Lukijoiden kysymyksiä: Miksi pakkanen paukkuu?

Nyt on taas lukijoiden kysymysten aika! Talvi on herättänyt monia kysymyksiä, ja nyt vastataan esimerkiksi siihen, miksi pakkanen paukkuu.

Lisäksi Listafriikki vastaa siihen, kuka on keksinyt lumikolan, miten pingviinit löytävät toisensa suuresta joukosta ja voiko kahvilla lannoittaa kasveja.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi pakkanen paukkuu?

Tällä viikolla pakkanen on paukkunut koko maassa kireänä. Pakkasen paukkuminen ei kuitenkaan ole vain sanonta, sillä hyvin kylmällä ilmalla ulkosalla voi tosiaankin kuulua kovaa rytinää; kuten me täällä talvisissa olosuhteissa asuvat hyvin tiedämme.

Mutta mistä ääni on peräisin?

Vesi alkaa laajentumaan, kun lämpötila laskee alle neljän asteen – ei tarvitse siis mennä edes pakkasen puolelle. Esimerkiksi rakennusten seinänraoissa voi olla vettä, joka laajetessaan ja lopulta jäätyessään aiheuttaa liikettä rakenteissa ja näin paukkuvan äänen. Toisaalta rakennusten materiaalit voivat kovalla pakkasella kutistua, mikä myös aiheuttaa rakenteissa pauketta. Kumpikaan näistä ei yleensä aiheuta vaurioita, joten talven ääniä voi kuunnella ilman huolen häivää!

Sama ilmiö tapahtuu myös metsässä, jossa tietämätön voi sekoittaa puiden paukkumisen jopa ammuskeluääniin. Kova meteli kuuluu puiden halkeamisesta, joka taas aiheutuu kuorikerroksen alla olevien nesteiden jäätymisestä ja laajentumisesta.

Kuka keksi lumikolan?

Käsi pystyyn ne, jotka luulivat lumikolan olevan suomalainen keksintö! Listafriikki ilmoittautuu ensimmäisenä. Lumen luomiseen on ollut välineitä varmasti niin kauan kuin ihminen on asunut lumisissa olosuhteissa. Pitkään käytössä olivat erilaiset lapiot, mutta niin kuin jokainen lumitöitä tehnyt tietää, on niillä työskentely raskasta puuhaa ja kuten lumikolan patentin ensimmäisenä saanut yhdysvaltalainen Frank D. Rugg hakemuksessaan kirjoitti: lapiolla lumen nosteleminen ei sovi ”sydänvaivaisille”.

Rugg oli kehittänyt lumikolan 1920-luvulla ja patentti hänelle myönnettiin kesäkuun 24. päivänä vuonna 1930. Suurin ero lapioon verrattuna oli tietenkin lumikolan kahva eli putkiaisa, joka mahdollisti yhä suuremman kuupan, jolla sitten onnistui isonkin lumikuorman työntäminen. Rugg toki kutsui ideaansa vielä lapioksi ja se oli tehty osittain puusta, mutta jostainhan se on aloitettava. Ruggin kehittämän mallin jälkeen monet ovat uudistaneet lumikolaa kevyempään, luistavampaa ja ergonomisempaan suuntaan.

Miten pingviinit löytävät kumppaninsa ja poikasensa?

Pingviinit voivat viettää viikkoja, jopa kuukausia, merellä syömässä, ja silti löytää kumppaninsa ja poikasensa palatessaan maalle. Monilla pingviinilajeilla homma on yksinkertainen: täytyy vain marssia pesäpaikalle. Tilannne on kinkkisempi keisaripingviinillä, sillä ne eivät rakenna pesää, vaan munan hautominen tapahtuu jalkojen päällä ihopoimun sisällä.

Keisaripingviininaaraat suuntaavat muninnan jälkeen merelle koko talveksi ja luovuttavat kallisarvoisen munan siksi ajaksi koiraan huomaan. Kun ne palaavat keväällä kumppaninsa luo, on puolison löytäminen hankala tehtävä, sillä keisaripingviinien lisääntymisyhteiskunnassa on satoja, tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia yksilöitä, jotka kaikki näyttävät lähes identtisiltä.

Kumppani löytyy kutsuhuudon avulla. Se on myös perin uskomatonta, koska lintuja on niin paljon. Kaikilla linnuilla on kaksihaarainen äänielin syrinx, joka mahdollistaa kahden erilaisen äänen päästämisen yhtäaikaa. Tutkijat ovat todenneet, että vaihtelut noissa kahdessa äänessä mahdollistavat yksilöllisen ja tunnistettavan ääntelyn, vaikka pingviinejä olisi tuhansittain.

Voiko kahvilla piristää kukkia?

Moni meistä tarvitsee kupillisen (tai pannullisen) kahvia saadakseen aamuisin silmät auki ja päivän käyntiin. Mutta voiko kahvi piristää myös nuupahtaneita kasveja? Ja toisaalta, onko se hyväksi kukille?

Vastauksena kysymyksiin: riippuu kasvista. Monet puutarhurit laittavat kahvinpuruja esimerkiksi kompostiin, sillä kahvissa on paljon typpeä, joka tekee maaperästä kasveille otollisen. Typpi, samoin kuin kahvin sisältämä magnesium ja kalium, on kasveille tärkeä rakennusaine. Toki kahvinpuruja voi laittaa huonekasvienkin multaan, mutta siinä on suuri homehtumisen vaara.

Siksi kukille kannattaakin lorauttaa suodatettua, nestemäistä kahvia. Mutta ei ehkä omasta kupista, johon on lisätty sokeria tai maitoa, joista jälkimmäisestä kasvit eivät pidä tippaakaan.

Kahvi on hieman hapanta, joten se sopii lannoitteena paremmin happamasta maaperästä pitäville kasveille. Esimerkiksi emäksisestä kasvualustasta pitäville orkideoille kahvia ei kannata antaa. Itse testasin ideaa kaatamalla jäähtyneen kahvinlopun täysin menetetyltä tapaukselta näyttäneelle basilikalle. Vesikin olisi voinut virkistää, mutta jösses, että kahvi antoi nuupahtaneelle yrtille aivan uuden elämän!

🤷‍♀️ Kysele ihmeessä lisää näistä aiheista tai jostain aivan muusta alla olevissa kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme!

Lisää kommentti