Yleistieto
10 vinkkiä ja faktaa, jotka voivat pelastaa hengen arkisissa tai harvinaisissa tilanteissa
Tällä listalla käydään läpi kymmenen faktaa tai vinkkiä, joiden avulla voi pelastaa oman tai toisen ihmisen hengen tilanteessa kuin tilanteessa.
Listafriikki kokosi tähän erilaisia ja yllättäviä selviytymiskeinoja, joilla henki voi säilyä tukalassakin tilanteessa. Kun katastrofi iskee, oli se sitten miten epätodennäköinen tahansa, ovat hyvät neuvot kalliit. Siksipä listalla on faktoja, joiden avulla voi selvitä, jos jää lumivyöryn alle tai joutuu alligaattorin hampaisiin tai jääkarhun jahtaamaksi.
Toisaalta listalla on vinkki myös aivan jokapäiväiseen autoiluun, myrkytyksen ensiapuun ja siihen, miten julkisella paikalla saa parhaiten apua. Mahdollisuuksien mukaan aina on tietenkin otettava yhteyttä viralliseen tahoon, jolta on saatavissa asiantuntevaa apua, mutta hätätilanteessa nämä vinkit voivat pelastaa joko oman tai sitten jonkun toisen hengen.
Yleinen hätänumero 112
Eivät nämä hengen mahdollisesti pelastavat vinkit nyt suinkaan ala sillä, että Listafriikki kertoo lukijoilleen, mikä on yleinen hätänumero. Mutta sen verran kerromme, että 112 on myös kansainvälinen hätänumero. Sama numero on kotimaamme lisäksi käytössä kaikissa EU-maissa sekä monessa muussakin Euroopan maassa.
Mutta se tärkein juttu: 112 toimii maailmanlaajuisestikin useassa maassa. Vaikka 112 ei olisi kyseisen maan hätänumero, on se monesti käytössä ”virallisen” hätänumeron rinnalla. Kansainvälisen televiestintäliiton suosituksen mukaan millä tahansa kännykällä tai älypuhelimella pitää pystyä lukittunakin soittamaan kahteen numeroon. Toinen numero on paikallinen hätänumero ja toinen on 112.
On myös maita, joissa 112:een soitettu puhelu ei suoraan yhdisty hätäkeskukseen, mutta matkapuhelinverkko yhdistää puhelun paikalliseen hätänumeroon. Näin on esimerkiksi 000-hätänumeron Australiassa sekä 911-hätänumeron Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Matkustaessa kannattaa kuitenkin AINA tarkistaa ja painaa mieleen kunkin maan hätänumero, mutta tietämättömälle 112 on pahan paikan tullen kaikkein varmin keino saada apua.
Lumivyöryn alle jäädessä sylkeminen voi pelastaa henkesi
Sitten mennäänkin yleisestä hätänumerosta lumivyöryihin. Kun tein tätä listaa varten taustatutkimusta, tuli tämän vinkin kohdalla eteen monta kritisoivaa kommenttia, esimerkiksi ”miten tämä on hyödyllinen vinkki?” tai ”milloin kukaan muka tarvitsee tätä tietoa?”. Nooh, toivottavasti ei kukaan milloinkaan, mutta todennäköisesti tämä fakta on kultaakin kalliimpi sille henkilölle, joka hautautuu lumeen ja yrittää päästä hengissä ulos pinteestä.
Eli jos selviää varsinaisesta lumivyörystä hengissä, voi löytää itsensä lumeen hautautuneena. Siinä myllerryksessä suunnat menevät sekaisin, eikä lumen keskellä ole hajuakaan siitä, mikä on ylöspäin ja mikä alaspäin. Tämä tieto on elintärkeä selvittää, että hautautunut ei lähde kaivautumaan syvemmälle lumeen (jos ylipäänsä pääsee liikkumaan).
Asiantuntijoiden mukaan lumeen hautautuneella on usein mahdollisuus kaivaa tai suulla sulattaa itselleen ilmatasku, jossa on jonkin verran happea. Hengittämisen lisäksi tuo kolo mahdollistaa sylkemisen. Vaikka syljeskelyä pidetään yleisesti huonona tapana, on se lumivyöryn sattuessa sallittua ja jopa suositeltavaa. Suunta kohti vapautta on tietenkin vastakkainen verrattuna siihen, mihin sylki painovoiman vaikutuksesta päätyy.
Tiukka viina voi pelastaa hengen
Kuva: bandita | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Alkoholin vaaroja ei sovi vähätellä, mutta on olemassa hetkiä, jolloin kunnon ryyppy voi pelastaa hengen. Jos käy sellainen vahinko, että sattuu juomaan jarrunestettä, jäähdytysnestettä tai pakkasnestettä, on syytä hakeutua nopeasti lääkärin pakeille.
Näiden nesteiden nauttiminen saattaa jo hyvin vähäisinä määrinä aiheuttaa vakavan, jopa kuolemaan johtavan myrkytystilan. Syyllinen on etyleeniglykoli, jonka toksiset aineenvaihduntatuotteet kertyvät elimistöön ja aiheuttavat vakavan monielinvaurion. Heti altistumisen jälkeen on havaittavissa etanolimyrkytystä eli ”perushumalaa” muistuttavia keskushermosto-oireita, jotka kuitenkin tuntien kuluessa pahenevat ja tulevat vakavammiksi. Hoitamattomana etyleeniglykolimyrkytys johtaa kuolemaan tai vähintään koomaan.
Sairaalahoitoon pääseminen voi kuitenkin syystä tai toisesta viivästyä, jolloin ensiapu löytyy viinakaapista.
Esimerkiksi Hella Pagid DOT4 -jarrunesteen englanninkielisessä käyttöturvallisuustiedotteessa on kotihoito-ohje, jossa aikuisille kehotetaan antaa myrkytyksen ensiapuna 90-120 millilitraa väkevää, vähintään 40-prosenttista viinaa.
Myös muiden etyleeniglykolia sisältävien nesteiden hoidossa käytetään ihan sairaalassakin etanolia, joka estää myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden syntymisen. Jos pitoisuus veressä saadaan tarpeeksi korkeaksi, päihittää etanoli etyleeniglykolin, kun ne kilpailevat alkoholia hajottavasta entsyymistä.
Ongelma on kuitenkin se, että aikuiset harvemmin nauttivat – ainakaan vahingossa – myrkyllisiksi tiedettyjä aineita, joten vaarassa ovat erityisesti lapset. Samanlaista reilun desin hörppyä ei kuitenkaan lapsille ole syytä antaa, vaan Hella Pagid suosittelee annostelemaan viinaa 2 millilitraa painokiloa kohti.
Jos epäilet myrkytystä, niin ota aina ensin yhteys Myrkytystietokeskukseen (p. 0800 147 111) ja terveydenhuoltoon.
Odota renkaat suorassa vasemmalle kääntymistä
Tämä vinkki voi olla päivänselvä monelle lukijalle, mutta Listafriikin mielestä se ansaitsi paikkansa tällä listalla, sillä olemme ainakin oletusarvoisesti auton ratissa huomattavasti enemmän kuin vaarassa joutua vaikkapa lumivyöryyn tai alligaattorin hampaisiin.
Eli kun odotat paikallaan sopivaa hetkeä kääntyä vastaantulevien kaistan yli, niin pidä renkaat eteenpäin suunnattuna. Suomessa ja suurimmassa osassa maailmaa tämä tarkoittaa sitä, että rattia ja renkaita ei pidä veivata valmiiksi vasemmalle. Tämä siksi, että jos joku sattuu ajamaan autosi perään, lähdet tuuppauksen voimasta liikkeelle auton renkaiden osoittamaan suuntaan. Vasemmalle käännetyt renkaat tarkoittavat sitä, että päädyt vastaantulevan liikenteen joukkoon. Ei hyvä!
Sormet alligaattorin sieraimiin
Suomessa tuskin tarvii pohtia, miten tulee toimia, jos joutuu krokotiilieläimen hampaisiin. Vinkki on kuitenkin syytä pitää mielessä, jos lomailee ja ui näiden suurten matelijoiden elinalueella; se voi parhaassa tapauksessa pelastaa hengen!
Peli voi tuntua menetetyltä, jos alligaattorin tai krokotiilin leuat napsahtavat raajan ympärille, mutta yhdysvaltalaisen matelijaekspertin Kenan Harkinin mukaan vastaan tappeleminen kannattaa, sillä joskus kamppailusta voi selvitä voittajana – eli tässä tapauksessa hengissä. Kohteeksi on hyvä ottaa silmät, sillä ne ovat krokotiilien herkin ruumiinosa. Joskus silmät voivat kuitenkin olla käden ulottumattomissa, joten lähempääkin löytyy ratkaisu – nimittäin sieraimet.
Hyvä esimerkki on 10-vuotias Juliana Ossa, jonka jalkaan kolmimetrinen alligaattori nappasi kiinni toukokuussa 2017, kun hän oli uimassa matalassa rantavedessä Orlandon kaupungissa, Floridassa. Ossa yritti päästä irti hakkaamalla alligaattoria päähän, ja vaikka se ei tuottanut tulosta, piti nuori tyttö päänsä kylmänä. Hän muisti ohjeen, jonka oli kuullut Gatorland -eläinpuistossa vieraillessaan: ”iske sormesi tai kätesi eläimen sieraimiin, niin sen on ilmaa saadakseen pakko avata suunsa”.
Ossa survoi sormensa alligaattorin nenään, ja oli kyse sitten hapensaannista tai kivusta sieraimissa, niin alligaattori hellitti otteensa ja tyttö pääsi pakoon. Haavat toki vaativat kymmeniä tikkejä, mutta Ossa säilyi hengissä välittääkseen muillekin tiedon tositoimissa testatusta selviytymiskeinosta.
Jotkin tyrmäystipat maistuvat suolaiselle
Kaikkein varmin tapa välttyä tyrmäystipoilta ja niiden tahatonta nauttimista seuraavilta tapahtumilta, on pitää koko ajan oma juoma hallussa. Drinkkiä ei ikinä saa jättää pubissa tai yökerhossa valvomatta, eikä koskaan pidä vastaanottaa tarjottua juomaa (ainakaan tuntemattomalta), ellei itse ole tiskillä sitä heti ottamassa käteen.
Kaikkia tyrmäystipoiksi kutsuttuja huumausaineita ei pysty mitenkään havaitsemaan, sillä ne ovat värittömiä, hajuttomia ja mauttomia. Mutta Suomessa erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltu ja Isossa-Britanniassa ”raiskaajien vuoden 2020 asevalinnaksi” nimitetty gammahydroksivoihappo on mahdollista havaita. GHB:ssä on voimakas, suolainen maku, joka voi puskea drinkistä läpi. Jos juomasi siis yhtäkkiä maistuu aivan joltain muulta kuin pitäisi, saattaa se olla vaarallisesti terästetty ja on silloin syytä jättää nauttimatta.
Älä yritä uida paluuvirtausta vastaan!
Kuva: Invertzoo | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Paluuvirtauksen vietäväksi voi joutua meren tai suuren järven rantavedessä. Jos näin käy, on parasta antautua virran vietäväksi tai uida virtauksesta pois rannan suuntaisesti. Paluuvirtausta vastaan ei kannata yrittää kamppailla, sillä ihminen jää auttamatta kakkoseksi.
Mutta mennään hieman tarkemmin siihen, mikä tuo paluuvirtaus on. Paluuvirtaus syntyy, kun tuuli ja murtuvat aallot työntävät ylintä vesikerrosta kohti maata, jolloin vedenpinta on rannassa hieman korkeammalla. Tuo ylijäämä vesi virtaa takaisin ulapalle sulavinta reittiä, joka voi olla katkos vedenalaisessa hiekkasärkässä tai yksinkertaisesti vain syvempi kohta. Koska vesi virtaa isolta alueelta takaisin melko kapeaa reittiä, voi paluuvirtaus olla todella voimakas. Nopeudeksi on parhaimmillaan mitattu 2,5 metriä sekunnissa; sellaisella vauhdilla ei kukaan ihminen pysty uimaan.
Vastoin yleistä harhaluuloa paluuvirtaus ei vedä uimaria pohjaan, joten hukkumisen vaaraa ei sinänsä ole, vaikka huomaisikin joutuneensa virran kuljetettavaksi. Ongelmaksi muodostuu se, kun hätääntynyt pulikoija yrittää päästä äkkiä rantaan ja yrittää uida virtaa vastaan: vahva ja taitavakin uimari väsyy. Tästä syystä paluuvirtaukset ovat hengenvaarallisia ja suurin hengenpelastajien työllistäjä.
Australiassa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan paluuvirtaukset aiheuttavat maassa vuosittain enemmän kuolemia kuin maastopalot, pyörremyskyt, tulvat ja haihyökkäykset yhteensä.
Vaikka paluuvirtaus on siis hyvin voimakas, on se yleensä varsin paikallinen ja kapea. Helpoin tapa pelastautua on käydä rennosti kellumaan ja mennä mukana voimakkaan pullonkaulan yli, kunnes vapautuu virrasta luonnollisesti. Toinen vaihtoehto on lähteä uimaan rannan suuntaisesti poispäin virrasta, jolloin yleensä muutama veto riittää.
Jos jääkarhu jahtaa, riisuudu!
Kuva: Arturo de Frias Marques | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Nyt kun tuli jo annettua neuvo krokotiilien hampaista vapautumiseen, niin otetaan vinkki siihen, miten henkensä voi pelastaa jääkarhun ollessa kintereillä. On olemassa yleinen ja osittain koominenkin ohje siitä, miten eri karhujen kanssa tulee toimia: Ruskeakarhun kohdalla esitä kuollutta, mustakarhuun törmätessä ole aggressiivinen ja tappele vastaan, ja jääkarhun kohdalla peli on menetetty.
Jos nyt kuitenkin käy niin onnellisesti, että kohtaaminen jääkarhun kanssa ei välittömästi johtanut ihmisen illalliseksi päätymiseen, voi yrittää käyttää hyväkseen tuon arktisen alueen huippupedon heikkoutta, eli suurta uteliaisuutta. Perääntyessä kannattaa ruveta riisumaan vaatekappaleita yksi kerrallaan ja tiputella niitä maahan tasaisin väliajoin. Jääkarhu jumittuu tutkimaan ja tarkistamaan jokaisen vaatteen yksityiskohtaisesti, jolloin pakenevalla ihmisellä voi olla mahdollisuus päästä turvaan.
Voi kuulostaa hölynpölyltä, mutta asiantuntijoiden mukaan vinkki on käytännössä testattu ja toimivaksi todettu. Eräs tutkimusryhmä oli jokunen vuosi sitten juuri rantautunut Novaja Zemljalle, joka on Venäjälle kuuluva saariryhmä Pohjoisella jäämerellä, kun nälkäinen jääkarhu alkoi jahdata tiimin jäseniä. Todennäköisesti tutkijat eivät olisi kertomassa selviytymistarinaansa, ellei eräs mukana ollut opiskelija olisi ruvennut riisuutumaan ja jättämään pedolle haisteltavaa. Karvahattu, hansikkaat ja takki hämmensivät jääkarhua sen verran, että ryhmä ehti hyppäämään veneeseen ja lähtemään pakoon vesille.
Täysin toinen juttu on se, kannattaako arktiseen erämaahan lähteä juoksentelemaan ilkosillaan.
Kohdista avunpyyntö suoraan yhdelle ihmiselle
Jos loukkaantuu tai joutuu hätätilanteeseen julkisella paikalla, jossa on paljon ihmisiä, ei ehkä kannata huutaa yleisesti apua saatikka pyytää soittamaan 112:een. Tässä vinkissä tuntuu olevan kaikki pielessä, mutta valitettavasti siinä on perää. On nimittäin mahdollista, että kukaan ei tartu puhelimeen hälyyttääkseen apua, sillä kaikki olettavat jonkun muun tekevän niin. Tässä on kyse psykologisesta ilmiöstä nimeltään sivustaseuraajavaikutus.
Ilmiöstä on tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet yksiselitteisen huolestuttavia: Mitä enemmän kadulla on muita ihmisiä, sitä epätodennäköisemmin joku tulee kysymään esimerkiksi kaatuneelta, että tarvitseeko tämä apua. Eikä kyse ole siitä, että apua kaipaavaa ei huomattaisi, sillä muun muassa Kööpenhaminan yliopiston tutkijoiden lavastamissa ja kuvaamissa tilanteissa ohikulkijat kyllä katsovat kadulle lyyhistyvää ihmistä, mutta kukaan ei tiedustele tämän vointia. Syystä että kukaan muukaan ei tiedustele tämän vointia. Ihminen on siinä mielessä laumaeläin, että teemme mieluummin niin kuin kaikki muutkin. Kuulostaa uskomattomalta, mutta sivustaseuraajavaikutus on todistettu lukemattomissa kokeissa ja tosielämän tilanteissa.
Ongelman voi ohittaa kohdistamalla avunpyyntönsä suoraan jollekin tietylle henkilölle. Osoita valitsemaasi henkilöä vaikka sormella ja pyydä apua tai kehota soittamaan hätänumeroon.
Lue myös: Psykologisia ilmiöitä, jotka huomaamatta vaikuttavat käyttäytymiseemme
Selviytymisen kolmen sääntö
Jos sattuu eksymään, auto piiputtaa erämaahan tai muuten vain joutuu syystä tai toisesta luonnon armoille ilman mahdollisuutta ottaa kontaktia ulkomaailmaan, niin on hyvä pitää mielessä ”selviytymisen kolmen sääntö”. Tilanteet ja olosuhteet tietenkin vaihtelevat ja esimerkiksi metsä on talvella hyvin erilainen ympäristö kuin kesällä, mutta kolmen sääntö auttaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Selviytymisen kolmen sääntö kuuluu näin: Ihminen selviää ilman happea noin kolmisen minuuttia, äärimmäisissä sääolosuhteissa selviää ilman suojaa kolme tuntia, ilman vettä ihminen pärjää kolme päivää ja ilman ruokaa taas kolme viikkoa.
Ja ehkä tärkeimpänä, vaikka se ei varsinaisesti kolmen sääntöön kuulukaan: Pysy rauhallisensa – paniikki voi tappaa kolmessa sekunnissa.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi nenää kirvelee ja sattuu, kun sinne menee vettä. Moni tietää sen tunteen: voimakas polttelu nostaa jopa kyyneleet silmiin.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi nenää kirvelee, kun sinne menee vettä?
Jos hyppää uima-altaaseen tai järveen, niin vettä voi hulahtaa nenään vauhdilla ja voimalla. Se voi saada aikaan ikävän kirvelevän tunteen ja siksi toiset pitävätkin nenästä kiinni veteen hypätessään.
Nenän sisällä on paljon hermopäätteitä, jotka tietenkin havaitsevat sisään purskahtavan veden ja ilmoittavat sitten aivoille, että täällähän tapahtuu jotain ylimääräistä. Aivot kytkevät päälle kivun tunteen, jotta henkilö pyrkisi eroon vedestä.
Nenässä on myös melko lämmin – sielä on tietenkin ruumiinlämpöistä eli suunnilleen 37 astetta. Yleensä ulkopuolelta tuleva vesi on viileämpää ja jo sekin yksinään on järkytys elimistölle.
Tapahtuu sama ilmiö kuin niin sanotussa ”aivojen jäätymisessä”, joka tunnetaan ehkä paremmin englanninkielisellä nimityksellä brain freeze. Se johtuu äkillisestä lämpötilan muutoksesta. Kurkussa on paljon verisuonia, jotka menevät šokkiin ja supistuvat kylmäkosketuksesta. Kun kylmä ruoka tai juoma nielaistaan, antaa keho verisuonille käskyn jälleen laajentua.
Aivoihin verta vievien verisuonten nopea supistuminen ja laajentuminen saa niitä ympäröivät hermosolut lähettämään signaalin tuntokeskukseen, että jotain kummallista on meneillään. Aivot tulkitsevat tapahtuman kipuna, mutta paikallistavat sen virheellisesti suun sijasta otsaan.
Ilmiö on sama silloin, kun nenään pääsee kylmää vettä, mutta tässä tapauksessa aivot osaavat paikallistaa tuntemuksen nenään.
Kylmä ja yllättäen nenään menevä vesi on siis järkytys, mutta lämpötila ja vieraan nesteen läsnäolo eivät ole ne merkittävimmät syyt epämiellyttävään tunteeseen. Pahinta myrkkyä on makea vesi, jota esimerkiksi kaikkien uima-altaiden ja järvien vesi on. Kaikki ihmisen kehon solut ovat suolaisia, joten makean veden kohtaaminen on niille järkytys.
Vesi ryöppyää soluihin yrittäen tasapainottaa solukalvon eri puolilla olevien nesteiden väkevyyseroa. Tästä yhtäkkisestä tunkeutumisesta ja solujen täyttymisestä aiheutuu kivulias ja polttava tuntemus.
Nenän limakalvon solut ovat kovalla koetuksella, kun ne yrittävät tuottaa tarpeeksi räkää päästäkseen eroon makean veden invaasiosta. Siksi uidessa tulee myös usein tarve niistää.
Lue myös:
Yleistieto
Heinäkuun lapsilla on kaikkein paras itsehillintä ja he ovat aurinkoisia kuin syntymäkuukautensa
Tällä listalla on tiedossa faktoja heinäkuusta ja heinäkuussa syntyneistä; tuttuun tapaan tiukan tutkimustiedon ja viihteellisen hömpän iloisena sekamelskana.
Listafriikki selvittää muun muassa sen, mistä heinäkuu on saanut alunperin nimensä ja miksi se on suomeksi juuri heinäkuu. Luvassa on myös nippelitietoa horoskoopeista sekä syntymäkukista ja -kivistä kiinnostuneille.
Lisäksi otamme katsauksen siihen, minkälaisia heinäkuussa syntyneet ovat tutkimusten mukaan ja minkälaista urapolkua juuri tässä kuussa syntyminen saattaa povata.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Kuluvan kuun 22. päivään asti synttäreitään viettävien horoskooppimerkki on Rapu. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Rapu on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat tuntevat täysillä – sekä vihaa että rakkautta.
Heinäkuun lopulla, 23. päivästä eteenpäin, syntyneiden horoskooppimerkki on Leijona, joka kuuluu tulimerkkeihin. Tulimerkin edustajana Leijona on kunnianhimoinen idealisti, joka unelmoi isosti ja vetää sen vuoksi muita puoleensa. Tulimerkin alla syntyneet maailmanparantajat myös nauttivat siitä, kun muut ihailevat heitä.
Entäs ne heinäkuun lasten henkieläimet?
Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja. Toisaalta juuri siksi ne sopeutuvat tarvittaessa tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Jos horoskooppimerkkisi on Leijona, niin myös henkieläimesi on voimakas, dominoiva ja itsevarma leijona, joka janoaa huomiota. Leijonan ominaisuuksiin kuuluvat myös älykkyys, reiluus, itsepäisyys ja jopa röyhkeys.
Tunnistatko kenties näitä piirteitä itsestäsi tai jostain läheisestäsi?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Heinäkuussa syntyneiden onnenkukkia ovat ritarinkannus ja lumpeenkukka. Ritarinkannukset symboloivat hyväntuulisuutta, kauneutta ja hyväntahtoisuutta.
Veden pinnalla kelluvat lumpeenkukat edustavat viattomuutta, puhtautta, avointa sydäntä ja rauhaa. Muinaisessa Egyptissä violetit lumpeenkukat olivat pyhiä, sillä ne edustivat aurinkoa ja uudelleensyntymistä.
Heinäkuun lasten syntymäkivi on ylellisen punainen rubiini. Tämä jalokivi symboloi intohimoa, mutta myös maallista yltäkylläisyyttä varallisuuden muodossa. Keskiajan Euroopassa rubiinin uskottiin tuovan viisautta, terveyttä sekä menestystä niin rahallisesti kuin rakkaudessakin. Burmalaiset sotilaat sen sijaan kantoivat mukanaan rubiineita, koska he uskoivat punaisen jalokiven tekevän heistä voittamattomia.
Historiallisesti rubiinilla on ajateltu olleen myös taikavoimia, sillä siihen on luotettu epäonnen ja vaarojen ennustamisessa. Toisaalta tämän himoitun jalokiven on ajateltu parantavan tulehduksia ja lievittävän kiukkua. Jälkimmäinen käy täysin järkeen, sillä kuka pystyisi olla pahalla tuulella rubiinin saadessaan!?
Heinäkuu on heinätöiden aikaa
Jos edellisestä kuukaudesta kertova lista sai aikaan hienoisen järkytyksen, kun kesäkuu-sanan alkuperä onkin täysin oletetusta poikkeava, ei heinäkuu tuo minkäänlaista yllätystä. Heinäkuu on tietenkin heinätöiden aikaa.
Heinät on korjattava talveksi kotieläimille talteen, oli sää mikä hyvänsä. Siitä kertoo myös vanha kokemäkeläinen viisaus: ”Ei se heinää tee, joka pilvii vahtaa.”.
Julius Caesaria kunnioittava Iulius
Kuva: Pixabay
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta. Heinäkuu oli siis vuoden viides kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään Quintilis.
Juliaanisessa kalenterissa nimi säilyi, vaikka heinäkuusta tuli tammi- ja helmikuun lisäyksen johdosta vuoden seitsemäs kuukausi. Caesar ei siis vastoin yleistä uskomusta nimennyt heinäkuuta itsensä mukaan, vaikka se ehkä hänen persoonaansa olisi sopinutkin.
Caesarin kuoltua Rooman senaatti halusi kunnioittaa elinikäiseksi diktaattoriksi julistettua suurmiestä ja kunnianosoituksena tämän syntymäkuukausi heinäkuu sai uuden nimen Iulius.
Monissa kielissä heinäkuu on jonkilainen muunnos tuosta latinankielisestä nimestä – esimerkiksi ruotsin Juli, englannin July, espanjan julio ja unkarin július.
Heinäkuun lapset ovat aurinkoisia kuin syntymäkuukautensa
Yleiseurooppalainen tieteellinen yhdistys European College of Neuropsychopharmacology julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa löydettiin vahva yhteys syntymäajan ja elämään suhtautumisen kanssa.
Tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on muita enemmän ”taipumusta aurinkoisuuteen” ja suhtautuminen elämään on keskimääräistä optimistisempaa.
Heinäkuun lapsilla on myös alhaisempi riski kärsiä aikuisena vakavista mielialahäiriöistä. Toisaalta mielialan nopeat vaihtelut ovat yleisimpiä heinäkuussa ja muina kesäkuukausina syntyneillä.
Itsehillintä on heinäkuisilla taaperoilla tapissa
Vuonna 2016 julkaistun japanilaistutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneillä on kaikkein paras itsekontrolli. Tutkimuksessa havainnoitiin puolitoistavuotiaita taaperoita, ja kokeeseen osallistujista heinäkuussa syntyneet kykenivät pitämään ikätovereitaan paremmin tunteensa hallussa.
Oli kyse sitten pelin häviämisestä tai siitä, että lelu otetaan pois, niin heinäkuisilla lapsukaisilla ei pinna palanut yhtä herkästi kuin muilla.
Taitelijoita vai sittenkin veturinkuljettajia?
Kuva: Gordon Simpson | Pixabay
Voiko syntymäkuukausi määritellä jopa tulevaisuuden ammatin? Kaikki ei tietenkään ole näin mustavalkoista, mutta lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että ainakin vuodenajalla on suuri vaikutus koko elämään.
Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.
Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.
Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?
Tämä seuraava on tietenkin vain yhden maan tilasto, mutta Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio.
Kyseisen tutkimuksen mukaan heinäkuussa syntyneitä oli verrattain paljon taiteilijoiden joukossa. Mutta yhtä lailla heinäkuun lapsia oli tilastollisesti odotettua enemmän veturinkuljettajien ja muurareiden joukossa.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Missä vaiheessa heinäkuuta mitäkin sitten oikein kannattaa tehdä?
Heinäkuun paras sauma astella avioon on tänään ja huomenna (2. ja 3. päivä), mutta jos tämä tulee liian nopealla aikataululla, niin naimaonni suosii myös loppukuusta, 29. ja 30. päivänä vihittyjä.
Heinäkuun 16.-17. päivänä on kaikkein paras aika kuivata hedelmiä, vihanneksia ja lihaa; joten silloin keittiöön, mars! Jos ruoan parissa puuhastelu ei innosta, niin nuo samaiset päivät ovat heinäkuun parhaat myös rikkaruohojen kitkemiseen ja tuholaisten häätämiseen.
Hammaslääkärillä käynti kannattaa ajoittaa kuun 27.-28. päivälle, jolloin on paras aika myös hedelmien keräämiselle. Silloin on siis hyvä hetki lähteä mustikkametsälle; marjat ovat varmasti parhaimmillaan!
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, heiluttaako susi häntäänsä samasta syystä kuin koira – eli vaikkapa innostuneena.
Itse asiassa hännällä viestitään monia merkittäviä asioita, joilla säilytetään järjestys laumassa ja vältetään turhat konfliktit vieraita susia kohdatessa.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Heiluttaako susi häntää, kun se on innostunut?
Koirathan ovat samaa lajia susien kanssa, joten niillä on keskenään paljon yhteneväisyyksiä, mutta huimasti myös eroja. Eräs lukijamme oli ruvennut pohtimaan yhtä tiettyä ominaisuutta, joka on kaikilla koirilla yhteinen eli hännän heiluttaminen.
Kysymys siis kuului, heiluttavatko sudet häntiänsä samanlaisissa tilanteissa kuin koirat, esimerkiksi siis innostuneena. Ja kyllähän näin juuri on. Se on ollut helppo havainnoida eläintarhoissa ja pidetäänhän näitä villieläimiä myös lemmikkeinä.
Mutta sudet heiluttavat häntiään myös luonnossa. Jos liike on vauhdikasta ja heilurinomaisesti puolelta toiselle tapahtuvaa, on eläin innoissaan ja täynnä energiaa; näin käy esimerkiksi silloin, kun sudet saalistavat laumana. Käärmemäisesti aaltoileva rento hännänheilutus taas viittaa leikkimiseen tai lauman jäsenten tervehtimiseen. Kun susi leikkii kavereidensa kanssa, sojottaa sen häntä mihin suuntaan tahansa.
Häntä ja sen asento viestittävät monia asioita
Hännänheilutus viestii myös lauman hierarkiasta, sillä alempiarvoiset sudet voivat lauman johtajaa tervehtiessään korostaa tämän korkeaa asemaa heiluttamalla hännän lisäksi koko takapäätään. Tervehdys kahden suden välillä voi olla täysin ystävällinen, mutta asema toiseen nähden on silloinkin tuotava esiin. Näin vältetään turhat yhteenotot.
Alistuvan suden häntä suuntautuu aina vaakatason alapuolelle ja mitä matalammassa asemassa lauman jäsen on, sitä enemmän sen häntä osoittaa alaspäin. Jos susi on pelokas tai tilanne uhkaava, saattaa eläin vetää häntänsä kokonaan piiloon takajalkojen väliin.
Jos susi pitää häntäänsä vaakatason yläpuolella, tuntee se olonsa itsevarmaksi ja kokee olevansa voimasuhteissa vahvempi. Lauman johtavat sudet heiluttavat häntäänsä ylväästi ylhäällä.
Myös pienemmillä yksityiskohdilla on hännän käyttämisessä merkitystä.
Jos eläimen häntä suuntautuu jäykkänä yläviistoon, on susi itsevarma. Selvästi vaakatason yläpuolella aaltoileva häntä ilmentää uhkailua ja jos susi heiluttelee ylöspäin sojottavaa häntäänsä sivusuuntaan, on kyse pöyhkeästä mahtailusta.
Lue myös:
Nyt selvitetään perinpohjaisesti, että miksi kutiavan kohdan raapiminen tuntuu hyvältä ja miksi se auttaa? Helpotus ei ole pysyvä, mutta joskus hetkikin ilman kutinaa tuntuu taivaalliselta.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi raapiminen tuntuu hyvältä ja auttaa kutinaan?
Kuva: Orrling and Tomer S | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Lähes jokainen kehon osa – sisältä ja ulkoa – voi olla kipeä, mutta vain iho kutisee. Kutinaa voi aiheuttaa esimerkiksi psoriasis, allergia, hyönteisten pistokset, vesirokko tai myrkkysumakki. Mutta ah, raapiminen auttaa kaikkeen!
Vaikka kynsiminen tuottaa mielihyvää, niin todellisuudessa raapiminen aktivoi ihon kipureseptorit. Hermosolut viestittävät aivoille, että johonkin sattuu, ja tällöin huomio kiinnittyy tuohon lievään kipuaistimukseen kutinan sijaan. Tästä syystä kutisevan kohdan nipistäminen tai läpsäisy toimii myös; kipu peittää kutinan alleen. Apu on kuitenkin vain hetkellinen ja mahdollisesti paikallinen, sillä noin 20 prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että yhden kohdan raapiminen saa jonkin muun kehon osan kutisemaan. Ketjureaktio on varmasti monelle tuttu.
Kutina on kaikesta tutkimisesta huolimatta edelleen hienoinen mysteeri, mutta sen uskotaan kehittyneen suojelemaan ihoa – meidän suurinta elintämme – loisilta ja yhtä lailla omien kuolleiden ihosolujen kasaantumiselta. Koska iho on ihmisen, ja toki muidenkin eläinten, ensimmäinen puolustuskeino, on siltä syytä pitää kaikki ei-toivotut vieraat poissa. Silloin astuu kuvaan raapiminen.
Esimerkiksi hyttysenpistos saa solut vapauttamaan histamiinia, joka viestittää selkäytimen kautta aivoille, että iholla tapahtuu jotain ylimääräistä. Aivot vastaavat viestiin panemalla meidät raapimaan kutisevaa kohtaa, jotta pistoksen jäljiltä iholle jääneistä myrkyistä päästäisiin eroon.
Myös erilaiset naarmut saattavat kutista. Vaikka niiden raapiminen voi tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, on siihenkin olemassa järkevä syy. Raapiminen poistaa haavasta likaa ja bakteereita, jolloin se paranee nopeammin eikä tulehdu niin helposti. Nykyhygienia on kuitenkin niin korkealla tasolla, että likaiset sormet on syytä pitää poissa naarmuista, mutta aina näin ei ole ollut. Haavassa oli todennäköisesti paljon pahempia pöpöjä, kuin omat sormet saattoivat sinne tuoda.
Raapiminen auttaa kutinaan, mutta toisaalta myös pahentaa sitä
Vaikka raapiminen tuntuu hyvältä ja lievittää kutinaa, on helpotus lyhytaikainen. Raapiminen aiheuttaa kipuaistimuksen, jolloin aivoissa vapautuu serotoniinia. Tuo välittäjäaine hillitsee kipua keskushermostossa, ja aivot rekisteröivät kivun paremmin kuin kutinan. Ongelma on se, että ääreishermostossa serotoniinilla on vastakkainen vaikutus ja se voi laukaista kutinan uudelleen.
Siksi raapiminen usein vain pahentaa kutinaa, ja saa aikaan viheliäisen ja alati pahenevan kierteen kutinan ja raapimisen välillä. Joten parempi olisi pitää kynnet kurissa alunperinkin. Helpommin sanottu kuin tehty!
Raapiminen ja kutina ovat tarttuvia
Samalla tavalla kuin haukotteleminen niin myös kutina ja raapiminen ovat tarttuvaa. Toki vaikkapa vesirokko on ihan fyysisesti tarttuva tauti, mutta toisen raapiminen voi aiheuttaa myös itsellä kutinaa, vaikka siihen ei mitään konkreettista syytä olisikaan.
Kuten jo aiemmin mainittiin, niin raapiminen on evoluution myötä kehittynyt refleksi, joka suojaa ihoa erilaisilta epäpuhtauksilta. Aivot ovat sen verran vekkuli laitos, että ne tietävät milloin kannattaa raapia ja milloin ei. Esimerkiksi jatkuvasti ihoon koskevat vaatteet eivät yleensä kutita, mutta muurahainen säärellä saa aikaan välittömän reaktion.
Kutina ja raapiminen tarttuu, koska ihmiskunnan alkuaikoina se edisti ryhmän selviytymistä. Jos joku porukassa raapi itseään, oli hyvin todennäköistä, että sama kiusanhenki olisi kohta muidenkin kimpussa. Silloin kannatti ruveta raapimaan. Apinayhteisöjä tarkkailtaessa on havaittu, että myös niillä raapiminen on tarttuvaa.
Krooninen kutina voi aiheuttaa raapimisriippuvuutta
Kutina voi myös kroonistua pitkäaikaisen ihottuman tai muiden ihosairauksien vuoksi. Tällaisissa tapauksissa ihminen saattaa tulla riippuvaiseksi raapimisesta, sillä raivokas kynsiminen voi muuttaa ja vahingoittaa aistimuksessa mukana olevia hermoratoja pysyvästi, jolloin kutina ei edes tarvitse mitään ulkopuolista laukaisijaa.
Tutkimuksissa on todettu, että kroonisesta kutinasta kärsivillä tietyt aivojen alueet ovat tavallista aktiivisempia. Muun muassa hermoston säätelyyn ja aivojen palkitsemiskeskukseen liittyvien alueiden yliaktiivisuus selittää riippuvuuden syntyä
Vaikka raapiminen auttaa ja tuottaa ainakin aluksi mielihyvää, niin jatkuva kynsiminen voi johtaa vain kutinan pahenemiseen ja vaikeimmissa tapauksissa pysyviin ihovaurioihin. Kroonisesta kutinasta kärsivien aivoja kuvantaneet yhdysvaltalaistutkijat uskovat, että aivojen toiminnan ymmärtäminen kutinan ja pakkomielteisen raapimisen aikana mahdollistaa tulevaisuudessa uusien hoitomuotojen löytymisen.
Kehon jokaisen kohdan raapiminen ei tunnu yhtä hyvälle
Jos mietit vaikkapa hyttysenpistosta, niin missä kehon osassa olevan paukaman raapiminen tuottaa eniten mielihyvää? Tätä on selvitetty, tietenkin, ja ainakin Listafriikki on yhtä mieltä yhdysvaltalaisen Wake Forest -sairaalan raapimistutkimuksen tulosten kanssa.
Tutkijat ”kiusasivat” vapaaehtoisia koehenkilöitä levittämällä Mucuna pruriens -kasvin lehtien poltinkarvoja näiden selkään, käsivarsille ja nilkkoihin. Kyseiset poltinkarvat aiheuttavat ankaraa kutinaa ja koehenkilöiden tuli arvioida kutinan voimakkuutta asteikolla 1–10. Sitten tutkijat raaputtivat kutisevia kohtia ja koehenkilöiden piti kertoa, kuinka suurta mielihyvää kunkin kohdan raapiminen tuotti.
Kolmesta kehon osasta käsivarren kutina koettiin kaikkein lievimpänä ja sen raapiminen tuotti vähiten mielihyvää. Toisella sijalla oli selkä ja kaikkein kutisevin kohta oli nilkka. Myös nilkan raapiminen oli koehenkilöiden mielestä kaikkein nautinnollisinta ja tuntui hyvältä vielä senkin jälkeen, kun kutina oli loppunut.
Ja kyllä, meistä varmaan aika moni on samaa mieltä: Nilkassa ja jalkapöydässä oleva hyttysenpistos on piinallisen kutiava ja sen raapiminen verille tuntuu hyvältä.
Lue myös:
Yleistieto
Huonepöly ei olekaan suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja! Nyt selvitetään, mistä tuo viheliäinen tomu koostuu
Kotien nurkkiin ja pinnoille sinnikkäästä pyyhkimisestä huolimatta palaava huonepöly on suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja – näinhän tavataan sanoa.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, joten nyt Listafriikki selvittää, että mitä tuo viheliäinen huonepöly sitten oikein onkaan?
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Onko huonepöly suurimmaksi osaksi kuolleita ihosoluja?
Urbaanilegendan mukaan huonepöly on kuollutta ihoa. Ihon kaikkein uloin osa on kauttaaltaan kuollutta ihosolukkoa, joka hankautuu ja hilseilee irti. Koko ajan sisemmässä tyvisolukossa muodostuu uusia ihosoluja, jotka jakaantuvat ja siirtyvät kohti pintaa – kuolemaan ja kulumaan pois. Yksi ihosolu elää noin kuukauden; vanhemmilla ihmisillä pari viikkoa kauemmin. Eli kuolleita ihosoluja hilseilee meistä irti koko ajan.
Todellisuudessa suurin osa irtoavasta solukosta päätyy suihkussa ja kylpyammeessa viemäristä alas. Iso osa noin 500 miljoonasta päivittäin irtoavasta ihosolusta siirtyy vaatteiden mukana pyykkikoneeseen ja jälleen viemäriin.
Huonepölyyn kuolleita ihosoluja päätyy vain murto-osa, joten sohvan alla pyörivät tomupallerot eivät tosiaankaan koostu ihosta.
Mitä huonepöly on?
Kuva: Katie Pearse | Unsplash
Jos huonepöly ei olekaan suurimmaksi osaksi kuollutta ihoa, niin mitä sitten? Meistä ihmisistä irtoaa solukon lisäksi myös rasvaista hilsettä sekä hiuksia ja muita karvoja. Samanlaisen panoksen antavat mahdolliset lemmikit – toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Katupölyä ja kuraa siirtyy ulkoa sisälle kaikesta varovaisuudesta huolimatta, joten myös ne kerryttävät huonepölyn määrää. Ulkosalta tulevat partikkelit eivät jää ainoastaan eteisen mattoon hiekkaisina jälkinä, vaan hiukkasia leijailee ympäri asuntoa. Lämpiminä vuodenaikoina sisälle tulee kenkien ja vaatteiden mukana myös melkoinen määrä siitepölyä. Huonepölystä kaksi kolmasosaa on peräisin ulkoa.
Vaatteista ja kodin kaikista tekstiileistä irtoaa jatkuvasti tavaraa ja varsinkin keittiössä – tai missä kukakin syö – on paljon ruoasta peräisin olevia pienhiukkasia.
Huonepölyssä on lisäksi partikkeleita sellaisista kodin pinnoista, joita ei ehkä osaa yhdistää tomuun, sillä seinistä, katosta ja lattiasta irtoaa koko ajan hiukkasia. Pölyssä on lisäksi sieniä, kuten homeita, sekä bakteereja ja viruksia.
Hämähäkkieläimiin kuuluvat pölypunkit ja niiden ulosteet antavat myös oman osansa, sillä ne syövät kaikkea muuta orgaanista materiaalia: kuolleita ihosoluja, mikrobeja ja siitepölyä.
Mitä enemmän tomua, sitä paremmin ja runsaslukuisemmin pölypunkit voivat. Toki pölyssä on myös muita hämähäkkieläimiä ja hyönteisiä – sekä niiden jäänteitä.
Tieto lisää tuskaa.
Lue myös:
Yleistieto
Oletko sinä tilastojen valossa keskimääräinen kesäkuun lapsi? 8 mielenkiintoista faktaa kesäkuusta
Jos juuri alkuun pyörähtänyt kuukausi olisi saanut nimensä vuodenajan mukaan, niin nyt vietettäisiin kesäkuun sijaan suvikuuta! Listalla on luvassa mielenkiintoisia faktoja kesäkuusta.
Kaikista kuukausien nimistä juuri kesäkuun olettaisi olevan suora viittaus vuodenaikaan, mutta ei: kyse on jostain aivan muusta. Tämän hämmentävän faktan vastapainoksi luvassa on myös kevyttä hömppää kesäkuusta muun muassa henkieläinten ja syntymäkukkien muodossa.
Listafriikki ottaa kurkistuksen myös siihen, että minkälaisia kesäkuussa syntyneet ovat tutkimusten perusteella.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Kuva: Pixabay
Kesäkuun alkupuolella 20. päivään saakka syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Kaksosia. Kuun lopulla syntymäpäiviään juhlivat ovat Rapuja.
Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Kaksoset ovat ilman merkeissä syntyneitä ja heitä kuvaillaan ennemmin järjellä kuin tunteella eläviksi. Ilmamerkki nauttii päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Rapu on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa fiilisten johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä. Kesäkuun eri puoliskoilla syntyneet ovat siis ainakin horoskooppimerkkien osalta täysin toistensa vastakohtia.
Miten on henkieläinten laita?
Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.
Ravut voivat hakea yhtäläisyyksiä kilpikonnista. Henkieläimenä kilpikonna symboloi sympaattisuutta, herkkyyttä ja avuliaisuutta. Tunteelliset kilpparit välittävät syvästi, mutta välttävät viimeiseen asti mitä tahansa ristiriitoja.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Kesäkuun syntymäkukkia ovat ruusu ja kuusama, jotka molemmat symboloivat rakkautta eri muodoissa. Tulipunaiset ruusut kielivät tietenkin intohimoisesta ja romanttisesta rakkaudesta. Jos ei halua heti hypätä syvään päätyyn, niin kevyempi versio ovat vaaleanpunaiset ruusut, jotka symboloivat lempeyttä ja orastavaa ihastusta.
Huumaavan tuoksuiset kuusamat ovat merkki ikuisesta rakkaudesta, joten niiden viesti on selvääkin selvempi – jos siis kukkien symboliikka on lähellä sydäntä.
Kesäkuussa syntyneiden onnenkivi on seesteisyyttä, kauneutta ja puhtautta kuvaava helmi. Helmien on aikojen saatossa uskottu helpottavan synnytyskivuissa ja antavan kantajalleen sisäistä rauhaa.
Kesäkuun lasten todennäköiset urapolut
Kukaan ei voi mustavalkoisesti sanoa, että syntymäkuukausi määrittelee tulevaisuuden ammatin – sehän olisi ihan naurettava väite, vaikka kuinka olisi tutkittu tilastoja. On kuitenkin täysi fakta, että syntymän ajankohdalla on suuri vaikutus koko elämään; jos ei ihan kuukauden niin ainakin vuodenajan tarkkuudella.
Ilmiötä on tutkittu paljon, mutta yhtä tyhjentävää syytä ei ole olemassa. Erilaisten teorioiden mukaan vielä syntymättömän lapsen loppuelämään vaikuttavat äidin raskaudenaikaiset infektiot, saatavilla oleva ruoka, lämpötila sekä auringonvalo ja sitä kautta saadun D-vitamiinin määrä.
Ja kyllä: Nämä kaikki tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vuodenajasta.
Jos oma syntymäajankohta, tai paremminkin sitä edeltäneet kuukaudet äidin kohdussa, määrittävät voimakkaasti ominaisuuksiamme, niin miksi sillä ei olisi vaikutusta myös ammatilliseen suuntautumiseen?
Ison-Britannian kansallisen tilastoviraston tekemän tutkimuksen mukaan syntymäkuukauden ja ammatin välillä tosiaan on korrelaatio. Tietyt syntymäkuukaudet ovat vahvasti linkittyneet tiettyihin ammatteihin.
Kesäkuussa syntyneet ovat tämän tutkimuksen mukaan yliedustettuja yritysten johtavissa asemissa. Lisäksi kesäkuun lapsia on keskimääräistä enemmän Nobel-voittajien joukossa.
Kesäkuussa syntyneet ovat positiivisia, mutta ailahtelevia iltavirkkuja
Tietenkään kaikki kesäkuussa syntyneet eivät ole positiivisia, ailahtelevia tai iltavirkkuja. Mutta tutkimusten ja tilastojen valossa näin on keskimääräistä todennäköisemmin muihin kuukausiin verrattuna. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat äidin raskausajasta juuri samat asiat, jotka lueteltiin edellisessä kohdassa: infektiot, ravinto, lämpötila ja auringonvalo.
Eräs espanjalaisia ja italialaisia opiskelijoita seurannut tutkimus on osoittanut, että kesäkuussa syntyneet ovat pääosin iltavirkkuja ja menevät keskimääräistä myöhemmin nukkumaan.
Niin ikään opiskelijoihin keskittynyt unkarilaistutkimus selvitti puolestaan syntymäajankohdan vaikutusta luonteeseen. Kävi ilmi, että kesällä syntyneet ovat melko ailahtelevaisia. Yhdessä hetkessä ilo on ylimmillään ja fiilis korkealla, mutta toisaalta mieliala voi laskea silmänräpäyksessä.
Kesällä synttäreitään viettävät ovat kuitenkin keskimääräistä positiivisempia ja suhtautuvat elämään myönteisesti, mutta kääntöpuolena ovat nopeat mielialan vaihtelut.
Faktoja kesäkuusta kalenterikuukautena
Näiden nippelitietojen tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseessä on faktoja kesäkuusta -lista, joten nämäkin erikoisuudet kuuluvat ehdottomasti mukaan!
Mikään kuukausi vuodesta ei ala samana viikonpäivänä kuin kesäkuu. Vuonna 2025 kesäkuun 1. päivä on sunnuntai, mikä tarkoittaa siis sitä, että mikään muu kuukausi ei ala sunnuntaina. Näin on joka vuosi; myös karkausvuosina.
Toinen fakta nippelitietoa rakastaville on se, että jokaikinen vuosi kesäkuu ja maaliskuu päättyvät samana viikonpäivänä.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Kesäkuussa parhaat hetket naimisiinmenolle ovat tulevalla viikolla 4.-6. päivä, ja siitä heti seuraavat kaksi päivää ovat otollisinta aikaa eläinten teurastamiselle.
Kuun puolivälissä on syytä kastroida eläimiä, jos sellainen puuha on kesäkuulle suunnitteilla. Sen jälkeen 17.-18. päivänä on aika keittiöpuuhien: ainakin hapankaalin, hillojen ja hyytelöiden pitäisi onnistua tänä ajankohtana sujua mallikkaasti.
Jos kesäkuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä kuun 25. ja 26. päivä, sillä nämä ovat parhaat hetket tähän aktiviteettiin. Samaan aikaan kannattaa myös istuttaa ja pölyttää kasveja.
Avioliiton ja synnyttämisen jumalattaren kuukausi
Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä – ja hyvä niin. Näin ei kuitenkaan ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi kesäkuu on usein jonkilainen muunneltu versio latinankielisestä Junius-sanasta. Muun muassa Juni, June, junio, giugno ja junho ovat kaikki johdettuja tuosta sanasta.
Roomalaisessa kalenterissa tämä meneillään oleva kuukausi siis tunnettiin nimellä Junius. Nimi on peräisin avioliiton ja synnyttämisen jumalattarelta Junolta, joka oli ylijumala Jupiterin puoliso.
Koska Juno on avioliiton jumalatar, niin hänen mukaansa nimettyä kesäkuuta pidettiin kaikkein suotuisimpana ajankohtana naimisiinmenolle.
Mistä tulee sana kesäkuu?
Suomen kielessä kesäkuun etymologia eli sanan alkuperä vaikuttaa itsestään selvältä. Kesä on tullut! Mutta kesä-sanan nykyisestä merkityksestä kesäkuu ei ole saanut nimeään. Suomenkieliset kuukausien nimet mainitaan ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa.
Läntisissä murteissa lämpimin vuodenaika tunnettiin suvena ja Agricolan kirjaamat kuukaudet perustuivat nimenomaan tuon alueen murteisiin, erityisesti Turun murteeseen.
Kesä sen sijaan tarkoitti kesantoa eli tuotantoon käyttämätöntä peltoa, joka jätetään vuodeksi tai useammaksikin viljelemättä. Näin maaperän annetaan levätä, mikä parantaa kasvukuntoa.
Vanhassa länsisuomalaisessa talonpojan työkalenterissa oli tässä kuussa vuorossa kesantojen kyntäminen eli kesänajo. Kun siis on alettu puhua kesäkuusta, on kyseessä ollut kesantokuukausi eikä niinkään ”suvikuu”, kuten me sen nykyisin ymmärrämme.
Kesä-sana, joka nykyisin on yleiskielinen nimitys vuodenajalle, on paljon tuoreempi suomenkielinen sana kuin suvi.
Kesän arvellaan tässä merkityksessä olevan aikoinaan itämurteisiin tullut lainasana, vaikka länsimurteissakin se siis on ollut pitkään käytössä; vain eri tarkoituksessa.
Idästä kesä on vuodenajan nimityksenä levinnyt yleiskieleen 1800-luvulla, jolloin itämurteet alkoivat vahvasti vaikuttaa kirjoitettuun suomen kieleen.
Suvi on yhtälailla ollut käytössä itämurteissa, mutta nykyisen kesän kanssa sillä ei ole ollut mitään tekemistä. Pohjois- ja Itä-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä, mikä on siis lähes vastakohta suven länsisuomalaiselle merkitykselle
On siinä ollut tekemistä, kun on yritetty luoda järkevää yleiskieltä maahan, jossa alueelliset erot sanojen merkityksissä ovat näinkin suuria!
Lue myös:
Yleistieto
Mestaruuslippikset: Onko kaikilla joukkueilla voittolätsät valmiina arvokisoihin lähdettäessä?
Tänään ollaan ajankohtaisen aiheen äärellä, kun Listafriikki selvittää, onko maajoukkueilla arvokisoihin lähdettäessä mestaruuslippikset valmiiksi teetettyinä ja kisamatkalla mukana.
Onko sinulla mielessä jokin asia, joka askarruttaa? Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Onko joukkueilla mestaruuslippikset mukana arvokisoissa?
Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, sillä Ruotsin ja Tanskan yhdessä järjestämät jääkiekon MM-kisat ovat täydessä vauhdissa. Kuka nostaa kannua toukokuun 25. päivänä ja ketkä saavat päähänsä lippikset maailmanmestareina?
Mutta ne lippikset: Ovatko joukkueet lähteneet Tukholmaan ja Herningiin valmiit mestaruuslippikset mukanaan vai painetaanko ne paikan päällä ennen finaaliottelua, jos joukkue sinne saakka selviytyy? Eikä kysymys toki rajoitu vain yhteen lajiin tai kansainvälisiin turnauksiin, mutta mennään tällä kertaa jääkiekon kautta.
Heti maailmanmestaruuden ratkettua voittajajoukkueen jäsenet saavat päähänsä Kansainvälisen jääkiekkoliiton teettämät neutraalit lippalakit. Ne ovat siis valmiina ja annetaan heti voittaneelle joukkueelle mestaruuden ratkettua, mutta niitä ei ole mitenkään kustomoitu jollekin maalle.
Esimerkiksi vuoden 2022 kotikisoissa Leijonat saivat jäällä juuri tällaiset neutraalit lippikset, ja jos Kanada olisi tuolloin vienyt voiton, olisivat vaahterapaidat saaneet juuri ne samat mestaruuslippikset. Eikä ainakaan Leijonille ole enää valmiina omia mestaruuslippiksiä odottamassa, vaan niiden aika on myöhemmin.
Suomen jääkiekkoliiton viestintäjohtaja Henna Malmberg kertoi vuonna 2018 Ilta-Sanomien haastattelussa, että liitto ei enää valmistuta etukäteen mestaruuslippiksiä, vaan jos voitto tulee, teetetään ne vasta siinä vaiheessa. Näin tehtiin televisiokuvista päätellen myös vuonna 2019, kun kultajoukkue palasi Suomeen. Heille vietiin lentokentälle laskeutuneeseen koneeseen pari pahvilaatikollista Maailmanmestarit 2019 -lippiksiä.
Miten on kotimaisessa SM-liigassa?
Suomen mestaruudesta pelattaessa tilanne on hieman toinen, sillä lippiksistä vastaavat seurat itse. Kun kauden 2024–25 SM-liigan voittaja ratkesi toukokuun 3. päivänä ja KalPa otti historiansa ensimmäisen mestaruuden, saivat voittajat heti jäällä päähänsä mestaruuslippikset. Ne olivat siis valmiina odottamassa.
Kun KalPa edellisen kerran pelasi finaalissa keväällä 2017, oli mestaruuslippikset myös silloin teetetty valmiiksi. Tilaus oli tehty, kun joukkue johti Tapparaa vastaan käytyä sarjaa voitoin 2–0. KalPan Jarkko Huttunen kertoi tänä keväänä MTV Uutisille, että seuran toimistolla oli pakko panna töpinäksi, kun mestaruus oli vain kahden voiton päässä.
Takki auki lippalakkitilaukseen ei kuitenkaan tuolloin lähdetty, vaan lippiksiä hankittiin vain pieni määrä. Mutta sekin oli turhaa. KalPa suli täysin, ja Tappara vei nimiinsä seuraavat neljä peliä ja sitä myöden myös suomenmestaruuden.
Liuta KalPan mestaruuslippiksiä jäi seuran toimistolle tyhjänpantiksi. Huttunen päätti hankkiutua niistä eroon omassa pihasaunassaan, jonka tulipesään hän sitten heitteli lippikset dramaattisesti yksi kerrallaan.
Kun Huttusen haastattelu tehtiin ja julkaistiin huhtikuun viimeisenä päivänä MTV Uutisten nettisivuilla, johti KalPa tuoreinta finaalisarjaa SaiPaa vastaan 2–1, mutta siinä vaiheessa mestaruuslippiksiä ei vielä oltu tilattu; ainakin Huttunen näin väitti.
Tämän jälkeen oli kuitenkin epäilemättä täytynyt toimia nopeasti, sillä vain muutaman päivän päästä mestaruus ratkesi ja joukkue juhli jäällä lippikset päässä.
Mestaruuslippikset voi hävittää monella tavalla
Jos KalPan kevään 2017 turhiksi jääneet mestaruuslippikset poltettiin, niin on toki olemassa hienompikin tapa, jota muun muassa amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL on käyttänyt vuodesta 1996 lähtien.
Super Bowlin hävinneen joukkueen lippikset ja muut valmiiksi tehdyt ”mestaruustuotteet” kuten t-paidat lähetetään hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta katastrofialueille ja köyhiin maihin, joissa on pulaa vaatteista.
Näin toimi myös Lahden Pelicans vuonna 2012, kun mestaruuslippikset oli hankittu, mutta Kanada-malja matkasi Jyväskylään. ”Jossain Afrikan kolkassa siis luullaan, että Pelicans on Suomen mestari vuodelta 2012”, kertoi Pelicansin silloinen toimitusjohtaja Tomi-Pekka Kolu Ylelle.
Mutta KalPan kanssa samanlaiseen ratkaisuun on päädytty Suomessa toki aiemminkin: vuoden 1998 jääkiekon MM-kisoihin teetettyjen mestaruuslippisten kanssa.
Jääkiekkoliitossa nuorten ja miesten maajoukkueen huoltajana ja varustepäällikkönä vuosia toiminut Tomi Mäkipää kertoi Iltalehdelle, että lippikset olivat jonkun aikaa maajoukkueen varastossa Hartwall-areenalla. Ruotsille kaksiosaisen finaalin hävinneen joukkueen mestaruuslippikset olivat kuitenkin täysin turhia; eihän niitä voinut missään käyttää. Niinpä Mäkipää vei osan kesämökilleen poltettavaksi ja osan hän hävitti muulla tavalla.
Mutta ei Leijonien lippiksiä aina ole tarvinnut nuotioon heittää. Vuonna 1995 Suomen joukkueella oli valmiiksi teetetyt mestaruuslippikset mukana Tukholmassa. Nevö forget!
Lue myös:
- Miksi Suomen tunnetuimman pokaalin nimi on Kanada-malja? 10 tarinaa ikonisista urheilupalkinnoista
- Mistä tulee urheilutermi hattutemppu ja miten se liittyy kolmen maalin tekemiseen?
- 10 ylivoimaista urheilijaa, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan
- Miksi kultamitalia pitää puraista? Ei kai kukaan tosissaan tarkista materiaalin aitoutta
Yleistieto
Toukokuussa syntyneet ovat kaikkein positiivisimpia, mutta myös kaikkein alttiimpia masentumaan – tiukkaa faktaa ja vähän hömppää toukokuusta
Tällä listalla paneudutaan juuri alkaneeseen kuukauteen eli toukokuuhun. Millaisia ovat toukokuussa syntyneet, mistä kuukauden nimi on peräisin ja mitä syntymäkuukausi ennustaa avio-onnesta?
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa, mutta niiden vastapainona muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet toukokuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Suhtaudutko elämään tavallista positiivisemmin ja tunnetko itsesi onnekkaaksi? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin tutkimukset osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Toukokuun ensimmäisellä puoliskolla syntyneiden horoskooppimerkki on Härkä. Härkä kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat realisteja ja käytännönläheisiä. Maamerkki on asioita aikaansaava tekijä, joka tekee ympärillään olevien elämästä parempaa.
Härkien henkieläin on luotettava, käytännöllinen, taiteellinen ja lojaali jääkarhu. He ovat lempeitä, mutta jos jokin uhkaa heitä tai heidän läheisiään, niin tiedossa on tiukka taistelu.
Kuun lopussa, 21. päiväistä eteenpäin, syntymäpäiviään viettävien horoskooppimerkki on Kaksoset. Ilman merkeissä syntyneet Kaksoset tekevät päätöksiä järjellä; tunteet tulevat perässä. Ilmamerkin alla syntyneet voivat olla muiden mielestä jopa hieman ärsyttäviä, mutta heidän seuransa kelpaa viimeistään silloin, kun tarvitaan aivonystyröitä ja päättelykykyä.
Kaksosten henkieläin on älykäs, sopeutuva ja seurallinen kettu. Kuten ketut, myös toukokuun loppupuolella syntyneet ovat aina valmiita antamaan kaikkensa ja heittäytymään uusiin seikkailuihin.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Toukokuun syntymäkukat ovat kielo ja orapihlajan kukka. Kielot symboloivat nöyryyttä, lempeyttä sekä onnen löytämistä uudelleen. Orapihlajan pienet, terttuina kukkivat kukat kuvaavat ylivertaista onnea. Nämä kukat ja niiden symboloimat asiat sopivat loistavasti toukokuussa syntyneille, kuten tulemme listan muutamassa seuraavassa kohdassa huomaamaan.
Syntymäkivi on smaragdi. Upean vihreänä hehkuva smaragdi oli kertoman mukaan myös Egyptin kuuluisimman kuningattaren Kleopatran suosikkijalokivi.
Smaragdin on perinteisesti uskottu auttavan kantajaansa pääsemään elämässä eteenpäin ja katkaisevan ikävien tapahtumien kierteen. Se symboloi uudelleensyntymistä, nuoruutta ja hyvää onnea.
Koskas puolisosi on syntynyt?
Vuonna 1971 Amsterdamin yliopistossa tutkittiin syntymäkuukauden mahdollista merkitystä parinvalintaan ja avioeroon. Satunnaisesti valituista lähes 4000 avioparista saatiin selville monenlaisia ”totuuksia”. Muun muassa se, että toukokuun ensimmäisellä puoliskolla syntyneet menevät kaikkein epätodennäköisemmin naimisiin samana ajanjaksona syntyneen kuin muina kuukausina syntyneen kanssa.
Avioerotilastoista kaivettiin esiin sellainen fakta, että kaikista mahdollisista liitoista useimmiten eroon päättyvät ne, jotka on solmittu toukokuussa syntyneiden naisten ja helmikuussa syntyneiden miesten välillä.
Loppukaneettina tutkimuksessa mainittiin kuitenkin, että todennäköisesti syntymäkuukaudella ei ole mitään yhteyttä avioliittojen solmimiseen tai avioeroihin – vaikuttaa hyödylliseltä tutkimukselta!
Mistä toukokuu-sana on peräisin?
Suomenkielinen toukokuu-sana viittaa kyseisenä kuukautena tehtäviin maatalon töihin. Eteläsuomalaisen sanonnan mukaan ”toukokuussa touot tehdään” eli silloin on keväisten peltotöiden aika. Touko siis tarkoittaa kevätkylvöä ja kasvavaa viljaa. Mutta ennen kuin touko muuntui tarkoittamaan näitä edellä mainittuja asioita, oli sen alkuperäinen merkitys kevät.
Kevät on sanana tuhansia vuosia vanha, mikä on nähtävissä muun muassa siinä, että se kuuluu suomen lähisukukielten sanastoon, esimerkiksi viroksi kevät on kevad. Suomessa talven jälkeinen vuodenaika tunnettiin kuitenkin aiemmin toukona. Mistä sitten tiedetään, että touko on suomen kielessä kevät-sanaa vanhempaa perua? Etäisemmässä kielisukulaisessamme unkarissa kevättä merkitsee sana tavasz, joka on samaa perua kuin touko.
Toukotyöt ovat siis kirjaimellisesti kevättöitä. Touko-sanan merkitys vain on aikojen saatossa muuttunut.
Toukokuu pohjautuu monissa kielissä latinankieliseen Maius-sanaan
Suomen kielessä on aikojen saatossa pidetty tiiviisti kiinni omista, omaperäisistä kuukausien nimistä. Näin ei ole monissa muissa eurooppalaisissa kielissä, sillä esimerkiksi toukokuu on useimmiten jonkinlainen muunnos latinankielisestä Maius-sanasta – oli se sitten mei, maj, Mai, May, maijs tai maggio.
Maius-sanan uskotaan viittaavan roomalaisen mytologian Maia-jumalattareen, joka oli kasvun ruumiillistuma. Maia myös suojeli keväisin maasta nousevia kasveja.
Toukokuun lapsi: Tunnetko itsesi onnekkaaksi?
Brittiläisen Hertfordshiren yliopiston tutkimuksessa haastateltiin 40 000 ihmistä, joten otanta oli merkittävän kokoinen. Tutkimuksessa tiedusteltiin muun muassa yleistä suhtautumista elämään: onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, ja kokeeko ihminen olevansa elämässään onnekas.
Tulokset olivat varsin yksiselitteiset ja samoilla linjoilla monien muiden sellaisten tutkimusten kanssa, jotka ovat pyrkineet selvittämään syntymäajankohdan vaikutusta henkilön tulevaisuuteen. Kesällä syntyneet ovat keskimäärin positiivisempia ja mieltävät itsensä onnekkaiksi, mikä johtaa menestyksekkääseen elämään.
Kaikkein onnekkaimmiksi itseään luonnehtivat toukokuussa syntymäpäiviään viettävät. Lokakuussa syntyneet olivat omasta mielestään kaikkein epäonnisimpia.
Ympäri maailmaa tehdyissä tutkimuksissa keväällä ja kesällä syntyneiden on todettu olevan elämän suhteen optimistisia. Onnekkaaksi itsensä tuntevat ovat usein ulospäinsuuntautuneita, lannistumattomia sekä spontaaneja, ja he luottavat intuitioon.
Hertfordshiren yliopiston psykologian professorin Richard Wisemanin mukaan tietynlaisen heittäytymisen ansiosta asiat monesti kääntyvät heille suotuisaan suuntaan ja toukokuun lapset ovat menestyksekkäitä siinä, mitä ikinä päättävätkään elämässään tehdä.
Wiseman kuitenkin muistuttaa, että syksyllä ja talvella syntyneiden ei kannata lannistua: ”Hyvä uutinen on se, että niin sanottua onnekkuutta voi yrittää parantaa suhtautumalla asioihin optimistisemmin ja tarttumalla täysillä uusiin mahdollisuuksiin”.
Positiivisuudesta huolimatta toukokuussa syntyneillä on suurin riski sairastua masennukseen
Vaikka tarkka syntymäpäivä ja tähtien asento eivät millään tavalla muovaa henkilön elämää (anteeksi kaikki horoskooppeihin uskovat), niin vuodenajalla on suuri merkitys. Lukemattomat asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen kohdussa; muun muassa äidin ruokavaliolla ja kausittain esiintyvillä taudeilla kuten influenssalla on vaikutuksensa, ja samoin lämpötilalla ja auringolla.
Kuten edellisessä kohdassa mainittiin, niin keväisin syntyneet ovat keskimääräistä positiivisempia ja näkevät jokaisessa vastoinkäymisessäkin valoisan tulevaisuuden. Mutta yltiöpositiivisuudella on myös varjopuolensa: nuo onnekkaat ja optimistiset toukokuussa syntyneet sairastuvat vuonna 2012 tehdyn laajan brittitutkimuksen mukaan muita todennäköisimmin kliiniseen masennukseen.
Mikään kuukausi vuodessa ei ala tai lopu samana viikonpäivänä kuin toukokuu
Toukokuu on viikonpäivien osalta erikoinen kuukausi. Mikään muu kuukausi ei koskaan ala samana viikonpäivänä kuin toukokuu eikä mikään kuukausi pääty samaan viikonpäivään kuin toukokuu. Ei milloinkaan; ei minään vuotena ikinä.
Älä turhaan kuluta aikaa asian tarkastamiseen, sillä Listafriikki tietysti vietti hyvän tovin kahlaten kalenteria läpi vuosi toisensa perään. Edes karkausvuodet eivät muuta tilannetta.
Vuonna 2025 toukokuun ensimmäinen päivä on torstai ja 31. päivä tulee olemaan lauantai. Mikään muu vuoden 2025 kuukausi ei ala tai pääty samoina päivinä.
Tekeekö tällä faktalla mitään? Todennäköisesti ei, mutta se on kiinnostava nippelitieto – osittain myös sen takia, että kukakohan on ensimmäisenä keksinyt miettiä tällaista!?
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Jos toukokuussa aikoo leipoa, niin jauhopeukaloiden on syytä olla hereillä heti kuun kahtena ensimmäisenä päivänä tai sitten vaihtoehtoisesti venyttää leivontaa toukokuun loppuun 29. ja 30. päivälle.
Naimaonnea on luvassa niille, jotka toukokuussa astelevat avioliiton auvoisaan satamaan 8.-10. päivänä. Siitä onkin sitten mukava rientää häämatkalle retkeilemään, sillä kuukauden paras aika retkelle on 13.-15. päivänä.
Keittiössä on suosiollista puuhailla loppukuusta, sillä ainakin hillojen sekä hyytelöiden ja toisaalta hapankaalin valmistus onnistuu 20. ja 21. päivänä.
Mikä tahansa projektin aloittaminen on syytä venyttää kuun loppuun 27. päivälle. Ja jos sen sattuu missaamaan, niin onneksi pian on kesäkuu.
Lue myös:
-
Tiede1 viikko sittenLoiskaksonen eli miehen sisällä 36 vuotta: 10 elävää olentoa, jotka ovat löytyneet ihmisen sisältä – osa 2
-
Yhteiskunta6 päivää sittenRattijuoppo ilmoitti poliisille omasta humalaisesta ajamisestaan: 10 käsittämätöntä syytä, miksi ihmiset ovat soittaneet hätänumeroon – osa 2
-
Viihde1 viikko sittenEläinnäyttelijät Rin Tin Tinistä Babe-possuihin sulattivat sydämet: Hollywoodin 10 karvaista sankaria – osa 2
-
Tiede5 päivää sittenMistä rakastuminen johtuu? 10 yllättävää psykologista syytä rakastumiselle – osa 2