10 nykyään normaalia asiaa, jotka aiheuttivat aikoinaan suuren skandaalin

Monet meille niin arkipäiväiset ja tavalliset asia ovat aluksi olleet shokeeraavia ja skandaalinomaisia. Kauhisteluille on näin jälkeenpäin hauska naureskella ja pyöritellä päätään.

Olisi hauska tietää, mitkä meidän kauhistelemamme asiat ovat täysin normaaleja sadan tai vaikka vain kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Onko veikkauksia?

Listafriikki sai idean tähän listaan rockin kuninkaalta, Elvis Presleyltä, jonka kohahduttavimmasta televisioesiintymisestä tulee tänään kuluneeksi 64 vuotta. Mitähän 50-luvulla oltaisiin ajateltu twerkkaamisesta?

Elvis Presley ja lantio liikkeelle

Aloitetaan siis Elviksellä. Valtavaan suosioon keväällä 1956 noussut Elvis Presley oli villinnyt amerikkalaisia sensaatiomaisilla live-esiintymisillään jo pidemmän aikaa, ja televisioonkin laulajatähti oli päässyt muutamaan otteeseen.

Pankki kuitenkin räjähti monella tavalla 5.6.1956, kun Presley vieraili The Milton Berle Showssa. Hän lauloi uusimman singlensä, Hound Dog, ja esiintyi poikkeuksellisesti ilman kitaraa. Ilman intrumenttiaan Presley vapautti sulavat tanssiliikkeensä ja villitsi kirkuvat fanit lantiollaan. 

Mutta kuuluisa esitys nostatti myös valtaisan negatiivisen reaktion. Kriitikot kutsuivat Presleytä ”rivoksi ja eläimelliseksi suihkulaulajaksi”, joka ei ole tippaakaan musikaalinen, eikä nuorten haluttu missään nimessä ihailevan niin moraalitonta henkilöä.

Katolinen kirkko kehotti saarnoissaan ihmisiä varomaan Elvis Presleytä, ja FBI:n johtaja J. Edgar Hoover sai kirkolta yhteydenottoja, joissa laulajan kerrottiin olevan vakava uhka Yhdysvaltojen turvallisuudelle. Luonnollisesti kaikki kritiikki vain lisäsi rockin kuninkaaksi nousseen Presleyn suosiota.

Uimapukujen evoluutio

Australiainen ammattiuimari Annette Kellerman pidätettiin bostonilaisella uimarannalla vuonna 1907. Hänen rikoksensa oli siveettömyys, sillä naisen uimapuvun lahkeet päättyivät hieman polvien yläpuolelle. Anteeksiantamatonta!

Tuomari kuitenkin armahti Kellermanin ja antoi tälle luvan pitää lyhyempää uimapukua, mutta vain sillä ehdolla, että tämä menisi rannalla lähelle vesirajaa maahan asti ulottuva viitta päällään.

Pikkuhiljaa naiset alkoivat käyttää lyhyempiä uima-asuja, mutta vielä 1920-luvulla (ylläoleva kuva vuodelta 1922) oli tarkoin rajoitettua, miten paljon reittä saa näkyä.

Sitten tuli vuosi 1946, ranskalainen Louis Réard ja ”maailman pienintä uimapukuakin pienempi asu” eli bikinit. Réard nimesi biksut Yhdysvaltojen ydinaseiden testauspaikan, Bikinin atollin, mukaan, koska toivoi oman keksintönsä olevan yhtä räjähtävä. Yleisö ei vielä ollut valmis, eivätkä pariisilaiset mallit suostuneet kävelemään catwalkeilla niin paljastavissa asuissa, joten Réard palkkasi esittelijäksi striptease-esiintyjä Michelini Bernardinin.

Bikineiden käyttö kiellettiin monessa maassa, eikä niihin saanut missään nimessä pukeutua kansainvälisten kauneuskilpailujen uimapukukierroksilla. Luonnollisesti myös Vatikaani pisti lusikkansa soppaan ja julisti bikinit syntisiksi.

Ignaz Semmelweis ja käsienpesu

Ignaz Semmelweis oli unkarilainen lääkäri ja tiedemies, joka nykyisin tunnetaan antiseptisten menetelmien pioneerina.

Semmelweisilla oli ennenkuulumaton teoria, jonka hän julkaisi vuonna 1847 työskennellessään wieniläisessä sairaalassa. Hän oli sitä mieltä, että lääkärit, jotka pesivät säännöllisesti kätensä menettivät vähemmän potilaita. Semmelweisin kollegat olivat tyrmistyneitä miehen syytöksistä ja pitivät tämän ajatuksia täysin virheellisinä.

Semmelweis ei suostunut perääntymään, vaikka ei pystynyt antamaan tieteellistä syytä teorialleen. Lukuisat tutkimukset olivat kuitenkin osoittaneet, että käsienpesu vähensi kuolleisuutta huomattavasti.

Jotkut lääkärit jopa pilkkasivat häntä, eikä mies lopulta kestänyt jatkuvaa kiistelyä ja ajatustensa tyrmäämistä. Semmelweisista tuli ajamansa asian suhteen pakkomielteinen, mikä lopulta johti hermoromahdukseen ja mielisairaalaan joutumiseen. Siellä hän kuoli vuonna 1865, yksin ja unohdettuna.

Kun Semmelweisin skandaalimaiset ajatukset käsienpesun hyödyllisyydestä todettiin myöhemmin oikeiksi, sai mies valtavasti tunnustusta työstään. Hänen mukaansa on nimetty yliopisto, planeetta ja lukuisia sairaaloita ja hänen kasvonsa ovat koristaneet niin kolikoita kuin postimerkkejä. 

Sateenvarjo on merkki heikkoudesta

Englantilainen villakauppias Jonas Hanway vieraili 1750-luvulla Ranskassa ja ihastui siellä ollessaan paikallisten käyttämään sadesuojaan.

Palattuaan reissultaan kotiin päätti Hanway alkaa lanseeraamaan sateenvarjoa myös Lontooseen. Vastaanotto ei ollut lämmin. Sateisina päivinä kuivana pysynyt Hanway joutui julkisen pilkan kohteeksi ja sai järkyttävän määrän lokaa niskaansa. (Toim. huom.: Sateenvarjosta huolimatta!?) Jotkut jopa yrittivät ajaa miehen päälle hevosillaan.

Kesti vuosikymmeniä ennen kuin englantilaiset ymmärsivät sateenvarjon hyödyn. Vastarinta oli johtunut pitkälti siitä, että Hanway nähtiin heikkona miehenä, koska halusi pysyä sateella kuivana. Logiikka oli vedenpitävä! 

Sängyssä lukeminen on syntiä

Kun brittiläinen aatelismies lordi Walsingham löytyi sänkyynsä palaneena vuonna 1831, julistivat sanomalehdet hänen tietoisesti uhmanneen kohtaloa. Se oli vaarallinen leikki, joka Walsinghamin kohdalla päättyi pahimmalla mahdollisella tavalla.

1800-luvun alkupuolella pimeällä lukemiseen tarvittiin oikeaa kynttilää, joten uhka ei ollut tuulesta temmattu. Se ei kuitenkaan ollut ainoa syy mediakohuun.

Sängyssä lukeminen ei lainkaan ollut sopivaa käytöstä, sillä ”kaikkien kunniallisten ihmisten tuli käydä yöpuulle rukoillen, ei romaaneja lukien”. Moraaliton Walsingham sai aikalaistensa mielestä täysin ansionsa mukaan.

Sarjakuvat ovat portti rikollisuuteen

Pian toisen maailmansodan jälkeen saksalais-amerikkalainen psykiatri Fredric Wertham aloitti ristiretkensä sarjakuvia vastaan. Niissä oli hänen mukaansa silmitöntä väkivaltaa ja moraalittomia aiheita.

Hän kirjoitti aiheesta lukuisia kirjoja ja artikkeleita, joista ensimmäinen ”Kauhua lastenhuoneessa” julkaistiin vuonna 1948. Siinä Wertham väitti, että sarjakuvat saavat lapset ajautumaan rikosten tielle ja tekevät heistä seksuaalisesti aggressiivisia. Tohtori käytti kiistattomana todisteenaan sitä, että monet hänen vastaanotollaan käyneet teinirikolliset lukivat innoissaan sarjakuvia.

Vuosia jatkunut paasaus sai niin vanhemmat kuin päättäjätkin varpailleen, ja useissa kaupungeissa sarjakuvien myynti alaikäisille kiellettiin sakkojen ja jopa vankeuden uhalla. Sarjakuvaviha tai -pelko eskaloitui niissä määrin, että kaupungit järjestivät tapahtumia, joissa syntisiä lehtiä ja kirjoja poltettiin roviomaisesti.

Limsa on vaarallista!

Mutta ei siksi, että liiallinen sokeri ei tee hyvää hampaille tai muulle elimistölle. Vuonna 1909, reilu vuosikymmen ennen alkoholin kieltolain voimaantuloa, Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto takavarikoi Tennesseen osavaltion rajalla 40 tynnyrillistä Coca-Colaa. Lasti oli matkalla vain naisille tarkoitettulle yliopistolle, mutta jonkun oli vihellettävä peli poikki. 

Limsa oli vaarallista siksi, että se teki naisista ”villejä, yöaikaan liikkuvia friikkejä, jotka eivät noudattaneet yliopiston sääntöjä”. Lisäksi naisopiskelijat käyttäytyivät kokista juotuaan epäsoveliaasti ja jopa moraalittomasti.

Terveysviranomaisten ongelmana oli limsan kofeiinipitoisuus, ja vaikka he Tennesseen takavarikon jälkeen yrittivät oikeusteitse saada virvoitusjuomayhtiön nurin, ei kokikselle löytynyt pysäyttäjää. 

Karvattomuus tarkoittaa tauteja

Muinaisissa Kreikan ja Rooman valtakunnissa itsestään huolehtimiseen kuului, sekä naisilla että miehillä, ihokarvojen poistaminen mitä kekseliäimmin keinoin. Niitä muun muassa hiottiin kivillä tai sulatettiin pois erilaisilla myrkyillä. Joka paikasta. Oltiin siis lähellä nykypäivän normeja.

Keskiajalle tultaessa meno kuitenkin muuttui. Jotkut naiset toki poistivat alapäästään karvoja päästäkseen eroon satiaisista, mutta muuten oltiin melko kaukana brasilialaisesta vahauksesta. Vielä kun prostituoidut alkoivat tartuntatautien vuoksi poistaa karvoitustaan, oli ajeltu alakerta merkki siitä, että jotain on pahasti vialla. Siksipä vuonna 1450 päivänvalon näkivät merkinit eli häpykarvaperuukit, jotka säilyttivät suosionsa vuosisatojen ajan. Mitä tuuheampi, se parempi!

Kahvi, tuo paholaisen juoma

Ennen koko Euroopan valloitustaan kahvi oli suosittua muslimien keskuudessa, koska sen avulla jaksoi pysyä tarkkaavaisena pitkissä rukoustuokioissa. Turkkilaisten mukana kahvi levisi nopeasti länteen ja pohjoiseen, mutta aiheutti skandaalin rantautuessaan Italiaan 1600-luvulla. Sitä pidettiin itsensä paholaisen keksintönä ja juomana. 

Paavi Clement VIII:n läheisimmät neuvonantajat vaativat häntä tuomitsemaan islaminuskoisten perinteinen juoma, mutta reiluuden nimissä häntä kehotettiin ensin maistamaan sitä. Sitten paavi tietäisi, mistä puhuu.

Muutaman siemauksen jälkeen Clementin kerrotaan julistaneen: ”Tämä Saatanan juoma on niin herkullista, että olisi sääli antaa vain vääränuskoisten nauttia siitä!”. Paavi siunasi kahvipavut ja salli kahvin juomisen, sillä hän näki sen parempana vaihtoehtona alkoholille. Paavi ei ilmeisesti ymmärtänyt, että kahvin ja viinan kohdalla ei ole kyse joko-tai -suhteesta.

Tron – suoraan Tuonelasta

Kun Disneyn tuottama elokuva Tron sai ensi-iltansa vuonna 1982, eivät kriitikot tai yleisö olleet erityisen innoissaan. Se oli täysin uraauurtava scifi-elokuva, joka oli pitkälti tehty tietokoneavusteisesti. 

Oli yllättävää, että vanhoillinen Disney oli ottanut elokuvan tuotettavakseen; siitäkin huolimatta, että se halusi epätoivoisesti löytää oman E.T.:n. Sitä Tronista ei tullut, mutta se avasi tien muille tietokoneanimoiduille elokuville.

Tronin käsikirjoittaja ja ohjaaja Steven Lisberger on haastatteluissa sanonut, että kun hänen työryhmänsä käveli Disneyn tiloissa, olivat yhtiön omat työntekijät kirjaimellisesti kauhuissaan. Panikointi meni niin pitkälle, että Disneyn työntekijät julistivat Tronin olevan lähtöisin kuolleiden valtakunnasta ja kaikki työryhmään kuuluvat olivat enemmän tai vähemmän demoneita. Piirtäjät nostivat ristejä ylös aina kun Tronin parissa työskentelevät kävelivät ohi. 

Vanhan koulukunnan animaattoreille tietokoneet olivat pelottavia ja mahdollisesti heidän taiteensa syrjäyttäjiä. Tavallaanhan he olivat aivan oikeassa, mutta kieltäytyivät systemaattisesti osallistumasta Tronin tekemiseen ja uuden teknologian oppimiseen. 

Tron ei saanut tehosteistaan myöskään Oscaria, koska palkinnoista päättävän tahon mukaan tietokoneanimaatio oli huijaamista.