10 eläintä, joiden lähimmät sukulaiset jättävät sanattomaksi

Luonto on, kuten monesti on jo tullut mainittua, ihmeellinen ja hämmentävä. Eläinmaailmassa lähimmät sukulaiset on usein helppo yhdistää, mutta eivät nämä sankarit.

Lista voi järkyttää maailmankatsomustasi, mutta toivottavasti otat sen riskin! Listafriikki.com:n toimituksessa ei meinata päästä yli siitä, mitkä ovat norsun lähimmät sukulaiset, mutta uniin tämä pohtiminen ei sentään VIELÄ ole tullut.

Tervetuloa taksonomian kiehtovaan maailmaan!

Merirokko

Merirokot ovat kiviin, eläimiin, laivojen pohjiin, vesiputkiin tai ihan mihin vain pintaan kiinnittyviä eläimiä, jotka lajista riippuen ovat täysikasvuisina 1-10 senttiä halkaisijaltaan. Suomessa Itämerellä tavattava Amphibalanus improvisus on heimon pienimmästä päästä, mutta silti se aiheuttaa valtavina yhdyskuntina merkittäviä ongelmia, erityisesti kustannuksia, laivaliikenteelle.

Merirokko muistuttaa kalkkikuorensa kanssa simpukoita ja ostereita, kuten yllä olevan kuvan ensimmäisestä puoliskosta (vaaleat merirokot kiinnittyneet tummiin simpukoihin) voi havaita. Mutta merirokot eivät ole nilviäisiä vaan niveljalkaisia. Eli kuuluvat siis samaan ryhmään muun muassa taskurapujen, punkkien ja perhosten kanssa.

Täysikasvuisesta, alustaansa liimautuneesta merirokosta sukulaisuutta on mahdoton päätellä, mutta vapaana uivassa toukkavaiheessa niveljalkaisille tyypillinen vartalon jaokkeisuus on selvästi (mikroskoopilla) nähtävissä.

Puuma

Moni luokittelee Pohjois- ja Etelä-Amerikassa elävän suuren kissapedon, puuman, samaan porukkaan leijonien ja tiikereiden kanssa. Se on kuitenkin geneettisesti läheisempää sukua kotisohvalla viihtyvälle kesykissalle.

Puuma eriytyi omaksi lajikseen Amerikkaan vaeltaneesta kissojen esi-isästä noin 100 000 vuotta sitten. Lähisukulaisuus kissan kanssa on havaittavissa muun muassa ääntelystä: puumat kehräävät ja maukuvat. Kenenkään ei kuitenkaan kannata tuudittautua tähän tietoon, sillä jopa 120-kiloiseksi ja kaksimetriseksi kasvava puuma tappaa helposti ihmisen ja hyökkäyksiä tapahtuu aina silloin tällöin.

Vaikka puuma suurikokoisena kissapetona muistuttaa kovasti leijonaa ja leopardia, ovat sen lähimmät sukulaiset keskikokoinen villikissa jaguarundi, ilves ja kesykissa.

Virtahepo

Ei siat, ei hevoset, ei samoilla savanneilla käyskentelevät sarvikuonot tai norsut. Mitkään edellä mainitut eivät ole virtahevon sukupuussa viimeisessä yhteisessä oksan haarassa sen kanssa.

Virtahevon lähimmät sukulaiset – delfiinit, pyöriäiset, sinivalas, sarvivalas – asuttavat maailman meriä. Valaiden arveltiin jo fossiiliaineiston pohjalta olevan läheistä sukua muun muassa sikojen, kamelien, lehmien ja lampaiden muodostamalle sorkkaeläinten lahkolle, mutta vuosituhannen vaihteen molekyyliaineistolla tehdyt tutkimukset osoittivat luokittelun menneen pieleen. Valaat nimittäin kuuluvat syvälle sorkkaeläinten lahkoon, sinne virtahevon viereen.

Valaiden ja virtahepojen viimeinen yhteinen kantamuoto eli noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Pakicetus eleli puoliksi maalla ja puoliksi vedessä, ja jossain vaiheessa siitä eriytyi kaksi haaraa, joista toisesta kehittyivät virtahevot ja toisesta moninainen valaiden ryhmä.

Hevonen

Kavioeläimiin kuuluu 17 lajia: seeprat, aasit ja hevoset, mutta myös tapiirit ja sarvikuonot. Näkeekö joku muu hevosen ja sarvikuonon pään mallissa yhtäläisyyttä? Tapiiri on pienen kärsänsä kanssa taas aivan oma lukunsa.

Kavioeläimillä on yksinkertainen maha ja niiden ruumiinpaino keskittyy kolmannelle varpaalle, kaviolle. Muut varpaat voivat olla kokonaan surkastuneet ja osoittavat vähän ympäriinsä.

Tämän vuoksi lehmät ja laamat ovat hevosten kanssa aivan eri porukkaa: niillä paino keskittyy kolmannelle ja neljännelle varpaalle, joista muodostuu sorkka.

Mehiläiset

Pistiäisten lahkon sisäinen taksonomia on loputon ja selvittämätön viidakko. Lajeja on paljon ja monenkirjavat luokitukset määrittelevät ryhmille sukulaisuussuhteita eri tavoin.

Mutta kuka vain voisi sanoa, että mehiläiset, ampiaiset ja kimalaiset ovat lähimpiä sukulaisia keskenään. Kuka siihen väliin nyt muka pääsisi?

No, DNA:n perusteella muurahainen. On muurahainen siihen porukkaan aiemminkin asetettu, mutta paikka on ollut hakusessa ja lisäksi fossiiliaineisto on tuonut lisää kysymysmerkkejä ryhmän kehityshistoriasta.

Kalifornian yliopistossa vuonna 2013 tehty tutkimus pisti näiden hyönteisten sukupuun uuteen uskoon, kun selvisi, että muurahaiset ovat itseasiassa läheisempää sukua mehiläisille kuin ampiaisille. Yksinkertaistettuna, ja hyvin epätieteellisesti ilmaistuna, voisi siis sanoa, että ”olipa kerran kaksi samanlaista hyönteistä, joista toisesta tuli ampiainen ja toisen jälkeläisistä mehiläinen ja muurahainen”.

Sähköankerias

Sähköankerias on lähes kolmimetriseksi kasvava kala, joka elää Etelä-Amerikan koillisosissa Amazonin sademetsäalueella. Se muistuttaa ulkomuodoltaan käärmettä ja tainnuttaa saaliinsa sähköiskullaan. Vaihtoehtoisesti se voi lähettää sykäyksen matkaan ja paikantaa siten sätkyn saaneen lounaansa, joka paljastaa piilonsa tahattomasti liikkumalla.

Sähköankerias ei nimestään tai ulkonäöstään huolimatta ole ankerias laisinkaan, vaan kuuluu veitsikaloihin. Se on vain kehittynyt samannäköiseksi kuin ankeriaskalat.

Sähköankeriaan lähimpiä sukulaisia ovat monnit, ja yllättävää kyllä, akvaarioissakin uiskentelevat kultakalat ovat huomattavasti lähempänä niitä kuin ankeriaat.

Koira

Kissat ja koirat kuuluvat petoeläinten lahkoon, mutta eivät asetu elämän sukupuussa aivan samaan haaraan. Petoeläinten lahko jakaantuu edelleen Feliformia- ja Caniformia-alalahkoihin, joiden nimet viittaavat hieman harhaanjohtavasti ”kissamaisiin ja koiramaisiin” ryhmiin.

Feliformiaan kuuluvat tietysti kissat, mutta myös muun muassa mangustit ja sivettieläimet. Caniformia-alalahko on vieläkin mielenkiintoisempi, sillä siihen kuuluvat esimerkiksi pesukarhu, lumikko, jääkarhu, haisunäätä ja kultapanda. Eivätkä nämä kaverukset periaatteessa kuulosta ollenkaan oudolta samaan ryhmään laitettuna. Mutta sitten, kun siihen lisätään ketut ja sudet, ja heitetään mukaan vielä eväjalkaiset eli hylkeet ja mursut, niin johan on ihmeteltävää. Kyllä, saimaannorppa on koiralle läheisempää sukua kuin kissa.

Koiran ja hylkeen sukulaissuhteen perusteella voitaneen varmuudella sanoa, että hylkeet ovat koirille sitä, mitä merenneidot ovat ihmisille. Sillä erolla, että hylkeet ovat totta.

Hyeena

Äskeiseen kohtaan liittyen: Hyeena on oikein hyvä osoitus siitä, miten kissat ja koirat voisi helposti niputtaa samaan ryhmään. Hyeena on jotenkin koiramainen niin liikkumiseltaan kuin ääntelyltäänkin. Mutta se kuuluu Feliformia-alalahkoon, ja on siis huomattavasti läheisempää sukua kissoille.

Lisää hämmennystä tuo varmasti se, että savannikoira, jonka voisi nopealla silmäyksellä sekoittaa hyeenaan, kuuluu koiraeläimiin. Aiemmin sen nimikin oli hyeenakoira, mutta sekaannusten välttämiseksi nisäkäsnimistötoimikunta suositti san vaihtamista luokitteluun sopivammaksi.

Lunni

Joskus, tai aika useinkin, olosuhteet muokkaavat lajeista samannäköisiä, vaikka ne eivät ole taksonomisesti lähellä toisiaan. Esimerkiksi samanlainen elinympäristö ja vaikkapa saalistustapa tuottavat aikojen kuluessa samanlaisia piirteitä, vaikka lajit olisivat eläinten sukupuussa hyvinkin kaukana toisistaan; sitä kutsutaan konvergenttiseksi evoluutioksi. Lepakoilla on siivet kuten linnuilla, vaikka ne ovat nisäkkäitä. Pussieläimiin kuuluva, jo sukupuutton kuollut pussihukka muistuttaa koiraeläimiä, vaikka sen lähimmät sukulaiset ovat kengurut ja koalat. Sama juttu jo listalla esiintyneellä sähköankeriaalla ja ankeriailla.

Sitten on pohjoisilla merialueilla elävä lunni, joka on kuin ilmetty pingviini. Todellisuudessa se kuuluu rantalintujen lahkoon yhdessä muun muassa lokkien ja kurppien heimoon kuuluvan pikkusirrin kanssa. Yhdennäköisyys ei ole häikäisevä.

Norsu

Norsujen lähimmät sukulaiset, sireenieläimet, uiskentelevat vedessä: ne ovat täysin sopeutuneet vesielämään, sillä niiden takaraajat ovat kadonneet, eturaajat ovat kehittyneet eviksi ja hännästä on tullut pyrstöevä. Sireenieläimiä ovat merilehmät ja manaatit. Tämän voi sielä sulattaa sillä samalla ajatuksella kuin virtahevot ja valaat.

Mutta löytyy norsuilta maaltakin sukulaisia, nimittäin muita Afrotheria-ylälahkon nisäkkäitä. Ne ovat kaikki kotoperäisiä afrikkalaisia nisäkkäitä mutta yhtäkään niistä ei osaisi villeimmissä kuvitelmissakaan asettaa norsun kanssa samaan sukukokoukseen. Kuvassa näkyvä tamaani on yksi näistä norsun ”serkuista”; muutkin näyttävät samanlaisilta. Tamaani ei ole jyrsijä tai jäniseläin, vaan samassa sukupuun haarassa norsun kanssa. Tämän eteläisen Afrikan kallioilla hyppivän, enimmillään puolen metrin mittaiseksi kasvavan ainutlaatuisen otuksen lähisukulaisia ovat suurimmat maalla (tällä hetkellä) elävät eläimet.