Suomi & peliriippuvuus: 10 faktaa, jotka sinun tulee tietää

Peliriippuvuus on sairaus, josta Suomessa puhutaan todella vähän, vaikka se aiheuttaa vakavia ongelmia sekä peliongelmaisille että heidän läheisilleen.

Kun astelet Suomessa kauppaan, huoltoasemalle, kioskille ja pahimmassa tapauksessa jopa vanhusten palvelukotiin tai sairaalaan, törmäät lähes poikkeuksetta pelikoneisiin.

Pelikoneet ovat olleet niin sanotusti kautta aikain läsnä suomalaisten arjessa. Suomessa monopoliasemassa oleva Veikkaus on ollut viime aikoina median ja kansan hampaissa: monopolin päätehtävä on vähentää sekä rahapelaamisen sosiaalisia että terveydellisiä haittoja, mutta Veikkaus ei ole monissakaan tapauksissa noudattanut sen monopoliasemalle asetettuja ehtoja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 3,3 prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista kärsii vuonna 2015 tehdyn väestötutkimuksen mukaan rahapeliongelmista, mikä tarkoittaa määrällisesti noin 125 000 suomalaista ihmistä ja peliongelmaisten määrä on ollut vuosina 2011 ja 2015 suoritettujen tutkimusten mukaan kasvussa.

Rahapeliongelmat vaikuttavat paitsi itse peliongelmaisen hyvinvointiin monella eri mittarilla, myös hänen läheisiinsä; osa pelaajista kokee masennusta ja heillä voi olla myös itsemurha-ajatuksia. Toisille ongelma kehittyy hyvin nopeasti, toisille taas ajan saatossa.

Peliriippuvuus on sen kokoluokan ongelma, että Listafriikki.com halusi julkaista hieman normaaleista rutiineistamme poikkeavan listan tästä vakavasta ja aivan liian vähälle huomiolle jääneestä ongelmasta, joka heijastuu myös valtiontalouteen terveydenhoitokustannusten kautta.

Käymme seuraavassa läpi kymmenen peliriippuvuuteen liittyvää faktaa, jotka eivät mitä todennäköisimmin ole kovinkaan monelle tuttuja.

Ei vain taloudellinen ongelma

Peliriippuvuus käsitetään usein ongelmana, joka johtaa taloudellisiin huoliin. Todellisuudessa peliriippuvuus johtaa paljon vakavampiin ongelmiin, kuten psyykkisiin ja fysiologisiin oireisiin. Toisin sanoen useat uhkapelaajat kärsivät muun muassa masennuksesta ja päihdeongelmista, mitkä pahimmillaan johtavat jopa itsemurhaan ja luonnollisesti myös perhe- ja ystävyyssuhteet kärsivät.

Päihdelinkki-sivuston mukaan pelaamisesta haetaan viihdettä, jännitystä ja riskinottoa, mutta se toimii myös pakopaikkana ahdistukselle ja oman elämän murheille. Nämä erilaiset tunteet, joita pelaamisella pyritään hakemaan, ovat omiaan johtamaan ongelmapelaamiseen. Koska uhkapelaaminen on Suomessa hyvin vaiettu ongelma, monet uhkapelaajat painivat asian kanssa yksinään hävetessään ongelmaansa ja usein apua haetaan liian myöhään.

Suomen tilanne todella huolestuttava kansainvälisessä vertailussa

Eräs nimeltä mainitsematon ahvenanmaalainen vedonlyöntiyhtiö tarjoaa pelaajilleen vakuutusta. Tuo vakuutus takaa vähintään 120 eurolla viimeisten 12 kuukauden aikana uhkapelejä pelanneelle mahdollisuuden päästä terapiaan; käytännössä ottaen kyseinen vuosittainen summa siis nähdään jollain tasolla määritelmänä peliongelmalle tai ainakin tietynlaiseen riskiryhmään kuulumiselle.

Mutta paljonko sitten suomalainen pelaa keskiarvolta vuodessa? 500 euroa. Käytännössä ottaen tämä tarkoittaa sitä, että jokainen meistä on peliongelmainen tai ainakin riskiryhmässä, ja vaikka näin ei todellisuudessa olekaan, kertoo se paljon uhkapelaamisen laajuudesta Suomessa.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset käyttävät maailmassa viidenneksi eniten uhkapelaamiseen ja edellä ovat ainoastaan Irlanti, Australia, Kanada ja Singapore – tämäkin siitä huolimatta, että Suomessa on monopoliasemassa oleva yritys, jolle Euroopan unioni on antanut oikeutuksensa nimenomaan peliongelmien tehokkaamman ehkäisyn vuoksi.

”Suomalainen voittaa aina”

Kuten on käynyt ilmi, Suomessa peliriippuvuus on vakava ongelma. Peliklinikka-sivuston mukaan suunnilleen joka kymmenes suomalainen pelaa rahapelejä useammin kuin kerran viikossa. Suomalaisten suosimat pelimuodot ovat lotto, raha-automaatit ja raaputusarvat.

Tämä seuraava tilasto onkin sitten ehkä se kaikkein pöyristyttävin: suomalaiset pelaajat häviävät päivässä, siis 24 tunnin aikana, keskiarvolta 4,5 miljoonaa euroa. Kyseessä ei siis ole se summa, joka pelaamiseen käytetään päivittäin, vaan kyseessä on tappioiden määrä.

Jokainen voi tämän faktan myötä miettiä sitä, miten harhaanjohtava on mainosslogan ”suomalainen voittaa aina”.

Velkataakat kasvavat, Veikkauksen raha ei jää vain Suomeen

Vuonna 2015 noin viisi prosenttia Veikkauksen pelaajista loi puolet suomalaisen monopoliyhtiön tuotoista, kun taas vuonna 2017 tuo luku oli enää vain reippaat kaksi prosenttia. Tämä muutos ei kuitenkaan tarkoita mitään positiivista: se vain kertoo siitä, että kaikkein kovimpien uhkapelaajien käyttämät rahamäärät ovat kasvaneet. Tätä tukee myös Peluurin vuosiraportti, jonka mukaan isojen velkojen määrä on kasvanut. Yli kahdella kolmasosalla pelaajista, joiden velkatilanne saatiin hoidettua kuntoon, oli lainoja vähintään 10 000 euron edestä.

Kun puhutaan kansainvälisistä vedonlyöntiyhtiöistä, usein monopolin olemassaoloa perustellaan juuri sillä, että pelaajilta tulevat rahat jäävät Suomeen. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkansa, sillä Veikkaus hankkii pelejä ulkomailta ja vastineena maksaa Ylen MOT-ohjelman selvityksen mukaan näille ulkomaalaisille yrityksille prosentuaalisen osuuden pelaajilta saaduista tuloista. Nämä pelivalmistajat sijaitsevat useimmiten Maltalla tai Kyproksella. Lisäksi Veikkauksella on Norjassa sijaitseva yritys, jonka on määrä toimia kansainvälisillä markkinoilla.

Houkuttimien välttely

Peliongelmaisten auttamiseen keskittyvä englanninkielinen Addiction HQ -sivusto on listannut järjestykseen 20 tärkeää tapaa päästä peliongelmasta eroon. Aivan listan kärkipäästä löytyy kohta ”vältä kasinojen houkutuksia” ja tällä viitataan siihen, ettei peliongelmaisen tulisi mennä fyysisesti edes lähelle kasinoja.

Suomessa tämän keinon hyödyntäminen peliongelmasta vieroittumisessa on kuitenkin käytännössä ottaen mahdotonta. Suomesta löytyy yhteensä 21 500 pelikonetta, ja vaikka Veikkaus on luvannut vähentää pelikoneiden määrää 3000:lla, jäljelle jää muutoksesta huolimatta noin 18 500 pelikonetta. Suomessa on 310 kuntaa/kaupunkia, joten kunta-/kaupunkikohtaiseksi keskiarvoksi jää noin 60 pelikonetta. Pelikoneista vain pieni osa sijaitsee erillisissä pelisaleissa, joten tämä edellä mainitun sivuston mukainen ohjeistus ei yksinkertaisesti voi toimia Suomessa, sillä peliongelmaisten on mahdoton välttää ”kasinoita” – ne, kun ovat vastassa, mihin ikinä sitä meneekään Suomessa.

Peluuriin yhteyttä ottaneista pelaajista 78 prosentilla ensisijainen ongelma ovat peliautomaatit. Missään muualla maailmassa ei ole tilannetta, jossa rahapelit olisivat läsnä kaikkialla.

Ongelma kehittyy nuorilla nopeammin

Nuoret kasvavat kaikessa yksinkertaisuudessaan osaksi sallivaa rahapelikulttuuria, sillä jokainen lapsi on käytännössä ottaen syntymästään lähtien sekä uhkapelien että uhkapelimainonnan ympäröiminä; usein ensikosketus uhkapelaamiseen tapahtuu vaarattomalta tuntuvasta tutustumisesta pelikoneisiin ja vedonlyöntiin esimerkiksi vanhempien tai isovanhempien ollessa läsnä. Nuorilla uhkapelaaminen muuttuu niin sanotusta harrastuksesta ongelmaksi nopeammin kuin aikuisilla.

Vaikka Veikkauksen mukaan nuorten peliongelmat ovat vähentyneet, kun pelaamisen ikäraja nostettiin 2010-luvun alkupuolella 15 ikävuodesta 18 ikävuoteen, valvominen on pahasti retuperällä. Erilaisissa ostokokeissa jopa yli 90 prosenttia alaikäisiltä näyttävistä nuorista on saanut pelata pelikoneita ilman valvontaa ja Suomessa keskeytetään päivittäin peräti 4 000 alaikäisen pelaaminen. 12 prosenttia suomalaisista alaikäisistä uhkapelejä pelanneista nuorista kertoo kärsivänsä peliongelmasta.

Karua tilastotietoa

Suomessa ongelmapelaaminen kohdistuu usein vähätuloisiin. Useita kertoja viikossa pelaavia kuvaavat THL:n raportin mukaan sanat ”pienituloisuus”, ”työelämän ulkopuolelle oleminen” ja ”vanhempi ikä”. Suomessa Veikkausta on syytetty nimenomaan peliautomaattien sijoittelusta alueille, joissa on lähtökohtaisesti kaikkein eniten pienituloisia.

Vuonna 2013 suomalaiset hävisivät RAY:n, Veikkauksen ja Fintoton peleihin 1,7 miljardia euroa. Nykyisin nuo kaikki kolme ovat yhtä ja samaa yritystä, joka siis tunnetaan nimellä Veikkaus. Suomalaisten pelaamien rahamäärien tiedetään kasvavan: vuonna 2009 suomalaiset hävisivät uhkapeleihin 1,47 miljardia euroa, vuonna 2011 1,62 miljardia euroa ja vuonna 2013 tuon aiemmin mainitun 1,7 miljardia euroa.

Suomessa katsotaan olevan noin 125 000 ongelmapelaajaa, mikä on noin 2,3 prosenttia koko Suomen väestöstä – kun siis laskuihin otetaan mukaan jokainen vauvasta vaariin. THL:n tutkimuspäällikkönä toimivan rahapelitutkija Susanna Raisamon mukaan riskitasolla pelaavia pelaajia on huomattavasti enemmän kuin 125 000: hänen mukaansa heitä on jopa puoli miljoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että enemmän kuin joka kymmenes yli 15-vuotias vastaantulija kadulla pelaa riskitasolla.

Hetkellinen hyvänolontunne

Kreikkalainen uhkapelaaja Anargyros Nicholas Karabourniotis oli ennen vuotta 1992 voittanut pokeria pelaamalla 2 miljoonaa dollaria. Hän kuitenkin hävisi voittamansa rahat ja ajoi vuonna 1992 suurempien voittojen perässä Vegasiin, taskussaan ainoastaan 50 dollaria. Reissullaan hän sai neuvoteltua itselleen 10 000 dollarin lainan tutulta pokerikaveriltaan ja onnistui reippaan kahden vuoden aikana muuttamaan tuon hankkimansa lainasumman 40 miljoonaksi dollariksi, puhtaasti siis pelaamalla.

Karabourniotis ei kuitenkaan lopettanut pelaamistaan tuohon 40 miljoonan dollarin saaliiseen, vaan jatkoi pelaamista ja hävisi seuraavien kolmen viikon aikana noin 28 miljoonaa dollaria. Pettymys niskassaan hän palasi kotimaahansa Kreikkaan ja siellä hän hävisi jäljellä olleet 12 miljoonaa dollariaan.

Tarinan opetus on se, että uhkapeliongelmassa on ennen kaikkea kyse hetkellisestä hyvänolontunteesta. Tuo hyvänolontunne erittää aivoihin dopamiinia. Keho kaipaa dopamiinia lisää ja sitä kautta pelaamisesta tulee kuin huumetta. Uhkapelaamisessa on siis ennen kaikkea kyse puhtaasti ihmisen fysiologiasta; tunne voittaa järjen ja tästä johtuen tällaiset Karabourniotisin kaltaiset tarinat ovat mahdollisia.

Veikkauksen markkinointibudjetti

Eikö sinustakin kuulosta ristiriitaiselta, että Suomessa Veikkauksella on monopoliasema, jonka perusteena on rahapelaamisen aiheuttamien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen, mutta samaan aikaan yrityksellä on käytössään kymmenkertaisesti suurempi rahakirstu markkinointiin kuin pelihaittoja ennaltaehkäisevään työhön?

Veikkauksen markkinointibudjetti oli vuonna 2018 peräti 47,3 miljoonaa euroa, eikä tuohon lukuun kuulu pelikoneiden ja muiden uhkapelien näkyvyys suomalaisten jokapäiväisessä arjessa. Samaan aikaan peliongelmista aiheutuneiden haittojen ehkäisyyn käytetään ainoastaan noin 4,5-5 miljoonaa euroa vuodessa. Veikkaus on ilmoittanut leikkaavansa markkinointibudjettiaan, mutta se ei poista monopoliaseman ja markkinoinnin välistä ristiriitaa. Tämä on kaiken lisäksi ristiriidassa sen kanssa, että vielä vuonna 2015 Veikkauksen, RAY:n ja Fintoton yhteenlaskettu markkinointibudjetti oli noin 30 miljoonaa euroa; kun siis mainosbudjettia on viime vuosina kasvatettu, on siitä myös helppo leikata.

Jos siis monopoliasema on myönnetty Euroopan unionin toimesta Veikkaukselle edellä mainituin perustein, miksi yrityksen annetaan ylipäätään mainostaa?

Suomessa ei ymmärretä peliongelman vakavuutta

Kun puhutaan esimerkiksi muista riippuvuusongelmista, kuten päihderiippuvuus, näiden vakavuus tunnistetaan Suomessa melkoisen hyvin. Ongelmapelaaminen kuuluu fysiologisesti tismalleen samaan kategoriaan näiden edellä mainittujen riippuvaisuuksien kanssa, mutta sitä vähätellään suomalaisten keskuudessa.

Kuvaavaa suomalaisten tietämättömyydelle peliriippuvuuden vaarallisuudesta onkin se, että vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä tutkimuksessa ainoastaan 45 prosenttia suomalaisista vastaajista piti rahapelien pelaamista vakavana ongelmana. Kaikkein huolestuttavin seikka oli se, että neljä vuotta aiemmin tehdyssä vastaavanlaisessa tutkimuksessa vielä 60 prosenttia tunnisti ongelman vakavuuden.

Suomalaisten positiivinen suhtautuminen pelaamiseen on niin ikään kasvussa ja vuonna 2015 puolilla kyselyyn vastaajista oli THL:n raportin mukaan myönteinen suhtautuminen pelaamiseen, miehillä naisia useammin.

☎️ Peliriippuvuus on vakava ongelma ja valitettavan moni meistä tuntee peliongelmaisen ihmisen. Mikäli peliriippuvuus piinaa sinua joko suorasti tai epäsuorasti läheisen kautta, suosittelemme hakemaan apua esimerkiksi Peluurin auttavasta puhelimesta, joka palvelee ilmaiseksi numerossa 0800 100 101.

Tyypillisimpiin peliongelmiin liittyviin varoitusmerkkeihin voit tutustua tämän linkin kautta. Peliriippuvuus on sairaus siinä, missä muutkin, eikä avun hakemista tarvitse hävetä.