10 sankaritarinaa, joissa eläin pelasti ihmishengen

Ihmiset saavat monesti tunnustuksia ja palkintoja pelastaessaan jonkun hengen. Tämän listan kaikki sankarieläimet ansaitsisivat virallisen juhlapäivän uroteoistaan.

Aiemminkin Listafriikki.com:ssa on ihasteltu ja toisaalta myös kauhisteltu eläinten käytöstä. Kuka muistaa pingviinejä raiskaavat hylkeet? Niistä voit käydä lukemassa tämän linkin kautta.

Nyt listalla ihmettelyn aiheena ovat eläimet, jotka ovat pelastaneet ihmisiä tukalista tilanteista, oli kyseessä sitten toisen eläimen hyökkäys, sairaskohtaus tai vaikka sota. Mukana ovat tottakai ihmisen suosikkilemmikit koira ja kissa, mutta myös muutama villieläin, joiden käytös herättää kummastusta. Tällä kertaa jokaisessa kohdassa sankarieläin on eri; kokonaan oman listan voi joskus myöhemmin pyhittää koirille, niitä kertomuksia meinaan riittää!

Ei muuta kuin uskomattomien sankaritarinoiden pariin!

LuLu – urhea possu

Kuva: Jon Butterworth | Unsplash

Vietnamilainen minipossu (Sus scrofa domesticus) LuLu nautti elämästään hillomunkkeja syöden. Omistaja Jo Ann Altsman oli miehensä Jackin kanssa ottanut alunperin tyttärelleen kuuluneen lemmikin tilapäisesti hoitoon, mutta lähes 70-kiloinen LuLu olikin jäänyt sille tielle. Onneksi niin, koska vuonna 1998 se pelasti Altsmanin hengen.

Nainen oli kärsinyt jo aiemmin sydänvaivoista ja oli epäonnekseen yksin kotona, kun sydänkohtaus iski. Kukaan ei kuullut avunhuutoja, koska lähistöllä ei ollut ristinsielua. Neuvokas LuLu kuitenkin aisti asioiden olevan huonosti. Se ahtautui koiranluukusta ulos ja ravasi läheiselle tielle, johon se pisti pitkälleen. Useampi auto ajoi loukkantuneen LuLun ohi (se oli saanut vammoja tunkeutuessaan takapihan aitojen läpi), mutta onneksi eräs mies pysähtyi ihmettelemään tiellä makaavaa possua. LuLu nousi välittömästi ylös ja johdatti miehen Altsmanin luo.

Ambulanssilla sairaalaan kuljetetulle Jo Ann Altsmanille tehtiin välittömästi sydänleikkaus ja lääkärit olivat sanoneet pelastumisessa olleen kyse minuuteista. Sankari-LuLusta tuli kuuluisa: se sai paljon mediahuomiota ja palkintoja. LuLu esiintyi Oprah Winfreyn ja David Lettermanin keskusteluohjelmissa ja ystävystyi George Clooneyn kanssa.

Paras palkinto possulle oli kuitenkin omistajien jatkuva helliminen ja loppumattomat hillomunkit.

Leijonat pelastivat tytön pakkoavioliitolta

YK:n mukaan ei ole kovin harvinaista, että Etiopian syrjäisillä seuduilla nuoria tyttöjä kidnapataan kodeistaan ja pakotetaan naimisiin aikuisten miesten kanssa. Monesti uhria hakataan ja raiskataan, koska tämä ei suhtaudu myönteisesti järjestelyyn. Vuonna 2005 oli käynyt jälleen niin, että ryhmä miehiä oli napannut koulusta kotiinsa matkalla olleen 12-vuotiaan tytön viedäkseen hänet pakkoavioliiton satamaan omassa yhteisössään.

