Top 10 maailman oudoimmat urheilulajit

Kilpailun voi saada aikaan aivan mistä tahansa. Tämän listan kymmenen käsittämätöntä urheilulajia viimeistään todistavat sen!

Unohda eukonkanto ja saappaanheitto, ne ovat jo meille tuttuja urheilulajeja. Muualla maailmalla ne toki aiheuttavat ihmetystä, mutta mikä saisi meidät kaikkiin outouksiin tottuneet suomalaisetkin hämmästymään?

Ehkä nämä Listafriikki.com:n löytämät omituiset urheilulajit onnistuvat siinä. Näistä on vaikea enää pistää kummallisemmaksi. Joskus tekee mieli vain kysyä, että miksi!?!?!?

10. Strutsijuoksu

Strutsijuoksu on peräisin Afrikasta ja sillä on erittäin pitkät perinteet useissa mantereen maissa. Kilpailumuoto on sittemmin siirtynyt myös muualle maailmaan, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa on useita vuosittain järjestettäviä tapahtumia, jossa lajin parhaat ottavat mittaa toisistaan.

Strutsijuoksu on niin pitkälle vietyä, että ratsastajina toimivat lajiin vihkiytyneet jockeyt, linnuille puetaan yksinkertaiset satulat ja niitä ohjataan siivistä. Ohjaaminen on tässä kohtaa hieman harhaanjohtava termi, sillä strutsit ravaavat mihin haluavat; niitä ei saa tottelemaan niin kuin hevosia. Strutsit juoksevat parhaimmillaan jopa 70 kilometriä tunnissa, eikä meno ole tasaista. Onkin hyvin yleistä, että ratsastajia tippuu valtoimenaan poukkoilevien lintujen selästä.

Siinä myös piilee tämän urheilulajin vaara, sillä strutsin eteenpäin suuntautuva potku on hyvin voimakas ja sen kummassakin jalassa on vahva, terävä kynsi. Se voi helposti tappaa esimerkiksi savannilla uhkaavan leijonan, puhumattakaan laukkaradalla kömpivästä ihmisestä.

9. Bossapallo

Bossapallo on listamme uusin laji. Belgialaisen Filip Eyckmanin vuonna 2004 kehittämä pallopeli yhdistää lentopallon, jalkapallon ja voimistelun. Pelin suurimpana tarkoituksena on pitää hauskaa ja se on myös viihdyttävää katsottavaa.

Puhallettavalla alustalla on verkon kummallakin puolella trampoliinit, joilla joukkueen hyökkääjät taiteilevat. Pallo pitää saada verkon yli vähintään viidellä kosketuksella, jotka saa suorittaa kädellä tai muilla vartalon osilla. Pisteitä saa, kun pallo on vastustajan kentässä, ja niiden määrä vaihtelee riippuen siitä, onko pallo toimitettu verkon yli kädellä vai jollain muulla kehon osalla. Enemmän pisteitä saa myös silloin, jos pallo pysähtyy trampoliinille. Akrobaattisista suorituksista lisäpisteitä ei saa, mutta ne ovat enemmän kuin toivottavia.

Musiikki on pelissä suuressa osassa ja pelin valvojaa kutsutaankin sambatuomariksi. Pisteiden laskun ja sääntöjen valvomisen lisäksi hän rummuttaa rytmiä ja toimii DJ:nä. Pelin nimi, bossapallo, juontaa juurensa brasilialaiseen bossa nova -musiikkiin ja tanssiin. Liian vakavasti peliä ei saa ottaa! Koska tämä rantautuu Suomeen??

8. Uppokiekko

Uppopallo on tietyssä mielessä lastenleikkiä tämän urheilulajin rinnalla. Uppokiekossa peli nimittäin tapahtuu altaan pohjassa. Pelaajilla on varusteenaan räpylät, snorkkeli, korvasuojat sekä uimalasit ja kädessään muutaman kymmenen sentin mittainen puinen maila. Kiekko on tarkoitus saada vastustajan maaliin, ihan niin kuin jääkiekossa tai maahockeyssä.

Lajia on pelattu jo 1950-luvulta saakka ja Suomessakin sitä harrastetaan jonkun verran. Uppopallossa sallitut kontaktit vastustajaan sekä taklaaminen ovat uppokiekossa kiellettyjä, mutta se ei tarkoita, että sääntöjä aina noudatettaisiin; pinnan alla sattuu ja tapahtuu. 

Peli kehitettiin alunperin sukeltajille, koska ihan kuka vain ei pysty pidättämään henkeään, uimaan altaan pohjassa ja järkevällä tavalla pelaamaan peliä. Maailmanmestaruudesta pelataan parin vuoden välein ja tällä hetkellä Uusi-Seelanti on sekä miehissä että naisissa hallitseva mestari.

7. Kabaddi

Kabaddi on Bangladeshissa ja Nepalissa kansallisurheilulajin asemassa ja esimerkiksi Intiassa se on yksi seuratuimmista lajeista. Eikä ihme; vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tästä pelistä puutu.

Pelissä hyökkääjä, raider, juoksee vastustajan kenttäpuoliskolle ja yrittää, kuten hipassa, koskettaa mahdollisimman montaa vastapelaajaa ennen omalle puolelle palaamista. Vastustajajoukkueen pelaajat yrittävät taklaamalla estää hyökkääjän paluun. Tähän asti kabaddi kuulostaa siis ihan normaalilta peliltä.

Omituisuus tulee tässä: Pelaajan on tehtävä hyökkäyksensä hengitystään pidättäen.

Miten hengittämättömyys sitten todistetaan? Säännöissä sanotaan, että pelaajan on toistettava kabaddi-sanaa tauotta koko hyökkäyksen ajan, jolloin tuomari tietää, ettei henkeä ole välillä vedetty.

6. Fretti housuissa

Fretti on luonnossa elävästä hilleristä kesytetty näätäeläin. Fretti on yllättävän suosittu lemmikki erityisesti sen takia, että monille muille eläimille allergiset ihmiset eivät saa oireita siitä.

Mutta mennäänpä intron jälkeen tähän pähkähulluun urheilulajiin. Sen juuret juontavat satojen vuosien päähän, mutta kansansuosioon se nousi 1970-luvulla Yorkshiressa, Pohjois-Englannissa, missä kaivostyöläisillä mitä ilmeisimmin oli vaikeuksia keksiä vapaa-ajanviettotapoja. 

Ultimaattisessa kestävyyskisassa ei ole paljon sääntöjä. Kilpailuun osallistuvat miehet sitovat housut nilkoista tiukalle ja kumpaankin lahkeeseen laitetaan fretti. Housut kiristetään vyöllä ja voilá, kisa on valmis alkamaan. Säännöissä myös sanotaan, että housuissa olevilla freteillä on oltava hampaat, eikä niille saa antaa rauhoittavia. Kisaaja taas ei saa olla humalassa tai muissa aineissa, eikä hänellä saa olla alushousuja 😵. Eläintä saa estää puremasta ainoastaan housujen ulkopuolelta ja voittaja on tietenkin se, joka kestää kauimmin. 

Pitkän aikaa ennätys mitattiin enimmillään minuuteissa, kunnes englantilainen Reg Mellor vuonna 1981 piti frettejä housuissaan 5 tuntia ja 26 sekuntia. Mellorin mukaan hyvä kikka on ruokkia fretit kunnolla ennen kisaa ja pitää löysiä housuja. Hänen mukaansa kisassa pärjää, jos ei vain välitä siitä, että terävät hampaat pureutuvat vehkeisiin.

“You just got to be able to have your tool bitten and not care.” -Reg Mellor-

5. Cheese rolling eli tyylistä välittämättä mäkeä alas

Kevään saapumista on Gloucesterhiressa, Lounais-Englannissa, juhlittu jo 1800-luvulta asti festivaaleilla, joiden vetonaulana on toiminut juustokiekon jahtaaminen. Jokavuotinen Cooper’s Hill Cheese Roll -tapahtuma houkuttelee nykyisin osallistujia kautta maailman.

Kisassa on tarkoituksena saada kiinni nelikiloinen juustokiekko, joka lasketaan matkaan jyrkän mäen päältä. Todellisuudessa sitä on mahdoton saavuttaa, joten kisan voittaja on se, joka on nopeiten mäen alla odottavan juuston luona.

Älyvapaata kilpailusta tekee se, että mäki on hyvin jyrkkä ja sitä ei hissutellen pysty laskeutumaan. Siksi mäen juurella odottaa aina ensiapuryhmä ja monta ambulanssia eikä loukkaantumisilta vältytä. Haavoja sekä murtuneita neniä ja raajoja hoidetaan vuosittain lukuisia, mutta se ei vähennä osallistujien intoa. 

Palkinnoksi voittaja saa luonnollisesti sen himoitun juustokimpaleen. 

4. Extreme-silittäminen

Kotitöistä voi tehdä siedettävämpää esimerkiksi laittamalla lempimusiikkia soimaan tai suosikki tv-sarjan pyörimään. Tai sitten ne voi viedä aivan uusiin sfääreihin.

Extreme-silittämisen alkuperästä on pari eri versiota. Ensimmäinen on 1980-luvulta, jolloin muuan Tony Hiam naureskeli langolleen, joka silitti vaatteensa jopa telttaretkillään. Hiam alkoi vitsinä kuljettaa välineitä outoihin paikkoihin. Toisen tarinan mukaan vuonna 1997 silittämiseen tympääntynyt kalliokiipeilijä Phil Shaw päätti viedä rautansa ja lautansa harrastuksensa pariin.

Oli miten oli, extreme-silittäjät kilpailevat mitä erikoisimmissa kategorioissa: ”nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” on saanut aivan uuden merkityksen. Mitä kummallisemman paikan keksii, sitä varmemmin saa mainetta ja kunniaa. Osallistujat ovat silittäneet muun muassa meren pohjassa, keskellä moottoritietä, BASE-hypyn aikana, Mt. Everestin perusleirillä, vesiputouksen reunalla ja hypätessään laskuvarjolla. Sääntöjä ei montaa ole, mutta suoritus on hyväksytty ainoastaan, jos silitettyyn vaatteeseen ei jää ryppyjä tai tule palojälkiä.

Laji oli huipussaan ennen sosiaalisen median valtakautta, mikä on ehkä ihan hyvä. Some-haasteet eivät aina ole ihan tervettä puuhaa; niistä voit käydä lukemassa tämän linkin kautta.

3. Shakkinyrkkeily

Shakkinyrkkeily on juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää. Välillä nyrkkeillään ja välillä pelataan shakkia.

Lajin kehitti alunperin performanssitaiteilija Iepe Rubingh, Kylmä päiväntasaaja -sarjakuvan innoittamana. Vuodesta 2003 on tultu aika paljon eteenpäin, sillä nykyään shakkinyrkkeilyllä on oma lajiliitto ja sitä pelataan ympäri maailman.

Shakkinyrkkeilyottelu kestää 11 erää, joissa vuorotellen kolmen minuutin ajan nyrkkeillään ja pelataan shakkia. Peli voi siis päättyä tyrmäykseen tai shakkimattiin. Luonnollisesti shakin taso ei pysy pelin jatkuessa aivan yhtä korkealla tasolla kuin alussa.

Suomalainen Sakari Lähderinne on kahdelta viime vuodelta lajin amatöörien maailmanmestari. Vuoden 2019 finaaliottelussa Lähderinne jäi shakkipelissä heti alussa alakynteen ja oli jo yhden siirron päässä tappiosta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ranskalaisen vastustajan, Xhemsid Vogliqin, tyrmääminen. Entinen nyrkkeilijä luotti vahvuuksiinsa ja iski vastustajan kanveesiin. Ottelun voit katsoa videolta, kohdasta 2:59:00 alkaen.

2. Sääriin potkiminen

Olen aina kuvitellut, että Suomi on outojen urheilulajien luvattu maa, mutta kyllä tämän listan jälkeen se palkinto taitaa mennä Englannille. Näätäeläimiä housuissa, juuston perässä juoksemista ja sitten vielä tämä. 

Sääriin potkiminen on englantilaisten oma kamppailulaji. Sitä on alettu harrastaa jo vuonna 1612 ja se oli suosituin laji kevätloman jälkeen pidettävillä Cotswold Olimpick Games -festivaaleilla. Tapahtuma on lakkautettu useaan otteeseen, mutta aina se on palautettu takaisin.

Nykyään kisaillaan viidessä eri lajissa, joista luonnollisesti sääriin potkiminen on kuuluisin. Köydenveto tai lekanheitto eivät ole mitään verrattuna siihen!

Vanhoina hyvinä aikoina kisaajat kasvattivat kestävyyttään hakkaamalla sääriään vasaralla, koska tuolloin metallikärkiset kengät olivat sallittuja. Nykyisin kengät tarkistetaan vahvikkeilta ja osallistujat saavat laittaa housuihinsa olkia pehmikkeeksi. Kamppailussa saa pisteen, kun toimittaa ensin potkun perille ja sen jälkeen kaataa vastustajan. Voittaja ratkaistaan paras kolmesta -metodilla.

1. Calcio Storico

Mikä on maailman väkivaltaisin urheilulaji? Vapaaottelu? Entäs rugby? Mitä jos yhdistetään ne kaksi ja lisätään sekään vielä vähän jalkapalloa ja käsipalloa? Näin saadaan aikaan muinaisesta Roomasta alkujaan peräisin oleva Calcio Storico. Lukuisia kuolemiakin aiheuttanut peli oli 1700-luvun jälkeen painunut jo lähes unholaan, kunnes Benito Mussolini kunnon fasistijohtajan tavoin herätteli sen uudelleen eloon 1930-luvulla.

Nykyään peli on sallittu ainoastaan Firenzessä, jossa sitä pelataan kerran vuodessa. Ikivanhan urheilulajin näytösotteluiksi tarkoitetut kamppailut ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin seremoniallisia. 

Pelissä on tarkoitus saada pallo maaliin, ja niin kuin sodassa ja rakkaudessa, myös Calcio Storicossa, kaikki on sallittua. Okei, vastustajaa ei saa potkaista päähän eikä yhden pelaajan kimppuun saa hyökätä porukalla. Peli kestää 50 minuuttia, eikä kentältä lähde kukaan ilman jonkin sortin loukkaantumista. Kummassakin joukkueessa on 27 pelaajaa, joista osa joudutaan siirtää sivuun vammojen takia. Keskeytyksiä tai vaihtomiehiä ei kuitenkaan ole. Joskus pelaajien tunteet kuumenevat ja pelit eskaloituvat, ja esimerkiksi vuosina 2007 ja 2017 kamppailut jouduttiin keskeyttämään kentällä alkaneiden joukkotappeluiden vuoksi.

Calcio Storicoa pelataan kesäkuun kolmantena viikonloppuna, kun juhlitaan Firenzen suojelupyhimyksen, Johannes Kastajan syntymäpäivää.

Se siis on suora vastine suomalaiselle juhannuksen vietolle 😂😂

Kun kerran urheilun makuun ollaan päästy, niin käy myös lukemassa lista uskomattomista urheilufaktoista tämän linkin kautta.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme aiotko lähteä kokeilemaan jotain listan urheilulajia?