Elämäntapa

Shoppailuterapiaa – 10 maailman suurinta ostoskeskusta

Julkaistu

Tässä ovat maailman kymmenen suurinta ostoskeskusta. Et ikinä arvaa missä ykkönen sijaitsee!!

Nykypäivän standardeilla ei enää riitä, että ostoskeskus on täynnä kauppoja. Niissä täytyy olla viihdykettä yhden tai jopa kahden kaupungin verran.

Ei ehkä tule yllätyksenä, että suurimmat ostoskeskukset sijaitsevat Aasiassa ja eritoten Kiinassa. Mutta ykköstä ei varmaan monikaan arvaa! 

Listafriikki laittoi kauppakeskukset järjestykseen vuokrattavan liikealan perusteella, joten siksi esimerkiksi Arabiemiraateissa sijaitseva Dubai Mall ei mahdu kymmenen suurimman joukkoon, vaikka se onkin lattiapinta-alaltaan maailman toiseksi suurin ja siksi ansaitsee erityismaininnan. Dubai Mallissa on muun muassa vesimäärältään maailman suurin akvaario, pari huvipuistoa, luistinrata ja liikkeitä yli 1200. 

Mutta mennäänpä sitten siihen kymmenen kärkeen! Tässä ovat maailman suurimmat ostoskeskukset; oletko käynyt vinguttamassa Visaa jossakin näistä?

10. Isfahan City Centre, Iran

Iranilaisessa Isfahanin kaupungissa sijaitsee 465 000 neliömetriä liiketilaa omaava kauppakeskus, joka kiilaa juuri ja juuri kymmenen suurimman joukkoon. Sillä on hallussaan yksi ennätys, sillä sen seinien sisällä on maailman suurin ostoskeskusmuseo. Museossa on näytteillä yli 7000 vuotta vanhoja esineitä ja sen tarkoitus on esitellä Iranin historiaa muulle maailmalle. 

Vuonna 2012 valmistuneessa kauppakeskuksessa on noin 750 liikettä, viiden tähden hotelli, teemapuisto törmäilyautoineen ja sisävuoristoratoineen, seitsemän salin elokuvateatteri ja valtava näyttelyhalli. 

Advertisement

Jos tämä kauppakeskus yllätti sijoituksellaan ja maantieteellisellä sijainnillaan, niin lisää on luvassa!

9. SM Seaside City Cebu, Filippiinit

Filippiinit on jättimäisten kauppakeskusten luvattu maa! Vaikka aivan kärkisijoille ne eivät nousekaan, mahtuu kymmenen suurimman joukkoon kolme filippiiniläistä ostosparatiisia. SM Supermalls -kauppakeskusketjulla oli vuoden 2019 lopulla Kiinassa seitsemän ja Filippiineillä 74 ostoskeskusta, joiden lisäksi 25 oli rakenteilla. Ketjun 81 kauppakeskuksessa vierailee yhteensä hieman yli 4 miljoonaa ihmistä, päivittäin.

SM Seaside City Cebu on suurin, pääkaupunki Manilan ulkopuolella sijaitseva kauppakeskus. Se avattiin marraskuussa 2015, ja siitä tuli 30 hehtaariin alueelle levittäytyvän toimisto- hotelli- ja asuinalueen, SM Seaside Complexin, näyttävä kruununjalokivi. Kauppakeskuksen keskellä on 150 metriä korkea torni, jossa on useita ravintoloita ja 360 asteen näkymät Cebun kaupunkiin. Noin 800 liikkeen lisäksi viihdykettä on tarjolla luisteluradan, keilahallin, suuren leikkipuiston ja vesipuiston muodossa.

8. SM Megamall, Filippiinit

Vuonna 1991 Manilaan avattu SM Megamall on viime vuosina kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Sen yli tuhat liikettä houkuttelevat viikonloppuisin paikalle yli 50 000 kävijää, joten vaikka tilaa on hulppeat 474 000 neliömetriä, voi kanssashoppailijoita olla tungokseksi asti.

SM Megamallin katon alla on sekä luksusbrändien lippulaivamyymälöitä, että perus henkkamaukat, ravintolamaailmasta löytyy useampia Michelin-tason ravintoloita ja shoppailun keskellä voi rauhoittua kauppakeskuksen omassa kappelissa (kuvassa).

Laajasta viihdepuolesta nostettakoon esille olympiakokoinen luistelukaukalo, 14-ratainen keilahalli sekä taidegalleria. Kauppakeskuksen erikoisuus on Filippiinien ulkoministeriön suurin sivukonttori, jossa ihmiset voivat uusia ja hakea passeja. 

7. SM City North EDSA, Filippiinit

SM City North EDSA avattiin Suur-Manilan alueelle vuonna 1985, ja se on SM Supermalls -ketjun pääkauppakeskus. Suurin se ei ole, mutta järjestyksessään ensimmäinen. Tuolloin 35 vuotta sitten keskuksen koko ei ollut päätä huimaava, vain 120 000 neliömetriä (joka oli muuten silti suurempi kuin yksikään kauppakeskus Suomessa).

Vuonna 2006 sitä alettiin laajentamaan voimakkaasti ja alkuperäisen rakennuksen ympärille on kohonnut viisi lisäsiipeä. Lisäosista kahdessa on toimistotiloja ja kaksi on pyhitetty parkkitilaksi. 

Advertisement

Yksi monikerroksinen lisäsiipi, alkuperäisen rakennuksen lisäksi, on täynnä kauppoja, ravintoloita ja viihdettä, muun muassa IMAX-elokuvateatteri ja keilarata.

Lähes 500 000 neliömetrin kokoista SM City North EDSA:a pidetään katolla sijaitsevine puistoineen, jokineen ja vesiputouksineen yhtenä maailman kauneimmista kauppakeskuksista.

6. ICONSIAM, Thaimaa

ICONSIAM on Bangkokin uusi ylpeyden aihe. Chai Phraya -joen rannalle marraskuusssa 2018 avautunut yli 500 000 neliömetrin kokoinen kompleksi sisältää itseasiassa kaksi kauppakeskusta, joista IconSiam on suunnattu ”tavallisille” kuluttajille ja IconLuxe niille, joilla on pinkka normaalia paremmassa kunnossa. 

Kauppakeskusten yhteyteen on rakennettu kaksi asumiskäyttöön tarkoitettua kerrostaloa, joista tuli 70- ja 52-kerroksisina kaupungin korkeimmat rakennukset. Ulkona ja sisällä on valaistuja vesisuihkuja ja -putouksia, keskuksessa on pari hotellia, Thaimaan ensimmäinen Apple Store, 14 salin elokuvateatteri ja sisälle rakennettu, thaimaalaista perinnettä kunnioittava, kelluva kauppa-alue, jossa myyjät ovat kirjaimellisesti veneillä vedessä (kuvassa). Myös kulttuuria on tarjolla, sillä kauppakeskuksessa on sekä thaimaalaista että kansainvälistä taidetta esittelevä galleriakäytävä.

5. CentralPlaza Westgate, Thaimaa

Aivan Bangkokin miljoonakaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsee CentralPlaza Westgate -ostoskeskus, jonka kuusi kerrosta pitävät sisällään yli 1000 liikettä ja kunnioitettavan 12 salin elokuvateatterin. Se oli vuonna 2015 valmistuessaan Thaimaan toiseksi suurin kauppakeskus.

CentralPlaza Westgate ei olisi listalla ilman vuoden 2017 lisäystä, joka nosti sen aivan suurimpien kauppakeskusten kärkeen. Tuolloin kompleksiin nimittäin rakennettiin maailman viidenneksi suurin IKEA-tavaratalo, mikä luonnollisesti laajensi pinta-alaa merkittävästi.

Advertisement

4. SM City Tianjin, Kiina

SM City Tianjin sijaitsee nimensä mukaisesti Tianjinin kaupungissa, Pohjois-Kiinan suurimmalla vapaakauppa-alueella. Se on jo useaan otteeseen mainitun filippiiniläisen SM Supermalls -ketjun suurin kauppakeskus ja tunnettu näyttävästä arkkitehtuuristaan: yläpuolelta katsottuna futuristinen kompleksi muistuttaa kukkaa.

Yli 2500 liikkeen lisäksi sisältä löytyy erilaisia teemapuistoja lapsille, koripallokenttiä, luistelurata ja parkkihalli yli 8000 autolle. Ilmeisesti SM Supermall -ketjulla on sellainen periaate, että se ei ole kauppakeskus eikä mikään, jos sisällä ei pääse luistelemaan!

Vuonna 2016 avattu kauppakeskus nousi heti valtavaan suosioon loistavan sijaintinsa vuoksi alati kasvavassa ja kehittyvässä Tianjinissa (toisin kuin listan seuraavat kiinalaiset megakeskukset).

3. Golden Resources Mall, Kiina

Noin 600 000 neliömetriä liiketilaa sisältävä, vuonna 2004 valmistunut Golden Resources Mall Pekingissä piti suurimman kauppakeskuksen titteliä hallussaan vuoden verran. Sitten oman maan kilpailija pyyhälsi ohitse. 

Golden Resources Mall rakennettiin nollapisteestä valmiiksi 20 kuukaudessa, ja vain neljä päivää valmistumisen jälkeen juhlittiin jo avajaisia suurin menoin. Pääomistajan visiona oli rakentaa maailman väkirikkaimman maan pääkaupunkiin veroisensa vetonaula turisteille, ja ajatuksena oli, että noin 50 000 ihmistä vierailisi keskuksessa päivittäin.

Tavoite ei aivan täyttynyt, sillä pitkän aikaa kävijöitä oli vain 20 tunnissa. Saa olla melko pitkä päivä, että tuolla vauhdilla tulee 50 000 täyteen. 

Advertisement

Ongelmaksi muodostui tavaroiden hinta, sillä lähinnä turisteille suunnatun keskuksen liikkeet myivät tuotteitaan moninkertaisesti kalliimmalla hinnalla, kuin samat kaupat muualla Pekingissä. Tavallisia kiinalaisia keskukseen oli aivan turha odottaa. Vaikka tietämättömät, paksulla lompakolla varustetut turistit olisivatkin voineet pistää ranttaliksi, ei kukaan eksynyt harvaan asutulla laitakaupunkialueella sijaitsevaan kauppakeskukseen.

Meno on kuitenkin viime vuosina hiljalleen kiihtynyt, sillä jatkuvasti kasvava Peking on laajentunut siinä määrin, että Golden Resources Mall lasketaan jo nykyään kuuluvaksi kantakaupunkiin.

2. New South China Mall, Kiina

New South China Mall Kiinassa piti maailman suurimman kauppakeskuksen paikkaa lähes 15 vuotta. Sen vuokrattava liikeala on hurjat 660 000 neliömetriä eli reippaat kuusi kertaa enemmän kuin Lempäälän Ideaparkissa, joka on Suomen suurin ostoskeskus.

Valtavan kompleksin rakennutti vuonna 2005 Kiinan pikanuudelikuningas Alex Hu, joka halusi pistää oman kotikaupunkinsa Dongguanin maailmankartalle. Keskuksessa on seitsemän erilaista aluetta, jotka on rakennettu mukailemaan tunnettuja kansainvälisiä kaupunkeja. Pariisista muistuttaa kopio Riemukaaresta ja Venetsia on tuotu sisätiloihin kanaalin ja gondolien muodossa. Houkuttimeksi rakennettiin myös suuri vuoristorata. 

Liikkeitä South China Malliin mahtuu yli 2300, mutta… Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä. Keskelle maaseutua, kauas Dongguanin keskustasta rakennettu ostoskeskus ei täyttynytkään niinkuin Hu oli olettanut. Huonot liikenneyhteydet ja ympärille nousevat tehtaat eivät houkutelleet jälleenmyyjiä, joten vain kymmenesosa liiketilasta oli vuokrattuna avajaisten aikaan. Ihmiset tulivat lähinnä syömään länsimaalaisiin pikaruokaravintoloihin kuten KFC:en ja McDonald’siin.

Ja tilanne vain paheni: vähäisetkin liikkeet lähtivät asiakaskadon vuoksi yksi kerrallaan ja vuonna 2011 käytössä oli vain 1 % liikealasta. Kauppakeskus saikin ei-niin-mairittelevan tittelin maailman suurimpana aavekauppakeskuksena.

Advertisement

Kymmenen vuoden kituuttamisen jälkeen keskus remontoitiin (ei sillä, että se olisi kulutuksesta mennyt huonoon kuntoon) vastaamaan enemmän paikallisten asukkaiden vaatimuksiin. Ei enää niin luksusta, vaan koko perheen shoppailupaikka elokuvateattereineen ja huvipuistolaitteineen. Parin viime vuoden aikana keskus on alkanut täyttymään ja ainakin markkinointiryhmän mukaan ”kaikki liikkeet on vuokrattu, eikä yhtään tyhjää tilaa ole jäljellä”. Ehkä mukana on pientä värikynää…

1. Iran Mall, Iran

Kun Teheraniin noussut Iran Mall avattiin vuonna 2018, oli siellä 700 liikettä, yli 200 ravintolaa, 67 000 nidettä käsittävä puistomainen kirjasto, 12 IMAX-teatterin elokuvakompleksi, museo, lukuisia taidegallerioita, perinteinen iranilainen basaari, 2000-paikkainen teatteri, kolme luksushotellia, sisähuvipuisto, pysyvä autonäyttely, ja 3000 henkilöä vetävä konferenssitila. Jos shoppailu Iran Mallissa kuulostaa painajaismaiselta, voi vierailija aina paeta kauppakeskuksen ytimeen istutettuun puistoon rauhoittumaan.

Mutta se oli vasta ensimmäinen vaihe. 

Tänä vuonna lopullisesti valmistuvassa keskuksessa on tilaa yli 2500 liikkeelle. Sen katolla on liikuntakeskus, johon kuuluu muun muassa uima-altaita, tenniskenttiä, luistelurata sekä kävely- ja pyöräilyreittejä.

Maailman suurin kauppakeskus on 1,95 miljoonan neliömetrin kokoinen. Yli kolme kertaa isompi, kuin kakkoseksi tipahtanut New South China Mall. Iran Mallin kärkisijaa ei varmaankaan kukaan ole hetkeen uhkaamassa. 

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä  tai somekanavissamme ⬇️⬇️ onko shoppailu yksi mielipuuhistasi vai aiheuttivatko nämä kauppakeskukset viluväreitä vain huonolla tavalla. 

Advertisement
Advertisement

Elämäntapa

Miten ja miksi intohimoinen kielisuudelma liittyy Ranskaan?

Julkaistu

Tässä artikkelissa pohdimme sitä, että miksi intohimoinen kielisuudelma on toiselta nimeltään ranskalainen suudelma.

Miksi kielisuudelma on toiselta nimeltään ranskalainen suudelma? Intohimoisen suukottelun kutsumanimen alkuperä on tällä kertaa Listafriikin suurennuslasin alla.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi ja miten kielisuudelma liittyy Ranskaan?

Ranskalaiseksi suudelmaksi sanotaan pusua, joka ei ole mikään pieni muiskaus. Intohimoiseen kielisuudelmaan viitattiin Euroopassa, myös Ranskassa, alunperin firenzeläisenä suudelmana, jonka juuret epäilemättä ovat Italiassa. Mutta miten ja miksi pusuttelun osoite vaihtoi maasta toiseen? Termi on kuitenkin tunnettu ja käytetty ympäri maailmaa.

Todennäköisesti kyse on vain mielikuvasta ja ranskalaisten intohimoisesta maineesta. Monessa muussa maassa saatettiin 1900-luvun alussa jopa hieman karsastaa ranskalaisten estotonta tunteiden osoittamista ja heitä pidettiin (tai he olivat) seksuaalisesti vapautuneempia. Ranskalainen suudelma nousi ihmisten huulille 1920-luvulla ja nimi on sen jälkeen pitänyt oman paikkansa.

Erään teorian mukaan laukaisevana tekijänä oli ensimmäinen maailmansota. Ranskassa olleet amerikkalaiset ja brittiläiset sotilaat todistivat ranskalaisten häpeilemättömän intohimoisia rakkaudenosoituksia ja veivät sitten viestin – ja samalla myös tavan – kotimaihinsa. Tai sitten ulkomaalaiset sotilaat olivat tehneet lähempää tuttavuutta ranskalaisten neitojen kanssa…

On siellä varmaan tyttöystävät ja vaimot olleet ihmeissään, kun sotilaat palasivat kotiin ja nappasivat heitä kaikkien nähden intohimoiseen suuteloon!

Intiassa kielisuudelma on muuten englantilainen suudelma. Elokuvissa oli alkujaan kiellettyä näyttää suutelemista – Intiassa siis – ja ensimmäiset tällaiset hellyydenosoitukset nähtiin englanninkielisessä elokuvassa vuonna 1926. Siitä siis nimitys.

Myöskään Ranskassa kielisuudelmia ei kutsuta ranskalaisiksi suudelmiksi. Rakkaalla lapsella on kuitenkin ranskankielellä monta nimeä. Rouler une pelle tarkoittaa kirjaimellisesti ja suoraan suomennettuna lapion rullaamista, rouler un patin tarkoittaa yleisesti rullailua ja un baiser amoureux on rakastajan suudelma. Siinä vain muutama esimerkki ranskalaisista kielisuudelmista.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Lisko, kenguru ja lintuhämähäkki: Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – osa 2

Julkaistu

Emotionaalinen tukieläin voi olla vaikkapa lisko, kenguru tai vaikkapa hämähäkki. Tässä top 10 erikoisimmat eläinlajit, jotka toimivat korvaamattomina apureina.

Suomessa on varsin harvinaista tavata emotionaalinen tukieläin, mutta muun muassa Yhdysvalloissa niiden määrä on valtava. Minkälainen otus tällainen apuri sitten on?

No, jos puhutaan eläinlajista, niin se voi olla mitä tahansa koirasta alligaattoriin ja hämähäkistä ankkaan.

Jos puhutaan siitä, mitä emotionaalinen tukieläin tekee, niin se voi esimerkiksi rauhoittaa omistajaansa paniikkikohtauksen hetkellä tai lievittää yksinäisyyttä.

Lemmikkien tiedetään muun muassa auttavan masennuksesta kärsiviä, mutta onko mikä tahansa karvakuono tai matelija emotionaalinen tukieläin? Ainakaan vielä nämä eläimet eivät ole saaneet virallista luokittelua palveluseläiminä, mikä saattaa johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi näkövammaisen koulutettu opaskoira saa lain mukaan olla sisällä kahvilassa, mutta ahdistusta lievittävä gekkolisko sen sijaan ei.

Listallakin tulee esille monessa kohtaa, miten emotionaalinen tukieläin saattaa aiheuttaa ongelmia, koska sillä ei ole virallista tunnustusta.

Otetaan alun kysymys uudelleen: Minkälainen otus emotionaalinen tukieläin voi olla? Listafriikki keräsi erittäin kirjavasta joukosta ne kaikkein yllättävimmät lajit.

Ja vaikka tällä listalla vähän ihmetelläänkin näitä erikoisia tukieläimiä, niin emme missään nimessä vähättele kenenkään tarvetta avustuseläimelle.

Lista on jaettu kahteen osaa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – mukana muun muassa riikinkukko ja alligaattori! Osa 1

Kukko

Kukko emotionaalisina tukieläimenä voi helpottaa omistajan tuskaa ja ahdistusta, mutta toisaalta aiheuttaa näitä samoja tunteita naapureissa.

Yhdysvaltain Plymouthissa asuva Laura Ceurvels taisteli vuonna 2018 Little G -nimisen lemmikin ja tyttärensä puolesta oikeudessa asti, sillä lintu rauhoitti läsnäolollaan, kun tyttö alkoi tuntea ahdistuneisuutta. Kukon tarjoama apu oli niin merkittävä, että teini-ikäisen tyttären lääkitystä oli pystytty vähentämään.

Naapureiden mitta oli kuitenkin täyttynyt, sillä kukko teki muutakin, kuin toimi tukieläimenä. Se nimittäin käyttäytyi kuin kukko eli rupesi kiekumaan aamuvarhaisella – kukonlaulun aikaan.

Monessa Massachusettsin osavaltion kaupungissa – Plymouth mukaan lukien – kanojen pitäminen on laitonta. Pääsyynä ovat lintujen kantamat virustaudit, jotka voivat levitä ihmiseen, mutta myös metelöinnillä on kielloissa oma osansa.

Lakipykälistä huolimatta oikeus päätti asia Ceurvelsin hyväksi ja Little G sai naapureiden harmitukseksi jäädä perheeseen.

Lintuhämähäkki

Jep, nimenomaan ne lintuhämähäkit eli maailman isoimmat hämähäkit. Myös tarantula-nimellä tunnetut lintuhämähäkit ovat joillekin korvaamattomia tukieläimiä, vaikka monissa muissa ihmisissä ne aiheuttavat pelkoa.

Jos hämähäkki on vaaraton ja säyseä, voi sen kädessä pitäminen rauhoittaa, mutta usein vain sen puuhien seuraaminen helpottaa. Hämähäkit eivät ainakaan nykytiedon valossa kiinny omistajaansa samalla tavalla kuin ”tavalliset” tukieläimet kuten vaikkapa koirat. Käsittely voikin aiheuttaa hämähäkille turhaa stressiä.

Mutta läheisyys ei aina ole se ratkaiseva asia, sillä esimerkiksi hämähäkin terraariosta huolehtiminen ja eläimen touhujen katsominen voivat rauhoittaa mieltä ja antaa muuta ajateltavaa pahan olon hetkellä.

Oman elämän hallinta ja itsestä huolta pitäminen voivat toisille olla jatkuvaa kamppailua, joten lemmikki, joka ei vaadi paljoa, saattaa olla täydellinen kumppani. Tarantulasta voi saada myös erittäin pitkäikäisen kaverin, sillä tiettyjen lajien naaraat elävät jopa kaksikymmenvuotiaiksi.

Kenguru

Vuonna 2015 Yhdysvaltojen Beaver Damissa poliisi sai hälytyksen McDonald’s-pikaruokaravintolaan. Paikalle saapuneen poliisin Rick Dahlin mukaan tehtävä oli hänen urallaan ainutlaatuinen.

Eräs Mäkkärin asiakas oli tehnyt nimettömän valituksen naisesta, joka oli tullut ravintolaan kengurun kanssa. Dahl kertoi kengurun poikasen olleen vilttiin käärittynä vauvan turvaistuimessa. Nainen kertoi kengurun olevan emotionaalinen tukieläin, joka auttaa häntä ahdistuksen käsittelyssä. Naisella oli esittää myös lääkärintodistus.

Dahlin mukaan nainen pahoitti ensin mielensä, mutta suostui sitten lähtemään kengurunsa kanssa pois ravintolasta.

Kenguruita on kerran jos toisenkin bongattu myös lennoilla – silloin kun emotionaaliset tukieläimet pääsivät koneeseen ilman erityistä seulaa. Näistä ongelmista ja niistä johtuvasta lakimuutoksesta voit lukea lisää listan ensimmäisessä osassa.

Sika

Sikojen tiedetään olevan älykkäitä ja herkkiä elämiä, mutta niiltä puuttuu koirille luontainen halu miellyttää ihmistä. Siksi possun kouluttaminen voi olla hankalaa, vaikka se oppiikin hyvin nopeasti. Sika voi kuitenkin olla erinomainen emotionaalinen tukieläin ja varsinkin pienikokoisemmat minipossut voivat hyvinkin elää sisätiloissa; halutessaan sika oppii sisäsiistiksi.

Sika tukieläimenä voi kuitenkin kuumentaa tunteita eikä niitä ole aina päästetty omistajansa kanssa muun muassa lentokoneeseen. Johtuen usein siitä, että eläin on ylittänyt tukieläimelle määritetyn painorajan – minipossukin voi painaa yli 50 kiloa.

Ja juuri tuon painoinen on yhdysvaltalaisen Wyverne Flattin minisika nimeltään Ellie. Vuoden 2021 lopusta saakka Flatt on käynyt oikeustaistelua sen puolesta, että saisi pitää Ellien itsellään. Vastapuolella vat asuinpaikkakunta Canajoharien viranomaiset, joiden mukaan Ellie kuuluu maatilalle eikä kenenkään sohvalle rapsuteltavaksi.

Flattille Ellie on tärkeä tukieläin ja rakas perheenjäsen, joka on auttanut häntä selviämään avioerosta sekä äidin kuolemasta. Flatt hankki Ellien vuonna 2018, jolloin minipossu oli todellinen minipossu – miehen omien sanojen mukaan ”suurin piirtein kengän kokoinen”.

Canajoharien kylän päättäjien mukaan Flatt rikkoo osavaltion lakia, sillä maatilan eläimiä ei saisi pitää taajaman rajojen sisäpuolella. Monet pitävät Ellietä myös terveysriskinä. Flatt kertoo lemmikkipossunsa olevan täysin sisäsiisti ja äärettömän viisas, paljon älykkäämpi kuin hänen koiransa. Lisäksi Flattilla on sairaanhoitajan kirjoittama todistus siitä, että Ellien ansiosta hän on voinut jättää masennuslääkkeet kokonaan.

Lopullista päätöstä tapauksesta ei ole vielä tehty, mutta historia ei lupaa Flattin ja Ellien kannalta hyvää. Esimerkiksi vuonna 2018 Indianassa ja vuonna 2019 Buffalossa omistajat joutuivat luopumaan possuistaan, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä.

Parta-agama

Parta-agama on Suomessakin yksi suosituimmista lemmikeistä – mitä tulee siis liskoihin. Se on säyseä ja seurallinen eläin, joka ei kuitenkaan varsinaisesti kaipaa käsittelyä. Käsittely voi pahimmillaan aiheuttaa liskolle stressiä ja muita ongelmia.

Mutta jotkut yksilöt kuitenkin sietävät käsittelyä paremmin ja tällöin ne voivat hyvinkin toimia emotionaalisina tukieläiminä. Toisaalta rauhoittava vaikutus voi syntyä myös lasin takaa seuraamalla; samalla tavalla kuin lintuhämähäkkien kohdalla.

Teksasilainen Megan Curran on saanut terveydenhuollosta virallisen tunnustuksen parta-agamalleen ja Chief-niminen lisko kulkee nuoren naisen mukana erityisen kortin kanssa. Chiefin kortti kertoo eläimen olevan töissä.

Curran sai Chiefin teini-ikäisenä sairastuttuaan masennukseen. Piinaavat ahdistuksen tunteet olivat seurausta vuosikausia jatkuneesta koulukiusaamisesta, mutta lemmikin avustuksella Curran voi paremmin. Chief kulkee hänen mukanaan kaikkialle ja tulee olemaan vielä pitkään osa elämää, sillä parta-agamat saavuttavat helposti jopa 15 vuoden iän.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – mukana muun muassa riikinkukko ja alligaattori! Osa 1

Julkaistu

Nyt listataan erikoisimmat emotionaaliset tukieläimet, jotka auttavat ja tuovat lohtua omistajilleen.

Suomessa emotionaaliset tukieläimet ovat vielä varsin harvinaisia, mutta muun muassa Yhdysvalloissa niiden määrä on valtava. Minkälainen otus emotionaalinen tukieläin sitten on?

No, jos puhutaan eläinlajista, niin se voi olla mitä tahansa koirasta alligaattoriin ja hämähäkistä ankkaan.

Jos puhutaan siitä, mitä emotionaalinen tukieläin tekee, niin se voi esimerkiksi rauhoittaa omistajaansa paniikkikohtauksen hetkellä tai lievittää yksinäisyyttä.

Lemmikkien tiedetään muun muassa auttavan masennuksesta kärsiviä, mutta onko mikä tahansa karvakuono tai matelija emotionaalinen tukieläin? Ainakaan vielä nämä eläimet eivät ole saaneet virallista luokittelua palveluseläiminä, mikä voi johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi näkövammaisen koulutettu opaskoira saa lain mukaan olla sisällä kahvilassa, mutta ahdistusta lievittävä gekkolisko sen sijaan ei.

Emotionaaliset tukieläimet ovat aiheuttaneet keskustelua ja konkreettisia tekoja muun muassa Yhdysvaltain lentoliikenteen osalta, mutta palataan siihen hieman myöhemmin.

Otetaan alun kysymys uudelleen: Minkälainen otus emotionaalinen tukieläin voi olla? Listafriikki keräsi erittäin kirjavasta joukosta ne kaikkein yllättävimmät lajit.

Ja vaikka tällä listalla vähän ihmetelläänkin näitä erikoisia tukieläimiä, niin emme missään nimessä vähättele kenenkään tarvetta avustuseläimelle.

Lista on jaettu kahteen osaa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäisen osan voit lukea tästä: Lisko, kenguru ja lintuhämähäkki: Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – osa 2.

Alligaattori


Viisi vuotta sitten Yhdysvaltain Pennsylvaniassa asuva Joseph Henney kävi elämässään läpi synkkää ajanjaksoa. Läheisiä ystäviä ja perheenjäseniä menehtyi useita lyhyen ajan sisään ja Henney sairastui masennukseen. Lääkkeitä hän ei kuitenkaan halunnut lääkärin suosituksista huolimatta syödä. Apu löytyi lopulta hyvin erikoisesta kaverista.

Floridalainen ystävä, joka työskentelee eläinten pelastajana, toi tuolloin Henneylle puolimetrisen alligaattorin poikasen, josta tuli nopeasti rakas lemmikki. Wally-nimen saaneen alligaattorinsa kanssa Henney leikki muun muassa kuurupiiloa ja olo rupesi kohenemaan ryminällä.

Henney on onnistunut lääkärinsä avulla rekisteröimään Wallyn virallisesti emotionaaliseksi tukieläimeksi. Lupa pitää kuitenkin uusia vuosittain, koska onhan Wally nykyään lähes 170-senttinen peto. Vaaraa siitä ei Henneyn mukaan kenellekään ole: ”Wally ei pure. Se kieltäytyy puremasta mitään elävää. Emme oikein tiedä miksi niin on.”.

Henney ei ole ainoa, jota Wally auttaa, sillä ihmiset matkustavat pitkienkien matkojen takaa halaamaan erityislaatuista tukieläintä. ”Wally on kuuluisa halauksistaan ja se ihan oikeasti yrittää lohduttaa, koska se aistii ihmisten tunteet.”, kertoo Henney The Guardian -lehdelle.

Lisäksi kaksikko kiertää kouluissa ja erilaisilla leireillä kertomassa matelijoista yleisesti ja tukieläiminä. Matkustus tapahtuu kuitenkin maateitse, sillä Henney ei ole edes kysynyt lentoyhtiöiltä mahdollisuudesta hypätä Wallyn kanssa koneeseen: ”Alligaattorit tuskin soveltuvat lentomatkustajiksi samalla tavalla kuin monet muut tukieläimet.”.

Riikinkukko

Vuonna 2018 kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti yhdysvaltalaisella Newarkin lentokentällä patsastellut riikinkukko. Se kuului eräälle naismatkustajalle, joka ilmoitti Dexter-nimisen linnun olevan emotionaalinen tukieläin.

Kaksikko oli matkalla Los Angelesiin, mutta reissu tyssäsi heti alkuunsa, vaikka Dexterille oli ostettu oma lippu ja istumapaikka. United Airlines -lentoyhtiö kieltäytyi ottamasta riikinkukkoa lennolle, sillä se ylitti tukieläimille määritetyt koko- ja painorajat. Lisäksi naiselta puuttui virallinen dokumentti, joka olisi vahvistanut riikinkukon tosiaan olevan tukieläin.

Lentoyhtiö julkaisi pian tiedotteen, jonka mukaan tilanne oli selitetty matkustajalle kolmesti ennen kuin tämä oli edes saapunut lentokentälle. Nainen ei kuitenkaan ollut välittänyt ohjeistuksesta. Kun asiaa oli vatvottu lentokentällä kuuden tunnin ajan, tyytyi matkustaja kohtaloonsa: hän keräsi kimpsunsa, kampsunsa ja riikinkukkonsa ja suuntasi auton nokan kohti Los Angelesia.

Käärme

Sanoiko joku Snakes on a Plane? Samuel L. Jacksonia tuskin kukaan on soittanut apuihin, vaikka aikamoista härdelliä käärmeet ovatkin lentokoneissa aiheuttaneet. Ja nimenomaan monikossa käärmeet, sillä kyseinen matelija ei ole mikään erityisen harvinainen tukieläin. Muille matkustajille luikertelevat otukset ovat aiheuttaneet paniikkia ja ahdistusta, joten useiden valitusten jälkeen muun muassa Delta-lentoyhtiö kielsi vuonna 2018 käärmeiden tuomisen koneisiin.

Ja jatkoa oli luvassa.

Vuoden 2021 alussa Yhdysvaltain liikenneministeriö sääti lain, jonka mukaan lentoyhtiöt saavat itse määritellä, mitä ne hyväksyvät emotionaalisiksi tukieläimiksi. Nykyisin useimmat yhtiöt sallivat tukieläimeksi vain ja ainoastaan koulutetun ja virallistetun palveluskoiran. Muilla eläinlajeilla tilanne on täysin tapauskohtainen ja lupaa on haettava hyvissä ajoin; myöntävä vastaus vaatii vahvat perustelut ja lääkärin lausunnon tukieläimen tarpeellisuudesta.

Ennen lakimuutosta emotionaaliset tukieläimet luokiteltiin lennoilla samaan kategoriaan muun muassa näkövammaisia auttavien opaskoirien ja diabeetikkoja auttavien hypokoirien kanssa. Linjaus aiheutti ongelmia, sillä lentoyhtiöt uskoivat vakaasti, että turhan moni lemmikin omistaja käytti tätä törkeästi hyväkseen. Palveluseläimet matkustavat nimittäin ilmaiseksi.

Lemmikin kuljettaminen lentokoneessa, oli se sitten matkustamossa tai ruumassa, on hintavaa puuhaa, joten porsaanreikää käytettiin häpeilemättä hyväksi. Kouluttamattomien, mutta tukieläimiksi ristittyjen otusten tiedetään virtsanneen ja ulostaneen mihin sattuu ja käyneen henkilökunnan, muiden matkustajien ja todellisten avustajaeläinten kimppuun. Kaikkein eniten harmia aiheuttivat kouluttamattomat koirat.

Lakimuutos on tietenkin ikävä niille henkilöille, jotka oikeasti tarvitsevat emotionaalista tukieläintä. Valitettavasti ”kiitos” kuuluu itsekkäille ihmisille, jotka käyttivät aiempaa systeemiä hyväkseen.

Mutta takaisin käärmeisiin, jotka eivät tosiaankaan olleet niitä ongelmallisimpia eläimiä lentokoneissa.

Käärme on loistava emotionaalinen tukieläin allergiselle ja samasta syystä sen kuljettaminen lentokoneessa muiden matkustajien läsnäollessa oli ongelmatonta. Monelle käärmelajille on luontaista puristaa asioita, joten se on täydellinen tukieläin, sillä rutistus saattaa tuntua lohduttavalta halaukselta – kunhan ei vain mene kuristuksen puolelle!

Sokeriorava

Sokeriorava on pussieläimiin kuuluva otus, joka on meille tutumman oravan kokoinen ja taidokas liitäjä. Sokerioravia, jotka myös pussiliito-oravina tunnetaan, pidetään lemmikkeinä – myös Suomessa. Vaikka sokeriorava kesyyntyy hitaasti ja sen kouluttaminen vaatii paljon töitä, voi se parhaimmillaan olla läheinen lemmikki ja elämänlaatua parantava emotionaalinen tukieläin.

Yhdysvaltalainen Arianna Preuss on saanut lääkärinsä avustuksella Zaboo-nimiselle sokerioravalle virallisen tunnustuksen tukieläimenä. Preuss kärsii useista mielenterveysongelmista, joista osa pysyy kurissa lääkkeillä ja osa Zaboon avulla. Sokeriorava on nimittäin koulutettu vastaamaan Preussin sydämensykkeeseen, mielialaan ja hengitystiheyteen. Jos paniikkikohtaus on iskemässä, syöksyy Zaboo töihin eli Preussin hoivattavaksi. Eläimen silittely ja käsittely on tervetullut häiriötekijä, joka siirtää ajatukset muualle ja keskeyttää kohtauksen.

Preussin mielestä Zaboo on täydellinen emotionaalinen tukieläin, sillä se on niin huomaamaton ja saa tehdä hommansa rauhassa, piilossa muiden katseilta ja kommenteilta.

Muut ihmiset saattavat tulla silittelemään tukieläimenä toimivaa koiraa tai vähätellä omistajan avun tarvetta, mutta Zaboo voi olla paitani alla eikä kukaan tiedä sen työskentelevän.”, kertoo Preuss Business Insider -uutissivustolle, kun häneltä tiedusteltiin sokerioravan etuja emotionaalisena tukieläimenä.

Miniatyyrihevonen

Jos yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt ovat yhteistuumin hylänneet useimmat eläinlajit tukieläinten joukosta pois, niin miniatyyrihevosille näytetään usein vihreää valoa; kunhan omistaja pystyy asiakirjalla todistamaan minihepan olevan sisäsiisti. Samassa erityisasemassa ovat ainoastaan koirat. Toki koirien osalta ei kukaan varmaan kysele sisäsiisteyden perään.

Minihevosia käytetään muutenkin avustajina ja niiden tiedetään olevan erinomaisia oppaita muun muassa sellaisille näkövammaisille, joilla on koira-allergia. Pienikokoiset miniatyyrihevoset ovat säkäkorkeudeltaan alle metrin ja niitä on suhteellisen helppo kouluttaa avustajan tehtäviin.

Jostain kumman syystä suloinen minihevonen viereisellä penkkirivillä ei ole kuohuttanut tunteita samoissa määrin kuin vaikkapa käärmeet.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Valssia pidettiin aikoinaan liian riettaana tanssina: 10 faktaa eri tanssilajeista ja niiden mielenkiintoisesta historiasta

Julkaistu

Kansainvälisen tanssin päivän kunniaksi esittelemme erilaisia tanssilajeja ja niiden mielenkiintoista historiaa.

Huhtikuun 29. päivänä vietetään kansainvälistä tanssin päivää. Sen kunniaksi Listafriikki esittelee erilaisia tansseja ja niihin liittyviä mielenkiintoisia faktoja, koska joka päivä on hyvä päivä tanssia!

Vaikka tästä voi olla montaa mieltä, osaa jokainen ihminen tanssia sisäsyntyisesti. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva voi osoittaa merkkejä rytmin ymmärtämisestä. Ihmiset ovat myös tanssineet kauan, melko varmasti tanssiminen on alkanut samoihin aikoihin, kun ihmiset eli Homo-suku näki päivänvalon yli 2 miljoonaa vuotta sitten. Lähes kaikissa luolamaalauksissa on merkkejä seremoniallisista tansseista, joten tanssiminen on aina ollut hyvin merkittävä osa ihmisten arkea ja juhlaa. Tanssiminen myös yhdistää ihmisiä taustasta riippumatta!

Nyt tutustutaan tuttuihin ja hieman tuntemattomiin tansseihin; samalla listalla valssataan, flossataan, pistetään tikarilla rintaan ja taivutetaan sormia luonnottomiin asentoihin.

Baletti


Baletti juontaa juurensa vanhoihin hovitansseihin, joita esitettiin nimensä mukaisesti viihdykkeenä Euroopan – erityisesti Ranskan ja Italian – hoveissa.

Ensimmäinen kerronnallisen baletin esiaste esitettiin vuonna 1495 italialaisen ylhäisön hääjuhlissa. Jokainen erillinen tanssi kuvasi jotenkin juuri sillä hetkellä tarjoiltavaa ruokalajia ja ne yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi kreikkalaisen mytologian kautta. Ohjelmanumero oli niin suosittu, että baletista tuli monien häiden kohokohta.

Baletista ei kuitenkaan ehkä koskaan olisi tullut sitä, mitä se nykypäivänä on, ilman Katariina de’ Mediciä. Tämä italialaiseen Medicien mahtisukuun kuulunut ja kahdelle paaville sukua ollut 14-vuotias tyttö naitettiin vuonna 1533 samanikäiselle ranskalaispojalle, josta tuli myöhemmin kuningas Henrik II. Ranskaan muuttanut kuningatar Katariina ei kuitenkaan unohtanut entisen kotimaansa taiteita, ja varsinkin tanssi oli lähellä hänen sydäntään.

Katariinan lempipojan, Henrik III, noustua kuninkaaksi, järjestettiin hovissa häät: avioliittoon astuivat hallitsijan vaimon sisko Marguerite ja Joyeusen herttua Anne de Joyeuse. Katariina halusi miellyttää poikaansa, sillä de Joyeuse eli sulhanen oli mitä todennäköisimmin Henrikin rakastaja.

Niinpä kuningataräiti tilasi italialaiselta viulistilta Balthasar de Beaujoyeux’lta esityksen poikansa mielitietyn häihin ja tuo 5,5-tuntinen spektaakkeli Le Ballet Comique de la Reine tunnetaan maailman ensimmäisenä virallisena balettina.

Katariina lähetti esityksestä piirrettyjä kuvia hoveihin ympäri Eurooppaa, minkä jälkeen kaikki korvasivat italialaiset tanssimestarinsa ranskalaisilla ja yrittivät matkia esitystä. Kun Italiassa keskityttiin oopperaan ja Englannissa teatteriin, sai baletti kukoistaa Ranskassa. Sen takia baletin kieli on ranska.

Tiesitkö muuten, että rap-legenda Tupac Shakur oli nuorempana balettitanssija. Hän kävi Baltimoressa esittävään taiteeseen erikoistunutta koulua, jossa baletti oli yksi oppiaineista. Myöhemmin hän oli myös newyorkilaisen 127th Street Ensemble -teatteriryhmän jäsen, kunnes rap-musiikki ja siihen liittynyt Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden välinen kilpailu vei mukanaan – lopulta hautaan saakka.

Uprock – todellinen dance battle


Toiset laskevat uprockin osaksi breakdancea ja toisten mielestä noilla kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Samoilla New Yorkin kaduilla ne kuitenkin syntyivät 1960- ja 1970-luvulla.

Uprockissa kaksi tanssijaa matkii melko aggressiivisesti erilaisia tapoja taistella keskenään ja rytmin mukaan käytetään monia aseita; kuvaannollisesti. Nyrkit heiluvat ja ”aseita” pistooleista jousipyssyihin vedetään esiin, mutta toiseen ei kosketa.

Breakdancen kuulee monesti, virheellisesti, syntyneen väkivallattomana tapana ratkoa jengien välisiä kiistoja, mutta hyvin todennäköisesti sillä ei ole koskaan ollut mitään osaa jengisodissa.

Uprockin juuret taas ovat nimenomaan jengien välien selvittelyissä. Nokkamiehet kävivät ensin väkivallattoman uprock-battlen ja voittaja sai päättää, missä varsinainen tappelu käytäisiin.

Pienen porukan jutuksi jääneestä uprockista on omaksuttu muutamia tunnistettavia liikkeitä breakdanceen ja niitä päästään näkemään muun muassa Pariisin olympialaisissa vuonna 2024. Se on historiallinen hetki, sillä koskaan aiemmin mikään tanssilaji ei ole ollut mukana olympialaisissa.

Lue myös: 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista

Valssi


Listan vähiten eksoottinen tanssi on valssi. Vaikka ei osaisi mitään muuta tanssia, niin valssin askeleet luonnistuvat varmasti useimmilta. Suomalainen häävalssiperinne on pitänyt tämän alkuperältään keskieurooppalaisen kansantanssin suosiossa sekä opeteltavien tanssien kärkisijalla.

Ennen kuin sitä tanssittiin salongeissa ja kuninkaallisten loisteliaissa saleissa, kuului valssaaminen pääasiassa köyhempien luokkien juhlintaan. Ehkä juuri siksi valssiin suhtauduttiin vastustellen ja sitä pidettiin sivistymättömänä tanssina. Iso osansa oli myös sillä, että valssia tanssiva pari oli hyvin lähellä toisiaan tai jopa vartalot aivan yhdessä – se oli ennenkuulumatonta ja varsin sopimatonta.

Joissakin Euroopan maissa valssia oli sallittua tanssia vain 10 minuuttia kerrallaan, ja Englannissa valssi kiellettiin kokonaan 1700-luvulla, koska se oli liian irstas tanssilaji. Vain sopivalla etäisyydellä tanssittavat menuetit olivat Euroopan hoveissa hyväksyttyjä. Monet aateliset kuitenkin hipsivät yön pimeydessä palvelijoidensa illanviettoihin päästäkseen tanssimaan hävytöntä valssia.

Muutos vastarintaan alkoi vuonna 1815, Waterloon taistelun jälkeen, kun Napoleonia vastaan sotineet liittokunnat juhlivat Ranskan vallan kukistamista. Ilo oli ylimmillään, ja kun Wienin kongressissa Euroopan rajoja vedettiin uusiksi, oli aikaa myös tanssimiselle. Silloin kaikki ihastuivat paikalliseen, hurjasti pyörivään valssiin.

Myös Englannissa suhtautuminen alkoi muuttua 1800-luvulla, koska valssi oli erään merkittävän henkilön lempitanssi. Kuningatar Viktoria rakasti tanssimista eikä vieroksunut valssin läheistä tanssiasentoa. Ja kukas monarkkia olisi käynyt uhmaamaan!

Flossaus

Flossaus, shoottaus, sufflaus, savage… Ovatko nuo sanat tuttuja? Sosiaalisessa mediassa on levinnyt tanssiliikkeitä jo vuosien ajan, mutta videopalvelu TikTok vei buumin jokunen vuosi sitten täysin uudelle tasolle. Ja se on ainoastaan hyvä asia, sillä nämä tanssihaasteet ovat hauskoja eivätkä vahingoita ketään. Samaa ei voi sanoa kaikista somehaasteista: 10 järkyttävää sosiaalisen median aiheuttamaa kuolemaa.

Flossaus on varmasti tunnetuin sometanssi, eikä siltä ole voinut välttyä, jos vähänkin on pitänyt silmiään auki. Yhdysvaltalainen Russell Horning, joka sosiaalisessa mediassa tunnetaan nimellä The Backpack Kid, latasi vuonna 2016 Instagramiin videon, jossa hän esitteli kavereilleen tanssiliikkeitä ollessaan kirkon leirillä. Hän ajatteli, että videon näkee ehkä muutama kymmenen tuttua. Toisin kävi.

Monet kuuluisuudet jakoivat Horningin videota ja pian tämän Instagram-tilillä oli satojatuhansia seuraajia. Sitten tuli yhteydenotto laulaja Katy Perryltä, joka pyysi poikaa tanssimaan keikalleen Saturday Night Live -ohjelmaan. Ja sen esiintymisen jälkeen kaikki rupesivat flossaamaan!

Flossaus lisättiin Fortnite-videopeliin yhdeksi hahmojen tanssiliikkeeksi ja usko tai älä, niin Kotimaisten kielten keskuksen valinta kuukauden sanaksi huhtikuussa 2018 oli flossaus.

Horning tai oikeastaan hänen äitinsä haastoi vuonna 2018 Fortniten oikeuteen flossauksen varastamisesta, sillä heidän mukaansa peli oli rikkonut tekijänoikeuksia käyttämällä Horningin keksimää tanssia luvatta. Ilmeisesti Horning oli juuri rekisteröimässä flossausta omiin nimiinsä. Vuoden 2020 lopulla vääntöön saatiin jonkinlainen päätös, kun Yhdysvaltain tekijänoikeuksista vastaava virasto ilmoitti, että syytteelle ei ole pohjaa, koska flossaus ei täytä tanssin määritelmää vaan se on koreografia, jota ei voi kukaan omia.

Advertisement

On toki totta, että Horning teki flossauksesta kuuluisan, mutta ei hän sitä missään nimessä ole keksinyt, vaikka niin väittääkin. Yllä olevalla videolla yksi nuorista miehistä flossaa kohdassa 03:08 (paina play ja video alkaa muutamaa sekuntia aiemmin). Video on tehty vuonna 2012. Vielä tätäkin vanhempi on vuodelta 2011 peräisin oleva pätkä, jossa ilmiselvästi flossataan.

Oletko kokeillut? Flossaus ei ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää!

Capoeira


Afrikasta kaapattiin miljoonia ihmisiä orjiksi 1500-luvulta alkaen ja suurin yksittäinen vastaanottajamaa noin 400 vuotta kestäneen orjakaupan aikana oli Brasilia.

Orjat olivat sokeriruokopelloilla tarkan valvonnan alla, mutta pitivät yllä kamppailutaitoja naamioiden ne tanssiksi. Kulttuureissa, joista ihmiset oli riistetty orjatyöhön, tanssin ja taistelun raja oli häilyvä, joten liikkeitä oli helppo treenata huvittelun varjolla.

Aina kun silmä vältti, otettiin tanssiin mukaan itsepuolustusliikkeitä ja lähitaistelua. Näin alkoi syntyä tanssi- ja kamppailulaji nimeltään capoeira. Koska orjilla ei saanut olla mitään kättä pidempää, oli capoeira ainoa tapa puolustaa itseään.

Aina silloin tällöin orjia pääsi pakenemaan, ja heitä palauttamaan komennetut metsästäjät alkoivat kertoa tarinoita ankarasta vastarinnasta ja tappavan tehokkaasta taistelumuodosta. Paenneet orjat alkoivat kerääntyä yhteen muodostaen pieniä kyliä, joita kutsuttiin nimellä Quilombos. Niihin muutti myös alkuperäisiä brasilialaisia sekä eurooppalaista syntyperää olevia ihmisiä, joita ei kiinnostanut elää katolisen kirkon sääntöjen mukaan. Capoeira – kamppailulaji, tanssi, musiikki – sai näin vaikutteita monista eri kulttuureista.

Kun orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888, pelkäsi hallitus, että entiset orjat yhdistäisivät voimansa ja käyttäisivät capoeiraa kapinoidessaan valtaapitäviä vastaan. Rikollisryhmittymät palkkasivat capoeiraa taitavia palkkamurhaajiksi ja henkivartijoiksi. Niinpä sen harjoittaminen kiellettiin vankilatuomion uhalla.

Perinnettä ei kuitenkaan missään nimessä hylätty, vaan kamppailulaji naamioitiin yhä enemmän tanssiksi ilman kontaktia. Capoeiraa esitettiin katseilta piilossa ja hiljalleen se alettiin nähdä kansantaiteena. Muutaman vuosikymmenen päästä kielto oli hylättävä.

Vuonna 1936 hallitus kutsui Manuel dos Reis Machadon, jota pidetään modernin capoeiran isänä, esiintymään presidentille. Paljon on tultu eteenpäin varsin lyhyessä ajassa, sillä nykyisin capoeira on Brasilian virallinen kansallislaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. Se on myös suosittu harrastus ympäri maailman.

Kumisaapastanssi


Etelä-Afrikassa apartheidin aikana voimassa olleiden, rotuerotteluun liittyvien lakien tärkein tehtävä oli pitää valkoihoiset vallassa. Esimerkiksi kaivoksilla johtajat olivat valkoisia ja työntekijät järjestään tummaihoisia. Ilman turvavarusteita tehty työ oli varsin vaarallista eikä työntekijöiden sallittu puhuvan keskenään.

Kaivoksissa oli paljon tulvia, mutta sen sijaan, että ongelmia olisi korjattu, päätettiin turvautua halvempaan ratkaisuun: työntekijöille hankittiin kumisaappaat, jotta nämä voivat jatkaa epäterveellisessä ympäristössä.

Puhumattomuus turhautti kaivosmiehiä, mutta kumisaappaat tarjosivat heille yllättävän kommunikointivälineen. He keksivät oman systeemin, kuin morsekoodin, jossa ääni luotiin saappaita läpsimällä ja erilaisilla taputuksilla. Hiljalleen viestinvälitys alkoi kehittyä tanssiksi, sillä kaivosten säännöissä ei kielletty tanssimista. Lisäksi se oli ainoa valonpilkahdus surkeissa työolosuhteissa ja alistetussa asemassa.

Kaivosten johtajat eivät ensin katsoneet tanssimista hyvällä, mutta koska se vaikuttikin nostavan työmoraalia eivätkä he voineet asialle mitään, annettiin huvin jatkua. Heillä ei ollut aavistustakaan, että toisinaan musisoinnilla kritisoitiin olosuhteita.

Koska kaivoksille tuli työntekijöitä ympäri Etelä-Afrikkaa ja muualtakin Afrikan mantereelta, lisäsivät kaikki palasen omaa kulttuuriaan tanssiin. Vaikka heimoasujen käyttö oli myös kiellettyä, siirtyivät perinteet uuteen, yhteiseen tanssiin.

Kumisaapastanssia tanssivat kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja nykyisin sitä opetetaan ympäri maailman!

Dutty Wine – kuoleman tanssi!?


Jamaikalaisilla klubeilla syntynyt Dutty Wine on varsinkin nuorten naisten suosiossa: siinä heilutellaan polvia, pyöritetään lantiota ja – mikä tärkeintä – päätä. Nimenomaan ankara pään pyörittäminen on aiheuttanut yleistä pahennusta ja huolta.

Joidenkin lääkäreiden mukaan tanssi voi olla hengenvaarallinen niillekin, jotka ovat sitä pitkään harjoitelleet ja totuttaneet kehonsa liikkeisiin. Lääkärit varoittavat nimenomaan niskaan ja selkään kohdistuvasta repivästä liikkeestä, joka saattaa aiheuttaa lihas- ja nivelvaurioita. Muun muassa yhdysvaltalainen ortopedi Paul Wright on sanonut, että liikkeet voivat johtaa jopa halvaantumiseen.

Kun Tony Matterhorn, jamaikalainen DJ, teki vuonna 2006 Dutty Wine -nimisen kappaleen, jonka musiikkivideon koreografiaa ei varmaankaan tarvi arvailla, lähti tanssin suosio räjähdysmäiseen nousuun ympäri maailman. Sitten kun vielä Beyoncé otti Dutty Winen osaksi esiintymistään, ei sille löytynyt pysäyttäjää.

Kohu tanssin ympärillä alkoi todenteolla, kun eräs jamaikalainen teinityttö kuoli Dutty Wine -kilpailussa, vaikka ei tiedetä, oliko kuoleman ja tanssimisen välillä mitään yhteyttä. Melkein mikä tahansa liikunta voi kai olla vaarallista, jos sitä tekee osaamatta ja varsinkin lämmittelemättä; tätä ovat alleviivanneet myös monet Dutty Wine -ohjaajat.

Miksi metallimusiikin ystäviä ei ole jatkuvasti sairaalassa rajun moshauksen jälkeen? Voisiko kyse olla vain siitä, että kaikkea uutta täytyy vastustaa – olihan valssikin joskus kielletty…

Apsaroiden tanssi


Kambodžalainen khmerien klassinen baletti, apsaroiden tanssi, juontaa juurensa 600-luvulle. Nykyaikainen tanssi perustuu pitkälti tuolta ajalta oleviin veistoksiin ja seinäkaiverruksiin, joita on löytynyt vanhoista temppeliraunioista.

Kun yksi Kaakkois-Aasian suosituimmista turistikohteista, Angkor Watin temppelialue, eli kukoistuskauttaan 1100-luvulla, esiintyi siellä tuhansia apsara-tanssijoita. Hillityllä liikkumisellaan ja luonnonlait rikkovilla käsiliikkeillään he viihdyttivät kuninkaita ja heidän vieraitaan. Tämä on kaikki ikuistettu Angkor Watin temppeleiden seiniin.

Tanssi perustuu apsaroihin eli henkiolentoihin, jotka syntyivät maitomerestä tanssimaan jumalille ja hypnotisoimaan kuolevaisia lumoavilla liikkeillään. Apsaroiden tanssissa on elementtejä sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden mytologioista, ja vaikka se voi muistuttaa klassista thai-tanssia, ei kyse ole lainkaan samasta asiasta. Molemmat toki on aikoinaan luotu intialaisten hovitanssien pohjalta.

Ainutlaatuisessa apsaroiden tanssissa esiintyjät liikkuvat pehmeästi vieno hymy huulillaan ja tärkeässä osassa ovat yli 1500 erilaista kädenliikettä, joita lapset – tytöt ja pojat – alkavat harjoitella taaperoiässä. Liikkeillä voidaan kertoa kokonaisia tarinoita ja niiden vivahde-erot on opeteltava tarkasti, etteivät kertomukset muutu. Lasten sormia (ja raajoja ylipäätään) ruvetaan taivuttelemaan jo vauvana, sillä nivelten on käännyttävä yli ja sormet on saatava avustettuina taipumaan vasten kämmenselkää – myöhemmällä iällä prosessi on lähes mahdoton.

Apsaroiden tanssi oli vaarassa kadota Pol Potin johtamien punakhmerien toteuttaman kansamurhan vuoksi, sillä suurin osa perinteistä tanssia osaavista teloitettiin 1970-luvulla. Tanssi ja siihen liittyvät perinteet yritettiin systemaattisesti hävittää, mutta onneksi muutamat eloonjääneet saivat pidettyä kulttuurinsa voimissa.

Apsaroiden tanssin elpymiseen vaikutti myös suuresti hirmuhallinnon aikaan maanpaossa ollut prinsessa Buppha Devi. Kuninkaan tytär oli ennen kansanmurhaa Kamdobžan kuninkaallisen baletin päätanssija, ja myöhemmin hän nousi maansa kulttuuriministeriksi: apsaroiden tanssin tulevaisuus näytti valoisammalta ja se on lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Barong-tanssi

Indonesiaan kuuluvalla Balilla tanssitaan ikivanhaa kerronnallista Barong-tanssia, jolla kuvataan hyvän ja pahan välistä kamppailua. Barong on hyvien henkien kuningas, kuin kansan suojelusenkeli, jonka ulkomuoto vaihtelee alueesta riippuen – perinteisesti se on kuitenkin leijona. Noitamainen Rangda on Barongin vihollinen ja pahuuden ilmentymä.

Tarinan ja tanssin kohokohdassa miestanssijat joutuvat Rangdan mustan magian valtaan. Rangda noituu heidät tekemään itsemurhan ja transsissa olevat tanssijat iskevät itseään kris-tikareilla rintaan. Barong rientää kuitenkin pelastamaan ja lähettää suojeluloitsun, joka säästää itseään puukottavat tanssijat vahingoittumiselta. Tanssi huipentuu Barongin ja Rangdan, hyvän ja pahan, viimeiseen taisteluun, jonka Barong aina lopulta voittaa.

Tanssijat pääsevät seremonian aikana transsitilaan, ja usein sivustaseuraajatkin vaipuvat jonkinlaiseen hysteriaan: valtoimenaan itkeviä naisia joudutaan kantaa sivummalle rauhoittumaan.

Tikarien pistot aiheuttavat hyvin harvoin vammoja, vaikka miehet iskevät niiden teräviä kärkiä rintaansa sellaisella voimalla, että terät välillä taipuvat. Balilaisten mukaan kyse on siitä, että Barong suojelee kansaa. Järkevää syytä sille, että edes iho ei rikkoudu, ei ole löydetty. Joskus hyvät loitsut eivät kuitenkaan toimi, sillä vuonna 2017 eräs 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon iskettyään oman tikarinsa syvälle rintaansa – hän ei toki transsitilassaan sitä edes itse huomannut tai tuntenut.

Vuonna 2021 kävi vielä huonommin, kun Rangda-noidan asussa esityksessä mukana ollut 16-vuotias poika sai iskun toisen tanssijan tikarista, joka painui kohtalokkaasti sydämeen. Kuolemantapauksen vuoksi seremoniaa päätettiin muuttaa siten, että pyhimpiin rooleihin ei enää hyväksytä alaikäisiä ja kokemattomia tanssijoita.

Pyörivät dervissit


Samoin kuin apsaroiden tanssi, myös turkkilainen dervissien sema-seremonia kuuluu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Dervissien tanssia on varmasti moni nähnyt ainakin televisiossa: valkoisiin asuihin pukeutuneet miehet pyörivät vinhasti paikallaan kädet ylös kohotettuina.

Suufilainen Mevlevi-veljeskunta perustettiin 1200-luvulla Turkin Konyassa, joka on edelleen paras matkakohde, jos haluaa päästä ihailemaan dervissien tanssia. Tanssi, asut ja musiikki yhdistyvät seremoniaksi, joka symboloi ihmisen henkistä kasvua kohti täydellisyyttä.

Dervissien tanssissa toinen käsi on kohotettuna ylöspäin ja sillä kerätään jumalalta siunauksia, ja alaspäin suunnatulla kädellä jaetaan nämä siunaukset maan päälle. Dervissit pyörivät toisen jalan varassa vastapäivään eli samaan suuntaan kuin Maa ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa.

Dervissin asuun kuuluu valkoinen kaapu, joka edustaa hänen oman egonsa käärinliinaa, sekä kamelinkarvahattu, joka kuvastaa oman egon hautakiveä. Tanssi voi kestää jopa kaksi tuntia, jonka aikana pyörähdysten tahti pysyy hyvin saman: 30-40 pyörähdystä minuutissa. Siinä saakin olla varuillaan, ettei mene pää pyörälle; varsinkin kun aina ennen seremoniaa dervissit paastoavat monta tuntia.

Nykyisin pyöriminen on enemmänkin kääntymistä, mutta seremonian alkuaikoina transsinomaisessa tilassa pyörivät dervissit ponkivat vain toisella jalalla vauhtia kierroksiin. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö modernilla tyylillä pitäisi jo muutaman käännöksen jälkeen mennä pitkin seiniä.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

10 karmeaa hoitovirhettä – Kun ”ups” ei olekaan mikään pikku moka!

Julkaistu

Jokaisessa työssä mokailu ei johda samanlaisiin seurauksiin kuin terveydenhuollossa. Tässä 10 karmeaa hoitovirhettä.

Jos jännität tai jopa pelkäät lääkäriin menemistä, niin harkitse tarkkaan lukemisen jatkamista. Nyt Listafriikki nimittäin käy läpi käsittämättömiä hoitovirheitä.

Kaikkien on joskus käytävä lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolla ja silloin on vain pakko luottaa siihen, että terveydenhuollon ammattilaiset tekevät kaikkensa hoitaakseen meidät kuntoon. Ainakaan heidän ei uskoisi tekevän vahinkoa. Virheitä kuitenkin sattuu kaikille, se on vain inhimillistä ja väistämätöntä, ja myös lääkärit voivat mokata. Valitettavasti lääkärin ammatti on sellainen, missä pienelläkin virheellä voi olla katastrofaaliset seuraukset.

Tänään listamme on siis mallia karmeat hoitovirheet, ja vaikka äsken todettiin, että kaikki tekevät virheitä, ovat nämä kymmenen tapausta jotenkin täysin käsittämättömiä.

Lääkäri poisti sappirakon sijaan munuaisen

Vuonna 2006 eräs 84-vuotias nainen kirjautui sisään Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevaan Milford Regional Medical Center -sairaalaan rutiininomaista sappirakon poistoleikkausta varten. Poiston suoritti kirurgi Patrick McEnaney, joka toimi sairaalassa yhtenä vastaavista lääkäreistä.

Tähystysleikkaus alkoi hyvin, mutta pian McEnaney havaitsi leikkausraportin mukaan ”huomattavan paljon sisäistä verenvuotoa ja tulehduksen merkkejä sisäelimissä”. Lääkäri tulkitsi näytöllä näkyviä kuvia väärin, sillä hän ei operoinut lainkaan sappijärjestelmässä, vaan aivan jossain muualla. Ongelmista johtuen McEnaney vaihtoi tähystyksen avoleikkaukseen.

Koska tiehyet olivat menneet lääkärillä sekaisin, poisti hän sappirakon sijaan potilaan oikean munuaisen. Ihmisen anatomiaa tuntevat tietävät, että sappirakko (kuvassa gallbladder) ja munuainen (kuvassa kidney) ovat hyvin erinäköiset, joten kyllähän kirurgin pitäisi ne erottaa toisistaan. Mutta kun McEnaney veti elimen ulos, oli se muuttunut täysin tunnistamattomaksi skalpellin viiltojen, ärhäkän tulehdusreaktion ja verenvuodon vuoksi. Virhe huomattiin vasta parin päivän päästä, kun poistettu ”sappirakko” oli tutkittavana sairaalan patologilla.

Tässä tapauksessa oli potilaan kannalta ironisen onnellinen loppu: Naisen tila koheni väärän elimen poistamisen myötä (tai jostain tuntemattomasta syystä) niin paljon, että sappirakkoa ei lopulta edes tarvinnut poistaa.

Hoitovirheen tehnyt McEnaney asetettiin kuuden kuukauden toimintakieltoon, jonka jälkeen hän palasi töihin, mutta joutui viideksi vuodeksi koeajalle. Se tarkoitti sitä, että hänen suorittamissaan leikkauksissa täytyi aina olla mukana toinenkin kirurgi.

Siirtoelimet olivat väärää kudostyyppiä

Duke University Medical Center on yksi Yhdysvaltojen arvostetuimmista sairaaloista. Mutta parhaillekin sattuu virheitä ja tämän sairaalan kohdalla vuonna 2003 tapahtunut hoitovirhe oli katastrofaalinen, ja mikä pahinta – hyvin helposti vältettävissä. Kyse ei ollut edes varsinaisesta virheestä, vaan totaalisesta huolimattomuudesta ja väärien olettamusten sarjasta.

Jesica Santillan oli 17-vuotias tyttö, jolle oli varattu suuri, mutta kyseisessä sairaalassa ei mitenkään harvinainen, elinsiirtoleikkaus. Santillanin oli määrä saada uusi sydän ja molemmat keuhkot. Riemu oli tietysti suuri, kun sopivat elimet olivat vihdoin löytyneet harvinaisesta restriktiivisestä kardiomyopatiasta kärsivälle tytölle.

Ongelmat alkoivat hyvin pian mallikkaasti sujuneen leikkauksen jälkeen. Kolme vuotta elinsiirtolistalla odottaneen Santillanin keho alkoi hylkiä uusia elimiä, hän sai vakavan aivovamman ja vaipui koomaan. Vasta siinä vaiheessa lääkärit tajusivat, että siirretyn sydämen ja keuhkojen kudostyyppi ei ollutkaan potilaalle sopiva: Santillan kuului O-veriryhmään ja elimet olivat A-veriryhmää.

Sairaala kuitenkin salasi hoitovirheen 11 päivän ajan ja tulivat vasta sitten julkisuuteen etsien uutta luovuttajaa. Sopivat elimet löytyivätkin nopeasti, vain kaksi viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta se oli Santillanille myöhäistä: hänet julistettiin aivokuolleeksi ja elintoimintoja ylläpitävät laitteet suljettiin.

Jesica Santillan menehtyi, koska kaikki hänen hoidossa ja leikkauksessa mukana olleet lukuisat terveydenhuollon ammattilaiset olivat luulleet jonkun toisen tarkistaneen kudostyyppien vastaavuuden. Kukaan ei kuitenkaan ollut sitä tehnyt.

Lopulta leikkauksesta vastannut lääkäri James Jaggers otti hoitovirheestä vastuun, sillä hän oli näyttänyt vihreää valoa, kun Carolinan osavaltion elintenluovutuksia kontrolloiva virasto tarjosi sairaalalle elimiä. Jaggers oli vain olettanut, että toki palvelussa oltiin tarkastettu yhteensopivuus, kun elimiä kerran tarjottiin. Nykyisin Duken yliopistollisessa sairaalassa on käytössä uusi järjestelmä, joka varmistaa siirteiden vastaavuuden, ettei samanlaista tilannetta pääsisi enää koskaan tapahtumaan.

Sairaala ja Santillanin perhe pääsivät korvaussopimukseen, jonka yksityiskohtia ei ole julkaistu.

Kun yhden sairaalaan neurokirurgit tekivät hoitovirheitä toisensa perää

Yhdysvaltalainen Rhode Islandin sairaala on tunnettu asemastaan Ivy League -korkeakouluihin kuuluvan Brownin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden opetussairaalana. Hoitovirheiltä ei sielläkään ole vältytty, vaikka henkilökuntaan kuuluu paljon alojensa huipputekijöitä.

Jos jonkun leikkauksen haluaisi sujuvan ilman töppäilyjä, niin se olisi varmasti aivoleikkaus. Vuonna 2007 Rhode Islandin sairaalan neurokirurgit kuitenkin töpeksivät ei kerran tai kahdesti, vaan kolme kertaa ja aina samalla uskomattomalla tavalla. He operoivat väärää puolta potilaan aivoista!

Yhdessä tapauksessa virhe tajuttiin, kun lääkäri oli viiltänyt päänahan auki. Kahdessa tapauksessa tohelointi huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun potilaan päähän oli jo porattu ensimmäinen reikä. Pidemmälle ei onneksi päästy ja kirurgit siirtyivät saman tien reiän täyttämisen jälkeen leikkaamaan hoitoa vaativaa puolta. Kaksi potilasta toipui täysin.

Yksi hoitovirheen uhriksi joutuneista potilaista ei ollut onnekas. Yli kaksikymmentä vuotta alalla työskennellyt neurokirurgi ei ollut merkinnyt järjestelmään, kummassa aivopuoliskossa potilaan veritulppa oli, vaan julisti hoitajille, että kyllä hän muistaa mistä pitää leikata. Hän ehti porata reiän pääkalloon ennen kuin joku hoitajista pisti pelin poikki. Kaksi viikkoa myöhemmin tämä 86-vuotias potilas menehtyi, joskin sairaalan mukaan täysin leikkauksesta riippumattomista syistä.

Kaikissa kolmessa tapauksessa hoitovirheen tehneet olivat eri lääkäreitä. Neurokirurgian osastolla ei kuitenkaan käynyt viikate, vaan lääkäreitä käsiteltiin silkkihansikkain ja he saivat vain kahden kuukauden ammatinharjoittamiskiellon. Sairaala sai 50 000 dollarin sakon.

Suolalios oli liian väkevää

Emily Jerry oli vain puolitoistavuotias, kun hänellä vuonna 2005 todettiin pahanlaatuinen ruskuaispussikasvain. Vaikka diagnoosi oli järkyttävä, antoivat Clevelandin lastensairaalan lääkärit ja hoitajat positiivisen ennusteen: Emily tulisi hyvin todennäköisesti paranemaan täysin.

Viinirypäleen kokoisen kasvaimen kimppuun käytiin lukuisilla leikkauksilla ja toistuvalla kemoterapialla. Emily pysyi koko ajan päällepäin hyväkuntoisena eikä ikinä valittanut hoidoista.

Hoidot tehosivat ja alkuvuonna 2006 otetut magneettikuvat osoittivat, että koko kasvain oli hävinnyt. Asian varmisti kolme eri röntgenlääkäriä, sillä kasvaimesta ei näkynyt edes arpikudoksen jäämiä. Emily oli siis päihittänyt syövän kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan! Lääkärit eivät kuitenkaan halunneet jättää mitään sattuman varaan, joten tytölle päätettiin antaa vielä yksi kemoterapiahoito, joka sovittiin aloitettavaksi helmikuun 24. päiväksi. Silloin Emily täyttäisi kaksi vuotta.

Kotona juhlittiin ja ilopilleri Emily oli myös sairaalahenkilökunnan suosikkipotilas.

Viimeisen kemoterapiahoidon kolmantena päivänä Emily leikki tapansa mukaan huoneessaan tippapussi mukana kulkien. Kun pussi viimeisen kerran vaihdettiin, muuttui tytön käytös totaalisesti. Hän ei pysynyt pystyssä ja ensimmäistä kertaa syövän toteamisen jälkeen hän valitti kipua. Pieni Emily piti käsiään päänsä molemmin puolin ja huusi: ”Äiti, minun pääni, minua sattuu päähän!”. Hän alkoi oksentaa ja meni pian täysin veltoksi. Välittömästi aloitetusta elvytyksestä ja tehohoidosta huolimatta Emily todettiin tunnin päästä aivokuolleeksi ja vain laitteet pitivät hänen elintoimintojaan keinotekoisesti yllä. Muutaman päivän kuluttua Emily menehtyi.

Syy tähän traagiseen kohtaloon oli virhe tippapussin valmistelussa. Vuosikausia sairaalassa työskennellyt lääketeknikko ei ollut käyttänyt valmista, isotonista liuosta, jossa natriumkloridia on alle 1 prosentti. Sen sijaan hän oli täyttänyt pussin itsetekemästään sekoituksesta, jossa suolaa oli 23,4 prosenttia. Se johti Emilyn kuolemaan.

Lääketeknikko oli arvellut jonkin olevan pielessä, kun hän oli sekoittanut liuosta, mutta ei ollut tarkistanut asiaa keneltäkään muulta. Hän ei ollut tiennyt, että liian väkevä suolaliuos todennäköisesti tappaa pienen potilaan.

Ohion osavaltio ei aiemmin ollut vaatinut lääketeknikoilta minkäänlaista koulutusta tai rekisteröitymistä farmasia-alan työntekijöiksi. Sittemmin on säädetty Emilyn laki, jonka mukaan ihan kuka tahansa ei voi vain päästä sairaalaan töihin valmistelemaan lääkkeitä potilaille.

Väärän jalan amputointi

Raajan amputointi ei ole potilaalle ikinä mikään pikkujuttu saati sitten siinä tapauksessa, että lääkäri poistaa väärän raajan. Näin kävi 51-vuotiaalle Willie Kingille, jolta oli tarkoitus pitkälle edenneen kakkostyypin diabeteksen vuoksi amputoida oikea jalka vuonna 1995. Lopulta King lähti floridalaisesta sairaalasta ilman kumpaakin jalkaa, sillä lääkäri leikkasi ensiksi irti täysin terveen raajan.

Väärän jalan amputointi lähti liikkeelle yksittäisestä, virheellisestä merkinnästä, mikä kuitenkin johti ketjureaktioon eli erehdyksen kirjaamiseen moneen kriittiseen paikkaan, muun muassa sairaalan tietojärjestelmään sekä leikkaussalin aikatauluun. Viimeisimpänä se oli kirjoitettuna leikkaussalin taululle juuri amputaation alkaessa. Tämä johti siihen, että henkilökunta oli steriloinut ja valmistellut väärän jalan kirurgi Rolando Sanchezin operoitavaksi. Puolessa välissä leikkausta yksi hoitajista oli käynyt läpi papereita ja tajunnut hirvittävän erheen, mutta siinä vaiheessa mitään ei enää ollut tehtävissä.

Kun hoitovirhettä setvittiin oikeudessa, vetosi Sanchez puolustuksessaan siihen, että itse asiassa molemmissa jaloissa oli ollut paha tulehdus ja amputaatiot olivat perusteltuja. Näin ei kuitenkaan asiantuntijatodistajien mukaan ollut, ja Sanchezille lätkäistiin 10 000 dollarin sakko ja hänen lääkärilupansa hyllytettiin puoleksi vuodeksi. Siviilioikeudessa sairaala ja Sanchez pääsivät Kingin kanssa 1,15 miljoonan dollarin arvoiseen korvaussopimukseen.

Koeputkihedelmöityksessä käytettiin väärää siemennestettä

Thomas ja Nancy Andrews olivat jo pitkään toivoneet toista lasta, mutta yrityksistä huolimatta raskaaksi tuleminen ei ottanut onnistuakseen. Andrewsit päätyivät lopulta koeputkihedelmöitykseen New York Medical Service -sairaalaan lisääntymislääketieteeseen erikoistuneessa yksikössä. Ilo oli ylimmillään, kun Jessicaksi nimetty terve tyttö syntyi lokakuussa vuonna 2004.

Vanhemmat olivat kuitenkin hieman hämmentyneitä, sillä vauva vaikutti olevan iholtaan huomattavasti tummempi kuin kumpikaan vanhemmista. Valkoihoinen Thomas ja latinalaisamerikkalaista syntyperää oleva Nancy ajattelivat heti, että olisiko munasolut hedelmöitetty väärällä siemennesteellä ja ihmettelivät asiaa myös lääkärille. Lääkäri kuitenkin sanoi, että kaikki oli sujunut protokollan mukaan, ja että ajan myötä lapsen iho vaalenee, vaikka se ei vanhempien huolenaiheena missään nimessä ollutkaan.

Andrewsien epäilykset eivät laantuneet, joten he tekivät DNA-testin ja tulokset osoittivat pelon aiheelliseksi: Thomas ei ollut Jessican biologinen isä. Koeputkihedelmöityksestä vastannut klinikka oli onnistunut sekoilemaan siemennesteiden kanssa ja Nancyn munasolu oli hedelmöitetty tuntemattoman miehen sukusoluilla.

Thomas ja Nancy olivat tietenkin järkyttyneitä, että tällainen sekaannus oli päässyt tapahtumaan ja tuoreet vanhemmat olivat erityisesti huolissaan siitä, että jossain vaiheessa Jessican biologinen isä voisi esittää vaatimuksia lapsensa suhteen. Andrewsit halusivat viedä jokaisen mahdollisen henkilön oikeuteen, mutta tuomari antoi vuonna 2007 luvan ainoastaan hedelmöitysklinikan haastamiseen. Saattaa olla, että asia on saatu sovittua suljettujen ovien takana, sillä ainakaan mediasta ei löytynyt mainintaa mistään jatkotoimista.

Tarpeeton rintojen poisto

Darrie Eason oli 35-vuotias, kun hän sai lääkäriltään ikäviä uutisia: hänellä oli aggressiivinen rintasyöpä. Lääkärin ehdotuksesta Eason päätyi vuonna 2006 poistattamaan molemmat rintansa. Turhaan.

Rinnoista oli lähetetty koepalat tutkittavaksi CBLPath-laboratorioon, joka on yksi Yhdysvaltojen johtavista laitoksista diagnostiikan alalla. Ennen leikkauspäätöstä Eason halusi vielä toisen lääkärin mielipiteen, mutta tämän arvio oli sama: molemmat rinnat olisi syytä poistaa.

Kun Eason kuukausia myöhemmin meni rintojen korjausleikkaukseen, hänelle selvisi, että mitään syöpää ei koskaan ollut ollutkaan – laboratorio oli sekoittanut näytteet. Niin kamalaa, kuin koko prosessin läpikäyminen oli Easonille ollutkin, oli se myös suuri järkytys sille naiselle, joka aiemmin oli saanut terveen paperit. Hän menetti kallisarvoisia kuukausia, joina hoidot olisi jo voitu aloittaa.

Eason nosti syytteen laboratoriota vastaan, mutta juttu sovittiin ilman oikeuskäsittelyä ja hän sai 2,5 miljoonaa dollaria korvauksia.

Glutaraldehydiä selkäytimeen

Monia palkintoja saanut ja yli 30 vuoden ajan Miami Herald -lehden valokuvaajana työskennellyt Bob East menehtyi vuonna 1985 täysin käsittämättömän hoitovirheen seurauksena.

Hänellä oli todettu kasvain silmän sarveiskalvolla, minkä vuoksi koko silmä täytyi poistaa. Aktiivisesti hyväntekeväisyystoiminnassa mukana ollut 64-vuotias East päätti lahjoittaa poistettavan silmänsä paikalliselle yliopistolle, jossa lääketieteen opiskelijat voisivat tutustua lähemmin kyseiseen silmäsyöpään.

Miamin Jackson Memorial -sairaalan lääkäreiden antama ennuste oli kaikin puolin hyvä: leikkauksessa ei pitänyt olla mitään ihmeellistä ja kasvain lähtisi kokonaan silmän mukana. Leikkaussalissa kaikki kuitenkin kääntyi päälaelleen.

Kun operaatio oli käynnissä, tuotiin saliin näytepullossa ruumiiden palsamoinnissakin käytettyä, formaldehydiä muistuttavaa glutaraldehydiä, johon silmä saataisiin heti irrottamisen jälkeen säilöttyä.

Kirurgi oli ennen leikkausta ottanut Eastilta aivo-selkäydinestettä pois, jotta paine aivojen pinnalla vähenisi ja silmän takaosan operointi olisi helpompaa. Neste oli tarkoitus ruiskuttaa leikkauksen jälkeen takaisin. Astiat menivät kuitenkin sekaisin ja lääkäri injektoi potilaan selkäytimeen glutaraldehydiä, joka teki Eastista välittömästi aivokuolleen. Hän menehtyi viiden päivän kuluttua.

Katastrofaalinen hoitovirhe johti muutoksiin sairaaloiden toimintatavoissa, eikä leikkaussaleihin saa enää tuoda merkitsemättömiä näytepulloja.

Onnea, kasvainta ei enää ole! Mutta ei ole kyllä paljon muutakaan

Kun 67-vuotias Hurshell Ralls heräsi leikkauksen jälkeen, oli hänen vaimonsa sairaalasängyn vieressä kertomassa erinomaiset uutiset: virtsarakon syöpä oli saatu poistettua! Ralls päätteli vaimonsa olemuksesta, että tulossa oli vielä ”mutta”. Hän oli oikeassa, sillä virtsarakossa olleen kasvaimen lisäksi teksasilaisen sairaalan lääkärit olivat poistaneet Rallsilta peniksen ja molemmat kivekset. Kirurgit olivat epäilleet syövän levinneen.

Olin vihainen”, kommentoi Ralls tuntemuksiaan ABCNews -televisioyhtiön haastattelussa. Ärtymystä ei aiheuttanut vain se kaikkein ilmiselvin asia eli sukuelinten leikkaaminen pois, vaan Ralls ilmoitti, ettei ollut kuullutkaan sellaisesta skenaariosta leikkaukseen suostuessaan. Leikkaavat lääkärit eivät myöskään olleet ottaneet siittimestä tai kiveksistä koepaloja, vaan koko touhu oli poistettu silmämääräisen arvion perusteella. Leikatut elimet toki lähetettiin patologille irrottamisen jälkeen, ja ehkä arvasitkin: Rallsilla ei ollut syöpää varmuuden vuoksi poistetuissa ruumiinosissa.

Ralls vei sairaalan oikeuteen ja kahden istuntopäivän jälkeen osapuolet pääsivät sopimukseen, jonka yksityiskohtia ei ole julkistettu.

Unohtuiko potilaan sisään jotain?

On uskomatonta, miten paljon leikkauksissa jää tavaraa potilaan sisälle. On löydetty muun muassa saksia, hanskoja, sieniä ja mitä lie muuta, mutta useimmiten esineet ovat verrattain pieniä. Voivatko pienet esineet ”piiloutua” sisäelinten sekamelskaan? Kyllä. Onko se sitten hyväksyttävää? Ei tietenkään ole, mutta ehkä sen voi jotenkin yrittää ymmärtää.

Tässä tarinassa potilaan sisään jätetty esine ei ollut kovinkaan pieni.

Floridalainen William Barlow joutui vuoden 2000 joulukuussa leikkaukseen vatsa-aortan laajentumisen vuoksi. Pullistuma oli elintärkeää korjata, jottei se pääsisi räjähtämään. Leikkaus suoritettiin miamilaisessa veteraanisairaalassa, ja hyvin sujuneen operaation ja toipumisen jälkeen 62-vuotias Barlow kotiutettiin.

Viikko kotiinpaluun jälkeen Barlow’lle nousi yli 40 asteen kuume ja lääkärit totesivat hänen saaneen vakavan verenmyrkytyksen, joka oli vaarassa johtaa monielinvaurioon. Antibiootit eivät tehonneet, eikä kukaan ymmärtänyt, mistä miehen tulehdustila johtui. Neljä kuukautta myöhemmin Barlow kiikutettiin uuteen leikkaukseen. Sillä kertaa ei tarvinnut korjata aorttaa, vaan poistaa 40×70 cm:n kokoinen puuvillapyyhe, joka oli ensimmäisessä operaatiossa jäänyt potilaan sisälle ja kietoutunut tämän sisäelinten ympärille.

Sairaala kyllä myönsi hoitovirheen, mutta yritti paikkailla tuhoja vedoten potilaan huonoon terveydentilaan ja liikalihavuuteen. Vahingonkorvauksia tarjottiin 100 000 dollaria, mutta syyttely oli alkanut sapettaa kovista tulehduskivuista kärsinyttä Barlow’ta, joten hän vei jutun oikeuteen. Tuomari ei myöskään hyväksynyt sairaalan selittelyjä ja piti suurehkon pyyhkeen jättämistä potilaan sisään täysin anteeksiantamattomana ja huolimattomana käytöksenä. Barlow määrättiin saamaan sairaalalta korvauksia 450 000 dollaria.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Kun puoli maailmaa pukeutuu vihreään – 10 faktaa Pyhän Patrickin päivästä

Julkaistu

Minkälainen on Pyhän Patrickin päivä; tuo Irlannin kansallispäivä, jota juhlitaan suurissa paraateissa ympäri maailman?

Pyhän Patrickin päivää vietetään maaliskuun 17. päivänä. Vaikka kyseessä on Irlannin kansallispäivä, juhlii sitä puoli maailmaa vihreään pukeutuen ja Guinnessia hörppien.

Tuskin minkään muun maan kansallispäivää juhlitaan niin laajasti ja sankoin joukoin kuin Irlannin. Pyhän Patrickin päivään liittyy paljon historiaa ja perinteitä, joista Listafriikki on nyt poiminut hauskimmat ja kiinnostavimmat tälle listalle.

Vihreää vaatetta, olutta ja paraateja – nämä ainakin tulevat mieleen. Mutta mitä muuta? Se selviää nyt. Éirinn go Brách!

Kuka Pyhä Patrick oli?

Pyhä Patrick ei ollut irlantilainen eikä hänen nimensä ollut Patrick.

Pyhän Patrickin uskotaan syntyneen joskus 300-luvun loppupuolella Rooman valtakuntaan kuuluneessa Britanniassa, todennäköisesti Walesin alueella. Eli ei siis Irlannissa. Ja nimekseen hän sai Maewyn Succat.

Naapurisaarelle Patrick päätyi teini-ikäisenä, kun joukko irlantilaisia ryövääjiä kidnappasi hänet ja vei mukanaan orjaksi. Kuuden vuoden orjuuden jälkeen Patrick onnistui karkaamaan ja hän seilasi takaisin Britanniaan.

Sitten hän päätti ryhtyä papiksi, omaksui nimen Patrick ja opiskeli teologiaa Manner-Euroopassa. Irlannissa vietetty aika oli jättänyt nuoreen mieheen jälkensä ja hän on itse kirjoittanut, että kuuli jatkuvasti mielessään ”irlantilaisten äänet”, jotka kuiskivat: ”Tule takaisin meidän luoksemme Patrick”.

Ja niinpä hän sitten päätti palata kristinuskon kanssa Irlantiin pelastaakseen sen kansalaiset pakanuuden kurjuudelta. Siinä Pyhä Patrick onnistuikin oikein maineikkaasti, ja niinpä pyhimyksen mukaan nimetyn päivän perimmäinen tarkoitus on juhlia kristinuskon saapumista Irlantiin.

Maaliskuun 17. päivää pidetään pyhimyksen kuolinpäivänä, joten siksi juuri se on valikoitunut viralliseksi juhlapyhäksi. Tarinan mukaan Pyhä Patrick haudattiin vuonna 461 kaupunkiin, joka on saanut osuvasti nimekseen Downpatrick, mutta joka irlantilaisten harmiksi sijaitsee nykyään toisessa maassa, nimittäin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa.

Myytti käärmeiden karkottamisesta

Tunnetun legendan mukaan Pyhä Patrick seisoi kukkulalla ja ajoi kaikki käärmeet pois Irlannista, minkä vuoksi saarella ei näitä luikertelevia matelijoita luonnonvaraisena elä. Viimeinen kohta on faktaa: Irlannissa ei tosiaan ole käärmeitä.

Fossiiliaineiston perusteella biologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Irlannissa ei ole koskaan ollutkaan käärmeitä, joten Patrickilla ei ollut mitään karkotettavaa.

Tätä hienoista aukkoa historiassa on selitetty sillä, että käärmeet olivat vertauskuva pakanuudelle, jonka Pyhä Patrick tosiaan ajoi pois Irlannista. Käärmehän on aikojen alusta, tai siis Raamatun ajoista, asti yhdistetty suoraan paholaiseen, joten se oli helppo valinta karkotettavaksi.

Pakanallinen apila kolminaisuusopin kuvaajana

Kuten jo niin monella listalla aiemminkin on todettu, kristinusko on näppärästi ottanut käyttöön perinteitä ja juhlapäiviä pakanauskonnoista, mikä on helpottanut uuden uskonnon myymistä ihmisille.

Näin kävi myös Irlannissa, kun Pyhä Patrick havainnollisti pyhää kolminaisuutta apilan avulla. Apilat olivat olleet jo entuudestaan tärkeitä kelteille, jotka uskoivat jokaisella apilanlehdellä olevan oma merkityksensä: usko, toivo ja rakkaus. Pyhän Patrickin mukaan apilan kolme lehteä kuvastivat Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Koska Patrick vaikutti laajasti Irlannin saarella ja perusti koko joukon kouluja, kirkkoja ja luostareita, levisi kertomus apilasta maan joka kolkkaan.

Nelilehtiseen apilaan Patrickilla ei ollutkaan sanottavaa, mutta hänen onnekseen todennäköisyys sellaisen löytymiselle on 1/10 000. Legendan mukaan neljäs lehti merkitsee onnea, jota sen löytymiseen todella tarvitaan.

Päivä, jona pubit olivat kiinni

Irlantihan tunnetaan oluen ja pubien maana, ja toisaalta syvästi katolisena sellaisena. Pyhän Patrickin päivä on Irlannissa yksi kristinuskon tärkeimmistä juhlapyhistä, jota vietettiin 1970-luvulle asti hyvin eri tavalla kuin nykyään. Vuodessa oli aiemmin kaksi päivää, jolloin pubit sulkivat ovensa: pitkäperjantai ja maaliskuun 17. päivä.

Ainoa poikkeus anniskeluun oli kansallinen koiranäyttely, joka järjestettiin perinteisesti tuona juhlapyhänä, ja jossa olutta sai myydä ja nauttia vapaasti. Nykyään uskonnollisuus ja kuivin suin oleminen eivät ensimmäisenä tule mieleen, jos löytää itsensä keskeltä Pyhän Patrickin päivän juhlintaa.

Eikä juhlintaa tarvitse lähteä hakemaan Irlannista, sillä vuosisatojen aikana ympäri maailmaa siirtolaisiksi lähteneet irlantilaiset ja nykyään heidän jälkeläisensä pitävät perinnettä yllä erityisesti englanninkielisissä maissa – Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa – mutta myös muualla maailmassa.

Massiivia paraateja järjestetään esimerkiksi Buenos Airesissa, Moskovassa ja Tokiossa. Irlantilaisten juhlintaan ovat vuosisatojen saatossa liittyneet kaikki ystävät ja kylänmiehet. Käy ihmeessä fiilistelemässä tunnelmaa jossakin Suomen lukuisista irkkupubeista!

Ensimmäistä Pyhän Patrickin päivän paraatia ei järjestetty Irlannissa

Irlantilaiset siirtolaiset olivat niitä, jotka suurelta osin muokkasivat Pyhän Patrickin päivästä kotimaansa kulttuuria ylistävän juhlan, jossa uskonnollinen alkuperä on jäänyt toissijaiseksi. Se on toki melkoisen outoa, että syvästi katolinen Irlanti on seurannut juhlinnassa perässä.

Pyhän Patrickin päivää on vuosisatojen ajan juhlittu paraateissa ympäri maailman. Historian ensimmäinen paraati ei kuitenkaan hieman yllättäen ollut Irlannissa, vaan nykyisessä St. Augustinen kaupungissa, Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Maaliskuun 17. päivänä vuonna 1601 paikalla oli espanjalainen siirtokunta, jonka irlantilainen pastori Ricardo Artur järjesti kotimaansa suojeluspyhimyksen kunniaksi kekkerit.

Paraatit eivät kuitenkaan ottaneet tuulta alleen ennen kuin vasta 1700-luvulla. Ensimmäinen varsinainen Pyhän Patrickin juhla järjestettiin Bostonissa vuonna 1737. Ensimmäistä paraatia saatiin vielä odottaa vuoteen 1762 saakka. Silloin New Yorkissa asuneet amerikanirlantilaiset järjestivät kulkueen Yhdysvaltojen itsenäisyyssodassa Brittien armeijassa palvelleiden irlantilaisten kunniaksi, ja hiljalleen paraatiperinne levisi muihinkin kaupunkeihin. Irlanti seurasi perässä reippaasti myöhemmin, sillä Dublinissa marssittiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1931.

New Yorkin paraati on maailman suurin Pyhän Patrickin päivän juhla, joka koki ennennäkemättömän hetken maaliskuussa 2020 (ja uudelleen 2021). Ikinä ennen, edes sotien aikaan, paraatia ei oltu sen yli 250-vuotisen historian aikana peruttu. Mutta pandemian iskettyä paraatia ei kahteen vuoteen järjestetty normaalisti. Vain pieni joukko ihmisiä marssi turvavälit huomioonottaen maaliskuun 17. päivän varhaisina tunteina New Yorkin kaduilla, jotta ikivanha perinne ei kokonaan katkeaisi.

Mitä Pyhän Patrickin päivänä juodaan?

Guinnessia, Guinnessia ja Guinnessia. Ja sitten vielä vähän Guinnessia.

Tilastojen mukaan tuon, tietenkin Irlannista kotoisin olevan, tumman oluen myynti moninkertaistuu Pyhän Patrickin päivänä maailmanlaajuisesti ja Guinnessia myydään 819 % enemmän kuin tuiki tavallisena päivänä. Se tarkoittaa noin 13 miljoonaa tuoppia. Nopealla laskutoimituksella juhlijat kumoavat 150 tuoppia per sekunti. Ja tuskinpa pubit ovat auki vuorokauden ympäri!

Joten jos käyt St. Paddy’s Day:n juhlintaan, niin ainoa oikea suun kostuke on Guinness. Ja tosiaan, monesti juhlapäivän lyhennetyn lempinimen näkee kirjoitettavan muodossa St. Patty’s Day, mikä on suuri virhe. Vaikka Irlannin suojeluspyhimyksen nimi on englanniksi Patrick, on se iiriksi Pádraig. Joten ainoa sallittu lyhenne on ”Paddy”. Eihän kukaan nyt halua loukata irlantilaisia heidän suurena juhlapäivänään!?

Mitä Pyhän Patrickin päivänä syödään?

Pyhän Patrickin päivän perinteisin ruoka on suolaliha ja kaali, jotka sopivat tumman oluen kanssa nautittavaksi kuin nenä päähän. Mutta tämä ei olekaan peräisin Irlannista, vaan samoin kuin oli paraatien suhteen, niin tämän perinneruoan syntytarina löytyy niin ikään Atlantin takaa Yhdysvalloista.

New Yorkissa oli ja on edelleen alueita, jotka voidaan nähdä tietyn siirtolaisyhteisön keskittyminä. Amerikanirlantilaiset olivat kerääntyneet Manhattanin eteläisiin osiin ja monet heistä elivät köyhyydessä, mutta jos joskus oli sallittua revitellä, niin Pyhän Patrickin päivänä.

Suolalihaa saatiin samalle alueelle asettuneiden juutalaisten lihakaupoista tai sitä ostettiin ylijäämänä pitkiltä kauppamatkoilta saapuvilta laivoilta, joissa liha oli säilöttynä suolaliemeen. Lihan kyljessä tarjoiltiin perunaa sekä halvinta saatavilla ollutta vihannesta – kaalia.

Oli Irlannissakin toki syöty juhla-ateria, mutta kaalin ja perunan kanssa tarjoiltiin pekonia ja kinkkua. Näihin ei Manhattanin siirtolaisilla ollut varaa. Hassua kyllä, perinne suolaliha-ateriasta päätyi vuosien saatossa myös Irlantiin ja ohitti alkuperäisen version.

Vihreä on uusi sininen

Jos Pyhän Patrickin päivää haluaisi juhlia oikein perinteiseen tapaan, niin pitäisi pukeutua siniseen, nimittäin sitä Patrick itse suosi. Sininen on pääväri myös Irlannin vanhoissa lipuissa sekä nykyisessä vaakunassa ja presidentin virallisessa lipussa (kuvassa). Vihreää, joka nykyään symboloi koko maata ja kansakuntaa, pidettiin aiemmin epäonnen värinä.

Värin muutoksen takana on montakin pientä syytä, jotka yhdessä luovat järkeenkäyvän kokonaisuuden. Irlannin maaseutu on hyvin vehreää ja maa tunnetaan myös nimellä Emerald Isle eli smaragdinvihreä saari. Apila, josta jo aiemmin puhuttiin, on vihreä – samoin kuin luonto keväisin muutenkin – ja Pyhän Patrickin päivä maaliskuun puolessavälissä osuu juuri kevään korvalle.

Suojaudu haltijan nipistykseltä pukeutumalla vihreään

Iso osa vihreän värin vallankumouksessa oli haltijoilla; erityisesti sellaisilla, jotka tarun mukaan paljastavat salaisen aarteensa kätköpaikan niille, jotka onnistuvat haltijan nappaamaan. Pyhä Patrick ei varmasti olisi kovinkaan mielissään, että hänen kunniakseen vietettävään päivään yhdistetään haltijoita.

Monissa Pyhän Patrickin päivän koristeissa näkyy haltijoita, jotka ovat peräisin irlantilaisesta kansantarustosta. Tasa-arvo on löytänyt tiensä myös muinaiseen mytologiaan, sillä monissa kuvissa esiintyy naispuolisia haltijoita, vaikka legendoissa sellaisista ei ollut tietoakaan. Irlannin haltijat eli leprekaunit ovat partasuisia ja vihreisiin asuihin pukeutuvia olentoja, jotka tekevät suutarin hommia ja kätkevät työstä saamansa kolikot sateenkaaren päähän.

Haltijat siis pukeutuvat itsekin vihreään asuun, mutta Pyhän Patrickin päivänä kaikkien on syytä verhota itsensä vihreällä. Vihreät vaatteet nimittäin tekevät ihmisestä haltijoille näkymättömän, mikä on siinä mielessä hyvä asia, että noilla kiusanhengillä on tapana nipistää vastaantulijoita. Näkymättömyys tietenkin suojaa tonttumaisten haltijoiden pikkuisilta sormilta.

Yhdysvaltain presidentti saa vuosittain apilan, joka tuhotaan samantien

Kaikki valtionjohtajat eivät pääse koskaan henkilökohtaiseen tapaamiseen Yhdysvaltain presidentin kanssa, mutta Irlannin pääministerille sellainen kunnia suodaan vuosittain.

Jo vuosikymmenien ajan Irlannin pääministeri eli taoiseach, joka tällä hetkellä on Leo Varadkar, käy Pyhän Patrickin päivän tienoilla vierailulla Valkoisessa talossa ja lahjoittaa presidentille Kerryn kreivikunnassa kasvatetun apilan kristallisessa kulhossa. Koska kyseinen valkoapila on Yhdysvalloissa vaarallisten vieraslajien listalla, ei kasvi kauaa ehdi vastaanottajaansa ilahduttaa.

Kun virallinen osuus puheineen ja juhlallisuuksineen on ohi, siirtyy lahja nopeasti presidentiltä salaisen palvelun hoidettavaksi. Ja hoidettavaksi tarkoittaa tässä kohtaa tuhottavaksi. Apiloista ei ole jälkeenpäin nähty vilaustakaan. Huhuja on liikkunut, että muutamia apiloita olisi vuosien aikana päätynyt Valkoisen talon kukkapenkkeihin, mutta kukaan ei ole asiaa pystynyt varmistamaan. Tai halunnut vahvistaa, sillä kyseessä olisi rikos.

Valkoinen talo juhlistaa muutenkin Pyhän Patrickin päivää, ja sen puutarhassa oleva suihkulähde on usein värjätty vihreäksi vieraan maan kansallispäivän kunniaksi. Toisaalta, koko Valkoinen talo on irlantilaissyntyisen arkkitehdin James Hobanin suunnittelema ja sama mies myös toimi rakennustöiden johtajana.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Miksi hengitys haisee pahalta nimenomaan aamuisin?

Julkaistu

Lukijoiden kysymyksissä vastataan tällä kertaa siihen, että miksi hengitys haisee erityisen pahalta juuri aamuisin.

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi hengitys haisee erityisen pahalta nimenomaan aamulla. Kyseessä on hyvin yleinen ja täysin normaali ”vaiva”, johon ei edes vaadita heikkoa suuhygieniaa.

Nyt hyökkäämme siis aamuhengityksen pariin: sen pistävää hajua voi yrittää vähentää, mutta eroon siitä ei pääse.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi hengitys haisee pahalta aamuisin?

Leffoista tutut kiihkeät aamusuudelmat ja kumppanin kanssa nenät vastakkain juttelu eivät välttämättä tosielämässä ole niin auvoisia kokemuksia. Kauniin hetken saattaa pilata toisen tai kummankin katkeran hajuinen aamuhengitys. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä kenenkään hönkäykset tuskin tuoksuvat aamuisin kukkasilta. Pahanhajuinen aamuhengitys on täysin luonnollista ja yleistä, mutta mistä se oikein johtuu?

On varsin yleinen harhakäsitys, että hengitys haisee erityisen pahalta aamuisin siitä syystä, että edellisestä hampaidenpesusta on kulunut monta tuntia. Mutta jos asiaa miettii tarkemmin, niin eihän päivänkään aikana hampaita pestä moneen tuntiin. Usein hampaidenpesujen väli on valveillaoloaikana reippaasti yli kellonympärys, eikä hengitys todennäköisesti haiskahda samalla tavalla kuin aamuisin.

Pohjimmiltaan pahanhajuiseen aamuhengitykseen on syynä suun kuivuminen.

Lähes kaikki ihmisen elintoiminnot hidastuvat nukkuessa, joten myös syljeneritys vähenee. Sylki auttaa pitämään suuta puhtaana ja huuhtoo bakteereja pois, joten kun suu kuivaa, pääsevät mikrobit vapaasti jylläämään. Aamuinen hampaidenpesu on tärkeää monesta syystä, mutta myös siksi, että se edistää syljenerityksen käynnistymistä nukutun yön jälkeen.

Nukkuvalla ihmisellä on usein myös suu auki ja suun kautta hengitys on nukkuessa varsin yleistä. Tämä johtaa siihen, että se vähäinenkin sylki pääsee helpommin haihtumaan.

Syöminen lisää syljeneritystä ja koska nukkuessa tulee harvemmin syötyä, lisäävät pitkä syömättömyys ja juomattomuus edelleen suun kuivumista.

Lue myös: 10 hullua asiaa, joita ihmiset tekevät unissaan

Pahanhajuinen aamuhengitys voi olla seurausta siitä, mitä pistät suuhusi

Vaikka jo muutamaan otteeseen on tullut mainittua, että pahanhajuinen aamuhengitys on normaalia, niin tietyt asiat toki voimistavat tunkkaista katkua – vuorokaudenajasta riippumatta.

Heikolla mallilla oleva suuhygienia on tietenkin yksi vaikuttava tekijä: mitä harvemmin hampaat, hammasvälit ja kielen putsaa, sitä enemmän suussa on hajua aiheuttavia bakteereja.

Elämäntavat ovat myös isossa osassa, sillä toiset ruoat ja juomat saavat hengityksen haisemaan pahemmalta – jopa useiden tuntien ajan. Alkoholin tiedetään kuivattavan suuta ja lisäksi sen haihtuminen aineenvaihdunnasta voi aiheuttaa pahaa hajua, vaikka suu olisi miten kostea.

Tupakointi on yksi pahanhajuista hengitystä edistävä tapa, sillä kaikkien haisevien yhdisteiden lisäksi tupakointi alentaa syljeneritystä ja kuivattaa siten suuta.

Joidenkin lääkkeiden – esimerkiksi antihistamiinien ja lihasrelaksanttien – sivuvaikutuksiin kuuluu suun kuivuminen. Tämä alkaa kuulostaa nyt rikkinäiseltä levyltä, sillä eiköhän tässä vaiheessa kaikille ole tullut jo selväksi, että kuiva suu on yhtä kuin pahanhajuinen hengitys.

Lääkitystä ei tokikaan voi aina muuttaa, mutta kielen huolellinen puhdistaminen auttaa.

Miten pahanhajuista aamuhengitystä voi lievittää?

Vaikka pahanhajuista aamuhengitystä ei voi mitenkään kokonaan estää, voi sitä pyrkiä lievittämään. Kannattaa muistaa voimakkaasti haisevat ruoka-aineet ja juomat – tai siis paremminkin muistaa niiden välttäminen.

Suuhygieniasta on syytä pitää hyvää huolta. Hampaidenharjaus ja hammasvälien putsaaminen ovat suomalaisilla keskimäärin hyvin hallussa, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös kieleen. Yli puolet suun hajua tuottavista bakteereista elää kielellä, joten kielen puhdistaminen on syytä lisätä repertuaariin.

Perinteisen intialaisen lääketieteen opin eli ayurvedan mukaan kielellä on tärkeä osa suun kokonaisvaltaisessa terveydessä. Siksi ayurveda on suositellut kielen mekaanista puhdistamista jo vuosituhansien ajan.

Aamuisen kielen kaapimisen on uskottu puhdistavan kehoa kuona-aineista, edistävän ruoansulatusta ja herättelevän makuaistia. Kielenkaavinnan on väitetty myös parantavan kurkkukipua ja suun tulehduksia.

Myös länsimaisessa lääketieteessä kielen putsaamiseen on alettu kiinnittää enenevissä määrin huomiota. Kieli on bakteereille mainio kasvupaikka, joten jos ne pääsevät kovasti siinä lisääntymään, on tiedossa luotaantyöntävän hajuinen hengitys.

Kielelle yön aikana kertyneen kuonan voi puhdistaa varta vasten siihen kehitetyllä kielenkaapimella, mutta homma hoituu myös hammasharjalla tai vaikkapa lusikalla.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä puhallettavaksi?

Julkaistu

Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä? Tähän kysymykseen vastaamme tämänkertaisessa lukijoiden kysymyksessä.

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään ikivanhan tavan alkuperää: Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä ja miksi niitä puhaltaessa esitetään toivomus?

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämänkertainen lukijoiden kysymys!

Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä puhallettavaksi?

Kynttilöiden puhaltaminen sammuksiin synttärikakun päältä on niin perinteinen juttu, mutta tavan alkuperä on ainakin Listafriikillä hämärän peitossa. Tai oli ennen vastauksen etsimistä! Mennään siis asiaan.

Syntymäpäiväkakku on ollut perinteinen tarjottava jo antiikin Roomassa ja kyllähän herkullinen leivonnainen sopii juhlaan. Mutta kuka kumma on keksinyt sytyttää kynttilöitä kakun päälle?

Paljon kannatusta saaneen teorian mukaan tapa sytyttää kakun päälle kynttilät on peräisin antiikin Kreikasta. Siellä ihmiset toivat kakkuja metsästyksen jumalatar Artemiksen temppeliin, ja kakut oli päällystetty kynttilöin, jotta leivonnainen loistaisi kuin Kuu. Kreikkalaisessa mytologiassa Artemis metsästää Kuun valossa ja häntä pidetään myös Kuun jumalattarena.

Monissa vanhoissa kulttuureissa savun uskottiin kuljettavan rukouksia taivaaseen tai sinne, missä ikinä jumalhahmo kenenkin uskomuksissa oli. Nykypäivän perinne toiveen esittämisestä ennen kynttilöiden puhaltamista on todennäköisesti perua tästä ikivanhasta tavasta.

Vielä vähän lisää synttäreistä…

Kun seuraavan kerran suunnittelet syntymäpäiväkekkereitä tai sitä, miten merkkipäivääsi muuten viettäisit, niin älä unohda vanhempiasi. Kyllä, kyseessä ovat sinun synttärisi, mutta päivä on erityinen myös niille, jotka ovat sinut saattaneet maailmaan.

Muista siis pyhittää juhlinnasta edes pieni hetki henkilölle, jonka sisällä olet mahdollisesti kasvanut yhdeksän kuukauden ajan ja joka tavalla tai toisella on sinut synnyttänyt.

Ja oli kyse biologiasta tai ei, niin syntymäpäiväsi – se ensimmäinen – mullisti vanhempiesi elämän. Toivottavasti hyvällä tavalla!

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat