Viihde
10 taikatemppua, jotka päättyivät karmealla tavalla
Nyt listataan taikatemppuja, jotka syystä tai toisesta menivät pahemman kerran pieleen. Lista ei ole välttämättä tarkoitettu ihan niille kaikkein herkimmille.
Myös maailman parhaat taikurit tekevät virheitä. Vaikka taikatemppuja käydään läpi kymmeniä, satoja – jopa tuhansia kertoja – aina kaikki ei suju täydellisesti.
Kun puhutaan todellisista huipputaikureista, taikatemppu saattaa olla vielä pelastettavissa, vaikka se olisi mennytkin tavalla tai toisella mönkään; se vaatii taikurilta luovuutta ja parhaat taikurit omaavat keinot reagoida odottamattomiin haasteisiin.
Sitten on niitä taikatemppuja, jotka eivät ole enää yksinkertaisesti pelastettavissa millään tavoin. Osa näistä tempuista menee niin pahasti pieleen, että taikurin terveys saattaa olla vaarassa – jotkut ovat menettäneet jopa henkensä.
Tällä listalla keskitytään nimenomaan tähän viimeiseen kategoriaan. Jos siis tällaiset taikatemput, jotka menivät pahanpäiväisesti pieleen, tuntuvat lähtökohtaisesti hirvittäviltä… Kehotamme sinua harkitsemaan tämän listan lukemista vielä toisen kerran tai ainakin varaamaan paperipussin tai ämpärin viereesi.
Sen pidemmittä puheitta, Listafriikki esittelee 10 karmealla tavalla pieleen mennyttä taikatemppua.
Naula paperipussissa – ei, vaan juontajan kädessä
Puolalainen taikuri Marcin Poloniewicz osallistui Talent Puola -ohjelmaan, jossa hän selviytyi aina semifinaalivaiheeseen saakka. Hän nousi tunnetuksi saavutuksensa myötä ja vuonna 2016 hän pääsi vierailemaan suosittuun puolalaiseen TV-aamuohjelmaan, joka kuuluu vapaasti suomennettuna ”Kysymyksiä aamiaisella”.
Tuossa ohjelmassa hän päätti tehdä taikatempun, joka kuuluu eittämättä kategoriaan, jossa ovat vain ne kaikkein perinteisimmät taikatemput. Poloniewicz käytti tuossa tempussa neljää paperipussia. Hän sekoitti paperipussit keskenään ja yhdessä niistä oli naula pystyssä. Poloniewiczin tehtävänä oli tietää, missä näistä neljästä paperipussista tuo naula on.
Ensimmäisenä Poloniewicz iski kätensä yhteen pusseista voimalla, eikä mitään tapahtunut. Tämän jälkeen hän pyysi ohjelmaa juontanutta Marzena Rogalskaa tekemään saman kolmen jäljellä olleen pussin osalta ja nainen suostui tähän hieman vastentahtoisesti. Kun Rogalska iski kätensä toiseen pusseista, Poloniewiczin antaessa vielä hieman vauhtia, Rogalska alkoi välittömästi sen jälkeen huutaa kurkku suorana. Alkuun kaikki luulivat, että tämä oli osa taikatemppua, mutta nämä luulot kaikkosivat nopeasti, kun paikallaolijat näkivät jättimäisen naulan lävistäneen Rogalskan käden. Poloniewicz kauhistui tapahtuneesta ja pyysi kirosanan värittämänä tapahtunutta anteeksi.
Rogalska kiidätettiin vauhdilla sairaalaan, mutta vain hetkeä myöhemmin hän latasi Facebookiin videon, jossa hän kertoi, että naula oltiin otettu irti kädestä, eikä käteen tarvinnut laittaa edes tikkejä. Tämä oli kuitenkin osoitus siitä, että välillä ne kaikkein ”helpoimmatkin” taikatemput saattavat mennä pahemman kerran pieleen, joskin onneksi tässä selvittiin lähinnä säikähdyksellä.
Miekat lävistivät vartalon
Taikurinimellä Princess Tenko tunnettu Mariko Itakura oli tehnyt lukuisia ja taas lukuisia kertoja tempun, johon kuuluu miekkoja ja laatikko. Hieman tempun suoritustavasta riippuen, joko taikuri tai tämän avustaja ahtautuu tuohon laatikkoon. Tempussa on ideana se, että hän luo illuusion siitä kuin hän olisi laatikon sisällä, vaikka todellisuudessa hän poistuu laatikosta ennen kuin siihen aletaan painamaan miekkoja.
Monet taikatemput ovat sekä äärimmäisen näyttäviä että myös vaarallisia, mutta samaan aikaan varsin yksinkertaisia. Näin on myös tämän Spike Illusion -tempun (lävistysilluusio) kohdalla. Laatikkoon painetaan yhteensä kymmenen miekkaa, sillä kuten edellä todettua – Itakura ei ole laatikon sisällä enää siinä vaiheessa, kun miekkoja aletaan painaa sisään.
Aina kaikki ei mene kuitenkaan kuin elokuvissa ja tämän joutui todeta myös omana aikanaan maailman tunnetuimpiin illuusionisteihin lukeutunut Itakura tehdessään tätä kyseistä temppua vuonna 2007. Hänellä oli tietty määrä aikaa poistua laatikosta, mutta syystä tai toisesta hän ei onnistunut siinä. Niinpä, kun laatikkoon alettiin painamaan miekkoja, ne osuivat hänen kehoonsa. Itakuralta murtui miekkojen osuessa häneen useita kylkiluita, poskiluu ja lisäksi yksi miekoista meni vain sentin päästä hänen silmästään. Hengenlähtö oli siis todella lähellä, mutta Itakura selvisi kuin ihmeen kaupalla tästä katastrofaalisesti pieleen menneestä taikatempusta.
Kaikkein käsittämättömintä tilanteessa oli se, että kun miekat vedettiin ulos laatikosta ja myös Itakura poistui sieltä, teki hän ohjelmaansa kuuluneet muut taikatemput kunnialla loppuun. Kaiken kaikkiaan hän esiintyi lavalla vielä 30 minuuttia tuon epäonnistuneen ja jopa hänen henkeään uhanneen tempun jälkeen, kunnes takahuoneeseen päästyään hänet kuljetettiin suoraan lähimpään sairaalaan.
Kun vesikidutuskammio muuttui vesikidutuskammioksi
Monien pahin painajainen olisi joutua kahlittuna vesikammioon, joka on täynnä vettä ja lisäksi vielä lukittu. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät niin täysin tarkoituksella, uhmatakseen itseään eli suorittaakseen uskomattoman tempun. Taikatemput voivat siis olla todella sekopäisiä ja niin sanottu vesikidutuskammio on ehdottomasti yksi tähän kategoriaan lukeutuvista tempuista, jos sitä nyt voi varsinaisesti taikatempuksi kutsua.
Useat taikurit ovat itse asiassa suorittaneet tämän tempun onnistuneesti. Taikatemppu on kuitenkin niin vaarallinen, että muun muassa legendaarinen Harry Houdini ja nykypäivän taikureista Penn & Teller vievät tämän tempun tehdessään vesikammioon kirveen mukanaan – rikkoakseen tarpeen vaatiessa lasin.
Taikuri nimeltä Spencer Horsman ei sen sijaan ollut varautunut siihen, että temppu menisi pieleen eli hänellä ei ollut mitään kättä pidempää kammiossa. Eikä hän oppinut kerrasta, sillä hänelle on käynyt kahdesti sama asia kammiossa ollessaan: hän on menettänyt tajuntansa.
Kun taju lähtee vettä täynnä olevassa kammiossa, johon sinut on kahlittuna, on siinä suuri vaara kirjaimellisesti hukkua vierestä katsovien silmien ympäröimänä. Horseman ei onneksi hukkunut kummallakaan näistä kerroista ja siksi hän on ollut kertomassa pieleen menneestä tempustaan: ”Olin tempun puolivälissä, kun minua rupesi huimaamaan ja päätäni alkoi särkeä veden alla ollessani. Muistan, miten avasin viimeisen lukon, mutta jostain syystä en saanut sitä täysin auki ja se luiskahti käsistäni. Seuraava asia, jonka muistan, oli se, kun heräsin ensihoitajien ympäröimänä”, Horsman on sittemmin kertonut Nightlinelle.
Golf-kentästä tuli raahauskenttä
Taikurinimellä DMC tunnettavan Drummond Money-Couttsin saattaa jokunen teistä tietää hänen Netflixissä olevasta ohjelmastaan, jossa hän hämmästyttää ihmisiä toinen toistaan uskomattomammilla taikatempuilla. Taikatemput, joita hän tekee ovat häkellyttäviä, ja luonnollisesti onnistuneita – onhan kyseessä nauhoitettu televisio-ohjelma.
Vuonna 2012 hän yritti niin ikään jotain häkellyttävää skotlantilaisessa viiden tähden golf-lomakohteessa. Hän meni golf-radalle, sitoi itsensä kahteen golfautoon kahdella köydellä ja sen lisäksi hän oli käsiraudoissa, muun muassa European Tourilla pelaavien golfammattilaisten seuratessa vieressä. Nämä kaksi golfautoa lähtivät merkin saatuaan ajamaan vastakkaisiin suuntiin. Money-Coutts ei kuitenkaan saanut toista köyttä irti riittävän ajoissa ja niinpä hän lähti raahautumaan golfauton perässä.
Money-Coutts eli DMC kärsi tempussa todella pahoja ruhjevammoja ja etenkin hänen toinen kylkensä oli täysin vereslihalla. Sittemmin DMC on kutsunut taikatemppuaan totaaliseksi katastrofiksi ja hän kommentoi hyvin pian epäonnistumisensa jälkeen temppua seuraavasti The Sunin haastattelussa: ”Oikea puoli vartalostani naarmuuntui riekaleiksi. Verta tuli todella paljon. Moni asia meni pieleen, mutta sää oli suurin ongelma, koska se tarkoitti sitä, etten pystynyt tekemään temppua samalla tavoin kuin olin tehnyt sen harjoituksissa. Siinä mielessä temppu tosin onnistui, etten repeytynyt keskeltä kahtia.”
Partaterä vei hammaslääkärin hengen
Nyt tässä pahasti pieleen menneiden taikatemppujen listalla siirrytään niihin temppuihin, jotka valitettavasti päättyivät taikureiden kuolemaan.
Yksi tälle valitettavalle listalle päätyneistä henkilöistä on amatööritaikuri ja hammaslääkäri Vivian Hensley. Hänen elämä päättyi karmivalla tavalla epäonnistuneessa tempussa, jonka hän teki läheistensä ääressä vuonna 1938. Temppuun kuului partaterä, jonka hän esitti laittavan suuhunsa, vaikka todellisuudessa hän vei terän suunsa edestä ja livautti sen samalla hihaansa. Tämän jälkeen hän esitti pureskelevansa terää ja sen jälkeen nielevänsä sen. Tuohon hetkeen saakka kaikki meni hyvin.
Tempun seuraavassa vaiheessa hänen oli tarkoituksenaan tuoda kätensä takaisin suun eteen, minkä hän myös teki. Samaan aikaan hänen oli määrä livauttaa partaterä hihasta kämmeneensä ja saada se näyttämään siltä kuin hän ottaisi sen suustaan. Tässä kohtaa kaikki meni todella epäonnisesti pieleen, sillä partaterä lensi hänen kädestään suoraan kurkkuun. Samaan aikaan hän nielaisi vaistomaisesti ja terä päätyi hänen mahaansa.
Hensley vietti seuraavat neljä päivää sairaalassa, mutta valitettavasti hän menehtyi tämän pahasti epäonnistuneen tempun vuoksi eli toisin sanoen partaterän aiheuttamien sisäisten verenvuotojen seurauksena.
Epäonnistunut pako maitotynnyristä
Vaikka taikatemput, joita taikurit tekevät yleisön edessä, on käyty läpi ja niitä on harjoiteltu tuhansia kertoja, myös kokeneen taikurin käsissä temppu saattaa mennä pieleen. Jos kaikkien aikojen parhaana taikurina yleisesti ottaen pidettävä Harry Houdini oli lähellä kuolemaa joitain temppuja tehdessään, voi kenellä tahansa taikurilla olla sama kohtalo ja seurauksena saattaa olla jopa se kuolema.
Näin kävi todella pitkän nimen omanneen Royden Joseph Gilbert Raison de la Genestan kohdalla, joka onneksi tunnettiin taikurina pelkästään nimellä Genesta. Hän oli tehnyt yli vuosikymmenen ajan temppua, jossa hänet lukittiin usealla monimutkaisella lukolla metalliseen maitotynnyriin, johon mahtuu juuri ja juuri ihminen, ja tuo tynnyri täytettiin vedellä. Temppu ei ollut siis koskaan aiemmin mennyt pieleen, mutta vuonna 1930 yksi epäonnistunut pakoyritys tynnyristä johti siihen, että hän hukkui temppua tehdessään.
Tynnyri, jossa Genesta siis oli, piilotettiin yleisöltä, eikä kukaan ollut seuraamassa tempun onnistumista. Kun avustaja tajusi yrityksen menneen pieleen, oli hänen ensiksi saatava monimutkaiset lukot auki. Lopulta avustaja onnistui tässä ja sai vedettyä tajuttoman Genestan ulos maitotynnyristä. Genesta kiidätettiin sairaalaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä ja niinpä tämä erittäin arvostettu taikuri menehtyi sairaalassa.
Huhujen mukaan pakoyritys olisi mennyt pieleen siksi, että tynnyriin olisi tullut lommoja aiemmassa kuljetuksessa, mutta tähän huhuun ei ole saatu virallista vahvistusta. Sinällään se kuitenkin kuulostaa loogiselta skenaariolta sille, miksi Genesta epäonnistui tempussa, jonka hän oli toteuttanut yli kymmenen vuoden ajan onnistuneesti. Toki muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten esimerkiksi jonkinasteinen sairauskohtaus.
Yllä olevalla videolla käydään läpi juuri tuota huhun mukaista skenaariota tempun epäonnistumisen suhteen.
Elävältä haudattu – kun sementti oli liikaa & tilapäinen hauta muuttui pysyväksi
Elävältä hautaaminen lienee meidän jokaisen osalta yksi pahimmista painajaisista. Sitten on olemassa taikureita, joille tavalliset taikatemput eivät enää riitä, vaan he toteavat ääneen, että ”huomenna ajattelin aloittaa harjoittelemaan temppua, jossa minut haudataan elävältä”. Historia tuntee useita taikureita, joiden kohdalla tämä kyseinen taikatemppu on muuttunut hieman liian kirjaimellisesti sellaiseksi eli he ovat toisin sanoen menettäneet henkensä temppua tehdessään.
Näin kävi muun muassa Joseph W. Burrusille, joka halusi tehdä kyseisen temppunsa idolinsa, Harry Houdinin, kunniaksi. Halloweenina, vuonna 1990, hän päätti toteuttaa temppunsa Kaliforniassa ja entisenä huumeaddiktina hän halusi lahjoittaa tempulla keräämänsä rahat klinikalle, joka auttaa huumausaineriippuvaisia pääsemään irti addiktiostaan. Burrus haudattiin läpinäkyvässä arkussa yli kaksi metriä syvään hautaan. Ensiksi arkun päälle kaadettiin maata ja sen jälkeen sementtiauto alkoi laskea sementtiä arkun päälle. Tilanne muuttui nopeasti katastrofaaliseksi, kun arkku ei kestänytkään sementin painoa; päälle kaadettiin useita tonneja maata ja sementtiä. Arkku murskaantui painon seurauksena, ja vaikka Burrus saatiin kaivettua todella nopeasti ylös haudasta, mitään ei ollut enää tehtävissä.
Srilankalainen Janaka Basnayake koki vuonna 2012 saman kohtalon kuin Burrus 22 vuotta aiemmin, mutta tämä ei johtunut siitä, että arkku olisi murskaantunut liiallisen painon seurauksena. Basnayake pyysi perhettään ja ystäviään hautaamaan hänet elävältä maan alle, luonnollisesti arkussa. Perhe teki työtä käskettyä ja hautasi kahdesti aiemmin tempun suorittaneen Basnayaken. Basnayake oli parhaimmillaan ollut haudattuna kuusi tuntia, ennen kuin hänet oltiin nostettu ylös, mutta tällä kertaa hän halusi laittaa vielä paremmaksi ja tehdä samalla uuden maailmanennätyksen. Hänet haudattiin yli kolme metriä syvään hautaan, joka täytettiin maalla ja puilla, ja hänet tultiin nostamaan ylös haudasta kuuden ja puolen tunnin jälkeen. Kun hänet saatiin ylös, oli hän tajuton ja hänet kiidätettiin nopeasti kohti sairaalaa. Jo pienestä lapsesta pitäen mitä erilaisimpia temppuja tehneen Basnayaken kohdalla ei ollut kuitenkaan enää mitään tehtävissä ja niinpä hän menehtyi tempun seurauksena.
Kun Guinnessin ennätystenkirja kuuli Basnayaken pieleen menneestä tempusta, he luonnollisesti pahoittelivat tapahtunutta ja muistuttivat samalla, että kyseisellä tempulla ei pääsee ennätystenkirjaan.
Luoti hampaiden välissä muuttui kuolettavaksi
Luodin kiinniottaminen hampailla kuuluu eittämättä sinne näyttävimpien taikatemppujen joukkoon, mutta pahimmillaan se voi olla jopa kuolettava – etenkin, jos jokin tempun valmistelussa on mennyt pieleen. Kiinalaistaikuri Chung Ling Soo, tai niin hän uskotteli onnistuneesti kaikille, menehtyi tämän nimenomaisen tempun seurauksena reippaat 100 vuotta sitten.
Soo oli esiintymässä Lontoossa ja tekemässä kyseistä temppua, jossa ideana on saada yleisö uskomaan kuin hän olisi napannut aseesta lähteneen luodin kiinni hampaillaan. Hänen avustajansa käytti tempussa kahta muokattua pistoolia. Molemmat pistoolit sisälsivät yhden piipun sijaan kaksi piippua. Toisin sanoen molemmissa aseissa oli yksi ylimääräinen piippu, joka nimenomaan mahdollisti tempun tekemisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan toisessa piipussa oli siis oikea luoti ja toisessa niin sanottu räkäpää. Vaan, mitä sitten oikein tapahtui ja miksi tuosta maaliskuisesta illasta, vuonna 1918, tuli kohtalokas Soolle?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan pistoolin sisälle oli jäänyt ruudin jäännöksiä, ja kun avustaja painoi liipaisimesta, sai se molemmat luodit lähtemään pesästä. Tämä Soon traaginen onnettomuus muistuttaa hyvin paljon sitä tragediaa, jonka seurauksena näyttelijä Brandon Lee menehtyi Crow-elokuvan kuvauksissa.
Mutta miten sitten Soon todellinen henkilöllisyys paljastui? Kun luoti oli osunut häneen, kertoi hän täydellisellä englannin kielellä ”Ei hyvä Jumala, minua on ammuttu – laskekaa verhot”, vaikka hänen ei pitänyt osata sanaakaan englantia. Sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että tämä Kiinan keisarille omien sanojensa mukaan esiintynyt Chung Ling Soo olikin todellisuudessa kotoisin New Yorkista ja hänen nimensä oli William Ellsworth Robinson. Vaan eipä tämäkään pitänyt loppujen lopuksi paikkansa, sillä pian selvisi, että hänen ihka oikea nimensä oli William Campbell. Hänellä oli amerikkalainen manageri, joka oli todellisuudessa hän itse, toimien Robinson-nimellä. Hänen kiinalainen avustajansa oli puolestaan hänen vaimonsa, joka ei lopulta ollut laillisesti hänen vaimonsa. Campbell oli nimittäin kaksiavioinen ja hän oli hylännyt edellisen vaimonsa, kuitenkaan eroamatta tästä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Campbellilla oli vaimojensa lisäksi myös rakastajatar ja kolme lasta tämän kanssa.
Robinsonin kuoleman on huhuiltu jo yli 100 vuoden ajan olleen murha tai vaihtoehtoisesti hänen oma katoamistemppunsa paetakseen velkojia.
Autolta pakeneminen osoittautui mahdottomaksi
Taikuus on ollut läsnä jo ennen ajanlaskun alkua. Taikureilla on kautta aikojen tuntunut olevan meneillään jatkuva keskinäinen kilpailu ja sen seurauksena taikatemput, illuusiot ja muunlaiset temput on viety aivan äärimmilleen.
Ehdottomasti tähän äärimmilleen vietyjen taikatemppujen joukkoon lukeutuu henkensä oman temppunsa seurauksena menettänyt Charles Rowan, joka tunnettiin taikuripiireissä nimellä ”Karr The Magician”. Hänen erikoisuutensa oli pakkopaidasta pakeneminen, mutta vuonna 1930 hän totesi, ettei pelkkä pakkopaidasta pakeneminen ollut enää tarpeeksi näyttävä temppu. Niinpä Rowan päätti hakea lisää haasteita: noin 72 kilometriä tunnissa liikkunut auto lähti ajamaan häntä kohti, eikä matkaa hänen ja auton välillä ollut kuin 200 jaardia eli 183 metriä.
Rowan veti esityksiinsä aina paljon ihmisiä, myös lapsiperheitä. Näin oli tälläkin kertaa, sillä puolet katsojista oli lapsia. Temppu meni kuitenkin pahemman kerran pieleen. Hänellä oli ainoastaan kymmenen sekuntia aikaa päästä ulos pakkopaidasta, ennen kuin auto oli hänen kohdallaan. Rowan oli hyvin lähellä onnistua tempussa, mutta hän ei lopulta päässyt riittävän ajoissa pois pakkopaidasta ja näin ollen auto ajoi hänen ylitseen. Auton eturengas osui häneen ja hän menetti tempun seurauksena henkensä.
Esitystä paikan päällä seuraamassa ollut lääkäri oli yrittänyt puhua Rowanin ympäri ja estää tempun tekemisen, mutta tämä chicagolaistaikuri ei siihen suostunut. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että Rowan armahti jo etukäteen autoa ajaneen kuljettajan, ihan vain kaiken varalta.
Elävältä palaminen
Sigmund Neuberger tunnettiin taikuripiireissä nimellä ”Great Lafayette”. Hän oli aikanaan, 1900-luvun alkupuolella, yksi tunnetuimmista esiintyjistä ja viihdyttäjistä koko maailmassa.
Vuonna 1911 Neuberger oli esiintymässä Edinburghissa, Skotlannissa. Hän oli juuri saanut vietyä päätökseensä kaikkein näyttävimmän taikatemppunsa ja show oli ohitse. Lava oli verhoiltu hänen esitystään varten erilaisilla teltoilla ja verhoilla, joilla teatteriin pyrittiin luomaan aasialainen tunnelma. Kun Neuberger oli show’nsa päätteeksi kumartamassa kiitoksena paikan päälle saapuneelle yleisölle, osui hän vahingossa öljylamppuun ja koko lava oli hyvin nopeasti ilmiliekeissä, lavasteiden syttyessä välittömästi palamaan. Paikallaolijat luulivat tämän kuitenkin kuuluvan esitykseen. Kun yleisö ymmärsi, ettei kyse ollutkaan esityksestä, vaan aidosti vaarallisesta tilanteesta, lava oli niin voimakkaasti liekkien vallassa, että Great Lafayette paloi elävältä lavalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä.
Välillä siis käy niin, että itse taikatemput menevät täysin putkeen, ja yleisö on haltioissaan, mutta sitten tapahtuu jotain sellaista, jolla ei ole minkäänlaista tekemistä taikuuden kanssa ja seuraukset ovat tuhoisat.
Valitettavasti Neubergerin taikatemput päättyivät tuohon päivään ja kertakaikkisen upea taikuri menetti katastrofaalisella tavalla henkensä.
Lue myös:
Viihde
Hain rauhoittaminen meni vikaan, peto raateli stunt-miehen: 10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa – osa 2
Kaikki ei aina mene kuten elokuvissa; tai miten sen nyt ottaa. Sanotaanko, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Joskus elokuvien kuvauksissa sattuu hyvinkin ikäviä asioita – tässä 10 traagista onnettomuutta.
Monesti sijaisnäyttelijät eli stuntit ovat kaikkein suurimmassa riskissä loukkaantua tai pahimmassa tapauksessa jopa menehtyä, sillä he ovat yleensä niitä, jotka tekevät vaaralliset kohtaukset ja temput.
Listafriikki esittelee nyt elokuvamaailman 10 traagista onnettomuutta, jotka ovat sattuneet, kun meille kaikille on tehty viihdettä katsottavaksi. Synkän pilven kultareunus on kuitenkin se, että nämä tragediat ovat johtaneet tiukempiin turvallisuusvaatimuksiin, ja hyvä niin.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset tragediat elokuvien kuvauksissa voit lukea tästä:
10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa – osa 1
Shark!
Kuva: Pixabay
Aloitetaan elokuvien 10 traagista onnettomuutta -listan jälkimmäinen puolikas hailla!
Vuonna 1969 ensi-iltaan tulleen Shark! -elokuvan piti olla alunperin nimeltään ”Caine”, leffan päähenkilön mukaan. Kun stuntmies Jose Marco kuoli karmealla tavalla elokuvan kuvauksissa, halusi tuotantoyhtiö ottaa julkealla tavalla ”kaiken ilon irti” onnettomuudesta. Siksi elokuva sai nimen Shark! ja sitä markkinoitiin purevilla iskulauseilla, kuten ”Todentuntuisesta elokuvasta tuli liian todellinen! Hai repii sinut palasiksi!”.
Elokuvassa sukelletaan Sudanin rannikon haita viliseviin vesiin, mutta kuvaukset suoritettiin Meksikossa. Stuntmies Marco oli vedessä sukellusvarusteet päällään, kun valkohai kävi hänen kimppuunsa.
Hain piti olla rauhoitettu, mutta lääkkeen annostelu oli epäonnistunut. Hai oli ensin hyökännyt kameraryhmää kohti, mutta muutti sitten mielensä ja otti kohteekseen Marcon. Mies raadeltiin hengiltä kameran käydessä.
Tuotantoyhtiö rupesi välittömästi elokuvan valmistuttua markkinoimaan tuotosta haihyökkäystä hyväksi käyttäen, mistä ohjaaja Samuel Fuller tulistui ja halusi nimensä pois tekijälistalta, mutta siihen ei missään nimessä suostuttu.
Huhujen mukaan joissakin meksikolaisissa elokuvateattereissa näytettiin alkutekstien aikaan filmimateriaalia oikeasta hyökkäyksestä, mutta laajassa levityksessä olleessa versiossa 32-vuotiaan Marcon kuolemaan johtanutta tilannetta ei esitetty.
Lue myös: Kun veden alla vaanii tappava vaara: 10 hirvittävää haihyökkäystä
Hämärän pelottavat varjot
Kuva: Pixabay
Heinäkuun 23. päivänä vuonna 1982 kuvattiin Hämärän pelottavat varjot -elokuvaan (Twilight Zone: The Movie) kohtausta Vietnamin sodan taisteluista, kun kolme näyttelijää menetti henkensä hirvittävällä tavalla.
Kohtauksessa Vic Morrowin (53) esittämä Bill Connor pakenee räjähdysten keskellä uhkaavasti lähestyvää helikopteria yhdessä kahden lapsen kanssa. Lapsinäyttelijät Renee Shin-Yi Chen ja Myca Dinh Le olivat tuolloin kuusi- ja seitsemänvuotiaat.
Erikoistehosteina käytetyt räjähteet kuitenkin yllättäen hankaloittivat helikopterin lentämistä, ja pilotti menetti kopterin hallinnan. Matalalla lentänyt helikopteri tippui lampea samaan aikaan ylittäneen kolmikon päälle, ja sen pääroottori leikkasi sekä Morrowin että Len päät irti. Chen kuoli jäätyään puristuksiin kopterin jalaksen alle.
John Landis, yksi elokuvan tuottajista ja ohjaajista, sai syytteen kuolemantuottamuksesta yhdessä neljän muun työryhmän jäsenen, muun muassa erikoistehostekoordinaattorin ja helikopterin lentäjän, kanssa. Kaikki viisi miestä vapautettiin syytteistä kuukausia kestäneen oikeusprosessin jälkeen.
Landis sai virallisen nuhtelun ja elokuva-alan ihmisten vihat niskaansa, sillä oikeudenkäynnin aikana tuli ilmi, että hän oli rikkonut lapsinäyttelijöitä koskevia lakeja. Ohjaaja oli maksanut lapsille pimeänä, eikä ollut hakenut vaadittua erikoislupaa yöllisten kohtausten kuvaamiseen. Landis oli arvellut, ettei sellainen irtoaisi, koska lapset olivat niin nuoria ja kohtauksessa käytettiin paljon räjähteitä.
Uhrien perheet nostivat siviilikanteen Landisia, Warner Brothers -tuotantoyhtiötä ja elokuvan toisena tuottajana ja yhtenä ohjaajana toiminutta Steven Spielbergiä vastaan. Osapuolet päätyivät sopimukseen, jonka todennäköisesti tähtitieteellistä summaa ei ole kerrottu julkisuuteen.
Resident Evil: The Final Chapter
View this post on Instagram
Syyskuun 5. päivänä vuonna 2015 stuntnainen Olivia Jackson toimi Resident Evil: The Final Chapter -elokuvassa pääosaa esittäneen Milla Jovovichin sijaisnäyttelijänä. Etelä-Afrikassa kuvatussa kovavauhtisessa takaa-ajokohtauksessa ei mennyt kaikki putkeen, sillä nainen ajoi moottoripyörällä täyttä vauhtia kameratelinettä päin.
Syy törmäykseen ei ollut Jacksonin. Mekaanisen telineen piti liikkua pois moottoripyörän edestä, mutta viimeiseksi tarkoitetussa ja jääneessä otossa mekanismi ei toiminutkaan. Jackson törmäsi telineeseen sillä seurauksella, että hänen toinen poskensa repeytyi irti ja vasen kätensä murskaantui niin, että se jouduttiin lopulta amputoimaan. Naista pidettiin 17 päivää koomassa, minkä aikana hänelle tehtiin useita kehoa kokoon parsineita leikkauksia.
Nykyään hänellä menee olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tie ei ole ollut helppo – kuntoutus jatkuu edelleen, eikä hän ole saanut lukuisista oikeudenkäynneistä huolimatta minkäänlaisia vahingonkorvauksia. ”En pysty enää koskaan työskentelemään. Rakastin työtäni ja olin siinä erittäin menestynyt”, toteaa Jackson tänä vuonna tehdyssä Los Angeles Times -lehden haastattelussa. Ennen onnettomuutta stunt-nainen oli työskennellyt muun muassa Charlize Theronin sijaisnäyttelijänä Mad Max: Fury Road -elokuvassa sekä lukuisissa Marvelin tuotannoissa.
Resident Evil: The Final Chapter -elokuvan kuvauksien kauheudet eivät loppuneet Jacksonin onnettomuuteen. Ja hän jäi sentään henkiin. Vain pari kuukautta myöhemmin työryhmään kuulunut Ricardo Cornelius murskaantui kuoliaaksi jäätyään pyörivältä lavalta liukuneen auton ja seinän väliin.
Valloittaja
Vuonna 1956 valmistunut Valloittaja (The Conqueror) kertoo mongolialaisesta Temüdzinista, josta myöhemmin tuli sotilasjohtaja Tšingis-kaani. St. Georgen kaupungissa Utahissa kuvattua elokuvaa tehdessä kaikki sujui ilman vaaroja ja vaarallisia tilanteita, mutta pinnan alla kyti koko ajan.
St. George oli vain muutaman sadan kilometrin päässä Yhdysvaltojen nevadalaisesta ydinaseiden testauspaikasta. Ydinkokeita oli suoritettu vain vuosi ennen kuin Valloittajan kuvaukset alueella aloitettiin. Yhdysvallat tiesi jo tuolloin säteilyn vakavista terveyshaitoista, mutta sen puoleen elokuvan tekijöille tai, mikä pahempaa, alueella asuville ihmisille ei siitä kerrottu.
Seuraavien parin vuosikymmenen aikana 220 henkisestä filmiryhmästä 91 sairastui syöpään, ja heistä 46 lopulta menehtyi sairauteensa. Muun muassa ohjaaja Dick Powell sekä elokuvan tähdet Susan Hayward, John Wayne, Agnes Moorehead ja Pedro Armendáriz kuolivat syöpien seurauksena. Myös Waynen kaksi poikaa ja Haywardin poika, jotka olivat viettäneet kuvauspaikalla aikaa ja leikkineet Geiger-mittareilla ja ydinlaskeuman saastuttamilla kivillä, saivat syöpädiagnoosit, mutta he kaikki päihittivät sairauden.
Viranomaiset olivat julistaneet alueen turvalliseksi, vaikka mittauksissa oli ilmennyt epänormaalin korkeita säteilymääriä. Tuottaja Howard Hughes, joka ainoana filmiryhmän jäsenenä tiesi tutkimustuloksista, näytti kuvauksille vihreää valoa.
Kun Hughes huomasi kuvauksissa työskennelleiden ihmisten parissa leviävän syöpädiagnoosiin, hän jäljitti ja osti omantunnontuskissaan kaikki elokuvasta tehdyt kopiot ja piilotti ne kartanoonsa. Hän käytti hankintaan 12 miljoonaa dollaria, mikä oli puolet elokuvan alkuperäisestä budjetista.
Across the Border
Kuva: Klaus Stebani | Pixabay
Vuonna 1914 ensi-iltaan tullut Across the Border on ensimmäisiä elokuvia, joita tehdessä työryhmän jäseniä on menehtynyt kuvauksissa onnettomuuden seurauksena.
Mykkäfilmin kuvaukset olivat heinäkuun 1. päivänä käynnissä Arkansas-joella Coloradossa. Pääosan esittäjä Grace McHugh oli tekemässä kohtausta keskellä jokea; hän ylitti virtaa ratsastaen, kun jostain syystä hevonen kompuroi, ja McHugh tippui selästä ja joutui veden varaan. Lähistöllä ollut kameramies Owen Carter ei epäröinyt hetkeäkään, vaan hyppäsi pelastamaan näyttelijää.
Carter onnistui vetämään McHugh’n hiekkapenkalle, mutta ilo oli lyhytaikainen – ranta olikin juoksuhiekkaa, ja kuvausryhmä joutui järkyttyneen seuraamaan, kun kaksikko upposi näkymättömiin. Heidät löydettiin menehtyneinä muutamien päivien päästä.
Lue myös:
Elokuvia tehdessä ei kaikki aina mene niin kuin oli suunniteltu. Joskus kuvauksissa sattuu hyvinkin ikäviä asioita – tässä 10 traagista onnettomuutta.
Elokuvissa kaikki on mahdollista: helikopterionnettomuuksista, villieläinten hyökkäyksistä ja hengenvaarallisista takaa-ajoista selviää elossa. Tarinoiden takana on kuitenkin todellinen elämä, jossa asiat eivät aina suju käsikirjoituksen mukaan.
Monesti sijaisnäyttelijät eli stuntit ovat kaikkein suurimmassa riskissä loukkaantua tai pahimmassa tapauksessa jopa menehtyä, sillä he ovat yleensä niitä, jotka tekevät vaaralliset kohtaukset ja temput.
Listafriikki esittelee nyt elokuvamaailman 10 traagista onnettomuutta, jotka ovat sattuneet, kun meille kaikille on tehty viihdettä katsottavaksi. Synkän pilven kultareunus on kuitenkin se, että nämä tragediat ovat johtaneet tiukempiin turvallisuusvaatimuksiin, ja hyvä niin.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset tragediat voit lukea tästä:
Hai rauhoittaminen meni vikaan: 10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa – osa 2
Crow
Yksi kuuluisimmista pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen menneistä elokuvakohtauksista on peräisin elokuvasta Crow, jossa henkensä menetti näyttelijä Brandon Lee. Hän menehtyi kohtauksessa, jossa hänen esittämäänsä Ericiä ammuttiin. Luonnollisesti aseen, jota kohtauksessa käytettiin, ei pitänyt olla vaarallinen, mutta totuus oli toinen.
Mutta miten nämä luodit oikein päätyivät tuohon aseeseen, jota käytettiin kohtauksessa, joka ei koskaan ymmärrettävistä syistä päätynyt itse elokuvaan?
Lavastepuolella työskennellyt henkilö oli mennyt paikalliseen alan liikkeeseen hankkimaan rekvisiittaa kuvauksia varten. Kyseinen henkilö oli jostain syystä ostanut myös viisi oikeaa luotia ja tuonut ne kuvauspaikalle.
Luonnollisestikaan oikeita luoteja ei tulisi koskaan päätyä elokuvan kuvauspaikalle, ja elokuvan lavastevastaava oli ottanut ne huomatessaan talteen ja laittanut ne oman autonsa tavaratilaan.
Koska kuvauspaikalla ei ollut erästä toista kohtausta kuvattaessa räkäpäitä, aikaa säästääkseen nämä viisi aitoa luotia otettiin käyttöön ja muokattiin siten, etteivät ne aiheuta vahinkoa. Luoteja käytettiin erään kohtauksen lähiotoksessa, jossa uhriksi päätyvä elokuvan henkilö katsoo luodin piippua, kun sitä ladattiin.
Elokuvissa käytettävien räkäpäiden ja näiden aitojen luotien välillä on kuitenkin yksi oleellinen ero: räkäpäissä luodin pää on tehty pahvista, kun taas näissä aidoista luodeista muunnelluissa versioissa pahvin sijalla oli lyijypää. Kun tuota edellä mainittua kohtausta tehtiin, jumiutui luodin lyijypää aseen sisään. Kaksi viikkoa myöhemmin tätä samaista asetta käytettiin kohtauksessa, jossa Leetä ammuttiin. Kukaan ei tiennyt aseeseen jumiutuneista lyijypäistä.
Kohtaus kuvattiin ja kaikki vaikutti menneen hyvin, kun Lee putosi maahan, kuten otoksessa kuuluikin. Kohtauksessa Leetä ammuttiin aseella paperipussin läpi ja tuonne paperipussiin oli asetettu pieni räjähde, jolla kohtaus saatiin aidomman näköiseksi.
Tilanne muuttui kuitenkin kaoottiseksi, kun elokuvan ohjannut Alex Proyas huusi ”poikki” ja Lee jäi edelleen maahan makaamaan. Tuo lyijypää lensi pussissa tapahtuneen pienen räjähdyksen seurauksena suoraan Leen vatsan alueelle, navan yläpuolelle, ja hän jäi verta vuotavana makaamaan maahan.
Lee vietiin vauhdilla pohjoiscarolinalaiseen sairaalaan, jossa häntä operoitiin kuuden tunnin ajan. Valitettavasti Lee kuitenkin menehtyi leikkauspöydälle ja tämä karmea tragedia oli valmis.
Aseella ampunut näyttelijä Michael Massee kuvaili tapahtunutta aikanaan seuraavasti, Extran haastattelussa: ”Minun ei pitänyt alun perin edes käsitellä tätä asetta koko kohtauksessa, mutta kuvaushetkellä ohjaaja päätti muuttaa kohtausta. Sen kaiken jälkeen jätin Hollywoodin, menin vuodeksi New Yorkiin, enkä tehnyt siellä yhtään mitään. Se, mitä Brandonille tapahtui, oli traaginen onnettomuus, enkä usko, että tuollaisesta pääsee koskaan ylitse.”
Kaksi kuukautta tämän tragedian jälkeen elokuvaan saatiin noin 6,75 miljoonan dollarin ylimääräinen rahoitus ja se kuvattiin loppuun stunttinäyttelijöiden, Chad Stahelskin ja Jeff Cadienten näytellessä Brandon Leen hahmoa. Vaikka tapaus todettiin tutkimusten myötä onnettomuudeksi, maksettiin Leen äidille, Linda Cadwellille, ilman oikeuskäsittelyä rahallinen korvaus.
Midnight Rider
Laulaja-lauluntekijä Gregg Allmanin elämästä kertovan Midnight Rider -elokuvan kuvauksissa tapahtui helmikuun 20. päivänä vuonna 2014 käsittämätön onnettomuus, kun kuvausassistenttina toiminut Sarah Jones jäi junan alle. Kyseessä oli tuotannon ensimmäinen kuvauspäivä.
Kuvausryhmä oli Georgiassa, Altamaha-joen ylittävällä rautatiesillalla kuvaamassa, kun 93 kilometrin tuntivauhtia kulkenut juna ilmestyi näkyviin mutkan takaa. Työntekijät alkoivat kiireesti kerätä rekvisiittaa raiteilta, mutta juna lähestyi oletettua nopeammin ja aika loppui kesken – useita ihmisiä loukkaantui ja Sarah Jones menetti henkensä.
Raiteilla oli metallirunkoinen sänky, johon juna ensin osui murskaten sen palasiksi, jotka sitten lensivät kohti työryhmää. Yksi pala osui Jonesiin ja puski hänet suoraan junan alle.
Myöhemmin selvisi, että tuotantoyhtiöllä ei ollut luvat kunnossa raiteilla kuvaamista varten, joten sekä tuottajat että ohjaaja Randall Miller joutuivat rikosvastuuseen ja heidät todettiin oikeudessa syyllisiksi kuolemantuottamukseen ja luvattomaan tunkeutumiseen. Vuonna 2015 Miller tuomittiin 10 vuoden vankeuteen, josta hän istui telkien takana reilun vuoden ja suoritti loput ehdonalaisessa.
Elokuvaa ei ikinä tehty valmiiksi.
Kauhea kankkunen 2
Kun elokuvan lipputulot ovat noin 495 miljoonaa euroa ja voiton osuus kyseisestä summasta on noin 427,5 miljoonaa euroa, on käsittämätöntä ajatella, että elokuvassa lähestulkoon henkensä menettänyt ja pieleen menneen kohtauksen myötä halvaantunut australialainen stunttinäyttelijä Scott McLean ei saanut minkäänlaisia korvauksia sairaalakuluihinsa elokuvan levityksestä vastanneelta Warner Bros -tuotantoyhtiöltä.
McLean, joka oli aiemmin toiminut stunttina muun muassa Star Wars– ja The Matrix -elokuvissa, loukkaantui vakavasti Kaamea kankkunen 2 -elokuvan kuvauksissa. Vielä pahemmaksi asian tekee se, että McLean oli päässyt Warner Brosin kanssa sopimukseen vahingonkorvauksista oikeussalin ulkopuolella, mutta rahoja ei ollut kuulunut vielä kymmenenkään vuoden päästä. Viimeksi mediassa kirjoitettiin hänestä vuonna 2020 ja ainakaan sillon vahingonkorvauksia ei oltu maksettu.
Mutta sitten siihen, että mitä kuvauksissa oikein tapahtui.
McLean toimi näyttelijä Ed Helmsin stunttina elokuvassa ja hän loukkaantui kohtauksessa, jossa hänen oli nojauduttava ulos kovaa vauhtia ajaneen auton ikkunasta. Nojautuessaan ulos hänen päänsä osui kuorma-autoon ja tuon onnettomuuden seurauksena hän loukkaantui vakavasti, vajoten kuuden viikon ajaksi koomaan.
Vammojen lopullinen vakavuus selvisi sairaalassa ja ainakin vielä kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen hän kärsi edelleen stressiperäisistä kohtauksista, joiden kesto oli yleisimmin noin 8-12 minuuttia, tarvitsi 24-tuntista hoitoa joka päivä ja joutui elämään lisähapella välttyäkseen kokemansa vakavan aivovamman pahenemiselta, unohtamatta tietenkään halvaantumista.
McLean on myöhemmin paljastanut, että elokuvan stunttikoordinaattori oli käskenyt autoa ajaneen kuljettajan kasvattaa auton nopeutta kyseisessä kohtauksessa, mikä oli omiaan johtamaan tähän traagiseen onnettomuuteen.
Roar
Roar. Maailman vaarallisimmaksi tituleerattu elokuva.
Aviopari Noel Marshallin ja Tippi Hedrenin yhteistyönä syntynyttä elokuvaa kuvattiin vuosien ajan heidän kotifarmillaan, jolle pariskunta oli hankkinut koko joukon villieläimiä leijonista ja tiikereistä lähtien. Kun elokuva vihdoin sai ensi-iltansa vuonna 1981, luki virallisessa mainosjulisteessa näin: ”Yhtäkään eläintä ei vahingoitettu elokuvaa tehtäessä. 70 filmiryhmän jäsentä kyllä.”
Koska eläimiä ei oltu koulutettu kunnolla ja niitä oli yhteensä noin 150, eivät lukuisat hyökkäykset ja loukkaantumiset ainakaan jälkeenpäin mietittynä yllätä lainkaan.
Perheen lapsista John ja Jerry Marshall sekä Melanie Griffith näyttelivät elokuvassa myös, ja John on myöhemmissä haastatteluissa kertonut, että elokuvajulisteen 70 loukkaantunutta oli vähättelyä. Tässä muutamia esimerkkejä.
Griffith joutui leijonan kynsiin, minkä takia hänen kasvonsa jouduttiin operoimaan (jo nuorellakin iällä) plastiikkakirurgin toimesta. John Marshall tuli melkein nuoren leijonan tappamaksi, kun eläin puri häntä päähän. Tippi Hedren ja Noel Marshall olivat kymmeniä kertoja sairaalassa pahojen puremien vuoksi. Kuvaaja Jan de Bont menetti päänahkansa ja apulaisohjaaja Doron Kauperia oltiin jossain vaiheessa jo raahaamassa kurkusta parempiin suihin.
On käsittämätöntä, että kukaan ei kuollut. Se myös on melko käsittämätöntä, että iso osa näistä hyökkäyksistä on nähtävissä kulttimaineeseen nousseessa elokuvassa.
Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Harry Potter ja kuoleman varjelukset 2 eli koko saagan päätösosa on monilta osin yksi elokuvahistorian suurimmista elokuvista. Se on kaikkein korkeimmat lipputulot kerännyt Harry Potter -elokuva, sillä sen lipputulojen arvellaan olleen jopa 1,13 miljardia euroa.
Kyseiseen elokuvaan ja sen kuvauksiin liittyy myös valtaisa tragedia.
Kaikissa Harry Potter -elokuvissa Harry Potteria näytelleen Daniel Radcliffen stunttinäyttelijänä toiminut David Holmes nimittäin loukkaantui elokuvan kuvauksissa, kun hän teki niin sanottua Jerk Back -stunttia.
Kyseisessä kohtauksessa Harry Potter joutuu ilmassa keskelle räjähdystä ja kohtauksen tiimoilta järjestetystä harjoituksesta tuli traaginen, kun Holmes lensi räjähdyksen seurauksena ensiksi seinään ja putosi niskoilleen maassa olleen patjan päälle. Välittömästi putoamisensa jälkeen hän kertoi erään paikalla olleen ja nimettömänä pysytelleen lähteen mukaan menettäneensä tunnon vyötäröstä alaspäin ja sairaalassa selvisi, että hän oli murtanut niskansa.
14 vuoden iässä stunttityöt aloittaneen ja myös voimistelua harrastaneen Holmesin ura päättyi vain 25 vuoden iässä, liikuntakyvyn menettämiseen rintakehästä alaspäin.
Tästä traagisesta onnettomuudesta huolimatta Holmesin rakkaus stunttinäyttelijän työtä ei ole koskaan kadonnut ja elokuvien jälkeen hän aloitti muun muassa Cunning Stunts -podcastin tekemisen yhdessä Radcliffen kanssa: ”Sinun ei pidä mennä töihin, jos et ole valmis siihen, että kaikki asiat eivät mene hyvin ja toista ottoa ei välttämättä tule. Jouduin maksamaan äärimmäisen hinnan siitä, että tein mitä rakastin, mutta tapaan aina sanoa: olin stunttimies, menin töihin, otin riskin ja otin rahani (mitä minulle maksettiin).”
Muun muassa Radcliffe on auttanut keräämään hyväntekeväisyyden kautta rahaa Holmesille, Potter-elokuvien sijaisnäyttelijälleen.
Lue myös:
Elokuva-alan halutuimmat palkinnot ovat taas jaossa. Oscar-gaala järjestetään tänään sunnuntaina, ja sen kunniaksi otetaan katse aiempien vuosien kömmähdyksiin.
Vaikka miten hyvin koko juhlallisuudet olisi käsikirjoitettu ja vuorosanat teleprompterista luettavissa, on Oscareiden pitkään historiaan toki mahtunut kämmejä läjäpäin kömmähdyksiä. Osa pieniä noloja sattumuksia, osa suurempia vuosienkin päästä puhuttavia.
Tulevana yönä Suomen aikaa järjestetään jo 97. Oscar-gaala ja jännityksellä odotamme, mitä Hollywoodin kerma tällä kertaa saa aikaan.
Mutta sitä ennen Listafriikki ottaa katsauksen menneiden vuosien noloihin Oscareiden sattumuksiin.
Marlon Brando boikotoi Oscar-gaalaa
Marlon Brando oli vuoden 1973 Oscar-gaalassa ehdokkaana roolistaan yhdessä maailman parhaimpana pidetyssä Kummisetä-elokuvassa.
Näyttelijä oli ollut yhteydessä Amerikan alkuperäiskansojen edustajaan, ja päättänyt protestin omaisesti jättää menemästä Oscareihin. Gaalan aattona hän ilmoitti lähettävänsä sijastaan Sacheen Littlefeatherin, alkuperäiskansojen aktivistiryhmän johtajan.
Kun Brando julkistettiin parhaan miespääosan palkinnon voittajaksi, marssi Littlefeather lavalle. Hän nosti kätensä torjuvasti pystyyn, ja kieltäytyi palkinnosta Brandon puolesta. Mies oli kirjoittanut hänelle nelisivuisen kirjeen, mutta aikaa sen lukemiseen ei ollut.
Sen sijaan hän kertoi syyn Brandon boikotille: ”alkuperäiskansojen kohtelun elokuvateollisuudessa sekä Wounded Knee -kaupungissa käynnissä ollut tulenarka tilanne hallinnon joukkojen ja alkuperäiskansan välillä”. Yleisön reaktio oli jakautunut: osa buuasi ja osa hurrasi.
Ei ole väärin tuoda ajamiaan asioita esille Oscareissa, sitä tehdään jatkuvasti. Suuri virhe oli se, että Brando lähetti nuoren tytön kohtaamaan pilkallisen vastaanoton. Ja tietysti yleisön vihamielinen suhtautuminen on ihmetyttänyt tapauksen jälkeisinä vuosina. Ehkä Brando siis ajoi ihan oikeaa asiaa.
John Travolta sanoo väärän nimen
Vuoden 2014 Oscareissa John Travolta on esittelemässä lavalle Tony-palkinto voittaja Idina Menzeliä, jonka oli määrä esittää Let it go, joka kisasi parhaan kappaleen palkinnosta.. Harjoituksissa Travolta oli sulavasti sanonut Menzelin nimen, mutta itse gaalassa kaikki meni pieleen: hän kuulutti lavalle ”hullun taitavan Adele Dazeemin”.
Jälkeenpäin Travolta on harmitellut mokaansa ja sanonut, että teleprompterissa nimi oli ollut kirjoitettuna ääntämisasussaan ja se oli saanut näyttelijän hämmentyneeksi. Menzel sai seuraavan vuoden gaalassa piikiteltyä Travoltalle, kun kutsui kanssaan palkintoa jakamaan ”hyvän ystävänsä Glom Gazingon”.
Travolta ilmeisesti halusi kohun jatkuvan, koska hän rupesi lavalla käpälöimään tilannetta selvästi epämukavana pitäneen Menzelin kasvoja.
Sam Smithin tietämättömyys Oscar-voittajista
Laulaja-lauluntekijä Sam Smithin Writing’s on the Wall voitti parhaan kappaleen palkinnon vuoden 2016 Oscareissa. Kappale oli tehty 007 Spectre -elokuvaan, ja siitä tuli vasta historian toinen James Bond -tunnusmusiikki, joka on voittanut Oscar-palkinnon. Adelen Skyfall vuodelta 2012 oli ensimmäinen.
Kun Sam Smith piti kiitospuhettaan, siteerasi hän virheellisesti Sir Ian McKelleniä (Taru sormusten herrasta Gandalf), joka on homoseksuaali ja jo vuosikymmeniä ollut äänekäs LGBT-aktivisti.
Smith kertoi puheessaan lukeneensa McKellenin sanoneen, että kukaan avoimesti homoseksuaali mies ei ole koskaan aiemmin voittanut Oscar-palkintoa. Tässä hän meni tuplasti päin honkia!
Smith ei ole läheskään ensimmäinen. Lyhyellä googlauksella asia olisi ollut nopeasti selvitettävissä vaikka limusiinissa matkalla teatterille. Esimerkiksi Elton John ja Howard Ashman ovat voittaneet Oscar-palkinnon – ja vieläpä saman palkinnon, jonka Smith nappasi vuonna 2016.
Toinen moka tuli siinä, että hän siteerasi McKelleniä väärin. Ian McKellen oli itseasiassa sanonut haastattelussa, että parhaan miespääosan Oscar-palkintoa ei ole ikinä voittanut avoimesti homoseksuaali näyttelijä.
Angelina Jolie suuteli veljeään
Kun Angelina Jolie oli vuonna 2000 ehdolla parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi, otti hän palkintotilaisuuteen seuralaisekseen veljensä James Havenin. Siinä ei ole mitään outoa, koska monet nuoret näyttelijät ovat vuosien mittaan ottaneet mukaan perheenjäseniään.
Jolie voitti palkinnon roolistaan Vuosi nuoruudestani -elokuvassa, ja aloitti kiitospuheensa sanomalla ”olen niin rakastunut veljeeni”.
Myöhemmin gaalan jatkoilla heidät kuvattiin suutelemassa toisiaan intohimoisesti suulle. Sama ”hellyydenosoitus” oli todistettu useaan kertaan myös pari kuukautta aiemmin järjestetyssä Golden Globe -gaalassa. Sekä Jolie että Haven ovat myöhemmin sanoneet olevansa vain hyvin läheisiä ja toistensa parhaimmat ystävät.
In Memoriam -muisteluvideolla oli väärä kuva
Tämä kömmähdys olisi voinut puhututtaa vuoden 2017 Oscar-gaalan jälkeen enemmänkin, ellei ilta olisi päättynyt Oscareiden historian shokeeraavimpaan virheeseen. Siitä lisää hetken päästä.
Joka vuosi gaalassa muistellaan edellisenä vuotena menehtyneitä elokuva-alan ihmisiä. Aina tuon montaasin näyttämisen jälkeen alkavat spekulaatiot siitä, ketä kaikkia videolta oli jätetty pois. Nyt kohu nousi yhden ylimääräisen henkilön lisäämisestä.
Menehtyneiden joukossa oli puvustaja Janet Patterson, joka oli nimetty oikein, mutta videolle oli päätynyt hänen pitkäaikaisen ystävänsä ja työkaverinsa Jan Chapmanin kuva. Chapman oli tilanteesta luonnollisesti järkyttynyt, koska on ”hyvinkin elossa”.
Nopea googlaus olisi tässäkin kohtaa pelastanut nololta hetkeltä!
Laurence Olivier haluaa gaalan jo loppuvan
Vuoden 1985 Oscar-gaala oli tulossa päätökseen ja enää oli jaettavana parhaan elokuvan palkinto. Palkintogaaloissa yleensä käydään ennen voittajan julkistamista läpi, ketkä ovat kyseisessä kategoriassa ehdolla. Nykyään parhaan elokuvan ehdokkaita esitellään myös pitkin monituntista gaalaa.
Itsekin Oscar-palkittu englantilainen näyttelijä Laurence Olivier teki kuitenkin toisin. Hän oli varmaankin ajatellut, että lähetys on ollut jo turhan pitkä, avasi kirjekuoren ja julkisti voittajan. Olivier kyllä pian huomasi kömmähdyksensä, mutta tilanne ei enää ollut pelastettavissa. Voittaja oli jo matkalla lavalle.
Wolfgang Amadeus Mozartin elämästä kertova Amadeus -elokuva voitti, eikä kenenkään ainakaan tarvinnut turhaan jännittää.
Ruma kilpailu puheenvuorosta
Vuonna 2010 parhaan lyhytdokumentin palkinnon voitti Music by Prudence. Ohjaaja Roger Ross Williams ehti lavalle ennen tuottaja Elinor Burkettia ja aloitti kiitospuheensa. Muutaman lauseen jälkeen Burkett saapui mikin luo ja varasti puheenvuoron itselleen, sanoen: ”Mies ei anna naisen puhua. Miten klassinen tilanne.”.
Burkett on myöhemmin kertonut välien Williamsin kanssa tulehtuneen jo aiemmin, ja että häntä ei tuottajana oltu kutsuttu mihinkään Oscar-gaalaa edeltäviin juhlallisuuksiin. Ja koska he eivät olleet puheväleissä, oli mahdoton sopia kumpiko saisi puheenvuoron.
Burkett on myös syyttänyt Williamsin iäkästä äitiä siitä, että tämä olisi kävelykepillään yrittänyt estää Burkettin pääsyä lavalle.
Sammy Davis Jr. saa väärän kirjekuoren
Vuoden 1964 Oscar-gaalassa viihdealan monitoimitaituri Sammy Davis Jr. oli jakamassa palkintoa parhaasta musiikista. Hän esitteli ehdokkaat ja avasi kuoren. Palkinnon voitti elokuva Tom Jones – hulivilihurmuri. Paitsi että ei voittanut; se ei ollut edes ehdolla tuossa kategoriassa!
Palkinnon jakaja ja yleisö huomasi virheen nopeasti, ja koomikkona ja aktivistinakin tunnettu Davis Jr. otti tilanteen haltuun. Hän pyysi anteeksi ja sanoi saaneensa väärän kirjekuoren. Hän sanoi vitsaillen, että ”odottakaahan, kun NAACP kuulee tästä” aiheuttaen suuren naurunremakan yleisössä. NAACP on edelleen aktiivinen, tummaihoisten oikeuksia ajava järjestö.
Lopulta voittajaksi saatiin Irma La Douce. Hauska fakta vielä tuosta Tom Jones -elokuvasta: laulaja Tom Jones oli aiemmin käyttänyt taiteilijanimeä Tommy Scott, mutta hänen managerinsa oli ehdottanut nimen vaihtamista perustuen hittielokuvaan, ja näin Tom Jones oli nähnyt päivänvalon.
Avokämmentä juontajalle
Listan loppu lähenee ja meno vain kiihtyy.
Kuka muistaa, mitä tapahtui 94. Oscareissa? Tarkoitan siis sitä, että kuka muistaa, ketkä saivat maaliskuussa 2022 järjestetyssä gaalassa palkintoja?
Koska se, mitä tuosta illasta on jäänyt mieleen, on läimäisy avokämmenellä.
Oscar-gaalassa juontajat ja palkintojen jakajat vitsailevat armotta yleisön kustannuksella; tämä on normaalia. Mitään muuta ei voinut myöskään odottaa vuoden 2022 Oscar-gaalaa juontaneelta koomikolta, Chris Rockilta.
Rock vitsaili Jada Pinkett Smithin kaljuksi ajellulla päällä, mikä nauratti yleisöä vitsin kohdetta lukuunottamatta. Pinkett Smith on kertonut kärsivänsä alopeciasta, joka aiheuttaa läiskittäistä hiustenlähtöä. Nainen on jo usean vuoden ajan ajanut koko päänsä kaljuksi.
Pinkett Smith pyöräytti silmiään Rockin vitsille, mutta hänen aviomiehensä Will Smith naureskeli muiden mukana. Sitten jotain tapahtui. Smith nousi ylös tuolistaan, marssi päättäväisesti lavalle Rockin luo ja läimäisi tätä avokämmenellä kasvoihin. Sitten hän käveli takaisin paikalleen huutaen Rockin suuntaan vielä muutaman solvauksen.
Moni yleisössä ja varmasti kotisohvallakin luuli välikohtauksen olleen osa show’ta, mutta ei: tilanne oli täyttä totta. Hollywoodin ”hyvänä tyyppinä” pidetty Smith tuhosi maineensa silmänräpäyksessä järjettömän raivokohtauksen otettua hänestä vallan.
Ja kuin kohtalon ivaa: noin tunti tapahtuneen jälkeen Smith voitti parhaan miespääosan Oscarin nimiroolistaan elokuvassa King Richard: Williamsien tarina, joka kertoo Serena ja Venus Williamsista – sisaruksista ja tennistähdistä – sekä heidän valmentajaisästään Richard Williamsista.
Kun Smith meni vastaanottamaan uransa suurinta palkintoa, pyysi hän vuolaasti anteeksi muun muassa Yhdysvaltain elokuva-akatemialta ja muilta ehdokkailta, mutta ei Chris Rockilta. Tuo anteeksipyyntö tuli sosiaalisen media välityksellä seuraavana päivänä.
Pahoitteluista huolimatta tuho oli jo tapahtunut. Smithin maine oli mennyt, hän erosi elokuva-akatemiasta ja hän sai porttikiellon kaikkiin akatemian järjestämiin tilaisuuksiin seuraavaksi 10 vuodeksi.
Eikä kukaan muista, että hän voitti parhaan miespääosan Oscarin.
La La Land on paras elokuva! Eipäs olekaan…
Listan viimeiseksi jätettiin suurin moka. Tästä ei ole kahta sanaa. Vuoden 2017 Oscar-gaala ja illan odotetuin palkinto.
Kun Faye Dunaway julisti, että parhaan elokuvan Oscar-palkinto menee La La Landille, ei kukaan ihmetellyt, koska olihan tuo yksi ennakkosuosikeista. Tuotantotiimi piti jo kiitospuheitaan, kun järjestäjät juoksivat lavalle tarkistamaan voittajan nimen sisältävän kirjekuoren.
Elokuvan tuottaja Jordan Horowitz palasi (oman puheensa jo antaneena) takaisin mikin ääreen ja kertoi virheen tapahtuneen. Hän julisti Moonlightin voittajaksi ja näytti oikean kirjekuoren sisällön.
Niin teatterin yleisössä kuin varmasti kotikatsomoissakin suut loksahtivat auki: miten näin voi käydä? Minuutin ajan Oscar-voittajina ollut La La Landin porukka poistui takavasemmalle ja Moonlightin tuotantotiimi otti lavan haltuun.
Warren Bettylle, joka Faye Dunawayn kanssa jakoi palkinnon, oli annettu väärä kirjekuori. Kustakin voittajasta tehdään kaksi kuorta; yksi kummallekin puolelle lavaa. Emma Stone oli voittanut aiemmin samana iltana parhaan naispääosan palkinnon juuri La La Landista, ja nyt sen kuoren vastinkappale oli päätynyt jakajien käsiin.
Oli miten oli, erittäin epämukavaa La La Landin tiimille, mutta ikävää myös upean Moonlight-elokuvan tekijöille, koska varmasti sekaannus vaikutti myös heidän juhlimiseensa.
Lue myös:
Pian on taas käsillä yksi maailman suurimmista urheilutapahtumista, mutta herkkua on tarjolla myös musiikin ystäville. Muistellaan nyt vähän menneitä: tässä kautta aikojen puhuttavimmat Super Bowlin väliaikashow’t.
Lista päivitetty 9.2.2025
Super Bowl LIX järjestetään New Orleansissa ja siellä kohtaavat Kansas City Chiefs ja Philadelphia Eagles. Ottelupari on sama kuin kahden vuoden takaisessa Super Bowlissa, jossa Chiefs vei mestaruuden luvin 38-35. Kansas City Chiefs voitti Super Bowlin myös viime vuonna, joten tänään se tavoittelee kolmatta perättäistä mestaruutta.
Järjestyksessään 59. Super Bowl pelataan tänään sunnuntaina helmikuun 9. päivänä, ja Suomen aikaa aloituspotku on luvassa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 01:30. Silloin näemme, onko Eaglesista panemaan kampoihin puolustavalle mestarille.
Mutta amerikkalainen jalkapallo ei nyt ole tällä listalla pääosassa, vaan Listafriikki keskittyy joka vuosi erittäin odotettuun puoliaikashow’hun. Suomessa siitä käytetään yleisesti väliaikashow-nimitystä, vaikka se saa esityksen kuulostamaan teatterinäytöksen tauolla tapahtuvasta ohjelmanumerosta. Mutta puoliaika- tai väliaikashow; jokainen varmasti tietää, mistä on kyse.
Kansallislaulun Super Bowl -tapahtumassa saa kunnian esittää New Orleansissa syntynyt ja kasvanut Jon Batiste. Puoliaikashow’sta vastaa rap-artisti Kendrick Lamar, joka juuri viime viikolla kahmi Grammy-gaalassa viisi palkintoa.
Jää nähtäväksi, tapahtuuko vuonna 2025 jotain erityistä, josta puhutaan vielä vuosienkin päästä. Nyt kuitenkin kurkkaus historiaan!
Tässä siis Super Bowlin väliaikashow’t, jotka kohahduttivat, ihastuttivat ja vihastuttivat.
Katy Perry ja vasen hai
Katy Perryn esiintyminen vuoden 2015 Super Bowlin puoliajalla oli täynnä väriloistoa, tanssia ja hittejä toistensa perään. Vaikka henkilökohtaista mielipidettä ei kukaan ole kysynytkään, niin Perryn show on yksi omista suosikeistani. Eikä vähiten ”vasemman hain” ansiosta.
Se työ, harjoittelu ja koreografian hiominen, mikä Super Bowlin väliaikashow’n onnistumisen takaamiseksi tehdään, on varmasti käsittämätön. Onhan se yksi suurimmista areenoista, kun sadat miljoonat ihmiset ympäri maailman tapittavat silmä kovana televisioruutujaan. Perry saapui arizonalaiselle stadionille mekaanisen tiikerin kyydissä ja poistui tähdenlennon mukana, mutta esityksen tähti oli surullisen kuuluisaksi tullut vasen hai.
Hai-puvussa esiintynyt taustatanssija Bryan Gaw, eli tutummin vasen hai, nousi välittömästi internet-sensaatioksi, kun se ei vaikuttanut muistavan koreografiaa eikä pysynyt rytmissä. Se ei kuitenkaan lannistunut nolosta mokasta, vaan tanssi sydämensä kyllyydestä täysin vääriä kuvioita. Oikea hai sen sijaan pysyi tylsästi ruodussa.
Myöhemmin kävi ilmi, että puoliaikashow’n koreografi oli antanut tanssijoille osittain vapaat kädet, tai evät, mutta jonkinlainen selkäranka esityksessä oli silti tarkoitus olla. Gaw on ammattitanssija, joka on haastatteluissa kertonut esittelevänsä ansioluettelossaan erittäin ylpeänä vuoden 2015 työkeikan, jonka hän on yksinkertaisesti nimennyt ”vasemmaksi haiksi”.
Pomo liukui haaraväli edellä päin kameraa
Kun Bruce Springsteen otti lavan haltuun vuoden 2009 Super Bowlin puoliajalla, hän todellakin antoi katsojille kaikkensa. Kirjaimellisesti. Laulaja kehotti kotikatsojia ”pistämään dipit ja paneroidut kanat hetkeksi sivuun” ja nauttimaan Super Bowlin väliaikashow’sta täysin rinnoin.
Heittäydyttyään koko sydämellään Tenth Avenue Freeze-Out -kappaleen esittämiseen Springsteen lähti vauhdikkaaseen polviliukuun kohti kameramiestä. Liuku meni pitkäksi ja mies törmäsi kameraan iskien haaransa suoraan linssiin; kaikki kansainvälisessä livelähetyksessä. Se oli loistava, joskin täysin tahaton, siirtymä seuraavana esitettyyn Born to Run -hittiin. Seuraavana päivänä media repi unelmaotsikoita : ”Amerikka oli Bruce Springsteenin haarojen hyökkäyksen kohteena”.
Springsteen on myöhemmin kertonut välikohtauksen synnystä: ”Liikaa adrenaliinia, myöhästynyt polville meno, liikaa vauhtia, ’täältä minä tulen Mike’ (kameramies Mike Colucci)… ja BOOM!”.
Rapatessa ja rokatessa roiskuu! Yhtäkään kameramiestä ei vahingoitettu Super Bowlin väliaikashow’ta tehdessä.
M.I.A suututti NFL:n keskisormen näyttämisellä
Vuoden 2012 Super Bowl järjestettiin Indianapolisissa Lucas Oil -stadionilla ja pääesiintyjäksi oli hankittu Madonna. Legendaarisen artistin lisäksi väliaikashow’sta teki hulppean Cirque du Soleil -sirkusryhmän mukanaolo. Madonna ei tapojensa vastaisesti aiheuttanut kohua, vaan suurin poru, joka johti oikeuteen saakka, oli aivan toisen laulajan aiheuttamaa.
Show’ssa esiintyivät vierailevina tähtinä by LMFAO, Nicki Minaj, M.I.A. ja Cee Lo Green, joista M.I.A. improvisoi suututtaen NFL:n väen. Tullessaan Give Me All You Luvin -kappaleessa oman säkeistönsä loppuun laulaja päätti korvata sensuroiduksi määrätyn shit-sanan näyttämällä keskisormea. Media vertasi loukkaavaa käsimerkkiä vuoden 2004 skandaaliin, johon palaamme listan viimeisessä kohdassa.
Sekä NBC-televisioyhtiö että NFL pyysivät tapahtunutta vuolaasti anteeksi, ja Madonnakin paheksui nuoren kollegansa toimintaa. Liiga meni jopa niin pitkälle, että nosti syytteen ja vaati M.I.A:lta 16 miljoonaa dollaria (omien sanojensa mukaan) puhtoisen maineensa tahraamisesta ja sopimuksen rikkomisesta. Pian syytteen nostamisen jälkeen M.I.A. julkaisi videon, jolla hän arvosteli NFL:n reaktiota ”täysin naurettavana ja jättimäisenä osoituksena suuryhtiön kikkelin heiluttamisesta”. Kommentti ei varmaankaan parantanut laulajan neuvotteluasemia. Myöhemmin hän julkaisi twiitin, jossa kysyi, olisiko Madonnalla lainata 16 miljoonaa.
Super Bowlin -arvojen vastainen käytös saatiin vasta vuonna 2015 soviteltua välimiesmenettelyn kautta, eikä sopimuksen yksityiskohtia ole paljastettu julkisuuteen.
Diana Ross lähti stadionilta helikopterilla
Järjestyksessään 30. Super Bowl sai puoliajalle esiintyjäksi pyöreiden vuosien kunniaksi yhden suurista diivoista: Diana Rossin.
Vuoden 1996 väliaikashow oli pyrotekniikan ja muiden erikoistehosteiden sävyttämä, ja laulajatar mahdutti 12 minuuttia kestäneeseen esitykseensä kymmenen eri kappaletta ja vaihtoi asua huikeat neljä kertaa. Spektaakkelin kruunasi kuitenkin ennennäkemätön loppuhuipennus.
Yleensä artistit tekevät näyttävän sisääntulon, mutta Ross oli säästänyt paukut poistumiseen.
Liehuvassa, oranssissa mekossaan Ross talutettiin keskelle stadionia laskeutuneeseen helikopteriin Take Me Higher -kappaleen vielä ollessa kesken. Hänen vyötärönsä ympärille laitettiin vyö ja nainen jäi oviaukkoon istumaan jalat ulkopuolella roikkuen, kun helikopteri nousi yläilmoihin – laulun sanoja mukaillen.
Michael Jackson seisoi paikallaan
Puoliaikashow ei ole tunteja kestävä spektaakkeli, sillä tapahtuman päällimmäinen tarkoitus on kuitenkin amerikkalaisen jalkapallon pelaaminen ja NFL:n mestarin selvittäminen. Aika on hyvin rajattu, ja viimeisimmät Super Bowlin väliaikashow’t ovat kestäneet suunnilleen 13 minuuttia. Esiintyjät yrittävät ahtaa noihin minuutteihin mahdollisimman paljon menoa ja meininkiä, useampia asunvaihtoja ja lähes koko uran kattavan potpurin.
Esimerkiksi vuoden 2020 Super Bowlissa puoliajan viihdytyksestä vastasivat Shakira ja Jennifer Lopez, joiden show oli hengästyttävää katsottavaa. Shakiran osuus käsitti koosteen kahdeksasta kappaleesta, Lopez tunki omaan settiinsä 10 kappaletta ja lopuksi naiset ottivat yhdessä lavan haltuun kahden laulun ajaksi.
Toisin oli vuonna 1993. Esiintyjä ei kuitenkaan ollut edellä mainittuja laulajia pienempi tähti, päinvastoin.
Kun Michael Jackson aloitti 12-minuuttisen esityksensä, ei hän tehnyt mitään ensimmäiseen puoleentoista minuuttiin. Jackson seisoi vain paikallaan ja katseli yleisöä. Hirveän moni muu ei voisi tehdä samalla tavalla.
Mutta se jännittävä odotus ja latautuneisuus purkautui käsittämättömänä kiljumisena ja yleisön hurmioitumisena, kun Jackson vihdoin aloitti musiikillisen osuutensa Jam-kappaleellaan, joka ei ole lähellekään yksi miehen isoimmista hiteistä. Totta kai popin kuningas esitti myös kappaleet Billie Jean ja Black or White, ja päätti väliaikashow’nsa 3 500-henkisen lapsikuoron kanssa Heal the World -hittiin.
Esitystä pidetään yhtenä parhaista, mitä Super Bowlin puoliajalla on ikinä nähty. Se myös avasi tien monille myöhemmin esiintyneille artisteille, sillä katsojalukujen räjähdettyä puoliajan aikana ja jälkeen, totesi NFL, että ehkäpä musiikkimaailman suurimpia tähtiä kannattaa pestata osaksi jättimäistä urheilutapahtumaa.
Disney markkinoi häpeilemättä uutta huvipuistolaitetta
Vuonna 1995 Super Bowl järjestettiin Miamissa, Floridassa, ja puoliaikashow’n tähdiksi oli kiinnitetty legendaariset Tony Bennett ja Patti LaBelle. He kuitenkin jäivät valitettavasti sivuosaan, kun päähuomion vei historian ehkäpä naurettavin puoliaikanumero.
Super Bowlin väliaikashow’n tuottajana toimi Disney, joka oli päättänyt röyhkeästi mainostaa Disneylandin uutta Indiana Jones -huvipuistolaitetta. Show oli suunniteltu kohteen teeman mukaiseksi, joten suurin osa puoliajasta oli surkeasti koreografioitua, Indiana Jones -henkistä taistelua. Mikään ei sopinut yhteen ja kaikki oli täydellistä sekamelskaa. Show’n koreografit ovat myöhemmin paljastaneet, että kokonaisuus oli parsittu kasaan nopealla aikataululla ja tekijät ovat myötäilleet yleistä mielipidettä: ”Heikko valmistautuminen oli nähtävissä lopputuloksessa”.
Kyseistä väliaikashow’ta on pidetty historian suurimpana floppina ja Disneytä arvosteltiin häpeilemättömästä Super Bowlin hyväksikäytöstä. Yhtiötä arvostelu ei juurikaan hetkauttanut: kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta!
Prince ja ainutlaatuinen kaatosade
Super Bowl oli järjestetty 40 kertaa ennen vuotta 2007. Tapahtuma oli uskomattomasti aina aiemmin säästynyt sateelta, mutta 41. kerta teki poikkeuksen. Miamiin iski vuodenaikaan nähden erittäin harvinainen myrsky.
Se olisi aiheuttanut lähes kenelle tahansa muulle esiintyjälle suuria ongelmia, mutta Prince ei ollutkaan aivan kuka tahansa. Väliaikashow’n tuottajien mukaan Prince oli innoissaan sateesta: hänen mielestään se oli juhlan aihe ja jossain vaiheessa artisti pyysi tuottajilta, pystyisikö joku ”tekemään sateesta rankempaa”.
Rajuilmasta huolimatta show päätettiin vetää läpi suunnitellusti: Prince ja tanssijat hoitivat osuutensa korkokengät jalassa, vaikka lava oli sateesta johtuen vaarallisen liukas. Artisti uhmasi sähköiskuja soittamalla sooloja neljällä eri sähkökitaralla, mitä kaikki tuotannossa mukana olleet vastustivat.
Ainoa muutos alkuperäiseen suunnitelmaan oli se, että Prince halusi suojata hiuksensa huivilla. Poikkeuksellinen sää yhdistettynä Princen esiintymiseen teki 41. Super Bowlin väliaikashow’sta yhden ikimuistoisimmista.
Show huipentui luonnollisesti yhteen Princen suurimmista hiteistä: Purple Rain sopi tilanteeseen kuin nenä päähän.
Red Hot Chili Peppers – playbackina vastoin periaatteita
Logistisista ja aikataulullisista syistä johtuen yhtyeet eivät yleensä soita livenä, vaan musiikki on etukäteen nauhoitettua. Kun ottelu menee tauolle, ei kellään yksinkertaisesti ole aikaa järjestää instrumentteja ja äänentoistoa pelikuntoon. Laulaja kuitenkin hoitaa oman osuutensa aina ”oikeasti”.
Historian 48. Super Bowl järjestettiin vuonna 2014 New Jerseyssä, ja sen puoliaikashow’sta vastasivat Bruno Mars ja Red Hot Chili Peppers. Vaikka kaikki oikein hyvin tietävät edellisessä kappaleessa mainitut faktat playbackina soittamisesta, nousi RHCP:n esiintymisestä suuri kohu: Miksi bändi ei edes vaivautunut laittamaan soittimiinsa piuhoja ja tuomaan show’hun hippusen aitouden tunnetta?
Kysymys tuntuu naurettavalta, kun kaikilla oli tiedossa NFL:n jyrkkä linjaus livenä soittamisen osalta.
Fanit olivat tyrmistyneitä, sillä he olivat olettaneet RHCP:n olevan totaalisesti playbackina soittamista vastaan. Valtaisan arvosteluryöpyn jälkeen yhtyeen jäsenet julkaisivat tiedotteen, jossa he kertoivat omien periaatteidensa rikkomisen olleen vaikea päätös, mutta ainoa vaihtoehto. Super Bowlin väliaikashow’ssa esiintyminen oli ainutlaatuinen mahdollisuus, jota ei voinut jättää väliin.
Lady Gagan huvittava hyppy ja kohu ”vatsamakkaroista”
Houstonissa, Teksasissa, vuonna 2017 järjestetty Super Bowl sai puoliaikashow’nsa tähdeksi Lady Gagan. Gaga esitti muutamien minuuttien aikana suurimmat hittinsä uskomattomien lavasteiden ympäröimänä, mutta esityksessä puhutti muukin kuin sen näyttävyys.
Väliaikashow alkoi sillä, kun Lady Gaga hyppäsi, tai ennemminkin vaikutti hyppäävän, alas NRG-stadionin katolta. Kukaan ei yrittänytkään pitää salaisuutena sitä, että hyppy oli etukäteen kuvattu ja lavastettu. Eipä sillä ollut mitään väliäkään, sillä huomio kiinnittyi tuhansien viraalien meemien arvoisesti Gagan äärimmäisen kömpelöön hyppyyn. Miten hän onnistui siinä?
Show kuitenkin jatkui sulavalla laskeutumisella kaapeleiden varassa ja kaikki sujui gagamaisen upeasti. Hyppyä lukuun ottamatta.
Paitsi että tarkkasilmäiset katselijat eivät olleet tyytyväisiä Lady Gagan ulkonäköön. Sosiaalinen media täyttyi kommenteista, joiden mukaan laulajan ”vatsamakkara” oli häiritsevä ja että hänen olisi syytä treenata vatsalihaksiaan. Monien mielestä Gagan ei olisi pitänyt antaa esiintyä keskivartalon paljastavassa asussa.
Tämän linkin kautta voit käydä katsomassa, minkälaisista vatsamakkaroista on kyse. Monikohan arvostelijoista on lähelläkään samanlaista fyysistä kuntoa? Vihaajat vihaa, Gagaa ei kiinnosta!
Janet Jackson ja maailman kuuluisin nänni
Onhan tämä ikimuistoisimmista Super Bowlin väliaikashow’sta kertova lista päätettävä siihen suurimpaan ja kohahduttavimpaan tapaukseen – Janet Jacksonin paljaaseen rintaan.
Vuoden 2004 Super Bowlista ei varmaan paljon muuta muisteta, todennäköisesti pelin tuloksellakaan ei ollut mediassa mitään merkitystä; saati sitten sillä, että puoliajalla esiintyivät myös P. Diddy, Nelly ja Kid Rock. Kaikki olivat keskittyneet siihen, että Justin Timberlake repäisi Jacksonin oikean rinnan päältä palan tämän asua – tarkoitus oli paljastaa vain punapitsinen rintaliivi.
Noh, kuten tiedämme, show’n loppuhuipennus ei mennyt niin kuin Strömsössä, ja alle sekunnin ajan Janet Jacksonin paljas rinta, nännin peittävän korun kera, oli kaiken kansan nähtävillä suorassa lähetyksessä.
Nipplegate laajeni täysin naurettavaksi, kun ihmiset niin kovasti pahoittivat mielensä. NFL ei ole koskaan saanut yhtä paljon valituksia, ja välikohtauksen seurauksena sopimus puoliaikashow’n tuottajana toimineen MTV:n kanssa purettiin. Paljastunutta rintaa kommentoivat kaikki Yhdysvaltain senaattoreja myöden ja julkinen keskustelu televisiolähetysten säädyttömyydestä nousi koomisiin mittoihin.
Jawed Karim, yksi YouTuben perustajista, on kertonut videopalvelun saaneen alkunsa tuon Super Bowlin väliaikashow’n seurauksena, sillä hänellä oli ollut vaikeuksia löytää videoklippejä ikävästä mokasta. Hän ei kuitenkaan ollut pahastunut Jacksonin vilautuksesta. Googlessa ”Janet Jackson” oli vuosina 2004 ja 2005 kaikkein haetuin termi.
Jacksonia, Timberlakea, NFL:ää ja CBS-televisioyhtiötä syytettiin tahallisesta julkisuustempusta, minkä kaikki tahot ovat kieltäneet. Monet radio- ja televisiokanavat laittoivat Jacksonin boikottiin, mutta Timberlaken sooloura lähti huimaan nousukiitoon.
Ihan oikeasti. Paljas rinta. Apua. Voiko olla mitään järkyttävämpää?
Lue myös:
Nyt on meneillään dartsin ystävien vuoden lempiaika: Lajin suurin tapahtuma, PDC World Darts Championship eli dartsin maailmanmestaruuskilpailut, on käynnissä Lontoon Alexandra Palacessa.
Dartsin maailmanmestaruudesta heitetään aina vuodenvaihteessa legendaarisessa ”Ally Pallyssa”. Joulukuun puolivälissä alkaneet karkelot huipentuvat tammikuun 3. päivänä käytävään finaaliotteluun, jonka jälkeen tiedämme, kenestä kruunataan dartsin maailmanmestari vuosimallia 2025.
Pelaajiin viitataan varsin usein heidän vakiintuneilla lempinimillään ja ainakin kaikilla MM-kisoihin osallistuvilla on lempinimi, joka on oleellinen osa esiintymistä.
Toisilla lempinimi on lyhenne tai muokattu versio etu- tai sukunimestä, mutta toisilla nimen alkuperä juontaa juurensa johonkin erityiseen tapahtumaan. Eli dartsin pelaajien lempinimet ovat syntyneet ihan samalla tavalla kuin yleensä kaikki muutkin lempinimet.
Tällä listalla siis tutustutaan tarkemmin muutamiin tunnettuihin dartsin pelaajiin, heidän lempinimiinsä ja tarinoihin niiden takana!
Michael ”Bully Boy” Smith
Vuoden 2023 dartsin maailmanmestari Michael Smith on tuon suuren saavutuksensa jälkeen käynyt läpi pari hankalampaa vuotta. Mutta lajissa on lukuisia kertoja nähty, että pitkästä kuivasta kaudesta ja syvästäkin suosta on mahdollista nousta takaisin huipulle, sillä heittotaitohan ei yleensä katoa mihinkään; ongelmat ovat usein mentaalisia. Joten eiköhän Bully Boy vielä nouse takaisin darts-maailman kirkkaimpaan kärkeen!
Vaikka monet fanit ovat tätä arvuutelleet, niin Smithin Bully Boy -lempinimi ei ole viittaus darts-taulun häränsilmään eli bullseyehin. Bully Boy tarkoittaa suoraan suomennettuna kiusaajapoikaa, mutta se kääntyy myös vähemmän kirjaimellisesti esimerkiksi kovanaamaksi.
On myös ajateltu, että Smithin lempinimellä tarkoitetaan sitä, että pelaaja tekee upeilla suorituksillaan kiusaa vastustajilleen. Mutta tämäkin menee vikaan lempinimen alkuperän osalta, vaikka muuten varmasti pitää paikkansa.
Englantilainen Smith on kertonut, että Bully Boy -lempinimi juontaa juurensa pitkälle siihen aikaan, kun dartsin maailmanmestaruus ei vielä ollut edes kaukainen haave. Mennään aikaan, kun Smith työskenteli luoteisenglantilaisella karjatilalla.
Vaikka Smith on kertonut aidosti pitäneensä maatilalla työskentelystä, ei siitä olisi ikinä voinut tulla hänelle varsinaista uraa: työ oli fyysisesti liian rankkaa. Ja tokihan miljoonien tahkominen darts-lavoilla on huomattavasti siistimpää sisätyötä.
Karjatilalle Smith hälytettiin apuihin aina, kun lehmät poikivat ja uusille vasikoille piti laittaa korvamerkit. Mies on kertonut, että merkkaus oli lähinnä puoli tuntia kestävä paini lehmän paskassa.
”Vasikat eivät tietenkään pitäneet merkkauksesta ja minun tehtäväni oli pitää niitä paikallaan. Kerran minulla oli vasikka selällään ja sen jalat osoittivat kohti kattoa ja sormeni olivat sen sieraimissa. Maatilan omistaja sanoi minun olevan todellinen kiusanhenki, bully, ja siitä se lempinimi jäi elämään.”
Peter ”Snakebite” Wright
Skotlantilainen Peter Wright teki läpimurtonsa darts-maailman huipulle vuonna 2014 verrattain kypsällä iällä – reilu nelikymppisenä. Toki hän oli pelannut dartsia vakavissaan jo 90-luvulla, mutta jättäytyi pois tositoimista uuden vuosituhannen vaihduttua.
Wright työskenteli muun muassa rakennustyömailla minimipalkalla ja pelaili dartsia huvikseen, kunnes vaimo Joanne patisti miestään palaamaan takaisin rakkaan lajin pariin ihan tositarkoituksella.
Ja hyvä niin, sillä jo vuonna 2014 Wright kampesi itsensä maailmanmestaruuskisojen finaaliin, mutta hävisi alankomaalaiselle Michael van Gerwenille.
Vain 24-vuotiaasta van Gerwenistä tuli tuolloin nuorin dartsin maailmanmestari – tuo titteli on hänellä edelleen hallussaan. Michael ”Mighty Mike” van Gerwen on sittemmin voittanut maailmanmestaruuden vielä kahdesti uudelleenkin, mikä nostaa hänet epäilemättä yhdeksi lajin suurimmista legendoista.
Mutta jos palataan van Gerwenin vastustajaan vuoden 2014 finaalissa, niin lajilegenda on hänkin. Maailmassa on vain viisi pelaajaa, jotka ovat kyenneet voittamaan dartsin maailmanmestaruuden useammin kuin kerran: John Part (2003, 2008), Adrian Lewis (2011, 2012), Gary Anderson (2015, 2016), Michael van Gerwen (2014, 2015, 2019) ja Peter Wright (2020, 2022).
Wrightista on siis tullut tuplamestari viisikymppisenä. Ikä on tosiaankin vain numero! Ensimmäisessä maailmanmestaruudessa finaalivastustajana oli kukas muukaan kuin Michael van Gerwen (yllä oleva video). Voitto maistui varmasti makealta!
Wright on yksi tunnistettavimpia, suosituimpia ja värikkäimpiä pelaajia dartsin suurimmissa turnauksissa. Hän on värikäs niin persoonaltaan kuin kirjaimellisesti ulkonäöltäänkin.
Wright pukeutuu aina kirjaviin asuihin ja vaikka useimmat muut darts-ammattilaiset käyttävät tummia housuja, nähdään Snakebiten jalassa toinen toistaan värikkäämpiä, kuviollisia pöksyjä.
Jos Joanne-vaimoa on kiittäminen paluusta suurille darts-areenoille, niin hänelle kuuluu kunnia myös Wrightin habituksesta. Kampaajana työskentelevä Joanne loihtii miehelleen silmiinpistäviä irokeeseja kaikissa sateenkaaren väreissä tietenkin.
Käärmeet ovat näkyvä elementti Peter Wrightin vaatteissa, tatuoinneissa, päätä koristavissa maalauksissa ja lempinimessä. Snakebite, suoraan suomennettuna käärmeenpuraisu, on herättänyt spekulaatioita ja moni on osunut arvailuissaan metsään.
Monessa mediassakin on virheellisesti ”tiedetty kertoa”, että Wrightin lempidrinkki on oluen ja siiderin sekoitus, joka tunnetaan nimellä Snakebite. Vaikka Wright on toki kertonut ihan tykkäävänsä kyseisestä juomasta, ei lempinimi ole siitä peräisin.
Syntytarina on yksinkertainen: Peter Wright pitää käärmeistä.
Ensimmäisen maailmanmestaruutensa jälkeen hän paljasti tuntevansa empatiaa käärmeitä kohtaan: ”Minä vain pidän käärmeistä. Olen itsekin vähän kuin käärme – olen hiljainen persoona ja nautin yksinolosta. Mutta jos ärsytät minua, niin puren.”.
Ricardo ”Pikachu” Pietreczko
Onko saksalainen Ricardo Pietreczko henkeen ja vereen Pokémon-fani? Pakkohan hänen on olla, sillä sisääntulomusiikkina hänellä on Pokémonin tunnari ja lempinimi on Pikachu.
Todellisuudessa Pietreczkolla ei ole koskaan ollut mitään fiksaatiota tuota japanilaista animesarjaa tai sen hahmoja kohtaan. Raketin lailla dartsin huipulle parin viime vuoden aikana noussut Pikachu saa kiittää mieleenpainuvasta lempinimestään inhimillistä ja hyvin yleistä erhettä. Joku kuuli hänen nimensä väärin.
Eräässä turnauksessa kilpakaveri oli kutsunut häntä sukunimellä ”Hei Pietreczko, tule tänne!”, ja tämän huudon joku yleisössä kuuli virheellisesti ja ymmärsi nimen olevan Pikachu.
”Se tarttui välittömästi”, kertoo Pietreczko.
Jonny ”Ferret” Clayton
Walesilaisen Jonny Claytonin lempinimi The Ferret ei äkkiseltään kuulosta sellaiselta, jonka joku haluaisi yhdistettävän itseensä. Suomennettuna ferret on fretti. Ja frettihän on tehokkaana kaivajana tunnetusta hilleristä kesytetty näätäeläin.
Viisikymppinen Clayton on noussut 2020-luvulla hätyyttelemään aivan terävintä kärkeä, mutta vielä se viimeinen pieni askel tähdeksi on ottamatta.
Toki hän on voittanut kahdesti PDC World Cup of Darts -joukkueturnauksen Walesille parinaan Gerwyn Price.
Ja lähtihän Clayton parhaillaan käynnissä oleviin maailmanmestaruuskisoihin maailmanlistan sijalta 7. Dartsin maailmanlista eli ranking muodostetaan sen mukaan, miten paljon pelaajat ovat viimeisen kahden vuoden aikana tienanneet palkintorahaa. Joten kyllä Claytonin kohdalla taidetaan puhua tähdestä.
Lempinimi The Ferret ei ole syntynyt darts-piireissä, vaan juontaa juurensa Claytonin nuoruuden harrastukseen rugbyyn. Hän muistelee 19-vuotiaana siirtyneensä aikuisten sarjaan ja olleensa verrattain hentorakenteinen raavaisiin aikuisiin miehiin verrattuna. Pieni koko antoi kuitenkin erilaisen edun, joka kaikesta huolimatta huvitti joukkuekavereita.
”Minua aina piikiteltiin ja minulle naurettiin, kun olin mukana scrumeissa (eli rykelmäaloituksissa) ja sukelsin kaivamaan palloa miesten keskeltä. Kaverit sanoivat, että jos koskaan menisin Gladiaattoreihin, niin nimeni olisi The Ferret. Ja tiedäthän, miten tällaiset jutut jäävät elämään.”.
Adrian ”Jackpot” Lewis
Tuskin kenenkään darts-pelaajan lempinimen tarina on yhtä tragikoominen kuin Adrian Lewisin. Englantilaista Lewisiä ei tällä hetkellä käytävissä dartsin maailmanmestaruuskilpailuissa nähdä, mutta aiempaa menestystä on vaikka muille jakaa.
Kaksinkertainen maailmanmestari (2011, 2012) kilpaili aktiivisesti vielä vuoden 2023 alussa, mutta jäi sitten henkilökohtaisista syistä määrittelemättömän pituiselle tauolle.
Nyt hän on tekemässä hiljalleen paluuta, mutta ei tauon vuoksi pääse suoraan osallistumaan PDC:n järjestämiin turnauksiin – entiset mestaruudet eivät takaa erityiskohtelua, kuten ei tietysti kuulukaan.
Ehkäpä Jackpot vielä jossain vaiheessa nähdään jälleen dartsin suurimmilla areenoilla! Mutta sitten siihen lempinimeen.
Jackpot eli jättipotti yhdistetään usein uhkapelaamiseen ja Lewisin lempinimen tapauksessa yhteys on juurikin näin yksinkertainen.
Mennään vuoteen 2005, jolloin Lewis oli hurvittelemassa rapakon takana Las Vegasissa. Ja Vegasissahan mennään pelaamaan casinoille. Näin teki myös Lewis ja voitti eräästä pelistä jättipotin.
Nythän oli kuitenkin niin, että Lewis oli tuolloin vasta 20-vuotias, eikä näin ollen voinut lunastaa voittoaan. Yhdysvalloissa uhkapelaamisen laillinen ikäraja on 21 vuotta, joten rahat jäivät Vegasiin.
Tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut kotiin lähteä, sillä Jackpot-lempinimi jäi elämään – vaikka tuskin se silloin kovasti lämmitti.
Lewis ei kuitenkaan ole jäänyt menetettyä voittoa harmittelemaan. Median uteluihin mahdollisesta harmituksesta Lewisillä oli vuonna 2011 antaa kylmän viileä vastaus. ”Olisin silloin voinut ostaa sillä summalla talon kotikaupungistani Stokesta, mutta olen sittemmin tienannut helposti sen summan dartsilla.”, juuri ensimmäisen maailmanmestaruutensa voittanut nuorimies totesi.
Chris ”Hollywood” Dobey
Englantilainen Chris Dobey on aivan viimeisten parin vuoden aikana noussut darts-maailman kovimpien nimien joukkoon. Viimeinen sulka hatusta vielä puuttuu, mutta suunta on ollut oikea.
Aiemmin tietyömailla ympäripyöreitä päiviä tehnyt Dobey kamppaili aikatauluongelmien vuoksi, sillä iltakuudesta aamukuuteen kestäneet työpäivät eivät jättäneet aikaa dartsin treenaamiselle. Niinpä hän päätti jättää päivätyönsä vuonna 2016 ja panosti kaiken dartsiin, mikä on selvästi kannattanut!
Toisin kuin monen muun, ei Dobeyn lempinimi ole viittaus hänen entiseen työhönsä. Liikennekartioiden asettelu on nimittäin kaukana Hollywoodin glamourista.
Dobey on kertonut, että Hollywood-lempinimi lähti liikkeelle vitsailusta. Hänellä oli aikoinaan tapana pukeutua darts-kisoihin juuri kuten itse halusi – toisinaan asu oli hieman kyseenalainen.
”Saatoin astella paikalle lippis päässä tai shortsit jalassa”, muistelee Dobey uransa alkuaikoja. ”Kerran joku yleisöstä huusi, että kuka sinä oikein kuvittelet olevasi – joku Hollywood-tähti, vai?”.
Ja näin lempinimi syntyi! Miehen omien sanojen mukaan ”todella typerästä syystä”. Tuon huutelun jälkeen nimi lähti seuraamaan Dobeytä kisasta toiseen ja joka paikassa yleisö huusi hänelle: Hollywood, Hollywood!
*
Otetaan loppuun vielä muutama lempinimi selityksineen, mutta pikaisena versiona:
Luke ”Cool Hand Luke” Humphries: Lempinimi on peräisin vuoden 1967 elokuvasta Cool Hand Luke, joka Suomessa tunnetaan nimellä Lannistumaton Luke. Lempinimi tietenkin sopii maailmanmestarille, joka on kylmän viileä heittäjä ja etunimeltään Luke. Simppeliä, mutta nerokasta.
Brendan ”The History Maker” Dolan: Tämä lempinimi, historian tekijä, on saavutettu darts-pelissä tehdyllä historialla. Dolan oli ensimmäinen henkilö, joka heitti turnauksessa ysitikkaisen double-to-start-pelimuodossa. Tuossa 501-pelin versiossa pelaajan on aloitettava tuplalla ja vähennettävä siitä pisteet nollaan. Yleensä olemme tottuneet näkemään double-out-pelimuotoa, jossa peli pitää lopettaa johonkin tuplaan ja saada tulokseksi nolla. Dolan teki historiaa vuonna 2011.
Rob ”Voltage” Cross: Crossin lempinimi Voltage (suom. jännite) on kunnianosoitus hänen työuralleen ennen darts-ammattilaiseksi ryhtymistä. Cross työskenteli sähkömiehenä.
Luke ”The Nuke” Littler: Joskus yksinkertainen on kaikkein kauneinta. Teinisensaation lempinimi keksittiin hänen itsensä ja isänsä ideariihessä, kun Littler oli 13-14-vuotias. Kaksikko istui pubissa ja pallotteli eri sanoilla. Lempinimi voisi vaikka rimmata etunimen kanssa. Siitä tuli Luke The Nuke. Nuke tarkoittaa suomeksi ydinasetta.
Lue myös:
Uusia leluja tulee ja menee, mutta Legot pitävät pintansa vuodesta toiseen. Listafriikki esittelee nyt 10 upeaa Lego-rakennelmaa, jotka hämmästyttävät monella eri tavalla.
Siitä lähtien, kun ensimmäiset Legot myytiin vuonna 1949, ovat nämä toisiinsa liitettävät, värikkäät palikat kiehtoneet niin lapsia kuin aikuisia. Legoilla rakentaessa rajana on vain oma mielikuvitus ja jokainen voi vapauttaa luovuutensa täyteen loistoonsa.
Tällä listalla nähtävät Lego-rakennelmat ovat hieman eri luokkaa kuin mitä marketeista ostettavista valmiista paketeista rakennetaan, mutta toisaalta: Jos palikoita vain on tarpeeksi, niin periaatteessa kuka tahansa voi tehdä Legoista mitä tahansa! Siksi ne varmasti ovat säilyttäneet paikkansa suosikkileluina jo yli 70-vuoden ajan!
Ihka oikea, ajettava Lego-auto
Aidon kokoisia Lego-autoja on maailmalla tehty useita. Siinä ei siis sinänsä ole mitään ainutlaatuista, vaikka tietenkin ne kaikki näyttävät mielettömän hienoilta. On Hondaa, Volvoa, Toyotaa, Chevroletin lava-autoa, Ferrarin F1-autoa ja jopa Teslaa. Niitä on esitelty Legon puistoissa ja kauppojen edustoilla sekä automerkkien omissa liikkeissä ja näyttelyissä.
Mutta sitten on Legoista rakennettu Bugatti Chiron. Ajettava Bugatti Chiron.
Yli miljoonasta Lego Technic -sarjan osasta rakennettu Bugatti valmistui Legon tehtaalla Tšekin Kladnossa; samassa paikassa kuin jo aiemmin listalla mainittu X-Wing-hävittäjä. Noin 1500 kilon Lego-auton kokoamisessa ei käytetty tippaakaan liimaa, koska eihän Legoja niin liitetä yhteen. Lego-Bugatin moottorissa oli 2304 kappaletta Legon Power Functions -moottoreita, 4032 Lego Technic -hammasratasta ja 2016 Lego Technic -ristiakselia.
Tietenkään Lego-Bugatti ei ole sataprosenttisesti Legoista koottu, sillä siinä on käytetty metallista runkoa, jotta ajaminen olisi mahdollista. Lisäksi sen toimimiseen tarvittiin muutama paristo, ja koko komeus istuu Bugatin renkaiden päällä. Mutta muun muassa ratti, toimiva nopeusmittari, avautuvat ja sulkeutuvat ovet sekä liikkuva takaspoileri ovat kaikki Lego Technic -palikoista koottuja.
Kuukausien kehitys- ja rakennustyön jälkeen auto kuljetettiin Ehra Lessienin testiradalle Saksaan, jossa myös sitä aitoa Bugatti Chironia on testattu. Ratin taakse viralliselle koeajolle valikoitui Bugatin oma testaaja, ammattikuski ja Le Mansin 24 tunnin ajon entinen voittaja Andy Wallace.
Wallacelle Lego-auton vauhti oli tietenkin lastenleikkiä, mutta varmasti hänkään ei kokeneena kuskina osannut odottaa leluauton (koska sitähän se on) kiitävän radalla jopa 30 kilometrin tuntivauhtia.
Maailman korkein Lego-torni
Ensimmäinen asia, mitä ihmislapsi rupeaa Legoilla tekemään, on tornin rakentaminen. Paloja kasataan päällekkäin ja sitten jossain vaiheessa torni kaatuu tai se kaadetaan; mikä on yleensä koko leikin kohokohta.
Mutta mitä, jos Lego-tornia ei kaadettaisikaan, vaan rakentamista vain jatkettaisiin? Mihin asti torni yltäisi? Tuorein vastaus tähän kysymykseen tulee Tel Avivista, Israelista, jossa vuonna 2017 kasattiin maailman korkein Lego-torni. Sen rakentamiseen käytettiin noin puoli miljoonaa Lego-palikkaa, joilla saatiin aikaan huima 35,85 metriä korkea torni. Se peittosi aiemman, pari vuotta vanhan ennätyksen lähes metrillä.
Tämä ennätyksellinen Lego-rakennelma kasattiin nosturia apuna käyttäen ja pystyssä sitä pitivät kaapelit. Toisin kuin monet aiemmat maailman korkeimman Lego-tornin tittelin saaneet projektit ei tämä suoritus ollut Legon sponsoroima. Sadat tuhannet Lego-palikat saatiin lahjoituksina yksityishenkilöiltä, paikallisilta yrityksiltä ja hallinnolta.
Omer Toweriksi kutsuttu torni nimettiin vuonna 2014 syöpään menehtyneen Omer Savagin mukaan. Kahdeksanvuotias Savag rakasti Legoja ja rakensi niillä myös sairastaessaan.
Aidon kokoinen X-Wing-hävittäjä
Noin kuudellakymmenellä eurolla sai aikoinaan ostettua vajaat viisisataa palaa sisältävän X-Wing-hävittäjän, joka oli tietenkin kaikille Tähtien sota -elokuvia ja Legoja fanittavilla unelmien täyttymys. Mutta nyt mennäänkin Lego-rakennelmaan, jonka kyydissä voi oikeasti kuvitella astuvansa Luke Skywalkerin saappaisiin.
Yhdysvaltojen Kaliforniassa sijaitsevaan Legolandiin haluttiin vuonna 2013 täysikokoinen X-Wing-hävittäjä, jota rakentamaan palkattiin yhtiön Lego-insinöörien lisäksi innokkaita Lego-harrastajia – monet heistä myös Tähtien sota -fanaatikkoja. Mikä unelmatyö! Mallia Lego-hävittäjään otettiin pienoismallista; siis juuri siitä kaikille saatavilla olevasta.
Koko vain ”hieman” kasvoi, sillä aidon kokoinen malli oli reilut kolme metriä korkea, 13 metriä pitkä ja sen siipien kärkiväli hipoi 13,5 metriä. Eikä sitä yhden viikonlopun aikana kasattu, vaan neljän kuukauden aikana 32 työntekijää käyttivät rakentamiseen yli 17 000 työtuntia.
Yli 20 000 kiloa painavaan X-Wing-hävittäjään upposi Lego-palikoita järisyttävät 5 335 200 kappaletta.
Vaikka aidon kokoinen malli jäljitteli pienoismallia muuten pilkuntarkasti, oli siihen lisätty pientä maustetta: sen palikkaiset suihkumoottorit pärisivät ja hehkuivat kuten elokuvan X-Wing-hävittäjässä.
Tämä upea Lego-rakennelma oli Legolandissa näytteillä vuoden 2013 loppuun, minkä jälkeen se purettiin ja palikoilla rakennettiin jotain uutta päätä huimaavaa.
Pizzatehdas
Iouri ja Michael Petoukhov, isä ja poika, ovat intohimoisia Legoilla rakentajia ja jakavat kunnianhimoisia projektejaan netissä muiden nähtäväksi. He ovat rakentaneet muun muassa paalaimen ja lumiauran, jotka ovat olleet täysin toimivia, mutta toki vain pienikokoisia.
Vuonna 2020 heidän YouTube-kanavansa, The Brick Wall, täytti viisi vuotta. Merkkipaalua juhlistaakseen Petoukhovit halusivat yhdistää kaksi rakkauttaan, Legot ja pizzan, joten he rakensivat pizzatehtaan, tai paremminkin linjaston.
Linjasto kuljettaa pizzapohjaa laitteessa, joka levittää kastikkeen ja ripottelee valitut täytteet. Lego-rakennelma ei kuitenkaan paista pizzaa, sillä palikathan ovat muovia, joten niille ei paistolämpötilassa kävisi hyvin. Mutta kun pizza on valmistunut uunissa, laitetaan se takaisin linjastolle, jossa se leikataan syötäväksi sopiviin viipaleisiin.
Onko tämä pizzatehdas sitten käytännöllinen? Ei tosiaankaan, mutta siksi Petoukhovit eivät Legoilla rakentelekaan. Pizzatehdas oli hauska ja haastava projekti, jonka jälkeen toki odotti ankea palikoiden peseminen.
Aidon kokoinen ja toimiva talo
Englantilainen tv-juontaja James May tunnetaan ehkä parhaiten Top Gear -ohjelmasta, jossa hän oli mukana vuoteen 2015 saakka. Mayn tiedetään olevan autointoilija, mutta monelle voi tulla yllätyksenä, miten suuri Lego-fani hän on. Aidon Lego-talon rakentaminen oli ollut Mayn haave jo pikkupojasta lähtien, ja vuonna 2009 tuo unelma vihdoin toteutui.
Kaksikerroksisella Lego-talolla oli korkeutta kuusi metriä ja se oli rakennettu 3,3 miljoonasta Lego-palikasta. Yksin May ei tokikaan taloa rakentanut, vaan suunnittelussa ja toteutuksessa oli mukana tuhansia apulaisia ystävistä faneihin. Vaikka talo näytti ulospäin vain jättimäiseltä ja värikkäältä Legoista rakennetulta kuutiolta, oli Denbies-viinitilan maille Surreyyn nousseen kiinteistön yksityiskohtiin todella satsattu.
Talo oli periaatteessa täysin asumiskelpoinen, mutta siinä ei ollut vedenpitävää kattoa tai lämmitystä. Toki jossain kuivassa ja lämpöisessä ilmastossa – ei siis Isossa-Britanniassa – asuminen olisi voinutkin onnistua, sillä talossa oli esimerkiksi täysin toimiva kylpyhuone. Putkityöt oli tehty asianmukaisesti: hanoista ja suihkusta tuli vettä ja wc-pönttö huuhtoi. Sänky ei ehkä ollut kaikkein pehmeimmästä päästä, mutta väliäkös tuolla.
Lego-talon tarina ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, sillä maanomistaja määräsi sen purettavaksi. Se nimittäin häiritsi viinirypäleiden korjuuta. Lego-yhtiökään ei ollut halukas auttamaan, sillä talon hajottaminen kuljetettaviksi paloiksi ja uudelleen rakentaminen Legoland-puistoon olisi maksanut liikaa. Niinpä May joutui raskain sydämin purkaa toteutuneen lapsuuden haaveensa vielä rakennusvuoden aikana.
Tulevaisuuden Japani?
Vuonna 2012 Lego halusi juhlistaa näyttävällä tavalla 50-vuotista historiaansa Japanin markkinoilla. Build-up Japan -projektissa Lego järjesti Japanin eri kaupungeissa kuusi työpajaa, joissa yhteensä 5000 koululaista sai osallistua tulevaisuuden Japanin rakentamiseen.
Installaatiossa käytettiin lähes pelkästään norsunluunvärisiä Lego-palikoita, joilla rakennettiin futuristinen kuvaus siitä, miltä Japani voisi tulevaisuudessa näyttää.
Lapset saivat käyttää mielikuvitustaan ja luoda sellaisia kaupunkeja kuin halusivat. Tarkoitus ei ollut pitää maata mittakaavassa eikä sen pinnanmuotoja todellisina, vaikka ääriviivoiltaan rakennelma oli suora kopio Japanista. Kun nuoret osallistujat saivat vapaat kädet, täyttyi lähes 25 metrin mittainen Japani pilvenpiirtäjistä, mutta mukaan mahtui myös puistoja ja muita rauhallisia viheralueita.
Noin 1,8 miljoonasta palikasta rakennettu Japani on yksinkertaisesti kaunis ja harmoninen kokonaisuus.
Allianz Arena
Saksan Legoland sijaitsee Günzburgissa, lähellä Müncheniä, joten on vain ja ainoastaan sopivaa, että siellä on pienoismalli jalkapalloseura Bayern Münchenin kotistadionista.
Legolandin Allianz Arena on rakennettu yli miljoonasta Lego-palikasta alkuperäisen ja oikean rakennussuunnitelman mukaisesti. Haasteita pienoismallin rakentamisessa aiheutti erityisesti stadionin kaareva muoto, mutta mitäpä ei Lego-palikoilla pystyisi luomaan.
Metrin korkuinen pienoismalli on pinta-alaltaan 5 × 4,5 metriä ja painaa 1500 kiloa. Parkkipaikan löytäminen missä tahansa urheilutapahtumassa on usein tuskallista, mutta Legolandin Allianz Arenalla tämäkin on otettu huomioon: stadionin yhteydessä on parkkihalli autoilijoille. Lego-autoilijoille.
Koska olemassa ei ollut sopivia Lego-palikoita, joilla valaistu katsomo olisi saatu jäljittelemään esikuvana toimivan stadionin puna-sini-valkoista valoshow’ta, päätettiin Legolla valmistaa läpinäkyviä palikoita juuri tätä projektia varten. Viisituhatta LED-lamppua valaisevat stadionin luoden suurta Lego-urheilujuhlan tuntua.
Ehkä kaikkein häkellyttävin yksityiskohta ovat katsojat. Stadionilla on noin 30 000 Lego-ukkoa, joiden ulkonäköön myös Legolandissa vierailleet ovat päässeet vaikuttamaan suunnittelemalla katsomoon mini-faneja.
Merihirviö
Walt Disney World, Orlandossa, Yhdysvalloissa, on lomakeskus täynnä näkemistä ja tekemistä. Vuonna 1997 teemapuiston yhteyteen rakennettiin LEGO Imagination Center eli kaikkea mahdollista ja mahdotonta Legoista. Legon omaan teemapuistoon vierailijat toivottaa tervetulleeksi Brickley, Buena Vista -lammessa asuva merihirviö. Brickley, joka voisi suomeksi olla vaikkapa Palikkainen, on tehty 170 000 Lego-palikasta ja se on reilun yhdeksän metrin mittainen.
Vaikka Walt Disney Worldin Lego-keskukseen on yli 20 vuoden aikana rakennettu monenlaisia mestariteoksia, kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä tai 3,5-metrinen Tyrannosaurus rex, on vedestä nouseva Brickley kestosuosikki.
Taidetta Legoilla ja varjoilla
Vaikka Chicagossa majaansa pitävän yhdysvaltalaisen John V. Munteanin Lego-rakennelmat häviävät koossa ja palikoiden määrässä muille tämän listan luomuksille, niin ainutlaatuisuudessaan ne ovat kärkisijoilla.
Munteanin teokset leikittelevät perspektiivillä, valolla ja varjolla, ja hän on käyttänyt töissään monia erilaisia materiaaleja. Miksi ei siis myös Legoja!? Rakennelmat näyttävät epämääräiseltä kasalta värikkäitä Lego-palikoita, mutta kun valo heijastetaan pimeässä huoneessa niiden läpi, muodostuu seinälle mykistävän yksityiskohtaisia ja siroja kuvioita. Onko tämä taidetta vai taikuutta? Vai sekä että?
Enimmillään Muntean käyttää Lego-teoksiinsa hieman reilua 40 000 palasta, mutta määrä tietenkin vaihtelee työstä riippuen. Joistakin rakennelmista ilmestyy kääntelemällä jopa useita erilaisia varjokuvia.
Maailman suurin Lego-rakennelma
Noin 13 metriä korkea pienoismalli Lontoon kuuluisasta läppäsillasta, Tower Bridgestä, on palikoiden määrässä mitattuna maailman suurin Lego-rakennelma. Legoista valmistettu Tower Bridge rakennettiin osaksi brittiläisen Land Rover -automerkin New Discovery -katumaasturin julkistamistilaisuutta syyskuussa 2016.
Noin vuosi ennen h-hetkeä Land Roverilta otettiin yhteyttä Bright Bricks -yhtiöön, joka on erikoistunut rakentamaan kaikenlaista – suurta ja pientä – lelupalikoista. Land Rover ja Bright Bricks lyöttäytyivät yhteistyöhön Legon kanssa ja ryhtyivät suunnittelemaan ennätysyritystä.
Kymmeniä tuhansia työtunteja ja 5 805 846 Lego-palikkaa myöhemmin kova työ palkittiin, kun Guinnes World Records -palkitsi Tower Bridgen maailman suurimpana Lego-rakennelmana (palikoiden määrässä mitattuna). Edellinen ennätys lyötiin hieman reilulla 470 000 palikalla.
Lego-palikoiden määrää on hankala ymmärtää, mutta jos nuo vajaat kuusi miljoonaa osaa laitettaisiin perätysten, olisi jono 320 kilometrin mittainen.
Lue myös:
Viihde
Teräsmies ei alunperin lentänyt, vaan hyppi – 10 yllättävää faktaa tunnetuista sarjakuvahahmoista
Nykyään monet tuntevat sarjakuvahahmot vain elokuvista. Niillä on kuitenkin paperisilla sivuilla vuosikymmenten historia, johon kuuluu hyvinkin yllättäviä vaiheita.
Miten hahmot ovat syntyneet ja minkälainen on ollut niiden kehityskaari? Monet sarjakuvahahmot ovat suunnitteluvaiheessa, ja jopa ensimmäisissä esiintymisissään lehtien sivuilla, olleet hyvin erilaisia kuin nykyään. Olisihan se kummallista, jos Wolverine olisikin Badger tai Teräsmies ei osaisi lentää!
Listafriikki keräsi nyt 10 yllättävää faktaa kaikkien tuntemista sarjakuvahahmoista. Onko sinun suosikkisi listalla?
Teräsmies ei ole aina lentänyt
Kun Teräsmies ensimmäisen kerran vuonna 1938 esiintyi DC Comics -kustantamon sarjakuvissa, puuttui häneltä ehkä se kaikkein tunnetuin ja merkittävin ominaisuus: Teräsmies ei nimittäin osannut lentää.
Hänellä toki oli hurjasti voimaa, joten hän pystyi ponkaisemaan itsensä korkeaan hyppyyn ja loikkimaan kerrostalon katolta toiselle. Jossain vaiheessa Teräsmiehenkin kuitenkin oli laskeuduttava.
Pian sarjakuvissa ilmestymisensä jälkeen Teräsmies pääsi valkokankaalle, Fleischer Studios -yhtiön (myöh. Famous Studios) vuonna 1941 tuottamissa lyhytanimaatioissa. Piirtäjille tuotti kuitenkin hankaluuksia saada Teräsmiehen hyppy eli jalkojen koukistaminen ja ponnistus näyttämään sulavalta animoituna. DC Comics -kustantamolta pyydettiin lupa laittaa Teräsmies lentoon, ettei hän näyttäisi typerältä, ja näin yksi tunnetuimmista supersankareista oli saanut ”siipensä”. Sen jälkeen Teräsmies alkoi lentää myös sarjakuvissa.
Hulk ei ollut alunperin vihreä
Stan Lee oli Marvel Comics -kustantamon pitkäaikainen kirjoittaja, joka oli mukana luomassa lukuisia rakastettuja sarjakuvahahmoja, muun muassa Ihmeneloset (Fantastic Four), Kapteeni Amerikka, Thor ja alkuperäinen Ryhmä-X (X-Men).
Yksi Leen luomuksista on Hulk. Ja mitä meille tulee Hulkista mieleen? Se on iso, vihreä ja vihainen. Näin ei kuitenkaan alunperin ollut.
Lee halusi Hulkin olevan harmaa, vaikka sarjakuvien värittäjä Stan Goldberg arveli sen tuottavan ongelmia painoprosessissa. Lee pysyi vankkumattomana päätöksessään, mutta kuten Goldberg oli arvannut, väri ei toiminut alkuunkaan: harmaan eri sävyt vaihtelivat läpi sarjakuvan ja jossain ruuduissa Hulk näytti jopa vihreältä.
Ellei Ihmenelosten Möykky olisi jo ollut oranssi, olisi se sopinut tekijöiden mukaan loistavasti Hulkille, mutta lopulta päädyttiin vihreään eikä se varmaan ketään ole kaduttanut!
Sarjakuvahahmo, jota vihataan ja rakastetaan
Rautamies (Iron Man) esiteltiin sarjakuvissa ensimmäisen kerran vuonna 1963. Ensiesiintyminen tapahtui pian Kuuban ohjuskriisin jälkeen ja hahmon luomisaikaan kylmä sota oli kuumimmillaan – tai tässä kohtaa kai kylmimmillään.
Sarjakuvien lukijoista suurin osa oli nuoria, jotka vihasivat sotaa enemmän kuin mitään muuta. Stan Lee halusi luoda itselleen ylitsepääsemättömältä vaikuttavan haasteen: hän päätti tehdä sarjakuvahahmon, joka lähtökohtaisesti edusti kaikkea sitä, mitä lukijat inhosivat, ja saada heidät lopulta väkisin pitämään siitä. Näin syntyi Rautamies eli Tony Stark: Rikas yritysjohtaja ja aseiden valmistaja, joka toimittaa aseistusta myös armeijalle.
Lee ei turhaan lukeudu sarjakuvamaailman suuruuksiin, sillä niin kuin tiedämme, Rautamiehestä tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista hahmoista.
Wolverine oli melkein Badger
Nyt täytyy ensin tehdä selväksi, mitä eläimiä nämä ovat. Wolverine on suomeksi ahma ja badger on mäyrä. Suomen kielellä kumpikaan nimi ei ole kovin iskevä supersankarille.
Wolverine esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1974, Vihreä Mies Hulk -lehdessä, ja myöhemmin se liitettiin osaksi uutta, monikansallista Ryhmä-X:ää. Marvelin silloinen päätoimittaja Roy Thomas oli pyytänyt kirjoittaja Len Weinia luomaan kanadalaisen hahmon, koska yhdysvaltalainen sarjakuvajätti oli juuri raivaamassa tietään pohjoisnaapurin markkinoille.
Koska eläimiin pohjautuvat hahmot olivat olleet suosittuja, kehitti Wein kaksi vaihtoehtoa, Wolverinen ja Badgerin, perustuen kahteen Kanadassa tavattavaan villieläimeen. Päätoimittaja Thomas valitsi lopulta ensimmäisen, koska sen nimi toi mieleen suden (engl. wolf). Tarinan mukaan Wolverine eli James Howlett (myöhemmin Logan) syntyi ja kasvoi Albertan provinssin pohjoisosissa, vaikka sarjakuvahahmoa tehtäessä Quebecissa syntyikin kansanliike sen luomisesta ranskankieliseksi.
Onhan The Wolverine valovuosia parempi nimi kuin Le Badger.
Liian pelottava sarjakuviin
Araknofobia eli sairaalloinen hämähäkkipelko oli lähes estää Hämähäkkimiehen synnynn. (Oudoimpia fobioita esittelevän listan voit käydä lukemassa tämän linkin kautta). Hämähäkit ovat niin yleinen kauhua aiheuttava asia, että kun Stan Lee kertoi Hämis-ideastaan Marvelin päätoimittajalle Martin Goodmanille, torppasi tämä hahmon välittömästi. Ihmiset eivät pidä hämähäkeistä, joten kaikki tulisivat inhoamaan hahmoa.
Hämähäkkimies oli Goodmanin mielestä muutenkin surkea idea, koska Peter Parker oli liian tavallinen: epävarma teini, jolla oli ongelmia tyttöjen kanssa. Goodmanin mielestä Lee oli pähkähullu, mutta ilmeisesti tämän työ Marvelilla oli ollut tarpeeksi vakuuttavaa ja Hämähäkkimies heitti seittinsä sarjakuvamaailmaan. Tässä kohtaa ehkä sallitte puhkikuluneen lausahduksen: ”Ja loppu on historiaa”.
Clark Kent vs Teräsmies
Miten kukaan ei tunnista Clark Kentiä!? ”Silmälasit vain päähän niin olet muka niin erinäköinen”. Se ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä ja siitä on ihan tutkittua tietoakin.
Vertaillaanpa näitä saman henkilön kahta versiota.
Ne lasit ovat nimittäin hieman sävytetyt, jolloin miehen silmien väri muuttuu. Hiukset Clark Kent on tietysti kammannut taakse, ettei Teräsmiehen kuuluisa kiehkura putoa otsalle.
Clark Kent on 10 cm lyhyempi kuin Teräsmies ja hänen ruumiinrakenteensa on erilainen; ei missään nimessä lihaksikas ja niin harteikas kuin Teräsmiehellä. Tämän muutoksen mies saa aikaan laittamalla selkänsä kaarelle ja luuhistumalla surkeaan ryhtiin. Liian suuret vaatteet viimeistelevät kokonaisuuden.
Suuri ero on myös käytöksessä. Clark Kent puhuu korkeammalla äänellä kuin Teräsmies ja on lisäksi kömpelö.
Meidän on tietenki helppo arvostella Daily Planet -lehtitoimituksen työntekijöitä, mutta edellä mainittujen erojen, ja Clark Kentin sisäänpäin kääntyneen persoonan takia, kukaan ei ikipäivänä lähtisi edes miettimään voisiko hän olla supervoimia omaava Teräsmies.
Venom oli alunperin nainen
Venom on toimittaja Eddie Brockin ja elävän puvun symbiootti. Sekä Brock että puku olivat katkeria Hämähäkkimiehelle ja Venom onkin yksi tämän arkkivihollisista.
Venomin luoja David Michelinie on kertonut, että oli kirjoittanut sarjakuvahahmon alunperin naiseksi. Syntytarina oli synkkä:
Naisen synnytys oli alkanut ja hän oli miehensä kanssa kadun varressa odottamassa taksia sairaalaan. Kun mies viittilöi taksille, herpaantui kuskin keskittyminen, kun hän jumittui tuijottamaan lähellä käynnissä ollutta Hämähäkkimiehen taistelua. Kuski osui epähuomiossa pariskuntaan sillä seurauksella, että sekä mies että syntymätön lapsi menehtyivät törmäyksessä. Nainen syytti tapahtumasta Hämähäkkimiestä ja kostonhalu houkutteli symbioosipuvun liittymään naisen kanssa yhteen.
Michelinien idea kuitenkin hylättiin, mutta ei sen takia, että se olisi ollut liian synkkä. Hämähäkkimies-lehden toimituksessa ajateltiin, ettei naishahmo olisi uskottava vastus Hämikselle.
Deadpool tietää olevansa sarjakuvahahmo
Vuonna 1991 ensiesiintymisensä sarjakuvissa tehnyt Deadpool on todellinen antisankari. Kun Fabian Nicieza ja Rob Liefeld loivat Deadpoolin, oli tämä aluksi pahis.
Deadpool pystyy regeneroimaan itsensä mistä tahansa tuhosta, mutta tämä ominaisuus vaikuttaa myös hänen aivosoluihinsa. Siksi hän ei muista entistä elämäänsä, joten hahmon taustatarina vaihtelee, eikä ole ihan varmaa, onko hänen nimensä oikeasti Wade Wilson. Deadpool käy itsensä kanssa usein koomisia keskusteluja ja on monesti psykoottisessa tilassa.
Yksi tämän sarjakuvahahmon silmiinpistävimpiä ominaisuuksia on sen huumori ja sarkastisuus sekä neljännen seinän rikkominen. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että hahmo tietää olevansa fiktiivinen ja tuo sen myös lukijalle tai katsojalle selväksi. Hän voi esimerkiksi kehottaa lukijaa ”kääntämään se helvetin sivu” tai puhuu jostain aiemmasta tilanteesta ja kertoo minkä numeroisessa lehdessä ja miltä sivulta sen voi löytää.
Jokerin piti kuolla heti
Minkälainen maailma olisi, jos yksi suurimmista pahiksista olisi jäänyt yhden esiintymisen ihmeeksi?
Niin oli käydä Jokerille. Kun Batman sai DC Comicsilla oman julkaisunsa, oli Jokeri mukana aivan ensimmäisestä numerosta alkaen keväällä 1940. Sankarin ja pahiksen luojat Bob Kane ja Bill Finger olivat suunnitelleet ja kirjoittaneet tarinan niin, että Jokeri kuolisi lopullisesti ensiesiintymisensä jälkeen. Päätoimittaja Whitney Ellsworth oli kuitenkin sitä mieltä, että hahmo oli aivan liian mahtava tapettavaksi, joten ylemmän tahon päätöksellä Jokeri sai jatkaa saagaansa.
Jokeri onkin yli 80-vuotisen historiansa aikana ehtinyt touhuta vaikka mitä; onpa hän toiminut muun muassa Iranin YK-suurlähettiläänä. Ja kuinka moni sarjakuvahahmo, vieläpä pahis, on voittanut kaksi Oscar-palkintoa?
Michael Jackson Hämähäkkimiehenä?
Michael Jackson oli suuri sarjakuvien ystävä. Kun popin kuningas vielä 1990-luvun alussa ratsasti uransa aallonharjalla, oli hänellä suuri unelma esittää valkokankaalla jotain ihailemaansa sarjakuvahahmoa. Neverland-tilallaan Jacksonilla oli Batman, Teräsmies ja Hämähäkkimies -patsaat, joista viimeinen oli hänen ehdoton suosikkinsa.
Jackson ajatteli, että jos hän omistaa Hämähäkkimiehen eli koko Marvel-konsernin, voisi hän helpommin päästä esittämään hahmoa elokuvassa. Jackson lähestyi Marvelia ostoaikeissa, mutta keskinäiseen sopimukseen ei koskaan päästy, vaikka uskomattomaan menestykseen noussut kustantamo oli 30 vuotta sitten pahoissa talousvaikeuksissa.
Hämis ei kuitenkaan ole ainut sarjakuvahahmo, jota Jackson olisi halunnut esittää. X-Men -elokuvan käsikirjoittaja David Hayter on kertonut, että Jackson oli ollut koe-esiintymisessä Professorin X:n rooliin. Pesti meni kuitenkin Patrick Stewartille. Mainittakoon vielä, että samoissa koe-esiintymisissä Stormiksi olivat pyrkimässä sekä Janet Jackson että Mariah Carey, jotka jäivät roolijaossa Halle Berryn taakse.
Lue myös:
Disneyn piirretyt ihastuttavat kaikenikäisiä vuodesta toiseen, eivätkä vuosikymmeniäkään vanhat animaatioelokuvat menetä suosiotaan. Koetko sinä olevasi todellinen Disney-fani? Tällä listalla saattaa olla siitäkin huolimatta järisyttäviä ylläreitä!
Listafriikki on kirjoittanut näin ennenkin: ”Varoitus! Lista ei sovi herkimmille.”. Se pätee tälläkin kertaa. Tämä Disneyn piirretyt -lista ei shokeeraa väkivallalla tai traagisilla ihmiskohtaloilla, mutta muutama kohta voi saada kyseisten animaatioiden fanit pohtimaan, onko missään enää mitään järkeä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi häkellyttävää Disney-faktaa voit lukea tästä:
Disneyn piirretyt: 10 häkellyttävää faktaa rakastetuista animaatioelokuvista – osa 1
Limenvihreä on merkki pahuudesta
Lähes jokaisessa Disneyn piirretyssä pahiksen voi bongata limenvihreästä väristä. Ei siis niin, että kyseinen hahmo olisi kokonaan vihreä, mutta jotain sen sävyistä on usein nähtävillä.
Vaikka vihreä yhdistetään usein luontoon ja muun muassa rauhallisuuteen, on sillä lisäksi negatiivisia merkityksiä. Olla vihreänä kateudesta -sanonta on siitä hyvä esimerkki, ja värillä voidaan kuvata myös ahneutta ja sairautta. Niinpä Disneyn animaattorit ovat omaksuneet juuri tietyn sävyisen vihreän pahiksille.
Lumikin paha äitipuoli, Prinsessa Ruususen Pahatar, Leijonakuninkaan Scar, Tähkäpäätä vankina pitävä Gothel, merinoita Ursula – esimerkiksi näiden kaikkien kohdalla limenvihreä esiintyy pahuuden merkkinä. Vähemmän selvä viittaus hahmon pahuuteen nähdään Tuhkimossa, jossa ilkeällä äitipuolella Lady Tremainelle on pistävän vihreät silmät. Samoin kuin on muuten myös hänen kissallaan Luciferilla, jonka nimi toki kertoo jo kaiken oleellisen.
Tuleeko mieleesi muita pahiksia, joihin Disneyn animaattorit ovat yhdistäneen limenvihreän? Vihje: niitä on paljon!
Viidakkokirjan korppikotkat oli tehty perustuen Beatlesiin
Sherman Brothers, yhdysvaltalainen lauluntekijäduo, joka tunnetaan erityisesti musikaalien säveltämisestä, teki suurelta osin Viidakkokirjan musiikin. Yksi näistä kappaleista on Ystävyys (alkup. That’s What Friends Are For), jonka elokuvassa laulaa neljä korppikotkaa.
Kyseiset hahmot puhuvat elokuvassa englantia hienoisella Liverpoolin aksentilla ja niillä on korppikotkiksi huomattavan pitkät hiukset. Näihin ominaisuuksiin oli erittäin hyvä syy, sillä Robert ja Richard Sherman olivat suunnitelleet laulun esittäjäksi ei enempää eikä vähempää kuin Beatlesin. Koko hahmot siis suunniteltiin täysin perustuen kyseiseen yhtyeeseen.
Shermanit olivat jopa tehneet kappaleesta toisen version, joka oli tyyliltään rokahtava ja sopisi siten paremmin brittibändin esitettäväksi. Homma kuitenkin kariutui ja monet uskoivat sen johtuneen aikatauluongelmista. Richard Sherman on kuitenkin myöhemmin paljastanut, että syypää oli tuolloin lankoja käsissään pitänyt John Lennon. Lennon oli ilmoittanut, että ei missään nimessä halua olla mukana animaatioelokuvassa ja käski manageri Brian Epsteinia välittämään Disneylle viestin: nämä voisivat palkata hommaan vaikka Elvis Presleyn.
Hirviön suunnittelu
Kun animaattori Glen Keanea pyydettiin vuonna 1987 suunnittelemaan toinen päähahmoista Kaunotar ja Hirviö -elokuvaan, kohtasi hän yllättävän ongelman. Luulisi, että ammattipiirtäjä luonnostelisi pelottavan Hirviön käden käänteessä, mutta prosessi oli pitkä ja tuskallinen.
Keane oli pyöritellyt hahmoa mielessään ja asettanut sille kolme ehtoa: Hirviö ei saa näyttää avaruusoliolta, vaan sen täytyy olla uskottavasti maapallon asukki. Hirviössä täytyy olla tiettyä vetovoimaa, mutta samalla sen on oltava pelottava. Ja viimeisenä, yleisön on uskottava, että Belle voisi rakastua Hirviöön.
Keane teki lukemattomia versioita ja pyysi luonnoksia monilta muiltakin piirtäjiltä, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Toimiston seinät olivat täynnä kuvia erilaisista villieläimistä, mutta yksikään ei sytyttänyt. Puolen vuoden suunnittelun jälkeen Bruce Johnson, yksi elokuvan animaattoreista nosti kissan pöydälle ja kysyi Keanelta, miltä Hirviö tulee näyttämään. Epätoivoinen Keane ei osannut vastata, mutta otti paperin eteensä ja alkoi piirtämään. Silloin jokin klikkasi: hän alkoi yhdistellä eri eläimistä juuri niitä piirteitä, joista itse piti – ja niin syntyi valkokankaalla vuonna 1991 ensiesiintymisensä tehnyt Hirviö.
Sillä on leijonan harja, biisonin pää ja parta, gorillan kulmaluut, villisian syöksyhampaat, karhun keho, suden jalat ja häntä, sekä ihmisen silmät. Lukuisat hylätyt versiot eivät kuitenkaan menneet hukkaan, sillä monet niistä otettiin mukaan elokuvaan: niitä voi nähdä Hirviön linnan kauhistuttavissa patsaissa ja kaiverruksissa.
Disneyn prinsessat
Disneyn piirretyt vilisevät prinsessoja ja kyseiset neidit ovat täysin oma käsitteensä. Virallisia prinsessoja on 13: Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Ariel, Belle, Jasmine, Pocahontas, Mulan, Tiana, Tähkäpää, Merida, Vaiana ja Raya. Yhteistä kaikille prinsessoille on se, että heillä on jokaisella vähintään yksi eläinystävä. Juuri mikään muu ei näitä kaikkia yhdistäkään!
Syntyperäiset ja avioliiton kautta prinsessoiksi nousseet hahmot voi perinteisissä elokuvissa erottaa hauskasta yksityiskohdasta: syntyjään siniveriset prinsessat eivät käytä pitkiä hansikkaita iltapuvun kanssa. Toisin on Tuhkimon ja Bellen, sekä tuoreimpana tapauksena Tianan laita: heillä käsineet kuuluvat asuun. Nykyään prinsessojen ei onneksi tarvi haaveilla vain rakkaudesta ja uljaasta prinssistä, vaan he voivat olla vahvoja ja itsenäisiä nuoria naisia kuten Merida ja Vaiana. Eikä unelmien miehen löytämisessä tietenkään mitää väärää ole, mutta on ollut hyvin virkistävää nähdä, miten tuoreimmat Disneyn piirretyt saavat onnellisen lopun ilman romanttista rakkautta.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Frozenin Elsa ja Anna eivät ole Walt Disney Companyn prinsessakonseptiin kuuluvia hahmoja. Siskokset oli alunperin tarkoitus liittää osaksi prinsessajoukkoa, mutta jälleen raha ratkaisi: Varsinkin Elsa osoittautui yhdeksi yhtiön historian suurimmista rahantekokoneista, joten hahmoja ei kannattanut liittää osaksi ryhmää.
Elsa kuuluu myös niiden modernien prinsessojen joukkoon, jotka pärjäävät oikein mainiosti ilman poikaystävää. Aiheesta kohistiin vuonna 2019 julkaistun Frozen II -elokuvan ympärillä, sillä monien fanien mielestä Elsan olisi pitänyt saada tyttöystävä. Nähtäväksi jää, kun Frozen III vuonna 2027 vihdoin julkaistaan, että päätyvätkö Elsa ja Hunajavarpu vielä yhteen.
Moana, Vaiana, Oceania
Jatketaan vielä hieman noilla prinsessoilla. Vaiana, alkuperäiseltä nimeltään Moana, on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut animaatioelokuva, joka kertoo polynesialaisella Motunui-saarella elävästä heimopäällikön tyttärestä.
Suuressa osassa maailmaa elokuvan sankari tunnetaan nimellä Moana. Euroopassa tilanne on kuitenkin toinen. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että hahmojen nimiä muutetaan ja käännetään eri kieliin paremmin istuviksi. Moanan kohdalla tilanne oli erityislaatuinen, sillä hahmo on elokuvan päähenkilö ja samalla elokuvan nimi.
Espanjassa ja monissa muissakin Euroopan maissa Moana oli jo valmiiksi rekisteröity tavaramerkki, joten sen käyttäminen samoilla markkinoilla oli laitonta. Monilla polynesialaisilla kielillä moana tarkoittaa merta ja vai tarkoittaa vettä, joten nimi päätettiin vaihtaa Vaianaksi.
Italiassa Moana sai kuitenkin täysin ainutlaatuisen nimen, nimittäin Oceania. On epäselvää, miksi Vaiana ei kelvannut Italian markkinoille, mutta kenenkään ei tarvitse ihmetellä Moana-nimen vaihtamista. Italiassa kyseinen nimi yhdistetään vahvasti vuonna 1994 menehtyneeseen kuuluisaan pornotähteen Moana Fozziin, joka käytti ammatissaan vain etunimeään.
Fozzi oli pornouransa lisäksi mukana politiikassa ja oli äänekäs seksuaalivähemmistöjen puolustaja. Hän on edelleen, lähes 30 vuotta kuolemansa jälkeen, rakastettu henkilö Italiassa eikä maahan ilmeisesti mahdu kuin yksi Moana. Disneyn elokuvan ja prinsessan nimen muuttamisella vältettiin myös kyseenalaisten kuvien ilmestyminen näytölle, kun lapset googlaavat suosikkihahmoaan.
Disneyn piirretyt: 10 häkellyttävää faktaa rakastetuista animaatioelokuvista – osa 1
Lue myös:
-
Oudoimmat1 viikko sitten10 pientä kirjoitusvirhettä, jotka johtivat katastrofiin – osa 1
-
Oudoimmat6 päivää sitten
10 kirottua sukua: Kennedyt, Monacon ruhtinasperhe ja muut, joille valta ja mammona eivät suoneet onnea
-
Yleistieto1 päivä sitten
Huhtikuun yltiöpositiiviset lapset ovat syntyneet menestymään – faktoja ja henkimaailman juttuja huhtikuusta
-
Oudoimmat4 päivää sitten
10 aprillipilaa, jotka menivät liian pitkälle tai totaalisesti pieleen
