokuulta 2011. Matkaa Lisovskajan järisyttävään maailmanennätykseen jäi lähes 1,4 metriä.

3. Juri Sedyh – moukarinheitto 30.8.1986

Neuvostoliittoa edustanut Juri Sedyh on yksi niistä kahdesta miehestä, jotka ovat koskaan viskanneet moukaria yli 86 metriä. Sedyh ja Sergei Litvinov, tuo toinen 86 metrin kerholainen, ovat myös ainoita, jotka ovat ylittäneet 85 metrin rajan.

Elokuun 30. päivänä vuonna 1986 Stuttgartin EM-kisoissa Sedyh heitti edelleen voimassa olevan maailmanennätyksen 86,74 metriä. Se on miesten osalta kaikkien aikojen pitkäikäisin yleisurheilun maailmanennätys.

Stuttgartissa kiskaisemallaan hirmuheitolla Sedyh rikkoi aiemmin samana kesänä tekemänsä maailmanennätyksen, joka oli 86,66 metriä. Tuo tulos syntyi Neuvostoliiton ja DDR:n välisessä maaottelussa. Jestas, mikä maaottelu!

Jätettyään kilpakentät taakseen Sedyh meni naimisiin edellisessä kohdassa esitellyn kuulantyönnön ennätysnaisen Natalia Lisovskajan kanssa ja pariskunta sai tyttären. Perhe muutti Neuvostoliiton kaaduttua Pariisiin, jossa Sedyh työskenteli opettajana ja valmensi ranskalaisia moukarinheittäjiä. Kaksinkertainen olympiavoittaja (Montreal 1976 ja Moskova 1980) menehtyi 66-vuotiaana sydänkohtaukseen syyskuussa 2021.

Nykypäivänä miesten moukarissa yli 82-metrinen heitto on äärimmäisen kova ja harvinainen tulos.

2. Marita Koch – 400 metrin juoksu 6.10.1985

Saksan demokraattista tasavaltaa edustanut Marita Koch oli kesällä 1984 hätyytellyt 48 sekunnin rajan rikkomista, mutta upeista juoksuista huolimatta haamuraja jäi useaan otteeseen muutaman sekunnin kymmenyksen päähän. Alle pitäisi päästä, jos 400 metrin maailmanennätyksen mieli rikkoa.

Koch oli jo olympiavoittaja ja yksi DDR:n suurimmista tähdistä, jolla oli hallussaan 200 metrin maailmanennätys. Vuona 1979 Kochista tuli ensimmäinen nainen, joka juoksi 200 metriä alle 22 sekuntiin. Tuo ennätys, 21,71, säilyi Kochin hallussa Soulin 1988 olympialaisiin saakka ja se on edelleen kaikkien aikojen yhdeksänneksi kovin aika. Koch oli myös mukana DDR:n pikaviestissä sekä pitkässä viestissä rikkoen molemmilla matkoilla useampaan otteeseen maailmanennätyksiä.

Mutta takaisin 400 metrin sileällä. Tavoite maailmanennätyksestä täyttyi 5.10. 1985 yleisurheilun maailmancupissa, joka järjestettiin Australian Canberrassa. Koch juoksi sileän ratakierroksen aikaan 47,60, mitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen ylivoimaisimmista suorituksista. Tällä vuosituhannella lähimmäksi on päässyt Bahrainin Salwa Eid Naser vuonna 2019, kun hän juoksi Dohassa ajan 48,14, mikä oli sensaatiomainen yllätys.

Mainittakoon vielä, että Marita Kochista tuli vuonna 1985 Pariisissa järjestetyissä sisäratojen MM-kilpailuissa ensimmäinen urheilija, joka on voittanut kaikki eurooppalaiselle yleisurheilijalle saavutettavissa olevat arvokisakullat: hänellä on olympiakulta sekä MM- ja EM-kulta sisä- ja ulkoradoilta.

1. Jarmila Kratochvílová – 800 metrin juoksu 26.7.1983

Tšekkoslovakiaa menestyksekkäällä urallaan edustanut Jarmila Kratochvílová pitää hallussaan yleisurheilun pitkäikäisintä maailmanennätystä. Kratochvílová nousi maailman huipulle varsin kypsällä iällä, kolmenkympin tienoilla.

Huippu osui vuoteen 1983, jolloin Kratochvílová juoksi Münchenissä 26. heinäkuuta käsittämättömän 800 metrin maailmanennätyksen 1.53,28. Uskomatonta on myös se, että piinaava kahden ratakierroksen matka oli ollut naiselle sivulaji, sillä hän oli keskittynyt 400 metriin. Münchenin 800 metrille tšekkiläinen olikin osallistunut omien sanojensa mukaan lähinnä harjoitusmielessä.

Se harjoitus meni niin sanotusti putkeen, eikä Kratochvílován ennätykselle ole uhkaajia näköpiirissä.

Vain kolme kertaa kukaan nainen on juossut alle sekunnin päähän hirmuajasta: Neuvostoliittoa edustanut Nadežda Olizarenko vuonna 1980 (1.53,43), Kenian Pamela Jelimo (1.54,01) vuonna 2008, ja Etelä-Afrikan Caster Semenya (1.54,24) vuonna 2018.

Olizarenkon Moskovassa tekemä olympiaennätys oli myös aiempi maailmanennätys, kunnes Kratochvílová pinkoi vieläkin vähän kovempaa.

Kuten arvata saattaa, oli Kratochvílová erinomainen juoksija myös 400 metrillä, mutta jäi tuolla matkalla samaan aikaan kilpailleen Marita Kochin varjoon. Tšekkiläisellä on ratakierrokselta maailmanmestaruus, jonka hän voitti Helsingin MM-kisoissa vuoden 1983 elokuussa. Kratochvílová saavutti tuplamestaruuden ja teki 400 metrillä uuden maailmanennätyksen ajalla 47,99, joka on edelleen kaikkien aikojen toiseksi paras aika.

Päivitys 14.4.2024:

Vaikka jutun alussa heitettiin ilmoille ajatus siitä, että nämä vanhimmat yleisurheilun maailmanennätykset olisivat ikuisia, niin väärässä olimme. Ja väärässä oli aika moni muukin.

Ennätykset on edelleen tehty rikottaviksi.

Yksi kaikkien aikojen vanhimmista ennätyksistä murskattiin huhtikuun 14. päivänä vuonna 2024 Oklahoman Ramonassa käydyssä kiekkokilpailussa, kun Liettuan Mykonas Alekna kiskaisi kiekon mittaan 74,35. Se oli 27 cm enemmän kuin entinen ennätys.

Miesten kiekonheiton maailmanennätystä on pidetty täysin lyömättömänä, sillä nykyheittäjien parhaimmisto on ollut parin metrin päässä kaikkien aikojen parhaasta tuloksesta.

Vaikka tämä lista käsittelee pitkäikäisimpiä ennätyksiä, niin päivitysten myötä jätämme kärkikymmeniköstä rikotut ennätykset tähän loppuun muistutukseksi siitä, että mikään ei ole mahdotonta.

Jürgen Schult – kiekonheitto 6.6.1986

Saksan demokraattista tasavaltaa ja myöhemmin Saksaa edustaneella kiekonheittäjä Jürgen Schultilla on hallussaan miesten osalta maailman vanhin yleisurheilun maailmanennätys. Kesäkuun 6. päivänä vuonna 1986 Itä-Saksan Neubrandenburgissa järjestetyissä kilpailuissa Schult rikkoi kiekonheiton aiemman maailmanennätyksen reilusti yli kahdella metrillä. Heitolle tuli mittaa 74,08 metriä ja se on edelleen omalla metriluvullaan – ylhäisessä yksinäisyydessä.

