Oudoimmat

Kautta aikojen hauskimmat aprillipilat: Spagetti kasvaa puissa ja pingviinit lentää

Julkaistu

Tässä tulevat kautta aikojen hauskimmat aprillipilat! Miten näihin on voitu haksahtaa!?

Hyvää aprillipäivää! Tänään mennään vielä pilailujen parissa ja katsotaan, miten isojen massojen huijaaminen on aiemmin onnistunut. Listafriikki etsi tälle listalle kautta aikojen hauskimmat aprillipilat!

Älä myöskään jätä eilisen listaa väliin, siellä annettiin vinkkejä erilaisiin koiruuksiin, joita on helppo tehdä ihan kotona ilman suurempaa operaatiota. Vielä ehtii! Käy lukemassa se tästä: Parhaat aprillipilat 2021: Kummelin sanoin – näin koijaat apinaa satanolla!

Tällä kertaa mennään kuitenkin vanhoihin piloihin, joilla on onnistuttu käsittämättömän hyvin huijaamaan pahaa-aavistamattomia ihmisiä. Tätä hauskimmat aprillipilat -listaa lukiessa tulee kyllä vähän sellainen myötähäpeän tunne, että ihanko oikeasti joku on haksahtanut näihin. Mutta kyllä vain!

Ole valmis nauramaan herkkäuskoisten kustannuksella, mutta muista silti edelleen pitää varasi: aprillipäivää on vielä paljon jäljellä!

Ämpärikaupalla viiniä

Näen kyllä sieluni silmin tämän seuraavan aprillipilan toimivan myös Suomessa, mutta nyt mennään Norjaan ja aprillipäivään vuonna 1950.

Maan suurin sanomalehti Aftenposten pyhitti etusivunsa uutiselle, jonka mukaan Vinmonopolet (paikallinen Alko) oli vastaanottanut Ranskasta valtaisan viinitoimituksen, mutta tynnyreissä tulleelle tavaralle ei ollut tarpeeksi pulloja. Niinpä viinakauppa lupasi myydä pullottamatta jäänyttä viiniä 75 prosentin alennuksella ja vielä verovapaasti, kunhan ihmiset tulisivat ostoksille omien ämpäreidensä kanssa.

Advertisement

Norjalaiset olivat aamuvarhaisella lukeneet sanomalehden ja suuntasivat sankoin joukoin jonottamaan oman paikkakuntansa Vinmonopoletin aukeamista. Eikä haksahtaneita ollut vain muutamia, vaan monessa kaupungissa jonot ulottuivat korttelin ympäri, kun ihmiset odottivat malttamattomina – saavit ja ämpärit käsissään.

Pettymys oli varmasti karvas, kun huipputarjous lopulta paljastuikin aprillipilaksi. Silminnäkijöiden mukaan kadut olivat täynnä ämpäreitä, joita ihmiset olivat kiukuspäissään jättäneet jälkeensä.

Häiriöitä aiheuttavat rintaliivit

Daily Mail -sanomalehti julkaisi aprillipäivänä vuonna 1982 uutisen otsikolla ”Älä säädä vastaanotinta – syyllinen voi olla rintaliiveissäsi!”. Artikkelissa kerrottiin, että erään rintaliivivalmistajan tuotteet ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia lähetyssignaaleissa. Levitykseen oli päässyt 10 000 kappaletta rintaliivejä, joiden kaarituet oli käsitelty erityisellä kuparilla, joka alunperin oli kehitetty käytettäväksi palohälyttimissä. Kun tuo metallinen osa päätyi kosketuksiin nailonin ja ruumiinlämmön kanssa, syntyi staattista sähköä, jota tuhannet pahaa-aavistamattomat naiset nyt emittoivat ympäristöönsä. Tästä aiheutui valtakunnallisia häiriöitä televisiolähetyksiin.

Valtakunnan laajuiset lähetyssignaalien häiriöt, joista on viime viikkoina tehty lukuisia valituksia, eivät johdu epätavallisista ilmakehän olosuhteista, vaan aiheuttajana on 10 000 kappaletta kontrolloimattomia rintaliivejä.”, raportoi Daily Mail. Lehti ohjeisti naisia tarkastamaan omat alusvaatteensa yksinkertaisella testillä: ”Kun olet pitänyt rintaliivejä vähintään puolen tunnin ajan, ota ne pois ja heiluta niitä muutama sentti television yläpuolella”. Artikkelikuvassa malli demonstroi testin suorittamista.

Sadat lukijat ottivat uutisen tosissaan, ja heidän joukossaan oli muun muassa British Telecom -televiestintäyhtiön johtava insinööri, joka ryhtyi välittömästi varotoimiin. Hän määräsi kaikki naistyöntekijänsä tarkastamaan, ettei heidän rintaliivinsä vain olleet näitä ”kontrolloimattomia” vaatekappaleita.

Lentäviä pingviineitä


Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC ansaitsee kyllä seisten annetut suosionosoitukset. Sen verran upeilla tavoilla yhtiö on vuosikymmenien ajan höynäyttänyt ihmisiä; tulet niitä tälläkin listalla näkemään. Miten saman yhtiön aprillipilat edes voivat enää onnistua? Mutta niin vain BBC veti ässän hihasta myös vuonna 2008.

Advertisement

Mukamas Eteläisillä Shetlandinsaarilla kuvatulla videolla Monthy Python -komediaryhmän entinen jäsen Terry Jones kertoo suurenmoisista jääpingviineistä ja niiden uskomattomasta evoluutiosta. Jones kertoo videolla, miten Etelämantereen ankara kylmyys on pakottanut lentokyvyttömät linnut kehittymään. Kylmyyteen olisi voinut sopeutua horrostamalla, mutta jääpingviinit ovat oppineet lentämään. Talvisin ne siis nousevat pienille, uimiseen tarkoitetuille nysäsiivilleen ja lentävät pohjoisempaan nauttimaan tropiikin lämpimistä ilmoista.

Monet televisiokatsojat ja BBC:n YouTube-kanavan tilaajat olivat huuli pyöreänä, sillä he eivät tajunneet pätkän olevan aprillipila. Huijauksesta teki vieläkin paremman se, että myös The Daily Mirror ja The Daily Telegraph -lehdet uutisoivat etusivuillaan samasta ”Evoluution ihmeet” -dokumentista, josta BBC:n näyttämä pätkä oli muka esimakua. The Daily Mirrorissa oli jopa dokumentin tekijän haastattelu. ”Emme voineet uskoa silmiämme. Se oli mieletöntä. Täydellinen esimerkki siitä, miten Darwinin evoluutioteoria toimii käänteisesti”, kertoi Prof. Alid Loyas (joka on anagrammi sanoista April Fool’s Day eli aprillipäivä).

Jopa The Guardian -lehden toimittaja Chris Tryhorn oli pysähtynyt hetkeksi miettimään ennennäkemätöntä uutista: ”Tiesin kyllä mikä päivä on, mutta keräilin ajatuksia kasaan, sillä ollakseen aprillipila jutun piti olla BBC:n ja kahden keskenään kilpailevan lehden yhteistyötä.” Se tosiaan oli kolmen täysin toisistaan erillisen median yhteistyön tulosta ja siksi ansaitsee ehdottomasti paikkansa kaikkien aikojen hauskimmat aprillipilat -listalla!

Ja onhan tuo video melko vakuuttavasti tehty! Mutta silti… lentäviä pingviinejä…

Ufo aiheutti lähes kansallisen hätätilan Lontoossa

This #UFO flew over the UK on April 1st 1989. Of course, we had nothing to do with it… https://virg.in/4Lr

Julkaissut Richard Branson Perjantaina 30. kesäkuuta 2017

Advertisement

Liikemies Richard Branson, joka on tunnettu erikoisista tempauksistaan, päätti puijata vuoden 1989 aprillipäivänä Lontoon ja mieluiten koko Britannian asukkaita. Hän oli lyönyt hynttyyt yhteen maailman suurimman kuumailmapallonvalmistajan kanssa, ja yhdessä suuryhtiöt Virgin Atlantic ja Cameron Balloons kehittivät avaruusalusta muistuttavan kuumailmapallon.

Varhain aamulla huhtikuun 1. päivänä tuhannet silmäparit tuijottivat taivaalle, kun hehkuvin valoin varustettu ufo lähestyi Lontoota. Televisio- ja radiokanavat eivät kertoneet mistään muusta kuin uhkaavasta avaruusolentojen hyökkäyksestä. Viranomaiset saivat lukemattomia hälytyksiä ja kolme eri poliisilaitosta valjastettiin avaruusolentojahtiin. Myös armeija laitettiin liikekannalle. ”Kun olimme M25-moottoritien päällä, näimme satojen autojen pysähtyvän kuin seinään ja ihmisten nousevan ajoneuvoistaan ihmettelemään lentävää lautasta – oli huippuhauskaa seurata heidän reaktioitaan”, muisteli Branson blogissaan vuonna 2017.

Bransonin ja ”rikoskumppani” Don Cameronin päämääränä oli Hyde Park -puisto aivan Lontoon keskustassa, mutta tuulet eivät olleet suosiolliset ja kuumailmapallo laskeutui maaseudulle, keskelle peltoa. Kun poliisit saavuttivat laskeutuneen ufon ja eräs paikalle saapunut konstaapeli lähestyi avaruusalusta, lennähti sen ovi auki ja ulos asteli hopeiseen asuun pukeutunut olento. Konstaapeli otti välittömästi jalat alleen nähtyään ET-naamioon sonnustautuneen Bransonin.

Lue myös:
Hiljentyvätkö epäilyt? 10 uskottavaa ufo-havaintoa

Piin arvo vaihtoon

Vuonna 1998 New Mexicans for Science and Reason -uutiskirjeen huhtikuun numerossa kerrottiin uudesta lakipykälästä, joka oli mennyt läpi konservatiivisessa Alabaman osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Artikkelissa kerrottiin, että osavaltiossa oli äänestetty sen puolesta, että piin likiarvo muutettaisiin 3,1415926:sta ”raamatullisempaan arvoon”. Piin arvoksi oli määrätty tasan 3.

Uutiskirje meni niin viraaliksi kuin sen oli 1990-luvun lopulla mahdollista mennä: se kulki sähköpostin liitteenä ympäri maailman. Aprillipilan paisuminen valtavaksi ilmiöksi selvisi vasta siinä vaiheessa, kun Alabaman lainsäädäntöelin alkoi saada satoja kiukkuisia puheluita ihmisiltä, jotka vastustivat jyrkästi uutta lakia. Kun uutiskirjeen artikkeli lähti kiertämään sähköpostien välityksellä, oli liitteestä poistettu kokonaan toimituksen tarkoituksenmukaiset vihjailut aprillipilasta. Siksi tuohtuneita oli niin suuri määrä.

Advertisement

Alkuperäisen artikkelin oli kirjoittanut tuolloin New Mexicon yliopiston fyysikan professorina toiminut Mark Boslough. Hänen humoristisen kirjoituksensa oli tarkoitus olla parodia vanhoillisista lainsäätäjistä ja heidän yrityksistään rajoittaa evoluution opettamista kouluissa.

Kuumapäinen kalju jään poraaja

Discover -tiedelehti julkaisi järisyttävän uutisen huhtikuun numerossaan vuonna 1995. Aprillipäivän pilaksi tarkoitettu artikkeli aiheutti palauteryöpyn, jollaista ei lehden historiassa oltu koskaan ennen nähty – puhelimet pirisivät lakkaamatta ja kirjeitä tuli ovista ja ikkunoista.

Lehti uutisoi, että arvostettu villieläintutkija, tohtori Aprile Pazzo oli löytänyt Etelämantereelta täysin uuden eläinlajin, joka oli nimetty kuumapäiseksi kaljuksi jään poraajaksi (engl. hotheaded naked ice borers). Eläin oli kuin kaljurotta, vain jättimäisen suuri sellainen, ja sillä oli luinen levy päänsä päällä. Aprile Pazzon mukaan levyssä oli runsaasti verisuonia, joiden ansiosta se saattoi tulla polttavan kuumaksi. Erikoisen ruumiinosan avulla eläin pystyi porautumaan vauhdikkaasti jään läpi.

Eläin käytti ennennäkemätöntä ominaisuuttaan apuna saalistaessaan pingviineitä: se sulatti kuumalla päällään jäätä lintujen alta, mikä sai ne vajoamaan sohjoon. Näin pingviineistä tuli helppoja kohteita kuumapäisille kaljuille jään poraajille.

Pitkäaikaiset tutkimukset olivat saaneet tohtori Pazzon muodostamaan myös uuden teorian löytöretkeilijä Philippe Poissonin katoamisesta. Pazzon mukaan nämä hiljattain löydetyt eläimet saattoivat olla vastuussa Poissonin katoamisesta. ”Näille eläimille Poisson on varmasti näyttänyt pingviiniltä”, aprikoi Pazzo artikkelissa.

Mitään Poissonia, tai sen puoleen Pazzoakaan, ei ollut olemassa; ne olivat vain käännöksiä italian- ja ranskankielisistä aprillipilaa tarkoittavista termeistä. Mutta huijaus meni läpi kuin kalju kuumapää jäästä!

Advertisement

Lue myös:
Kaljurotta: 10 faktaa eläinmaailman kummallisimmasta otuksesta

Painovoiman kumoavat planeetat

Hauskimmat aprillipilat -listalle pääsee myös vuonna 1976 ihmisiä oikein huolella jallittanut BBC:n radio-ohjelman huijaus.

Tunnettu astronomi Patrick Moore oli lähetyksessä vierailemassa ja ilmoitti, että tasan kello 9.47 olisi luvassa erittäin harvinainen tähtitieteellinen ilmiö. Pluto kulkisi suoraan Jupiterin takaa, jolloin planeettojen konjunktio pienentäisi ohimenevän hetken ajan maan painovoimaa. Moore kertoi ilmiön havainnoinnin olevan helppoa: kuulijoiden tulisi hypätä ilmaan juuri oikealla hetkellä, jolloin he tuntisivat leijuvansa. Kriittisellä hetkellä Moore vielä julisti: ”Hypätkää…NYT!”.

Lievää joukkohysteriaa oli huomattavissa, ja on aamuohjelman juontajia ja Moorea mahtanut hymyilyttää, kun kansalaiset raportoivat innoissaan kokemuksistaan.

Eikä kyse ollut muutamasta yksittäisestä puhelusta, vaan radioaseman linjat kävivät ilmoitetun kellonajan jälkeen ennennäkemättömän kuumina. Ihmiset kertoivat tosiaankin leijuneensa. Eräs soittaja raportoi planeettojen asennolla olleen erittäin voimakas vaikutus häneen ja 11 ystävättäreensä: he olivat kaikki nousseet tuoleistaan ja leijuneet ympäri huonetta. Kuulostaa ihan selväjärkiseltä.

Lopulta tähtitieteilijä Moore palautti kuulijat maan pinnalle ja paljasti kyseessä olleen aprillipila.

Advertisement

Hampurilainen vasenkätisille

Vasenkätisten on tunnetusti hankala käyttää oikeakätisille suunniteltuja välineitä esimerkiksi saksia ja tölkinavaajaa. Mutta onko hampurilaisen syöminen yksi näistä päänvaivaa aiheuttavista asioista? Yhdysvaltalainen Burger King -pikaruokaketju päätti vuonna 1998, että kokeillaanpas aprillipäivän kunniaksi pientä testiä.

Burger King osti valtakunnallisesta USA Today -sanomalehdestä koko sivun kokoisen mainoksen, jossa esiteltiin ”vasenkätisten Whopper”. Vuodesta 1957 saakka samanlaisella reseptillä valmistetun klassikon ainesosat pysyivät samoina, mutta niiden paikkoja oli siirretty 180 astetta, jotta syöminen olisi vasenkätisille helpompaa.

Vaikka idea oli pähkähullu ja naurettava, pääsee se hauskimmat aprillipilat -listalle, koska lukuisat vasenkätiset saapuivat intopiukeina sammuttamaan nälkäänsä juuri heille suunnitellulla hampurilaisella. Ilmeisesti ongelma oli todellinen!?

Eikä siinä vielä kaikki: oikeakätiset ilmoittivat tilausta tehdessään kätisyytensä, jotta saisivat varmasti perinteisen Whopperin. Kaiken huipuksi monet pitivät uutta hampurilaista syrjintänä ja Burger Kingin palauteboksi lauloi, kun myös oikeakätisille vaadittiin helpommin syötävää hampurilaista.

Kellään ei ilmeisesti ollut tullut mieleen, että hampurilainen on pyöreä. Tai että oli aprillipäivä.

Lue myös:
10 kärjistynyttä, mutta hieman huvittavaakin brändisotaa

Advertisement

Miten mustavalkoisesta televisiosta saa väritelevision kotikonstein?


Loppu lähenee ja pidot paranee! Eihän se sanonta aivan noin taida mennä, mutta meillä on enää pari kohtaa jäljellä ja tietenkin hauskimmat aprillipilat -listalla parhaat on jätetty viimeiseksi.

Nyt on aika antaa aplodit rakkaille länsinaapureillemme ruotsalaisille!

Oli huhtikuun 1. päivä vuonna 1962 ja Ruotsin televisiossa näkyi ainoastaan yleisradioyhtiö SVT:n kanava. SVT:llä oli vierailemassa ”asiantuntija” Kjell Stensson, joka esitteli katselijoille täysin uutta teknologiaa, jolla mustavalkotelevision sai värilliseksi. Mullistava menetelmä oli kuin suoraan Niksi-Pirkasta! Stensson neuvoi, että katsojien tulisi leikata nailonsukkahousut auki ja teipata ne televisioruudun eteen, sillä kangas taittaisi valoa siten, että kuva näyttäisi värilliseltä. Hän kertoi teknologiasta hyvin yksityiskohtaisesti, monimutkaista termistöä käyttäen ja demonstroi, kuinka esimerkiksi verkkopaidan reiät olivat liian suuria efektin syntymiseen.

Stensson myös muistutti, että katsojan olisi oltava juuri oikealla etäisyydellä ja mahdollisesti liikuteltava päätä edestakaisin päästäkseen linjaan spektrin kanssa.

