Kun mennään hippulat vinkuen, niin vinkuuko silloin rattaiden koristeet, kengännauhat vai kivekset?

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki paneutuu tänään sellaiseen suomalaiseen sanontaan kuin ”mennään hippulat vinkuen”. Eli mitä nuo kummaa nuo vinkuvat hippulat oikein ovat?

Tyhjentävää vastausta tuohon ei ehkä tulla saamaan, mutta jokainen voi valita kohta esiteltävistä vaihtoehdoista sen mieleisimmän! Lisäksi pohdimme sitä, miksi perinteisessä kosinnassa laskeudutaan polvilleen. Mistä tapa juontaa juurensa?

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Mitä tarkoittaa, kun mennään hippulat vinkuen?

Jälleen kerran suomalaiset sanonnat ovat aiheuttaneet hämmennystä. Kysymys siis kuuluu, että mitä ihmettä ovat ne hippulat sanonnassa ”mennä niin kovaa, että hippulat vinkuu”?

Joskus sanontoihin on yksinkertainen selitys, mutta hippuloiden kohdalla näin ei ole. Vaikka hippula on murteissa varsin yleinen sana, ei voida täysin varmuudella sanoa, mitä ne ovat. Joten jokainen voi itse päättää, minkä näkee parhaaksi kuvaamaan vinkuvia hippuloita; vastaus riippuu myös siitä, mistä päin Suomea on kotoisin.

Kun mennään hippulat vinkuen, niin liikutaan kovaa vauhtia – tästä ovat varmasti kaikki yhtä mieltä. Suomen kirjakielessä hippulat rupesivat vinkumaan vasta 1900-luvun alussa, kirjoittaa Kaisa Häkkinen, suomen kielen emeritaprofessori, Tiede-lehdessä. Murteissa hippulat ovat toki vinkuneet paljon kauemmin. Hippulan oletetaan olevan johdettu sanasta hippu, joka kansankielessä merkitsee muun muassa ohutta kärkeä.

Kaikkein varhaisimmissa maininnoissa hippulat vinkuen -kuvausta käytettiin hevosrattailla ajamisesta. Satakuntalais- ja hämäläismurteissa ajelurattaita onkin kutsuttu hippularattaiksi. Jos hippula on johdettu sanasta hippu, niin ne saattavat olla kärryjen tai reen koristeita, joissa tuuli vinkuu kovaa ajettaessa.

Muissa murteissa hippuloilla on tarkoitettu muun muassa jalkoja, sukkia, tossuja tai sitten kenkien nahkaisia nyörejä, joissa oli puiset, luiset tai messinkiset koristeet, jotka vinkuivat juostessa. Kaikki nämä sopivat vauhdilla liikkumiseen – kun mennään kovaa, niin kyllähän siinä hippulat vinkuu.

Sen sijaan Iissä ja Kuusamossa hippuloilla on viitattu miehen sukuelimiin, tarkemmin sanottuna kiveksiin. Jos oikein vauhdilla juoksee, niin kuuluuko sieltä alapäästä vinkunaa? No, onneksi sanontoja ei ole tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti.

Miksi kosiessa polvistutaan?

Perinteisessä kosinnassa kosija laskeutuu toisen polvensa varaan ja esittää suuren kysymyksen. Tapa on ikivanha, ja jos kosinta ei kuulu omiin elämänkokemuksiin – suorittajana tai vastaanottajana –, on se tuttu vähintäänkin romanttisista elokuvista.

Monikaan kosija ei varmasti tiedä, miksi hän oikeastaan laskeutuu toisen polvensa varaan – niin vain kuuluu tehdä.

Jo mahtavassa Persian valtakunnassa noin 500-luvulla eaa. oli tapana polvistua yhteisössä korkeammassa asemassa olevan edessä. Jos toinen oli vain hieman alempiarvoisempi, tuli hänen suudella ylempää poskelle. Isomman yhteiskunnallisen eron ollessa kyseessä oli polvistuminen ainoa oikea tapa tervehtiä.

Keskiajan Euroopassa polvistuminen alkoi jo ajatuksen tasolla lähestyä mielitietyn kosimista. Ritarit polvistuivat hallitsijan eteen osoittaakseen tälle kunnioitusta, tottelevaisuutta ja uskollisuutta. Polvilleen laskeutuminen oli myös osa uskonnollisia seremonioita, ja koska avioliittoa ei voinut tuolloin olla ilman uskontoa ja kirkkoa, oli varsin luonnollista, että ele omaksuttiin myös kosintaan.

Romanttinen aspekti polvistumiseen on todennäköisesti perua myös ritarien kukoistuskaudelta 1000-luvulta alkaen, kun ritareiden ja hovien naisten välille muodostui läheisiä suhteita. Vaikka kuninkaalliset naiset olivat monesti jo naimisissa, oli suhteessa enemmänkin kyse omistautumisesta palvelukseen kuin varsinaisesti fyysisestä rakkaudesta. Herrojen ja kuninkaiden vaimoille osoitettiin samalla tavalla kunniaa kuin itse hallitsijallekin.

Mutta tuolloinkin koettiin kiellettyjä rakkaussuhteita, joista kertovat muun muassa monet kelttiläiset tarinat, esimerkiksi legenda kuningas Arthurin vaimon Guineveren ja ritari Lancelotin välisestä vastustamattomasta rakkaudesta.

Nykyäänkin kosintaan polvistumisella halutaan vannoa uskollisuutta, kunnioitusta ja ikuista rakkautta; vaikka haarniskaa polvistujan päällä ei enää olekaan.

🤷‍♀️ Palataan hippuloihin vielä hetkeksi. Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, mitä hippulat sinun mielestäsi ovat? Jos vaikka nyt ryntäisit vauhdilla kosimaan puolisoasi, niin mikä tai mitkä vinkuisivat tuulessa?

Lue myös:

Lisää kommentti