Tällä vuosituhannella ennätystä on kyllä hätyytelty ja muutaman metrin päähän on heittänyt useampikin urheilija – lähimmäksi vuonna 2000 Liettuan Virgilius Alekna 73,88 metrin mittaisella kaarella.

Vuonna 2011 Schultin maailmanennätyksestä tuli miesten yleisurheilussa historian pitkäikäisin ennätys. Aiemmin tuon tilaston ykkösenä oli ollut yhdysvaltalaisen Jesse Owensin toukokuussa 1935 tekemä pituushypyn maailmanennätys 8,13 metriä, joka säilyi rikkomattomana 25 vuotta ja 79 päivää.

Luonnollisesti olympiavoittaja ja maailmanmestari Schultin ennätys on tällä hetkellä sekä voimassa olevista että jo rikotuista miesten maailmanennätyksistä pitkäikäisin.

Ollessaan 40-vuotias Schult kilpaili vielä Sydneyn vuoden 2000 kesäolympialaisissa sijoittuen hienosti kahdeksanneksi.

Lue myös:

• Torille! Kesäolympialaiset – mitkä ovat menestyneimmät maat väkilukuunsa nähden?
• Top 10 kautta aikojen  naurettavinta dopingselitystä
• Shakkinyrkkeilystä strutsijuoksuun: Tässä ovat maailman erikoisimmat urheilulajit!

Vaikka listan aiheena ovat pienet palkat, niin puhumme kuitenkin Hollywood-tähdistä, joten mistään muutaman dollarin juomarahoista ei ole kyse.

Mutta verrattuna niihin tähtitieteellisiin summiin, mitä huippunäyttelijät saattavat yksittäisistä rooleista tienata, ovat tämän listan palkkiot minimaalisia.

Lienee sanomattakin selvää, että kymmenien miljoonien palkkiot elokuvaroolista tai miljoonakorvaus yhdestä jaksosta televisiosarjassa ovat täysin käsittämättömiä tienestejä, mutta ”that’s showbiz!”.

Mutta joskus työehtosopimuksista ja muista neuvotteluista huolimatta rooli jättimäisessä elokuvassa ei tarkoitakaan omaisuuden tekemistä. Pieni palkka voi johtua näyttelijän tietämättömyydestä, mikä taas on yleistä varsinkin uusilla tulokkailla. Toisinaan jokin rooli on niin houkutteleva, että näyttelijä on valmis ottamaan työn vastaan palkasta välittämättä.

Tässä siis huippunäyttelijöitä, joiden palkkapussi ei revennyt liitoksistaan kuuluisan roolisuorituksen jälkeen. Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi ”pelkkiä pennosia” tienanneet voit käydä tsekkaamassa tästä:

10 huippunäyttelijää, jotka saivat rooleistaan käsittämättömän pienen palkan – osa 1

Christian Bale – Amerikan Psyko

On täysin ohjaaja Mary Harronin päättäväisyydestä tai itsepäisyydestä kiinni, että vuonna 2000 ensi-iltansa saaneen Amerikan Psyko -elokuvan pääroolissa nähdään Christian Bale.

Tuotantoyhtiö halusi ehdottomasti jonkun paljon isomman tähden, sillä vaikka Bale oli työskennellyt näyttelijänä nuoresta pojasta lähtien, ei hän ollut lyönyt vielä Hollywoodissa läpi. Moni isompi nimi oli vuosien mittaan kiinni sarjamurhaaja Patrick Batemanin roolissa, mutta Bale ei luovuttanut: hän valmistautui rooliin, vaikka sitä oli jo tekemässä joku muu.

Koska moni näyttelijä jättäytyi vuosien mittaan pois projekstista, eikä ohjaaja Harron ikinä antanut periksi Balen suhteen, oli tuotantoyhtiön lopulta pakko palkata Bale. Mutta he tiesivät myös, miten paljon Bale roolin halusi, joten palkkaa maksettiin alin laillinen summa. Ohjaaja Harron on sanonut, että uskoo summan olleen noin 50 000 dollaria, mikä on tietenkin paljon rahaa, mutta naurettava summa ison Hollywood-tuotannon pääroolista.

Bale oli itse enemmän kuin tyytyväinen palkkaansa, sillä hän asui isänsä ja siskonsa kanssa talossa, joka oli ulosmitattu. Amerikan Psykosta saamallaan rahalla Bale sai pelastettua kodin ja elätettyä perheensä.

Mies tajusi palkkionsa pienuuden vasta kuvausten aikana, sillä tuotannon meikkitaiteilijat olivat tikahtua nauruun kuullessaan päänäyttelijän palkan. Ilmeisesti heidän tienestinsä kyseisestä projektista olivat huomattavasti muhkeammat.

Amerikan Psyko nosti Balen kertaheitolla Hollywoodin ykköskastiin, eikä kukaan varmaan ole sittemmin miehen palkkioille nauranut.

Jamie Dornan ja Dakota Johnson – Fifty Shades of Grey

Mistään elokuvasta ei tokikaan voi tietää, että paljonko se tulee tuottamaan vai jäädäänkö kenties tappiolle. Mutta Fifty Shades of Grey -elokuvan tulevasta suosiosta olisi voinut päätellä jotain sen perusteella, minkälainen maailmanmenestys Fifty Shades- kirjasarja oli ollut.

Päärooleissa nähtävät Jamie Dornan ja Dakota Johnson saivat kumpikin kuitenkin vain 250 000 dollaria, koska eroottinen elokuva oli ilmeinen riskinotto tuotantoyhtiölle. Sekä Johnson että Dornan olivat aiemmin melko tuntemattomia nimiä, joten pieni palkka oli myös sillä perusteltavissa. Kumpikin teki sopimuksen kaikkien kolmen kirjan filmatisointiin, mutta onneksi palkka oli lyöty lukkoon vain ensimmäisen osalta.

Helmikuussa 2015 ensi-iltaan tullut Fifty Shades of Grey tuotti lipputuloina reippaasti yli puoli miljardia dollaria, josta päänäyttelijät saivat pienet bonukset, mutta niitäkin tärkeämpänä he saivat mukavan valttikortin tulevien elokuvien palkkaneuvotteluihin.

Luotettavien huhujen (onko sellaisia!?) mukaan Johnson ja Dornan saivat elokuvasarjan kahteen jälkimmäiseen osaan mojovat palkankorotukset ja kummankin tilille napsahti lähes 10 miljoonaa per elokuva.

Jamie Lee Curtis ja Nick Castle – Halloween

Kauhu on perinteisesti ollut se genre, jossa elokuvat tehdään pienellä budjetilla, mutta se ei haittaa, sillä usein niin sanottu kotikutoinen ote on antanut niille tiettyä taikaa. Pienestä budjetista johtuen myöskään näyttelijöiden tienestit eivät varsinkaan 1970- ja 1980-luvulla olleet päätähuimaavia – päinvastoin.

Vuonna 1978 ensi-iltansa saaneen Halloween – naamioiden yö -elokuvan tuotantobudjetti oli vain 325 000 dollaria ja se kuvattiin muutamassa viikossa purkkiin. John Carpenterin ohjaama kauhuklassikko aloitti yhden kaikkien aikojen menestyneimmän kauhuelokuvasarjan. Suosiosta ei kuitenkaan tekovaiheessa ollut aavistustakaan, joten näyttelijöiden palkat olivat sen mukaiset.

Jamie Lee Curtis tienasi esikoisroolistaan 8000 dollaria ja näyttelijä on itse sanonut, että kyseinen summa oli hänelle tuolloin pieni omaisuus. Curtis, kuten elokuvan muutkin näyttelijät, käyttivät elokuvassa itse ostamiaan ja valitsemiaan vaatteita.

Ikonista sarjamurhaajaa Michael Myersia elokuvassa esittänyt Nick Castle sai kuitenkin Curtisiakin surkeampaa palkkaa. Toki rooli ei sinänsä ollut vaativa, mutta Castle tienasi vain 25 dollaria päivässä. Montako unetonta yötä Castlen hahmo on ihmisille aiheuttanut? Kyllä siitä olisi hieman enemmän voinut maksaa… Castle on sittemmin luonut menestyksekkään uran käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Lue myös, miten Michael Myersin ikoninen naamio syntyi: Leffatriviaa: 10 nippelitietoa elokuvista

Dustin Hoffman – Miehuuskoe

Kahdella Oscarilla pitkän uransa aikana palkittu Dustin Hoffman nousi Hollywoodin isoksi nimeksi vuonna 1967 ensi-iltansa saaneen Miehuuskoe-elokuvan myötä. Kuten tällä listalla on moneen otteeseen havaittu, ei pieni palkka aina tarkoita pientä ja mitätöntä roolia. Näin myös Hoffmanin kohdalla, sillä Miehuuskoe oli hänen läpimurtonsa näyttelijätähdeksi, mutta kukkaron nyörit eivät revenneet liitoksistaan.

Hoffmanin rooli Benjamin Braddockina potkaisi uran käyntiin, mutta palkkaa mies sai ainoastaan 4000 dollaria. Palkkio oli mitä oli – siitäkin huolimatta, että elokuva tuotti lipputuloina huikeat 100 miljoona dollaria. Se oli valtava summa vuonna 1967.

Hoffmanin taloudellista tilannetta elokuvan menestys ei välittömästi parantanut, sillä vielä joitakin aikoja tuotannon loputtua hän joutui hakemaan työttömyyskorvausta.

No, työttömäksi Hoffmanin ei tarvinnut jäädä: Rooli Miehuuskokeessa toi ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden ja avasi ovet isoihin rooleihin sekä huomattavasti parempiin palkkoihin.

Barkhad Abdi – Captain Phillips

Vuonna 2013 ensi-iltansa saaneen, tositapahtumiin perustuvassa Captain Phillips -elokuvassa nimiroolissa nähdään Tom Hanks. Toisessa isossa roolissa esiintyi somalialaissyntyinen Barkhad Abdi, joka valittiin maailmanlaajuisen etsinnän ja 700 ehdokkaan joukosta esittämään kaappareiden johtajaa.

Abdi ei ollut koskaan aiemmin näytellyt ja työskenteli veljensä omistamassa kaupassa Minneapolisissa. Kokemattomuudestaan huolimatta hän otti rooliin haltuun ammattilaisen ottein ja kaiken lisäksi improvisoi yhden elokuvan tunnetuimmista vuorosanoista: ”Look at me. Look at me. I am the captain now.”.

Elokuva oli kassamenestys tuottaen yli 200 miljoonaa dollaria, ja lisäksi Abdi oli ehdolla kaikissa tärkeimmissä elokuva-alan palkintogaaloissa. Oscar ja Golden Globe jäivät saamatta, mutta brittiläinen BAFTA jaettiin Abdille.

Menestys ei näkynyt Abdin palkkapussissa, sillä hän sai roolistaan 65 000 palkkion ja palasi elokuvan jälkeen entiseen työhönsä. Toki hän on sittemmin saanut uusia ja varmasti paremmin maksaneita näyttelijätöitä.

Lue lisää elokuvafaktoja:

• Top 10 yhdestä elokuvasta eniten tienanneet näyttelijät
• 10 nerokasta elokuvamokaa, jotka olivat liian hyviä poistettaviksi

Julkkisten elämää seurataan herkeämättä, eikä vähiten monimutkaisten parisuhdekiemuroiden takia. Naimisiin mennään lyhyiden tuttavuuksien jälkeen ja vähemmän yllättäen liitot päättyvät usein nopeaan eroon.

Yksi jos toinenkin kuuluisa pariskunta on päätynyt astelemaan vihille Las Vegasin ”romanttisessa” ympäristössä. Aamuyöllä kappelin autokaistalla solmitun avioliiton voi helposti ennustaa päättyvän ennemmin kuin myöhemmin.

Silti tämänkin listan monet pariskunnat ovat uhmanneet kohtaloa. Rakkauden huumassa, ja pää ehkä vähän muustakin sekaisin, he ovat päähänpistona päätyneet vihille ”syntisessä kaupungissa”. Toisaalta, osaa näiden julkkisten häistä oli suunniteltu huolella, mutta mikään ei takaa pitkää onnea.

Näiden pariskuntien kohdalla ”kunnes kuolema meidät erottaa” on täytynyt olla lausuttuna hiukan pilke silmäkulmassa.

Pamela Anderson ja Jon Peters: 12 päivää

Aloitetaan listamme tuoreimmalla tapauksella. Pamela Anderson shokeerasi (vai shokeerasiko?) meitä kaikkia, kun hän vuoden 2020 tammikuussa ilmoitti menneensä naimisiin tuottaja Jon Petersin kanssa.

Entinen Baywatch-tähti oli ollut jo neljästi aiemmin naimisissa, eikä nuokaan mitään pitkäikäisiä rakkaustarinoita olleet, joten tuskin kukaan uskoi tämänkään liiton kantavan kauas tulevaisuuteen. Avioliitto oli myös Petersille viides.

Pisin Andersonin avioliitoista on ollut Mötley Crüen rumpalin Tommy Leen kanssa. He menivät naimisiin helmikuussa 1995 vain neljän päivän tuttavuuden jälkeen, mutta kaksi poikaa ja 3 vuotta myöhemmin eropaperit olivat vireillä.

Vuonna 2006 Anderson oli 122 päivää naimisissa laulaja Kid Rockin kanssa ja seuraavana vuonna 60 päivää pokerinpelaaja Rick Salomonin kanssa. Jälkimmäisen kanssa Anderson yritti vielä uudestaan vuonna 2014, ja he ylittivät reippaasti edellisen liittonsa pituuden eroten vasta 15 kuukauden kuluttua sormusten vaihdosta.

Ei siis liene yllätys, että 12 päivää Jon Petersin kanssa avioitumisen jälkeen Anderson ilmoitti parin eronneen, ja miettivän rauhassa mitä haluavat elämältä ja toisiltaan. Mitä ei siis ilmeisesti oltu tehty ennen avioliiton satamaan astumista?

Pariskunnan kumpikin osapuoli mietti pitkään ja hartaasti seuraavia liikkeitään.

Peters kihlautui vielä samana helmikuuna Julia Bernheimin kanssa, mutta ainakaan vielä alttarille ei ole asteltu. Saman vuoden (2020) jouluaattona Anderson avioitui henkivartijansa Dan Hayhurstin kanssa. Tuo liitto kesti tammikuuhun 2022 saakka.

Kim Kardashian ja Kris Humphries: 72 päivää

Kim Kardashianin liitto koripalloilija Kris Humphriesin kanssa päättyi eropapereiden jättöön vain 72 päivää häiden jälkeen.

Pariskunnan suhde ei vaikuttanut missään vaiheessa järin onnelliselta. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen kihlautuneen parin kanssakäymistä saatiin tietenkin seurata Keeping Up With The Kardashians -tosi-tv-ohjelmassa, ja se oli hyvin epämukavaa jopa kotisohvalta katsottuna.

Kesällä 2011 vietetyt spektaakkelimaiset julkkishäät maksoivat noin 10 miljoona dollaria, mutta raha ei tunnetusti tuo onnea, ja jo ennen kuin sarjan kaksiosainen hääjakso saatiin ulos tv:stä, tiedettiin liiton päättyneen.

Carmen Electra ja Dennis Rodman: 9 päivää

Malli-näyttelijä Carmen Electra ja skandaalista toiseen kulkeva koripalloilija Dennis Rodman olivat seurustelleet useita kuukausia, kun he päättivät marraskuun 14. päivänä 1998 mennä vihille…Las Vegasissa…kello seitsemältä aamulla. Morsiamen ja sulhasen perheet olivat onnellisia naimisiinmenosta, mutta ei tarvinnut olla kummoinenkaan ennustaja, jos arvasi tämän olevan lyhyt avioliitto.

Naimisiinmeno oli ollut hyvin spontaani ajatus,  ja sanottuaan ”tahdon” pari oli nopeasti tullut katumapäälle. Yhdeksän päivän avioliiton jälkeen pari haki mitätöintiä, ja vaikka he pitivät katastrofaalisen lyhyen liittonsa jälkeen yhtä vielä jollakin tasolla, kariutui suhde lopullisesti muutaman kuukauden kuluttua. Carmen Electra on myöhemmin kertonut äitinsä ja siskonsa menehtyneen kesällä 1998, ja suhde ankarasti juhlivan Rodmanin kanssa auttoi käsittelemään (tai työntämään sivuun) surua.

Rodman on tunnetusti jatkanut ristiriitaista elämäntyyliään ja on muun muassa nainut itsensä ja kaveerannut Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa.

Nicolas Cage ja Erika Koike: 4 päivää

Näyttelijä Nicolas Cage on ollut naimisissa useaan otteeseen. Kaksi liittoa, Patricia Arquetten ja Alice Kimin kanssa, kestivät vuosia, mutta kaksi muuta ansaitsevat kummatkin olla tällä julkkisten lyhyiden avioliittojen listalla.

Lisa Marie Presleyn kanssa elokuussa 2002 solmittu liitto päättyi avioeroon kestettyään 107 päivää, eikä kumpikaan osapuoli ole hiiskunut eron syistä. Cage on vain mystisesti sanonut, ettei parin olisi pitänyt alun alkaenkaan mennä naimisiin.

Maaliskuun 23. päivä vuonna 2019 Cage yllätti kaikki hakemalla avioliittolupaa neljännen kerran. Vaikka pari oli seurustellut vuoden päivät, ei tulevasta morsiamesta, maskeeraaja Erika Koikesta, tiedetty juuri mitään. Ilmeisesti myöskään Cage ei tiennyt tarpeeksi. Se toki tiedettiin, että suhde oli myrskyisä, koska paparazzien kuviin tallentui hääpäivänään (ennen ja jälkeen vihkimisen) ankarasti tapellut pariskunta.

Yllätys, yllätys: neljä päivää vihkimisen jälkeen Cage haki avioliiton mitätöimistä. Yhdeksi syyksi hän oli merkinnyt olleensa liian kovassa humalatilassa tajutakseen tekonsa ja toisekseen: tuoreella vaimolla oli suhde jonkun toisen kanssa. Lisäksi Koike ei ollut kertonut rikossyytteistään sulhaselleen.

Koike ei kuitenkaan hyväksynyt mitätöintiä, joten Cage haki samantien avioeroa, joka myönnettiin muutaman kuukauden kuluttua kesäkuussa.

Sittemmin Cage on löytänyt uuden onnen – viidennen kerran – ja helmikuussa 2021 hän avioitui Riko Shibatan kanssa.

Mario Lopez ja Ali Landry: 2 viikkoa

Näyttelijä-juontaja Mario Lopez ja entinen Miss USA Ali Landry olivat ennen häitään seurustelleet kuusi vuotta. Lopez vietti ikimuistoiset, monta päivää kestäneet varsin kosteat polttarit Meksikossa, ja häitä vietettiin onnellisissa merkeissä huhtikuun 24. päivä vuonna 2004.

Arvaatkin varmaan miten oli käynyt? Polttariseurueen painostuksesta (koska omaa päätään on hankala käyttää) Lopez päätyi pettämään Landrya useiden eri naisten kanssa.

Seikkailut kuitenkin pidettiin salassa, mutta joku oli sattunut napsaisemaan kuvan hotellin uima-altaalla tapahtuneesta kuhertelusta tuntemattoman naisen kanssa ja tuo valokuva oli häiden jälkeen päätynyt Landryn siskon nähtäväksi.

Avioliitto mitätöitiin kahden viikon kuluttua sen solmimisesta.

Aaliyah ja R. Kelly: 114 päivää

Lahjakas 12-vuotias laulaja Aaliyah Haughton tapasi räppäri R. Kellyn, kun hänen setänsä toimi Kellyn managerina. Vuonna 1994 kaksikon yhteistyönä syntynyt ”Age Ain’t Nothing But A Number” (ikä on vain numero) -kappaleesta tuli miljoonia myynyt hitti ja saman Jive-levy-yhtiön alla olevat laulajat viettivät paljon aikaa yhdessä. Yhteisissä haastatteluissa kiellettiin kysymästä Aaliyahin ikää ja juorut syvemmästä suhteesta alkoivat kiertää.

Aaliyah oli vain 15-vuotias, kun pari päätti mennä naimisiin. Alaikäisen tytön vanhempien olisi täytynyt myöntää lupa, mutta koska heille ei luonnollisesti asiasta kerrottu mitään, hankki Kellyn kiertuemanageri Demetrius Smith tytölle väärennetyn henkilöllisyystodistuksen. Elokuun 31. päivä vuonna 1994 teini-ikäinen Aaliyah nai 27-vuotiaan mentorinsa.

Kun Aaliyah kertoi vanhemmilleen naimisiinmenostaan, olivat he tietenkin suunniltaan ja aloittivat välittömästi avioliiton mitätöimisprosessin. Laiton liitto tuli päätökseen 114 päivää alkamisensa jälkeen.

Aaliyahin läheiset ovat kertoneet, että huolimatta nuoren naisen nousujohteisesta urasta, varjosti myrkyllinen suhde R. Kellyyn hänen koko lyhyttä elämäänsä. Aaliyah menehtyi traagisesti lento-onnettomuudessa vuonna 2001 vain 22-vuotiaana.

R. Kelly puolestaan on puolestaan keskittynyt tekemään törkeitä rikoksia. Häntä on syytetty muun muassa lapsipornografiasta, alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kidnappauksesta. Vain muutamia mainitakseni.

Hänen kanssaan 90-luvulla työskennelleet miehet ovat oikeudenkäyntien yhteydessä kertoneet tienneensä epäsopivasta seksisuhteesta Kellyn ja useiden nuorten tyttöjen välillä, Aaliyah mukaan lukien.

Tällä hetkellä R. Kelly istuu 31 vuoden tuomiota edellä mainituista rikoksista.

Sinead O’Connor ja Barry Herridge: 16 päivää

Irlantilainen laulaja-lauluntekijä Sinéad O’Connor ja terapeutti Barry Herridge menivät naimisiin kuin pikaruokaa tilaamaan. Vihkiminen suoritettiin lasvegasilaisen kappelin autokaistalla joulukuun 8. päivänä vuonna 2011 ja tarkalleen 16 päivän kuluttua eropaperit oli laitettu vireille.

O’Connor myönsi myöhemmin, että liiton epäonnistumiseen oli syynä se, että hän oli lähtenyt ostamaan huumeita hääyönään. Kun Las Vegasin kaduilta ei ollut löytynyt kannabista, oli O’Connorille tarjottu crack-kokaiiniin. Sanotaanko näin, että tuore aviomies ei henkilökohtaisesti tai ammatillisesti katsonut O’Connorin toimintaa hyvällä; hän työskenteli tuolloin huumeneuvojana.

Avioeron jälkeen laulaja joutui perumaan vuodelle 2012 suunnitellun kiertueensa mielenterveysongelmien vuoksi. O’Connor kärsi sekä fyysisistä että psyykkisistä sairauksista useiden vuosien ajan ja oli pitkiä aikoja myös sairaalahoidossa. Mielenterveysongelmat kärjistyivät itsetuhoisuuteen vuonna 2022, kun O’Connorin teini-ikäinen poika teki itsemurhan.

Sinead O’Connor menehtyi heinäkuussa 2023, mutta ei kuitenkaan oman käden kautta. Hänen todettiin kuolleen luonnollisista syistä.

Cher ja Gregg Allman: 9 päivää

Cherin tunnetuin suhde oli Sonny Bonon kanssa ja yhdessä he kokivat nousun tähteyteen, mutta myös uran hiipumisen ennen uutta suosiota. Vuonna 1969 solmittu avioliitto ei kuitenkaan kestänyt ylä- ja alamäkiä, joten pari päätyi avioeroon vuonna 1975.

Vain muutama päivä sen jälkeen, kun ero tuli viralliseksi, Cher meni uusiin naimisiin The Allman Brothers Group -yhtyeen perustajan Gregg Allmanin kanssa kesäkuun 30. päivä vuonna 1975. Ilmeisesti uuden aviomiehen elämäntyyli ei miellyttänyt, koska Cher haki avioeroa vain yhdeksän päivää Las Vegasiin karkaamisen jälkeen. Syynä päätökseen oli Allmanin ongelmat alkoholin ja heroiinin kanssa.

Pariskunta kuitenkin lämmitteli välinsä uudelleen ja he saivat yhteisen lapsen, Elijahin, mutta epäonnisten tähtien alla alkanut suhde ei kestänyt loppuviimeksi paria vuotta kauempaa.

Eminem ja Kim Mathers: 3 kuukautta

Räppäri Eminem meni naimisiin nuoruuden rakkautensa Kimberly Scottin kanssa vuonna 1999 ja tuolloin myrskyisää liittoa kesti muutaman vuoden. Avioeron lisäksi samaan syssyyn käytiin kiivas taistelu Hailie-tyttären huoltajuudesta. Eminemin kappaleiden sanoituksista, erityisesti vuoden 2000 Kim -singlestä, voi vetää omat johtopäätöksensä parisuhteen hyvinvoinnista.

Vuonna 2002 Eminem sanoi Rolling Stones -lehden haastattelussa, että hän ”mieluummin synnyttäisi lapsen peniksensä kautta kuin menee enää ikinä naimisiin”.

Tuosta lupauksesta olisi ehkä kannattanut pitää kiinni, koska vuoden 2006 uusintakierros alttarilla Kim-vaimon kanssa päättyi avioeroon alle kolmen kuukauden jälkeen.

Britney Spears ja Jason Alexander: 55 tuntia

Britney Spears oli juhlimassa vuoden vaihdetta 2004 asiaan kuuluvasti Las Vegasissa. Ystäväporukassa oli mukana 22-vuotiaan Spearsin lapsuudenystävä Jason Alexander, jonka Spears oli yksityiskoneella lennättänyt kaupunkiin.

Aamuyön pikkutunteina 3. päivä tammikuuta Spears ja Alexander olivat hotellilla katsoneet Teksasin moottorisahamurhat -elokuvaa ja kuin yhdestä suusta päättäneet tehdä jotain hullua: mennä naimisiin. Siitä se ajatus sitten lähti!

Las Vegasissahan tuo onnistuu milloin tahansa. Neljän aikaan yöllä pariskunta marssi hakemaan avioliittolupaa ja heidät vihittiin A Little White Wedding Chapel -nimisessä kappelissa, joka on ollut suosittu muidenkin tähtien keskuudessa. Samaisessa kappelissa solmittiin myös esimerkiksi aiemmin mainittujen Sinéad O’Connorin ja Barry Herridgen lyhyt liitto.

Salamahäihinsä Spears pukeutui asiaan kuuluvasti lippalakkiin, napapaitaan ja revittyihin farkkuihin.

Morsiamen lähipiiri ei ollut asiasta innoissaan, varsinkin kun mitään  avioehtoa ei oltu tehty. Jo seuraavana päivänä manageri ja perhe saivat tahtonsa läpi ja nuoripari allekirjoitti paperit, joilla avioliitto mitätöitiin heti oikeustalon auettua maanantaina. Syyksi papereihin oli merkitty, että Spears ”ei ymmärtänyt tekojensa seurausta”.

Aviopuolisoiksi julistamisesta oli mitätöimishetkellä kulunut huimat 55 tuntia.

Lue myös:

• Hollywoodin karvaiset sankarit: 10 valloittavaa eläinnäyttelijää
• Hollywood-näyttelijät – 10 uskomatonta tarinaa, miten osa tähdistä löydettiin!

Euroviisut ovat juuri käynnissä ja mikäs sen parempi tapa virittäytyä tunnelmaan, kuin listata kaikkien aikojen suurimmat viisuskandaalit!

Euroviisuthan ovat vuodesta 1956 lähtien järjestetty laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin, EBU:n, aktiiviset jäsenmaat. Se ei siis tarkoita vain Euroopan maita, vaan osallistujia on vuosien mittaan ollut sekä Kaukasian maista että Pohjois-Afrikasta, ja viimeisimpänä erityisluvalla mukana oleva, EBU:n liitännäisjäsen, Australia.

Koko idea kansainväliseen laulukilpailuun lähti siitä, että Euroopan maita haluttiin tuoda yhteen mannerta repineen toisen maailmansodan jälkeen. Politikointi ja maiden väliset kiistat haluttiin jättää sivuun – tarkoitus oli juhlia musiikkia. No, kuten hyvin tiedetään, eivät Euroviisut ole säästyneet ristiriidoilta, joista iso osa on liittynyt nimenomaan politiikkaan.

Nyt listataan suurimmat viisuskandaalit Eurovision laulukilpailun 68-vuotisen historian varrelta. Mukana listalla on myös suomalaisväriä: modernia ja vähän vanhempaa.

Georgia ei halua Putinia

Vuonna 2009 Euroviisut järjestettiin Venäjällä, ja Georgia ilmoitti edeltävänä kesänä, pian Dima Bilanin voiton jälkeen, että se ei tule osallistumaan tuleviin kekkereihin. Syy oli selvä: Georgia ja Venäjä olivat sodassa.

Mieli kuitenkin muuttui Kyproksella marraskuussa 2008 järjestetyn Lasten Eurovision laulukilpailun jälkeen, koska Georgiaa edustanut Bzikebi-yhtye voitti Bzz…-kappaleella ja Venäjä antoi sille täydet 12 pistettä.

Georgian edustuskappaleeksi Moskovan Euroviisuihin valittiin Stefane & 3G kappaleella We Don’t Wanna Put In. Discorallatus ei kaikkia miellyttänyt.

EBU tulkitsi sanat poliittisiksi ja suoraan Venäjän silloista pääministeriä ja entistä (sekä nykyistä) presidenttiä Vladimir Putinia arvosteleviksi. Georgian ehdokkaakseen valitsema kappale hylättiin sääntöjen vastaisena ja Georgiaa pyydettiin tekemään sävellykseen uudet sanat tai lähettämään Euroviisuihin kokonaan toinen kappale.

Georgiassa ei tietenkään suostuttu vaatimukseen, vaan maa päätti vetäytyä kokonaan pois sen vuoden kisasta.

Armeniaa äänestäneet azerbaidžanilaiset kutsuttiin kuulusteltaviksi

Politiikka on aina läsnä Euroviisuissa – halusi sitä tai ei. Israel on vuosien mittaan ollut usein keskiössä, samoin jo edellä mainittu Venäjä. Tuoreimmat tulokkaat Euroviisujen poliittiseen taistelukenttään ovat Armenia (ensimmäisen kerran mukana vuonna 2006) ja Azerbaidžan (mukana vuodesta 2008 lähtien). Tosielämän taistelukentillä näiden kahden maan välit ovat olleet tulenarat jo pitkään.

Heti vuosi sen jälkeen, kun Azerbaidžan osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin, nousivat maiden vihamieliset välit tapetille myös laulukilpailuun liittyen. Kuohuntaa oli havaittavissa myös maansisäisesti. Elokuussa 2009 kymmenittäin azerbaidžanilaisia, jotka olivat kevään Euroviisuissa äänestäneet Armenian kappaletta, kutsuttiin pääkaupunki Bakuun kansallisen turvallisuusministeriön kuulusteltaviksi. Armenian euroviisua äänestäneitä syytettiin epäisänmaallisiksi ja heidän katsottiin olevan potentiaalisia turvallisuusuhkia.

BBC:n raportin mukaan matkapuhelinpalveluiden tarjoajat olivat hallituksen määräyksestä jäljittäneet Armeniaa äänestäneet ”petturit”. Euroopan yleisradiounioinin käynnistämän virallisen tutkinnan jälkeen luotiin uusi sääntö, joka kieltää operaattoreita paljastamasta asiakkaidensa henkilötietoja ja äänestyskäyttäytymistä.

Konflikti kuitenkin jatkuu… Vuoden 2016 semifinaalissa Armeniaa edustanut Iveta Mukuchyan heilutti hylkäyksen uhasta huolimatta Vuoristo-Karabahin lippua (kuvassa). Alue on jo vuosikymmenien ajan ollut Armenian ja Azerbaidžanin välinen kiistakapula.

Maaliskuussa 2021 Armenia ilmoitti, että ei osallistu sen vuoden Euroviisuihin. Syynä poisjääntiin oli edellisenä vuonna käyty Vuoristo-Karabahin sota Azerbaidžanin kanssa. Vuonna 2022 Armenia palasi jälleen viisulavoille.

Krista Siegfrids suuteli naista

On käsittämätöntä, että vuonna 2013 joku pahoitti mielensä siitä, että kaksi naista suuteli. Mutta aika moni veti herneet nenään Krista Siegfridsin Marry Me -kappaleen esityksen lopussa nähdystä suudelmasta. Laulaja itse kertoi suutelevansa naispuolista taustalaulajaa tukeakseen seksuaalista tasa-arvoa Suomessa. Euroviisujen aikaan Suomessa ei vielä ollut sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Turkki julisti boikotoivansa Euroviisuja ja ilmoitti, ettei koko laulukilpailua näytetä Siegfridsin esityksen takia. Myös Kreikka valitti Suomen euroviisuesityksestä väittäen sen rikkovan EBU:n sääntöjä, joissa kielletään poliittiset kannanotot.

Samalla viikolla Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin suuri seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava mielenosoitus kansainvälisen homofobian vastaisen päivän kunniaksi. Ylen toimittaja Liisa Lehmus oli seuraamassa mielenosoitusta paikan päällä, missä tunnelma oli hänen sanojensa mukaan kireä – paikalla oli paljon myös vastamielenosoittajia.

Lehmuksen haastattelemien vanhoillisten ortodoksien mielestä homoseksuaaleilla ei pitäisi olla oikeuksia eikä heitä pitäisi olla olemassa ollenkaan. Eräs mies kommentoi myös Suomen euroviisuesitystä kutsuen sitä hulluksi ja täysin typeräksi. ”En halua, että lapseni ja sukulaiseni näkevät televisiossa Suomen tyhmän euroviisuvideon”, kommentoi yksi tuohtunut mielenosoittaja.

Ennen Euroviisuja kulki huhuja, että Suomen edustajaa olisi painostettu jättämään suukko pois esityksestä ja että mahdollista suudelmaa ei kuvattaisi mukaan lähetykseen. Krista Siegfrids vähät välitti arvostelijoista ja suuteli taustalaulajaansa sekä semifinaalissa että finaalissa. Molemmat ”kohahduttavat” suudelmat nähtiin suorassa televisiolähetyksessä. Mahtavaa!

Ongelmia lähetyksessä vai tulosten peukalointia?

Euroviisut ovat lähes alusta asti herättäneet epäilyksiä salaliitoista ja sopupelistä, ja kyllähän naapurimaat usein antavat toisilleen paljon pisteitä, mutta eihän siinä periaatteessa ole mitään väärää.

Vuoden 1963 Englannissa järjestetyt Euroviisut päättyivät kuitenkin viisuskandaaliin, joka nosti esiin mahdollisuuden ennalta päätetyistä pisteistä. Kun Norja oli antanut pisteensä, ilmoitti juontaja Katie Boyle, että pisteiden luvussa oli ollut jotain häikkää ja kehotti norjalaismiestä puhelinlinjan toisessa päässä toistamaan pisteet.

Mies kuitenkin pyysi, että asiaan palattaisiin uudelleen hetken kuluttua. Tuon pisteiden antamisen voit katsoa yllä olevalta videolta kohdasta 4:11 alkaen. Kun kaikkien muiden maiden antamat pisteet oli luettu, näytti siltä, että Sveitsi oli voittanut sen vuoden Euroviisut.

Mutta sitten otettiin uusi yhteys Norjaan (yllä oleva video kohdasta 6:32 alkaen), ja hupsista, pisteet olivat muuttuneet. Ensimmäisellä kerralla Norja antoi kolme pistettä Sveitsille ja kaksi pistettä Tanskalle, mutta uusissa tuloksissa Sveitsi sai vain yhden pisteen ja rakas naapurimaa Tanska neljä pistettä. (Tuolloin jokaisen maan tuomaristo antoi pisteitä yhdestä viiteen parhaiksi arvioimilleen kappaleille).

Virallisen tarinan mukaan Norjan pisteiden lukija oli itse sössinyt tulosliuskat, mutta monien epäilijöiden mukaan kyse oli sopupelistä. Uudelleen luettujen tulosten jälkeen Tanska nousi voittajaksi kukistaen Sveitsin vain yhdellä pisteellä. Videolla voi kuulla kansan kohahduksen, kun voittaja vaihtui. Inhimillinen erehdys vai sopupeliä – mitä sinä luulet?

Neilikkavallankumous Portugalissa

Vaikka Portugalin edustuskappale ei varsinaisesti vuoden 1974 Euroviisuissa saanut aikaan vallankumousta, toimi se lähtölaukauksena kapinallisille.

Diktaattori Marcelo Caetanon vastaiset kapinallisjoukot olivat ennalta suunnitelleet hallituksen kaatamisen alkavan tietystä merkistä, ja tuo merkki oli Paulo de Carvalhon E depois do adeus -kappale. Kyseinen laulu oli muutamia viikkoja aiemmin Brightonissa, Isossa-Britanniassa, järjestetyissä Euroviisuissa ollut Portugalin edustuskappale.

Ja suunnitelma piti: Radiokanava Emissores Associados de Lisboa täräytti laulun ulos huhtikuun 24. päivänä kello 22.50. Sillä hetkellä, kun tilanteeseen nimensä puolesta mainiosti sopivan E Depois do Adeus -kappaleen (suom. Ja hyvästien jälkeen) ensisäkeet lähtivät soimaan radiossa, tiesivät kapinalliset Neilikkavallankumouksen alkaneen ja sotilaat lähtivät hyökkäyksiin.

Vallankaappaus onnistui, Paulo de Carvalhon Euroviisut eivät – 17 osallistujamaan joukossa Portugali sijoittui 14:ksi.

Järjestikö diktaattori maansa Euroviisujen voittajaksi?

Vuonna 1968 Espanja oli jo valinnut viisuedustajakseen Joan Manuel Serratin kappaleella La La La, mutta mies vaati saada esittää sen omalla äidinkielellään, katalaanilla (yllä oleva video), mihin Francon Espanjassa ei tietenkään suostuttu.

Niinpä Serrat siirrettiin tylysti sivuun. Hän joutui lopulta lähtemään maanpakoon ja Euroviisuihin lähetettiin Massiel. Esiintyjä vaihtui, mutta kappale pysyi samana, vaikka se kisoissa sitten laulettiinkin espanjaksi.

Vaikka nuo Euroviisut järjestettiin yli 50 vuotta sitten, ovat ne edelleen salaliittoteoreetikkojen pähkäilyissä mukana. Keskiössä on nimenomaan Espanja, sillä maa vei kaikkien suureksi yllätykseksi ja jopa järkytykseksi voiton. Jo viikkojen ajan kaikille oli ollut lähes päivänselvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan edustuskappale Congratulations voittaisi. Esittäjänä oli sittemmin aateloitu Cliff Richard, joka oli kotimaassaan ja muualla Euroopassa suuri popidoli.

Ainoa jännitettävä asia Euroviisuihin lähdettäessä oli se, kuka tulisi toiseksi. No, Massiel vei lopulta voiton vain yhdellä pisteellä ennen Richardia.

Vilunkipeliä alettiin epäillä välittömästi, eivätkä spekulaatiot viisufanien keskuudessa ole loppuneet. Asiasta nousi suurempi kohu, kun espanjalaisen elokuvantekijän Montse Fernández Villan dokumentti 1968. Yo viví el mayo español (suom. 1968. Minä elin espanjalaisen toukokuun) julkaistiin 40-vuotta Lontoon Euroviisujen jälkeen.

Dokumentissa väitettiin, että vuoden 1968 Euroviisujen tulos oli peukaloitu. Väite perustui pitkälti Televisión Españolan eli Espanjan valtiollisen televisioyhtiön entisen toimittajan José María Íñigon lausuntoihin, joiden mukaan fasistijohtaja Francisco Franco olisi lahjonut puoli Eurooppaa antamaan pisteitä Espanjalle ja vaihtokauppana televisioyhtiöt saivat kylmää käteistä tai sitten Franco lupasi ostaa televisiosarjoja ja tehdä levytyssopimuksia tuntemattomille artisteille.

Íñigon mukaan lahjonta ja peukalointi olivat laajasti tiedossa, mutta kukaan ei välittänyt tai uskaltanut avata suutaan. Kaiken tarkoituksena oli palauttaa Espanjan kunnia ja loisto sekä antaa maan kolhuja saaneelle maineelle uutta kansainvälistä nostetta.

Ilmeisesti tappio kotikisoissa on jäänyt kaivelemaan toiseksi tullutta artistia itseäänkin: ”Olen elänyt tämän kakkossijan kanssa niin monta vuotta, että olisi mahtavaa, jos joku virallinen taho kääntäisi kelkkansa ja sanoisi: ’Cliff, sinä voitit sittenkin sen hemmetin jutun’”, kertoi Sir Cliff The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2008.

Ukraina ja Venäjä

Kaikki alkoi kevättalvella 2014, kun Venäjä miehitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Samana vuonna Kööpenhaminassa, Tanskassa, järjestetyissä Euroviisuissa tapahtui jotain ennenkuulumatonta: yleisö buuasi Venäjän edustajalle, Tolmachevy Sisters -duolle – 17-vuotiaille kaksostytöille. Sama toistui seuraavana vuonna Itävallan Wienissä, mutta silloin vahingosta viisastuneilla järjestäjillä oli ensimmäistä kertaa käytössään buuausäänten vaimentamisen mahdollistavaa tekniikkaa.

Vuoden 2016 Euroviisut järjestettiin Tukholman Globen-hallissa, eikä Venäjä ollut mielissään Ukrainan edustuskappaleesta. EBU:n mielestä Ukrainan ja Jamalan 1944-kappale oli vain historiallinen, mutta Venäjä piti sitä nykyhetkeen liittyvänä, poliittisena mielenilmauksena. Jamalan kappale kertoi hänen tataari-isoisoäidistään, joka oli Stalinin vainojen uhri Krimin niemimaalla toisen maailmansodan aikaan, mutta laulu istui myös sen hetkiseen tilanteeseen. Ja miten kävikään…

Ukraina voitti.

Kiovassa vuonna 2017 järjestetyssä Eurovision laulukilpailussa ei nähty Venäjän edustajaa. Yllättyneet käsi pystyyn! Venäjä oli kyllä lähettämässä edustajakseen Julija Samoilova, mutta Ukraina antoi naiselle porttikiellon. Syynä tähän oli se, että pari vuotta aiemmin Samoilova oli ollut esiintymässä Krimillä ja matkustanut sinne Venäjän kautta, mistä seurasi maahantulokielto Ukrainaan.

Vaikka EBU protestoi Ukrainan poliittista peliä, ei silloinen presidentti Petro Porošenko kumonnut päätöstä. Monet maat uhkailivat boikotilla ja julistivat vetäytyvänsä Kiovan kisoista, ellei Samoilovaa päästetä mukaan – näin ainakin huhuttiin. Lopulta ne olivat vain sanahelinää tai perättömiä juoruja.

Sen sijaan, että Venäjä olisi lähettänyt Kiovaan toisen edustajan, vetäytyi se Euroviisuista kokonaan ja Channel One -televisiokanava ilmoitti, että kilpailua ei sinä vuonna lähetetä itänaapurissamme ollenkaan.

Ja sitten tullaan kevääseen 2022.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ei kukaan halunnut osallistua Venäjän kanssa kilpailuun, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda eri kansallisuuksia yhteen musiikin avulla. EBU kuitenkin kiirehti tiedottamaan, että Ukraina ja Venäjä ovat molemmat tervetulleita, koska Euroviisut ei ole poliittinen tapahtuma.

Lopulta tuli ilmoitus, että Venäjä ei saa osallistua Italian Torinossa järjestettäviin Euroviisuihin. Päätös tuli kuitenkin vasta sen jälkeen, kun monet jäsenmaat – Suomi ja Yleisradio mukaan lukien – olivat ilmoittaneet jäävänsä pois kisoista, jos Venäjä otetaan mukaan.

Varsin odotetusti Ukrainan edustaja Kalush Orchestra kappaleellaan Stefania voitti vuoden 2022 Euroviisut. Sodan vuoksi viisuja ei kuitenkaan järjestetty Ukrainassa, vaan vuonna 2023 isäntämaana toimi Yhdistynyt kuningaskunta ja viisut järjestettiin Liverpoolissa.

Jordania näytti Israelin edustajan sijaan kuvia kukista

Vuonna 1978 tapahtui jotain sellaista, mikä ei enää nykyään internet-aikana onnistuisi. Vaikka politikointi on Euroviisujen säännöissä ehdottomasti kielletty, on lavalla nähty monenlaisia kannanottoja – sekä hienovaraisia että äänekkäitä ja näkyviä.

Vuosi 1978 oli totaalinen pohjanoteeraus Israelin ja sen naapurimaan Jordanian suhteissa. Vaikka Jordania ei ole koskaan osallistunut Euroviisuihin, on maan kansallinen radio- ja televisioyhtiö JRTV näyttänyt laulukilpailun neljä kertaa; kaikki 1970-luvulla. Pariisissa järjestetty historian 22. Eurovision laulukilpailu oli viimeinen, joka Jordaniassa on esitetty suorana lähetyksenä.

JRTV ei suostunut näyttämään Israelin edustajan Izhar Cohen & The Alphabetan esittämää A-Ba-Ni-Bi -kappaletta, vaan esitteli tv-katsojille sen aikana kuvia kukista.

Sensuuri kävi kinkkiseksi, kun pisteitä alettiin julistaa. Israel sai nimittäin paljon ääniä, joten esiintyjiä kuvattiin moneen otteeseen. Kun alkoi olla selvää, että Israel tulee ottamaan historiansa ensimmäisen voiton, pisti JRTV lähetyksen tylysti poikki vedoten teknisiin ongelmiin. Jordanialaisille tarjoiltiin Euroviisujen huipentuman sijaan kuva kukkakimpusta.

Seuraavana päivänä JRTV ilmoitti Belgian voittaneen sen vuoden Euroviisut. Todellisuudessa Belgia sijoittui Israelin jälkeen toiseksi.

Voiko euroviisukappale vaikuttaa kotimaan politiikkaan? Sì?

Samaan aikaan, kun Portugalin kappale vuoden 1974 Euroviisuissa toimi lähtölaukauksena vallankumoukselle, ei Italian valtiollinen yleisradioyhtiö RAI näyttänyt koko laulukilpailua oman edustajansa vuoksi.

Gigliola Cinquetti oli valittu edustamaan maataan kappaleella Sì (suom. kyllä), mutta Italiassa laulu sensuroitiin kokonaan: sitä ei kuultu yli kuukauteen valtion omistamilla televisio- tai radiokanavilla. Italialaisten ei haluttu näkevän eikä kuulevan Cinquetin esittämää kappaletta, jossa ”sì” toistuu useaan otteeseen.

Italiassa oli suunnitteilla kansanäänestys avioeron laillistamisesta ja euroviisukappaleen uskottiin olevan propagandaa, jolla alitajuisesti yritettiin vaikuttaa äänestäjiin. Tällainen äänestäjien johdattelu nähtiin julkeana, joten vaikka kansanäänestyksen oli määrä tapahtua kuukausi Euroviisujen jälkeen, ei Italiassa haluttu ottaa riskejä.

Äänestykseen liittyi muutenkin hämmennystä, sillä kysymyksenasettelu oli erikoinen: Ei-äänellä kansalainen itseasiassa vahvisti hallinnon päätöksen avioeron laillistamisesta, kyllä-äänellä taas haluttiin avioero takaisin laittomaksi.

Cinquetti sijoittui Euroviisuissa toiseksi; edellään vain Ruotsi ja ABBA, joka räjäytti pankin Waterloolla. Cinquettista ja hänen kappaleestaan tuli suosittuja muualla Euroopassa ja laulu nousi monille listoille, mutta kotimaassaan se on yksi surkeimmin menestyneistä euroviisuista. Sensuurilla saattaa olla osuutta asiaan.

Niin, ja se Italian kansanäänestys: lähes 60 prosenttia äänestäjistä kannatti avioeron laillistamista, joten he olivat äänestäneet ”ei”. Monikohan heistä olisi äänestänyt toisin, jos Euroviisut olisi näytetty televisiossa? Kysymys ei ole tosissaan esitetty.

Suomen ”seksikohu” vuosimallia 1963

Ehkä kaikkien aikojen suomalainen euroviisuskandaali nähtiin vuonna 1963. Kansainvälisesti se ei ketään koskettanut, mutta Suomessa kuohutti aikoinaan kovastikin.

Koko Suomi halusi maansa edustuskappaleeksi Jorma Panulan säveltämän ja Sauvo Puhtilan eli Saukin sanoittaman Olen mikä olen -kappaleen, jota karsinnoissa esittivät Tamara Lund ja Laila Halme. Erityisesti Lundin versio oli monen suosikki.

Tuomaristo oli kuitenkin kansan ja asiantuntijoiden kanssa eri mieltä ja piti laulun sanoja liian seksikkäinä. Ei ollut lainkaan sopivaa, että kappale laulettiin eroottisella tyylillä ja sanoissa toistuu moneen otteeseen toteamus, että nainen ”käy vaihtelusta”. Järkyttävää… Tuomariston mielestä liian rohkeaa ja paheellisesta elämästä kertovaa sanoitusta ei uskallettu lähettää kansainväliseen kilpailuun.

Kansan tyrmistykseksi Olen mikä olen sijoittui vasta kolmanneksi ja Suomen edustuskappaleeksi valittiin Muistojeni laulu, jota olivat esittäneet Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Kaiken lisäksi tuomaristo päätti, että Euroviisuissa kappaleen tulee laulamaan Laila Halme eikä kumpikaan karsinnoissa esiintynyt laulaja.

Leppänen on vuosikymmeniä myöhemmin kertonut Iltalehdelle, että olisi mielellään lähtenyt edustamaan Suomea, mutta jostain syystä tuomaristo päätti toisin. ”Minulle ei ilmoitettu syytä”, muisteli Leppänen, mutta painotti, ettei ole kantanut asiasta kaunaa.

Suomi ja Muistojeni laulu sai Lontoossa järjestetyissä Euroviisuissa nolla pistettä ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Olen mikä olen -laulusta tuli taas tuli aikansa ehdoton iskelmäklassikko.

Lue myös:

• Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännoskappaleita
• Miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu?