Yleistieto
Lukijoiden kysymyksiä: ”Montako valtiota on maailmassa?” -kysymys ei olekaan aivan yksinkertainen
Tällä kertaa lukijoiden kysymyksissä pohditaan muun muassa sitä, montako valtiota on maailmassa. Yllättäen se ei olekaan mikään yksinkertainen yhteenlasku!
Listafriikki etsii vastauksen myös siihen, miksi hevoset kengitetään.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi hevoset kengitetään?
Yksinkertaisuudessaan hevoset kengitetään siksi, että niiden kaviot kestävät työntekoa. Tämä siis on ollut alkuperäinen tarkoitus, kun hevonen yli viisituhatta vuotta sitten kesytettiin ihmisen apulaiseksi.
Hevosen luontaista elinympäristöä ovat kuivat arot, joilla ne saattoivat kulkea laiduntaen jopa 80 kilometriä päivässä. Liikkuminen oli verrattain hidasta, ellei täytynyt paeta pedoilta. Hidasvauhtinen, mutta jatkuva liikkuminen yhdistettynä kuivaan ilmastoon kulutti ja pienensi kavioita luontaisesti tehden niistä tasaisen vahvat ja kovat.
Kesytyksen seurauksena hevoset joutuivat olosuhteisiin, joihin niiden kaviot eivät olleet tottuneet. Ihmisen mukana eläimet siirtyivät kylmempiin ja kosteampiin ympäristöihin, joissa maaperä on pehmeämpää ja märempää. Tähän lisättynä vielä se, että verkkainen ja pitkäkestoinen laiduntaminen vaihtui pelloilla työskentelyyn ja kulkuneuvona toimimiseen, joista jälkimmäisessä vauhti on luontaista liikkumista nopeampaa. Hevoset eivät ole kehittyneet juoksemaan; se on ollut vain tapa päästä karkuun.
Nämä kaikki edellä mainitut seikat johtivat aikoinaan ja edelleen siihen, että hevosten kaviot halkeilevat herkästi. Siksi ihmisen täytyi alkaa suojata työkaverinsa jalkoja. Arkeologisten löydösten perusteella on voitu päätellä, että ensimmäiset hevosenkengät olivat käytössä viimeistään ajanlaskun alun tienoilla.
Montako valtiota on maailmassa?
Kuva: Pixabay
Luulisi, että tähän kysymykseen olisi olemassa yksiselitteinen vastaus. Lasketaan vain kaikki maailman valtiot yhteen ja siinä tulos! Mutta se ei olekaan aivan niin helppoa.
On olemassa useita alueita, tunnetuimpana näistä Kosovo, jotka osa maailmaa (Suomi mukaan lukien) tunnustaa ja osa ei. Sitten on Yhdistyneet kansakunnat, eli YK, johon kuuluu 193 jäsenvaltiota. Näiden joukkoon ei esimerkiksi kuulu Vatikaani, vaikka se virallinen ja kaikkien tunnustama valtio onkin. Edellä mainittu Kosovo ei ole päässyt YK:n jäseneksi, varmasti pitkälti siksi, että Serbia ei ole eikä aio koskaan sitä itsenäiseksi tunnustaa.
Oma lukunsa on Kiinan tasavalta, joka ehkä paremmin tunnetaan nimellä Taiwan. Maailman talousmahti, Kiinan kansantasavalta (eli se, minkä useimmat tuntevat ihan vain Kiinana), puskee yhden Kiinan politiikkaa ja vain kourallisella maailman valtioista on diplomaattisuhteet Taiwaniin – Suomi ei ole yksi näistä. Taiwan kuitenkin täyttää kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkit ja määritelmät.
Joten se, montako valtiota on maailmassa, onkin yllättäen mielipidekysymys. Suomessa kaikkein ”oikein” vastaus lienee 195 eli kaikki YK:n jäsenvaltiot ja niiden lisäksi Vatikaani ja Kosovo.
Lue myös:
Maantieteellinen pähkinä purtavaksi: Mitkä ovat maailman uusimmat valtiot?
Yleistieto
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
Vuoden viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin ja siksi on luvassa faktoja joulukuusta! Kerromme muun muassa sen, miksi joulun lapset ovat todellisia ihmeitä.
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.
Jos olet harvinainen tapaus eli joulukuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Joulukuun 21. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Jousimies. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Kauriita. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Jousimies on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistinen maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat. Kauris kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa.
Minkälaisia henkieläimiä joulukuussa syntyneillä sitten on?
Kuun alkupuoliskon synttärisankarit voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.
Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös joulukuun alussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.
Vaan eivätpä jää Kauriit eksoottisuudessa kakkoseksi, sillä loppukuusta syntyneiden henkieläin on pieni, mutta sitäkin pippurisempi hyppypäästäinen. Hyppypäästäiset ovat afrikkalainen nisäkäslahko, jonka sukulaisuus muihin nisäkkäisiin on epäselvä: niitä on pidetty esimerkiksi sorkkaeläinten, kuten kirahvien ja valaiden, sekä jäniseläinten sukulaisina ja uusimpien tutkimusten mukaan ne saattavatkin kuulua samaan ryhmään norsujen ja merilehmien kanssa. Joka tapauksessa varsin erityisiä pikkuotuksia.
Henkieläimenä hyppypäästäinen symboloi menestystä, vastuullisuutta ja korkeaa työmoraalia. Olet ehkä perhekeskeinen ja käytännöllinen, mutta ulkopuolisille ahkeruus ja menestykseen pyrkiminen saattavat vaikuttaa jopa kylmäkiskoiselta.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Vuoden viimeisen kuukauden syntymäkukkia ovat joulutasetti ja piikkipaatsama eli orjanlaakeri.
Vaikka narsisseihin kuuluvan joulutasetin yhdistäisi ennemminkin kevääseen ja pääsiäiseen, niin kasvin saa käsiteltyä (huijattua) kukkimaan myös jouluna. Valkoiset narsissit symboloivat puhtautta, kunnioitusta ja pyyteetöntä rakkautta.
Piikkipaatsaman kanssa sen sijaan ei tarvitse arpoa: se on todellakin jouluinen kukka. Punamarjainen piikkipaatsama symboloi onnellista perhe-elämää, toivoa, vaurautta ja hedelmällisyyttä. Monissa eri kulttuureissa sitä on käytetty karkottamaan pahoja henkiä. Ison-Britannian alueella piikkipaatsama on suosittu joulunajan koriste, mutta toisaalta paikallisen kansanperinteen mukaan pensaan kaataminen tuo huonoa onnea.
Syntymäkivien kohdalla mennään vahvasti sinisen eri sävyihin, sillä joulukuussa syntyneiden onnenkiviä ovat turkoosi ja tansaniitti.
Turkoosilla on uskottu olevan sekä mieltä että kehoa parantavia voimia. Monessa eri kulttuurissa turkoosin on katsottu tuovan menestystä ja vaurautta sekä onnellisuutta, rauhaa ja turvaa.
Valosta riippuen sinisen ja violetin eri sävyissä hehkuva tansaniitti tuo kantajalleen tyyneyttä ja rauhallisuutta hankalissa tilanteissa. Lisäksi sen uskotaan avaavan yhteyden korkeampaan tietoisuuteen ja parantavan siten vaistoja ja havainnointikykyä.
Joulukuu oli aiemmin talvikuu
Suomenkieliset kuukausien nimet mainittiin ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa. Elokuu ja joulukuu olivat ainoat kuukaudet, joista Agricola käytti eri nimityksiä suomenkielisen kalenterin sisältäneessä kirjassa. Elokuu oli mätekw tai kyuökw eli mätäkuu ja kylvökuu. Joulukuu oli yhtä lailla olosuhteita kuvaavasti talvijkw eli talvikuu.
Ensimmäinen kirjallinen merkintä joulukuusta on peräisin vuodelta 1548 eli todennäköisesti se oli talvikuun kanssa samanaikaisessa käytössä.
Joulukuu on tietenkin saanut nimensä yhdestä vuoden suurimmasta juhlasta eli joulusta. Itse joulu-sana taas on lainattu ruotsin kielestä. Aiemmin kuukauden nimi oli myös ruotsiksi julmånad, mutta se muutettiin monen muun kielen lailla latinasta lainatuksi decemberiksi.
December
Joulukuu on monella kielellä december tai jotain hyvin samantapaista, kuten jo äskeisessä kohdassa mainittiin. December-sana viittaa joulukuun paikkaan vuoden kymmenentenä kuukautena; kymmenen on latinaksi decem. Mutta, mutta: joulukuuhan on vuoden 12. kuukausi!?
Tämä erikoisuus kaikissa loppuvuoden kuukausien nimissä johtuu ikivanhasta kymmenkuukautisesta kalenterista. Sitä käytettiin Rooman valtakunnassa, ennen kuin Julius Caesarin käskystä kehitettiin juliaaninen kalenteri karkauspäivineen.
Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Joulukuu oli siis vuoden kymmenes kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään December. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Joulun lapsi on todellinen ihme
Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että joulukuussa syntyy kaikkein vähiten lapsia; eikä Suomi ole poikkeus. Syitä tähän voi olla monia: perheenlisäystä suunnitellaan niin, että lapsi ei syntyisi pimeänä ja kylmänä vuodenaikana, tai sitten kyse on biologiasta – raskaus ei käynnisty yhtä helposti pitkän talven jälkeen, kun D-vitamiinin tuotanto on alhaisimmillaan vähäisen auringonvalon vuoksi.
Kaikkein vähiten lapsia syntyy jouluaattona ja joulupäivänä, mitä osittain selittää se, että suunniteltuja keisarileikkauksia ja synnytysten käynnistämisiä tehdään pääasiassa vain arkipäivisin.
Vaikka jouluna syntymäpäivien viettäminen saattaakin jossain kohtaa sapettaa, niin muista, että olet todellinen ihme!
Joulukuussa syntyneet pärjäävät hyvin koulussa
Voisi kuvitella, että loppuvuodesta syntyminen olisi ennemminkin haitta luokkatovereihin verrattuna, mutta näin ei ole. Joulukuussa syntyneet ovat kaikkia muita nuorempia, mutta se ei näy koulumenestyksessä negatiivisesti – päin vastoin.
Vaikka alku voi olla vähän hankala, ovat joulukuussa syntyneet keskimääräisesti luokkiensa priimuksia, kun peruskoulu tulee päätökseen.
Ei siis kannata olla huolissaan, kun oma kuusivuotias astuu ekalle luokalle: hän tulee ainakin tilastojen valossa pärjäämään luokkakavereitaan paremmin!
Ehkä tulevaisuudessa siintää ammatti hammaslääkärinä, sillä erään brittitutkimuksen mukaan hammashoidon parissa työskentelee prosentuaalisesti eniten joulukuussa syntyneitä.
Joulukuun lapset ovat aamuvirkkuja
Tutkimusten mukaan joulukuussa syntyneet ovat aamuihmisiä. He tykkäävät herätä aikaisin ja myös nukkumaan mennään aiemmin. Liekö jotain syytä sillä, että he ovat syntyneet vuoden pimeimpänä aikana, jolloin aurinko vain käväisee horisontin yläpuolella – jos sitäkään.
Oli syy mikä tahansa, niin kun muut vielä vetelevät hirsiä, ovat joulukuun lapset jo täydessä tohinassa.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Joulukuussa varmasti aika moni aikoo leipoa. Niille, jotka eivät ole synnynnäisiä jauhopeukaloita, ovat joulukuun 6.-7. päivä kaikkein suotuisinta aikaa tarttua kaulimeen. Ja sehän on mitä parhain ajankohta joulupöydän antimia mietittäessä.
Hammaslääkärissä kannattaa käydä pian leipomisurakan jälkeen 10.-11. päivänä. Ja saman tien siinä voi lopettaa myös tupakanpolton; hampaiden huolto ja savuttomuus menevät muutenkin vähän käsi kädessä.
Jouluaatto on kuukauden paras päivä kastroida eläimiä, joten jos perinteinen joulunvietto ei tunnu omalta jutulta, niin siinä yksi hieman erilaisempi ajanviete.
Lue myös:
Miksi aivastamiseen reagoidaan sanomalla ”Terveydeksi”? Toivotus on sama useilla kielillä ja suomen kieleenkiin se lienee tullut käännöslainana.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi aivastukseen reagoidaan sanomalla terveydeksi?
Monessa maassa aivastaneelle toivotetaan terveyttä. ”Terveydeksi” on hyvin vanhaa perua ja sen sanominen juontaa juurensa aikaan, jolloin hengitystieinfektioista ei koskaan tiennyt, että koituvatko ne kohtaloksi.
Vilustumisen ensioireisiin kuuluva aivastelu ei nykyisin onneksi aiheuta kuolemanpelkoa, mutta aiemmin aivastavalle on haluttu toivottaa terveyttä, kun vakavat taudit olivat paljon yleisempiä. Toivotus oli kuitenkin pohjimmiltaan melko kevytmielinen.
Suomen kieleen ilmaus on todennäköisesti tullut käännöslainana saksankielisestä Gesundheit-toivotuksesta, joka siis suoraan tarkoittaa terveyttä. Myös muun muassa ranskaksi (Santé) ja espanjaksi (Salud) aivastavalle toivotetaan terveyttä.
Tuoreempi ja alkuperältään synkempi sanonta on englannin kielessä käytettävä ”bless you”. Erään teorian mukaan se on tullut ja jäänyt englantiin lainasanontana ajalta, jolloin pahat ruttoepidemiat runtelivat Eurooppaa.
Aiemmin oli yleistä toivottaa aivastavalle onnea, sillä aivastuksen uskottiin poistavan ihmisestä pahoja henkiä. Mutta 500-luvun lopulla paaviksi noussut Gregorius I kehotti kansalaisia rukoilemaan sairaiden puolesta ja määräsi, että onnentoivotukset tulee vaihtaa siunaukseen. Aivastavalle oli siis sanottava ”jumala siunatkoon sinua”. Jos aivastava sattui olemaan yksikseen, täytyi hänen tietenkin huolehtia voinnistaan ja siunata itsensä sanomalla ”jumala minua auttakoon”. Myös Suomessa on siunailtu aivastavia, sillä murteiden historiaa tutkittaessa on ympäri maata löytynyt tietoja siitä, että varsinkin lasten aivastaessa on siunaten pyydelty apua Jeesukselta tai Jumalalta.
Toisen teorian mukaan aivastava henkilö tarvitsi siunausta, koska sielun ajateltiin lennähtävän väliaikaisesti aivastuksen mukana ulos. Siunauksen uskottiin estävän paholaista ottamasta haltuun aivastaneen sieluttoman ruumiin.
Oli syy ja sanonta mikä tahansa, niin vanhoihin uskomuksiin perustuen ihmiset ympäri maailmaa edelleen toivottavat aivastaville terveyttä tai siunausta.
Lue myös:
Yleistieto
Miksi ja miten kiitospäivää juhlitaan? Faktoja ja virheellisiä opetuksia amerikkalaisten suuresta perhejuhlasta
Aina marraskuun neljäntenä torstaina vietetään Yhdysvalloissa suurta perhejuhlaa eli kiitospäivää. Mutta mikä ihme tuo kiitospäivä oikein on ja miksi sitä vietetään?
Jos rapakon taakse ei ole mitään siteitä tai ei ole sattunut viettämään siellä aikaa kiitospäivän ympärillä, on juhlinta tuttua lähinnä televisiosarjoista ja elokuvista. Syödään kalkkunaa ja kerrotaan läheisille, mistä ollaan kiitollisia. Sitähän se pitkälti onkin – siis syömistä, koko pitkän viikonlopun ajan.
Listafriikki kurkistaa kiitospäivän historiaan ja perinteisiin, ja samalla oiotaan myös muutamia väärinkäsityksiä, joita tuohon tärkeään perhejuhlaan liittyy. Eivätkä nuo virheelliset olettamukset ole ainoastaan niiden päässä, jotka eivät kiitospäivää juhli, sillä kiitospäivän alkuperää opetetaan amerikkalaisissakin kouluissa päin mäntyä. Pian selviää, että miten!
Miten kiitospäivä sai alkunsa?
Vuonna 1620 joukko uskonsa vuoksi vainottuja puritaaneja pakeni Englannista Mayflower-nimisellä laivalla uuteen maailmaan Amerikan mantereelle. Noin satapäinen porukka saapui vaikean merimatkan jälkeen nykyisen Massachusettsin osavaltion rannikolle ja pystytti sinne siirtokunnan, jonka perustalle on kasvanut Plymouthin kaupunki. Puritaanit nimesivät uuden siirtokunnan lähtöpaikkansa, Englannissa sijaitsevan Plymouthin, mukaan.
Syksyllä 1621 puritaanit juhlivat onnistunutta sadonkorjuuta yhdessä uusien ystäviensä, paikallisen alkuperäiskansan kanssa. Viljan korjaamiseen osallistuneita wampanoag-heimon jäseniä kutsuttiin juhlintaan ja kaikki istuivat onnellisina nuotion äärellä kalkkunaa syöden. Jumalaa kiitettiin hyvin sujuneesta satokaudesta.
Näin kiitospäivän tarina menee oppikirjojen mukaan.
Mutta totuus on jotain aivan muuta kuin tämä idyllinen kertomus antaa ymmärtää.
Mitä puritaaneille oikeasti tapahtui?
Puritaanit saapuivat uuden maailman rannikolle joulukuussa 1620, mutta talvi oli niin hyytävä, että siirtokunnan perustaminen ei tullut kyseeseen, vaan he viettivät talven Mayflowerilla. Vain alle puolet siirtolaisista selvisi tuosta ensimmäisestä talvesta elossa. Naisia Euroopasta oli lähtenyt matkaan 19, mutta vain viisi oli hengissä kevään tullen.
Kesä toi lupauksen paremmasta ja alkuperäisasukkaiden avustuksella saatiin kasvatettua satoa. Syytä kiitollisuudelle toki oli, mutta varsinaista riemua satokauden päättäneissä kekkereissä ei ollut. Monet perheet surivat edelleen menetyksiä. Kiitollinen sai olla siitä, että oli elossa.
Kiitospäivää, jota ei tuolloin kutsuttu kiitospäiväksi, ei myöskään vietetty marraskuun lopulla, vaan muutamaa kuukautta aiemmin; silloin, kun sato oli saatu korjattua. On myös väärin kutsua vuonna 1621 järjestettyä juhlaa ”ensimmäiseksi”, sillä vuosituhansien ajan Atlantin molemmin puolin oli eri kulttuureissa vietetty sadonkorjuujuhlia.
Miten uudisasukkaat ja wampanoagit kykenivät kommunikoimaan?
Periaatteessa puritaanien ja wampanoag-kansan välille löytyi yhteinen sävel juuri niinkuin oppikirjoissa kerrotaan: Squanto-niminen, englantia osaava patuxet-heimon jäsen toimi tulkkina osapuolten välillä. Patuxetit olivat osa suurempaa wampanoagien klaania. Squanto, viralliselta nimeltään Tisquantum, oli kuin nykypäivän diplomaatti, joka toimi välikätenä myös kaupankäynnissä. Hän myös neuvoi uudisasukkaille toimivimman tavan kylvää maissia ja parhaat kala-apajat. Ja tähän yleensä päättyy tarina Squantosta.
Mutta se on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Herää tietenkin kysymys, että miten mies oikein osasi englantia. No, englantilaiset olivat kaapanneet ja vanginneet hänet vuonna 1614 ja muutaman saarivaltiossa vietetyn vuoden jälkeen hänet myytiin Espanjaan orjaksi. Kun Squanto pääsi vuonna 1619 palaamaan takaisin kotiseudulleen, oli hänen koko heimonsa kuollut eurooppalaisten tuomiin tartuntatauteihin. Hän oli patuxetien viimeinen.
Tästä viimeisenä mainitusta syystä johtuen uudisasukkaita odottivat valmiit pellot viljelyä varten ja rakentamiseen soveltuva, valmiiksi raivattu maasto. Plymouth nousi menehtyneiden patuxetien maille.
Wampanoagien roolista kiistellään edelleen
Yksi asia, josta historioitsijat eivät ole tänäkään päivänä yksimielisiä, on wampanoag-heimon rooli siirtokunnan sadonkorjuujuhlissa. Missään ei ole mainintaa siitä, että uudisasukkaat olisivat kutsuneet paikallisia mukaan juhliin. Toki se kuulostaa historian kirjoissa hyvältä, joten miksipä niin ei kerrottaisi tapahtuneen!?
Wampanoagit kyllä osallistuivat monipäiväisiin pitoihin – se tiedetään sekä heidän omista että puritaanien lähteistä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan wampanoagit olivat tekemässä perinteistä, satokauden jälkeistä kierrostaan naapuriheimojen luona. Se oli tärkeä traditio, kuin nykyajan valtiovierailu, jolla pidettiin yllä hyviä suhteita ja pyrittiin välttämään konflikteja.
Koska wampanoag-päällikkö Massasoit miehineen oli tavannut uudisasukkaat jo keväällä, päätti hän liittää puritaanit tavattavien kansojen joukkoon. Lisäksi wampanoageilla oli omia viljelysmaita aivan puritaanien siirtokunnan läheisyydessä ja kesällä oli tehty jonkun verran yhteistyötä, joten naapurisovun ylläpito oli tärkeää.
Saattaa myös olla, että visiitti Plymouthiin tehtiin silkkaa uteliaisuutta, sillä syömisen lisäksi sadonkorjuujuhlissa pelailtiin ja pidettiin leikkimielisiä sotaharjoituksia. Pyssyjen pauke saattoi houkutella wampanoagit paikalle ja hyvän tahdon eleenä mukana vietiin riistaa; tarkemmin sanottuna viisi peuraa.
Todennäköisesti siis alkuperäisasukkaat ja uudisasukkaat viettivät juhlaa yhdessä, mutta ennemminkin tuttavallisissa kuin ystävällisissä tunnelmissa.
Miten tämän yhden aterian pohjalle rakentui yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä juhlapyhistä?
Kukaan ei tiedä, juhlittiinko Plymouthissa samalla tavalla seuraavana vuonna. Ehkä, sillä satoa toki korjattiin vuosittain.
1600-luvun loppuun mennessä alkuperäiskansan sadonkorjuujuhlat ja kristillisen Jumalan kiittäminen maan antimista olivat sekoittuneet yhdeksi ja samaksi juhlaksi. Plymouthista kiitospäivän viettäminen levisi muihinkin Uuden Englannin, eli Yhdysvaltojen koillisosien, siirtokuntiin. Siitä oli tullut jokasyksyinen perinne.
Kiitospäivän juhlinta sai myös ikäviä piirteitä, sillä 1630-luvulla sitä juhlittiin alkuperäiskansoja vastaan käytyjen sotien voittamisen kunniaksi. Jumalaa kiitettiin veristen taistelujen voitosta. Erityisesti tämä jätetään usein kertomatta, kun kiitospäivän historiaa opetetaan.
Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen kulloinenkin presidentti on julistanut kiitospäivän vietettäväksi oman mielensä mukaan. Välillä sitä on juhlittu helmikuussa, toisinaan myöhään syksyllä ja joskus ei ollenkaan. Vasta 1800-luvulla juhlinta levisi Uudesta Englannista muualla Yhdysvaltoihin, mutta eri osavaltiot viettivät kiitospäivää eri ajankohtina, eikä se ollut yleinen juhla- tai pyhäpäivä.
Ensimmäinen kiitospäivä saattoikin olla kaukana pohjoisessa
Myös Kanadassa vietetään kiitospäivää, mutta ei samana päivänä kuin eteläisessä naapurissa. Kanadalainen kiitospäivä on lokakuun toisena maanantaina.
Vaikka kiitospäivän mielletään alkaneen Yhdysvalloista, niin joidenkin historioitsijoiden mielestä ihka ensimmäistä kiitospäivää vietettiin jo vuosikymmeniä aiemmin kuin puritaanit edes miettivät Atlantin yli seilaamista. Eikä sitä vietetty Plymouthin suunnalla, vaan jäiden keskellä kaukana pohjoisessa.
Arktisen alueen tutkimusmatkailija Martin Frobisher oli ryhmineen etsimässä luoteisväylää eli pohjoista meritietä Euroopan ja Aasian välillä. Vuonna 1578 Frobisher oli jo menettänyt yhden seurueensa laivoista pohjoisen Kanadan jäiseen mereen, mutta pitääkseen ilmapiirin positiivisena hän päätti järjestää miehistölle mukavan hetken yhdessä.
He pysähtyivät jäiden keskelle paikkaan, joka nimettiin myöhemmin Frobisherin lahdeksi. ”Juhla” oli hyvin vaatimaton verrattuna nykypäivän yltäkylläiseen mättämiseen, sillä tarjolla oli vain säännöstelty palanen suolalihaa ja kuivettunutta leipää. Mutta miehet pitivät pienen jumalanpalveluksen, söivät aterian yhdessä ja kiittivät siitä, että olivat vielä hengissä.
Juhlapyhästä on kiittäminen Maijal oli karitsa -runon kirjoittajaa
Kesti vuosisatoja ennen kuin kiitospäivästä tuli Yhdysvalloissa koko kansan juhlapyhä. Juhlasta on pitkälti kiittäminen Sarah Josepha Halea, joka tunnetaan muun muassa naisille suunnatun Godey’s Lady’s Book -lehden päätoimittajana. Toimittajana työskentelyn lisäksi Hale oli kirjailija ja runoilija, jonka tunnetuin teos on Mary Had a Little Lamb -runo. Suomessakin tuota runoa rallatellaan, mutta kotimaisella Maijal oli karitsa -käännöksellä.
Hale aloitti kiitospäivän rummuttamisen jo vuonna 1827 ja kirjoitti vetoomuksia 13 eri presidentille, jotta päivästä tehtäisiin koko maalle yhteinen ja virallinen juhlapyhä. Abraham Lincoln oli viimein se presidentti, joka nappasi Halen ideasta kiinni. Hale esitti asiansa Lincolnille juuri oikeaan aikaan: kiitospäivä voisi olla toimiva tapa yhdistää sisällissodan runtelema maa.
Niinpä Lincoln teki vuonna 1863 kiitospäivästä kansallisen pyhän, jota tuli viettää marraskuun viimeisenä torstaina, ja jolloin kuului kiittää ja ylistää Jumalaa. Yhtenäisyyden tunnetta pyrittiin kasvattamaan ensimmäisestä kiitospäivästä kerrotuilla tarinoilla, joissa kaikki taustasta riippumatta viettivät juhlaa yhdessä.
Kaikkien niiden vuosikymmenten aikana, joina Hale ajoi kiitospäivän sanomaa ylemmille tahoille, juurrutti hän ideaa myös kansalaisten, varsinkin naisten, mieliin. Hän julkaisi reseptejä ja valmiita ateriakokonaisuuksia toimittamassaan lehdessä, joten kun kiitospäivästä vihdoin tuli virallinen juhlapyhä, olivat naiset siihen valmiita. Halen ansiosta kiitospäivän ateria on juuri sellainen kuin se tänäkin päivänä on.
Ensimmäinen kiitospäivän ateria oli hyvin erilainen kuin nykyään
Jos kalkkuna on modernin kiitospäivän aterian tähti, niin sitä se ei ollut vuonna 1621. On totta, että Yhdysvaltain koillisosissa oli tuolloin paljon villikalkkunoita, joten ehkä sitä oli myös tarjolla, mutta paremminkin lisukkeena. Varmaa on se, että perinteisiä kiitospäivän herkkuja – kurpitsapiirakkaa, karpalohyytelöä, maukasta täytettä ja perunaa – ei ensimmäisenä kiitospäivänä syöty.
Pöytään kannettiin sitä, mitä saatavilla oli; suurimmaksi osaksi lihaa. Aikalaisten kirjoitusten mukaan wampanoagit toivat mukanaan viisi peuraa ja puritaanit puolestaan valmistivat maissista leipää ja puuroa, mutta se onkin kaikki, mitä oikeasti tiedetään. Siirtokunnan sijainnin huomioon ottaen aterialla oli hyvin todennäköisesti merenantimia, kuten simpukoita, hummeria ja jopa hyljettä. Nuotiolle päätyi myös lintuja; hanhia, joutsenia sekä muuttokyyhkyjä. Ja ehkäpä muutama kalkkuna.
Jos perheelleen haluaa valmistaa oikein perinteisen kiitospäivän illallisen, niin ehkäpä perunamuusin ja kalkkunan sijaan pitäisi valmistaa hylkeen rasvalla valeltua joutsenta.
Kiitospäivän ajankohta haki paikkaansa vielä melko hiljattain
Viimeinen iso muutos kiitospäivän viettoon tehtiin vuonna 1939, kun Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt siirsi juhlapyhän ajankohtaa. Ihan vain siksi, että ihmiset saataisiin käyttämään enemmän rahaa.
Roosevelt oli huolissaan siitä, että amerikkalaiset eivät ruvenneet tekemään joululahjaostoksia ennen kuin vasta kiitospäivän jälkeen. Niinpä juhlaa aikaistettiin viikolla. Rooseveltin paljon vastustusta saanut muutos teki kuitenkin tehtävänsä ja joulushoppailu alkoi heti kiitospäivän jälkeen – aiemmasta ajankohdasta huolimatta. Toiset kieltäytyivät luopumasta perinteisestä kiitospäivästä ja jonkun vuoden muutamat osavaltiot viettivätkin kahta juhlapyhää.
Rooseveltin suunnitelma avitti taloutta, mutta hillitäkseen äänekkäitä vastustajia hän peukaloi kiitospäivän ajankohtaa vielä kerran. Se tuli olemaan marraskuun neljäntenä torstaina, mutta ei kuitenkaan koskaan kuukauden kahtena viimeisenä päivänä. Julistus oli varmaan sen verran hämmentävä, että kukaan ei enää jaksanut ruveta väittämään vastaan.
Lue myös:
Yleistieto
Suomi on maailman vaikein kieli: 10 yleistä ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 2
Nyt listataan 10 faktaa, joita jaetaan yleisinä totuuksina, mutta jotka eivät pidä paikkaansa. Olemme siis jälleen suosikkipuuhamme äärellä: oikaisemassa virheellisiä uskomuksia ja kertomassa todelliset faktat.
Hiiri rakastaa juustoa. Suomi on maailman vaikein kieli. Lasi on hitaasti valuvaa nestettä.
Siinä vain muutama esimerkki niistä virheellisistä väittämistä, joita Listafriikki lähtee korjaamaan. Näillä oikeilla faktoilla voi tuntea olevansa myytinmurtaja, ja tietysti muiden iloksi päteä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi virheellistä faktaa ja niiden oikaisut voit lukea tästä:
Sushi ei ole raakaa kalaa: 10 tuttua ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 1
6. Hiiret pitävät juustosta
Kuva: Pixabay
Hiirenloukkujen klassikkosyötti on juusto. Tarvitaan vain pieni pala juustoa ja hiiri rientää kaiken unohtaen surman suuhun. Se on kuitenkin virheellinen uskomus, jota viihdeteollisuus – piirretyt etunenässä – vahvistaa.
Kotihiiri on sopeutunut elämään ihmisasumusten liepeillä ja on lähes kaikkiruokainen – nälkäinen hiiri syö melkein mitä tahansa. Joten tietysti hiiri syö juustoa, jos mitään muuta ei ole tarjolla, mutta juusto ei todellakaan ole sille houkutteleva vaihtoehto. Juusto on usein turhan voimakkaan hajuista ja makuista miellyttääkseen hiiriä, ja lisäksi se kuivahtaa nopeasti.
Paras hiirenloukun syötti on yllättäen suklaa, maapähkivävoi tai jokin muu sokeripitoinen, sillä hiiret pitävät kaikesta ruoasta, jossa on runsaasti sokeria. Viljat, siemenet ja hedelmät houkuttelevat niitä myös. Luonnollisessa ympäristössään hiirillä ei ole syötävänä mitään juustoa muistuttavaa, joten se ei ole niille luontaista ravintoa.
Mistä tämä uskomus sitten on peräisin? On mahdollista, että legenda juustoa rakastavista hiiristä on peräisin ajalta, jolloin juustoa säilytettiin kodeissa avoimella hyllyllä. Muut elintarvikkeet olivat purkeissa tai roikkuivat katosta, joten juusto oli ainoa, johon siimahännät pääsivät helposti käsiksi. Siitä on sitten päätelty, että juusto on hiirten herkkua.
Mutta tämä on vain yksi hatara teoria, eikä Listafriikki halua koskaan jakaa todistamatonta tietoa faktana – varsinkaan tällaisella listalla!
Lue myös: Top 10 maailman erikoisimmat juustot – oletko päässyt maistamaan?
7. Lasi on hitaasti liikkuva neste
Lasin sanotaan olevan hitaasti liikkuva neste. Tästä rakenteesta johtuen vanhojen talojen ikkunalasit ovat alhaalta paksumpia. Painovoima on vuosisatojen ajan vetänyt hitaasti virtaavaa lasia alas.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Lasi on amorfinen aine, joka on kiinteän aineen esiintymismuoto, mutta jolta puuttuu järjestäytynyt kiderakenne.
Valuvia, alhaalta paksumpia ikkunalaseja on esitetty jopa koulujen oppikirjoissa esimerkkinä amorfisen aineen käyttäytymisestä, mutta tämä on virheellistä tietoa.
Lasi, kuten muutkin amorfiset aineet, käyttäytyy lyhyellä aikavälillä kiteisen, kiinteän aineen tapaan. Erittäin pitkä ajan kuluessa lasi käy kuitenkin läpi relaksaatioksi kutsutun prosessin. Silloin sen rakenne muistuttaa nestettä. Relaksaatiossa lasin atomit järjestäytyvät hitaasti vakaampaan rakenteeseen. Pidetään huomio sanassa hitaasti.
Aikataulu on tällainen: Yli miljardin vuoden kuluessa lasipalan muoto muuttuu vähemmän kuin yhden nanometrin, joka on noin 1/70 000 ihmisen hiuksen läpimitasta.
Joten urbaanilegenda siitä, että vanhat ikkunat ovat alhaalta paksumpia siksi, että lasi on valunut tai virrannut alas muutamien satojen vuosien ajan, ei ole totta. Se ei ole mahdollista.
Vanhoissa ikkunalaseissa on odotettavissa epätasaisuuksia, sillä vielä 1800-luvulla ne valmistettiin pääosin puhaltamalla ja pyörittämällä lasimassa suureksi levyksi, josta jäähdytyksen jälkeen leikattiin ruutuja. Lasilevy ei ollut paksuudeltaan tasainen. Ikkunalasit asennettiin taloihin siten, että jos lasissa oli paksumpia osia, pyrittiin ne laittamaan alareunaan.
8. Suomi on maailman vaikein kieli
Tämä taitaa olla sellainen virheellinen uskomus, jota me suomalaiset viljelemme mielellämme. Onhan se erityislaatuista puhua äidinkielenä maailman vaikeinta kieltä ja toivottaa sarkastisesti onnea niille, jotka lähtevät tätä mahdotonta kieltä opiskelemaan.
Mutta ei suomi ole yhtään sen vaikeampi tai helpompi oppia kuin mikään muukaan kieli.
Väite siitä, että suomi on maailman vaikein kieli oppia, perustuu suurelta osin 15 sijamuotoon. Pienetkin erot sanapäätteissä muuttavat sanan merkitystä huomattavasti. Lisäksi meidän sanastomme eroaa muista kielistä hyvin paljon. Sanojen lausuminenkin on hankalaa.
Mutta kaikki nämä perusteet suomen kielen vaikeudesta tulevat tiettyjä kieliä äidinkielenään puhuvilta. Lähes koko Eurooppa, Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Australia puhuvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluvia kieliä. Niitä puhutaan myös osassa Aasian maista sekä vähemmistökielinä isossa osassa Afrikkaa. (Yllä olevassa kartassa indoeurooppalaisen kielikunnan levinneisyys Euroopassa ja Aasiassa eri väreillä kuvattuna. Harmaat alueet eivät kuulu kielikuntaan.)
Suomi ei siis kuulu tähän samaan kielikuntaan, joten meillä ei ole lainasanoja lukuun ottamatta juurikaan mitään yhteistä näiden kielten kanssa.
Norjalaisen on siis teoriassa helpompi oppia muun muassa bengalia, kreikkaa, armeniaa, latviaa tai portugalia kuin suomea.
Ja jos mennään vielä tarkemmin siihen, miksi suomen sanotaan olevan maailman vaikein kieli, niin sanojat ovat usein meille tuttujen kielten puhujia. Esimerkiksi ruotsi, saksa ja englanti kuuluvat kaikki kielikunnan sisällä vieläpä samaan kieliryhmään: germaanisiin kieliin. Joten ne ovat rakenteeltaan ja sanastoltaan hyvin samanlaisia. Totta kai sellaista kieltä on helpompi oppia.
Virolainen ei varmasti koskaan sanoisi, että suomi on maailman vaikein kieli oppia, koska kielemme ovat lähisukulaisia ja niissä on paljon samaa.
Kielen vaikeus tai helppous riippuu siis paljon omasta kielitaustasta sekä suhteesta ja kiinnostuksesta kieleen.
Lue myös: Huippumielenkiintoisia faktoja suomen kielestä
9. Puolitetusta kastemadosta tulee kaksi pientä kastematoa
Kuva: Wolfgang Eckert | Pixabay
Virheellinen olettamus siitä, että katkaistusta kastemadosta tulee kaksi pientä matoa, on potaskaa. Jos lieron katkaisee, tulee takapäästä vain kuollut lihanpalanen.
Etupäässä sijaitsevat kastemadon ”aivot” eli hermosolujen keskittymä sekä ”sydän” eli viisi supistuvaa ja verta pumppaavaa suonta. Koska nämä elimet puuttuvat takapäästä, on regeneraatio mahdoton.
Etupää sen sijaan voi selvitä, jos katkaisu on tehty lisääntymiselimet sisältävän klitellumin jälkeen. Klitellum eli satula on lieron muuta ruumiista paksumpi osa, joka löytyy ainoastaan aikuisilta yksilöiltä. Jos tämä osa on mukana, voi liero kasvattaa uuden takapään. Mutta vaikka kaikki elintärkeä olisi tallella, niin varmasti ei etupääkään selviä hengissä.
Myytti on todennäköisesti peräisin siitä, että tietyt laakamadot kykenevät huikeaan regeneraatioon, jossa pienestäkin eläimen palasesta voi kehittyä kokonainen uusi yksilö. Kastemadot eivät kuitenkaan eläinkunnassa kuulu laakamatojen pääjaksoon, eivätkä ole niille sen läheisempää sukua kuin me ihmisetkään.
10. Onnenkeksit tulevat Kiinasta
Kuva: Pablo Jimeno | Pixabay
Kiinalaisessa ravintolassa saa jälkkäriksi onnenkeksin. Onnenkeksi on pieni ja rapsakka leivonnainen, jonka sisältä paljastuu sanonnan sisältävä paperilappunen. Tähän asti ollaan ihan totuudenmukaisessa tarinassa. Kunhan syömässä ollaan jossain muualla kuin Kiinassa. Kiinalaiseen ravintolaan liittyvä onnenkeksi on tuntematon Kiinassa, eikä keksi ole sieltä lähtöisin.
Onnenkeksit ovat todennäköisesti lähtöisin Japanista, josta ne levisivät Yhdysvaltojen länsirannikolle 1900-luvun alussa. Keksien arvellaan tulleen Amerikan mantereelle japanilaisten siirtolaisten mukana. Nämä siirtolaiset perustivat länsirannikon suuriin kaupunkeihin, Los Angelesiin ja San Franciscoon, ravintoloita, mutta tarjoilivat niissä enemmänkin kiinalaisen keittiön antimia. Sen uskottiin uppoavan amerikkalaisiin paremmin. Siinä samalla pidettiin kuitenkin omasta kulttuurista onnenkeksit. Hiljalleen myös maahan tulleet kiinalaiset ravintolayrittäjät omaksuivat japanilaisten perinteen.
Kun Yhdysvaltojen japanilaistaustaiset ihmiset eristettiin toisen maailmansodan aikana, leimattiin onnenkeksit kokonaan kiinalaisiksi. Osaltaan siksi, että moni japanilainen ravintola joutui sulkemaan ovensa, ja toisaalta siksi, että mistään japanilaisesta ei sopinut pitää.
Sodan jälkeen onnenkeksien taustasta ruvettiin käymään kilpailua, kun sekä amerikanjapanilaiset että amerikankiinalaiset omivat keksejä itselleen. Vuonna 1983 asiasta mentiin ihan oikeuteen asti. Tuomari totesi, että nykyaikaiset onnenkeksit kehitettiin vuosisadan alussa San Franciscossa, mutta kieltäytyi määrittämästä niille alkuperäistä kansallisuutta.
Lue ensimmäinen osa: Sushi ei ole raakaa kalaa: 10 tuttua ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 1
Lue myös:
Nykyään kaikki tieto maailmassa on käden ulottuvilla. Silti virheellistä faktaa hyvinkin arkipäiväisistä ja yleisistä asioista jaetaan totuuksina. Nyt oikaistaan näitä vääriä olettamuksia!
Härkä vihaa punaista. Sushi on raakaa kalaa. Kiinan muuri näkyy avaruuteen.
Siinä vain muutama esimerkki niistä virheellisistä väittämistä, joita Listafriikki lähtee korjaamaan. Näillä oikeilla faktoilla voi tuntea olevansa myytinmurtaja, ja tietysti muiden iloksi päteä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi virheellistä faktaa ja niiden oikaisua voit lukea tästä:
Suomi on maailman vaikein kieli: 10 yleistä ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 2
1. Härkä vihaa punaista väriä
On täysin virheellistä faktaa väittää, että härkä vihaa punaista väriä. Se ei pidä paikkaansa, sillä naudalla, kuten itseasiassa useimmilla nisäkkäillä, on dikromaattinen näkö. Ihmisen verkkokalvolla on kolmea erityyppistä tappisolua, jotka aistivat väriä. Härällä on vain kahta, joten se ei erota punaista samalla tavalla kuin me.
Myytti härän palavasta vihasta punaista väriä kohtaan on tietenkin peräisin härkätaisteluista, joissa matadori heiluttaa punaista vaatetta kiukkuisen härän edessä. Tämä virheellinen fakta on niin syvälle juurtunut, että jotkut pelkäävät mennä punaisissa vaatteissa kesäisen laitumen lähelle, jos sielä on sonneja.
Mutta ei hätää: Härällä ei ole mitään punaista väriä vastaa.
Perinteinen härkätaistelu jakaantuu kolmeen osaan, joissa kahdessa ensimmäisessä matadorilla on suuri viitta, capote, joka on yleensä toiselta puolelta keltainen ja toiselta puolelta purppura. Värillä ei ole väliä, sillä härkä kimpaantuu viitan liikkeestä.
Kolmanteen ja viimeiseen näytökseen matadori ottaa punaisen muletan, joka on tikkuun kiinnitetty pienempi viitta. Muleta on punainen muutamastakin syystä: väri luo lisää dramaattisuutta taistelun huipennukseen ja kirkas väri erottuu areenan korkeimmallekin penkkiriville. Ja tietenkin se merkittävin syy – härän veri ei erotu punaisesta vaatteesta.
2. Sushi tarkoittaa raakaa kalaa
Monelle sushi on yhtä kuin raaka kala, mutta näin ei kuitenkaan ole. Pieniksi paloiksi leikattu raaka kala ja muut meren antimet on nimeltään sashimi.
Sushi on japanilainen perinneruoka, jossa on toki usein raakaa kalaa tai muita mereneläviä, mutta ei välttämättä. Sushi voi olla myös kasvisruokaa tai kala kypsennettyä, ja tällöinkin kyseessä on aito sushi.
Internetin ihmeellinen maailman ”tietää” kertoa, että sushi on riisiviinietikalla maustettua riisiä. Tämäkään ei ole paikkansapitävää faktaa. Etikalla maustettu riisi on nimeltään sumeshi.
Sushissa on aina sumeshia, sillä se on annoksen määrittävä elementti. Täytteenä tai päällysteenä voi sitten olla kalaa, lihaa, äyriäisiä, kananmunaa tai kasviksia; valmis ruokalaji riiseineen ja höysteineen on nimeltään sushi.
Lue myös: Omenan siemenet sisältävät tappavaa myrkkyä – 10 kiehtovaa ja yllättävää faktaa ruoasta
3. Kiinan muuri näkyy avaruuteen
Yleisen myytin mukaan Kiinan muuri on ainoa ihmisen tekemä rakennelma, jonka voi nähdä avaruudesta paljaalla silmällä. Jos tuota väitettä koskaan rupeaa oikein tosissaan miettimään, niin myytin saa murrettua erittäin nopeasti ilman sen suurempaa taustatyötä.
Miksi Kiinan muuri olisi ainoa rakennelma, joka näkyy avaruuteen? Vaikka se onkin useita tuhansia kilometrejä pitkä, on sillä leveyttä vain noin 8 metriä. Jos näin kapea rakennelma erottuisi, niin silloinhan kaikkien talojenkin pitäisi erottua. Tällä logiikalla astronautin pitäisi kyetä bongaamaan helposti esimerkiksi Turun tuomiokirkko ja sen vieressä virtaava Aurajoki. Tai ihan mitä tahansa!
Edes kiinalaiset avaruuslentäjät, taikonautit, eivät ole väittäneet, että muuri näkyisi avaruuteen.
Voimakkaasti suurentavalla kaukoputkella Kiinan muuri on heikosti nähtävissä Kansainväliseltä avaruusasemalta – aivan samalla tavalla kuin lukemattomat muutkin asiat Maassa.
Yllä olevassa satelliittikuvassa (pinta-ala 12×12km) muurin voi nähdä kulkemassa vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan kapeana mustana viivana. Kyllä, suunta meni oikein, sillä toisin päin (vasemmasta yläkulmasta oikealle alas) kulkee paljon paremmin erottuva joki.
4. Lintu hylkää poikasensa, jos niissä on ihmisen hajua
On olemassa yleisesti tunnettu varoitus siitä, että linnunpoikasiin tai linnunpesässä oleviin muniin ei saa koskea, koska niihin tarttuu ihmisen haju, joka sitten saa emon hylkäämään ne välittömästi. Tämä ei kuitenkaan ole totta.
Linnuilla on varsin heikko, yleinen hajuaisti, ja ne tunnistavatkin poikasensa muilla aisteillaan. Esimerkiksi talon katolla olevasta lokinpesästä tippuneen poikasen voi huoletta siirtää turvallisempaan paikkaan, kunhan emo näkee toimituksen ja kuulee poikasensa.
(Joillakin linnuilla on toki erittäin tarkka, mutta spesifinen hajuaisti. Esimerkiksi haaskoja ravinnokseen käyttävä kalkkunakondori löytää syötävää nimenomaan hajun perusteella. Niitä houkuttelee tietty yhdiste, metyylimerkaptaani, jota erittyy mätänevästä orgaanisesta aineesta. Mutta muille hajuille nämä haaskalinnut eivät ole herkkiä.)
Linnut satsaavat paljon aikaa ja energiaa pesänrakennukseen, munimiseen, hautomiseen ja poikasten ruokkimiseen, joten ei olisi evolutiivisesti järkevää hätkähtää pienistä hajuista ja jättää jälkikasvua heitteille.
Turhaan pesillä ei kuitenkaan kannata penkoa, sillä vaikka haju ei hetkauta vanhempia, saattavat ne joissain tilanteissa hylätä munia sisältävän pesän jatkuvan häirinnän ja petojen uhan vuoksi. Mutta kun poikaset ovat kuoriutuneet, pitävät linnut sitkeästi huolta pienokaisista vaaroja uhmaten.
Ja loppukaneettina todettakoon, että jos luonnossa kohtaa minkä tahansa eläimen poikasen, niin sitä ei ole syytä lähteä käpälöimään.
5. Kaikki yötaivaalla näkyvät tähdet ovat jo kuolleita
Tämä on ilmeisesti hyvin yleinen harhaluulo. Tätä sanotaan opetettavan myös koulussa. Väitteen mukaan kaikki tai ainakin suurin osa niistä reilusta 5000 tähdestä, jotka yötaivaalla näkyvät, ovat jo sammuneet eli kuolleet, eivätkä enää lähetä valoa. Koska valolla kestää kauan aikaa matkata Maahan, on meidän näkemämme valo peräisin jo sittemmin sammuneista tähdistä.
Herää kysymys, että entäs oma Aurinkomme. Sehän on tähti ja säteilee valoa, eikä ole onneksi sammunut.
Tähän ei tietenkään löydy selitystä, koska näkemys on virheellinen.
Maasta käsin näkemämme tähdet ovat kaikki alle 4000 valovuoden päässä meistä, mikä on avaruuden mittakaavalla melko lähellä. Ne kaikki sijaitsevat Linnunradalla; meidän omassa galaksissamme.
Koko Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä, joista kuolee arvioiden mukaan 52 kappaletta vuosisadassa eli yksi kappale 1,9 vuodessa.
Tämä vauhti tarkoittaa sitä, että meidän näkemistämme muutamasta tuhannesta tähdestä yksi kuolee noin kerran 10 000 vuodessa.
Joten todennäköisesti kaikki yötaivaalla tuikkivat tähdet ovat täysissä voimissaan vielä pitkän aikaa.
Lue ensimmäinen osa: Suomi on maailman vaikein kieli: 10 yleistä ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 2
Lue myös:
Yleistieto
Marraskuun lapset ovat pessimistisiä atleetteja: Faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä
Tällä listalla on luvassa faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä! Pian muun muassa selviää, että mistä marraskuu on saanut nimensä ja miten tässä kuussa syntyminen saattaa vaikuttaa terveyteen.
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.
Jos olet marraskuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Marraskuun 22. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Jousimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Skorpioni on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.
Jousimies taas on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistisia maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat.
Minkälaisia henkieläimiä marraskuussa syntyneillä sitten on?
Skorpionit voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolehtijoiksi ja suojelijoiksi.
Marraskuun lopun synttärisankarit sen sijaan voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.
Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös marraskuun lopussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.
Lue myös: 10 ihmisten hylkäämää ja eläinten valtaamaa paikkaa
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Marraskuussa syntyneiden onnenkukka on kiintymystä, rakkautta ja iloa symboloiva krysanteemi.
Kiinassa ja Japanissa krysanteemi nähdään nuoruuden symbolina ja kansanperinteen mukaan terälehti viinilasin pohjalla on luvannut pitkää ja tervettä elämää. Kiinassa krysanteemin uskotaan estävän harmaantumista. Euroopassa krysanteemi on perinteinen hautajaiskukka, sillä sen on ajateltu ilmentävän surua.
Syntymäkiviä marraskuussa on kaksi: monissa eri väreissä esiintyvä topaasi ja kellertävä sitriini.
Topaasin on uskottu tuovan kantajalleen suojelusta, ja aikoinaan tästä korukivestä tehtyjä amuletteja pidettiin vasemmassa kädessä, jotta kantaja olisi turvassa mustalta magialta. Tyynyn alle laitettu topaasi on pitänyt painajaiset loitolla. Kodinkin on voinut topaasilla suojata, sillä kiven on uskottu suojelevan onnettomuuksilta ja tulipaloilta.
Antiikin Kreikassa topaasin uskottiin antavan voimia ja afrikkalaiset samaanit ovat käyttäneet topaasia parantavissa rituaaleissa. Topaasin parantavia voimia on toki käytetty muuallakin, ja sillä on hoidettu niin ruoansulatusongelmia kuin niveltulehdustakin.
Sitriinin on uskottu pitävän sisällään auringon energiaa, joten se tuo kantajansa elämään iloa ja onnellisuutta. Ennen muinoin sen ajateltiin suojaavan käärmeenmyrkyltä, pahoilta ajatuksilta ja sydänsuruilta. Sitriinillä uskottiin myös olevan rauhoittava vaikutus.
Marraskuu on kuoleman kuukausi
Onko lukijoiden joukossa Mokoma-faneja? Joka tapauksessa, yhtyeellä on kappale nimeltään Marras, joka alkaa sanoilla: ”Maa makaa martona kohmeessa”. Marto tarkoittaa lisääntymiskyvytöntä ja hedelmätöntä, marras taas kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Sanat sopivat yhteen, sillä marraskuussa luonto kuolee, tai ainakin monien kasvien maanpäälliset osat kuolevat. Ne ovat silloin myös martoja, eli eivät lisäänny.
Marras-sana on lainautunut suomen kieleen samasta indoiranilaisen kantakielen kuolemaa tarkoittavasta sanasta, josta on johdettu myös muun muassa englannin mortal, latinan mors ja espanjan muerte. Yhdessä maailman vanhimmassa kielessä, sanskritissa, mara tarkoittaa kuolemaa ja marta kuolevaista.
Kuolema liittyy marraskuuhun muutenkin kuin luonnon vuosittaisen kierron vuoksi. Kansanuskomuksen mukaan manalan portit ovat tuolloin auki ja kuolleiden henget eli martaat pääsivät liikkumaan elävien keskuuteen.
Kristinuskon myötä ajankohta on saanut uuden nimen ja merkitys on hieman muuttunut, mutta edelleen pyhäinmiestenpäivää vietetään marraskuun taitteessa. Aiemmin se oli aina marraskuun ensimmäisenä päivänä, mutta nykyään Suomessa pyhäinpäivän ajankohta vaihtelee, jotta se osuu lauantaille.
November
Marraskuu on monella kielellä november (tai hyvin lähellä sitä). November-sana viittaa marraskuun paikkaan vuoden yhdeksäntenä kuukautena; yhdeksän on latinaksi novem. Hämmentävää, sillä marraskuuhan on vuoden 11. kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen marraskuu oli siis vuoden yhdeksäs kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään November. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Marraskuussa syntyneet ovat ikätovereitaan urheilullisempia
Marraskuussa syntyneet ovat useiden eri tutkimusten mukaan keskimäärin vahvempia ja fyysisesti parempikuntoisia kuin ikätoverinsa. Tämä todettiin esimerkiksi Essexin yliopistossa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa, jossa testattiin koululaisten aerobista kuntoa, puristusvoimaa ja alavartalon lihasten vahvuutta.
Marraskuussa syntyneet päihittivät muut kaikilla osa-alueilla ja erityisen suuri ero oli keväästä ja alkukesästä syntyneisiin. Tutkijoiden mukaan tästä on kiittäminen auringonvaloa ja D-vitamiinia, joille odottava äiti on raskauden puolivälin jälkeen altistunut enemmän. Kunnon annos D-vitamiinia raskauden viimeisinä kuukausina tarkoittaa vauvalle vahvoja luita ja lihaksia.
Näin marraskuussa syntyminen vaikuttaa sairastumisriskiin
Mitä pidemmälle vuodessa mennään, sitä suuremmaksi kohoaa riski aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin. Marraskuussa syntyneillä on kaikkein korkein riski ADHD:lle.
Marraskuun synttärisankareilla on keskimääräistä korkeampi riski kärsiä hengityselinsairauksista, hedelmättömyydestä ja neurologisista häiriöistä. Toisaalta sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riski on merkittävästi pienentynyt syksyllä, erityisesti marraskuussa, syntyneillä. Riski sairastua vaikeaan masennukseen on niin ikään alhaisin marraskuussa syntyneillä.
Toisaalta marraskuussa syntyneet ovat vuonna 2005 julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan kaikkein pessimistisimpiä. Kaikista kuukausista juuri marraskuussa syntyneet kokevat olevansa epäonnisia. Näin ei tietenkään välttämättä ole, mutta tutkimuksen mukaan marraskuun lapsilla lasi on useimmiten puoliksi tyhjä.
Raskaudenaikainen D-vitamiinin saanti on tässäkin kohtaa selittävä tekijä: niin kohonneissa kuin alentuneissa riskeissä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tulokset olisivat kuukausien suhteen päinvastaisia: siellä on kesä ja eniten auringonvaloa silloin, kun meillä on talven pimeät kuukaudet.
Näistä ei kuitenkaan missään nimessä kannata huolestua, sillä syntymäkuukauden rooli terveyteen on isossa kuvassa varsin pieni. Asiaa tutkineen Nicholas Tatonettin mukaan riskit kohoavat sen verran vähän, ettei tulevien vanhempien kannata sen vuoksi yrittää suunnitella sopivaa ajankohtaa vauvan syntymälle, eikä kenenkään tarvitse menettää yöuniaan sen takia, että olisi sattunut syntymään tiettynä kuukautena.
Muut asiat, kuten ruokavalio, liikunta ja stressitaso, painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Mutta ketä muka kiinnostaa tuollaisten asioiden suunnittelu, kun voi lyödä kalenteriin parhaat päivät eläinten kastroimiselle!? Marraskuussa kuohinta on syytä suorittaa 25.-27. päivä. Hammaslääkärille on marraskuussa syytä suunnata 13. tai 14. päivänä, jonka jälkeen on kolme suotuisaa päivää astella avioliiton auvoiseen satamaan.
Nämä päivämäärät perustuvat kuukalenteriin eli siihen, missä eläinradan merkissä Kuu kulloinkin taivaalla on. Myös Kuun vaiheet ja planeettojen keskinäinen asettuminen otetaan huomioon.
Esimerkiksi juuri ennen marraskuun täysikuuta (eli 6. päivää) on syystä tai toisesta kaikkein paras hetki hiusten värjäämiselle. Eli kipin kapin kampaajalle!
Marraskuun 20. päivänä on uudenkuun vaihe eli se ajankohta, jolloin Aurinko valaisee Maasta katsottuna Kuun vastakkaisen puolen. Kuu näyttää meille siis täysin pimeältä. Silloin ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan valoa, vaan maanviljelijän almanakan mukaan tämä uusikuu antaa parhaat lähtökohdat retkeilylle.
Jos kuitenkaan telttailu ei pimeinä öinä houkuttele, niin aina voi jäädä kotiin ja suoristaa hiuksia. Senkin taataan onnistuvan ”kuuttoman” taivaan alla.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii tällä kertaa sitä, että miksi elokuvateatterissa napostellaan nimenomaan popcornia – se ei kuitenkaan kotona ole se kaikkein yleisin herkuteltava.
Jatkamme myös saman leffaherkun ympärillä, kun selvitämme, että paukkuvatko muutkin kuin maissinjyvät.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi leffassa napostellaan nimeomaan popcornia?
Se on muuten hauska ilmiö, että vaikka kotiin ei ikinä ostaisi popcornia naposteltavaksi, löytää sitä itsensä elokuvateatterin penkistä paukkumaissit sylissä. Miksi juuri popcorn on niin tiukassa liitossa leffateattereihin?
Tämä juontaa juurensa Yhdysvaltoihin ja New Yorkin pörssin romahdukseen vuonna 1929, mikä suisti koko maailman lamaan. Toki popcornin kaupallinen historia oli alkanut jo aiemmin, sillä 1890-luvulla sitä kaupiteltiin erilaisissa tapahtumissa ja luonnollisena jatkumona myös elokuvateattereissa, joita alkoi avautua 1900-luvun alussa.
Keksijä Charles T. Manley kehitti vuonna 1925 sähköisen popcorn-automaatin ja sai myytyä niitä elokuvateattereihin. Suosio kasvoi jo edellä mainitun laman aikana, sillä edullinen popcorn oli ainoa herkku, johon yhdysvaltalaisilla oli talousahdingon aikana varaa.
Popcornin ja muiden naposteltavien myyminen oli myös elokuvateattereiden tapa paikata laman aiheuttamia tulonmenetyksiä, sillä katsojamäärät luonnollisesti romahtivat. Lopullisesti popparit löivät itsensä läpi toisen maailmansodan aikana, jolloin Yhdysvalloissa oli puutetta sokerista, jota ei popcorniin tarvita.
Täydellinen liitto elokuvien ja popcornin välillä oli tullut jäädäkseen!
Kesällä 2021 ainakin Suomessa ympyrä sulkeutui, kun Finnkino otti käyttöön uuden säännön, jonka mukaan sen teattereissa ei enää saa syödä omia eväitä. Finnkinon kaupallinen johtaja Hannele Wolf-Mannila kertoi Helsingin Sanomien jutussa eväskiellon johtuvan koronapandemian aiheuttamista tulonmenetyksistä ja lisätulojen tarpeesta.
Syyt olivat siis täysin samat, kuin lähes 100 vuotta sitten. Ja vaikka koronapandemia on jo mennyttä elämää, ovat omat eväät edelleen kiellettyjä.
Paukkuvatko muut kuin maissinjyvät?
Jatketaan popcornin parissa vielä toisen kysymyksen ja vastauksen verran: Onko olemassa muita kasveja, joiden jyvät paukkuvat samalla tavalla kuin maissin?
Ja vastaus kuuluu, että kyllä on! Mutta poksahtaminen vaatii juuri oikeanlaisen hedelmän, jota heinäkasvien kohdalla kutsutaan jyväksi. Kun jyvän sisällä oleva kosteus kuumennettaessa höyrystyy ja laajenee, antaa kuori jossain vaiheessa räjähtäen periksi. Ja sitten vain herkuttelemaan!
Kaikilla heinäkasveilla jyvän sisällä olevan kosteuden ja sen ulkokuoren vahvuuden suhde ei ole optimaalinen poppareiden valmistukseen, mutta esimerkiksi kvinoaa, hirssiä ja amaranttia eli revonhäntää voi laittaa pannulle poksumaan. Koossa kaikki muut kalpenevat maissin rinnalla, mutta eikö sitä joskus voisi vaikka yllättää vieraat minipoppareilla?
Näitä ei kuitenkaan vielä taida olla tarjolla mikroon heitettävinä pusseina, joten kypsennys on tehtävä perinteisesti kattilassa. Silmiään pitää kyllä varoa, sillä pienestä koostaan huolimatta nämä paukkuvat jyvät lentävä yhtä kauas ja samalla voimalla kuin maissi!
Lue myös:
Uusi kuukausi on juuri pyörähtänyt käyntiin, joten on aika pamauttaa tiskiin faktoja lokakuusta. Selvitämme muun muassa se, mitä astrologia kertoo lokakuun lapsista ja missä he ovat tieteen näkökulmasta vahvoilla muihin ikätovereihinsa nähden.
Tuttuun tapaan tiedossa on tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Esimerkiksi kaikkien tietovisojen ystävät ovat saattaneet törmätä hämmentävään kysymykseen lokakuun vallankumouksen ajankohdasta – vaikuttaa kompakysymykseltä! Tällä listalla selvitämme, että miten se tapahtuikin marraskuussa.
Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet lokakuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Lokakuussa 23. päivään mennessä syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Vaakoja. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Vaaka kuuluu ilmamerkkeihin. Ilmamerkin alla syntyneet elävät ennemmin järjellä kuin tunteella ja nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Lokakuun lopulla syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Skorpioni on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.
Ainakin horoskooppien perusteella lokakuun eri aikoina syntyneet ovat siis täysin toistensa vastakohtia!
Mites on niiden henkieläinten laita?
Kuun alkupuolella syntyneiden Vaakojen henkieläin on uskollinen susi. Sudet ovat diplomaattisia idealisteja, joista löytyy myös romanttinen ja kekseliäs puoli. Susi on joukkuepelaaja, mutta myös luontainen johtaja.
Skorpionit taas voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolenpitäjiksi ja suojelijoiksi.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Lokakuussa synttäreitään juhlivien onnenkiviä ovat turmaliini ja opaali.
Lähes kaikissa sateenkaaren väreissä esiintyvän turmaliinin on perinteisesti uskottu pitävän kantajansa tyynenä vaikeissa tilanteissa ja tuovan muutenkin rauhaa ja levollisuutta. Se on myös sanottu torjuvan negatiivisia tunteita kuten kateutta ja vihaa.
Toisenkin lokakuun syntymäkiven eli opaalin (kuvassa) on uskottu rauhoittavan mieltä. Lisäksi sen voimien väitetään parantavan silmätulehduksia, vahvistavan muistia ja edistävän luovuutta. Mineraalin rakenteen järjestäytyminen saa aikaan sen, että opaali heijastaa värejä kirjavasti. Värileikin ansiosta sen onkin sanottu kätkevän sisäänsä kaikkien värillisten kivien positiiviset voimat.
Lokakuun syntymäkukkia ovat samettikukka ja kosmoskukat. Samettikukat symboloivat positiivisuutta, mutta toisaalta ne on tietyissä maailmankolkissa yhdistetty kuolemaan. Erityisesti Meksikossa ja muissa Väli-Amerikan maissa samettikukilla on perinteisesti koristeltu vainajien hautoja sekä kotialttareita kuolleiden päivänä. Día de Muertos on kuitenkin riehakas karnevaali, joka eroaa suomalaisten hartaasta pyhäinpäivästä. Monissa kulttuureissa kirkkaan oranssit ja keltaiset samettikukat symboloivat auringonsäteitä, joiden uskotaan tuonpuoleisessa ohjaavan eroon joutuneita rakkaita jälleen yhteen.
Kosmoskukat symboloivat järjestystä ja tasapainoa sekä rauhaa ja seesteisyyttä. Kosmoskukkien nimen alkuosa tarkoittaa järjestäytynyttä maailmankaikkeutta, joten symboliikka on siinäkin mielessä kohdallaan.
Niillä uskotaan olevan monia parantavia voimia ja ne tuovat myös hyvää onnea. Onpa kosmoskukkien aikoinaan uskottu houkuttelevan puutarhoihin keijuja.
Lue myös: Kuuluisat huijaukset – 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat
Mistä lokakuu-sana on peräisin
Lokakuun nimi viittaa suoraan kyseisen kuukauden olosuhteisiin: on märkää ja kuraista. Tästä kertovat myös lokakuun vanhat nimitykset loskakuu, ruojakuu ja likakuu. Nyt kun katselee ikkunasta ulos, niin oikein sopivilta nimiltä vaikuttavat kaikki!
Lokakuu on talveen varautumisen kuukausi, joka esimerkiksi Saksassa tunnettiin aiemmin nimellä Weinmonat, viitaten viininkorjuuseen. 1600-luvun alkupuolella lokakuu oli myös ruotsin kielessä vinmånad. Virallisesti lokakuusta ei kuitenkaan tullut suomen kielellä viinikuukautta, vaikka Saksassa opiskellut Mikael Agricola vuoden 1544 Rucouskiriassaan neuvoikin syömään ja juomaan hyvin. Tässä muutama ote Rucouskirian ohjeista lokakuulle:
Winamariat nyt poijmetan. Viinirypäleet nyt poimitaan.
Paijska teuran otzan cangi. Paiskaa teuraan otsaan kanki.
Telle kwlla kelpa keijtetty fleski szöde. Tällä kuulla kelpaa keitettyä sianlihaa syödä.
Joo winan wtista, sille se percka rumin. Juo uutta viiniä, sillä se puhdistaa ruumiin.
October on viittaus entiseen paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena
Lokakuu on monella kielellä october (tai hyvin lähellä sitä). October-sana viittaa lokakuun paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena; kahdeksan on latinaksi octo. Mutta hetkinen – lokakuuhan on kymmenes kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen lokakuu oli siis vuoden kahdeksas kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään October. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Lokakuun vallankumous olikin marraskuussa
Venäjän vallankumous vuonna 1917 kaatoi Venäjän keisarikunnan ja liittyy vahvasti myös Suomen itsenäistymiseen. Vallankumous käynnistyi jo helmikuun vallankumouksella, joka kuitenkin tapahtui maaliskuussa. Myöhemmin samana vuonna bolševikit syrjäyttivät väliaikaisen hallituksen, ja tämän lokakuun vallankumouksen seurauksena syntyi Neuvosto-Venäjä ja muutamaa vuotta myöhemmin Neuvostoliitto. Mutta lokakuun vallankumous tapahtuikin marraskuussa!
Helmikuun ja lokakuun vallankumousten ajankohtien ja nimitysten välillä on tosiaan erikoinen ristiriita – miksi niitä ei ole nimetty tapahtumakuukausien – maaliskuun ja marraskuun – mukaan?
Syynä on juliaaninen kalenteri, joka Venäjällä oli käytössä vuoteen 1918 saakka. Ortodoksinen kirkko kuitenkin käyttää tuota kalenteria edelleen.
Lokakuun vallankumous kulminoitui pääkaupunki Pietarissa suoritettuun vallankaappaukseen, joka tapahtui 6.–8. marraskuuta. Vielä silloin Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan nuo päivät olivat 24.–26. lokakuuta.
Millaisia ovat lokakuussa syntyneet?
Lokakuussa syntyneet ovat vuoden muina aikoina syntyneitä parempikuntoisia ja atleettisempia.
International Journal of Sports and Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa testattiin 10–16-vuotiaiden lasten fyysistä kuntoa, ja syksyllä –erityisesti loka- ja marraskuussa– syntyneet menestyivät merkittävästi muita ikätovereitaan paremmin.
Tutkijoiden mukaan syynä tähän saattaa olla sikiöaikainen D-vitamiinin saanti. Äidin raskauden keski- ja loppuvaiheilla saama auringonvalo ja sitä kautta runsas D-vitamiinin määrä vaikuttavat todistetun positiivisesti lapsen luiden ja lihasten vahvuuteen. Juuri tästä samasta syystä loppukesällä ja syksyllä syntyneet ovat keskimääräistä pitempiä – niin vauvoina kuin aikuisinakin.
Syntymäkuukaudella on terveyden kannalta muutakin merkitystä. Lokakuussa syntyneillä on tutkimusten mukaan keskimääräistä korkeampi riski sairastua hengitystieinfektioihin ja astmaan. Toisaalta lokakuun lapsilla on vahvat ja terveet sydämet, ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on kaikkein pienin.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Jos pohdit tekemistä esimerkiksi tälle kuluvalle viikonlopulle, niin almanakka suosittelee hillojen ja hyytelöiden tekemistä. Ensi viikon alussa on lokakuun paras hetki lopettaa tupakointi, hankkiutua eroon tuholaisista ja aloittaa uusi ruokavalio, jos tarkoituksena on vähentää elopainoa. Jos taas tavoitteena on kasvattaa massaa, niin ruokavalio kannattaa panna uusiksi lokakuun 23. päivänä.
Avioliiton auvoiseen satamaan kannattaa lipua joko 19. tai 20. päivä, ja heti sen jälkeen on kolme suotuisaa päivää eläinten astuttamiselle sekä siiderin ja oluen panemiselle.
Lue myös:
-
#vainsuomijutut20 tuntia sittenTorille! 10 elokuvien ja sarjojen kohtausta, joissa Suomi mainittu
-
Yhteiskunta3 päivää sitten
Suomalaiset eivät aluksi ymmärtäneet kalenterin luukkujen ideaa – 10 mielenkiintoista faktaa joulukalentereista
-
Yleistieto1 viikko sitten
Miksi ja miten kiitospäivää juhlitaan? Faktoja ja virheellisiä opetuksia amerikkalaisten suuresta perhejuhlasta
-
Yleistieto5 päivää sitten
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