Viranomaiset löysivät tytön pahoinpideltynä viikon kuluttua, mutta sieppaajat olivat paenneet. Syykin oli selvä: löydettäessä tytön seurana oli kolme leijonaa (Panthera leo). Leijonat olivat hyökänneet ja ajaneet miehet karkuun, mutta jääneet tytön omien sanojen mukaan ”vartioimaan häntä”. Kun etsintäpartio löysi eriskummallisen joukkion, poistuivat leijonat suosiolla takavasemmalle.

Leijonat olivat alunperin erittäin todennäköisesti aikoneet tehdä tytöstä päivällisen, mutta jostain syystä niin ei ollut käynyt. Tyttö joutui sairaalahoitoon kidnappaajiensa aiheuttamien vammojen kanssa, mutta leijonat eivät olleet koskeneetkaan häneen. Afrikassa villieläimiä tutkinut Stuart Williams arvioi, että tyttö säästyi, koska hänen vaikerointinsa kuulosti leijonanpennun ääntelyltä, mikä mahdollisesti sai eläimet hämilleen.

Tarina olisi voinut päättyä monella tapaa paljon pahemmin.

Sotasankari Cher Ami

Puluja ei ehkä pidetä lintumaailman fiksuimpina tapauksina. Muuttuuko mielipiteesi, jos puhutaan kirjekyyhkyistä? Kyse on kuitenkin samasta siivekkäästä, kesykyyhkystä (Columba livia domestica).

Sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikaan värvättyinä oli satoja tuhansia kirjekyyhkyjä, monen eri maan joukoissa.

Lokakuun 3. päivänä 1918 ryhmä amerikkalaisia sotilaita oli saarrettuna Saksan linjojen takana. Joukon johtajana toiminut majuri Charles Whittlesey yritti saada viestin omilleen, mutta kolme matkaan lähetettyä kyyhkyä oli jo ammuttu saksalaisten toimesta alas. Tilanne kävi vielä tukalammaksi, kun Yhdysvaltojen joukot alkoivat ampumaan saarroksissa ollutta ryhmää, jonka luulivat olevan vihollisia.

Lopulta Whittlesey lähetti matkaan Cher Amin, joka oli sodan aikana onnistunut kuljettamaan jo 12 viestiä perille. Cher Amin jalassa olleeseen pieneen kanisteriin laitettiin viesti:

”Olemme tiellä, joka kulkee 276.4:n kanssa saman suuntaisesti. Oma tykistömme tulittaa meitä. Jumalan tähden, lopettakaa.”

Saksalaiset huomasivat linnun ja alkoivat tulittaa sitä. Yksi laukaus lävisti Cher Amin rinnan, sen silmä vahingoittui pahasti  ja toinen jalka roikkui vain yhden jänteen varassa. Osumasta ja vammoistaan huolimatta urhea Cher Ami suoritti tehtävänsä ja sai toimitettua viestin perille: Whittlesey ja 194 sotilasta pelastuivat.

Cher Ami kuoli Yhdysvaltoihin palattuaan vuonna 1919, todennäköisesti haavoittumisensa seurauksena ja sille myönnettiin Croix de Guerre, Ranskan armeijan ansiomitali. Nykyisin yksijalkainen Cher Ami seisoo täytettynä Smithsonian-instituutin luonnontieteellisen museon näyttelyssä, jonka nimi on ”Vapauden hinta: Amerikkalaiset sodassa”.

Delfiinit uhmaavat haita

Ammattisurffaaja Todd Endris oli elokuun 28. päivänä vuonna 2007 kohtaamassa karmaisevan loppunsa: noin nelimetrinen valkohai (Carcharodon carcharias) oli päättänyt, että hän olisi sopiva lounas. Kaliforniassa Monterey lahdella sattuneessa hyökkäyksessä hai pääsi puremaan miestä niin, että tämän selän iho kuoriutui kuin banaaninkuori. Endrisin henki säästyi siinä kohtaa sen takia, että hän piti tukevasti kiinni laudastaan, jolloin vatsapuoli oli suojassa.

Hai kuitenkin hyökkäsi uudelleen ottaen miehen oikean jalan suuhunsa. Tilanteessa yllättävän loogisena pysynyt Endris kertoi myöhemmin, että oli niin tukevasti ankkuroituneena hain suussa, että onnistui toimittamaan vasemmalla jalallaan voimakkaita potkuja hain päähän, jolloin se irrotti otteensa.

Sekä saalis että saalistaja valmistautuivat seuraavaan hyökkäykseen.

Tässä vaiheessa Endrisin apuun oli saapunut ennestään tuttuja surffikavereita, pullonokkadelfiinejä (Tursiops truncatus). Ne muodostivat suojaavan kehän hänen ympärilleen ja miesylivoimalla saivat pidettyä hain etäällä. Endris pääsi rantaan pelastajiensa saattelemana. Hän oli menettänyt puolet verestään ja sitä pulppusi luuhun asti auki olleesta jalasta koko ajan lisää. Nopeasti ensiapua saanut surffari kuitenkin selvisi hengissä, ilman pysyviä fyysisiä vammoja, ja kuuden viikon toipumisen jälkeen hän oli takaisin rakastamansa lajin parissa.

Vuotta aiemmin Uudessa-Seelannissa delfiinit olivat toimineet juuri vastaavanlaisesti: muodostaneet suojaavan ympyrän neljän hengenpelastajan ympärille, kun nämä olivat joutuneet haiden hyökkäyksen uhreiksi. Itseasiassa tarinoita siitä, kuinka delfiinit ovat pelastaneet ihmisiä, tunnetaan jo antiikin Kreikan ajoilta. Kukaan ei vain tiedä miksi ne suojelevat ihmisiä jopa oman henkensä uhalla.

Gorillan äidinvaisto pelasti

Yksi lähimmistä sukulaisistamme, gorilla (Gorilla gorilla), voi olla meille ihmisille hengenvaarallinen. Ne ovat hyvin tarkkoja reviiristään, oli se sitten luonnossa tai eläintarhassa, eivätkä gorillahyökkäykset ole mitään harvinaisia tapauksia.

Vuonna 1996 Brookfieldin eläintarhassa Illinoisissa putosi 3-vuotias pikkupoika gorillojen aitaukseen kiivettyään suojaavan seinämän yli. Kaikki paikalla olleet, tarhan työntekijät munkaan lukien, pelkäsivät pahinta mahdollista lopputulosta. Kahdeksan vuotias läntinen tasankomaagorilla Binti Jua kuitenkin yllätti heistä jokaisen.

Aitauksessa oli onnettomuushetkellä seitsemän gorillaa, mutta Binti Juan äidinvaisto pelasti kuuden metrin pudotuksessa loukkaantuneen pojan. Se juoksi ottamaan lapsen syliinsä, suojasi sitä muiden lajitoveriensa lähestyessä ja kantoi pojan lopulta aitauksen ovelle, jossa pelastushenkilökunta odotti. Koko tapahtuma-ajan gorillanaaras kantoi selässään omaa puolitoistavuotiasta poikastaan, Koolaa.

Maaliskuun 17. päivänä 32-vuotta täyttävä Binti Jua asustelee edelleen Brookfieldin eläintarhassa, ja on isoisoäiti Koolan tyttären, Kamban, poikasille Zacharylle ja Alille.

Kitty a.k.a. palohälytin

Vuonna 2014 newyorkilainen Danielle Schafer pelasti tienvarresta löytäneensä kissan (Felis catus) ja nimesi vain pariviikkoisen pennun Kittyksi. Viisi vuotta myöhemmin, lokakuussa 2019, Kitty teki vastapalveluksen ja pelasti vuorostaan eläinlääkäriksi opiskelevan Schaferin.

Eräänä yönä Schafer heräsi siihen, kun Kitty hyppi hänen päällään. Makuuhuoneen ulkopuolelta kuului ääniä ja Schafer luuli ensin jonkun yrittävän murtautua sisään. Noustuaan ylös tarkastamaan tilannetta hän huomasi asuntonsa seinien olevan tulessa; yksikään palohälyttimistä ei jostain syystä ollut lauennut.

Hätääntyneenä Schafer juoksi makuuhuoneeseen hakemaan kissaansa, mutta Kittyä ei näkynyt missään. Savun keskellä hän löysi tiensä takaovelle ja lopulta ulos. Ulkona hän auttoi talon muita asukkaita pääsemään kiipeämään turvaan ikkunoista, mutta samalla tuntien suurta surua ja huonoa omaatuntoa Kittyn kohtalosta.

Seuraavana päivänä hän palasi pahoin palaneelle asunnolleen etsimään merkkejä Kittystä. Palomiesten mukaan kissaa ei ollut löytynyt, mutta Schafer kieltäytyi uskomasta.

Hän oli oikeassa! Kitty oli hengittänyt paljon savua ja kärsi vammoista silmissään, mutta oli kuitenkin elossa. Se oli ensin herättänyt rakkaan omistajansa ja sen jälkeen piiloutunut tyynyjen sekaan moneksi tuntia.

Dory-pupu: Elävä verensokerimittari

Avustajakoira voidaan kouluttaa havaitsemaan omistajansa matala verensokeri. Se osaa haistaa verensokerin vaihtelun ihmisen ihon kautta. Ehkä siksi ei ole yllättävää, että muutkin eläimet pystyvät siihen. Se taas on yllättävää, että ne voivat reagoida muutokseen, vaikka niitä ei ole siihen opetettu.

Alkuvuodesta 2004 englantilainen Simon Steggall loikoili sohvalla kotonaan Cambridgeshiressä ja katseli televisiota. Vaimo Victoria puuhasteli omiaan lähistöllä ja ajatteli silmät kiinni olevan miehen vain nukahtaneen rankan työpäivän jälkeen. Hän ei osannut aavistaa, että tämä oli vaipunut matalan verensokerin aiheuttamaan diabeettiseen shokkiin ja menettänyt tajuntansa.

Pariskunnalla oli lemmikkikani (Oryctolagus cuniculus), Dory, jolla ei ollut lupaa nousta huonekaluille, ja yleensä se olikin tottelevainen. Tuona päivänä Victoria huomasi Doryn kuitenkin hypänneen sohvalle ja komensi sitä alas. Dory ei totellut, vaan siirtyi hyppimään ja rummuttamaan Simonin rinnan päälle ja yllättäen nuoli tämän kasvoja. Täysin epätyypillinen käytös sai Victorian tajuamaan, että jokin oli huonosti ja hän sai hälytettyä apua.

42- vuotiaalla Simonilla oli ollut diabetes lapsuudesta saakka, mutta tuolla kertaa kohtaus oli tullut täysin yllättäen. Ambulanssin kuljettajana työskennellyt Victoria ei voinut uskoa, että merkit olivat menneet häneltäkin ohi.

Onneksi he olivat hankkineet Doryn. Kani oli asustanut Steggalleilla vasta kolme kuukautta.

Buddy-koira näppäili hätänumeron

Joe Stalnaker oli saanut nuorempana armeijassa ollessaan pysyvän vamman päähäns, minkä takia hän kärsii yllättäen iskevistä kohtauksista, jotka voivat johtaa tajuttomuuteen. Scottsdalessa, Arizonassa, asuva Stalnaker ei välttämättä pysty itse hälyttämään apua, joten hän oli hankkinut saksanpaimenkoira (Canis lupus familiaris) Buddyn avukseen. Buddy oli koulutettu hakemaan isännälleen puhelimen ja oikein pahassa tilanteessa soittamaan hätänumeroon.

Vuonna 2008 puolitoistavuotiaan avustajakoiran taidot pistettiin tosielämän testiin, kun se huomasi omistajansa kunnon heikkenevän. Se osasi hampaillaan painaa oikeita näppäimiä, ja hätäkeskuksen vastattua se alkoi vikistä ja haukkua. Stalnakerin puhelinnumeroon oli järjestelmässä kirjattu, että soitto voi tulla muulta kuin ihmiseltä. Ambulanssi oli paikalla muutamassa minuutissa ja tajuttomana löydetty Stalnaker selvisi parilla sairaalapäivällä.

Avustaja- ja opaskoirat nostavat kyllä ”ihmisen paras ystävä” -termin aivan omalle tasolleen!

Papukaijan hätähuuto

Denverissä, Coloradossa, asunut Megan Howard koki marraskuussa 2008 lastenhoitajan pahimman painajaisen, kun kaksivuotias Hannah Kuusk oli melkein tukehtui hänen vahtivuorollaan.

Howard oli tehnyt pienokaiselle välipalaa valmiiksi ja laittoi lämmitetyn Pop-Tart-leivonnaisen pöydälle hetkeksi jäähtymään. Luonto kuitenkin kutsui ja hän juoksi pikaisesti käymään vessassa. Asioillaan ollessaan hän alkoi kuulla lemmikkipapukaijansa (Myiopsitta monachus) Willien huutoja. Lintu räpytteli siipiään ja kiljui ”Äiti, Vauva, Äiti, Vauva”. Howard juoksi vessasta katsomaan mikä oli hätänä ja huomasi järkytyksekseen Kuuskin haukkovan henkeään. Tyttö piti kädessään puoliksi syötyä leivonnaista ja hänen kasvonsa sekä huulensa olivat jo sinertävät. Willie lopetti huutonsa vasta, kun Howard otti tilanteen haltuun.

Hän käytti Heimlichin otetta ja sai pelastettua tukehtuvan tytön, mutta antoi pelastumisesta kaiken kunnian Willielle. Ilman papukaijan hälytystä hän ei ehkä olisi ehtinyt ajoissa paikalle. Willie sai myöhemmin Punaisen Ristin eläimille myönnettävän hengenpelastajapalkinnon.

Lehmä vs Hevonen

Vaikka haihyökkäys pääsi tällekkin listalle, niin todellisuudessa lehmät (Bos taurus) tappavat vuosittain moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin hait. Fiona Boyd, 40-vuotias perheenäiti, oli joutua yhdeksi lehmän uhriksi kauniina kesäisenä päivänä vuonna 2007.

Boydilla oli miehensä kanssa maitokarjatila Skotlannisssa, lähellä Castle Douglasin kaupunkia. Eräänä päivänä hän oli yksin töissä tarkoituksenaan erottaa vasikka emostaan. Samalla laitumella oli muitakin lehmiä, mutta maatilaelämään tottunutta Boydia eivät 600 kiloiset eläimet pelottaneet.

Vasikka alkoi kuitenkin kiljahdella hädissään, mikä sai nuoren emolehmän paniikkiin ja hyökkäämään Boydin kimppuun. Se tönäisi naisen nurin ja Boyd tiesi, että jos lehmät näkevät jonkin eläimen maassa, voivat ne ”lyöttäytyä yhteen” ja tappaa. Lehmä ei kuitenkaan päästänyt Boydia nousemaan, vaan talloi ja puski tätä. Boyd uskoi loppunsa koittaneen.

Yhtäkkiä lehmä perääntyi ja Boyd huomasi hämmästyksekseen samalla laitumella olleen Kerry-hevosen (Equus caballus caballus) tulleen apuun. Se oli huomannut omistajansa olevan pulassa ja alkoi potkimaan hyökännyttä lehmää. Tilanteen rauhoituttua Kerry pysytteli suojelevaisesti Boydin rinnalla, kun tämä yritti toipua shokistaan.

Hengenpelastaja Kerry sai palkinnoksi omenoita ja porkkanoita, ja tuosta tapauksesta lähtien se suhtautui Boydiin erityisen suojelevaisesti.

🤷‍♀️  Ei voi taas kuin ihmetellä, mihin kaikkeen eläimet pystyvät! Haluamme ehdottomasti kuulla, jos mieleesi tulee muita sankarillisia eläintarinoita, kerro niistä kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme.