10 historiallista seksineuvoa, joista EI kannata ottaa oppia!

Historian saatossa kirjojen sivuille on rustattu läjäpäin äärimmäisen huonoja seksineuvoja. Listafriikki esittelee nyt kymmenen pöyristyttävää vinkkiä.

Menneinä aikoina annettuihin huonoihin ja monin paikoin kammottaviin seksineuvoihin oli monta syytä: lääketiede ei ollut yhtä kehittynyttä, kirkko pyrki kaikin keinoin tukahduttamaan kaiken muun paitsi lisääntymistarkoituksessa ja avioparin välillä harjoitetun seksin, ja maalaisjärki vaikuttaa olleen myös tipotiessään.

Jos joskus harmittelet seksielämääsi – sen laatua, määrää tai mitä tahansa – niin pidä tämä surkeat seksineuvot mielessä: asiat voisivat olla huomattavasti pahemmin!

Seksi on syytä ajoittaa talveen

Yksi historian tunnetuimmista filosofeista ja tutkijoista oli antiikin Kreikassa 500-luvulla eaa. elänyt Pythagoras. Hän perusti vuoden 530 eaa. tienoilla kommuunityyppisen, filosofisen koulun, jossa opetettiin niin matematiikka kuin uskonnollista mystiikkaakin. Pythagoras loi itsestään lähes jumalallisen hahmon, jota oppilaat (tai seuraajat) lähes palvoivat.

Pythagoras oli vaativa opettaja ja edellytti oppilailtaan askeettisuutta sekä hänen tahtoonsa mukisematta taipumista. Suurella opettajalla oli myös hieman erikoisia vaatimuksia – ulkopuolisille ei saanut puhua, oikea kenkä täytyi laittaa aina ensin jalkaan ja esimerkiksi aurinkoon päin ei saanut virtsata. Ei siis ole lainkaan kummallista tai yllättävää, että Pythagoras antoi myös seksineuvoja.

Pythagoraan mukaan miesten ei pitäisi harrastaa seksiä alle 20-vuotiaina, koska laukeaminen heikentää voimia. Loppuun saakka viety seksi oli erityisen huono juttu miesten kannalta. Nuoret oppilaat toki tiedustelivat viisaalta opettajaltaan, että koskas petipuuhiin voisi sitten turvallisin mielin ryhtyä, mihin Pythagoraalla oli yksiselitteinen vastaus: ”Sitten, kun olet valmis menettämään voimasi.”.

Pythagoras kuitenkin ymmärsi, että tunikoiden helmat tulisivat heilumaan varoituksesta huolimatta, joten hän asetti kevyemmän säännön, jolla tuhon määrä saatiin minimoitua. Jotta miehet eivät täysin näännyttäisi itseään siemennestettä vapauttaessaan, oli kaikenlaiset seksuaaliset aktit rajoitettava talviaikaan. Kesällä oli parasta pidättäytyä tyystin, eivätkä kevät ja syksykään olleet täysin vaarattomia.

Lähetyssaarnaaja on ainoa luonnollinen seksiasento

Albert Suuri, 1200-luvulla elänyt dominikaanimunkki, oli keskiajan merkittävin saksalainen filosofi ja teologi. Hän tuli kuuluisaksi näkemyksistään uskonnon ja tieteen sopuisasta rinnakkainelosta; mikä oli varsin mullistava ajattelutapa. Albert Suuri oli yksi aikansa oppineimmista ja laajimmin eri tieteenaloihin perehtyneistä henkilöistä, ja hänet tunnettiinkin lempinimellä Doctor Universalis.

Kaiken mahdollisen asiantuntijana Albert Suuri jakeli auliisti myös seksineuvoja; muista kollegoistaan poiketen. Hän kirjasi ohjeistuksen eri seksiasennoista rankaten ne luonnollisuusjärjestykseen. Albertin mukaan lähetyssaarnaaja oli pätevä ja täysin riittävä lisääntymistä ajatellen, joten se oli hänen kirjoissaan ainoa luonnollinen ja vähiten syntinen seksiasento.