Ja huijaushan meni läpi tuhansissa perheissä. Monet ruotsalaiset muistavat edelleen sen, kuinka heidän vanhempansa, erityisesti isät, olivat säntäilleet ympäri taloa etsien ruudun eteen laitettavia sukkahousuja.

Advertisement

Ruotsissa aloitettiin säännölliset värilähetykset huhtikuun 1. päivänä vuonna 1970. Silloin ei enää ollut ajankohdasta huolimatta kyse aprillipilasta.

Vuosi 1957 oli poikkeuksellisen hyvä spagettivuosi


Päätetään kaikkien aikojen hauskimmat aprillipilat -lista siihen kansainvälisesti tunnetuimpaan huijaukseen.

Mennään BBC:n (minkäs muunkaan) kanssa vuoden 1957 aprillipäivään ja onnensa kukkuloilla olleiden sveitsiläisten maanviljelijöiden pariin. Panorama-ajankohtaisohjelmassa kerrottiin, kuinka päättynyt talvi oli ollut sen verran lauha, että spagettisato oli Ticinon kantonissa poikkeuksellisen suuri.

Tuona vuotena kaikki oli mennyt putkeen, sillä spagettiviljelijät olivat vihdoin onnistuneet myös päihittämään suurta tuhoa aiheuttaneen spagettikoppakuoriaisen. Dokumentissa näytettiin, miten naiset keräävät varovasti spagettia puista ja asettavat ne aurinkoon kuivamaan. Sukupolvia jatkunutta kovaa työtä oli kiittäminen siitä, että joka vuosi spagetti kasvaa samanpituiseksi.

Koska spagetti oli 1950-luvun lopulla vielä suhteellisen eksoottista ruokaa briteissä, meni ohjelma monille täydestä. Jotkut toki pahoittivat mielensä ja soittivat televisioyhtiölle valittaakseen vakavan asiaohjelman pilaamisesta humpuukilla. Toisaalta toimitukseen tuli lukuisia puheluita, joissa tiedusteltiin, mistä spagettipuuntaimia voisi ostaa. Kiinnostuneita neuvottiin ”laittamaan nippu spagettia tomaattikastiketölkkiin ja toivomaan parasta”.

Advertisement

Ai että, monellakohan britillä on ollut spagettia itämässä ikkunalaudalla!?

🤷‍♀️ Mites aprillipäivä on sujunut? Oletko tullut narutetuksi vai olitko itse mestarikeppostelija? Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme olisivatko tämän listan hauskimmat aprillipilat onnistuneet huijaamaan sinua.

Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Oudoimmat

Matkustaja sytytti tulitikkuja peittääkseen pierun hajun: 10 hulluinta syytä, miksi lentokone on joutunut tekemään hätälaskun

Julkaistu

Tämän listan 10 erikoista syytä lentokoneen hätälaskulle saattavat nostattaa hymyn huulille.

Tilastojen valossa kaikkein turvallisin liikkua on lentomatkustaminen. Joskus asiat menevät kuitenkin syystä tai toisesta pieleen ja silloin kapteeni tekee päätöksen hätälaskusta.

Jos koneessa on vikaa tai joku koneen kyydissä vaatii sairaalahoitoa, on hätälasku tietenkin paikallaan. Mutta Listafriikki ei tälle listalle nyt ottanut mukaan ilmiselviä syitä, kuten esimerkiksi juuri mekaanista vikaa tai muiden matkustajien turvallisuutta uhkaavia henkilöitä.

Nyt mennään erikoisuuksiin, joista osa saattaa kohottaa suupieliä ylöspäin.

Matkustaja sytytti tulitikkuja peittääkseen pierun hajun

Vuonna 2006 American Airlines -lentoyhtiön Dallasiin matkalla ollut kone joutui tekemään hätälaskun Nashvillen kansainväliselle lentokentälle, kun eräs matkustaja oli raapaissut tulitikkuja palamaan.

Pienikin maalaisjärjen hiven antaisi kyvyn ymmärtää, että minkäänlainen tulen sytyttäminen ei ole fiksua – eikä sallittua – lentokoneessa. Mutta tämä syystäkin nimettömänä pysytellyt nainen oli halunnut olla kohtelias muita matkustajia kohtaan.

Koko episodi alkoi siitä, kun Washingtonista lähteneen koneen useat matkustajat ilmoittivat matkustamohenkilökunnalle havainneensa palavan rikin tuoksua, joka on tuttu haju tulitikun sytyttämisestä. Kun kone oli saatu alas lentokentälle, vietiin kaikki 99 matkustajaa ja 5 henkilökunnan jäsentä kuulusteltaviksi ja tutkittaviksi, ja samalla kaikki matkatavarat syynättiin läpi. Myös pommikoirat laitettiin tutkimaan koneen sisätilat ja ne löysivätkin pian kasan tulitikkuja erään penkin alta.

Advertisement

Liittovaltion poliisin kuulusteluissa kyseisellä paikalla istunut matkustaja myönsi sytyttäneensä tulitikkuja peittääkseen pierujensa hajun. FBI:n mukaan pahanhajuiset ilmavaivat johtuivat naisen terveydentilasta, jota ei kuitenkaan sen enempää avattu medialle.

Nashvillen lentokentän edustajan Lynne Lowrancen mukaan on hyvin epätavallista, että joku menee noin pitkälle peittääkseen hajuja. ”Se on vähän koomista, mutta samalla minusta tuntuu pahalta kyseisen matkustajan puolesta”, kertoo Lowrance.

Pian tunnustuksen jälkeen kone pääsi jatkamaan matkaa, mutta tulitikuilla tuuhastanutta paukuttelijaa ei päästetty enää sille lennolle. Lowrancen mukaan nainen ei kuitenkaan joutunut syytteeseen tapauksen vuoksi.

Ilmavirta imaisi perämiehen puoliksi ulos ikkunasta

Sichuan Airlines -lentoyhtiön matkustajakone joutui tekemään hätälaskun Chengdu Shuangliun lentokentälle, kun kapteeni Liu Chuanjian huomasi, että perämies oli puoliksi ulos ikkunasta. Tämä jos mikä, on erikoinen, mutta kovin ymmärrettävä syy hätälaskun tekemiseen! Kummalliseen tilanteeseen oli päädytty, kun ohjaamon tuulilasi pamahti ensin rikki ja irtosi kokonaan lähes 10 kilometrin korkeudessa.

Kone oli matkalla Kiinan Chongqinista Tiibetin Lhasaan, kun kapteeni Liu kuuli ohjaamossa valtaisan pamahduksen noin puoli tuntia nousun jälkeen. Tuulilasin irrottua ilmanpaine ja lämpötila laskivat ja esineet lentelivät ilmassa. ”Sitten huomasin, että perämieheni oli imeytynyt puoliksi ulos ikkunasta”, muisteli Liu Chengdu Economic Daily -lehdelle.

Onneksi perämiehen turvavyö oli kiinni, sillä se oli ainut asia, joka piti miehen koneessa sisällä – edes osittain. Lopulta perämies saatiin kiskottua takaisin ohjaamoon. Kapteeni onnistui laskeutumaan lähimmälle kentälle täysin manuaalisesti, sillä hän ei avoimen ohjaamon metelin vuoksi kuullut radiota eikä heilumisen takia pystynyt lukemaan mittareita.

Advertisement

Loppu hyvin, kaikki hyvin: kaikki matkustajat selvisivät ilman vammoja ja vain yksi matkustamohenkilökunnan jäsen loukkaantui lievästi, kun kone menetti nopeasti korkeutta. Niin, ja se perämies; hän selvisi vain muutamalla naarmulla roikuttuaan lentokoneen ikkunasta ulkona.

Epäileväisen vaimon selvitystyö johti riitaan ja hätälaskuun

On montakin paikkaa, jossa ei kannata ryhtyä setvimään parisuhdeongelmia. Lentokone on tuolla listalla korkealla monestakin syystä: lähietäisyydellä on kymmenittäin outoja ihmisiä eikä kilometrien korkeudessa lentävässä suljetussa tilassa pääse ottamaan aikalisää ja haukkaamaan happea, jos tunteet kuumenevat.

Nämä seikat eivät kuitenkaan tulleet mieleen eräällä naisella, joka epäili miestään uskottomuudesta ja päätti selvittää asian kesken lennon. Qatarin pääkaupungissa Dohassa asuva perhe oli matkalla rantalomalle Balille, johon lentoaika on reippaat yhdeksän tuntia.

Mies oli jossain vaiheessa vaipunut syvään uneen, joten nainen käytti tilaisuuden hyväkseen: hän otti miehen puhelimen ja käytti tämän sormenjälkeä avatakseen sen lukituksesta. Viestien perusteella oli päivän selvää, että mies oli pettänyt vaimoaan, joten epäily sai varmistuksen.

Nainen tulistui, mikä on tietysti varsin ymmärrettävää. Kaiken lisäksi hän oli päihtynyt, joten reaktio oli kahta kauheampi. Matkustamohenkilökunta ei saanut raivoissaan huutanutta ja riehunutta naista rauhoittumaan, joten kapteeni päätti tehdä välipysäkin Chennaissa, Intiassa, jossa riitelevä pariskunta sekä heidän lapsensa poistettiin koneesta ja muut pääsivät jatkamaan rauhallisempaa matkaa kohti lomaparatiisia.

Perhe vietti varmasti epämukavan päivän Chennain kansainvälisellä lentokentällä, jonka jälkeen heidät passitettiin lennolle takaisin kohti Dohaa.

Advertisement

Kahvinkeitin savutti

Savu lentokoneen sisällä ei yleensä tiedä mitään hyvää. Siksi ei ole ollenkaan ihmeellistä, että Orlandosta Houstoniin joulukuussa 2017 matkalla ollut kone teki hätälaskun vajaassa puolessa matkassa. Pensacolan lentokentälle laskeutunut Southwest Airlinesin kone tyhjättiin matkustajista, jotta savun alkuperä voitiin selvittää.

Turvallisuus ennen kaikkea, mutta varmasti muutama silmien pyöritys oli matkustamossa nähtävissä, kun syyllinen lopulta selvisi. Matkustamon takaosaan sijoitettu kahvinkeitin oli päästänyt ilmoille höyryjä, mikä oli hajullaan säikäyttänyt henkilökunnan.

Ehkä siinä kohtaa sai jo vähän nauraa, kun varmuuden vuoksi paikalle hälytetty ensihoitoyksikkö lähti (onneksi) toimettomana muihin töihin ja lentokoneen matka kohti Houstonia pääsi jatkumaan.

Matkustaja haisi pahalta

Toukokuun 29. päivänä vuonna 2018 Espanjasta Alankomaihin matkalla ollut Transavia-lentoyhtiön kone joutui tekemään hätälaskun Portugaliin, kun yksi matkustaja haisi niin pahalle. Kyse ei ollut siitä, että mies olisi vain hieman tuoksahtanut, vaan muut matkustajat voivat pahoin ja osa jopa pyörtyi hajun vuoksi. Matkustamohenkilökunta yritti eristää hajun lähteen eli venäläisen Andrey Suchilinin lentokoneen vessaan, mutta lemu oli todella vahva.

Matkustajien valitusten perusteella kapteeni päätti tehdä hätälaskun ja Suchilin poistettiin koneesta. Suchilin avasi tilannetta seuraavana päivänä Facebookissa, kun hätälasku ja siihen johtanut syy olivat päätyneet kansainvälisiin uutisotsikoihin.

Hän kertoi olleensa Gran Canarialla lomalla vaimonsa Lydian kanssa ja saanut rannalta ikävän infektion, joten kyse ei ollut huonosta hygieniasta. Espanjalaiset lääkärit olivat viis veisanneet miehen tulehduksesta, mutta todellisuudessa tauti oli varsin vakava.

Myöhemmin kävi ilmi, että muiden matkustajien reaktiot eivät olleet liioiteltuja, sillä haju johtui nekroosista eli kuolleesta kudoksesta. Rannalta saatu ärhäkkä bakteeritulehdus johti nopeasti sisäelinten kuolioon ja levisi lopulta Suchilinin sydämeen ja keuhkoihin. Mitään ei ollut tehtävissä, ja valitettavasti Suchilin menehtyi kesäkuun 25. päivänä.

Advertisement

Kissa hyökkäsi kapteenin kimppuun

Sudanin pääkaupungista Khartumista Qatarin Dohaan matkalla ollut Tarco Airlines -lentoyhtiön matkustajakone joutui tekemään helmikuussa 2021 hätälaskun, koska ohjaamossa piilotellut kulkukissa hyökkäsi kapteenin kimppuun.

Varmaksi ei voida sanoa, miten kissa koneen sisälle päätyi, mutta ilmeisesti se oli livahtanut sisään lentoa edeltävänä yönä, kun kone oli ollut siivottavana. Kissa oli löytänyt ohjaamosta suojaisan nukkumapaikan ja havahtui hereille vasta nousun aikaan.

Ensin kissa vain sähisi ja vaikka se vaikutti pilotin ja perämiehen mielestä vihamieliseltä, ei kissasta sillä hetkellä näyttänyt olevan vaaraa. Tilanne eskaloitui, kun matkustamohenkilökunta yritti saada kissaa kiinni, sillä eläin otti koneen tärkeimmän yksittäisen henkilön kohteekseen ja hyökkäsi kapteenin kimppuun. Ohjaamossa oli melkoinen härdelli menossa, joten kapteeni päätti puolen tunnin lennon jälkeen kääntyä takaisin ja tehdä hätälaskun Khartumiin.

Kun kone oli tukevasti maan pinnalla, saatiin aggressiivinen kissa ulos koneesta ja matka Dohaan voitiin aloittaa uudestaan ilman eläimellistä salamatkustajaa.

Röyhtäilevät lehmät

Irlanninmeren yläpuolella lentäneen Boeing 747 -jumbojetin ohjaamossa oltiin huhtikuussa 2014 ymmällään. Kapteeni ja perämies havaitsivat koneen lämpötilan nousseen selittämättömästä syystä turhan korkeaksi ja mittarit hälyttivät tulipalon merkiksi. Kapteeni lähetti radion välityksellä ”mayday” -hätäviestin ja sai luvan tehdä hätälaskun Lontooseen.

Kun ylikuumentunut kone oli turvallisesti maan pinnalla, kävivät mekaanikot huolellisesti koneen läpi, mutta mitään merkkejä tulipalosta tai edes savusta ei löytynyt. Tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että koneessa oli rahtina 390 lehmää, jotka lopulta osoittautuivat syyllisiksi hälyttävään lämpötilan nousemiseen.

Lehmän pötsissä tapahtuvan hajoamisreaktion tuloksena syntyy metaania, josta lehmät pääsevät eroon röyhtäilemällä. Noiden röyhtäisyjen metaanipäästöt olivat sen verran mittavat, että lentokoneen sensorit tulkitsivat lämpöiset kaasut tulipaloksi.

Advertisement

Epävireistä laulua tuntikaupalla


Toukokuussa 2013 American Airlines -yhtiön lento oli matkalla Los Angelesista New Yorkiin, kun se oli pakotettu tekemään hätälasku Kansas Cityyn. Kansas Cityssä viranomaiset marssivat koneeseen ja hakivat hätälaskun aiheuttaneen naisen pois.

Syyllinen oli laulanut keskeytyksettä ja kurkku suorana Whitney Houstonin ”I Will Always Love You” -kappaletta. Laulaminen oli alkanut pian nousun jälkeen eikä nainen useista pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta lopettanut musisointiaan. Pari tuntia oli tarpeeksi koneen matkustajille ja henkilökunnalle, joten puolimatkassa nainen oli saatava ulos, että edes muiden mielenterveys säilyisi.

Vielä silloinkin, kun naista talutettiin käsiraudoissa ulos koneesta, hän hoilotti vuoden 1992 listaykköstä sydämensä kyllyydestä. Lentokentällä poliisi kuulusteli naista, mutta juttutuokion sisällöstä ei ole sen enempää tietoa. Lentoyhtiö ei – ymmärrettävästä syystä – suostunut ottamaan naista enää kyytiin, joten kun hän oli rauhoittunut ja vapaa lähtemään, poistui hän lentokentältä taksilla.

Snakes On A Plane

Vuoden 2006 Snakes On A Plane -elokuva tuli pienessä mittakaavassa eloon EgyptAirin lennolla vuonna 2012. Koko kone ei täyttynyt tappavista matelijoista, mutta yksikin kobra lentokoneessa on liikaa.

Jordanialainen lemmikkieläinkauppias Akram Abbul Latif oli päättänyt salakuljettaa erittäin myrkyllisen egyptinkobran Kairosta Kuwaitiin. Käärme pääsi kuitenkin puremaan miestä käteen ja pakenemaan laukusta, minkä jälkeen se lähti luikertelemaan penkkien alla aiheuttaen yleistä paniikkia koneen 90 muussa matkustajassa.

Lentokone teki hätälaskun Punaisenmeren rannalla sijaitsevan Al Bahr Al Ahmar -lomakaupungin lentokentälle, jotta Latif ja tämän laiton matkakumppani saatiin mitä pikimmiten ulos koneesta.

Advertisement

Lääkärit kehottivat Latifia jäämään hengenvaarallisen pureman vuoksi sairaalaan tarkkailuun vuorokauden ajaksi, mutta mies kieltäytyi kohteliaasti ja kertoi haavan olevan vain pinnallinen. Niinpä mies jatkoi myöhemmin matkaansa Kuwaitiin, mutta kobra jäi viranomaisten haltuun.

Allerginen reaktio

Vakavat allergiat eivät ole leikin asia, mutta tässä elokuussa 2008 sattuneessa tapauksessa oli niin paljon epäonnista sattumaa mukana, että se oli pakko ottaa mukaan.

Ryanairin täysi matkustajakone oli matkalla Budapestista Dubliniin, kun se joutui tekemään hätälaskun Frankfurtin lentokentälle. Eräällä miesmatkustajalla oli hengitysvaikeuksia ja hän valitti kaulansa turpoavan. Saksassa mies kiidätettiin sairaalaan ja lääkärit ilmoittivat lentoyhtiölle, että ilmastointijärjestelmä oli saastunut eikä kyseisellä koneella saisi lentää.

Kyse ei kuitenkaan ollut mistään vakavasta saastumisesta, vaikka tälle nimenomaiselle matkustajalle se oli juuri sitä. Eikä kyse ollut koko järjestelmän saastumisesta, sillä mies oli vain istunut epäonnisella paikalla.

Hän nimittäin kärsi pahasta sieniallergiasta ja oireet alkoivat, kun hänen päälleen tippui nestettä käsimatkatavarahyllyltä. Jollakin toisella matkustajalla oli ollut mukana purkillinen sienikeittoa, joka oli alkanut lennon aikana vuotaa. Ja valitettavasti juuri allergisen henkilön niskaan.

Millä todennäköisyydellä näin voi käydä!?

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Kokaiinia piilossa esinahan alla – 10 erikoista ja epäonnistunutta salakuljetusmenetelmää

Julkaistu

Tässä tulee top 10 erikoisimmat salakuljetusmenetelmät, jotka eivät toimineet ihan suunnitellusti eli rikollinen jäi tihutyöstään kiinni.

Samaan aikaan, kun valvontakeinot kehittyvät ja vanhat temput ovat jo tiedossa, niin salakuljetusmenetelmät muuttavat myös muotoaan. Yrityksistä tulee toinen toistaan kekseliäämpiä.

Tai käsittämättömän naurettavia.

Listafriikki esittelee nyt luovia ratkaisuja siihen, miten ihmiset ovat yrittäneet salakuljettaa erinäisiä asioita. Tietenkään kaikkein nerokkaimpia salakuljetusmenetelmiä listalta ei löydy – siitä yksinkertaisesta syystä, että kuljettajat eivät ole jääneet kiinni!

Konstit ovat monet, kun tavaraa pitää saada kuljetettua laittomasti esimerkiksi vankilaan tai vaikkapa tulli- ja rajaviranomaisten ohitse lentokentällä.

Perinteisistä salakuljetustavoista tulee mieleen esimerkiksi huumeiden tai aseiden tunkeminen tiettyyn ruumiinaukkoon sekä tietenkin klassinen huumepakkausten nieleminen.

Advertisement

Jälkimmäinen on edelleen rajaviranomaisten mukaan paljon käytetty ja vaikeasti havaittava salakuljetustapa, kunhan paketit vain on tehty ammattimaisesti koneella ja oikeilla materiaaleilla. Siinä hommassa ollaan muuten aika kaukana siitä mielikuvasta, että joku lusikoisi kokaiinia kondomiin, sitoisi sen kiinni ja nielaisisi menemään!

Tässä siis käsittämättömät salakuljetusmenetelmät ja -yritykset – silmien pyörittelyltä ei voi välttyä!

Äärimmäisen kehnosti istuva peruukki

Barcelonan kansainvälisellä lentokentällä rajavartijat olivat tarkkasilmäisiä heinäkuussa 2019. Tai no, erityisen tarkkaa silmää tämän herran salakuljetusmenetelmän huomaaminen ei vaatinut. Kolumbialainen mies saapui Bogotásta Barcelonaan ja käyttäytyi hyvin hermostuneesti, mikä jo itsessään olisi herättänyt viranomaisten kiinnostuksen. Epäilyksiä kuitenkin vahvisti miehen tupeen koko ja erityisesti sen korkeus.

Advertisement

Kun matkustajaa pyydettiin poistamaan peruukkinsa, paljastui huonosti istuvan hiuslisäkkeen alta päähän teipattu pussi, joka sisälsi noin puoli kiloa kokaiinia.

Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Espanjan viranomaiset ovat napanneet jonkun huumeita hiuksissa kuljettaneen kiinni. Vuonna 2014 kaksi portugalilaista naista saapui Brasiliasta Madridiin. Kummallakin naisella oli 1,2 kiloa kokaiinia piilossa omiin hiuksiin ommeltavan peruukin alla. Noita lisäkkeitä on hyvin hankala erottaa oikeista hiuksista, joten salakuljetusmenetelmä oli ”hieman” fiksumpi kuin edellä mainitulla herralla. Silti käry kävi!

Rintaimplantit erikoisesta materiaalista

Helmikuun 24. päivänä vuonna 2016 saksalaiset rajavartijat odottivat Frankfurtin lentokentällä Kolumbiasta saapuvaa lentoa. Matkustajien joukosta otettiin sivuun 24-vuotias nainen, jota oli syytä epäillä huumeiden salakuljetuksesta.

Ja niin kävikin, että lähemmässä tarkastelussa naisen rintojen alta löytyi tuoreet leikkaushaavat, joita ei oltu edes kunnolla ommeltu kiinni. Kovista kivuista kärsinyt nainen kuljetettiin sairaalaan, jossa lääkärit poistivat kummastakin rinnasta puolen kilon painoiset pussit täynnä kokaiinia.

Nainen myönsi syyllistyneensä salakuljetukseen ja tehneensä sen pystyäkseen elättämään kolme lastaan. Hänen kertomuksensa mukaan huumeimplantit oli asettanut kolumbialainen lääkäri.

Löydetyn kokaiinin arvo katukaupassa olisi ollut noin 200 000 euroa, ja se oli viranomaisten mukaan ensimmäinen kerta, kun Saksaan oli yritetty tuoda huumeita tällä menetelmällä. Ainakin niin, että salakuljetus epäonnistui.

Advertisement

Tapa ei kuitenkaan ollut uusi keksintö, sillä vuonna 2012 Barcelonan lentokentällä pidätettiin panamalainen nainen, jonka käytös (jälleen) Kolumbiasta saapuvalla lennolla herätti epäilyksiä. Naiselta löydettiin verta vuotavat haavat, jotka tämä itse pani juuri asetettujen rintaimplanttien piikkiin. Näin olikin, mutta täyteaineena oli käytetty 1,4 kiloa kokaiinia (katso kuva tästä).

Nämäkö porkkanoita?

Reynosan (Meksiko) ja Pharrin (Yhdysvallat) välinen rajanylityspaikka, Pharr-Reynosan kansainvälinen silta, on Yhdysvaltain merkittävin hedelmien ja vihannesten ”tuontisatama”, sillä sen kautta kulkee jopa 60 prosenttia Meksikosta tulevista tuoretuotteista. Samalla se tietysti tarkoittaa sitä, että tuotteiden joukkoon yritetään hyvin luovilla tavoilla kätkeä laittomuuksia.

Alkuvuodesta 2016 Teksasin tulli- ja rajaviranomaiset pysäyttivät peräkärryllä varustetun traktorin, joka oli kuljettamassa kauppiaille tuoreita porkkanoita Meksikosta Yhdysvaltoihin.

Kulkuneuvo lasteineen tutkittiin ensin päällisin puolin ja kaikki näytti olevan kunnossa, mutta kun huumekoirat päästettiin irti, alkoi tapahtua! Tarkastuksessa peräkärryiltä löytyi 2817 porkkanaa tai paremminkin porkkanan muotoista ja väristä pakettia, joissa oli yhteensä noin 1130 kiloa marihuanaa. Lastin arvo katukaupassa oli ollut reilu 400 000 euroa.

Advertisement

Porkkanoiden lisäksi huumeiden salakuljetusta on yritetty naamioimalla tavara limeiksi ja vesimeloneiksi. Limet herättivät epäilykset, koska ne olivat aivan liian vihreitä: marihuana oli kääritty kirkkaan vihreään teippiin limen kokoisiksi ja muotoisiksi palloiksi (video).

Vauva laukussa

Egyptiläinen perhe oli vuonna 2012 kinkkisessä tilanteessa: he olivat matkalla Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, mutta kaikilla perheenjäsenillä ei ollut passi- ja viisumiasiat kunnossa. Itseasiassa kolmikymppinen pariskunta oli asunut ja työskennellyt aiemminkin Arabiemiirikunnissa, mutta he olivat päättäneet palata kotimaahansa, koska halusivat lapsensa syntyvän Egyptissä.

Kun perhe lensi viisikuukautisen poikansa kanssa takaisin Arabiemiirikuntiin, pysäyttivät Sharjahin lentokentän maahanmuuttoviranomaiset heidät puutteellisten matkustusasiakirjojen vuoksi. Kukaan ei tiedä, miten he olivat Egyptin päässä päässeet lennolle, mutta nyt tuli stoppi.

Perheelle annettiin vaihtoehdoksi odottaa muutama päivä, jotta dokumentit saataisiin kuntoon, mutta pariskunta päätyi toisenlaiseen ratkaisuun: vuoronvaihdon aikana he keräsivät matkatavaransa, laittoivat vauvansa pieneen käsilaukkuun ja suuntasivat kohti turvatarkastusta.

Järkyttävä ihmisen salakuljetusyritys selvisi vasta, kun kyseinen laukku laitettiin läpivalaisulaitteeseen ja rajatarkastajat näkivät näytöllä vauvan ääriviivat. Laitteiden kanssa työskentely on tarkkaa puuhaa, sillä vaikka ne ovat hyvin suojattuja, eikä niiden vieressä oleville koidu mitään vaaraa, ei käsiä tai mitään muutakaan kehon osaa saa laittaa molemmissa päissä olevien lyijyliuskojen sisälle silloin, kun laite on päällä.

Pariskunta oli altistanut pienen vauvansa terveydelle haitalliselle säteilylle, minkä vuoksi heidät pidätettiin lapsensa hengen vaarantamisesta. Poika oli ainakin heti läpivalaisun jälkeen hyvässä kunnossa.

Advertisement

Piilotit huumeita… Mihin!?

Kuten jo alussa mainittiin on huumeiden ja muiden esineiden piilottaminen ruumiinaukkoihin vanha ja hyväksi todettu tapa, joskin siitä on helppo jäädä kiinni, koska asiansa osaavat vartijat tietävät, mistä etsiä.

Siksi on löydettävä uusia paikkoja, joihin muun muassa juuri niitä huumeita voi piilottaa. Peräsuoli on niin menneen talven lumia!

Eräs mies jäi Kiinassa vuonna 2015 kiinni huumeiden salakuljetuksesta, kun hän käyttäytyi epäilyttävästi Pekingistä Lhasaan matkalla olevassa junassa. Kyseisen matkustajan kannalta heikosti sujuneen tavallisen tarkastuksen jälkeen hänet vietiin tarkempiin kuulusteluihin. Virtsanäyte osoitti miehen käyttäneen morfiinia, mutta tämän vaatteista tai matkatavaroista ei löytynyt mitään jälkiä lääkkeistä tai huumeista.

Pitkään kestäneiden kuulusteluiden ja ”suostuttelun” jälkeen mies myönsi pitävänsä hallussaan laittomia huumausaineita ja kaikkien yllätykseksi kaivoi esinahkansa alta pienen muovipaketin. Kääreessä oli 0,1 grammaa heroiinia.

Uskomatonta mutta totta, kyseessä ei ollut yksittäistapaus.

Salisburyssa, Englannissa, poliisit kävivät kesäkuun 17. päivänä vuonna 2016 pidättämässä huonekaluliikkeen edessä puoli yhdeksältä aamulla riehuneen alastoman miehen. Syyttäjä Keith Ballinger kertoi myöhemmin medialle tilanteesta, jossa 24-vuotiasta Joshua Harea kuulusteltiin sairaalassa: ”Haren esinahan alta alkoi pilkistää pussukka, jossa oli 7,2 grammaa kokaiinia”.

Advertisement

Vertailun vuoksi mainittakoon, että yksi sokeripala painaa noin 2,5 grammaa. 

Burrito kaikilla mausteilla

Toukokuussa 2016 Yhdysvaltain rajavartijat ottivat kiinni arizonalaisnaisen, joka oli palaamassa kotiinsa Meksikosta. Tämä oli ylittämässä maiden rajaa kävelytietä pitkin, kun huumekoirat vainusivat jotain epäilyttävää. Viranomaiset pysäyttivät 23-vuotiaan naisen ja pyysivät häntä juttusille.

Naisen kantamuksia tutkittaessa selvisi, että hänellä oli mukanaan matkaevästä, nimittäin burrito, jota ei kuitenkaan oltu pakattu folioon, kuten yleensä on tapana. Siinähän ei sinänsä ole mitään väärää, mutta tortillan sisään oli kääritty jotain muuta kuin normaaleja täytteitä – huumekoirat eivät olleet tietenkään innostuneet ruoan tuoksusta.

Tortillaan oli nimittäin pakattu valkoista ainetta, joka myöhemmin paljastui metamfetamiiniksi. Sitä oli noin puolisen kiloa. Käsiraudoista itsensä löytänyt nainen kertoi saaneensa 500 dollaria kuriirina toimimisesta.

Erikoinen kipsimateriaali

Chileläinen 66-vuotias mies pidätettiin Barcelonan lentokentällä maaliskuussa 2009, kun hän yritti salakuljettaa Espanjaan puolen miljoonan euron arvosta kokaiinia. Mies kulki kainalosauvojen kanssa, sillä hänen toinen jalkansa oli kipsattuna murtuman vuoksi.

Mies talutettiin röntgeniin, ja espanjalaisviranomaiset huomasivat kipsissä jotain kummallista: näytti siltä, kuin se ei olisi kokonaan samanlaisesta materiaalista tehty.

Kipsiin suihkutettiin kemikaalia, joka muuttuu siniseksi tullessaan kosketuksiin kokaiinin kanssa ja kuinka ollakaan, valkoinen kipsi muuttui kirkkaan siniseksi.

Advertisement

Kun miehen matkatavaroita käytiin läpi, löytyi sieltä lisäksi 6 oluttölkkiä ja kaksi ontoksi kaiverrettua jakkaraa – kaikki täynnä kokaiinia. Selvisi myös, että miehen sääri oli oikeasti murtunut, ja poliisin tiedottajan Jose Antonio Ninin mukaan viranomaisten oli syytä uskoa, että vamma oli tarkoituksella aiheutettu, jotta jalka voitaisiin kipsata salakuljetusta varten.

Nin kertoi myös, että tulli- ja rajaviranomaiset löytävät verrattain usein huumeita kipsien alta, mutta tuo oli ensimmäinen kerta, kun koko kipsi oli tehty kokaiinista.

Epäpyhää vihkivettä

Newyorkilainen 50-vuotias mies pysäytettiin jututettavaksi syksyllä 2008, kun hän oli ylittämässä Yhdysvaltojen ja Kanadan välistä rajaa Lewinston-Queenston-sillalla aivan Niagaran putousten lähettyvillä.

Moottoripyörällä matkassa ollut mies kertoi olevansa kotimatkalla ostettuaan Kanadasta ”uskonnollisia esineitä. Rajavartijoiden hälytyskellot alkoivat soimaan ja mies siirrettiin sivuun odottamaan tarkempaa tutkimusta. Hänen kulkuneuvostaan löydettiin 100 identtistä pientä lääkepulloa, joiden etiketeissä luki Holy Water eli vihkivesi.

Huumekoirat haistoivat kuitenkin, että pulloissa ei ollut mitään pyhää. Raja-asemalla tehty pikatesti osoitti, että 42 pullossa oli vihkiveden sijaan ketamiinia, jota käytetään yleisesti rauhoittavana lääkkeenä eläimille. Vaikka jotkut ihmisetkin käyttävät sitä viihdetarkoituksessa, tunnetaan ketamiini parhaiten niin sanottuna raiskaushuumeena.

Kauttaaltaan liikkuva keho

Norjalainen mies pysäytettiin vuonna 2009 rutiinitarkastukseen Kristiansandin tullissa, kun hän oli palaamassa lautalla Tanskasta. Miehen matkalaukusta löytyi tarantella eli lintuhämähäkki, mikä johti tietenkin tarkempiin selvitystoimiin, ja mies vietiin tutkittavaksi. Rajavartijoiden kulmat kohosivat, kun he huomasivat, että miehen koko vartalo näytti olevan jatkuvassa liikkeessä.

Varovasti riisuttujen vaatteiden alta paljastuikin jotain, mitä viranomaiset eivät olleet ennen nähneet, vaikka matelijoiden salakuljetus Norjaan onkin melko yleistä – ne ovat suosittuja lemmikkejä. Miehellä oli keskivartalonsa ympärille teipattuna 14 sukkaa, joissa jokaisessa oli kuningaspyton (katso kuva tästä). Yllätykset valitettavasti jatkuivat, kun mies laski housunsa: jalkoihin oli teipattu 10 tölkkiä, joista paljastui leopardigekkoja.

Advertisement

Kristiansandin poliisin mukaan mies selvisi noin 1250 euron sakoilla.

Huumeita värityskirjan sivuilla

Cape Mayn piirikunnan vankilassa, Yhdysvaltain New Jerseyssä, pyöritettiin kekseliästä huumeiden salakuljetusrinkiä vuonna 2011. Laittomuudet eivät todennäköisesti koskaan olisi selvinneet vankilan työntekijöille, ellei joku olisi vasikoinut ja käskenyt postinjakelussa ja -tarkastuksessa etsimään oranssia väriä.

Ja kyllähän sitä löytyikin, kun tiesi mitä etsiä!

Vartijat löysivät pari kuukautta kestäneen operaation jälkeen epäilyttäviä värityskirjoja, joiden sivuille oli oranssilla värillä maalattu epämääräisiä läiskiä.

Väri osoittautui testissä Suboxoneksi, joka on vahva kipulääke ja sitä käytetään opioidiriippuvuuksien korvaushoidossa. Lääkkeestä oli tehty tahnaa, joka ei sivuilla juuri vesivärityksestä eronnut.  Värityskirjat oli muutenkin väritetty huolimattomasti väriliiduilla ja yhdellä sivulla luki lapsen kirjoittamana ”Isille!”. Oranssilla lääkemaalilla oli väritetty muun muassa Lumikin ja Tuhkimon kuvia.

Kolme vankia ja kaksi vankilan ulkopuolista henkilöä joutui syytteeseen yhdessä listamme kekseliäimmistä salakuljetusmenetelmistä.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 uskomatonta Wikipedia-huijausta, jotka ehtivät levitä kenenkään epäilemättä

Julkaistu

Älä usko kaikkea, mitä luet Wikipediasta! Viimeistään nämä 10 Wikipedia-huijausta osoittavat, ettei se ole luotettava tietolähde.

Käytätkö Wikipediaa? Luotatko siihen? Ehkä nämä 10 Wikipedia-huijausta saavat sinut miettimään kahdesti, ennen kuin julistat faktana jotain sivustolta lukemaasi.

Vaikka usein painotetaan, että Wikipedia ei ole luotettava tietolähde, on se varmasti monelle ensimmäinen kohde, kun halutaan tietoa jostain asiasta. Olenko väärässä? Tiesit varmaan, että kuka vain voi muokata sivuston artikkeleita, joten sinne voi päätyä aivan mitä tahansa.

Vuonna 2001 perustettu digitaalinen tietosanakirja ei kuitenkaan ole täyttä kuraa, tutkimusten mukaan sen artikkelit ovat suurelta osin puolueettomia (Wikipedian perusperiaate) ja sisältävät vain pieniä asiavirheitä.

Mutta joskus mukaan mahtuu isompia kömmähdyksiä: olivat ne sitten eri kielisiltä sivuilta virheellisesti käännettyjä faktoja tai jonkun tahallisia kiusantekoja. Sadat Wikipedian työntekijät tarkastavat jatkuvasti sisältöä virheiden osalta, mutta yksin suomenkielisellä alustalla on reippaasti yli miljoonaa artikkelia, joten on päivänselvää, että seulan läpi pääsee väärää tietoa.

Yksi helppo tapa välttyä virheelliseltä tiedolta on tarkistaa aina lähde artikkelin lopusta, ja tietysti käyttää siinäkin kriittisyyttä. Välttämätön ominaisuus nykyajan tietotulvassa on medialukutaito, jonka pitäisi olla pakollinen oppiaine koulussa.

Advertisement

Listafriikki esittelee tällä listalla 10 uskomatonta Wikipedia-huijausta, joista osa ehti olla sivustolla useita vuosia ja toisaalta osa ehti vain tunneissa aiheuttaa suurta hämminkiä.

Jar’Edo Wens

Kalifornian osavaltion yliopistossa Sacramentossa työskentelevä filosofian professori Matthew McCormick alkoi saada tappouhkauksia vuonna 2012. Syy oli hänen ”Atheism and the Case Against Christ” -kirjansa, jossa arvostellaan voimakkaasti kristinuskoa.

Mutta se ei ole syy, miksi hänet on mainittu tällä listalla. Syy on se, että professori oli käyttänyt kirjansa teossa Wikipediaa lähteenään.

Kirjassa esitellään 500 jumalaa eri uskonnoista ja luettelossa on mukana muun muassa Jar’Edo Wens. Jar’Edo Wensilla oli oma, vuonna 2005 luotu, Wikipedia-sivu, jossa ei tokikaan ollut tekstiä kuin kaksi lausetta eikä yhtään viitteitä. Kyseinen hahmo oli myös lisätty aboriginaalien jumalolentojen listalle.

Neljän vuoden kuluttua sivulle lisättiin varoitus lähteiden puuttumisesta, mutta artikkelin alkuperäisestä luomisesta meni muutamaa kuukautta vaille 10 vuotta, kunnes maaliskuussa 2015 huijaus vihdoin selvisi. Jar’Edo Wens Wikipedia-huijaus oli ehditty lisätä myös esimerkiksi ranskan- ja turkinkielisille sivustoille ja, kuten edellä mainittuna, päässyt myös mukaan julkaistuun kirjaan.

Paljastumisensa aikoihin se oli Wikipedian historian pitkäikäisin väärennös, eikä artikkelin luojasta tiedetä muuta kuin että tietokoneen IP-osoite oli australialainen.

Advertisement

Mutta ehkä hänen nimensä on Jared Owens?

Nenäkarhu eli brasilialainen maasika

Newyorkilainen 17-vuotias Dylan Breves oli ollut lomailemassa Brasiliassa ja luullut veljensä kanssa Iguassun vesiputouksilla näkemäänsä eläintä maasiaksi. Hänelle selvisi kuitenkin, että se oli ollut koati eli nenäkarhu.

Koska nuori mies ei tykännyt olla väärässä (kuka siitä tykkäisi), meni hän muokkaamaan koatista kertovaa Wikipedia-sivua kesällä 2008 ja kirjoitti eläimen olevan tunnettu myös ”brasilialaisena maasikana”. Sen piti olla hauska vitsi, jonka Breves oletti poistuvan nopeasti, koska muokkauksessa ei oltu käytetty lähdettä. Toisin kävi.

Se, mitä tuosta vitsistä seurasi, on täysin käsittämätöntä.

Harmitonta huijausta, ”Koati, toiselta nimeltään brasilialainen maasika”, on käytetty useissa isoissa sanomalehdissä, muun muassa The Telegraphissa, josta lähdelinkki liitettiin Wikipediaan: oravanpyörä oli valmis.

Virhe on päätynyt myös kahteen painettuun kirjaan; ne on julkaissut arvostetut Chicagon ja Cambridgen yliopistot vuosia artikkelin muokkauksen jälkeen.

Advertisement

Wikipediaan saa kirjoittaa kuka tahansa

Kesällä 2006 Pulitzer-palkittu toimittaja Stacy Schiff kirjoitti The New Yorker -lehteen artikkelin Wikipediasta ja haastatteli siihen vain Essjay-nimimerkillä esiintyvää sivuston ylläpitäjää.

Essjay oli korkealle arvostettu kollega Wikipedian ylläpitäjien joukossa ja hänen CV:nsä oli vertaansa vailla. Hän oli tuplatohtori: teologisen filosofian ja kanonisen oikeuden aloilta sekä uskontotieteiden maisteri, joka opetti päivätyönään teologiaa yksityisessä yliopistossa. Kukaan yhtiössä ei kuitenkaan tiennyt hänen oikeaa nimeään; se on tapa, jolla Wikipedia toimii edelleen.

Hän oli haastattelun aikoihin kirjoittanut, muokannut ja tarkistanut Wikipedia-artikkeleita virheiltä muutaman vuoden ajan. Essjay oli vedonnut ”koulutukseensa ja kokemukseensa” ja käyttänyt asemaansa hyväkseen, kun lähteiden luotettavuuksia oli käsitelty Wikipedian työntekijöiden keskuudessa.

Mutta vasta lehtijuttu ja sitä seurannut siirtyminen Wikipedian sisaryhtiön, Wikian, palvelukseen herätti joissakin Wikipedia-kriitikoissa epäilykset.

Essjay paljasti viimein henkilöllisyytensä ja huijauksensa helmikuussa 2007. Hän oli 24-vuotias, koulut keskeyttänyt Ryan Jordan. Asioiden oikean laidan selvittyä Jordan sai potkut sekä Wikipediasta että Wikiasta.

Sivuston perustaja Jimmy Wales oli suuren kohun jälkeen ehdottanut taustojen varmistamista uusille työntekijöille, mutta yhteisö oli voimakkaasti sivuston perusperiaatteen, ”kuka vain voi kirjoittaa ja osallistua”, hylkäämistä vastaan.

Advertisement

Yhtiö ei tuon selkkauksen jälkeen ole enää koskaan saanut palautettua mainettaan vakavasti otettavana tietolähteenä. Ja The New Yorkerin artikkeli korjattiin vastaamaan totuutta.

Kuolleeksi julistetut julkkikset

Laulaja-näyttelijä Miley Cyrus kuoli auto-onnettomuudessa, senaattori Edward ”Ted” Kennedy menehtyi presidentti Barack Obaman virkaanastujaisten jälkeen ja räppäri Eminem on kuollut useaan otteeseen monin eri tavoin.

Siinä vain muutama Wikipedia-huijaus liittyen julkkisten kuolemiin. Valitettavasti Kennedyn kohdalla meni vain reilu puoli vuotta huijausartikkelista, kun hän kuoli syöpään elokuussa 2009.

Näyttelijä ja stand up -koomikko Sinbad joutui maaliskuussa 2007 myös huijarikirjoittajan uhriksi. Wikipediaan lisättiin tuolloin tieto, että hän olisi menehtynyt sydänkohtaukseen.

Mies itse sai kuulla virheestä, kun hänen tyttärensä soitti isälleen järkyttyneenä. Komediaa työkseen tekevä Sinbad piti huijausta ensin hauskana, kunnes alkoi saada satoja yhteydenottoja, joissa oltiin huolestuneita hänen terveydentilastaan.

Advertisement

Wrightbus myi toimintansa

Tämä virheellinen tieto ehti olla Wikipediassa vain 47 minuuttia, mutta ehti siinä ajassa saada 1500 ihmistä paniikin valtaan.

Marraskuussa 2015 pohjoisirlantilaisessa, linja-autoja valmistavassa, Wrightbus-yhtiön tehtaassa koettiin kauhunhetkiä. Joku omasta mielestään vitsikäs kansalainen oli kirjoittanut yrityksen Wikipedia- sivulle, että Wrightbus on myyty.

Ballymenan kaupungissa oltiin jo valmiiksi varpaillaan, koska kaksi isoa paikallista työllistäjää oli ilmoittanut siirtävänsä tuotantonsa muualle. Se tarkoitti lähes 2000 työpaikan lähtemistä Ballymenasta. Wrightbusin työntekijät uskoivat, että nyt he olisivat seuraavia.Valheellinen tieto levisi huolestuneiden ihmisten keskuudessa kulovalkean tavoin, mutta vielä tuolloin huoli oli aiheeton.

Valitettavasti syksyllä 2019 yhtiö oli ajautunut taloudellisiin ongelmiin ja tehtaan tuotanto lopetettiin. Englantilainen Bamfordin Bus Company lunasti Wrightbusin tytäryhtiökseen, työllistäen lopulta kuitenkin vain noin kolmasosan entisestä henkilökunnasta.

Bicholimin sota

Muistatko, kun koulussa opetettiin Bicholimin konfliktista? Se oli Portugalin ja Intian välinen yhteenotto vuosina 1640 ja 1641. Taisteluita käytiin lähinnä, nimensä mukaisesti, Bicholimin alueella, ja rauhanneuvottelujen seurauksena Goa vahvisti paikkansa itsenäisenä Intian osavaltiona.

Mitä? Et muista kuulleesi tästä? Kyse ei ole Mandela-efektistä (niistä voit lukea enemmän tämän linkin kautta). Kyseessä on tietenkin (tämän listan aihe mielessä pitäen) Wikipedia-huijaus. Tämä on huijaus, johon on todennäköisesti käytetty enemmän aikaa ja vaivaa kuin mihinkään muuhun huijausartikkeliin.

Advertisement

Se sisälsi 4500 sanaa. (Vertailukohtana: Tämä lukemasi lista on 1719 sanan mittainen). Artikkelissa oli paljon lähdeviittauksia ja se oli huolellisesti kirjoitettu. Vuonna 2007, vain pari kuukautta julkaisunsa jälkeen, se sai Wikipedialta ”hyvän artikkelin” aseman, jonka on nykypäivänä saavuttanut vain puoli prosenttia sivuston miljoonista artikkeleista. Lähteitä ei ilmeisesti kukaan tarkastanut kunnolla.

Kunnes viisi vuotta myöhemmin Wikipedian virheitä seulova ”ShelfSkewed” otti Bicholimin konfliktin suurennuslasinsa alle. Hän huomasi, että kaikki sivuston linkit johtivat takaisin kyseiseen Wikipedia-artikkeliin eikä yhtäkään lähteenä käytettyä kirjaa ollut olemassakaan.

Artikkeli poistettiin, mutta kuten joskus aiemminkin on tullut mainittua: se mikä on kerran laitettu Internetiin, tulee siellä pysymään hamaan loppuun saakka. Bichomin konfliktista kirjoitetaan blogeissa ja epäluotettavilla sivustoilla edelleen.

Läheinen ystävä epäiltynä Kennedyjen murhista

Tämä on Wikipedia-huijaus, joka sai sivuston muuttamaan käytäntöjään liittyen artikkeleiden luomiseen: ilman käyttäjätunnusta ei kuka tahansa voi aloittaa uutta sivua. Toisaalta artikkeleiden muokkaamiselle ei ole mitään rajoitteita.

Toukokuussa 2005 Wikipediaan luotu artikkeli toimittaja John Seigenthalerista ehti olla kaikkien käyttäjien nähtävillä useiden kuukausien ajan. Sivulla kerrottiin Seigenthalerin olleen epäiltynä presidentti John F. Kennedyn ja tämän veljen, oikeusministeri Robert F. Kennedyn, salamurhista.

Advertisement

Se ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa; itseasiassa Seigenthaler oli ollut Robert Kennedyn läheisimpiä ystäviä ja toiminut arkunkantajana tämän hautajaisissa.

Sanomattakin lienee selvää, että toimittaja ei jättänyt asiaa siihen. Brian Chase, 38-vuotias lähetti, joka lopulta paljasti olleensa huijausartikkelin takana, kertoi luulleensa Wikipedian olevan jonkinlainen pilailusanakirja, ja on saanut Seigenthalerilta anteeksi.

Huijaus nosti kohun, jota käsiteltiin isoissa televisio-ohjelmissa ja jopa Yhdysvaltain kongressilta vaadittiin toimia. Se oli ensimmäinen kerta kun Wikipedian uskottavuutta oli niin laajasti kyseenalaistettu julkisuudessa, ja vaikka suuret mediat kuinka painottivat, etteivät missään nimessä enää käytä Wikipediaa suorana lähteenään, pääsi tämän listan seuraava virhe kuitenkin livahtamaan editoinnista läpi.

Säveltäjän osuvat sitaatit

Maaliskuun 28. päivänä vuonna 2009 ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari Maurice Jarre menehtyi. Hän oli yksi aikansa arvostetuimmista elokuvamusiikin säveltäjistä, ja kuten kuvassakin voi hyllyllä nähdä, voitti hän töistään kolme Oscar-palkintoa.

Muutama tunti mestarin kuoleman jälkeen, päätti irlantilainen media-alan opiskelija Shane Fitzgerald muokata säveltäjän Wikipedia-sivua, ja siten testata median vastuullisuutta ja tarkkuutta. Hän lisäsi sivulle itse keksimänsä Jarren sitaatin:

Advertisement

Joku voisi sanoa koko elämäni olleen yksi, pitkä ääniraita. Musiikki oli elämäni, musiikki toi minut eloon ja musiikki on se, josta minut tullaan muistamaan, kun lähden. Kun kuolen, päässäni tulee soimaan viimeinen valssi, jonka vain minä kuulen.”.

Kansainvälinen media ei läpäissyt Fitzgeraldin koetta.

Vaikka valesitaatti ehti olla artikkelissa alle vuorokauden (se poistettiin puuttuvan lähdeviittauksen takia), olivat monet sivustot ympäri maailmaa ehtineet sen jo napata käyttöönsä, ja julkaisivat kaunista lauselmaa Jarren muistokirjoituksissa.

Kuukauden kuluttua Fitzgerald alkoi lähetellä mediataloille sähköpostia ja paljastaa huijauksensa; hän ei ollut ikimaailmassa uskonut sen menevän läpi ilman lähdettä. Monet mediat nimittivät nuorta miestä vandaaliksi, mutta The Guardian, yksi Ison-Britannian arvostetuimmista sanomalehdistä pyysi huolimattomuuttaan anteeksi ja myönsi lehtensä kuolinilmoitusten tekijöiden ottavan faktansa Wikipediasta.

Käytäntö on varmaan sittemmin muuttunut.

Advertisement

Chris Benoit’n vaimo on kuollut

Tämä Wikipedia-huijaus on surullisen kuuluisa.

Iltapäivällä, heinäkuun 25. päivänä vuonna 2007, poliisi löysi showpainija Chris Benoit’n, tämän vaimon Nancyn ja heidän seitsemän vuotiaan poikansa Danielin, kuolleina kotoaan. Hyvin nopeasti selvisi, että Benoit oli tappanut vaimonsa ja lapsensa, ja tehnyt sen jälkeen itsemurhan.

Karmivaa on se, että samana päivänä ruumiiden löytymisen kanssa, oli Benoit’n Wikipedia-sivulle kirjoitettu aamuyöllä, että mies ei osallistu painitapahtumaan, koska hänen vaimonsa Nancy oli kuollut. Muokkaus artikkeliin oli tehty yli 10 tuntia ennen surmatyön selviämistä. Kukaan ei siis tuolloin vielä tiennyt Benoit’n perheen tragediasta.

Poliisi tietenkin kiinnostui tästä mystisestä lisäyksestä, joka oli jo faktana päätynyt kansallisiin uutisiin. Kirjoittajan IP-osoite paikallistettiin aluksi Connecticutissa sijaitsevan showpainiorganisaatio WWE:n pääkonttorille, mutta lisääjäksi paljastuikin lähellä asunut 19-vuotias pahantekijä, jonka tiedetään aiemminkin lisäilleen Wikipediaan ties mitä huuhaata. Hän oli pahoillaan hirvittävästä sattumasta ja on kertonut perustaneensa kirjoituksensa vain netissä velloneisiin huhuihin.

Pirtelön kehittäjä keksi puluille suihkun

Orange Julius -hedelmäpirtelön kehittäjästä, Julius Freedista, kertova sivu oli täynnä toinen toistaan oudompia faktoja miehen elämästä. Erikoisen pirtelön kehittäjä oli todellinen monitoimimies: hän oli keksinyt ja valmistanut esimerkiksi kelluvan katkarapupyydyksen ja pulujen suihkukopin. Näin Wikipedia kertoi kesäkuusta 2005 maaliskuuhun 2010 asti.

Advertisement

Hauskinta kaikessa on se, että vuonna 1926 perustettu Orange Julius oli tehnyt laajan mainoskamppanjan, jossa oli käytetty materiaalina Wikipediasta löytyneitä ”faktoja”. Videolla oli haluttu tuoda esiin perustajan uskomattomia saavutuksia, mutta se on jäänyt epäselväksi, oliko mainos tehty kieli poskessa vai oikeasti huijaukseen haksahtaneena.

Ainakin virheet pysyivät Wikipedia-artikkelissa vuoden 2007 mainosvideon jälkeenkin vielä kolme vuotta, kunnes muuan Ken Jennings bongasi virheen. Jennings on yhdysvaltalainen tietokilpailulegenda, joka on muun muassa voittanut 74 peräkkäistä Jeopardy! -visaa.

Hän oli ollut varmaan lukemassa koko Wikipediaa läpi!?

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Hukkuminen on aavikolla yleisempi kuolinsyy kuin nestehukka – 5 kummastuttavaa ja kiinnostavaa faktaa

Julkaistu

Tässä tulee viisi kummallista ja kiinnostavaa faktaa elämän eri kulmilta.

Maailma on pullollaan kummallisia ja hauskoja faktoja, ja Listafriikkihän ottaa niistä kaiken ilon irti! Nippelitietoa ja faktoja ei voi koskaan oppia liikaa.

Tässä tulee viisi erikoista ja keskenään täysin erilaista faktaa, joita jakamalla voi jälleen kerran kerätä ihailua ja kunnioitusta. Valitse joukosta mieluisin tai vaikka kaikki lähimmäisille kerrottavaksi!

Ilmapalloeläimet ovat perua vanhasta rituaalista

Kun Henry Maar vuonna 1939 pellenä toimiessaan väänteli ilmapalloista eläimiä, ei hän varmaankaan tiennyt suorittavansa ikivanhaa asteekkien rituaalia. Sillä vaikka Maaria pidetään yleisesti tuon taiteenlajin pioneerina, ei hän todellakaan ollut ensimmäinen.

Nykyisen Meksikon alueella 1400-luvulla kukoistaneessa asteekkivaltakunnassa nimittäin puhalleltiin palloja ja taiteiltiin niistä eläimiä. Ilmapallot olivat toki hieman erilaisia. Asteekit valmistivat pallot kuivaamalla ja ompelemalla kissapetojen suolia ilmatiiviisti yhteen. Eläimen muodon saavuttamiseksi suoleen puhallettiin ilmaa pienissä osioissa, jotka aina täyttymisen jälkeen kierrettiin ilman sisällä pitämiseksi.

Näitä varhaisia ilmapalloeläimiä ei tehty vain huvin vuoksi, vaan valmistuttuaan ne sytytettiin tuleen uhrilahjana jumalille.

Viiksikuppi on ollut totisinta totta

Tiedättehän, kun netissä joskus törmää ”faktoihin”, joiden voi heti ensisilmäyksellä todeta olevan potaskaa. Täytyy myöntää, että kun näin kuvan 1800-luvulla käytössä olleesta viiksikupista, niin mielessä kävi, että tämä on vitsi ja hupikaupoissa nykyään myytävä esine.

Mutta suureksi ilokseni huomasin, että tosiaan, viktoriaanisesta Englannista muualle Eurooppaan levinnyt viiksikuppi on ollut totisinta totta ja tarpeellinen käyttöesine.

Advertisement

Tuolloin oli muodikasta, että miehet vahasivat viiksensä prameaan malliin. Kuuma tee tai kahvi olisi sulattanut vahan ja sotkenut herrojen taidokkaasti muotoillut viikset. Kupissa oli niin sanottu viiksisilta, joka suojasi karvoitusta juomalta. Kuppeja valmistettiin eri kokoisia ja mallisia, joista oli helppo valita omiin viiksiin parhaiten sopiva malli.

Vesi kuulostaa erilaiselta, kun sitä kaataa kylmänä tai kuumana

Meille ei ole mikään ongelma kertoa veden lämpötilaa (asteikolla kylmä-kuuma) sen äänen perusteella. Kuulostaa kummalliselta, mutta pitää paikkansa!

Viskositeetti on suure, jolla kuvataan nesteen kykyä vastustaa virtausta. Kuulostaa kovin monimutkaiselta, mutta otetaan esimerkki. Vesi valuu helpommin kuin öljy, joten sillä on pienempi viskositeetti. Öljy taas valuu helpommin kuin hunaja.

Pysähdytään hunajaan. Jos sitä lämmittää, tulee se silminnähden ”ohuemmaksi” ja juoksevammaksi. Vedellä tapahtuu sama ilmiö, se ei vain ole yhtä selvä. Kylmässä veden molekyylit hengailevat mieluummin porukoissa eivätkä ole kovin vikkelällä tuulella. Kuuman veden molekyyleilla on paljon energiaa ja ne liikkuvat ympäriinsä.

Tästä johtuu ero vesien äänessä ja hauskinta tosiaan on, että ihmiset osaavat helposti erottaa ne toisistaan. Voit testata tätä kaverilla: Kaada kahdesta kannusta vettä laseihin ja pyydä häntä silmät kiinni arvaamaan kumpiko on kylmää ja kumpi kuumaa.

Kaivonkannet ovat pyöreitä hyvästä syystä

Kuva: Pixabay

Kaduilla olevat kaivonkannet ovat lähes poikkeuksetta pyöreitä. Harva varmaan on miettinyt syytä pyöreyteen. Mutta ne eivät ole sen muotoisia vain ”koska ne ovat”, sillä oikean kokoinen pyöreä kansi ei pääse tippumaan kaivoon.

Jos kaivo ja sen kansi olisivat neliön muotoisia, mahtuu irti oleva kansi putoamaan kaivoon, sillä neliön lävistäjä (matka vastakkaisten kulmien välillä) on suurempi kuin sen sivu. Neliön mallisen kannen pitäisi toimiakseen olla siis paljon aukkoa suurempi.

Advertisement

Turvallisuussyiden lisäksi ympyrän muotoinen kansi on helppo irrottaa ja kiinnittää pyörittämällä.

Hukkuminen on aavikolla yleisempi kuolinsyy kuin nestehukka

Aavikosta tulee mieleen kuiva ja kuuma paikka. Kuitenkin vain toinen mielikuva on oikea, sillä virallisen määritelmän mukaan aavikko on paikka, jossa sataa vuosittain alle 250 millimetriä. Se voi olla vettä tai lunta.

Etelämanner on siis maailman suurin aavikko. Tämä fakta auttaa ymmärtämään sen, että maapallon aavikoilla kuolee enemmän ihmisiä hukkumisen kuin nestehukan seurauksena.

Mutta samaa pätee kaikilla aavikoilla – myös niillä kuumilla hiekka-aavikoilla, kuten Saharassa! Autiomaassa risteilee lukuisia puroja ja joenuomia, jotka ovat suurimman osan vuodesta tyhjillään. Mutta sitten kun aavikolla sataa, niin siellä sataa kunnolla.

Koska sade on harvinainen ilmiö, ei autiomaassa ole samanlaista vettä imevää maaperää kuin muualla, joten hiekka muuttuu nopeasti muistuttamaan upottavaa juoksuhiekkaa. Joten rajuilman aiheuttamat tulvat eivät ole ainoa vaara – hukkua voi myös hiekkaan!

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Tilaa ero tai ammattimainen surija hautajaisiin: 10 erikoista palvelua, jotka voi ostaa

Julkaistu

Nykyään saa ostettua vaikka minkälaisia palveluita. Onko näille tarvetta ja olisitko valmis maksamaan listan toimista jollekin?

Monet eivät osaa ajatellakaan, mitä kaikkea rahalla saa. Kertooko näiden palveluiden suosio jotain yhteiskunnasta, jossa elämme?

Nykyään kaikelle löytyy tekijä, joten jos jokin homma ei ole mieluisa, niin ei muuta kuin Internetiä selaamaan; eiköhän joku tarjoa haluamaasi palvelua! Töissä itkettää? Tilaa kyyneltenpyyhkijä. Et tiedä, kuinka kertoisit kumppanillesi halusta erota? Anna jonkun muun kirjoittaa sähköposti puolestasi.

Listafriikki kasasi tälle listalle kymmenen varsin eriskummallista palvelua – miten on, käyttäisitkö sinä näitä?

Ruoho vihreäksi

Suomessa harvoin on niin kuumia ja kuivia kesiä, että nurmikot menettäisivät vihreytensä kokonaan, mutta toisin on esimerkiksi Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Viime vuosikymmen oli historian kuivin, ja tilanne on 2020-luvun alkuvuosina vain pahentunut. Vedestä on jopa pulaa, ja siksipä osavaltiossa on säädetty laki, joka sallii nurmikoiden kastelun vain muutaman kerran viikossa.

Monet kalifornialaiset ovat vaihtaneet ruohikkonsa joko kiviin, aavikkokasveihin tai tekokukkiin, koska ruskeankeltainen nurmikko ei ole mikään mieltä ylentävä näky. Mutta jos nurmestaan ei halua luopua, voi turvautua David Bartlettin keksintöön. Hän on Xtreme Green Grass -yrityksensä kanssa vain puhelinsoiton päässä ja valmiina tulemaan maalaamaan nurmikon ja pihakasvit vihreiksi. Yhden neliömetrin saa ruohonvihreäksi noin kolmella eurolla.

Maali on Bartlettin nettisivujen mukaan täysin luonnonmukaista eikä vahingoita kasveja millään lailla. Se kuivuu vedenkestäväksi ja pysyy kasvien lehdillä jopa puolen vuoden ajan, tai siihen asti, että ruoho alkaa taas kasvamaan ja se pitää leikata. Jos kotipihastaan haluaa jouluksi talven ihmemaan, on Bartlettilla ratkaisu myös siihen: hän voi ruiskuttaa pihan valkoiseksi!

Advertisement

Tilaa ero

Jos parisuhde on vääjäämättä menossa kohti eroa, mutta et tiedä kuinka kertoisit erohaluistasi, niin Breakup Shop (suom. Erokauppa) tulee apuihin. Yksinkertaisuudessaan homma toimii niin, että tilaaja maksaa tekstiviestistä tai sähköpostista, jolla suhteen toiselle osapuolelle ilmoitetaan, että se on nyt loppu.

Palvelun hinta riippuu ilmoitustavasta: tekstiviesti maksaa 10 dollaria, kirje 20 dollaria ja puhelu 29 dollaria. Puhelu kestää vain minuutin, mutta nettisivujen mukaan se on tehokkain keino. Sadan sanan tekstiviestiä markkinoidaan niille, jotka ”eivät vain välitä tippaakaan”. Kirje on kaikkein hienostunein vaihtoehto, sillä sen yrityksen työntekijät kirjoittavat kauniille paperille ja tarjoavat vastaanottajalle myös osoitteen (tietysti omansa) mahdollista vastinetta varten.

Breakup Shop tarjoaa jättävälle osapuolelle mahdollisuuden ostaa jätettävälle lohdutuksesi muun muassa Netflix-tilauksen kuukaudeksi tai vaikka uuden pleikkaripelin. Ne muuten varmasti pehmentävät hienotunteista eroilmoitusta. Toivottavasti tämä palvelu ei ole kovin suosittu!

Pilaantuneita kukkia

Onko sinulla vihamiehiä, joille haluaisit jättää hienovaraisen vinkin, mutta palkkamurha ei ainakaan vielä tule kyseeseen? Entäs jos joku on juuri jättänyt sinut tilaamalla erotekstiviestin joltain yritykseltä? Dirty Rotten Flowers (suom. rumat pilaantuneet kukat) on vastaus ongelmaasi. Tämä vähän erilainen lähetyspalvelu toimittaa ei-mielitietyllesi mätänevän kukkakimpun.

Kukat toimitetaan kauniissa laatikossa, mutta sisältö on saajalle muistutus siitä, että tämä on tehnyt jotain väärin. Yhdessä valittavana olevassa kimpussa on jopa pehmonalle, jonka sisukset on vedetty pihalle, ja se pitää sylissään sydäntä, jossa lukee: ”I Love You, Not.”.

Täydellistä! Voisiko tämän palvelun saada myös Suomeen?

Kyyneltenpyyhkijä

Voitko uskoa, että tällainen palvelu on olemassa? Ikemeso Danshi -niminen palvelu toimittaa tarvittaessa japanilaiselle työpaikalle hyvännäköisen miehen pyyhkimään kyyneleitä. Jos tuntuu pahalta, mutta kyyneleet eivät ota tullakseen, voi paikalle tilattu herra näyttää surullisia videoita, jotka saavat kyynelkanavat aukeamaan. Ikemeso-miehet käyttävät kyynelten pyyhkimiseen vain laadukkaita, kankaisia nenäliinoja.

Nettisivuilla olevista kuvista voi valita haluamansa näköisen miehen ja päättää myös minkälaisen henkilön haluaa poskiaan kuivaamaan. Valittavana on muun muassa hammaslääkäri, ninja, paha poika ja komea laulaja.

Advertisement

Tämä on näitä juttuja, joita on vaikea uskoa todeksi. Mitä jos vain kaivaisi itse nessun taskusta?

Surija hautajaisiin

Jonkun työnä on käydä hautajaisissa. Ja ei, kyseessä ei ole pappi tai kanttori, vaan ammattimainen surija. Bisnes on ilmeisen kannattavaa ja nostaa jatkuvasti suosiotaan.

Tilatut surijat ovat olleet Kiinassa jo pitkään käytetty palvelu, mutta nyt ammattikunta on tekemässä aluevaltaustaan myös länsimaissa. Ammattisurija tekeytyy menehtyneen ystäväksi tai sukulaiseksi, ja syynä tähän on se, että haudattavan halutaan vaikuttavan suositummalta kuin pieni lähipiiri antaisi muuten ymmärtää.

Parhaat ammattisurijat tekevät taustatyön kunnolla ja kehittävät itselleen uskottavan tarinan omaisten avustuksella. Kyky itkeä on myös ehdoton ominaisuus, ja suosituimmat työntekijät saavatkin kyyneleet virtaamaan sormia napsauttamalla. Toiset joutuvat miettimään surullisia asioita, mutta kyyneleet ovat välttämätön osa työtä, jotta kaikki hautajaisvieraat ovat vakuuttuneita.

Vaikka työ kuulostaa pahimmalta mahdolliselta hommalta, ovat ammattisurijat ylpeitä siitä, että voivat auttaa kuolleen omaisia. Surijat tarjoavat eriasteisia paketteja: he voivat istua vain täytteenä kirkonpenkissä tai kiertää muistotilaisuudessa juttelemassa hautajaisvieraiden kanssa lohduttamassa näitä.

Ihmissuoja peittämään rekisterikilpi

Iranin pääkaupunki Teheran on, niin kuin useimmat maailman miljoonakaupungit, ongelmissa ajoneuvojen aiheuttamien pakokaasupäästöjen kanssa. Saasteita on yritetty vähentää asettamalla tullimaksuja ja homma on jopa viety niin pitkälle, että tietyillä teillä saa tiettyinä viikonpäivinä ajaa vain autoilla, joissa on pariton rekisterinumero. Puolet viikosta on pyhitetty parillisille numeroille.

Lakia on yritetty valvoa liikennekameroilla ja sakottamalla väärinä päivinä ajavia kuskeja, mutta iranilaiset ovat keksineet tapoja huijata systeemiä. Toiset ajavat peräluukut auki, mikä tietysti heti herättää virkavallassa epäilyksen.

Advertisement

Uusin trendi rekisterikilpien peittämiseen on ihmissuoja. Rekisterikilpien peittämisestä on tullut tuottoisa bisnes, ja palvelua tarjoavan henkilön voi palkata joko kävelemään auton taakse tai vaihtoehtoisesti hännystelemään skootterin kanssa, jos matkan on sujuttava vauhdikkaammin.

Halausjuhlat

Cuddle Party, halausjuhlat, on järjestö, joka pistettiin pystyyn ihmisen luontaisen läheisyyden tarpeen vuoksi. Kaikki tarvitsevat halausta, mutta turhan usein ihmiset joutuvat elämään ilman hellyyttä. Cuddle Party on ihmiskosketuksen positiivisten terveysvaikutuksen sanansaattaja.

Järjestön mukaan halausjuhlat opettavat osallistujille kommunikaatiotaitoja ja omien rajojen vetämistä. Koska halaaminen on erityistaito (?), on juhlien vetäjänä aina sertifioitu ja koulutettu halausohjaaja. Ohjaajaksi pääsee, jos käy yhden viikonlopun kestävän kurssin.

Halausjuhlissa pukeudutaan pyjamaan, kaikki seksuaalinen koskettelu on kiellettyä ja aina halaamaan mennessä on kohteelta pyydettävä lupa lähestymiseen. Vuodesta 2004 toiminnassa olleen järjestön juhliin voi osallistua ympäri Yhdysvaltoja, Australiassa ja useassa Euroopan maassa. Jos kiinnostuit halauksista, niin lähimmät sessiot järjestetään Tukholmassa.

Konsultaatiota raiskaajille

Asianajaja Hanna Stotland tarjoaa listamme ehkä kiistanalaisinta palvelua. Hän auttaa nuoria miehiä pääsemään sisään yliopistoon, mikä ei tietysti kuulosta ollenkaan huonolta jutulta. Mutta entä jos nuo kaikki pojat on potkittu ulos koulusta seksuaalisen häirinnän vuoksi?

Tutkimusten mukaan joka neljäs amerikkalainen nainen on opiskeluaikanaan joutunut kokemaan seksuaalista häirintää. Muutamien viimeisten vuosien aikana yliopistot ovat vihdoin alkaneet tarttumaan ongelmaan, ehkä medianäkyvyyden ja julkisen painostuksen vuoksi. Nykyään on mahdollista, että häirintää kokenut henkilö voi ilmoittaa asiasta opinahjonsa viranomaisille ilman poliisin mukaan tulemista. Päällekävijä voidaan siis erottaa määräaikaisesti tai kokonaan, vaikka häntä ei pidätettäisi ja tuomittaisi oikeudessa.

Merkintä raiskauksesta jää kuitenkin tietoihin, joten hyökkääjän mahdollisuudet päästä mihinkään muuallekaan opiskelemaan ovat heikot. Silloin Stotland astuu kuvaan. Hän tarjoaa omanlaistaan ”siivouspalvelua”, jossa valmistellaan pahoinpitelijän tarina sellaiseksi, että koulut voisivat hyväksyä hänet sisään. Stotland kehottaa asiakkaitaan odottamaan muutaman vuoden, että pahin kohu raiskauksen ympäriltä on laantunut, vaikka jupakkaa ei koskaan saa yrittää peitellä. Toisaalta raiskausta ei pidä ikinä myöntää, vaan lisätä tapahtuneeseen hieman mausteita: ”Tyttö oli hieman humalassa ja minä tein virheen, mutta ei hän ollut missään vaiheessa tajuton.”. Stotland nimittää tällaisia tilanteita ”harmaaksi alueeksi”.

Advertisement

Stotland on taitava työssään, sillä monet raiskaajat pääsevät hänen avullaan takaisin opiskelemaan. Konsultaatio ei toki missään nimessä ole halpaa lystiä, joten useimmat hänen asiakkaistaan tulevat rikkaista perheistä.

Tämä palvelu EI noussut Listafriikin suosikiksi. Lievästi sanottuna. Olisiko kimpullinen saksittuja ruusuja mitään?

Varaäiti

Tarvitsetko äitiä, mutta et erinäisistä syistä juuri tällä hetkellä omaa äitiä? Need A Mom -palvelun kautta newyorkilaiset voivat tilata äidin tunniksi noin 40 eurolla. Kymppiä halvemmalla ”äidin” kanssa voi käydä kirjeenvaihtoa tai tekstiviestikeskustelun.

Ja miksi tällainen palvelu sitten on olemassa? Yrityksen perustaja Nina Keneally, joka on itse sekä oikea että varaäiti, kertoo palvelun olevan huippusuosittu varsinkin nuorten, juuri omilleen muuttaneiden aikuisten keskuudessa. Varaäiti ei kyseenalaista elämänvalintojasi, vertaa sinua menestyvään siskoosi tai tuomitse uutta hiustyyliäsi, ystäviäsi tai vegaaniuttasi.

Sen sijaan varaäiti käy kanssasi kahvilla, silittää vaatteesi, leipoo lempikakkusi ja mikä parasta, ostaa oikealle äidillesi joulu- tai syntymäpäivälahjan puolestasi ja paketoi sen vielä kauniisti. Varaäiti voi auttaa myös esimerkiksi lääkärin löytämisessä ja muissa käytännön asioissa.

Kasvojenkohotus läpsimällä

Helppo kasvojenkohotus ilman neuloja, veitsiä tai kipua? Tai ainakin melkein ilman kipua. Mene läpsittäväksi!

Thaimaasta lähtöisin olevan kauneustrendin kerrotaan aktivoivan kasvojen lihaksia ja neljän käsittelykerran jälkeen vaikutus kestää jopa vuoden, jos muistaa lisäksi päivittäin huuhdella kasvonsa kylmällä vedellä. Esimerkiksi Botoxin teho kestää vain joitakin kuukausia.

Advertisement

Läpsintäterapia on juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää. Läpsijä laittaa musiikin soimaan, alkaa tanssimaan ja läpsimään avokämmenellä hoidettavan kasvojen ongelma-alueita. Auts! Tätä kasvojenkohotusmuotoa on saatavilla jo Yhdysvalloissa ja hoitoloiden työntekijät matkaavat jatkuvasti Thaimaahan lisäkoulutukseen, sillä eri kehon osille kehitetään jatkuvasti omia lyöntimenetelmiä. Kaksoisleuan jälkeen ensimmäinen kohde oli tietenkin takapuoli.

Onnistuisiko tämä ihan vain kotona itseään läpsien? Saa kokeilla ja raportoida tuloksista!

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 uskomatonta kertaa, kun eläimet joutuivat oikeuden eteen rikoksesta syytettyinä

Julkaistu

Minkälaisia oikeusjuttuja saadaan aikaan, kun rikoksesta syytetty on eläin? Tässä 10 erikoista tarinaa.

Hulluja oikeusjuttuja Listafriikki on ennenkin käsitellyt, mutta niissä ei ollut yhtäkään tapausta, jossa rikoksesta syytetty olisi ollut eläin. Tilanne korjataan nyt!

Iso osa tämän listan oikeusjutuista on peräisin Edward Evansin vuonna 1906 julkaistusta kirjasta The Criminal Prosecution and Capital Punishment of Animals (suom. Eläinten rikossyytökset ja kuolemantuomiot). Kirjassa on lähes neljänsadan sivu verran juttuja eläimistä, jotka syystä tai toisesta joutuivat aikoinaan oikeuden eteen.

Varsinkin keskiajalla ja sen jälkeen noin 1800-luvulle asti eläimet eivät olleet mitenkään harvinainen näky oikeussaleissa. Koska ihmiset olivat innoissaan tuomitsemassa toisiaan teloitettavaksi, ei rikoksesta syytetty eläin vähentänyt mielenkiintoa; päinvastoin. Toki listalle pääsee tuoreempiakin vankilatuomioita – niitä on nähty 2000-luvullakin.

Tässä siis rikoksesta syytettynä olleet eläimet ja niiden käsittämättömät tuomiot: monesti se, päätyikö eläin hirtettäväksi tai roviolle, riippui puolustusasianajajan ammattitaidosta.

Rotat saivat loistavan asianajajan

Barthélemy de Chasseneuz oli 1500-luvun Ranskassa arvostettu lakimies ja osittain hänen kirjoihinsa pohjautuva Ranskan siviililaki on toiminut lainsäädännön perustana monessa Euroopan maassa ja maailmanlaajuisesti Ranskan entisissä siirtomaissa. Kaikkein kummallisimman oikeusjuttunsa De Chasseneuz otti vastaan Autunin kaupungissa vuonna 1506. Hän toimi puolustusasianajaja rotille, joita syytettiin ohrasadon tuhoamisesta.

Rikoksesta syytettyinä olleet rotat oli tietenkin kutsuttu oikeuteen kertomaan oman kantansa ja kuulemaan tuomionsa. De Chasseneuz sai ensinnäkin viivytettyä käsittelyn aloittamista sillä, että hän vaati syyttäjää osoittamaan juuri ne rotat, jotka olivat vastuussa ohran syömisestä. Valamiehet päätyivät kinkkisessä tilanteessa siihen, että kaikki alueen rotat oli kutsuttava oikeuteen.

Advertisement

Sitten De Chasseneuz kertoi tuomarille ja valamiehille, etteivät hänen asiakkaansa mitenkään voineet saapua paikalle, sillä ne olisivat kaupunkiin tullessaan vaarassa joutua kissojen ja koirien saaliiksi. ”Jos ihmisenkään ei tarvitse tulla oikeuteen kuolemanvaaran uhatessa, niin miksi eläinten pitäisi ottaa sellainen riski?”, kysyi De Chasseneuz kirkkain silmin tuomarilta. 

Hommansa osaava De Chasseneuz yhdisteli puolustuspuheessaan nerokkaasti lakikieltä ja kristillisiä oppeja, ja lopulta voitti tuon käsittämättömän oikeusjutun. Ilman seuraamuksia rotat eivät kuitenkaan päässeet, sillä oikeus katsoi, että sopiva rangaistus olisi puhuttelu pellon reunalla. Jos rotat eivät noudattaisi ohjeita, oli seuraavakin voimakeino jo valmiiksi mietitty: paikallinen piispa tulisi erottamaan rotat kirkosta.

Tarina ei kerro, että jättivätkö rotat ohrapellon uhkailujen jälkeen rauhaan. Voimme vain arvailla…

Kaikki kotieläimet hirsipuuhun

Useimmiten eläimiin sekaantuminen johti sekä tekijän että uhrin tuomitsemiseen. Vastaanottava osapuoli nähtiin yhtälailla syyllisenä, joten uhrien syyllistäminen on osattu jo satojen vuosien ajan. Ja ilmeisesti eläimiin sekaantuminen ei ennen muinoin ollut mitenkään harvinaista. 

Kesäkuussa vuonna 1662 yhdysvaltalainen herra Potter joutui oikeuteen jäätyään kiinni oman koiransa raiskaamisesta. Connecticutissa järjestetyssä oikeudenkäynnissä tuomarina toimi muuan Cotton Mather, joka oli muutamia vuosikymmeniä myöhemmin merkittävässä roolissa joukkohysteriaan yltyneissä Salemin noitavainoissa (Lue niistä lisää tästä: Salemin noitaoikeudenkäynnit: 10 pimeää faktaa noitavainoista).

Herra Potterin tiedettiin olleen ”harras kristitty ja kova rukoilemaan”, mutta se ei auttanut oikeudessa, sillä häntä syytettiin lukuisista luonnottomista kanssakäymisistä, jotka olivat jatkuneet viidenkymmenen vuoden ajan. Potterin vaimo tiesi miehensä touhuista, mutta ilmeisesti katsoi tämän ällöttäviä mieltymyksiä sormiensa välistä.

Advertisement

Uskottiin, että Potterin oli jo nuorena poikana ottanut valtaansa ”epäpuhdas pahuus”, joka oli pakottanut hänet näihin tekoihin. Paholaisen osallisuus ei kuitenkaan pelastanut Potteria tai sen puoleen hänen uhrejaankaan.

Niinpä hirsipuuhun tuomittiin sekä Potter että yksi aikuinen lehmä, kaksi hiehoa, kolme lammasta ja kaksi emakkoa. Ne olivat ainoat silloin hengissä olleet uhrit, ja ne todettiin yhtälailla syyllisiksi kauheuksiin.

Saatanallinen kukko, joka muni

Vuonna 1474 Baselissa, Sveitsissä, oikeuden eteen saateltiin saatanallisesta rikoksesta syytetty kukko. Kukko oli tehnyt ”kauhean ja luonnottoman rikoksen”; nimittäin muninut munan.

Baselin raastuvanoikeus piti munimista merkkinä vääräuskoisuudesta, koska syytetyn ajateltiin tuottavan basiliskeja. Basiliski taas on kukon munimasta munasta täysikuun aikaan syntyvä lohikäärmettä muistuttava taruolento, jonka uskottiin keskiajalla olevan aivan todellinen hirviö. Se sai tarun mukaan alkunsa sammakon tai käärmeen hedelmöittäessä pahaa-aavistamattoman kukon. 

Joten kukko tuomittiin poltettavaksi elävältä. Suuri joukko ihmisiä kokoontui seuraamaan tuomitun teloitusta, mihin suhtauduttiin samalla vakavuudella kuin (ihmis)kerettiläisten roviolla polttamiseen. Tarinan mukaan pyöveli avasi nuotiossa kärventyneen kukon ja löysi sen sisältä vielä kolme munaa lisää.

Jälkeenpäin on arveltu, että kukko taisi ollakin kana. No shit!?

Advertisement

Murhaajasiat

Vuonna 1494 Clermontissa, Ranskassa, sattui ikävä välikohtaus. Erään perheen kotieläimenä pidetty sika hyökkäsi terassilla kehdossa nukkuneen vauvan kimppuun ja ”kuristi ja tukehdutti lapsen hengiltä”. Kaiken lisäksi se söi vauvan kasvot ja kaulan. 

Oikeudessa tämä rikoksesta syytetty ei kyennyt esittämään hyväksyttävää puolustusta, joten se tuomittiin todistajanlausuntojen perusteella murhaajaksi. Raskauttavana asianhaarana pidettiin surman tapahtumista pääsiäisenä, koska sika ei ollut osoittanut minkäänlaista kunnioitusta juhlapyhää kohtaan. Tuomari määräsi sian hirtettäväksi, jotta se toimisi muille sioille esimerkkinä siitä, mihin tuollainen julma teko voi johtaa.

Vaikka tälläkin listalla on nähtävissä monia tuomion saaneita elämiä, olivat siat oikeudessa kaikkein yleisin näky (ihmisten jälkeen). Lapsilla oli paha tapa leikkiä sikolättien välittömässä läheisyydessä, ja jos aitaukseen sattui vahingossa putoamaan, oli kohtalo melko varmasti sinetöity kaikkiruokaisten possujen käsittelyssä.

Yllä oleva kuva on maalaus niin ikään ranskalaisesta oikeuskäsittelystä, jossa vuonna 1457 emakko porsaineen oli syytettynä pienen lapsen ahmimisesta. Emäsika tuomittiin kuolemaan, mutta porsaat armahdettiin, sillä niiden nähtiin vain seuranneen emonsa huonoa esimerkkiä.

Mary-norsun lynkkaus

Sparksin kuuluisa sirkus saapui syyskuussa 1916 Erwinin kaupunkiin Tennesseessä, Yhdysvalloissa. Erwinissä sirkus palkkasi Mary-norsun hoitajaksi hotellisiivoja Red Eldridgen, jolla ei tietenkään ollut minkäänlaista kokemusta eläinten käsittelystä. 

Tapahtumien kulku vaihtelee lähteestä riippuen: jossain Maryn kerrotaan häiriintyneen kadulla olleesta vesimelonista, jolloin Eldridge löi sitä metallikoukulla, toisaalta Maryn epäiltiin kärsineen hammastulehduksesta, mikä sai sen käyttäytymään arvaamattomasti. Oli syy mikä tahansa, niin Mary nappasi Eldridgestä kiinni kärsällään, paiskasi tämän maahan ja astui miehen pään päälle kauhistuneen väkijoukon seuratessa vieressä. Paikalla olleet tulistuivat Murhaaja-Maryksi nimitetyn norsun toiminnasta ja alkoivat huutaa yhteen ääneen ”Tappakaa norsu!”. Joku yritti siinä paikassa jopa ampua eläintä pistoolillaan, mutta pienet luodit eivät lävistäneet norsun paksua nahkaa.

Vaikka Mary oli sirkukselle korvaamattoman arvokas, oli kaupunkilaisten paine liian kova – Mary oli teloitettava. Paikallinen sheriffi mietti useita teloituskeinoja ampumisesta sähköiskuun, mutta lopulta päädyttiin hirttotuomioon. Norsua varten rakennettiin oma hirttolava ja paikalle tuotiin junanvaunuun kiinnitetty nosturi. Sitten Maryn kaulan ympärille laitettiin paksu kettinki ja se nostettiin puoleksi tunniksi ilmaan roikkumaan tuhatpäisen ihmisjoukon seuratessa innokkaana ympärillä.

Advertisement

Rikoksesta syytetty aasi oli viaton uhri

Ranskalaisessa Vanvresin kaupungissa, lähellä Pariisia, eli vuonna 1750 mies nimeltään Jacques Ferron. Ferron oli eläimiinsekaantuja.

Erään kerran hän jäi verekseltään kiinni aasitamman raiskaamisesta ja joutui siitä oikeuden eteen. Kuten olemme listan aikana jo oppineet, ajan tapoihin kuului se, että myös seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutunut aasi oli samassa oikeudenkäynnissä rikoksesta syytettynä.

Oikeuteen tuotiin luonnetodistajaksi muun muassa paikallisen luostarin johtaja, joka kertoi tunteneensa syytetyn neljän vuoden ajan ja todisti tämän ”aina olleen siveellinen ja hyväkäytöksinen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, eikä koskaan ollut tehnyt mitään skandaalimaista”. Pappi puhui tietenkin aasista.

Ferron todettiin syylliseksi ja poltettiin roviolla, mutta aasitamma pääsi vapaaksi, koska oikeus näki ettei se ollut ottanut rikokseen osaa omasta vapaasta tahdostaan.

Katya-karhu joutui ihmisten vankilaan

Vaikka monet tämän listan tarinoista ovat peräisin satojen vuosien takaa niin on eläimiä aivan hiljattainkin tuomittu rikoksista. Kazakstanissa vuonna 2004 poliisi tutki tapausta, jossa entinen sirkuskarhu oli raadellut ihmisiä leirintäalueella, jossa sitä pidettiin häkissä.

Telttailijoita viihdyttänyt Katya-karhu oli käynyt ainakin kahden ihmisen kimppuun: kerran 11-vuotias poika oli mennyt liian lähelle häkkiä ja toisella kertaa juopunut 28-vuotias mies oli yrittänyt sanoa karhulle käsipäivää. Näiden tapausten jälkeen Katya otettiin viranomaisten haltuun, ja koska mikään eläintarha ei suostunut ottamaan ”verenhimoista” karhua vastaan, passitettiin se ihmisille tarkoitettuun vankilaan.

Karussa Kostanayn rangaistussiirtolassa Katya eli yhdessä 730 muun vangin kanssa. Murhaajat ja muut pahamaineiset rikolliset olivat innoissaan vankilan ainoasta naaraspuolisesta vangista ja he syöttivät Katyalle ruoantähteillä. Ihmiselle tarkoitetussa sellissä asuminen ei ollut karhulle sopiva elinympäristö, vaikka sille rakennettiin oma pieni allaskin.

Advertisement

Vaikka muille vangeille aviolliset tapaamiset olivat sallittuja, ei vankilaan voitu tuoda uroskarhua Katyaa tapaamaan – sekös sapetti niin henkilökuntaa kuin vankejakin. Vankien koulutuksesta vastaava Azamat Gapbasov harmitteli jokunen vuosi sitten sitä, että myöskään keinohedelmöitys ei ole sallittua. Onneksi ajatukset eivät edenneet haaveilua pidemmälle ja Katyan kakkukin tuli lopulta päätökseensä.

Vuonna 2019, viidentoista vuoden vankilatuomion jälkeen, Katya siirrettiin pieneen eläintarhaan Abkshinossa, jossa se on saanut tutustua tarhan uroskarhuun ja saa elää ”luonnollisemmassa” ympäristössä. 

Kostanayn vankitoverit jäivät kaipaamaan karhua niin paljon, että vankilan pihaan on nostettu patsas Katyan kunniaksi.

Tottelevaiset termiitit

Vuonna 1712 brasilialainen Pyhän Antonioksen munkkiluostari oli tuskissaan termiittien kanssa. Termiitit söivät munkkien ruokaa, mutta mikä pahempaa, ne järsivät myös pienen rakennuksen seiniä ja kaivoivat tunneleita sen perustuksiin. Pulma päätettiin ratkaista pitkäksi venähtäneessä oikeuskäsittelyssä.

Rikoksesta syytettyinä olleiden termiittien puolustusasianajaja vetosi siihen, että hyönteiset olivat Luojan luomia olentoja ja siten niillä oli myös oikeuksia: ne olivat olleet paikalla paljon munkkeja kauemmin ja harjoittivat vain kiistämätöntä omistusoikeuttaan. Katoliset munkit olivat aikoinaan itse tunkeutuneet luvatta niiden maille.

Lopulta asiassa päästiin sopimukseen ja kantaja (tässä tapauksessa munkit) määrättiin tarjoamaan termiiteille uusi elinympäristö. Asiakirjojen mukaan tuomio luettiin suureen ääneen termiittikeon edessä ja käsittelyä dokumentoinut munkki kirjoitti ”termiittien tulleen ulos jonossa ja marssineen suoraa päätä sovitulle alueelle”. Kirjuri uskoi tuon olleen ”ratkaiseva todiste siitä, että kaikkivaltias tuki oikeuden päätöstä”.

Advertisement

Hartlepoolin apina

Napoleonin sotien aikaan, 1800-luvun alkupuolella, Englannissa kammoksuttiin kaikkea ranskalaista. Vettä myllyyn löivät vielä sanomalehtien pilakuvat, joissa ranskalaiset kuvattiin raakalaismaisina ja karvaisina; usein hännillä varustettuina.

Hartlepoolin kaupunki sijaitsee melko pohjoisessa, joten siellä tuskin monikaan oli oikeasti nähnyt ketään Ranskasta kotoisin olevaa, joten mielikuvat perustuivat merimiesten ja kauppiaiden tarinoihin sekä äsken mainittuihin pilakuviin. Paikalliset olivat siis kauhun vallassa, kun eräänä päivänä kalastajapitäjän rantaan lipui haaksirikkoutunut ranskalaislaiva. 

Kun hylkyä lähdettiin tutkimaan, löytyi sieltä yksi ainoa matkustaja: apina. Paikalliset tietenkin olettivat, että tuo otus oli arkkivihollinen Manner-Euroopasta. Apinaa kuulusteltiin oikeudessa ja sitä yritettiin saada tunnustamaan henkilöllisyytensä. Rikoksesta syytetty ei (yllätys, yllätys) kyennyt vastaamaan vakoilusyytöksiin, joten se tuomittiin kuolemaan. Apina kuljetettiin kaupungin torille, jossa se hirtettiin väkijoukon hurratessa ympärillä.

Hartlepoolin asukkaita kutsutaan tänäkin päivänä ”apinan hirttäjiksi” ja kaupungin urheiluseurojen maskotit ovat mitäs muitakaan kuin apinoita. Historioitsijat ovat hieman jakautuneet mielipiteissään: Toisten mielestä hirtetty olento oli nimenomaan apina. Toisten mielestä tarina Hartlepoolin apinasta on vielä synkempi. Tuohon aikaan nuoria poikia pestattiin sotalaivoihin valmistelemaan tykit ampumiskuntoon – heitä kutsuttiin ”ruutiapinoiksi”. Saattaa siis hyvinkin olla, että englantilaiset hirttivät lynkkausmeiningillä lapsen.

Joka tapauksessa Hartlepoolissa ollaan hyvin ylpeitä erikoisesta historiasta ja kaupungin satamassa on parikin hirtetylle apinalle pystytettyä patsasta.

Sadon tuhonneet maamyyrät

Nykyään jos hiiret tai myyrät aiheuttavat tuhoa viljelyksillä tai niitä nähdään missä tahansa kiinteistössä, yritetään niistä hankkiutua eroon keinolla millä hyvänsä. Ja nopeasti. Ajat olivat toiset vuonna 1519, kun nykyisen Italian alueella sijaitsevassa Stelvion kaupungissa pohdittiin, mitä satoa tuhoaville maamyyrille eli kontiaisille pitäisi tehdä.

Kaupunkilaiset kerääntyivät oikeuteen käsittelemään viljaa syövien ja kaivamillaan käytävillä maaperän hedelmättömäksi tekevien kontiaisten kohtaloa. Toisten mielestä oli liian julmaa tappaa eläimiä; varsinkin niitä, jotka olivat tiineenä tai imettivät poikasiaan.

Advertisement

Kunnon oikeusistunnon tapaan maamyyrille oli osoitettu puolustusasianajaja Hans Grinebner, jonka mukaan rikossyytteelle ei ollut pohjaa. Puolustus perusti väitteensä sille, että maamyyrien toiminta oli täysin luonnollista eikä ihmisten pitäisi valittaa sellaisesta. Syyttäjänä toimineen Schwarz Miningin mukaan maamyyrien tihutyöt olivat tuhonneet satoa niin laajalti, etteivät kaikki kyenneet enää maksamaan vuokriaan.

Tuomari päätti jutun kantajan eduksi: taloudelliset tappiot olivat niin mittavat, että kyläläisillä oli oikeus hankkiutua tuholaisista eroon. Päätökseen tyytymätön Grinebner valitti tuomiosta ja vaati, että tappamisen sijaan hänen asiakkailleen oli löydettävä toinen sijoituspaikka. Lisäksi hän esitti, että karkotetuille asiakkaille taattaisiin turvallinen siirtyminen uusiin maisemiin, etteivät kaupungin kissat ja koirat kävisi niiden kimppuun.

Valitus meni läpi, ja tuomari antoi vielä yhden lisämyönnytyksen: Ne kontiaiset, jotka odottivat poikasia tai joilla oli pesue huolehdittavanaan, saivat 14 päivää lisäaikaa muuton järjestämiseen.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Silkasta tyhmyydestä jaettava Darwinin palkinto – 10 idioottimaista voittajaa

Julkaistu

Darwinin palkinto jaetaan vuosittain sellaisille henkilöille, jotka ovat jollain idioottimaisella tavalla poistaneet itsensä ihmislajin keskuudesta. Listafriikki esittelee nyt 10 menetettyä järjenjättiläistä.

Darwinin palkinto on kyseenalainen kunnia, joka jaetaan henkilöille, jotka ovat idioottimaisella toiminnallaan edistäneet ihmislajin selviytymismahdollisuuksia.

Charles Darwin esitti vuonna 1859 julkaistussa Lajien synty -kirjassaan teorian, jonka mukaan lajit kehittyvät sopeutumaan ympäristöönsä. Vuodesta 1993 jaettu Darwinin palkinto on ylistys niille henkilöille, jotka ovat typerillä neronleimauksillaan onnistuneet poistamaan itsensä ihmisen geenipoolista eli heidän geeninsä eivät enää vaikuta tuleviin sukupolviin, joten lajimme on sitä kautta vahvempi.

Ihmisyksilöt, joille Darwinin palkinto on myönnetty, ovat oiva osoitus siitä, miten luonnonvalinta pyyhkii mennessään ne, joilta yksinkertaisesti puuttuu maalaisjärki.

Listafriikki kasasi vuosien varrelta käsittämättömimmät toilailut, jotka erinomaisesti istuvat ”ei näin” -sanaparin alle.

Rengas väärässä paikassa

Palokunta joutuu välillä pelastamaan ihmisiä mitä kummallisimmista tilanteista. Hankalaan paikkaan jumittuneet seksilelut eivät ole mikään harvinainen syy soittaa hätänumeroon.

Toukokuussa 2014 palomiehet soitettiin paikalle Keski-Lontoossa sijaitsevan sairaalan ensiapuun, sillä sinne tuotu mies oli niin pahassa kiipelissä, että hoitohenkilökunnalla ei ollu oikeita välineitä tämän vapauttamiseen.

Advertisement

Kokeilunhaluinen mies oli ujuttanut kaiken ”alakerrastaan” löytyvän titaanista valmistetun penisrenkaan läpi. Renkaan tiukkuus ja ruumiinosien turpoaminen olivat kuitenkin tehneet renkaan poistamisesta mahdotonta. 

Pahimman virheen nimettömänä pysyvä potilas oli kuitenkin tehnyt siinä vaiheessa, kun hän oli odottanut häpeissään kolme kokonaista päivää, josko tilanne ratkeaisi itsestään. Ei ollut ratkennut.

Yleensä tällaisissa tilanteissa lääkäri tyhjentää pakkautuneen veren neulalla ja renkaan saa vedettyä helposti pois. Kolmen päivän jälkeen vastassa oli kuitenkin tumman violetti paketti, jonka purkamiseen tarvittiin järeämpää kalustoa. Valitettavasti rengas, joka oli saattanut kantajansa sukukalleudet kuolion partaalle, ei katkennut ilman ongelmia, joten lääkärit päätyivät äärimmäiseen ratkaisuun.

Miehelle jouduttiin suorittamaan täydellinen kastraatio eli kaikki pois, mikä tietenkin johti suvunjatkamiskyvyn menettämiseen. Harva Darwinin palkinnon saaja on hengissä, mutta kriteerinä onkin se, ettei henkilö enää pääse siirtämään geenejään eteenpäin. Tämä mestari pääsi harvojen ja valittujen joukkoon!

Mitä minä juuri join?

Helmikuussa vuonna 2012 pohjoiscarolinalainen Gary Banning oli ystävänsä luona juhlissa. Hän huomasi pöydällä salsapurkin, jossa vaikutti olevan jotain juomaa. Sen enempää asiaa tutkimatta tai kyselemättä Banning päätti kiskaista ilmaisen viinan kurkustaan alas.

Purkki oli todellisuudessa täynnä bensiiniä, jota Banningin ystävä käytti rasvan puhdistamiseen. Muu juhliva väki sai hyvät naurut, kun 43-vuotias Banning purskautti bensat suustaan pitkin vaatteitaan.

Advertisement

Mies halusi ottaa muihin vähän etäisyyttä ja rauhoittua ikävän sattumuksen jälkeen, joten tupakkamiehenä hän suuntasi luonnollisesti ulos. Sen enempää asiaa ajattelematta Banning laittoi tupakan huuleen ja napsautti sen sytkällä palamaan. Ei tarvi olla kummoinenkaan Sherlock Holmes päätelläkseen seuraukset.

Banningin suu ja vaatteet leimahtivat liekkeihin, ja vaikka ambulanssi saatiin nopeasti paikalle, olivat vammat liian vakavat hänen pelastamisekseen.

Hissikiukku

Tieraivo on hyvin yleinen ongelma, joka aiheutuu muiden hölmöstä liikennekäyttäytymisestä. Tieraivoajat eivät luonnollisesti näe itsessään mitään vikaa. Hieman harvinaisempi vaiva on hissikiukku, oletko kuullut siitä? Ei varmaan hirveän moni muukaan, sillä mikä hissillä matkustamisessa voisi saada raivon valtaan. 

Esimerkiksi se, että joku hississä jo sisällä oleva painaa nappia juuri kun olet kiiruhtamassa mukaan, ja ovet sulkeutuvat edestäsi. Eteläkorealainen herra Lee, joka on muuten valittu vuosisadan Darwin palkinnon saajaksi, ei sulattanut tappiotaan jäätyään hissistä ulos, vaan päätti purkaa turhautumistaan ajamalla skootterimallisella pyörätuolillaan päin asiaan täysin syyttömiä hissin ovia.

Ensimmäisellä törmäyksellä Lee sai aiheutettua lommon metallioviin, mutta se ei riittänyt. Hän otti vauhtia hieman kauempaa ja kiihdytti uudelleen päin ovia, jotka valitettavasti antoivat periksi ja aukesivat juuri oikealla (tai Leen näkökulmasta katsottuna väärällä) hetkellä.

Lee syöksyi kohtalokkaasti avonaiseen hissikuiluun. Poliisiin mukaan kuolemaan johtanut tapaturma johtui siitä, että Lee oli suuttunut hissinnappia painaneelle naiselle. Daejonin kaupungissa sijaitseva kauppakeskus lupasi vahvistaa hissin ovia, jotta vuonna 2010 tapahtunut onnettomuus ei toistuisi.

Advertisement

Vaihtoehtoisesti voi myös yrittää olla ajamatta ovia päin!?

Ironia täydessä komeudessaan

Jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa ei ole pakko käyttää kypärää, kun ajaa moottoripyörällä. New York on kuitenkin yksi niistä, joissa on lain mukaan kypäräpakko. 

Vuonna 2011 Syracusen lähellä järjestettiin kypäräpakkoa vastustava mielenilmaus, johon osallistui 550 moottoripyöräilijää. Philip A. Contos, 30 vuoden kokemuksen omannut motoristi, oli yksi niistä mielenosoitusajossa mukana olleista, jotka lähtivät matkaan paljaalla päällä.

Contos kuitenkin menetti pyöränsä hallinnan, lensi sarviensa yli ja laskeutui pää edellä asfalttiin. Hän menehtyi onnettomuuspaikalle. Mielenosoitusta järjestämässä olleen Thomas Altonin mukaan Contos oli ajanut itselleen outoa moottoripyörää ja ajo oli ollut siitä syystä haparoivaa. Paikallisen poliisin mukaan mies olisi todennäköisesti jäänyt henkiin, jos hänellä olisi ollut kypärä päässään. 

Vaikka ilman kypärää ajaminen kuulostaa täysin aivottomalta touhulta, ovat monet osavaltiot, moottoripyöräjärjestöjen lobbauksen vuoksi, kumonneet kypäräpakkoja ja tehneet käyttämisestä vapaaehtoista.

Annetaanko kaikille heti suosiolla muutama Darwinin palkinto?

Advertisement

Markuksen evankeliumi ei pitänytkään paikkaansa

Pienessä yhdysvaltalaisessa Jensonin kaupungissa on helluntaikirkko, jossa pastorit käsittelevät messujen aikana myrkyllisiä käärmeitä. Käytäntöä harjoitetaan syvällä Appalakkien vuoristossa, Kentuckyn osavaltiossa, ja se pohjautuu erääseen Markuksen evankeliumin jakeeseen. Vaarallisten matelijoiden kanssa leikkimisen on tarkoitus osoittaa seurakunnalle, että Jumala suojelee kaikelta pahalta. 

Kirkolla on tiukka linja, joka kieltää käärmenpureman saanutta henkilöä hakeutumasta lääkärin hoitoon, koska Jumala kyllä huolehtii omistaan.

Vuonna 2015 John David Brock, yksi seurakunnan pastoreista, joutui käärmeen puremaksi, eikä tietenkään lähtenyt vastamyrkkypiikille. Paikallisen sheriffin mukaan Brock poistui toimituksen jälkeen veljensä luo ja menehtyi myöhemmin myrkytykseen. Brock ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen, saman kohtalon kokenut pastori.

Pastorin kadonneet taikavoimat

Jatketaan kirkollisella teemalla ja pysytään myös samassa vuodessa. Vuosi 2015 ei selvästikään ollut pastoreille suotuisaa aikaa.

Zimbabwelainen pastori Shamiso Kanyama oli vahvasti sitä mieltä, että hänellä oli Jumalan suoma lahja parantaa ihmisiä. Itsensä profeetaksi julistanut Kanyama oli kutsuttu Muzarabanin alueelle puhdistamaan erään perheen talo pahoista hengistä. Perheen miehet olivat pyytänyt Kanyamaa apuun, koska jokin mystinen tauti tappoi suvun jäseniä.

Kanyama tarvitsi kuitenkin apua pystyäkseen suorittamaan parantavan seremonian kokonaiselle talolle, joten hän pyysi miehiä hautaamaan itsensä elävältä maahan. Maaperän oli tarkoitus antaa hänelle lisää voimia.

Advertisement

Kun hauta oli kaivettu, lausui Kanyama pikaisen rukouksen, hyppäsi kuoppaan kasvot maata kohti ja määräsi miehet lapioimaan multaa päälleen. Kaivuuhommissa olleet miehet pelkäsivät profeetan hengen puolesta, mutta tämä pysyi tiukkana ja määräsi heitä jatkamaan.

Kun työ oli tehty, ja tarpeeksi aikaa kulunut, kaivettiin Kanyama tietenkin elottomana haudasta. Mikä shokki: Voimien kerääminen ja ylösnousemus eivät olleetkaan onnistuneet.

Darwinin palkinto tuplana

Brasilialainen Adelir Antonio de Carli oli katolinen pappi, joka perussaarnauksen lisäksi oli äänekäs ihmisoikeusrikkomusten vastustaja. Hän halusi erityisesti tuoda näkyvyyttä poliisien harjoittamalle, silmittömälle väkivallalle. De Carli oli kokenut laskuvarjohyppääjä, ja oli myös alkanut harrastaa ilmapalloilla lentämistä.

Huhtikuussa 2008 hän lähti yrittämään ilmapalloilla lentämisen maailmanennätystä kerätäkseen varoja rekkakuskien hengellisen levähdyspaikan rakentamiseen. Hänen oli tarkoitus nousta 1000:lla heliumtäytteisellä pallolla kuuden kilometrin korkeuteen ja lentää useiden satojen kilometrien mittainen matka alle vuorokaudessa.

De Carli oli hyvin varustautunut: hänellä oli mukanaan laskuvarjo, GPS-laite, pari erilaista puhelinta, ruokaa, juomaa sekä alumiininen lämpöpuku. Hän oli saanut koulutusta niin vuorikiipeilyyn kuin viidakossa selviytymiseenkin, joten kaikkeen oli varauduttu. 

Advertisement

Paitsi siihen, että de Carli ei ollut opetellut käyttämään GPS-paikannintaan. Yön pimeinä tunteina hän soitti matkapuhelimellaan poliisille ja pyysi apua laitteen käytössä. Kommunikointi ei kuitenkaan onnistunut ja pappi katosi jäljettömiin. Kaksi kuukautta myöhemmin keskellä Atlanttia sijainnut öljynporauslautta nosti hänen alaruumiinsa merestä.

Ja miksi de Carlin tapaus on kahden Darwinin palkinnon arvoinen? Koska hän oli katolisena pappina jo antanut selibaattilupauksen, eikä siis olisi joka tapauksessa lisääntynyt. 

Kohtalokas laskuvirhe

Restonissa, Virginian osavaltiossa, sattui vuonna 1997 kuolemaan johtanut benjihyppy. Eric A. Barcia, 22-vuotias ravintolatyöntekijä, oli päättänyt lähteä hyppäämään 20-metriseltä rautatiesillalta käyttäen köytenään mustekaloja.

Jep, juuri niitä, millä kiinnitetään tavaraa pyörän tarakalle. Hän oli tarkasti laskenut matkan sillalta alas maahan ja teipannut mielestään oikean määrän mustekaloja yhteen. Ongelma oli kuitenkin se, että hän oli tehnyt köydestä liian pitkän. Eikä hän myöskään ollut ottanut huomioon, että mustekalat eivät välttämättä kestä, vaikka köysi olisikin ollut oikean pituinen.

Barcia löydettiin myöhemmin kuolleena epäonnistuneen hyppynsä jäljiltä, ja poliisi kertoi medialle, että kuolinsyy oli todennäköisesti ”vakava vamma”. Myös virkavallalla oli ilmeisesti tarvetta yhdelle Darwinin palkinnolle…

Advertisement

Kisailua kumppanista

Silloin on tosi kyseessä, kun uroseläimet taistelevat naaraista. Esimerkiksi pässit ottavat kirjaimellisesti yhteen syöksymällä sarvet edellä toisiaan päin. Se, kumpi selviää pienemmällä tällillä, on voittaja ja pääsee parittelemaan naaraan kanssa.

Evoluutio on kuitenkin tarjonnut pässeille oikeanlaisen rakenteen päiden yhteen puskemiseen: Niillä on paksut kallot ja moniin muihin nisäkkäisiin verrattuna enemmän nestettä aivojensa suojana, joten kamppailu harvemmin johtaa mihinkään partnerin menettämistä vakavampaan.

Toisin on ihmisillä, joskin jotkut lajimme yksilöistä ovat melko kovakalloisia, mutta sanan toisessa merkityksessä.

Vaikka miehet välillä tappelevatkin, (joskus jopa naisista) niin ritarien keskiaikaisia turnajaisia lukuun ottamatta, he harvoin ottelevat syöksymällä toisiaan kohti yhteisymmärryksessä. 

Näin kuitenkin kävi vuonna 2004 Chiayin kaupungissa, Taiwanissa, jossa kaksi opiskelijanuorukaista olivat päätyneet pattitilanteeseen: kummatkin olivat kiinnostuneita samasta, naispuolisesta lajinsa edustajasta. Nautittuaan yliopiston syysfestivaaleilla muutaman alkoholipitoisen juoman, päättivät he ratkaista kiistan turnajaismalliin skoottereillaan.

Advertisement

Luonnollisesti kypärät heitettiin sivuun ja miehet lähtivät kiihdyttämään skoottereillaan toisiaan kohti. Se, joka ensimmäisenä väistäisi, oli tietenkin häviäjä. Ehkä arvaatkin, että kumpikaan ei väistänyt, vaan he törmäsivät toisiinsa 80 kilometrin tuntivauhdilla, ja molemmat menehtyivät törmäyksessä saamiinsa vammoihin.

Nainen, jonka huomiosta tunarit olivat kilpailleet, ei halunnut kommentoida tapausta muuten kuin ilmoittamalla, ettei ollut alun perinkään kiinnostunut kummastakaan liehittelijästä.

Salametsästäjä sai maistaa omaa lääkettään

Ehkä listan aikana on ollut väärin tuntea vahingoniloa, mutta jotenkin tämän viimeisen kohdalla tekisi mieli soittaa fanfaareja.

Sarvikuonojen salametsästys on yksi kaikkein raaimmista ”metsästyksen” muodoista. Lähes sukupuuttoon metsästetyt sarvikuonot huumataan liikuntakyvyttömiksi, niiden sarvet leikataan julmasti irti ja ne jätetään tuskissaan vuotamaan kuiviin.

Mutta joskus paha saa palkkansa! Niin kävi vuonna 2019 Etelä-Afrikassa, kun sarvikuonojen salametsästäjä tunkeutui rauhoitetulle kansallispuistoalueelle tarkoituksenaan haalia muutama sarvi matkaansa mukaan. Miehelle kävi kuitenkin köpelösti, sillä hän löytyi parin päivän päästä kuolleena. Tai löytyi osittain, sillä jäljellä oli pääkallo ja housut.

Salametsästäjätovereiden mukaan mies oli kuollut jouduttuaan norsun tallomaksi. Jäljistä ja jäänteistä voitiin päätellä, että myöhemmin leijonat olivat iskeneet apajille. Karma is a bitch!

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

8 omituista asiaa, joita ihmiset ovat tehneet istukalla

Julkaistu

Tällä listalla käydään läpi, että mitä kaikkea erikoista istukalla voi tehdä synnytyksen jälkeen.

Istukalla on raskauden aikana tärkeä tehtävä: se kuljettaa happea ja ravintoaineita äidiltä lapselle ja kuona-aineita toiseen suuntaan. Luonnollisesti istukasta tulee turha elin, kun lapsi syntyy. Mutta jokaisen istukan matka ei kuitenkaan lopu synnytykseen.

Suomen sairaaloissa oletusarvo on se, että istukka on biologista jätettä ja sen loppusijoituspaikka on roskis. Mutta halutessaan istukan voi viedä mukanaan kotiin – kunhan asiasta on etukäteen sovittu henkilökunnan kanssa.

Tällä listalla tutustumme siihen, mitä kaikkea hieman omituistakin ihmiset ovat tehneet istukalla.

Istukasta uniikki koru


Sairaalasta ei yleensä saa viedä irtonaisia elimiä kotiin, mutta istukka on poikkeus. Äiti voi pyytää saada istukan mukaansa, ja se voidaan laittaa synnytyksen jälkeen muovipussiin matkamuistoksi.

Ja mitä istukalla voi sitten tehdä?

No siitä voi valmistaa tai valmistuttaa uniikin korun.

Suomessa tällainen ei ainakaan vielä ole mahdollista, mutta esimerkiksi äidinmaitokoruja saa kotimaassakin tilaustyönä.

Astetta radikaalimpi vaihtoehto on istukkakoru tai napanuorakoru, joita tarjoavat jotkin ulkomaalaiset yritykset. Kokonaista istukkaa ei suoraan synnytysosastolta kannata mihinkään lähettää, vaan toivotunlainen muistokoru valmistetaan pienestä, kuivatusta palasesta. Yllä olevan kuvan sormuksessa on käytetty jauhettua istukkaa.

Samanlaista korua ei varmuudella ole kenelläkään toisella!

Istukan hautaaminen ja istuttaminen

Istukan hautaaminen on tapa, jota on harjoitettu monissa kulttuureissa ympäri maailmaa. Tässä on vain muutama esimerkki.

Esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreille istukan hautaaminen symboloi vauvan yhteyttä maahan ja omaan kulttuuriin. Havaijilaisessa kulttuurissa istukan on ajateltu olevan osa lasta. Istukka haudataan maahan siemenen kanssa ja siemenestä versoava puu kasvaa sitten lapsen kanssa samaa tahtia.

Boliviassa elävä aimara-kansa hautaa istukan vain siinä tapauksessa, jos äiti menehtyy synnytyksessä. Istukan hautapaikka on salainen, jottei äidin henki palaa vaatimaan lasta itselleen.

Nämä ikiaikaiset perinteet ovat levinneet laajempaankin suosioon, eikä istukan istuttaminen ja hautaaminen ole mitään harvinaista puuhaa. Varsinaisia uskomuksia tai syvempää merkitystä moderniin istukan hautaamiseen ei kuitenkaan yleensä ole, mutta esimerkiksi lapsen ja puun kasvamisen seuraaminen on varsin kaunis ajatus.

Ja jos asiaa miettii vain käytännöllisesti, niin onhan proteiineja, rautaa ja muita ravintoaineita täynnä oleva elin mitä parhain lannoite kasveille. Puutarhaan pitää vain kaivaa tarpeeksi syvä kuoppa, jotta eläimet eivät pääse istukkaan käsiksi.

Istukan voi jättää kiinni vauvaan

 

View this post on Instagram

 

A post shared by 🍎 || EVE (@thatgaleve)


Istukan voi myös jättää oman onnensa nojaan. Eikä tällä tarkoiteta sitä, että se jäisi sairaalaan jätteen joukkoon. Lootussynnytykseksi kutsutaan sellaista synnytystä, jossa napanuoraa ei leikata vaan se jätetään yhdistämään vauvaa ja istukkaa. Napanuora jätetään irtoamaan vauvasta itsestään, mikä tapahtuu 3–10 päivän kuluessa.

Napanuoran ja istukan jättämisellä kiinni vauvaan haetaan sitä, että vastasyntyneen siirtyminen äidin kohdusta ulkomaailmaan olisi sujuvampi, sillä syntyminen on traumaattinen kokemus. Yhteys kohdusta tuttuun ja turvalliseen istukkaan tekee muutoksesta lempeämmän.

Lootussynnytyksen väitetyillä hyödyillä ei kuitenkaan ole tieteellistä pohjaa. Kun istukka on irronnut kohdun seinämästä ja syntynyt vauvan perässä, ei se ole enää yhteydessä äidin verenkiertoon eikä siis tarjoa vauvalle ravintoa, verta tai happea, mikä siis on raskauden aikana sen tehtävä.

Sen sijaan vauvassa kiinniolevasta napanuorasta ja istukasta voi olla haittaa. Mietipä, että jättäisit raa’an pihvin pöydälle moneksi päiväksi; söisitkö sitä enää tai tekisikö mieli edes koskea siihen, kun kaikki bakteerit ja muut mikrobit ovat innoissaan ryhtyneet lisääntymään.

Tällainen potentiaalinen infektiopesäke on siis kiinni vastasyntyneessä vauvassa. Myös haju on varmasti melkoinen, mutta lootussynnyttäjät ovat keksineet tähänkin ratkaisun: istukka kulkee mukana pussissa tai astiassa ja epämiellyttäviä hajuja torjutaan hieromalla istukkaa yrteillä.

Suomalaisissa sairaaloissa napanuora suljetaan ja katkaistaan muutama minuutti syntymän jälkeen.

Istukalla voi tehdä taidetta


Jotkut kutsuvat istukkaa elämänpuuksi ja myönnettäköön, että istukoista tehdyt taideteokset muistuttavat hieman puita. Ainakin etäisesti.

Jos istukasta haluaa taidetta, on elin syytä laittaa heti synnytyksen jälkeen jääkaappiin. Kuten jo aiemmin mainittiin, liha rupeaa pilaantumaan nopeasti huoneenlämmössä.

Parhaat printit syntyvät mahdollisimman tuoreesta istukasta, joten elin on toimitettava istukkataiteilijalle muutaman päivän sisällä synnytyksestä – mieluiten vielä samana päivänä. Pakastetusta istukasta tehdyt teokset jäävät kudosnesteen vuoksi kovin vaaleiksi.

Jos ei halua käyttää työhön ammattilaista, voi maalausta kokeilla ihan itse.

Taideteoksen valmistaminen on varsin yksinkertaista, kuten videolla on nähtävissä.

Elin värjätään musteella ja sitten vain painetaan paperi päälle. Voilà!

Parhaiten elämänpuu onnistuu istukan ”sileältä” puolelta eli vauvan puolelta – silloin kuvaan toistuvat oksia muistuttavat verisuonet.

Maalauksiahan voi tehdä useita ja antaa sitten vaikkapa lahjaksi läheisille. Kuka ilostuisi kaverin istukkaprintistä?

Videolla istukan käsittely ja värjäys tehdään näppärästi leikkuulaudan päällä, mistä päästäänkin sulavasti siirtymään listan kaikkein kiistanalaisimpaan kohtaan eli istukan syömiseen.

Istukan syöminen

Istukan nimi on monessa kielessä – esimerkiksi ruotsissa, saksassa ja englannissa – lainattu latinan placenta-sanasta, joka tarkoittaa tietyn tyyppistä kakkua. Istukalla on kuitenkin muitakin nimityksiä kuin tämä virallinen. Saksan Mutterkuchen ja ruotsin moderkaka ovat kirjaimellisesti äitikakku.

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että istukka on syötäväksi tarkoitettu?

Ei todellakaan.

Istukassa ei ole mitään sellaista, mitä äiti tai sen puoleen vastasyntynyt vauva tarvitsisivat. Istukan syöminen on kuitenkin nostanut suosiotaan 1970-luvulta lähtien, jolloin sen terveyshyödyistä ruvettiin puhumaan.

Kyseisiä terveyshyötyjä ei kuitenkaan ole olemassa. Nykyään jotkut julkisuuden henkilöt ja bloggaajat paasaavat somessa mahtavista kokemuksistaan istukan syömisen parissa, mikä aina hetkellisesti nostaa tätä kyseenalaista toimintaa muodikkaaksi.

Useimmat nisäkäsemot – kasvinsyöjät mukaan lukien – kyllä syövät istukan synnytyksen jälkeen. Näin ne hävittävät synnytyksen veriset jäljet, jotka saattaisivat houkutella petoja. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi lehmän istukka sisältää endorfiineja ja muita hormoneja, jotka saattavat toimia luontaisina kipulääkkeinä sekä auttaa emon ja poikasen välisen yhteyden luomisessa ja maidontuotannon käynnistymisessä. Mutta kyse on ”uunituoreesta” istukasta. Näitä aineita ei ole jäljellä esimerkiksi pakastetussa, keitetyssä tai kapseleihin jauhetussa istukassa.

Istukan syömisen hyötyjä on toki tutkittu ihmiselläkin, mutta kokeissa sen ei ole todettu tekevän mitään niistä ”mielettömistä” asioista, joita jotkut lupailevat: plaseboon verrattuna esimerkiksi istukkakapselit eivät ole nostaneet hemoglobiiniarvoja, lisänneet maidontuotantoa, nopeuttaneet synnytyksestä toipumista tai ehkäisseet synnytyksen jälkeistä masennusta. Ihmisille istukan syöminen voi olla sen sisältämien bakteerien ja virusten vuoksi jopa vaarallista – sekä äidille että vauvalle.

Eri kulttuureista ympäri maailmaa ei myöskään ole löydetty todisteita siitä, että istukan syöminen olisi jollain tavalla lajillemme luontaista.

Joten sovitaanko, että istukan syöminen jää kaikilta väliin!?

Istukan lahjoittaminen

Elävä ihminenkin voi olla elinluovuttaja, sillä terve henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa. Munuaisten lisäksi elävä luovuttaja voi lahjoittaa kudoksia kuten luuta, sekä verta, kantasoluja ja sukusoluja.

Myös istukan voi lahjoittaa, mutta ei kuka tahansa synnyttäjä. Istukan voi Suomessa lahjoittaa suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä. Koko istukkaa ei oteta hyötykäyttöön, vaan kudospankki ottaa talteen sikiöpussin sisimmän kalvon eli amnionkalvon.

Amnionkalvoa käytetään silmävammojen, haavojen ja palovammojen hoidossa suojaamaan vaurioitunutta aluetta, ja se voidaan kiinnittää kudoksen pinnalle myös ilman ompeleita.

Mikään uusi juttu istukan vesikalvon käyttäminen biologisena haavataitoksena ei ole, sillä sitä on käytetty iho- ja limakalvovauroiden hoidossa jo yli vuosisadan ajan.

Aiemmin myös istukkaverta on voinut luovuttaa, mutta SPR:n veripalvelu lopetti istukkaveren keräilyn tappiollisena vuonna 2013. Pohjoismaita lukuun ottamatta istukkaveren luovuttaminen on monissa maissa varsin yleistä. Istukkaveri sisältää runsaasti kantasoluja, joita käytetään pahanlaatuisten verisairauksien kuten leukemian hoitoon.

Kun keräily Suomessa loppui, oli istukkaverestä eroteltuja kantasoluja pakastettuna yli 3000 yksikköä, joita voidaan käyttää vuosikymmenten ajan.

Lue myös: 10 erikoista ja mielenkiintoista faktaa, joita et ehkä tiennyt verestä ja verenluovutuksesta

Istukasta ihonhoitoa

Ehkä suurin hehkutus ja innostus istukkavoiteista on jo laimentunut, kuten trendeille on tapana käydä, mutta muutama vuosi sitten istukkavoiteet olivat ihonhoidon kuuminta hottia.

Eläinten istukkaa sisältävät kauneustuotteet ovat olleet julkisuuden henkilöiden suosiossa ja niiden on väitetty tekevän ihmeitä, kuten nuorentavan soluja ja häivyttävän ryppyjä.

Mutta mitäpä, jos iholle sivelee voidetta, joka on tehty omasta istukasta? Näin ei tarvitse maksaa maltaita monen käsittelyn kautta ihonhoitotuotteen ainesosaksi kulkevasta eläimen istukasta.

Helpoimmin tämä onnistuu kuivaamalla ja jauhamalla istukka, ja sitten lisäämällä jauhetta valmiiseen voiteeseen.

Omatekoisen istukkavoiteen käyttäjät ylistävät rasvaansa ja kertovat sen tekevän ihmeitä esimerkiksi raskausarville ja imetyksestä haavaisille nänneille. Toki jauhetun istukan osuutta voiteen toimivuudessa ei ole voitu todistaa, sillä saattaa olla, että rasvaaminen itsessään auttaa.

Istukasta voi tehdä nallekarhun

Vuonna 2009 Lontoossa asuva muotoilija Alex Green päätti heittäytyä luovaksi istukan kanssa. Synnytettyään hän vei istukan kotiin ja taiteili siitä nallekarhun.

Mikään suloisen halittava pehmonalle lopputulos ei ollut – ennemminkin koriste-esine. Ja epäilemättä erikoinen ja ainutlaatuinen muisto.

Jos istukasta tehty nallekarhu kuulostaa omalta jutulta, niin ei muuta kuin hommiin näillä ohjeilla:

  1. Leikkaa istukka puoliksi
  2. Hiero istukkaan merisuolaa ja anna kuivaa kunnolla
  3. Käsittele kuivanut istukka keltuaisen ja tanniinin sekoituksella – tämä on kuin nahan parkitsemista
  4. Vääntelee käsitelty istukka muistuttamaan nallekarhua (tehtävä ei ole helppo)
  5. Täytä nalle riisillä ja ompele kiinni

Ja vielä lopuksi tärkeä muistutus:

Kaikkea, minkä voi tehdä, ei ehkä kannata tehdä.

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat