Viihde
10 taikatemppua, jotka päättyivät karmealla tavalla
Nyt listataan taikatemppuja, jotka syystä tai toisesta menivät pahemman kerran pieleen. Lista ei ole välttämättä tarkoitettu ihan niille kaikkein herkimmille.
Myös maailman parhaat taikurit tekevät virheitä. Vaikka taikatemppuja käydään läpi kymmeniä, satoja – jopa tuhansia kertoja – aina kaikki ei suju täydellisesti.
Kun puhutaan todellisista huipputaikureista, taikatemppu saattaa olla vielä pelastettavissa, vaikka se olisi mennytkin tavalla tai toisella mönkään; se vaatii taikurilta luovuutta ja parhaat taikurit omaavat keinot reagoida odottamattomiin haasteisiin.
Sitten on niitä taikatemppuja, jotka eivät ole enää yksinkertaisesti pelastettavissa millään tavoin. Osa näistä tempuista menee niin pahasti pieleen, että taikurin terveys saattaa olla vaarassa – jotkut ovat menettäneet jopa henkensä.
Tällä listalla keskitytään nimenomaan tähän viimeiseen kategoriaan. Jos siis tällaiset taikatemput, jotka menivät pahanpäiväisesti pieleen, tuntuvat lähtökohtaisesti hirvittäviltä… Kehotamme sinua harkitsemaan tämän listan lukemista vielä toisen kerran tai ainakin varaamaan paperipussin tai ämpärin viereesi.
Sen pidemmittä puheitta, Listafriikki esittelee 10 karmealla tavalla pieleen mennyttä taikatemppua.
Naula paperipussissa – ei, vaan juontajan kädessä
Puolalainen taikuri Marcin Poloniewicz osallistui Talent Puola -ohjelmaan, jossa hän selviytyi aina semifinaalivaiheeseen saakka. Hän nousi tunnetuksi saavutuksensa myötä ja vuonna 2016 hän pääsi vierailemaan suosittuun puolalaiseen TV-aamuohjelmaan, joka kuuluu vapaasti suomennettuna ”Kysymyksiä aamiaisella”.
Tuossa ohjelmassa hän päätti tehdä taikatempun, joka kuuluu eittämättä kategoriaan, jossa ovat vain ne kaikkein perinteisimmät taikatemput. Poloniewicz käytti tuossa tempussa neljää paperipussia. Hän sekoitti paperipussit keskenään ja yhdessä niistä oli naula pystyssä. Poloniewiczin tehtävänä oli tietää, missä näistä neljästä paperipussista tuo naula on.
Ensimmäisenä Poloniewicz iski kätensä yhteen pusseista voimalla, eikä mitään tapahtunut. Tämän jälkeen hän pyysi ohjelmaa juontanutta Marzena Rogalskaa tekemään saman kolmen jäljellä olleen pussin osalta ja nainen suostui tähän hieman vastentahtoisesti. Kun Rogalska iski kätensä toiseen pusseista, Poloniewiczin antaessa vielä hieman vauhtia, Rogalska alkoi välittömästi sen jälkeen huutaa kurkku suorana. Alkuun kaikki luulivat, että tämä oli osa taikatemppua, mutta nämä luulot kaikkosivat nopeasti, kun paikallaolijat näkivät jättimäisen naulan lävistäneen Rogalskan käden. Poloniewicz kauhistui tapahtuneesta ja pyysi kirosanan värittämänä tapahtunutta anteeksi.
Rogalska kiidätettiin vauhdilla sairaalaan, mutta vain hetkeä myöhemmin hän latasi Facebookiin videon, jossa hän kertoi, että naula oltiin otettu irti kädestä, eikä käteen tarvinnut laittaa edes tikkejä. Tämä oli kuitenkin osoitus siitä, että välillä ne kaikkein ”helpoimmatkin” taikatemput saattavat mennä pahemman kerran pieleen, joskin onneksi tässä selvittiin lähinnä säikähdyksellä.
Miekat lävistivät vartalon
Taikurinimellä Princess Tenko tunnettu Mariko Itakura oli tehnyt lukuisia ja taas lukuisia kertoja tempun, johon kuuluu miekkoja ja laatikko. Hieman tempun suoritustavasta riippuen, joko taikuri tai tämän avustaja ahtautuu tuohon laatikkoon. Tempussa on ideana se, että hän luo illuusion siitä kuin hän olisi laatikon sisällä, vaikka todellisuudessa hän poistuu laatikosta ennen kuin siihen aletaan painamaan miekkoja.
Monet taikatemput ovat sekä äärimmäisen näyttäviä että myös vaarallisia, mutta samaan aikaan varsin yksinkertaisia. Näin on myös tämän Spike Illusion -tempun (lävistysilluusio) kohdalla. Laatikkoon painetaan yhteensä kymmenen miekkaa, sillä kuten edellä todettua – Itakura ei ole laatikon sisällä enää siinä vaiheessa, kun miekkoja aletaan painaa sisään.
Aina kaikki ei mene kuitenkaan kuin elokuvissa ja tämän joutui todeta myös omana aikanaan maailman tunnetuimpiin illuusionisteihin lukeutunut Itakura tehdessään tätä kyseistä temppua vuonna 2007. Hänellä oli tietty määrä aikaa poistua laatikosta, mutta syystä tai toisesta hän ei onnistunut siinä. Niinpä, kun laatikkoon alettiin painamaan miekkoja, ne osuivat hänen kehoonsa. Itakuralta murtui miekkojen osuessa häneen useita kylkiluita, poskiluu ja lisäksi yksi miekoista meni vain sentin päästä hänen silmästään. Hengenlähtö oli siis todella lähellä, mutta Itakura selvisi kuin ihmeen kaupalla tästä katastrofaalisesti pieleen menneestä taikatempusta.
Kaikkein käsittämättömintä tilanteessa oli se, että kun miekat vedettiin ulos laatikosta ja myös Itakura poistui sieltä, teki hän ohjelmaansa kuuluneet muut taikatemput kunnialla loppuun. Kaiken kaikkiaan hän esiintyi lavalla vielä 30 minuuttia tuon epäonnistuneen ja jopa hänen henkeään uhanneen tempun jälkeen, kunnes takahuoneeseen päästyään hänet kuljetettiin suoraan lähimpään sairaalaan.
Kun vesikidutuskammio muuttui vesikidutuskammioksi
Monien pahin painajainen olisi joutua kahlittuna vesikammioon, joka on täynnä vettä ja lisäksi vielä lukittu. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät niin täysin tarkoituksella, uhmatakseen itseään eli suorittaakseen uskomattoman tempun. Taikatemput voivat siis olla todella sekopäisiä ja niin sanottu vesikidutuskammio on ehdottomasti yksi tähän kategoriaan lukeutuvista tempuista, jos sitä nyt voi varsinaisesti taikatempuksi kutsua.
Useat taikurit ovat itse asiassa suorittaneet tämän tempun onnistuneesti. Taikatemppu on kuitenkin niin vaarallinen, että muun muassa legendaarinen Harry Houdini ja nykypäivän taikureista Penn & Teller vievät tämän tempun tehdessään vesikammioon kirveen mukanaan – rikkoakseen tarpeen vaatiessa lasin.
Taikuri nimeltä Spencer Horsman ei sen sijaan ollut varautunut siihen, että temppu menisi pieleen eli hänellä ei ollut mitään kättä pidempää kammiossa. Eikä hän oppinut kerrasta, sillä hänelle on käynyt kahdesti sama asia kammiossa ollessaan: hän on menettänyt tajuntansa.
Kun taju lähtee vettä täynnä olevassa kammiossa, johon sinut on kahlittuna, on siinä suuri vaara kirjaimellisesti hukkua vierestä katsovien silmien ympäröimänä. Horseman ei onneksi hukkunut kummallakaan näistä kerroista ja siksi hän on ollut kertomassa pieleen menneestä tempustaan: ”Olin tempun puolivälissä, kun minua rupesi huimaamaan ja päätäni alkoi särkeä veden alla ollessani. Muistan, miten avasin viimeisen lukon, mutta jostain syystä en saanut sitä täysin auki ja se luiskahti käsistäni. Seuraava asia, jonka muistan, oli se, kun heräsin ensihoitajien ympäröimänä”, Horsman on sittemmin kertonut Nightlinelle.
Golf-kentästä tuli raahauskenttä
Taikurinimellä DMC tunnettavan Drummond Money-Couttsin saattaa jokunen teistä tietää hänen Netflixissä olevasta ohjelmastaan, jossa hän hämmästyttää ihmisiä toinen toistaan uskomattomammilla taikatempuilla. Taikatemput, joita hän tekee ovat häkellyttäviä, ja luonnollisesti onnistuneita – onhan kyseessä nauhoitettu televisio-ohjelma.
Vuonna 2012 hän yritti niin ikään jotain häkellyttävää skotlantilaisessa viiden tähden golf-lomakohteessa. Hän meni golf-radalle, sitoi itsensä kahteen golfautoon kahdella köydellä ja sen lisäksi hän oli käsiraudoissa, muun muassa European Tourilla pelaavien golfammattilaisten seuratessa vieressä. Nämä kaksi golfautoa lähtivät merkin saatuaan ajamaan vastakkaisiin suuntiin. Money-Coutts ei kuitenkaan saanut toista köyttä irti riittävän ajoissa ja niinpä hän lähti raahautumaan golfauton perässä.
Money-Coutts eli DMC kärsi tempussa todella pahoja ruhjevammoja ja etenkin hänen toinen kylkensä oli täysin vereslihalla. Sittemmin DMC on kutsunut taikatemppuaan totaaliseksi katastrofiksi ja hän kommentoi hyvin pian epäonnistumisensa jälkeen temppua seuraavasti The Sunin haastattelussa: ”Oikea puoli vartalostani naarmuuntui riekaleiksi. Verta tuli todella paljon. Moni asia meni pieleen, mutta sää oli suurin ongelma, koska se tarkoitti sitä, etten pystynyt tekemään temppua samalla tavoin kuin olin tehnyt sen harjoituksissa. Siinä mielessä temppu tosin onnistui, etten repeytynyt keskeltä kahtia.”
Partaterä vei hammaslääkärin hengen
Nyt tässä pahasti pieleen menneiden taikatemppujen listalla siirrytään niihin temppuihin, jotka valitettavasti päättyivät taikureiden kuolemaan.
Yksi tälle valitettavalle listalle päätyneistä henkilöistä on amatööritaikuri ja hammaslääkäri Vivian Hensley. Hänen elämä päättyi karmivalla tavalla epäonnistuneessa tempussa, jonka hän teki läheistensä ääressä vuonna 1938. Temppuun kuului partaterä, jonka hän esitti laittavan suuhunsa, vaikka todellisuudessa hän vei terän suunsa edestä ja livautti sen samalla hihaansa. Tämän jälkeen hän esitti pureskelevansa terää ja sen jälkeen nielevänsä sen. Tuohon hetkeen saakka kaikki meni hyvin.
Tempun seuraavassa vaiheessa hänen oli tarkoituksenaan tuoda kätensä takaisin suun eteen, minkä hän myös teki. Samaan aikaan hänen oli määrä livauttaa partaterä hihasta kämmeneensä ja saada se näyttämään siltä kuin hän ottaisi sen suustaan. Tässä kohtaa kaikki meni todella epäonnisesti pieleen, sillä partaterä lensi hänen kädestään suoraan kurkkuun. Samaan aikaan hän nielaisi vaistomaisesti ja terä päätyi hänen mahaansa.
Hensley vietti seuraavat neljä päivää sairaalassa, mutta valitettavasti hän menehtyi tämän pahasti epäonnistuneen tempun vuoksi eli toisin sanoen partaterän aiheuttamien sisäisten verenvuotojen seurauksena.
Epäonnistunut pako maitotynnyristä
Vaikka taikatemput, joita taikurit tekevät yleisön edessä, on käyty läpi ja niitä on harjoiteltu tuhansia kertoja, myös kokeneen taikurin käsissä temppu saattaa mennä pieleen. Jos kaikkien aikojen parhaana taikurina yleisesti ottaen pidettävä Harry Houdini oli lähellä kuolemaa joitain temppuja tehdessään, voi kenellä tahansa taikurilla olla sama kohtalo ja seurauksena saattaa olla jopa se kuolema.
Näin kävi todella pitkän nimen omanneen Royden Joseph Gilbert Raison de la Genestan kohdalla, joka onneksi tunnettiin taikurina pelkästään nimellä Genesta. Hän oli tehnyt yli vuosikymmenen ajan temppua, jossa hänet lukittiin usealla monimutkaisella lukolla metalliseen maitotynnyriin, johon mahtuu juuri ja juuri ihminen, ja tuo tynnyri täytettiin vedellä. Temppu ei ollut siis koskaan aiemmin mennyt pieleen, mutta vuonna 1930 yksi epäonnistunut pakoyritys tynnyristä johti siihen, että hän hukkui temppua tehdessään.
Tynnyri, jossa Genesta siis oli, piilotettiin yleisöltä, eikä kukaan ollut seuraamassa tempun onnistumista. Kun avustaja tajusi yrityksen menneen pieleen, oli hänen ensiksi saatava monimutkaiset lukot auki. Lopulta avustaja onnistui tässä ja sai vedettyä tajuttoman Genestan ulos maitotynnyristä. Genesta kiidätettiin sairaalaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä ja niinpä tämä erittäin arvostettu taikuri menehtyi sairaalassa.
Huhujen mukaan pakoyritys olisi mennyt pieleen siksi, että tynnyriin olisi tullut lommoja aiemmassa kuljetuksessa, mutta tähän huhuun ei ole saatu virallista vahvistusta. Sinällään se kuitenkin kuulostaa loogiselta skenaariolta sille, miksi Genesta epäonnistui tempussa, jonka hän oli toteuttanut yli kymmenen vuoden ajan onnistuneesti. Toki muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten esimerkiksi jonkinasteinen sairauskohtaus.
Yllä olevalla videolla käydään läpi juuri tuota huhun mukaista skenaariota tempun epäonnistumisen suhteen.
Elävältä haudattu – kun sementti oli liikaa & tilapäinen hauta muuttui pysyväksi
Elävältä hautaaminen lienee meidän jokaisen osalta yksi pahimmista painajaisista. Sitten on olemassa taikureita, joille tavalliset taikatemput eivät enää riitä, vaan he toteavat ääneen, että ”huomenna ajattelin aloittaa harjoittelemaan temppua, jossa minut haudataan elävältä”. Historia tuntee useita taikureita, joiden kohdalla tämä kyseinen taikatemppu on muuttunut hieman liian kirjaimellisesti sellaiseksi eli he ovat toisin sanoen menettäneet henkensä temppua tehdessään.
Näin kävi muun muassa Joseph W. Burrusille, joka halusi tehdä kyseisen temppunsa idolinsa, Harry Houdinin, kunniaksi. Halloweenina, vuonna 1990, hän päätti toteuttaa temppunsa Kaliforniassa ja entisenä huumeaddiktina hän halusi lahjoittaa tempulla keräämänsä rahat klinikalle, joka auttaa huumausaineriippuvaisia pääsemään irti addiktiostaan. Burrus haudattiin läpinäkyvässä arkussa yli kaksi metriä syvään hautaan. Ensiksi arkun päälle kaadettiin maata ja sen jälkeen sementtiauto alkoi laskea sementtiä arkun päälle. Tilanne muuttui nopeasti katastrofaaliseksi, kun arkku ei kestänytkään sementin painoa; päälle kaadettiin useita tonneja maata ja sementtiä. Arkku murskaantui painon seurauksena, ja vaikka Burrus saatiin kaivettua todella nopeasti ylös haudasta, mitään ei ollut enää tehtävissä.
Srilankalainen Janaka Basnayake koki vuonna 2012 saman kohtalon kuin Burrus 22 vuotta aiemmin, mutta tämä ei johtunut siitä, että arkku olisi murskaantunut liiallisen painon seurauksena. Basnayake pyysi perhettään ja ystäviään hautaamaan hänet elävältä maan alle, luonnollisesti arkussa. Perhe teki työtä käskettyä ja hautasi kahdesti aiemmin tempun suorittaneen Basnayaken. Basnayake oli parhaimmillaan ollut haudattuna kuusi tuntia, ennen kuin hänet oltiin nostettu ylös, mutta tällä kertaa hän halusi laittaa vielä paremmaksi ja tehdä samalla uuden maailmanennätyksen. Hänet haudattiin yli kolme metriä syvään hautaan, joka täytettiin maalla ja puilla, ja hänet tultiin nostamaan ylös haudasta kuuden ja puolen tunnin jälkeen. Kun hänet saatiin ylös, oli hän tajuton ja hänet kiidätettiin nopeasti kohti sairaalaa. Jo pienestä lapsesta pitäen mitä erilaisimpia temppuja tehneen Basnayaken kohdalla ei ollut kuitenkaan enää mitään tehtävissä ja niinpä hän menehtyi tempun seurauksena.
Kun Guinnessin ennätystenkirja kuuli Basnayaken pieleen menneestä tempusta, he luonnollisesti pahoittelivat tapahtunutta ja muistuttivat samalla, että kyseisellä tempulla ei pääsee ennätystenkirjaan.
Luoti hampaiden välissä muuttui kuolettavaksi
Luodin kiinniottaminen hampailla kuuluu eittämättä sinne näyttävimpien taikatemppujen joukkoon, mutta pahimmillaan se voi olla jopa kuolettava – etenkin, jos jokin tempun valmistelussa on mennyt pieleen. Kiinalaistaikuri Chung Ling Soo, tai niin hän uskotteli onnistuneesti kaikille, menehtyi tämän nimenomaisen tempun seurauksena reippaat 100 vuotta sitten.
Soo oli esiintymässä Lontoossa ja tekemässä kyseistä temppua, jossa ideana on saada yleisö uskomaan kuin hän olisi napannut aseesta lähteneen luodin kiinni hampaillaan. Hänen avustajansa käytti tempussa kahta muokattua pistoolia. Molemmat pistoolit sisälsivät yhden piipun sijaan kaksi piippua. Toisin sanoen molemmissa aseissa oli yksi ylimääräinen piippu, joka nimenomaan mahdollisti tempun tekemisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan toisessa piipussa oli siis oikea luoti ja toisessa niin sanottu räkäpää. Vaan, mitä sitten oikein tapahtui ja miksi tuosta maaliskuisesta illasta, vuonna 1918, tuli kohtalokas Soolle?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan pistoolin sisälle oli jäänyt ruudin jäännöksiä, ja kun avustaja painoi liipaisimesta, sai se molemmat luodit lähtemään pesästä. Tämä Soon traaginen onnettomuus muistuttaa hyvin paljon sitä tragediaa, jonka seurauksena näyttelijä Brandon Lee menehtyi Crow-elokuvan kuvauksissa.
Mutta miten sitten Soon todellinen henkilöllisyys paljastui? Kun luoti oli osunut häneen, kertoi hän täydellisellä englannin kielellä ”Ei hyvä Jumala, minua on ammuttu – laskekaa verhot”, vaikka hänen ei pitänyt osata sanaakaan englantia. Sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että tämä Kiinan keisarille omien sanojensa mukaan esiintynyt Chung Ling Soo olikin todellisuudessa kotoisin New Yorkista ja hänen nimensä oli William Ellsworth Robinson. Vaan eipä tämäkään pitänyt loppujen lopuksi paikkansa, sillä pian selvisi, että hänen ihka oikea nimensä oli William Campbell. Hänellä oli amerikkalainen manageri, joka oli todellisuudessa hän itse, toimien Robinson-nimellä. Hänen kiinalainen avustajansa oli puolestaan hänen vaimonsa, joka ei lopulta ollut laillisesti hänen vaimonsa. Campbell oli nimittäin kaksiavioinen ja hän oli hylännyt edellisen vaimonsa, kuitenkaan eroamatta tästä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Campbellilla oli vaimojensa lisäksi myös rakastajatar ja kolme lasta tämän kanssa.
Robinsonin kuoleman on huhuiltu jo yli 100 vuoden ajan olleen murha tai vaihtoehtoisesti hänen oma katoamistemppunsa paetakseen velkojia.
Autolta pakeneminen osoittautui mahdottomaksi
Taikuus on ollut läsnä jo ennen ajanlaskun alkua. Taikureilla on kautta aikojen tuntunut olevan meneillään jatkuva keskinäinen kilpailu ja sen seurauksena taikatemput, illuusiot ja muunlaiset temput on viety aivan äärimmilleen.
Ehdottomasti tähän äärimmilleen vietyjen taikatemppujen joukkoon lukeutuu henkensä oman temppunsa seurauksena menettänyt Charles Rowan, joka tunnettiin taikuripiireissä nimellä ”Karr The Magician”. Hänen erikoisuutensa oli pakkopaidasta pakeneminen, mutta vuonna 1930 hän totesi, ettei pelkkä pakkopaidasta pakeneminen ollut enää tarpeeksi näyttävä temppu. Niinpä Rowan päätti hakea lisää haasteita: noin 72 kilometriä tunnissa liikkunut auto lähti ajamaan häntä kohti, eikä matkaa hänen ja auton välillä ollut kuin 200 jaardia eli 183 metriä.
Rowan veti esityksiinsä aina paljon ihmisiä, myös lapsiperheitä. Näin oli tälläkin kertaa, sillä puolet katsojista oli lapsia. Temppu meni kuitenkin pahemman kerran pieleen. Hänellä oli ainoastaan kymmenen sekuntia aikaa päästä ulos pakkopaidasta, ennen kuin auto oli hänen kohdallaan. Rowan oli hyvin lähellä onnistua tempussa, mutta hän ei lopulta päässyt riittävän ajoissa pois pakkopaidasta ja näin ollen auto ajoi hänen ylitseen. Auton eturengas osui häneen ja hän menetti tempun seurauksena henkensä.
Esitystä paikan päällä seuraamassa ollut lääkäri oli yrittänyt puhua Rowanin ympäri ja estää tempun tekemisen, mutta tämä chicagolaistaikuri ei siihen suostunut. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että Rowan armahti jo etukäteen autoa ajaneen kuljettajan, ihan vain kaiken varalta.
Elävältä palaminen
Sigmund Neuberger tunnettiin taikuripiireissä nimellä ”Great Lafayette”. Hän oli aikanaan, 1900-luvun alkupuolella, yksi tunnetuimmista esiintyjistä ja viihdyttäjistä koko maailmassa.
Vuonna 1911 Neuberger oli esiintymässä Edinburghissa, Skotlannissa. Hän oli juuri saanut vietyä päätökseensä kaikkein näyttävimmän taikatemppunsa ja show oli ohitse. Lava oli verhoiltu hänen esitystään varten erilaisilla teltoilla ja verhoilla, joilla teatteriin pyrittiin luomaan aasialainen tunnelma. Kun Neuberger oli show’nsa päätteeksi kumartamassa kiitoksena paikan päälle saapuneelle yleisölle, osui hän vahingossa öljylamppuun ja koko lava oli hyvin nopeasti ilmiliekeissä, lavasteiden syttyessä välittömästi palamaan. Paikallaolijat luulivat tämän kuitenkin kuuluvan esitykseen. Kun yleisö ymmärsi, ettei kyse ollutkaan esityksestä, vaan aidosti vaarallisesta tilanteesta, lava oli niin voimakkaasti liekkien vallassa, että Great Lafayette paloi elävältä lavalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä.
Välillä siis käy niin, että itse taikatemput menevät täysin putkeen, ja yleisö on haltioissaan, mutta sitten tapahtuu jotain sellaista, jolla ei ole minkäänlaista tekemistä taikuuden kanssa ja seuraukset ovat tuhoisat.
Valitettavasti Neubergerin taikatemput päättyivät tuohon päivään ja kertakaikkisen upea taikuri menetti katastrofaalisella tavalla henkensä.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää, että mistä urheilutermi hattutemppu on oikein peräisin ja miksi se tarkoittaa kolmea maalia.
Lisäksi pohdimme sitä, mitä tarkoittaa lausahdus ”olla pähkinöinä”.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miten hattutemppu on saanut nimityksensä?
🔵⚪️ KLUBIN ARKISTOISTA
📽 Joel Pohjanpalo – HJK vs IFK Mariehamn – 2012
Perfect hat-trick by @JPohjanpalo #HJK #Veikkausliiga #OnVainYksiKlubi #StayHome #StaySafe #PysyKotona pic.twitter.com/q5KA5vBx4F
— HJK Helsinki (@hjkhelsinki) April 19, 2020
Hattutemppu – hat trick – on varmasti terminä kaikille tuttu. Jos pelaaja tekee saman ottelun aikana kolme maalia, kutsutaan suoritusta hattutempuksi.
Nykyisin hattutemppu tunnetaan kaikissa peleissä –salibandysta vesipalloon ja lacrossesta rugbyyn – joissa tehdään maaleja, ja vaikka me tunnemme hattutemput parhaiten jalkapallosta ja jääkiekosta, on nimitys saanut alkunsa kriketistä.
Vuonna 1858 englantilainen syöttäjä H. H. Stephenson onnistui kolmella perättäisellä syötöllä heittämään kolme vastustajan pelaajaa ulos. Kriketissä se tapahtuu osumalla lyöjän takana olevaan hilaan. Stephensonin joukkuekaverit kasasivat rahansa yhteen ja ostivat tälle hatun tunnustuksena suorituksesta. Hattutemppu-termi siirtyi kriketistä jalkapalloon ja Englannin korkeimmalla sarjatasolla otettiin käyttöön konkreettinen hatun luovuttaminen kolme maalia ottelussa tehneelle pelaajalle.
Jääkiekon osalta hattutemppu – jota myös kypärätempuksi kutsutaan – alkoi ilmestyä terminä pohjoisamerikkalaisiin sanomalehtiin 1930-luvulla. Hockey Hall of Fame -kunniagallerian mukaan Chicago Black Hawksin (silloin nimi kirjoitettiin vielä erikseen) hyökkääjä Alex Kaleta vieraili tammikuun 26. päivänä vuonna 1946 torontolaisessa hattukaupassa ja ihastui tiettyyn fedora-lierihattuun.
Tarinan mukaan hänellä ei kuitenkaan ollut varaa ostaa mieleistä asustetta. Taisi NHL-pelaajien palkat olla tuolloin vähän eri luokkaa kuin nykyään. Hattukauppias Sammy Taft näki tilanteessa oivan markkinointimahdollisuuden ja lupasi Kaletalle hatun ilmaiseksi, jos tämä tekisi vielä samana iltana pelattavassa ottelussa kolme maalia Toronto Maple Leafsia vastaan.
Black Hawks hävisi ottelun 6-5, mutta hatunkiilto silmissään Kaleta iski Maple Leafsin verkkoon neljä maalia. Seuraavana päivänä hän marssi suuren mediamylläkän saattelemana hakemaan uuden hattunsa.
Hattutemppuja on erilaisia: Puhtaaksi hattutempuksi kutsutaan sitä, kun pelaaja tekee kolme maalia putkeen yhdellä puoliajalla, niin ettei kukaan muu tee maalia siinä välissä.
Täydellinen hattutemppu – joka on mahdollinen jalkapallossa – on sellainen, että pelaaja tekee maalin vasemmalla jalalla, oikealla jalalla ja päällä puskemalla. Täydellisen hattutempun on suomalaisista tehnyt muun muassa Joel Pohjanpalo vuonna 2012 ensimmäisessä Veikkausliiga-avauksessaan.
HJK:n paidassa pelannut, tuolloin vain 17-vuotias, Pohjanpalo iski maalit IFK Mariehamnin verkkoon 2 minuutissa ja 42 sekunnissa.
Lue myös: Kun silinterihattu aiheutti loukkaantumisiin johtaneen kaaoksen ja muita hauskoja faktoja hatuista
Mistä on tullut sanonta ”olla pähkinöinä”?
Mitä tarkoitetaan, kun joku on pähkinöinä? Tai lähinnä, että mistä se on peräisin. Pähkinöiksihän mennään, kun ollaan suunnattoman innostuneita jostakin.
Sanonta on suora lainaus englannista, jossa hulluksi tulemista kuvataan sanomalla go nuts. Sillä voidaan englanniksi tarkoittaa myös suuttumista, joten vaikka suomalaisetkin saattavat menettää innostuessaan järkensä, ovat pähkinät meillä positiivinen asia.
Nuts sanaa on käytetty jo 1700-luvulla kuvaamaan ihastunutta ja hullaantunutta; merkitys oli siis hyvin sama kuin suomalaisella pähkinöinä olemisella. Sanat ja niiden merkitys kuitenkin muuttuvat. Brittiläisessä slangissa nut tarkoitti 1800-luvulla ihmisen päätä, mutta 1900-luvulle tultaessa nuts tarkoitti jo mieleltään sairasta ihmistä. Nykyään se on enemmänkin leikkimielinen kuvaus, eikä ketään oikeasti mielenterveysongelmien kanssa kamppailevaa ole fiksua kutsua pähkinöiksi.
Lue myös: Suomalaiset sanonnat – Onko näissä mitään järkeä?
Lue myös:
Disneyn elokuvat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan koko perheen viihdettä – siis myös kevyttä aikuisviihdettä. Etenkin, jos niitä katsoessa pitää silmät auki ja hoksottimet päällä.
Seuraavassa Listafriikki.com käy läpi 10 kertaa, kun Disneyn elokuvat ja niistä löytyvät yksittäiset kohtaukset pitivät sisällään aikuisille suunnattuja ei-niin-siveliäitä viestejä. Osassa on toki varmasti kyse vain sattumasta, mutta osassa ei todellakaan: on päivänselvää, että useammin kuin kerran, tällä alla olevalla listalla, Disneyn omituinen puuhailu on ollut ilman pienintäkään epäilystä tarkoituksenmukaista.
Tämän listan luettuasi huomaat varmasti kiinnittäväsi aivan eri tavalla huomiota Disneyn elokuvien yksityiskohtiin kuin aiemmin. Ja mikäli Disneyn elokuvat tuntuvat esimerkiksi omien lapsien aiheuttamalta pakkopullalta, jokainen aikuinen voi jatkossa löytää niistä uusia ulottuvuuksia – nimenomaan meille aikuisille suunnattuja sellaisia.
10. Valoja vilautellen
Salama McQueen, tuo Autot-elokuvien johtotähti. Todellinen julkkisten julkkis, jolla on elokuvassa melkoinen kannattajakunta – erityisesti kaksi ”superfania”.
Eräässä kohtauksessa Salama on jakamassa nimikirjoituksia faneilleen ja poseeraamassa valokuvissa. Eturivissä ovat Mia- ja Tia-nimiset autot, jotka ovat kaksoset. He kertovat, miten he ovat Salaman intohimoisimmat fanit, sen jälkeen he katsovat toisiinsa, laittavat silmänsä kiinni ja vilauttavat ”etuvalojaan”.
Tähän Salama McQueen toteaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ”rakastan olla minä”.
9. Aladdinin avauskohtaus
Oletko koskaan miettinyt Disneyn Aladdin-elokuvan avauskohtausta? Sitä, kun Aladdin on varastanut leivän, hän pakenee sen seurauksena ”viranomaisia” läpi Agrabahin katujen, laulaen ”One Jump Ahead” -kappaletta, ja hän päätyy hetkellisesti piilottelemaan jahtaajiltaan paikkaan, jossa kolme kaunista naishahmoa tanssahtelee viehkeästi hänen ympärillään?
Äkkiseltään tuossa kohtauksessa ei vaikuta olevan mitään sen ihmeellisempää, eivätkä etenkään pikkulapset näe siinä mitään erikoista. Mutta, kun asiaa alkaa miettimään hieman tarkemmin, niin kolme naista tanssii miehelle ja kun tällä ei ole rahaa, heittävät he hänet pihalle kiukkuisen managerin johdolla. Ja myöhemmin elokuvassa, kun hän saapuu paikalle Prinssi Alina, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö häntä palveltaisi ”haaremityttöjen” toimesta.
Jokainen miettikööt tahollaan, minkälaisissa paikoissa on viehkeitä naisia, kiukkuisia managereita ja vierastetaan rahattomia miespuolisia henkilöitä. Mielenkiintoista on myös se, että Aladdin vaikuttaa olevan kovinkin tuttu hahmo sekä näille naispalvelijoille että managerille.
8. Bambi-elokuva ja haisunäädät
Bambi-elokuva kuuluu Disneyn ehdottomiin klassikoihin. Elokuvassa seikkailevat Bambin lisäksi hänen parhaat ystävänsä, haisunäätä Kukka, kaniini Rumpali ja kauris nimeltä Faline. Kukka-haisunäätä rakastuu elokuvassa palavasti lajitoveriinsa Liisaan ja lopulta he päätyvät vaihtamaan moiskauksen elokuvan tuoksinnassa.
Tuohon suukkoon saakka kaikki vaikuttaa täysin viattomalta ja normaalilta, mutta mitä tapahtuu tämän pienen pusun päätteeksi, on tulkittu täysin ymmärrettävästi aikuisten toimesta jonain muuna kuin tavanomaisena punastumisena. Kukka ei nimittäin pelkästään punastu saatuaan rakkautensa kohteelta pusun, vaan hän jäykistyy totaalisesti ja kaatuu suorilta jaloin maahan.
Kyseessä on siis samaan aikaan sekä humoristinen, viaton että myös kaksimielinen kohtaus – vai onko tässä sittenkin vain kyse ihmisten likaisesta mielestä?
7. Keisarin… Kronkin uudet kuviot
Disney julkaisi vuonna 2000 elokuvan ”Keisarin uudet kuviot”. Elokuvan päähahmo on inkakeisari Kuzco ja hänen neuvonantajanaan toimiva Yzma hamuaa paha-aikeisesti itselleen valtaa hinnalla millä hyvänsä, aikeenaan myrkyttää keisari. Hänen apurinsa on varsin tohelo Kronk, joka onnistuu lopulta omalla sähellyksellään muuttamaan Yzman laamaksi.
Kyseisessä Disneyn elokuvassa nähdään kohtaus, jossa Kronk pystyttää itselleen ulos teltan. Teltta on aivan liian pieni Kronkille ja se riittää peittämään ainoastaan Kronkin lantion alueen, mutta se ei estä häntä nukahtamasta tyytyväisenä taivasalle.
Tarkkasilmäisten huomio osuu kyseisessä kohtauksessa kuitenkin siihen, miten ihmeessä tuo teltta pysyy pystyssä, sillä ainakaan fysiikan lakien mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista: toisesta päästä telttaa nimittäin puuttuu maahan menevä kiinnityssysteemi.
6. Voi Frozenin Anna, mitä menit sanomaan!
Tämä Frozen – huurteinen seikkailu -elokuvan kohtaus on saanut ainakin monet aikuiset naiset hymähtelemään ja hekottelemaan elokuvateattereissa; miesten kohdalla reaktio ei ole ollut välttämättä yhtä huvittunut.
Elokuvan päähahmoina seikkailevat siskokset Anna ja Elsa. Kun Anna tapaa ensimmäistä kertaa vuoristossa asustavan Kristoffin ja mies lupaa viedä hänet Elsa-siskon luo, kertoo Anna, miten hän on kihlautunut juuri tapaamansa miehen, Hansin, kanssa. Kristoff on pöyristynyt Annan ratkaisusta ja hämmästelee sitä kovaan ääneen, kysellen Annalta erilaisia kysymyksiä. Yksi kysymyksistä liittyy Hansin jalan kokoon ja siihen Anna vastaa ”jalan koolla ei ole merkitystä”.
Jokainen ihminen maailmassa on varmasti kuullut tämän ”koolla ei ole merkitystä” -lausahduksen, ainakin jonkinlaisessa asiayhteydessä, joten mistään harkitsemattomasta sattumasta tässä ei ole elokuvantekijöiden kohdalla kyse.
5. Toy Storyn Woodylle on luvassa ”actionia”
Muistatteko vielä historian ensimmäisen Toy Story -elokuvan, joka julkaistiin Suomessa alkuvuodesta 1996? Nimeä ”Leluelämää” kantava ensimmäinen osa on nimetty New York Timesin toimesta maailmanhistorian 1 000 parhaan elokuvan joukkoon ja se on myös osa Yhdysvaltain kongressin kirjastosta löytyvää National Film Registryä, johon pääsevät sekä historiallisesti että kulttuurillisesti merkittävät yhdysvaltalaiselokuvat.
Nykyisin Toy Story -elokuvasarjalla on olemassa jo viisi osaa, joista viimeisin julkaistiin ihan hiljattain; maailman ensi-ilta oli kesäkuun 9. päivä.
Toy Story -elokuvat voi halutessaan nähdä jonkinasteisena päähahmo Woodyn ja lammaspaimen Bo Peepin välisenä rakkaustarinana. Bo Peep ei epäile hetkeäkään tuoda intohimoisia tunteitaan Woodylle selväksi ja Toy Story on tällä listalla juuri häneltä kuullun lausahduksen myötä. Itse asiassa tuota lausahdusta ei voi nähdä oikeastaan edes kaksimielisenä, vaan se on hyvinkin suora ehdotus Woodylle, jonka merkitystä lapset eivät onneksi ymmärrä.
Woody on osoittanut juuri ainakin ajoittaista epäitsekkyyttään sekä rohkeuttaan, minkä seurauksena Bo Peepin jalat ovat kuin sulaa vahaa. Hän ehdottaa Woodylle, että he tapaisivat myöhemmin illalla ja sen jälkeen hänen suustaan kuullaan sanat: ”What if I get someone else to watch the sheep tonight?”, mikä tarkoittaa suomeksi ”Mitä, jos saisin jonkun muun vahtimaan lammasta tänä iltana?”. Actionia on siis luvassa.
4. The Rescuers ja alaston nainen
Disney-klassikko The Rescuers julkaistiin vuonna 1977. Vuoden 1999 tammikuussa Disney päätti julkaista animaatiostaan VHS-elokuvan ja myynti oli todella vauhdikasta. Kolme päivää niin sanotun kotiversion julkaisun jälkeen Disney ilmoitti pyytävänsä kaikkia 3,4 miljoonaa elokuvan ostanutta asiakastaan palauttamaan sen takaisin. Syy? Alaston nainen.
Paljaalla silmällä ikkunassa ja itse asiassa kahdessa eri kohtauksessa olevaa yläosatonta naista on käytännössä ottaen mahdoton havaita, mutta kun videon katsoo pysäyttelemällä, pala palalta, ilmestyy ruutuun paljain rinnoin oleva nainen.
Kun Disney veti tuon kotitalouksille suunnatun version pois markkinoilta, kommentoitiin tapahtunutta yhtiön toimesta sanomalla, että nainen on lisätty elokuvaan sen jälkituotannossa. Sen kummemmin syitä sille, miksi näin on käynyt tai kuka on ollut asialla, Disney ei suostunut kertomaan, mutta oikeuteen yhtiö haastettiin.
Jos siis vielä ennen tätä kohtaa epäröit, ovatko elokuvatekijät oikeasti iskeneet tarkoituksella näitä melkoisen härskejä asioita Disneyn elokuviin, niin enää tuskin tarvitsee miettiä.
Kun pysäytät yllä olevan videon kohtaan 0:19, näet tämä kohun aiheuttaneen kuvan taustalla.
3. Pieni merenneito ja pastorin ”polvi”
Mikäs se siellä näkyy? Kappas vain, pastorin polvihan se siinä.
Jokainen varmasti muistaa Pienen merenneidon, Arielin, tarinan tai ainakin jotain paloja siitä – onhan kyseessä yksi kaikkien aikojen suosituimmista Disney-tuotannoista. Vaan tuota pastorin polvea tuskin muistat, koska eihän siihen nyt kukaan automaattisesti kiinnitä huomiota… Polven alueelle…
Kun siis katsot yllä olevaa videota, jossa on kohtaus Prinssi Erikin ja Ursulan häistä, niin nyt kannattaa ottaa katse siihen… Polveen. Se on nimittäin sellainen polvi, joka vei Disneyn lähestulkoon oikeusistuimeen ja yritys välttyi varsinaiselta oikeudenkäynniltä ainoastaan sillä, että se muutti kohtausta jälkikäteen ja poisti tuon ”polven” Ariel-elokuvasta.
Nyt siis tämä Ariel-elokuvassa näkyvä pastori-parka on täysin polveton mies…
2. Aladdin ja maa tärisee
Kun Aladdin ja Jasmine saavat vihdoin toisensa, kaikkien vaikeuksien jälkeen, on pariskunnan häitä häiritsemässä välittömästi huonoin aatoksin liikenteessä oleva kaveri, joka päättää laittaa maan tärisemään norsun avustuksella.
Tuossa vaiheessa lampunhenki Genie on hieman tuhmalla mielellä liikenteessä, sillä hänen ensimmäinen epäilynsä ”maanjäristyksen” aiheuttajaksi oli tuore aviopari, Aladdin ja Jasmine. Genie heittää elokuvassa ilmoille kommentin ”minä, kun luulin, että maan oli määrä täristä vasta häämatkalla”.
Itse asiassa kyseessä ei ollut ainoa kerta, kun Genie päästeli suustaan hieman mitä sattuu: pelastettuaan Aladdinin hengen, jälleen kerran, hän kertoo isännälleen, miten paljon hän arvostaa tätä ja sen jälkeen esittää tarkennuksena ”ei sillä, että haluaisin kurkistaa verhon taakse tai mitään muutakaan”.
1. Miss Piggy ja merirosvot
Vuonna 2018 julkaistussa The Happytime Murders -elokuvassa on melkoisen härskejä nukkeja, joiden elämät ovat monilta osin rappiolla, mutta nyt kyse ei ole tuosta elokuvasta, vaan vuonna 1996 julkaistusta Muppettien aarresaaresta. Aarresaari ei ollut tarkoituksenhakuisesti aikuisille suunnattu elokuva, kuten The Happytime Murders, mutta sellainen siitä joka tapauksessa tuli – ainakin pieniltä osin.
Elokuvassa on nimittäin kohtaus, jossa Miss Piggy juttelee Kermit-sammakon kanssa. Kermit kysyy Miss Piggyltä huhusta, jonka mukaan tällä olisi ollut jotain sutinaa Kapteeni Flintin kanssa. Tähän Miss Piggy vastaa ”no, hän oli merirosvo ja minä leidi, joten tiedät tämän tarinan”. Seuraavaksi paikalle ilmestyy merirosvo, jonka tullessa Miss Piggy toteaa ”Hei, Looooooong John” (pitkä John) ja tähän Kermit heittää ”et ole tosissasi, myös hän?”.
Lue myös:
Jalkapallon miesten MM-kisat vuosimallia 2026 ovat juuri alkamassa Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Tunnelmaan virittäydytään pohtimalla sitä, miksi jalkapallolla on englannin kielessä kaksi eri nimeä: football ja soccer. Kumpiko on alkuperäinen ja ”oikea”?
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Jalkapallo on lähes universaalisti football
Tietenkään jalkapallo ei ole kirjaimellisesti football jokaisella kielellä, mutta hyvin samankaltainen se on monissa eurooppalaisissa kielissä; johtuen toki läheisestä kielisukulaisuudesta englannin kanssa.
Muun muassa saksan fußball, espanjan fútbol, liettuan futbolas, ruotsin fotboll ja hollannin voetball on helppo tunnistaa jalkapalloksi, vaikka kieltä ei osaisi tippaakaan. Mutta samaa perua ovat myös suomen jalkapallo ja viron jalgpall.
Nimi syntyi ja laji kehittyi Englannissa, jonka yliopistoissa se muovautui nykyisenlaiseksi 1800-luvulla. Toki samantyyppisiä pelejä oli pelattu ympäri maailmaa eri kulttuureissa jo tuhansien vuosien ajan.
Esimerkiksi Italiassa pelattiin calcio storicoa, joka on väkivaltainen sekoitus jalkapalloa, rugbya, vapaaottelua ja käsipalloa. Jalkapallon nimeä ei italian kieleen ole poikkeuksellisesti englannistettu, vaan se on säilyttänyt historiallisen nimityksensä, calcio.
Amerikkalainen soccer ei olekaan amerikkalainen
Football on siis lähtöisin englannin kielestä, joten on varsin erikoista, että jokaisessa englanninkielisessä maassa jalkapallo ei olekaan football. Jalkapallo on soccer Yhdysvalloissa, mutta myös esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja osissa Irlantia.
Näissä maissa football-sanalla viitataan toisentyyppisiin pallopeleihin, jotka nauttivat historiallisesti suurempaa suosiota. Yhdysvalloissa pelataan amerikkalaista jalkapalloa ja Australiassa maan ykköslaji on paikallinen jalkapallo eli Aussie rules.
Mutta toisin kuin yleisesti luullaan, ei soccer-sana ole saanut alkuaan Jenkkilässä. Se syntyi Englannissa ja on johdettu vanhasta association football -nimestä.
Kun yliopistoissa pelattiin peliä nimeltään football, oli siitä olemassa muutama eri versio. Peli, jossa käytettiin käsiä, oli rugby football ja pääasiassa jaloilla pelattava versio sai nimen association football. Nimitys pohjautuu vuonna 1863 perustettuun Englannin jalkapalloliittoon – Football Association.
Lajit saivat arkikielessä lyhyemmät lempinimet rugger ja soccer.
Atlantin toisella puolella soccer omaksuttiin tarkoittamaan sitä lajia, jonka me tunnemme jalkapallona. Football oli varattu huomattavasti suositummalle amerikkalaiselle jalkapallolle.
Britit kyllä käyttivät jalkapallosta molempia termejä lähes koko 1900-luvun ajan. Vasta 1980-luvun aikana soccer-sanan käyttämisestä luovuttiin, koska se kuulosti niin kovin amerikkalaiselta – termi hylättiin aktiivisesti myös mediassa.
Kuningaslajia tuli kutsua football-nimellä.
Vaikka football on siis se alkuperäinen nimitys, ei kukaan – varsinkaan britit – voi kuitenkaan väittää, että soccer olisi väärin.
Lue myös:
Listafriikki esittelee nyt kymmenen urheilijaa, joiden vuoksi heidän lajiensa sääntöjä on jouduttu muuttamaan.
On olemassa lukematon määrä urheilijoita, jotka ovat täysin mullistaneet oman lajinsa tai sen, miten peliä pelataan. Tällä listalla käymme kuitenkin läpi tapauksia, joissa lajien sääntöjä on jouduttu muuttamaan yhden urheilijan vuoksi. Usein sen takia, että kyseinen henkilö on ollut jollain lailla liian ylivoimainen, joten hänen paremmuuttaan on päättäjien näkemyksen mukaan ollut tarvetta hillitä.
Mukana on taitureita koripallon, jääkiekon, golfin, alppihiihdon, amerikkalaisen jalkapallon, baseballin ja nyrkkeilyn parista.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset historiaa tehneet urheilijat voit lukea tästä:
Top 10 ylivoimaiset urheilijat, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan – osa 1
Tiger Woods
Kuva: KA Sports Photos | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Vuosituhannen vaihteen molemminpuolin miesten ammattilaisgolfia hallitsi yksi nimi: Tiger Woods. Hän oli niin ylivoimainen, että The Masters Tournament -kenttää Yhdysvaltojen Augustassa päätettiin muuttaa.
Vuonna 1997, vain vuosi ammattilaiseksi ryhtymisen jälkeen, Woods voitti ensimmäisen major-turnauksensa juuri tuolla legendaarisella Augusta National Golf Clubilla. Vain 21-vuotias Woods marssi virheettömällä pelillä hämmästyttävään voittoon peitoten toiseksi tulleen ennätyksellisellä 12 lyönnillä.
Kun Woods uusi mestaruutensa vuonna 2001, päätettiin kenttää vaikeuttaa; vaikka ihan samanlaisia murskajaisia ei nähtykään. Etäisyyksiä pidennettiin, useita väyliä kavennettiin ja/tai niille istuttiin lisää puita ja karheikkojen eli niin sanottujen raffien annettiin rehottaa.
Muutosten oli tarkoitus vähentää Woodsin ylivoimaa ja tehdä radasta hänelle vaikeampi. Järjestäjien maalaisjärki oli ilmeisesti syvällä vesiesteessä, sillä samaan aikaanhan kenttä tietenkin tuli myös muille pelaajille hankalammaksi. Muutosten jälkeen vuonna 2002 Woods voitti The Masters Tournamentin kolmannen kerran. Ja jälleen vuonna 2005. Ja pahojen loukkaantumisten ja henkilökohtaiseen elämään liittyvien skandaalien jälkeen vielä viidennen kerran vuonna 2019.
Muut PGA-Tourin pelaajat eivät ottaneet muutoksia avosylin vastaan ja muun muassa Jim Furyk kommentoi niitä ESPN-kanavan haastattelussa vuonna 2011: ”Jos totta puhutaan, niin kentällä ei ole ollenkaan mukava pelata. Se on niin vaikea. Se vaatii paljon sekä fyysisesti että henkisesti.”.
Ingemar Stenmark
Ruotsalainen Ingemar Stenmark on maansa suurimpia urheilusankareita ja yksi kaikkien aikojen alppihiihtäjistä. Vuosina 1974–1982 Stenmark oli pujottelussa ja suurpujottelussa täysin ylivoimainen ja esimerkiksi vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti suurpujottelun yli kahdella sekunnilla toiseksi tulleeseen nähden.
Hän otti urallaan 86 maailmancupin osakilpailuvoittoa, mikä on edelleen kaikkien aikojen ennätys, vaikka Stenmark kilpaili aikana, jolloin osakilpailuja järjestettiin huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Kun Stenmark oli voittanut maailmancupin kokonaiskilpailun kolmesti peräkkäin vuosina 1976, 1977 ja 1978, päätettiin maailmancupin pistelaskusääntöä muuttaa, jotta ruotsalainen ei olisi niin ylivoimainen. Kokonaiskilpailuissa ei nimittäin ollut jännitystä, ainakaan voittajan osalta, sillä Stenmark varmisti ykköstilan jo hyvin aikaisessa vaiheessa kautta. Muut laskijat antoivat hänen mennä menojaan ylhäisessä yksinäisyydessä ja kilpailivat lähinnä siitä, kuka nousee toiseksi.
Kaudelle 1978–1979 tulleen sääntömuutoksen mukaan maailmansupin kokonaiskilpailua ei voinut voittaa osallistumatta syöksylaskuun. Tämä sääntö oli tehty nimenomaan Stenmarkia rajoittamaan.
Se oli ruotsalaislaskijalle ongelma, sillä hän ei halunnut tulla jäistä rinnettä alas reippaasti yli 100 kilometrin tuntivauhtia. Hän osallistui syöksylaskuun hyvin harvoin, sillä pelkäsi sellaisia laskunopeuksia.
Ja kuten Stenmark muutoksen tullessa itsekin ennusti, hän ei enää voittanut maailmancupin kokonaiskilpailua, mutta ura omien alppilajien parissa toki jatkui huippumenestyksekkäänä ja voitokkaana.
Stan Mikita
Jääkiekkomailan lapa oli pelin alkuvuosina suora ja puinen levy. Vuonna 1927 Ottawa Senatorsin Cy Denneny keksi taittaa mailansa lapaa kuuman veden avulla, sillä hän huomasi käyrän lavan nostavan kiekkoa ja tekevän laukauksesta ennalta arvaamattoman. Tuohon aikaan rannelaukaukset olivat jääkiekossa kaikkein yleisimpiä, joten käyrällä lavalla ammutut lyöntilaukaukset eli lämärit toivat peliin uudenlaisen aspektin. Monet pelaajat eivät kuitenkaan välittäneet käyrästä lavasta, sillä se hankaloitti mailan käsittelyä ja rystylaukausten vetämistä. Niinpä käyrät lavat vaipuivat unholaan.
Kunnes päästiin 1960-luvulle ja Chicago Blackhawksin harjoituksiin.
Toinen kerta, kun niin sanottu ”banaanilapa” löysi tiensä jääkiekkokaukaloon, oli täysi vahinko. Stan Mikita oli menossa harjoituksissa jäälle, kun hänen lapansa livahti vahingossa oven väliin murtuen ja vääntyen L-kirjaimen muotoiseksi. Mikita ei vaihtanut mailaansa, vaan rupesi huvikseen laukomaan käyrällä lavalla. Ja kuinka ollakaan – käyrä lapa lähetti kiekon matkaan sellaisella kierteellä ja vauhdilla, että Mikita alkoi joukkuetoverinsa Bobby Hullin kanssa kehittämään sattumalta syntynyttä ideaa.
He kokeilivat erilaisia mutkia ja totesivat, että maalivahdin oli lähes mahdoton ennakoida käyrällä lavalla lauottuja kiekkoja. Pian käyrät lavat valtasivat NHL-kaukalot. Pelaajan tarvitsi vain luistella kiekon kanssa siniviivalle ja laukoa kohti maalia, jossa maalivahti yritti parhaansa mukaan arvata kiekon käyttäytymistä ja suuntaa.
Kenttäpelaajat ja katsojat rakastivat käyrien lapojen tuomaa muutosta, mutta maalivahtien suhtautuminen oli toinen. Sen lisäksi, että maalivahtien pelaamisesta tuli arvausleikkiä, loi arvaamattomuus myös vaaramomentin: Maskeja ei juurikaan vielä käytetty. Mikä tietysti nyt ajateltuna on täysin järjetöntä – käyrät lavat tai ei.
Niinpä NHL alkoi hiljalleen rajoittaa lapojen kaarevuutta. Nykyisin Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntökirjassa sanotaan kaikessa monimutkaisuudessaan, että kun maila on lappeellaan maassa, ja lavan kannan ja kärjen välille piirrettäisiin suora viiva, ei tuolta viivalta saa olla etäisyyttä lapaan yli 1,9 senttimetriä.
Martin Brodeur
Kuva: Berger | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)
Jääkiekkomaalivahdin tärkein tehtävä pelissä on estää kiekon meneminen maaliin. Se onnistuu parhaiten pysyttelemällä maalin edessä. NHL-seura New Jersey Devilsissä 21 kautta pelannut Martin Brodeur, yksi kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista, oli kuitenkin toista mieltä.
Hän oli äärimmäisen taitava mailan ja kiekon käsittelijä ja toimi usein kuin kolmantena puolustajana. Brodeur luisteli kauas maaliltaan hakemaan kiekkoa ja avasi sieltä peliä hyökkäämään lähteville joukkuekavereille.
NHL:n kauden 2004–2005 työsulun jälkeen maailmaan kovimpaan kiekkoliigaan ilmestyi uusi sääntö: Maalivahti ei saa pelata kiekkoa maaliviivan takana muualla kuin maalin takana olevan puolisuunnikkaan sisällä. Koska juuri Brodeur oli niin ylivertainen kiekollisessa pelissä, ruvettiin uutta sääntöä kutsumaan Brodeur-säännöksi.
Maalivahti ei itse tietenkään ollut muutoksesta innoissaan ja jakoi tuntemuksiaan The New York Times -lehdelle vuonna 2005: ”On mahdoton olla tyytyväinen, kun minulta otetaan pois jotain sellaista, jota varten olen tehnyt koko elämäni hommia ja jolla autan joukkuettani ja puolustustani. Kiekon pelaaminen on osa minua. NHL vain haluaa esitellä pelaajien taitoja faneille, mutta mielestäni tässä käy juuri toisin päin. Tässä otetaan yksi taito pois. On toki paljon maalivahteja, jotka eivät osaa käsitellä kiekkoa, joten heitä tämä sääntö ei kosketa.”.
Wilt Chamberlain
Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain
Vuosina 1959–1974 NBA:ssa pelannutta Wilt Chamberlainia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista ja ylivoimaisimmista koripalloilijoista. Hänellä on edelleen hallussaan vuonna 1962 tekemänsä ennätys: 100 pistettä yhdessä pelissä. Kukaan muu NBA-pelaaja ei ole päässyt edes lähelle.
Ei siis ole ollenkaan kummallista, että sääntöjä ryhdyttiin hänen vuokseen muuttamaan. Asiantuntijoiden mukaan yksikään muu urheilija ei ole pakottanut lajiaan yhtä massiivisiin muutoksiin kuin Chamberlain.
Mutta ei Chamberlainkaan ollut täydellinen, sillä vapaaheitot olivat hänen suuri heikkoutensa: hän pisti niitä sisään vain 51-prosentin tarkkuudella ja alakautta.
NCAA ja NBA saivat vihiä jo ennen Chamberlainin ammattilaisuraa, että tämä kykenee hyppäämään vapaaheittoviivalta donkkiin ilman vauhtia. Sehän ei käynyt päinsä, joten sääntökirjaa muutettiin siten, että vapaaheiton heittäjä ei saa liikkua viivalta ennen kuin pallo on ohittanut koriraudan.
Mittaa Chamberlainilla oli 216 cm, joten monet muutokset koskivat juuri pitkien pelaajien rajoittamista. Kolmen pisteen heittoaluetta laajennettiin, jotta hän ei pussittaisi palloja enää samalla sykkeellä, mutta toisaalta se teki pelistä myös muille hankalampaa. Chamberlainilla oli myös tarpeeksi voimaa torjua donkki yhdellä kädellä; puhumattakaan normaalien heittojen torjumisesta. Siksi NBA.han tuli sääntö, joka esti heiton torjumisen sen jälkeen, kun pallon lentorata on saavuttanut lakipisteensä. Chamberlain ei enää voinut seistä korin alla ja läpsiä kohti koria tulevia palloja menemään.
Lue ensimmäinen osa: Top 10 ylivoimaiset urheilijat, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan – osa 1
Lue myös:
Listafriikki esittelee nyt kymmenen urheilijaa, joiden vuoksi heidän lajiensa sääntöjä on jouduttu muuttamaan.
On olemassa lukematon määrä urheilijoita, jotka ovat täysin mullistaneet oman lajinsa tai sen, miten peliä pelataan. Tällä listalla käymme kuitenkin läpi tapauksia, joissa lajien sääntöjä on jouduttu muuttamaan yhden urheilijan vuoksi. Usein sen takia, että kyseinen henkilö on ollut jollain lailla liian ylivoimainen, joten hänen paremmuuttaan on päättäjien näkemyksen mukaan ollut tarvetta hillitä.
Mukana on taitureita koripallon, jääkiekon, golfin, alppihiihdon, amerikkalaisen jalkapallon, baseballin ja nyrkkeilyn parista. Muissa kohdissa kyse on ollut urheilijan taidoista ja ylivertaisuudesta positiivisessa mielessä, mutta nyrkkeilyn kohdalla sääntömuutos oli seurausta traagisesta ottelusta, joka lopulta vei vaati kolmen ihmisen hengen.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset historiaa tehneet urheilijat ovat luvassa huomenna.
Lew Alcindor
Opiskellessaan ja pelatessaan koripalloa kalifornialaisessa UCLA-yliopistossa Lew Alcindor oli dominoivin pelaaja kaikkein dominoivimmassa joukkueessa.
Alcindor, joka käännyttyään myöhemmin muslimiksi ja vaihdettuaan nimensä Kareem-Abdul Jabbariksi, oli (ja on) 218 cm pitkä ja hallitsi hyökkäyspäässä uskomattomilla donkeillaan. Kaudella 1966–1967 Alcindorin keskimääräinen pistesaldo ottelua kohti oli 29, ja hän johdatti UCLA Bruinsin mestaruuteen häviämättä peliäkään.
Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestö NCAA päätti, että Alcindorin ylivoimaisuudelle on tehtävä jotain, joten seuraavasta kaudesta lähtien donkkaamisesta tuli kiellettyä yliopistokoripallossa. NCAA:n mielestä Alcindorin pituus antoi hänelle epäreilun edun donkkaamisen suhteen. Kuulostaa aivan järjettömältä, mutta sääntö kumottiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tämähän ei tietenkään Alcindoria hidastanut, sillä Bruins voitti mestaruuden vielä niinä kahtena seuraavanakin kautena, jotka mies yliopistosarjassa pelasi ennen siirtymistään NBA:han.
NCAA sai nenilleen, sillä vaikka donkkaaminen oli kielletty, rupesi Alcindor pussittamaan palloa lay up -heitolla eli laittamalla sen levyn kautta koriin. Lisäksi Alcindor rupesi hiomaan yhden käden skyhook-heittoa, jota vastustajien oli mahdoton torjua ja josta oli tuleva hänen nimikkoheittonsa.
Kareem-Abdul Jabbar nousi loistokkaan, 20 vuotta kestäneen NBA-uransa aikana yhdeksi lajinsa legendoista, ja häntä pidetään yhtenä parhaista koripalloilijoista koskaan. Eikä siihen ollut NCAA:lla sääntömuutoksineen nokan koputtamista.
Wayne Gretzky
Kuva: Randy Stern from Minneapolis, MN, USA – HHOF 3, CC BY 2.0
Kesäkuussa 1985 NHL ilmoitti muutamista uusista sääntömuutoksista, jotka tulisivat seuraavalla kaudella voimaan. Yksi säännöistä koski tasavajaalla pelaamista. Siihen asti sääntönä oli, että jos kummastakin joukkueesta oli pelaaja jäähyaitiossa, pelattiin jäällä 4 vs. 4 -peliä. Mutta uusi sääntö tarkoitti sitä, että joukkueet jatkaisivat pelaamista viidellä viittä vastaan, joten yhtäaikaisista rangaistuksista ei olisi peliin muuta vaikutusta kuin kyseisten pelaajien poissaolo kaukalosta.
Jääkiekon suurimpana ja parhaimpana pidetty Wayne Gretzky kritisoi sääntöä äänekkäästi, sillä hän koki sen olevan suoraan suunnattu häntä ja Edmonton Oilersia vastaan.
Syytös ei sinänsä ollut hatusta vedetty, sillä vasta muutaman vuoden ajan NHL:ssä mukana ollut Oilers oli tehnyt uskomattoman nousun liigan huipulle ja tasavajaalla pelatessaan se oli pitelemätön. Tästä oli pitkälti kiittäminen Gretzkyä sekä muita taitavan ja nuoren Oilersin pelaajia. Neljällä neljää vastaan pelatessa Oilers pussitti kiekon maaliin lähes sataprosenttisesti. Joidenkin mielestä Oilers otti jäähyjä tarkoituksella päästäkseen pelaamaan tasavajaata. Niinpä NHL puuttui peliin.
Gretzky on myöhemmin sanonut, että olisi mieluummin nähnyt muidenkin joukkueiden petraavan luisteluaan ja käyttävän jäähyjen vuoksi kaukaloon vapautunutta tilaa paremmin. Gretzkyn mielestä oli epäreilua, että hänen, Jari Kurrin, Mark Messierin ja Glenn Andersonin huippuunsa hiottua taitoa rajoitettiin. Huhuja tarkoituksella otetuista jäähyistä Gretzky on pitänyt aina täysin naurettavina.
Gretzky-säännöksi nimetty pykälä kumottiin kaudelle 1992–1993 lähdettäessä.
Ray Mancini
Marraskuun 13. päivänä vuonna 1982 Las Vegasissa järjestettiin surullisen kuuluisa nyrkkeilyottelu. Televisioidussa ottelussa vastakkain olivat puolustava mestari, yhdysvaltalainen Ray Mancini ja eteläkorealainen Kim Duk-koo.
Ottelusta ei puolin tai toisin vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut, ja 12 erää oteltiin melko tasaisesti. Kolmastoista erä oli kuitenkin Mancinin näytöstä ja Kim oli puhtaasti vastaanottavana osapuolena. Kun ottelun 14. erää oli oteltu vain 19 sekuntia, iski Mancini napakan oikean suoran keskelle Kimin kasvoja lähettäen tämän kanveesiin. Kim yritti vielä kiskoa itseään ylös, mutta lopulta kehätuomari Richard Green pisti pelin poikki. Tuho oli kuitenkin jo tapahtunut.
Omassa kulmauksessaan Kim lyyhistyi tajuttomana maahan, eikä enää koskaan herännyt. Hänet kiidätettiin sairaalaan, mutta hoidosta ja leikkauksista huolimatta hän menehtyi viiden päivän päästä aivoverenvuotoon. Tragedia kuitenkin laajeni, kun muutaman kuukauden päästä Kimin äiti teki itsemurhan ja seuraavana kesänä samaan ratkaisuun päätyi kehätuomari Green. Myös Mancini kärsi syvästä masennuksesta, sillä häntä oli ruvettu kutsumaan ”mieheksi, joka tappoi Kimin”. Vaikeuksista huolimatta hän pystyi kuitenkin jatkamaan nyrkkeilyuraansa.
Tämän ottelun seuraukset vaikuttivat myös kaikkiin tuleviin nyrkkeilyotteluihin. Erien määrää vähennettiin viidestätoista kahteentoista ja otteluihin tuli pakollinen kahdeksaan lasku, jonka mukaan ottelua ei saa jatkaa ennen kuin tuomari on laskenut kahdeksaan, vaikka maahanlyöty nyrkkeilijä olisi valmis jatkamaan. Lisäksi otteluita edeltävistä lääkärintarkastuksista tuli perusteellisempia.
Tom Dempsey
Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Tom Dempsey syntyi ilman oikean käden sormia ja oikean jalan varpaita, joten hänelle oli valmistettu varta vasten erityismallinen kenkä. Dempseyn pelipaikka oli potkaisija, eli hänen tehtävänsä oli yrittää potkumaaleja. Hän edusti urallaan monia eri NFL-seuroja, mutta kuuluisin suoritus on peräisin vuodelta 1970, jolloin hän pelasi New Orleans Saintsin riveissä.
Saintsillä oli mahdollisuus nousta 19-17 voittoon Detroit Lionsia vastaan, jos Dempsey onnistuisi potkaisemaan 63 jaardin päästä maalin. Se oli ennenkuulumaton etäisyys. Kuten arvata saattaa, Dempsey onnistui ja piti tuon ennätyksen hallussaan 43 vuoden ajan. Sittemmin ennätys on rikottu ja pistetty uuteen uskoon useita kertoja. Viimeisimpänä pisimmän potkumaalin otti nimiinsä marraskuussa 2025 Jacksonville Jaguarsin Cam Little 68 jaardin potkulla. Näillä myöhemmillä potkaisijoilla on kuitenkin ollut kaikki varpaat!
NFL epäili aikoinaan, että Dempsey saattoi hyötyä varpaattomasta jalastaan ja varsinkin erikoisvalmisteisesta kengästään. Todisteita puolesta tai vastaan ei ollut, mutta varmuuden vuoksi liiga päätti rustata sääntökirjaan uuden pykälän: Proteesia käyttävällä pelaajalla pitää olla normaalin muotoinen eli kärjestä pyöreä kenkä. Vaikka Dempsey ei ikinä käyttänyt proteesia, koski sääntö tietenkin myös häntä.
Dempsey oli itse arvatenkin tuohtunut sääntömuutoksesta ja ehdotti kaikille reiluudesta huuteleville, että he voivat tulla itse yrittämään 63 jaardin potkumaalia, kun peliä on jäljellä kaksi sekuntia: ”Epäreilua, vai? Koittakaa itse potkaista neliskanttisella kengällä, ja vielä ilman varpaita.”. Paljon myöhemmin ESPN-kanavan Sport Science -sarjassa tutkittiin Dempseyn käyttämästä kengästä tullutta mahdollista hyötyä, mutta sellaista ei löytynyt. Tulokset viittasivat paremminkin epätarkempaan potkuun.
Pat Venditte
Baseballin historiassa on nähty lukuisia molempikätisiä lyöjiä, mutta äärimmäisen harvoin molempikätisiä syöttäjiä. Keväällä 2021 uransa lopettanut Pat Venditte on kuitenkin juuri sellainen. Hassua on se, että baseballin ulkopuolella Venditte on täysin oikeakätinen.
Koska Venditten syötöt olivat erilaisia kädestä riippuen, aiheutti tämä päänvaivaa niille pelaajille, jotka löivät kummaltakin puolelta. He nimittäin eivät tienneet, miltä puolelta haluavat lyödä ennen kuin Venditte oli päättänyt syöttökätensä. Tästä oli seurauksena sekavaa paikkojen vaihtelua ja psykologista peliä. Hullunmyllyn estämiseksi PBUC, eli baseball-tuomareiden ammattiliitto, päätti vuonna 2008 esitellä uuden säännön.
Pat Venditte -säännöksi nimetyn pykälä mukaan ”syöttäjän on selvästi osoitettava tuomarille, lyöjälle ja juoksijoille, että kummallako kädellä hän aikoo syöttää. Syöttäjä ei saa vaihtaa kättä lyöntivuoron aikana.”. Yllä olevalla videolla on vuodelta 2016 peräisin oleva hauska esimerkki siitä, miten sekaannuksia voi säännöistä huolimatta tulla!
Lue myös:
Euroviisut vuosimallia 2026 ovat parhaillaan käynnissä Itävallan Wienissä, ja mikäs sen parempi tapa virittäytyä tunnelmaan, kuin listata kaikkien aikojen suurimmat Euroviisujen skandaalit!
Euroviisut ovat vuodesta 1956 lähtien järjestetty laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin, EBU:n, aktiiviset jäsenmaat. Se ei siis tarkoita vain Euroopan maita, vaan osallistujia on vuosien mittaan ollut sekä Kaukasian maista että Pohjois-Afrikasta, ja viimeisimpänä erityisluvalla mukana oleva, EBU:n liitännäisjäsen, Australia.
Koko idea kansainväliseen laulukilpailuun lähti siitä, että Euroopan maita haluttiin tuoda yhteen mannerta repineen toisen maailmansodan jälkeen. Politikointi ja maiden väliset kiistat haluttiin jättää sivuun – tarkoitus oli juhlia musiikkia. No, kuten hyvin tiedetään, eivät Euroviisut ole säästyneet ristiriidoilta, joista iso osa on liittynyt nimenomaan politiikkaan.
Nyt listataan suurimmat Euroviisujen skandaalit Eurovision laulukilpailun 70-vuotisen historian varrelta. Mukana listalla on myös suomalaisväriä: modernia ja vähän vanhempaa.
Georgia ei halua Putinia
Vuonna 2009 Euroviisut järjestettiin Venäjällä, ja Georgia ilmoitti edeltävänä kesänä, pian Dima Bilanin voiton jälkeen, että se ei tule osallistumaan tuleviin kekkereihin. Syy oli selvä: Georgia ja Venäjä olivat sodassa.
Mieli kuitenkin muuttui Kyproksella marraskuussa 2008 järjestetyn Lasten Eurovision laulukilpailun jälkeen, koska Georgiaa edustanut Bzikebi-yhtye voitti Bzz…-kappaleella ja Venäjä antoi sille täydet 12 pistettä.
Georgian edustuskappaleeksi Moskovan Euroviisuihin valittiin Stefane & 3G kappaleella We Don’t Wanna Put In. Discorallatus ei kaikkia miellyttänyt.
EBU tulkitsi sanat poliittisiksi ja suoraan Venäjän silloista pääministeriä ja entistä (sekä nykyistä) presidenttiä Vladimir Putinia arvosteleviksi. Georgian ehdokkaakseen valitsema kappale hylättiin sääntöjen vastaisena ja Georgiaa pyydettiin tekemään sävellykseen uudet sanat tai lähettämään Euroviisuihin kokonaan toinen kappale.
Georgiassa ei tietenkään suostuttu vaatimukseen, vaan maa päätti vetäytyä kokonaan pois sen vuoden kisasta.
Armeniaa äänestäneet azerbaidžanilaiset kutsuttiin kuulusteltaviksi
Politiikka on aina läsnä Euroviisuissa – halusi sitä tai ei. Israel on vuosien mittaan – ei vain tänä vuonna – ollut usein keskiössä, samoin jo edellä mainittu Venäjä. Tuoreimmat tulokkaat Euroviisujen poliittiseen taistelukenttään ovat Armenia (ensimmäisen kerran mukana vuonna 2006) ja Azerbaidžan (mukana vuodesta 2008 lähtien). Tosielämän taistelukentillä näiden kahden maan välit ovat olleet tulenarat jo pitkään.
Heti vuosi sen jälkeen, kun Azerbaidžan osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin, nousivat maiden vihamieliset välit tapetille myös laulukilpailuun liittyen. Kuohuntaa oli havaittavissa myös maansisäisesti. Elokuussa 2009 kymmenittäin azerbaidžanilaisia, jotka olivat kevään Euroviisuissa äänestäneet Armenian kappaletta, kutsuttiin pääkaupunki Bakuun kansallisen turvallisuusministeriön kuulusteltaviksi. Armenian euroviisua äänestäneitä syytettiin epäisänmaallisiksi ja heidän katsottiin olevan potentiaalisia turvallisuusuhkia.
BBC:n raportin mukaan matkapuhelinpalveluiden tarjoajat olivat hallituksen määräyksestä jäljittäneet Armeniaa äänestäneet ”petturit”. Euroopan yleisradiounioinin käynnistämän virallisen tutkinnan jälkeen luotiin uusi sääntö, joka kieltää operaattoreita paljastamasta asiakkaidensa henkilötietoja ja äänestyskäyttäytymistä.
Konflikti kuitenkin jatkuu… Vuoden 2016 semifinaalissa Armeniaa edustanut Iveta Mukuchyan heilutti hylkäyksen uhasta huolimatta Vuoristo-Karabahin lippua (kuvassa). Alue on jo vuosikymmenien ajan ollut Armenian ja Azerbaidžanin välinen kiistakapula.
Maaliskuussa 2021 Armenia ilmoitti, että ei osallistu sen vuoden Euroviisuihin. Syynä poisjääntiin oli edellisenä vuonna käyty Vuoristo-Karabahin sota Azerbaidžanin kanssa. Vuonna 2022 Armenia palasi jälleen viisulavoille.
Krista Siegfrids suuteli naista
On käsittämätöntä, että vuonna 2013 joku pahoitti mielensä siitä, että kaksi naista suuteli. Mutta aika moni veti herneet nenään Krista Siegfridsin Marry Me -kappaleen esityksen lopussa nähdystä suudelmasta. Laulaja itse kertoi suutelevansa naispuolista taustalaulajaa tukeakseen seksuaalista tasa-arvoa Suomessa. Euroviisujen aikaan Suomessa ei vielä ollut sukupuolineutraalia avioliittolakia.
Turkki julisti boikotoivansa Euroviisuja ja ilmoitti, ettei koko laulukilpailua näytetä Siegfridsin esityksen takia. Myös Kreikka valitti Suomen euroviisuesityksestä väittäen sen rikkovan EBU:n sääntöjä, joissa kielletään poliittiset kannanotot.
Samalla viikolla Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin suuri seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava mielenosoitus kansainvälisen homofobian vastaisen päivän kunniaksi. Ylen toimittaja Liisa Lehmus oli seuraamassa mielenosoitusta paikan päällä, missä tunnelma oli hänen sanojensa mukaan kireä – paikalla oli paljon myös vastamielenosoittajia.
Lehmuksen haastattelemien vanhoillisten ortodoksien mielestä homoseksuaaleilla ei pitäisi olla oikeuksia eikä heitä pitäisi olla olemassa ollenkaan. Eräs mies kommentoi myös Suomen euroviisuesitystä kutsuen sitä hulluksi ja täysin typeräksi. ”En halua, että lapseni ja sukulaiseni näkevät televisiossa Suomen tyhmän euroviisuvideon”, kommentoi yksi tuohtunut mielenosoittaja.
Ennen Euroviisuja kulki huhuja, että Suomen edustajaa olisi painostettu jättämään suukko pois esityksestä ja että mahdollista suudelmaa ei kuvattaisi mukaan lähetykseen. Krista Siegfrids vähät välitti arvostelijoista ja suuteli taustalaulajaansa sekä semifinaalissa että finaalissa. Molemmat ”kohahduttavat” suudelmat nähtiin suorassa televisiolähetyksessä. Mahtavaa!
Ongelmia lähetyksessä vai tulosten peukalointia?
Euroviisut ovat lähes alusta asti herättäneet epäilyksiä salaliitoista ja sopupelistä, ja kyllähän naapurimaat usein antavat toisilleen paljon pisteitä, mutta eihän siinä periaatteessa ole mitään väärää.
Vuoden 1963 Englannissa järjestetyt Euroviisut päättyivät kuitenkin viisuskandaaliin, joka nosti esiin mahdollisuuden ennalta päätetyistä pisteistä. Kun Norja oli antanut pisteensä, ilmoitti juontaja Katie Boyle, että pisteiden luvussa oli ollut jotain häikkää ja kehotti norjalaismiestä puhelinlinjan toisessa päässä toistamaan pisteet.
Mies kuitenkin pyysi, että asiaan palattaisiin uudelleen hetken kuluttua. Tuon pisteiden antamisen voit katsoa yllä olevalta videolta kohdasta 4:11 alkaen. Kun kaikkien muiden maiden antamat pisteet oli luettu, näytti siltä, että Sveitsi oli voittanut sen vuoden Euroviisut.
Mutta sitten otettiin uusi yhteys Norjaan (yllä oleva video kohdasta 6:32 alkaen), ja hupsista, pisteet olivat muuttuneet. Ensimmäisellä kerralla Norja antoi kolme pistettä Sveitsille ja kaksi pistettä Tanskalle, mutta uusissa tuloksissa Sveitsi sai vain yhden pisteen ja rakas naapurimaa Tanska neljä pistettä. (Tuolloin jokaisen maan tuomaristo antoi pisteitä yhdestä viiteen parhaiksi arvioimilleen kappaleille).
Virallisen tarinan mukaan Norjan pisteiden lukija oli itse sössinyt tulosliuskat, mutta monien epäilijöiden mukaan kyse oli sopupelistä. Uudelleen luettujen tulosten jälkeen Tanska nousi voittajaksi kukistaen Sveitsin vain yhdellä pisteellä. Videolla voi kuulla kansan kohahduksen, kun voittaja vaihtui. Inhimillinen erehdys vai sopupeliä – mitä sinä luulet?
Neilikkavallankumous Portugalissa
Vaikka Portugalin edustuskappale ei varsinaisesti vuoden 1974 Euroviisuissa saanut aikaan vallankumousta, toimi se lähtölaukauksena kapinallisille.
Diktaattori Marcelo Caetanon vastaiset kapinallisjoukot olivat ennalta suunnitelleet hallituksen kaatamisen alkavan tietystä merkistä, ja tuo merkki oli Paulo de Carvalhon E depois do adeus -kappale. Kyseinen laulu oli muutamia viikkoja aiemmin Brightonissa, Isossa-Britanniassa, järjestetyissä Euroviisuissa ollut Portugalin edustuskappale.
Ja suunnitelma piti: Radiokanava Emissores Associados de Lisboa täräytti laulun ulos huhtikuun 24. päivänä kello 22.50. Sillä hetkellä, kun tilanteeseen nimensä puolesta mainiosti sopivan E Depois do Adeus -kappaleen (suom. Ja hyvästien jälkeen) ensisäkeet lähtivät soimaan radiossa, tiesivät kapinalliset Neilikkavallankumouksen alkaneen ja sotilaat lähtivät hyökkäyksiin.
Vallankaappaus onnistui, Paulo de Carvalhon Euroviisut eivät – 17 osallistujamaan joukossa Portugali sijoittui 14:ksi.
Järjestikö diktaattori maansa Euroviisujen voittajaksi?
Vuonna 1968 Espanja oli jo valinnut viisuedustajakseen Joan Manuel Serratin kappaleella La La La, mutta mies vaati saada esittää sen omalla äidinkielellään, katalaanilla (yllä oleva video), mihin Francon Espanjassa ei tietenkään suostuttu.
Niinpä Serrat siirrettiin tylysti sivuun. Hän joutui lopulta lähtemään maanpakoon ja Euroviisuihin lähetettiin Massiel. Esiintyjä vaihtui, mutta kappale pysyi samana, vaikka se kisoissa sitten laulettiinkin espanjaksi.
Vaikka nuo Euroviisut järjestettiin yli 50 vuotta sitten, ovat ne edelleen salaliittoteoreetikkojen pähkäilyissä mukana. Keskiössä on nimenomaan Espanja, sillä maa vei kaikkien suureksi yllätykseksi ja jopa järkytykseksi voiton. Jo viikkojen ajan kaikille oli ollut lähes päivänselvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan edustuskappale Congratulations voittaisi. Esittäjänä oli sittemmin aateloitu Cliff Richard, joka oli kotimaassaan ja muualla Euroopassa suuri popidoli.
Ainoa jännitettävä asia Euroviisuihin lähdettäessä oli se, kuka tulisi toiseksi. No, Massiel vei lopulta voiton vain yhdellä pisteellä ennen Richardia.
Vilunkipeliä alettiin epäillä välittömästi, eivätkä spekulaatiot viisufanien keskuudessa ole loppuneet. Asiasta nousi suurempi kohu, kun espanjalaisen elokuvantekijän Montse Fernández Villan dokumentti 1968. Yo viví el mayo español (suom. 1968. Minä elin espanjalaisen toukokuun) julkaistiin 40-vuotta Lontoon Euroviisujen jälkeen.
Dokumentissa väitettiin, että vuoden 1968 Euroviisujen tulos oli peukaloitu. Väite perustui pitkälti Televisión Españolan eli Espanjan valtiollisen televisioyhtiön entisen toimittajan José María Íñigon lausuntoihin, joiden mukaan fasistijohtaja Francisco Franco olisi lahjonut puoli Eurooppaa antamaan pisteitä Espanjalle ja vaihtokauppana televisioyhtiöt saivat kylmää käteistä tai sitten Franco lupasi ostaa televisiosarjoja ja tehdä levytyssopimuksia tuntemattomille artisteille.
Íñigon mukaan lahjonta ja peukalointi olivat laajasti tiedossa, mutta kukaan ei välittänyt tai uskaltanut avata suutaan. Kaiken tarkoituksena oli palauttaa Espanjan kunnia ja loisto sekä antaa maan kolhuja saaneelle maineelle uutta kansainvälistä nostetta.
Ilmeisesti tappio kotikisoissa on jäänyt kaivelemaan toiseksi tullutta artistia itseäänkin: ”Olen elänyt tämän kakkossijan kanssa niin monta vuotta, että olisi mahtavaa, jos joku virallinen taho kääntäisi kelkkansa ja sanoisi: ’Cliff, sinä voitit sittenkin sen hemmetin jutun’”, kertoi Sir Cliff The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2008.
Ukraina ja Venäjä
Kaikki alkoi kevättalvella 2014, kun Venäjä miehitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Samana vuonna Kööpenhaminassa, Tanskassa, järjestetyissä Euroviisuissa tapahtui jotain ennenkuulumatonta: yleisö buuasi Venäjän edustajalle, Tolmachevy Sisters -duolle – 17-vuotiaille kaksostytöille. Sama toistui seuraavana vuonna Itävallan Wienissä, mutta silloin vahingosta viisastuneilla järjestäjillä oli ensimmäistä kertaa käytössään buuausäänten vaimentamisen mahdollistavaa tekniikkaa.
Vuoden 2016 Euroviisut järjestettiin Tukholman Globen-hallissa, eikä Venäjä ollut mielissään Ukrainan edustuskappaleesta. EBU:n mielestä Ukrainan ja Jamalan 1944-kappale oli vain historiallinen, mutta Venäjä piti sitä nykyhetkeen liittyvänä, poliittisena mielenilmauksena. Jamalan kappale kertoi hänen tataari-isoisoäidistään, joka oli Stalinin vainojen uhri Krimin niemimaalla toisen maailmansodan aikaan, mutta laulu istui myös sen hetkiseen tilanteeseen. Ja miten kävikään…
Ukraina voitti.
Kiovassa vuonna 2017 järjestetyssä Eurovision laulukilpailussa ei nähty Venäjän edustajaa. Yllättyneet käsi pystyyn! Venäjä oli kyllä lähettämässä edustajakseen Julija Samoilova, mutta Ukraina antoi naiselle porttikiellon. Syynä tähän oli se, että pari vuotta aiemmin Samoilova oli ollut esiintymässä Krimillä ja matkustanut sinne Venäjän kautta, mistä seurasi maahantulokielto Ukrainaan.
Vaikka EBU protestoi Ukrainan poliittista peliä, ei silloinen presidentti Petro Porošenko kumonnut päätöstä. Monet maat uhkailivat boikotilla ja julistivat vetäytyvänsä Kiovan kisoista, ellei Samoilovaa päästetä mukaan – näin ainakin huhuttiin. Lopulta ne olivat vain sanahelinää tai perättömiä juoruja.
Sen sijaan, että Venäjä olisi lähettänyt Kiovaan toisen edustajan, vetäytyi se Euroviisuista kokonaan ja Channel One -televisiokanava ilmoitti, että kilpailua ei sinä vuonna lähetetä itänaapurissamme ollenkaan.
Ja sitten tullaan kevääseen 2022.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ei kukaan halunnut osallistua Venäjän kanssa kilpailuun, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda eri kansallisuuksia yhteen musiikin avulla. EBU kuitenkin kiirehti tiedottamaan, että Ukraina ja Venäjä ovat molemmat tervetulleita, koska Euroviisut ei ole poliittinen tapahtuma.
Lopulta tuli ilmoitus, että Venäjä ei saa osallistua Italian Torinossa järjestettäviin Euroviisuihin. Päätös tuli kuitenkin vasta sen jälkeen, kun monet jäsenmaat – Suomi ja Yleisradio mukaan lukien – olivat ilmoittaneet jäävänsä pois kisoista, jos Venäjä otetaan mukaan. Sittemmin Venäjää ei Euroviisuissa ole nähty.
Varsin odotetusti Ukrainan edustaja Kalush Orchestra kappaleellaan Stefania voitti vuoden 2022 Euroviisut. Sodan vuoksi viisuja ei kuitenkaan järjestetty Ukrainassa, vaan vuonna 2023 isäntämaana toimi Yhdistynyt kuningaskunta ja viisut järjestettiin Liverpoolissa.
Jordania näytti Israelin edustajan sijaan kuvia kukista
Vuonna 1978 tapahtui jotain sellaista, mikä ei enää nykyään internet-aikana onnistuisi. Vaikka politikointi on Euroviisujen säännöissä ehdottomasti kielletty, on lavalla nähty monenlaisia kannanottoja – sekä hienovaraisia että äänekkäitä ja näkyviä.
Vuosi 1978 oli totaalinen pohjanoteeraus Israelin ja sen naapurimaan Jordanian suhteissa. Vaikka Jordania ei ole koskaan osallistunut Euroviisuihin, on maan kansallinen radio- ja televisioyhtiö JRTV näyttänyt laulukilpailun neljä kertaa; kaikki 1970-luvulla. Pariisissa järjestetty historian 22. Eurovision laulukilpailu oli viimeinen, joka Jordaniassa on esitetty suorana lähetyksenä.
JRTV ei suostunut näyttämään Israelin edustajan Izhar Cohen & The Alphabetan esittämää A-Ba-Ni-Bi -kappaletta, vaan esitteli tv-katsojille sen aikana kuvia kukista.
Sensuuri kävi kinkkiseksi, kun pisteitä alettiin julistaa. Israel sai nimittäin paljon ääniä, joten esiintyjiä kuvattiin moneen otteeseen. Kun alkoi olla selvää, että Israel tulee ottamaan historiansa ensimmäisen voiton, pisti JRTV lähetyksen tylysti poikki vedoten teknisiin ongelmiin. Jordanialaisille tarjoiltiin Euroviisujen huipentuman sijaan kuva kukkakimpusta.
Seuraavana päivänä JRTV ilmoitti Belgian voittaneen sen vuoden Euroviisut. Todellisuudessa Belgia sijoittui Israelin jälkeen toiseksi.
Voiko euroviisukappale vaikuttaa kotimaan politiikkaan? Sì?
Samaan aikaan, kun Portugalin kappale vuoden 1974 Euroviisuissa toimi lähtölaukauksena vallankumoukselle, ei Italian valtiollinen yleisradioyhtiö RAI näyttänyt koko laulukilpailua oman edustajansa vuoksi.
Gigliola Cinquetti oli valittu edustamaan maataan kappaleella Sì (suom. kyllä), mutta Italiassa laulu sensuroitiin kokonaan: sitä ei kuultu yli kuukauteen valtion omistamilla televisio- tai radiokanavilla. Italialaisten ei haluttu näkevän eikä kuulevan Cinquetin esittämää kappaletta, jossa ”sì” toistuu useaan otteeseen.
Italiassa oli suunnitteilla kansanäänestys avioeron laillistamisesta ja euroviisukappaleen uskottiin olevan propagandaa, jolla alitajuisesti yritettiin vaikuttaa äänestäjiin. Tällainen äänestäjien johdattelu nähtiin julkeana, joten vaikka kansanäänestyksen oli määrä tapahtua kuukausi Euroviisujen jälkeen, ei Italiassa haluttu ottaa riskejä.
Äänestykseen liittyi muutenkin hämmennystä, sillä kysymyksenasettelu oli erikoinen: Ei-äänellä kansalainen itseasiassa vahvisti hallinnon päätöksen avioeron laillistamisesta, kyllä-äänellä taas haluttiin avioero takaisin laittomaksi.
Cinquetti sijoittui Euroviisuissa toiseksi; edellään vain Ruotsi ja ABBA, joka räjäytti pankin Waterloolla. Cinquettista ja hänen kappaleestaan tuli suosittuja muualla Euroopassa ja laulu nousi monille listoille, mutta kotimaassaan se on yksi surkeimmin menestyneistä euroviisuista. Sensuurilla saattaa olla osuutta asiaan.
Niin, ja se Italian kansanäänestys: lähes 60 prosenttia äänestäjistä kannatti avioeron laillistamista, joten he olivat äänestäneet ”ei”. Tuskin Euroviisujen näyttäminen televisiossa olisi muuttanut äänestystulosta.
Suomen ”seksikohu” vuosimallia 1963
Ehkä kaikkien aikojen suomalainen euroviisuskandaali nähtiin vuonna 1963. Kansainvälisesti se ei ketään koskettanut, mutta Suomessa kuohutti aikoinaan kovastikin.
Koko Suomi halusi maansa edustuskappaleeksi Jorma Panulan säveltämän ja Sauvo Puhtilan eli Saukin sanoittaman Olen mikä olen -kappaleen, jota karsinnoissa esittivät Tamara Lund ja Laila Halme. Erityisesti Lundin versio oli monen suosikki.
Tuomaristo oli kuitenkin kansan ja asiantuntijoiden kanssa eri mieltä ja piti laulun sanoja liian seksikkäinä. Ei ollut lainkaan sopivaa, että kappale laulettiin eroottisella tyylillä ja sanoissa toistuu moneen otteeseen toteamus, että nainen ”käy vaihtelusta”. Järkyttävää… Tuomariston mielestä liian rohkeaa ja paheellisesta elämästä kertovaa sanoitusta ei uskallettu lähettää kansainväliseen kilpailuun.
Kansan tyrmistykseksi Olen mikä olen sijoittui vasta kolmanneksi ja Suomen edustuskappaleeksi valittiin Muistojeni laulu, jota olivat esittäneet Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Kaiken lisäksi tuomaristo päätti, että Euroviisuissa kappaleen tulee laulamaan Laila Halme eikä kumpikaan karsinnoissa esiintynyt laulaja.
Leppänen on vuosikymmeniä myöhemmin kertonut Iltalehdelle, että olisi mielellään lähtenyt edustamaan Suomea, mutta jostain syystä tuomaristo päätti toisin. ”Minulle ei ilmoitettu syytä”, muisteli Leppänen, mutta painotti, ettei ole kantanut asiasta kaunaa.
Suomi ja Muistojeni laulu sai Lontoossa järjestetyissä Euroviisuissa nolla pistettä ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Olen mikä olen -laulusta tuli taas tuli aikansa ehdoton iskelmäklassikko.
Lue myös:
Suomi on erikoisten urheilulajien luvattu maa, ja nyt otetaankin katsaus omituisimpiin lajeihin, joiden mestaruuksista Suomessa on mitelty.
Eukonkanto, saunominen ja suofutis ovat maailmanmestaruuskilpailuina varmasti kaikille tuttuja, mutta Listafriikki sukeltaa nyt hieman tuntemattomampien kisailujen pariin.
Suurin osa listan mittelöistä on kulkenut MM-statuksella, mutta mukaan mahtuu myös yksi SM-kilpailu – jota ei tokikaan yleisökadon vuoksi enää järjestetä. Sama pätee muutamaan muuhunkin kisaan, mutta nämä lajit kuuluvat outoudessaan ja koomisuudessaan tietenkin listalle ja ovat historiaa – ainakin hullujen suomalaisten kesälajien osalta!
Sääskentapon MM-kisat
Sääskentapon maailmanmestaruudesta miteltiin viimeisen kerran vuonna 1999, jonka jälkeen ne jouduttiin lopettamaan eettisistä syistä. Suurta yleisöä hyttysten listiminen ei kiinnostanut eikä kisalle ollut helppo saada sponsoreita. Luonnonsuojelijatkaan eivät olleet innoissaan.
Mutta läpi 1990-luvun Pelkosennimen Pyhätunturilla järjestettiin sääskentapon MM-kilpailut. Maailmanmestaruuden kolmesti voittanut Henri Pellonpää kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2015, että hyvältä sääskihenkilöltä vaaditaan kahta ominaisuutta: tarkkaa silmää ja hyvää hajuaistia. ”Hajuaisti auttaa siinä, että bongaa missä sääskiparvi kulloinkin liikkuu”, muistelee Pellonpää lämmöllä kisavuosia.
Sääskentapon maailmanennätyskin on edelleen Pellonpään nimissä: 25 hyttystä viidessä minuutissa. Näin talvipakkasilla hyttysen ininää voi vain kuvitella mielessään, mutta samalla voi ruveta valmistautumaan ensi kesään ja koittaa pistää epävirallisesti paremmaksi. Ihan missä tahansa päin Suomea tuollaisiin määriin ei pääse – onneksi.
Kesäpilkin MM-kisat
Vuodesta 2004 lähtien Pudasjärvessä, Pudasjärven kaupungissa, on järjestetty kesäpilkin maailmanmestaruuskilpailut. Koska miksipäs ei? Vaikka pilkkiminen mielletään talvilajiksi, onnistuu se siis kesälläkin! Vuonna 2026 kesäpilkin maailmanmestaruuksista mitellään heinäkuun loppupuolella.
Kesäpilkin maailmanmestaruuskilpailut ovat monipäiväinen tapahtuma, jossa osallistujia karsitaan hiljalleen pois ennen suurta finaalia.
Ja miten se pilkkiminen sitten onnistuu kesällä, kun jäätä ei tietenkään ole? No, pilkkijät ovat styroxista ja puusta valmistettujen lauttojen päällä. Lautat on ankkuroitu paikalleen ja jokaisessa lautassa on keskellä reikä. Pilkkiminen suoritetaan siis juuri samalla tavalla kuin talvisinkin, mutta aivan yhtä lämpimästi ei tarvitse pukeutua. Vaikka Suomen kesä toki onkin varsin arvaamaton.
Vessapaperin heiton SM-kisat
Tässä listan kohdassa mennään SM-kilpailuun, joka ei koskaan ehtinyt kehittyä mittelöksi maailmanmestaruudesta. Miksiköhän ei? Siis kysyn tosissaan, koska kaikesta mahdollisesta kisaillaan.
WC-rullan heittämisen suomenmestaruudesta kilpailtiin Kokemäellä vuosina 2007 ja 2008, mutta tapahtuma ei kerännyt tarpeeksi kiinnostusta tai yleisöä, joten kisat lopetettiin.
Vessapaperirullan heittämiselle ei oltu määritetty mitään tiettyä tyyliä, joten osallistujilla oli täysin vapaat kädet. Sotkua kisan jäljiltä ei tullut, sillä jokaisen heitettävän rullan ympärille pistettiin maalarinteippiä, jotta paperi ei päässyt leviämään pitkin yleisurheilukenttää.
Idea koko kisaan oli tullut keskustapuolueen silloiselta eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Timo Kallilta. Kalli oli keksinyt uuden kesälajin sen jälkeen, kun julkisuuteen tihkui tietoa silloisen pääministerin Matti Vanhasen ja kansanedustaja Merikukka Forsiuksen sekoilusta Forssan terveyskeskuksessa. Keväällä 2007 tapahtuneessa, vessapaperijupakaksi nimitetyssä, välikohtauksessa Forsius oli heittänyt WC-rullalla häntä ja Vanhasta häirinnyttä kansalaista.
Ehkä WC-rullan heiton SM-kisat olivat oman aikansa tuote ja toimivat ajankohtaisuutensa vuoksi vain tuolloin.
Rautakankikävelyn MM-kisat
Rautakankikävelyn MM-kilpailujen motto voisi hyvinkin olla: Kun sauvakävely ei riitä. Kepeiden sauvojen tilalla käytetään nimittäin 6,5 kilon painoisia rautakankia sekä omien ja kilpakumppaneiden varpaiden säästämiseksi 1,5 kilon turvasaappaita.
Mustialassa vuosituhannen alusta lähtien järjestettyjen rautakankikävelyn MM-kisojen säännöt ovat tarkoin määritetyt. Niin sanottu hiipiminen on kiellettyä eli polven on kävellessä ojennuttava ja toisen jalan pitää olla aina maassa. Kankia ei saa raahata eikä loikkimistaktiikka ole sallittu. Vastakkainen jalka ja käsi on oltava yhtäaikaa edessä tai takana, joten osallistujilta vaaditaan voiman ja hyvän kunnon lisäksi loistavaa rytmitajua. Jos kankia heiluttelee miten sattuu, on joukkueelle tiedossa niin sanottu stop and go -rangaistus.
Rautakankikävelyn MM-kilpailu käydään viestikisana 3-henkisin joukkuein. Käveltävä matka on 140 metriä, mikä voi kuulostaa lyhyeltä, mutta ei ole helppo nakki painavien rautakankien ja raskaiden saappaiden kanssa.
Järvisählyn MM-kisat
Kuka tahansa rantavedessä kävellyt tietää, että se on raskasta puuhaa. Mutta entä jos siinä pitää juosta tai pelata? Ehkä juuri rankkuuden vuoksi järvisählyottelun kesto on vain kaksi viiden minuutin erää.
Viimeksi järvisählyn MM-kisoja pelattiin vuonna 2018 Porin Yyterissä, joten puitteet olivat ainakin kunnossa. Nimeä ei kuitenkaan vaihdettu merisählyksi, sillä Tammelan Pyhäjärveltä alkunsa vuonna 2011 saaneissa mittelöissä haluttiin pitää kiinni perinteestä. Sittemmin – tai toistaiseksi – kisat ovat kuivuneet kokoon, sillä kiinnostus on ollut vähäistä kunnollisen tapahtuman järjestämiseksi.
Liian tosissaan järvisählyn pelaamiseen ei kannata suhtautua, sillä pallon kuljettaminen veden pinnalla ei onnistu aivan samalla tavalla kuin lattialla. Säännöt mukailevat salibandya ja peleissä käytetään tavallista salibandypalloa. Sillä erolla, että reikäisen pallon sisälle pannaan ilmapallo, jotta se kelluu.
Myös mailat ovat olleet tuunattuja ja järvisählyssä toimiikin paremmin hieman lyhyempi peliväline. Kuljettaminen on kuitenkin lähes mahdotonta ja laukominen toivotonta, joten järvisählyssä pärjää paremminkin tuurilla kuin taidolla.
Vaikka kiinnostusta kisoja kohtaan on tullut myös ulkomailta, ei kansainvälisiä joukkueita järvisählyareenoilla ole nähty, joten lajin maailmanmestarit ovat olleet järjestään suomalaisia. Sehän ei kuitenkaan vie mitään mestareilta pois: Maailman paras on maailman paras!
Ilmakitaransoiton MM-kisat
Make air, not war! Näin kuuluu Oulussa vuodesta 1996 järjestettyjen ilmakitaransoiton MM-kisojen iskulause. Kansainvälisesti kyseinen kilpailu on yksi parhaiten tunnetuista suomalaisista kesäkisoista. Ilmakitaransoiton MM-kisojen tarkoituksena on edistää maailmanrauhaa, sillä ilmakitaraa soittaessa ei voi pidellä asetta; logiikka on pettämätön. Kisäjärjestäjien mukaan kaikki maailman pahuudet katoaisivat, jos jokainen soittaisi ilmakitaraa.
Osallistujia saapuu vuosittain ympäri maailman ja kisa on noussut niin suosituksi, että monissa maissa järjestetään karsinnat siitä, kuka pääsee Oulun finaaliin. Kansainvälisyydestä kertoo paljon myös se, että voittaja on viime vuosina – tai vuosikymmeninä – tullut Suomen rajojen ulkopuolelta.
Titteli, maine ja kunnia palasivat kuitenkin kotimaahan viime vuonna, kun Aapo ”The Angus” Rautio kruunattiin ilmakitaransoiton maailmanmestariksi kesällä 2025. Sitä edellinen suomalaisvoitto oli vuodelta 2000.
Kehonrummutuksen MM-kisat
Jos ilmakitaran soittaminen on MM-laji, niin miksei myös kehonrummutus!? Maailman ensimmäiset kehonrummutuksen MM-kisat järjestettiin Turussa Tuomiokirkkotorilla aivan Aurajoen kupeessa vuonna 2015. Kilpailusta tuli pysyvä osa Turku Acoustic -tapahtumaa.
Kisaan on mahdollista osallistua yksin tai joukkueena, ja tyyli oli vapaa. Kisasuorituksen voi toteuttaa rummuttamalla omaa tai kaverin kehoa ja arvioinnissa kiinnitetään huomiota sekä erilaisiin ääniin että näyttävään lavashow’hun.
Puunhalauksen MM-kisat
Puiden halailu virkistää mieltä ja kehoa! Miksi siitä ei siis kisattaisi MM-näyttämöillä. Puunhalauksen MM-kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran Levillä elokuussa 2020 ja suuren suosion ansiosta siitä on tullut pysyvä tapahtuma. Kisat järjestävän HaliPuu-yrityksen Riitta Raekallio-Wunderinkin mukaan tavoitteena on tuoda iloa ja hauskuutta ihmisten elämään.
Koska ensimmäiset kisat järjestettiin varsin erikoisessa maailmantilanteessa, jossa matkustaminen oli hyvin rajoitettua, sai kisaan osallistua paikan päällä tai vaihtoehtoisesti etänä videoyhteyden tai valokuvan välityksellä, sillä myös kansainvälistä kiinnostusta on ollut paljon.
Kilpailussa kamppaillaan kolmessa eri osiossa. Ensimmäinen laji vaatii nopeutta: Kuka halaa minuutissa eniten puita. Toisessa lajissa keskitytään tunteeseen ja tuomarit arvioivat sitä, kuinka antaumuksella puuta halataan. Viimeinen laji on freestyle, jossa tyyli on nimensä mukaisesti vapaa. Parhaat pisteet ropisevat kaikkein luovimmasta tavasta halata puuta.
Pierun MM-kisat
Utajärvellä vuonna 2013 järjestetyt pieremisen MM-kilpailut olivat lajissaan kaikkien aikojen ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut. Ja tietenkin tapahtuma järjestettiin Suomessa!
Tapahtuman järjestäjä Seppo Kinnunen kertoi tuolloin YleX:n haastattelussa, että pierukieli on kansainvälinen kieli, jota ymmärtävät kaikki. Toki hän myönsi, että jokaiseen pieruhuumori ei iske. Toivottavasti tällaiset henkilöt ovat tajunneet pysyä pois kisapaikalta!
Säännöt olivat yksinkertaiset: Kisaajalla oli suoritukseen aikaa puoli minuuttia ja hänen tuli turauttaa pierunsa mikrofonilla ja desibelimittarilla varustettuun putkeen. Kilpailuasu oli vapaa, mutta pakollinen. Vähintään yhdet housut oli oltava päällä, sillä järjestäjätaho epäili, että joillakin peräpäästä voi tulla muutakin kuin ääntä. Turvallisuus ja hygienia edellä mentiin!
Seuraavan, ja toistaiseksi viimeisen, kerran viralliset pieremisen maailmanmestaruudesta miteltiin vuonna 2018. Tuolloin voittajaksi nousi venäläinen Vladislav Kraynov, 78,2 desibelin pierullaan.
Hankikusemisen MM-kisat
Jos joku tietää, onko hankikusemisen maailmanmestaruuskilpailuja koskaan saatu järjestettyä, niin kertokoot asiasta kommenttikentässä. Suunnitelmat olivat ainakin kovat talvella 2018–2019 ja tammikuulle suunniteltu tapahtuma sai kansainvälistäkin huomiota. Ja miksei olisi saanut. Ei aivan jokaisessa maailman kolkassa pääsee piirtämään pissaamalla kuvioita hankeen.
Seuran muutama vuosi sitten haastattelema kaarinalainen Teuvo Tuovinen kertoi idean lähteneen vitsistä, mutta yhtäkkiä Facebookin tapatumasivulla oli lähes 17 000 kiinnostunutta. ”Pakko pikkuhiljaa ryhtyä kikkailemaan niitä, kun osallistujia olisi sen verran paljon”, kertoo Tuovinen lokakuussa 2018 tehdyssä haastattelussa ja myöntää, ettei ollut vielä aloittanut mitään järjestelyjä.
Tuoviselle hankikusemisen MM-kilpailut toivat vain ajatuksen tasollakin mieleen lämpimiä muistoja: ”Pikkukersana tuli itsekin kustua hankeen kaikkia kivoja kuvia.”.
Mutta kuten sanottua, näiden MM-kisojen toteutumisesta meillä ei ole tietoa. Ja jos mittelö järjestettiin, niin oliko kisailijoille tarpeeksi luonnollista hankea vai jouduttiinko turvautumaan tykkilumeen.
Lue myös:
- Top 10 maailman oudoimmat urheilulajit
- 10 uskomatonta urheilufaktaa, jotka räjäyttävät tajuntasi
- Mistä tulee urheilutermi hattutemppu ja miten se liittyy kolmen maalin tekemiseen?
- Top 10 joukkueurheilun historian uskomattominta comebackia!
- Hauskat suomalaiset urheiluseurojen nimet: Alapäitä ja Korven korpia!
Viihde
Rietas valssi ja flossauksen uusi tuleminen: 10 faktaa eri tansseista ja niiden yllättävästä historiasta
Kansainvälistä tanssin päivää vietetään aina huhtikuun 29. päivänä. Sen kunniaksi Listafriikki esittelee erilaisia tansseja ja niihin liittyviä mielenkiintoisia faktoja, koska joka päivä on hyvä päivä tanssia!
Vaikka tästä voi olla montaa mieltä, osaa jokainen ihminen tanssia sisäsyntyisesti. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva voi osoittaa merkkejä rytmin ymmärtämisestä. Ihmiset ovat myös tanssineet kauan, melko varmasti tanssiminen on alkanut samoihin aikoihin, kun ihmiset eli Homo-suku näki päivänvalon yli 2 miljoonaa vuotta sitten. Lähes kaikissa luolamaalauksissa on merkkejä seremoniallisista tansseista, joten tanssiminen on aina ollut hyvin merkittävä osa ihmisten arkea ja juhlaa. Tanssiminen myös yhdistää ihmisiä taustasta riippumatta!
Nyt tutustutaan tuttuihin ja hieman tuntemattomiin tansseihin; samalla listalla valssataan, flossataan, pistetään tikarilla rintaan ja taivutetaan sormia luonnottomiin asentoihin.
Baletti
Baletti juontaa juurensa vanhoihin hovitansseihin, joita esitettiin nimensä mukaisesti viihdykkeenä Euroopan – erityisesti Ranskan ja Italian – hoveissa.
Ensimmäinen kerronnallisen baletin esiaste esitettiin vuonna 1495 italialaisen ylhäisön hääjuhlissa. Jokainen erillinen tanssi kuvasi jotenkin juuri sillä hetkellä tarjoiltavaa ruokalajia ja ne yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi kreikkalaisen mytologian kautta. Ohjelmanumero oli niin suosittu, että baletista tuli monien häiden kohokohta.
Baletista ei kuitenkaan ehkä koskaan olisi tullut sitä, mitä se nykypäivänä on, ilman Katariina de’ Mediciä. Tämä italialaiseen Medicien mahtisukuun kuulunut ja kahdelle paaville sukua ollut 14-vuotias tyttö naitettiin vuonna 1533 samanikäiselle ranskalaispojalle, josta tuli myöhemmin kuningas Henrik II. Ranskaan muuttanut kuningatar Katariina ei kuitenkaan unohtanut entisen kotimaansa taiteita, ja varsinkin tanssi oli lähellä hänen sydäntään.
Katariinan lempipojan, Henrik III, noustua kuninkaaksi, järjestettiin hovissa häät: avioliittoon astuivat hallitsijan vaimon sisko Marguerite ja Joyeusen herttua Anne de Joyeuse. Katariina halusi miellyttää poikaansa, sillä de Joyeuse eli sulhanen oli mitä todennäköisimmin Henrikin rakastaja.
Niinpä kuningataräiti tilasi italialaiselta viulistilta Balthasar de Beaujoyeux’lta esityksen poikansa mielitietyn häihin ja tuo 5,5-tuntinen spektaakkeli Le Ballet Comique de la Reine tunnetaan maailman ensimmäisenä virallisena balettina.
Katariina lähetti esityksestä piirrettyjä kuvia hoveihin ympäri Eurooppaa, minkä jälkeen kaikki korvasivat italialaiset tanssimestarinsa ranskalaisilla ja yrittivät matkia esitystä. Kun Italiassa keskityttiin oopperaan ja Englannissa teatteriin, sai baletti kukoistaa Ranskassa. Sen takia baletin kieli on ranska.
Tiesitkö muuten, että rap-legenda Tupac Shakur oli nuorempana balettitanssija. Hän kävi Baltimoressa esittävään taiteeseen erikoistunutta koulua, jossa baletti oli yksi oppiaineista. Myöhemmin hän oli myös newyorkilaisen 127th Street Ensemble -teatteriryhmän jäsen, kunnes rap-musiikki ja siihen liittynyt Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden välinen kilpailu vei mukanaan – lopulta hautaan saakka.
Uprock – todellinen dance battle
Toiset laskevat uprockin osaksi breakdancea ja toisten mielestä noilla kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Samoilla New Yorkin kaduilla ne kuitenkin syntyivät 1960- ja 1970-luvulla.
Uprockissa kaksi tanssijaa matkii melko aggressiivisesti erilaisia tapoja taistella keskenään ja rytmin mukaan käytetään monia aseita; kuvaannollisesti. Nyrkit heiluvat ja ”aseita” pistooleista jousipyssyihin vedetään esiin, mutta toiseen ei kosketa.
Breakdancen kuulee monesti, virheellisesti, syntyneen väkivallattomana tapana ratkoa jengien välisiä kiistoja, mutta hyvin todennäköisesti sillä ei ole koskaan ollut mitään osaa jengisodissa.
Uprockin juuret taas ovat nimenomaan jengien välien selvittelyissä. Nokkamiehet kävivät ensin väkivallattoman uprock-battlen ja voittaja sai päättää, missä varsinainen tappelu käytäisiin.
Pienen porukan jutuksi jääneestä uprockista on omaksuttu muutamia tunnistettavia liikkeitä breakdanceen ja koko maailma pääsi näkemään niitä Pariisin olympialaisissa vuonna 2024. Se oli historiallinen hetki, sillä koskaan aiemmin mikään tanssilaji ei ole ollut mukana olympialaisissa. Los Angelesissa 2028 breakdance ei ole mukana, joten tanssit on tältä erää olympialaisissa nähty kisalajien osalta – katsomossa saa ja pitää tanssia sydämensä kyllyydestä!
Lue myös: 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista
Valssi
Listan vähiten eksoottinen tanssi on valssi. Vaikka ei osaisi mitään muuta tanssia, niin valssin askeleet luonnistuvat varmasti useimmilta. Suomalainen häävalssiperinne on pitänyt tämän alkuperältään keskieurooppalaisen kansantanssin suosiossa sekä opeteltavien tanssien kärkisijalla.
Ennen kuin sitä tanssittiin salongeissa ja kuninkaallisten loisteliaissa saleissa, kuului valssaaminen pääasiassa köyhempien luokkien juhlintaan. Ehkä juuri siksi valssiin suhtauduttiin vastustellen ja sitä pidettiin sivistymättömänä tanssina. Iso osansa oli myös sillä, että valssia tanssiva pari oli hyvin lähellä toisiaan tai jopa vartalot aivan yhdessä – se oli ennenkuulumatonta ja varsin sopimatonta.
Joissakin Euroopan maissa valssia oli sallittua tanssia vain 10 minuuttia kerrallaan, ja Englannissa valssi kiellettiin kokonaan 1700-luvulla, koska se oli liian irstas tanssilaji. Vain sopivalla etäisyydellä tanssittavat menuetit olivat Euroopan hoveissa hyväksyttyjä. Monet aateliset kuitenkin hipsivät yön pimeydessä palvelijoidensa illanviettoihin päästäkseen tanssimaan hävytöntä valssia.
Muutos vastarintaan alkoi vuonna 1815, Waterloon taistelun jälkeen, kun Napoleonia vastaan sotineet liittokunnat juhlivat Ranskan vallan kukistamista. Ilo oli ylimmillään, ja kun Wienin kongressissa Euroopan rajoja vedettiin uusiksi, oli aikaa myös tanssimiselle. Silloin kaikki ihastuivat paikalliseen, hurjasti pyörivään valssiin.
Myös Englannissa suhtautuminen alkoi muuttua 1800-luvulla, koska valssi oli erään merkittävän henkilön lempitanssi. Kuningatar Viktoria rakasti tanssimista eikä vieroksunut valssin läheistä tanssiasentoa. Ja kukas monarkkia olisi käynyt uhmaamaan!
Flossaus
Flossaus, shoottaus, sufflaus, savage… Ovatko nuo sanat tuttuja? Sosiaalisessa mediassa on levinnyt tanssiliikkeitä pitkään, mutta videopalvelu TikTok vei buumin koronavuosien aikanatäysin uudelle tasolle. Ja se on ainoastaan hyvä asia, sillä nämä tanssihaasteet ovat hauskoja eivätkä vahingoita ketään. Samaa ei voi sanoa kaikista somehaasteista: 10 järkyttävää sosiaalisen median aiheuttamaa kuolemaa.
Flossaus on varmasti tunnetuin sometanssi, eikä siltä ole voinut välttyä, jos vähänkin on pitänyt silmiään auki. Yhdysvaltalainen Russell Horning, joka sosiaalisessa mediassa tunnetaan nimellä The Backpack Kid, latasi vuonna 2016 Instagramiin videon, jossa hän esitteli kavereilleen tanssiliikkeitä ollessaan kirkon leirillä. Hän ajatteli, että videon näkee ehkä muutama kymmenen tuttua. Toisin kävi.
Monet kuuluisuudet jakoivat Horningin videota ja pian tämän Instagram-tilillä oli satojatuhansia seuraajia. Sitten tuli yhteydenotto laulaja Katy Perryltä, joka pyysi poikaa tanssimaan keikalleen Saturday Night Live -ohjelmaan. Ja sen esiintymisen jälkeen kaikki rupesivat flossaamaan!
Flossaus lisättiin Fortnite-videopeliin yhdeksi hahmojen tanssiliikkeeksi ja usko tai älä, niin Kotimaisten kielten keskuksen valinta kuukauden sanaksi huhtikuussa 2018 oli flossaus.
Horning tai oikeastaan hänen äitinsä haastoi vuonna 2018 Fortniten oikeuteen flossauksen varastamisesta, sillä heidän mukaansa peli oli rikkonut tekijänoikeuksia käyttämällä Horningin keksimää tanssia luvatta. Ilmeisesti Horning oli juuri rekisteröimässä flossausta omiin nimiinsä. Vuoden 2020 lopulla vääntöön saatiin jonkinlainen päätös, kun Yhdysvaltain tekijänoikeuksista vastaava virasto ilmoitti, että syytteelle ei ole pohjaa, koska flossaus ei täytä tanssin määritelmää vaan se on koreografia, jota ei voi kukaan omia.
On toki totta, että Horning teki flossauksesta kuuluisan, mutta ei hän sitä missään nimessä ole keksinyt, vaikka niin väittääkin. Yllä olevalla videolla yksi nuorista miehistä flossaa kohdassa 03:08 (paina play ja video alkaa muutamaa sekuntia aiemmin). Video on tehty vuonna 2012. Vielä tätäkin vanhempi on vuodelta 2011 peräisin oleva pätkä, jossa ilmiselvästi flossataan.
Oletko kokeillut? Flossaus ei ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää!
Nyt kun flossauksen ensimmäisestä maailmanvalloituksesta on kulunut vuosikymmenen verran, on se jälleen nousemassa suosioon. Ja sehän johtuu siitä, että vuonna 2026 pinnalla on kaikki se, mikä oli trendikästä vuonna 2016 – flossaus kuuluu tähän porukkaan.
Capoeira
Afrikasta kaapattiin miljoonia ihmisiä orjiksi 1500-luvulta alkaen ja suurin yksittäinen vastaanottajamaa noin 400 vuotta kestäneen orjakaupan aikana oli Brasilia.
Orjat olivat sokeriruokopelloilla tarkan valvonnan alla, mutta pitivät yllä kamppailutaitoja naamioiden ne tanssiksi. Kulttuureissa, joista ihmiset oli riistetty orjatyöhön, tanssin ja taistelun raja oli häilyvä, joten liikkeitä oli helppo treenata huvittelun varjolla.
Aina kun silmä vältti, otettiin tanssiin mukaan itsepuolustusliikkeitä ja lähitaistelua. Näin alkoi syntyä tanssi- ja kamppailulaji nimeltään capoeira. Koska orjilla ei saanut olla mitään kättä pidempää, oli capoeira ainoa tapa puolustaa itseään.
Aina silloin tällöin orjia pääsi pakenemaan, ja heitä palauttamaan komennetut metsästäjät alkoivat kertoa tarinoita ankarasta vastarinnasta ja tappavan tehokkaasta taistelumuodosta. Paenneet orjat alkoivat kerääntyä yhteen muodostaen pieniä kyliä, joita kutsuttiin nimellä Quilombos. Niihin muutti myös alkuperäisiä brasilialaisia sekä eurooppalaista syntyperää olevia ihmisiä, joita ei kiinnostanut elää katolisen kirkon sääntöjen mukaan. Capoeira – kamppailulaji, tanssi, musiikki – sai näin vaikutteita monista eri kulttuureista.
Kun orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888, pelkäsi hallitus, että entiset orjat yhdistäisivät voimansa ja käyttäisivät capoeiraa kapinoidessaan valtaapitäviä vastaan. Rikollisryhmittymät palkkasivat capoeiraa taitavia palkkamurhaajiksi ja henkivartijoiksi. Niinpä sen harjoittaminen kiellettiin vankilatuomion uhalla.
Perinnettä ei kuitenkaan missään nimessä hylätty, vaan kamppailulaji naamioitiin yhä enemmän tanssiksi ilman kontaktia. Capoeiraa esitettiin katseilta piilossa ja hiljalleen se alettiin nähdä kansantaiteena. Muutaman vuosikymmenen päästä kielto oli hylättävä.
Vuonna 1936 hallitus kutsui Manuel dos Reis Machadon, jota pidetään modernin capoeiran isänä, esiintymään presidentille. Paljon on tultu eteenpäin varsin lyhyessä ajassa, sillä nykyisin capoeira on Brasilian virallinen kansallislaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. Se on myös suosittu harrastus ympäri maailman.
Kumisaapastanssi
Etelä-Afrikassa apartheidin aikana voimassa olleiden, rotuerotteluun liittyvien lakien tärkein tehtävä oli pitää valkoihoiset vallassa. Esimerkiksi kaivoksilla johtajat olivat valkoisia ja työntekijät järjestään tummaihoisia. Ilman turvavarusteita tehty työ oli varsin vaarallista eikä työntekijöiden sallittu puhuvan keskenään.
Kaivoksissa oli paljon tulvia, mutta sen sijaan, että ongelmia olisi korjattu, päätettiin turvautua halvempaan ratkaisuun: työntekijöille hankittiin kumisaappaat, jotta nämä voivat jatkaa epäterveellisessä ympäristössä.
Puhumattomuus turhautti kaivosmiehiä, mutta kumisaappaat tarjosivat heille yllättävän kommunikointivälineen. He keksivät oman systeemin, kuin morsekoodin, jossa ääni luotiin saappaita läpsimällä ja erilaisilla taputuksilla. Hiljalleen viestinvälitys alkoi kehittyä tanssiksi, sillä kaivosten säännöissä ei kielletty tanssimista. Lisäksi se oli ainoa valonpilkahdus surkeissa työolosuhteissa ja alistetussa asemassa.
Kaivosten johtajat eivät ensin katsoneet tanssimista hyvällä, mutta koska se vaikuttikin nostavan työmoraalia eivätkä he voineet asialle mitään, annettiin huvin jatkua. Heillä ei ollut aavistustakaan, että toisinaan musisoinnilla kritisoitiin olosuhteita.
Koska kaivoksille tuli työntekijöitä ympäri Etelä-Afrikkaa ja muualtakin Afrikan mantereelta, lisäsivät kaikki palasen omaa kulttuuriaan tanssiin. Vaikka heimoasujen käyttö oli myös kiellettyä, siirtyivät perinteet uuteen, yhteiseen tanssiin.
Kumisaapastanssia tanssivat kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja nykyisin sitä opetetaan ympäri maailman!
Dutty Wine – kuoleman tanssi!?
Jamaikalaisilla klubeilla syntynyt Dutty Wine on varsinkin nuorten naisten suosiossa: siinä heilutellaan polvia, pyöritetään lantiota ja – mikä tärkeintä – päätä. Nimenomaan ankara pään pyörittäminen on aiheuttanut yleistä pahennusta ja huolta.
Joidenkin lääkäreiden mukaan tanssi voi olla hengenvaarallinen niillekin, jotka ovat sitä pitkään harjoitelleet ja totuttaneet kehonsa liikkeisiin. Lääkärit varoittavat nimenomaan niskaan ja selkään kohdistuvasta repivästä liikkeestä, joka saattaa aiheuttaa lihas- ja nivelvaurioita. Muun muassa yhdysvaltalainen ortopedi Paul Wright on sanonut, että liikkeet voivat johtaa jopa halvaantumiseen.
Kun Tony Matterhorn, jamaikalainen DJ, teki vuonna 2006 Dutty Wine -nimisen kappaleen, jonka musiikkivideon koreografiaa ei varmaankaan tarvi arvailla, lähti tanssin suosio räjähdysmäiseen nousuun ympäri maailman. Sitten kun vielä Beyoncé otti Dutty Winen osaksi esiintymistään, ei sille löytynyt pysäyttäjää.
Kohu tanssin ympärillä alkoi todenteolla, kun eräs jamaikalainen teinityttö kuoli Dutty Wine -kilpailussa, vaikka ei tiedetä, oliko kuoleman ja tanssimisen välillä mitään yhteyttä. Melkein mikä tahansa liikunta voi kai olla vaarallista, jos sitä tekee osaamatta ja varsinkin lämmittelemättä; tätä ovat alleviivanneet myös monet Dutty Wine -ohjaajat.
Miksi metallimusiikin ystäviä ei ole jatkuvasti sairaalassa rajun moshauksen jälkeen? Voisiko kyse olla vain siitä, että kaikkea uutta täytyy vastustaa – olihan valssikin joskus kielletty…
Apsaroiden tanssi
Kambodžalainen khmerien klassinen baletti, apsaroiden tanssi, juontaa juurensa 600-luvulle. Nykyaikainen tanssi perustuu pitkälti tuolta ajalta oleviin veistoksiin ja seinäkaiverruksiin, joita on löytynyt vanhoista temppeliraunioista.
Kun yksi Kaakkois-Aasian suosituimmista turistikohteista, Angkor Watin temppelialue, eli kukoistuskauttaan 1100-luvulla, esiintyi siellä tuhansia apsara-tanssijoita. Hillityllä liikkumisellaan ja luonnonlait rikkovilla käsiliikkeillään he viihdyttivät kuninkaita ja heidän vieraitaan. Tämä on kaikki ikuistettu Angkor Watin temppeleiden seiniin.
Tanssi perustuu apsaroihin eli henkiolentoihin, jotka syntyivät maitomerestä tanssimaan jumalille ja hypnotisoimaan kuolevaisia lumoavilla liikkeillään. Apsaroiden tanssissa on elementtejä sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden mytologioista, ja vaikka se voi muistuttaa klassista thai-tanssia, ei kyse ole lainkaan samasta asiasta. Molemmat toki on aikoinaan luotu intialaisten hovitanssien pohjalta.
Ainutlaatuisessa apsaroiden tanssissa esiintyjät liikkuvat pehmeästi vieno hymy huulillaan ja tärkeässä osassa ovat yli 1500 erilaista kädenliikettä, joita lapset – tytöt ja pojat – alkavat harjoitella taaperoiässä. Liikkeillä voidaan kertoa kokonaisia tarinoita ja niiden vivahde-erot on opeteltava tarkasti, etteivät kertomukset muutu. Lasten sormia (ja raajoja ylipäätään) ruvetaan taivuttelemaan jo vauvana, sillä nivelten on käännyttävä yli ja sormet on saatava avustettuina taipumaan vasten kämmenselkää – myöhemmällä iällä prosessi on lähes mahdoton.
Apsaroiden tanssi oli vaarassa kadota Pol Potin johtamien punakhmerien toteuttaman kansamurhan vuoksi, sillä suurin osa perinteistä tanssia osaavista teloitettiin 1970-luvulla. Tanssi ja siihen liittyvät perinteet yritettiin systemaattisesti hävittää, mutta onneksi muutamat eloonjääneet saivat pidettyä kulttuurinsa voimissa.
Apsaroiden tanssin elpymiseen vaikutti myös suuresti hirmuhallinnon aikaan maanpaossa ollut prinsessa Buppha Devi. Kuninkaan tytär oli ennen kansanmurhaa Kamdobžan kuninkaallisen baletin päätanssija, ja myöhemmin hän nousi maansa kulttuuriministeriksi: apsaroiden tanssin tulevaisuus näytti valoisammalta ja se on lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Barong-tanssi
Indonesiaan kuuluvalla Balilla tanssitaan ikivanhaa kerronnallista Barong-tanssia, jolla kuvataan hyvän ja pahan välistä kamppailua. Barong on hyvien henkien kuningas, kuin kansan suojelusenkeli, jonka ulkomuoto vaihtelee alueesta riippuen – perinteisesti se on kuitenkin leijona. Noitamainen Rangda on Barongin vihollinen ja pahuuden ilmentymä.
Tarinan ja tanssin kohokohdassa miestanssijat joutuvat Rangdan mustan magian valtaan. Rangda noituu heidät tekemään itsemurhan ja transsissa olevat tanssijat iskevät itseään kris-tikareilla rintaan. Barong rientää kuitenkin pelastamaan ja lähettää suojeluloitsun, joka säästää itseään puukottavat tanssijat vahingoittumiselta. Tanssi huipentuu Barongin ja Rangdan, hyvän ja pahan, viimeiseen taisteluun, jonka Barong aina lopulta voittaa.
Tanssijat pääsevät seremonian aikana transsitilaan, ja usein sivustaseuraajatkin vaipuvat jonkinlaiseen hysteriaan: valtoimenaan itkeviä naisia joudutaan kantaa sivummalle rauhoittumaan.
Tikarien pistot aiheuttavat hyvin harvoin vammoja, vaikka miehet iskevät niiden teräviä kärkiä rintaansa sellaisella voimalla, että terät välillä taipuvat. Balilaisten mukaan kyse on siitä, että Barong suojelee kansaa. Järkevää syytä sille, että edes iho ei rikkoudu, ei ole löydetty. Joskus hyvät loitsut eivät kuitenkaan toimi, sillä vuonna 2017 eräs 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon iskettyään oman tikarinsa syvälle rintaansa – hän ei toki transsitilassaan sitä edes itse huomannut tai tuntenut.
Vuonna 2021 kävi vielä huonommin, kun Rangda-noidan asussa esityksessä mukana ollut 16-vuotias poika sai iskun toisen tanssijan tikarista, joka painui kohtalokkaasti sydämeen. Kuolemantapauksen vuoksi seremoniaa päätettiin muuttaa siten, että pyhimpiin rooleihin ei enää hyväksytä alaikäisiä ja kokemattomia tanssijoita.
Pyörivät dervissit
Samoin kuin apsaroiden tanssi, myös turkkilainen dervissien sema-seremonia kuuluu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Dervissien tanssia on varmasti moni nähnyt ainakin televisiossa: valkoisiin asuihin pukeutuneet miehet pyörivät vinhasti paikallaan kädet ylös kohotettuina.
Suufilainen Mevlevi-veljeskunta perustettiin 1200-luvulla Turkin Konyassa, joka on edelleen paras matkakohde, jos haluaa päästä ihailemaan dervissien tanssia. Tanssi, asut ja musiikki yhdistyvät seremoniaksi, joka symboloi ihmisen henkistä kasvua kohti täydellisyyttä.
Dervissien tanssissa toinen käsi on kohotettuna ylöspäin ja sillä kerätään jumalalta siunauksia, ja alaspäin suunnatulla kädellä jaetaan nämä siunaukset maan päälle. Dervissit pyörivät toisen jalan varassa vastapäivään eli samaan suuntaan kuin Maa ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa.
Dervissin asuun kuuluu valkoinen kaapu, joka edustaa hänen oman egonsa käärinliinaa, sekä kamelinkarvahattu, joka kuvastaa oman egon hautakiveä. Tanssi voi kestää jopa kaksi tuntia, jonka aikana pyörähdysten tahti pysyy hyvin saman: 30-40 pyörähdystä minuutissa. Siinä saakin olla varuillaan, ettei mene pää pyörälle; varsinkin kun aina ennen seremoniaa dervissit paastoavat monta tuntia.
Nykyisin pyöriminen on enemmänkin kääntymistä, mutta seremonian alkuaikoina transsinomaisessa tilassa pyörivät dervissit ponkivat vain toisella jalalla vauhtia kierroksiin. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö modernilla tyylillä pitäisi jo muutaman käännöksen jälkeen mennä pitkin seiniä.
Lue myös:
-
Viihde3 tuntia sittenMistä tulee sana hattutemppu ja miksi se tarkoittaa urheilussa kolmea maalia?
-
Tiede4 päivää sittenTop 10 maailman harvinaisimmat silmien värit
-
Tiede2 päivää sittenEläimet tuhojen ennustajina: 10 kertaa, kun eläinten muuttunut käytös on ennakoinut luonnonkatastrofia
-
Elämäntapa1 viikko sittenMikä auttaa krapulaan? 10 kiistanalaista neuvoa ja vinkkiä