Sitä seurasivat syntisyysjärjestyksessä rinnakkain oleminen, istuminen ja seisominen. Viimeisenä listalla oli a tergo eli takaapäin, joka oli Albertin kirjoissa se syntisin ja luonnottomin tyyli. Sen verran avarakatseisuutta ohjeistuksesta löytyi, että Albert kehotti naimisissa olevia pariskuntia, joilla esimerkiksi huomattavan ylipainon vuoksi oli hankaluuksia aktin suorittamisessa, käyttämään mielikuvitusta sujuvamman asennon löytämisessä.

Huolimatta varsin rajallisesta repertoaaristaan, oli Albert Suuri näissäkin asioissa aikalaisiaan rutkasti edistyksellisempi. Katolinen kirkko jakoi varsinkin a tergon harjoittamisesta rangaistuksena kolmen vuoden katumusharjoituksia ja papit suosittivat samanpituista kurimusta myös seksiasennosta, jossa nainen oli päällä – ihan vain siitä syystä, että kontrolli ei siinä ole miehellä. Suu- ja anaaliseksi olivat tietenkin kiellettyjen listalla, sillä kirkon mukaan seksiä ei voinut harrastaa muuta kuin lisääntymistarkoituksessa.

Kama Sutra taisi olla keskiajan Euroopassa vielä tuntematon teos.

Jos raskaana oleva nainen kiihottuu, on syytä suunnata lääkäriin

Yhdysvaltalainen lääketieteen tohtori ja synnytysopin professori Emma F. Angell Drake kirjoitti 1900-luvun alkuvuosina oppaan nimeltään What a Young Wife Ought to Know (suom. Mitä nuoren vaimon tulisi tietää). Draken alkusanojen mukaan kirja on tarkoitettu ”heränneille”, uuden sukupolven naisille, jotka tiedostavat sekä mahdollisuutensa että rajallisuutensa. Kirja on nykypäivän silmin melko karmaisevaa luettavaa, mutta varmasti yli sata vuotta sitten edistyksellistä ajattelua.

Lähes 300-sivuisesta opuksesta löytyy neuvoja ja ohjeita nuorille vaimoille ja tuoreille äideille, ja joukossa on melkoisia helmiä. Ehkä huvittavin kaikista on varoitus raskaana oleville tai ennemminkin heidän puolisoilleen.

Silloin tällöin voi käydä niin, että raskaana oleva nainen on sellaisessa intohimon tuskassa, ettei ole kokenut koskaan aiemmin samanlaista. Poikkeuksetta joka kerta, kun näin käy, kyse on jostain luonnottomasta tilasta ja sitä tulisi kohdella sairautena, joten on syytä kääntyä lääkärin puoleen.”.

Aviomiehiä Drake kehottaa tällaisessa tapauksessa torjumaan kaikki viettely-yritykset, sillä ”minään muuna hetkenä mies ei voi osoittaa yhtä uskollisesti rakkauttaan ja kunnioitustaan kuin hillitsemällä vaimoaan tämän omilta haluilta”.

Ei, ei, ei ja ei.

Ilmavaivat tuottavat massiivisen erektion

Kreikkalainen Galenos (kuvassa) oli antiikin ajan merkittävin lääkäri, joka ennen vuoden 216 kuolemaansa oli ehtinyt kirjoittaa sadoittain eripituisia teoksia muun muassa anatomiasta ja kirurgiasta. Monet hänen havainnoistaan olivat oikeita: virtsa erittyy munuaisissa, tuberkuloosi on tartuntatauti ja valtimoissa kulkee ilman sijaan verta. Toisaalta metsäänkin Galenos meni monessa kohtaa, sillä hän muun muassa ajatteli ihmisen koostuvan neljästä alkuaineesta eli maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta, mikä toki oli antiikin aikaan yleinen uskomus. Hän oli kuitenkin sen verran uraauurtava ja merkittävä hahmo lääketieteen saralla, että monet virheelliset käsitykset säilyivät 1700-luvulle saakka.

Seksineuvot olivat esimerkiksi sellaisia, joita vannoutuneimmat noudattivat vielä 1500 vuotta ohjeiden antajan kuoleman jälkeen. Galenoksen vinkit koskivat ilmavaivoja. Pierujahan saattaa seksin aikana päästä, eikä niitä pidä hävetä: se on normaalia ja varmasti tapahtuu tai on tapahtunut aivan jokaiselle. Galenos vei neuvonsa astetta pidemmälle, sillä hänen mukaansa ilmavaivat olivat mitä loistavin afrodisiakki eli lemmenrohto.

Galenos uskoi, että juuri ilmavaivat aiheuttavat erektion: ne paisuttavat penistä ja saavat siten aikaan sen jäykistymisen. Ja sehän sai innokkaat miehet kiskomaan sylikaupalla paprikoita, sinappia, parsaa ja papuja – kaikkea, mikä Galenoksen mukaan pistäisi suolen kuplimaan ja siittimen juhlakuntoon.

Ohjeistus oli (luonnollisesti) päinvastainen naisille: Kaikkia ilmavaivoja aiheuttavia ruoka-aineita tuli välttää, sillä ne tekisivät naisesta hedelmättömän.

Älä ikinä kerro, jos et ole ”sillä tuulella”

Vuonna 1867 syntynyt yhdysvaltalainen lääkäri William J. Robinson tunnetaan erityisesti merkittävästä työstään ehkäisyvalistajana ja -aktivistina, joka vaati ehkäisymenetelmien sisällyttämistä kaikkien lääketieteellisten opinahjojen opetusohjelmaan. Se, mihin Robinsonin uraauurtava työ lopulta 1900-luvulla muiden toimesta johti, on hienoa, mutta miehen omat tarkoitusperät eivät olleet järin mairittelevat. Hän oli vankka eugeniikan kannattaja, joka näki raskaudenehkäisyn mahdollistavan ”vähemmän, mutta parempia vauvoja” -periaatteen; mikä oli muuten yhden hänen tieteellisen tuotoksensa otsikko.

Vuonna 1929 Robinson kirjoitti ohjekirjan onnelliseen avioelämään. Kirjassa hän antaa ”nerokkaan” seksineuvon kaikille vaimoille: Älä ikinä kerro aviomiehellesi, että et ole sillä tuulella. ”Miehen nautinnon kannalta ei ole mitään merkitystä, että oletko halukas vai et, ellet sitä itse hänelle kerro. Ja jos mies ei tiedä, ei se myöskään satuta häntä. Noudata tätä ohjetta. Se on säästänyt tuhansia naisia ongelmilta.”, kirjoittaa Robinson. Hän antoi myös varsin naurettavan neuvon miehen miellyttämiseen: ”Miehet tykkäävät vaaleanpunaisista alushousuista, jotka on koristeltu ruseteilla ja pitsillä”.

Koska sitähän se seksi on: miehen pitämistä onnellisena. Vai mitenköhän se oli!?

Kaikenlainen viihde on haitallista seksielämän näkökulmasta

Yhdysvaltalainen Sylvanus Stall julkaisi vuonna 1897 hänet kuuluisaksi tehneen kirjan What a Young Boy Ought to Know (suom. Mitä nuoren pojan tulisi tietää). Ilmeisesti kirja oli hillitön myyntimenestys, sillä tämä luterilainen pappi julkaisi muutaman jatko-osan, muun muassa tuoreille aviomiehille tarkoitetun opuksen. Näissä entisajan seksineuvoissa on valitettavan usein havaittavissa naisten alhaisempi asema parisuhteissa – miten naisia on pidetty täysin kykenemättöminä päättämään omista asioistaan ja vartalostaan. Se vaikuttaa välillä jopa huvittavalta, kunnes muistaa, että nämä ovat täyttä totta!

Stallin kirjassa nuoria miehiä kehotetaan pitämään tuoreet vaimonsa aisoissa, jos toiveena on vipinää makuuhuoneen puolella.

Täydellinen seksuaalisen luonnon hallitseminen on kaiken vaivan arvoista… Älkää kiihdyttäkö epäpuhtaita ajatuksia käymällä teatterissa, lukemalla hekumallisia kirjoja, osallistumalla piiritanssiin tai altistumalla alastomia ihmisiä kuvaaville patsaille tai siveettömille kuville. Välttäkää kehon osien paljastamista ja esiintymistä turmelevissa asennoissa, vaan sen sijaan pysykää säädyllisenä; tämä koskee sekä miehiä että naisia. Näillä kaikilla edellä mainituilla asioilla on tapana heikentää ja uuvuttaa vaimoasi, jolloin ne ryöväävät sen parhaan asian, joka on säästetty vain sinulle.”.

Erittäin vahva suositus tätä vinkkiä vastaan!

Kilpaile kumppanisi kanssa paremmasta orgasmista!

Otsikon kehotus ei nyt yhtäkkiä vaikuta mitenkään huonolta seksineuvolta, sillä leikkisä kisaaminen voimakkaimmasta orgasmista voi olla ihan hauskaa. Mutta 1800-luvun puolivälissä vaikuttanut ranskalainen lääkäri Eugène Becklard näki kilpailussa tarkoituksenmukaisuutta.

Becklardin mielestä seksin seurauksena syntyvä lapsi muistuttaa enemmän sitä vanhempaa, joka sai hedelmöittymiseen johtaneen aktin aikana parhaan orgasmin: ”Osapuoli, jonka temperamentti on hallitsevampi lapsessa, oli yhdynnän aikaan orgasmin korkeammalla tasolla.”. Tämä vuonna 1845 julkaistu ”fakta” voidaan kai suoralta kädeltä laittaa huuhaa-kategoriaan. Mutta jos on taikauskoinen ja haluaisi tulevasta lapsestaan enemmän kumppania muistuttavan, niin kannattanee nähdä lisävaivaa nautinnon eteen!

Rupesitko jo vertailemaan itseäsi vanhempiisi? Kerää rohkeutta ja tarkista asia vaikka joulupöydässä!

Erilliset sängyt = vireä seksielämä

Aina 1800-luvun puoliväliin saakka Yhdysvalloissa oli yleistä ja täysin normaalia, että koko perhe nukkui samassa sängyssä; ja majataloissa jopa toisilleen vieraat matkalaiset jakoivat vuoteen. Näin on ollut monessa muussakin maassa, Suomessakin, ja varsinkin köyhemmissä oloissa.

Mutta 1850-luvulle tultaessa yhdysvaltalaiset lääkärit poikkesivat muun maailman tavoista ja rupesivat määräämään kuin reseptillä, että kaikkien on nukuttava omissa sängyissään. Sillä pyrittiin estämään tautien leviäminen ja parantamaan unen laatua. ”Erilliset sängyt jokaiselle nukkujalle ovat yhtä välttämättömät kuin omat astiat jokaiselle syöjälle”, valisti lääkäri Edwin Bowers amerikkalaisia perheitä. Suosituksessa mukana olivat siis myös pariskunnat.

Samoihin aikoihin petipuuhiin erikoistuneet asiantuntijat alkoivat suosittelemaan pariskunnille omia sänkyjä siitä syystä, että erillään nukkuminen lisäisi intohimoa aviopuolisoiden välillä. Viime vuosisadan puolivälissä asetelma kääntyi päälaelleen ja pariskuntia kannustettiin nukkumaan samassa sängyssä, sillä vain se oli merkki vahvasta suhteesta ja vireästä seksielämästä.

Onneksi nykyään kaikki saavat nukkua missä ja miten haluavat, eikä järjestelyllä ole välttämättä mitään tekemistä parisuhteen tilan kanssa.

Etovia rohtoja haluttomuuteen

Historian kirjat, ja nykypäivän nettikin toki, ovat täynnä toinen toistaan erikoisempia neuvoja ja rohtoja seksuaalisen vireyden lisäämiseen. Ehkä etovimmat vinkit ovat kuitenkin roomalaisen sotilaan ja kirjailijan Gaius Plinius Secunduksen käsialaa.

Plinius vanhempana paremmin tunnettu mies on kuuluisa siitä, että hän kirjoitti maailman ensimmäisen luonnonhistoriaa käsittelevän teoksen – Naturalis historia. Mammuttimainen kokoelma eri luonnontieteiden aloista valmistui vuonna 77. Ennen kuin mennään tuon teoksen seksineuvoihin, niin kerrottakoon vielä, että Plinius vanhempi menehtyi kaksi vuotta mestariteoksensa valmistumisen jälkeen, kun hän innokkaana luonnontutkijana seilasi kohti purkautuvaa Vesuviusta. Yksi historian kuuluisimmista tulivuorenpurkauksista peitti alleen muun muassa Pompeijin, ja sen myrkylliset kaasut aiheuttivat Plinus vanhemman tukehtumiskuoleman.

No sitten, Naturalis Historia käsitteli myös ihmistä monesta eri näkökulmasta ja Plinius sivusi seksiä useampaan otteeseen. Niille, joita piinasi turhan voimakas seksivietti, oli muutamakin rohto: ”Miehen virtsa, johon on hukutettu lisko, on loistava seksiviettiä alentava rohto, kuten ovat oliiviöljyn ja viinin kanssa juodut etanat ja kyyhkysen uloste”. Pliniuksen mielestä myös eunukin virtsan juominen pisti stopin haluille; ymmärrettävästi.

Jos taas makuuhuoneen puolelle oli toiveissa saada enemmän menoa ja meininkiä, suositteli Plinius kaivamaan korppikotkan keuhkoista palan ja ja kantamaan sitä kurjen nahasta tehdyn amuletin sisällä. Varma väylä vällyihin!

Lue myös: Ei jos, vaan kun purkaus tapahtuu: Tässä ovat maailman vaarallisimmat tulivuoret.

Kaksi kertaa yössä, mutta enintään kerran viikossa

Englantilainen lääkäri William Acton, joka on tunnettu masturbaatiota ja varsinkin sen vaaroja käsittelevistä kirjoista, uskoi jo aiemmin mainitun Pythagoraan tavoin laukeamisen heikentävän miestä. Acton toki eli ja vaikutti 1800-luvulla, eli reippaasti yli kaksi tuhatta vuotta kreikkalaista filosofia myöhemmin.

Ottaen huomioon, että Acton työskenteli vuosikymmeniä gynekologina, olivat hänen ajatuksensa naisen seksuaalisuudesta pelottavia. Tai paremminkin seksuaalisuudettomuudesta, sillä hänen sekä monien hänen aikalaistensa mukaan ”normaalit naiset” eivät kiihotu eivätkä tavoittele seksuaalista tyydytystä. Acton piti tätä ominaisuutta siunauksena, sillä seksi oli tietenkin pahasta.

Acton uskoi elimistön olevan suljettu systeemi, jossa oli rajallinen määrä ainetta ja energiaa – mukaan lukien siemennestettä. Omatoimisesti tai kumppanin kanssa harrastettu seksi tyhjensi spermavarantoja ja söi voimia, jotka eivät siis uskomuksen mukaan palautuneet.

Koska Acton oli jossain määrin realisti ja vauvojakin piti maailmaan saattaa, antoi hän ohjeistuksen hyväksytystä seksimäärästä: ”Seksuaalista liittymistä ei saa tapahtua useammin kuin kerran seitsemässä tai kymmenessä päivässä.”. Actonilla oli antaa seksineuvoja myös niille, joita tuo ohjeistettu määrä ei tyydyttänyt (kirjaimellisesti): ”Ohjeistan voimakkaan luontaisen himon omaavia potilaitani heittäytymään yhdyntään kahdesti tuona samana yönä.”.

Lue myös: