10 maailman oudointa testamenttia ja viimeistä tahtoa

Suomessa ei kovinkaan paljon pysty revittelemään testamenttia tehdessään. Viimeisen tahtonsa voi toki läheisille esittää ja toivoa, että sitä kunnioitetaan.

Mitenköhän sitä voisi olla kiusana niille, jotka asioita jäävät järjestelemään? Tältä listalta voi ottaa mallia oudoista viimeisistä toiveista ja siitä, miten tehdään pirullinen tai hauska testamentti. Sitten vain suunnittelemaan!

Listafriikki.com keräsi kymmenen kummallisinta testamenttia niin kuuluisilta kuin tuntemattomilta henkilöiltä.

Miljoonaperintö lemmikille

Hotelli- ja kiinteistömiljonääri Leona Helmsleytä kutsuttiin hänen eläessään ei-niin-mairittelevalla lempinimellä ”ilkeyden kuningatar”. Helmsley oli tuomittu veropetoksesta, ja kertomusten mukaan kohteli alaisiaan huonosti ja erotti heitä laittomasti. Hänen lemmikkikoiransa Trouble (suom. ongelma, pulma), oli varmasti eri mieltä omistajansa ilkeydestä. Helmsley kuoli vuonna 2007 ja jätti suurimman osan miljardiomaisuudestaan nimissään olleelle rahastolle, mutta lohkaisi siitä 12 miljoonaa rakkaalle Troublelle, jotta tämän elämänlaatu ja -tyyli eivät muuttuisi.

Kahdelle lapsenlapselleen Helmsley jätti 10 miljoonaa kummallekin, sillä ehdolla, että he kävisivät isänsä haudalla, mutta kaksi lastenlasta jäi ilman pennin hyrrää. Nämä perinnöttä jääneet jälkeläiset haastoivat testamentin, koska heidän mielestään 12 miljoonaa koiralle oli liikaa. (Kysyikö kukaan Troublen mielipidettä?).

Lapsenlapset voittivat oikeudessa, ja Troublen perintö väheni 2 miljoonaan. Silti aivan mukava potti, jolla Trouble varmasti eleli lokoisasti koko elämänsä vuoteen 2011 saakka. Hemmotellulla koiralla oli muun muassa vuorokauden ympäri oma henkivartijansa.

Sikarinkäryinen ehto perinnölle

Englantilainen Samuel Bratt rakasti sikareiden polttamista yli kaiken; se oli hänen lempipuuhaansa. Ilmeisesti hän kuitenkin rakasti vaimoaan enemmän, sillä sikareiden polttaminen oli mieheltä kiellettyä. Vaimo ei sietänyt niiden hajua.

Vuonna 1960 kuollut Bratt kunnioitti eläessään vaimonsa toivetta, mutta sikareiden hylkääminen oli selvästi ottanut koville, koska testamenttia laatiessaan hän oli asettanut erityisen ehdon perinnön saamiseksi. Muhkea 330 000 punnan (noin 360 000 euroa) perintö oli testamentattu kokonaisuudessaan vaimolle, kunhan tämä vain polttaisi viisi sikaria päivässä koko loppuelämänsä ajan. Tarina ei valitettavasti kerro, miten vaimon kävi.

Naisilta kielletty kirjasto

Yhdysvaltalainen asianajaja T.M. Zink, joka kuoli vuonna 1930, oli viimeisen päälle p*****ikä. Zink jätti testamentissaan vaimonsa tyhjin käsin, viisi dollaria tyttärelleen ja lähes 50 000 dollaria (∼ 46 000 euroa) rahastoon, jolla tuli rakentaa täysin ”naiseton” kirjasto.

Kaikkien kirjojen tuli olla miesten kirjoittamia eivätkä naiset saaneet missään tapauksessa astua jalallakaan Zinkin unelmien kirjastoon. Kummallista tahtoaan Zink selitti testamentissaan: ”Suunnaton vihani naisia kohtaan ei ole tuore tunne, eikä se perustu henkilökohtaisiin mielipide-eroihin heidän kanssaan, vaan on tulosta kokemuksistani naisten parissa ja heistä tekemistäni havainnoista sekä kaikesta, mitä olen oppinut kirjallisuudesta ja filosofiasta”. Katkeruutta ilmassa!?

Onneksi Zinkin perheen onnistui kumota testamentti oikeudessa, eikä mies ikinä päässyt kostamaan naisille; kirjasto jäi rakentamatta.

Tuhkat musteeksi ja sarjankuvan sivuille

Mark Gruenwald, Marvelin sarjakuvien pitkäaikainen toimittaja, kirjoittaja ja piirtäjä, menehtyi täysin yllättäen sydänkohtaukseen vuonna 1996 vain 43-vuotiaana. Hänen tunnetuin työnsä kirjoittajana on Captain America, jonka lisäksi hän oli päätoimittajana The Avengers, Thor ja Iron Man -lehdissä. Hän loi myös täysin oman sarjakuvan Squadron Supreme -sankareille.

Nuoresta iästään huolimatta hänen viimeinen tahtonsa oli tullut hyvin selväksi perheelle ja ystäville. Gruenwald oli aina puhunut siitä, kuinka hän haluaa kuolemansa jälkeen päätyä osaksi rakastamiaan sarjakuvia. Lähipiiri kunnioitti toivetta ja Gruenwaldin tuhkat sekoitettiin musteeseen, jota käytettiin Squadron Supreme -sarjan ensimmäisessä, kaikki osat kattavassa kirjapainoksessa. Näin Gruenwald saa elää ikuisesti hahmojensa kautta, niinkuin aina oli toivonut.

Kaikki taiteelle

Ei ole mitenkään outoa, että joku testamenttaa ruumiinsa tieteelle. Se on itseasiassa erittäin tärkeää lääketieteelliselle tutkimukselle ja tietysti opetukselle. Mutta se on erikoista, että joku luovuttaa maalliset jäänteensä taiteelle.

Näin kuitenkin teki puolalainen säveltäjä André Tchaikowsky (ei sukua Pjotr Tšaikovskille), kun hän vuonna 1982 menehtyi vain 46-vuotiaana. Hän oli testamentannut ruumiinsa lääketieteen tutkimukseen, mutta halusi antaa pääkallonsa englantilaiselle Royal Shakespeare Company -teatterille ja toivoi heidän käyttävän sitä rekvisiittana. Erityisesti Tchaikowsky halaji päästä lavalle Hamletissa.

Vuosia pääkallo oli mukana vain harjoituksissa, eivätkä näyttelijät uskaltaneet ottaa sitä esityksiin peläten yleisön reaktiota. Vasta vuonna 2009 David Tennant otti Tchaikowskyn kallon mukaan lavalle pohtimaan, ”ollako vai eikö”, mikä tietenkin nostatti myöhemmin hirveän paheksunnan aallon. Mutta ainakin miehen viimeinen toive tuli vihdoin toteutettua!

Harry Houdini halusi jatkaa taikojaan

Ehkä historian tunnetuin taikuri ja kahlekuningas, Harry Houdini, kohtasi loppunsa vuonna 1926. Reilua viikkoa aiemmin eräs nuori mies oli halunnut testata Houdinin väitettä, että iskut vatsaan eivät satuta häntä. Taikuri oli makuuasennossa eikä ehtinyt valmistautua lyönteihin, jotka lopulta saivat aikaan kohtalokkaan sisäisen verenvuodon.

Houdini ehti ennen kuolemaansa esittää viimeisen tahtonsa vaimolleen Bessille. Hän oli äitinsä vuoden 1913 kuoleman jälkeen ollut erityisen kiinnostunut henkimaailman asioista ja yrittänyt vuosien ajan saada tähän yhteyttä spiritismin avulla. Lukuisista yrityksistä huolimatta se ei ollut onnistunut.

Nyt kuitenkin Bessin tuli jokaisena miehensä kuoleman vuosipäivänä pitää spiritismi-istunto, jossa oli lausuttava seuraavat sanat: ”Rosabelle-answer-tell-pray, answer-look-tell-answer, answer-tell”. Siitä muodostui avioparin yhteisellä, esiintymislavalle suunnitellulla koodikielellä BELIEVE (suom. usko), ja sen oli tarkoitus avata kommunikaatioyhteys rajan taakse. Bess suoritti istunnot kuuliaisesti kymmenen vuoden ajan, mutta suuren illusionistin temput oli jo tehty maallisessa elämässä, eikä hän ikinä vastannut vaimolleen.

Houdini kuoli halloweenina, lokakuun viimeisenä päivänä, joten ajankohdan huomioiden ovat monet muut jatkaneet Bessin aloittamaa perinnettä. Kuka tietää vaikka Houdini joku päivä vielä palaisi asiaan?

Synnytystalkoot

Kanadalainen asianajaja Charles Millar oli tunnettu erilaisista jekuistaan, joita hän teki niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Hänen lempipuuhaansa oli tiputella kadulle dollarin seteleitä (silloin niitä vielä Kanadassa oli) ja seurata piilosta kuka poimisi rahan talteen.

Suurimman kepposensa Millar kuitenkin toimitti testamenttinsa muodossa. Hän menehtyi lokakuun 31. päivänä vuonna 1926 (tismalleen sama päivä kuin Harry Houdinilla), eikä hänellä ollut jälkeläisiä tai läheisiä sukulaisia. Niiden sijaan Millarilla oli tuhottomasti rahaa ja omaisuutta. Testamentissa oli monia huvittavia kohtia: hän jätti osuutensa olutpanimosta uskonnollisille johtajille ja luovutti Jamaikalla sijainneen talonsa omistuksen kolmelle toisiaan vihanneelle miehelle.

Ison osan rahoistaan Millar testamenttasi sille torontolaiselle perheelle, johon syntyisi eniten lapsia hänen kuolemaansa seuraavina kymmenenä vuotena.  Millar ei voinut aavistaa, että pian hänen kuolemansa jälkeen iskisi Suuri lama, joka sai rahattomat perheet tosissaan ottamaan osaa kilpailuun. Kääntöpuolena oli se, että kaikki eivät voineet voittaa, mutta vähävaraisiin perheisiin syntyi lukuisia uusia suita syötettäväksi. Lopulta reilun 6 miljoonan euron potin jakoi neljä perhettä, joissa kussakin oli syntynyt yhdeksän lasta.

Kisan olisi kuulunut voittaa Pauline Clarke, jolla oli 10 lasta. Mutta koska puolet lapsista oli syntynyt avioeron jälkeen uuden miehen kanssa, ei ”laittomia” lapsia laskettu lapsiksi. Mitäköhän Millar olisi asiasta ollut mieltä?

Illallista kuolleelle perheelle

Menestyvä nahkatehtaan omistaja  John Bowman asui perheensä kanssa pienessä Cuttingsvillen kylässä, joka sijaitsee keskellä ei mitään Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Perheonni ei kuitenkaan ollut pysyvää, sillä Bowmanin ja hänen vaimonsa Jennien ensimmäinen tytär menehtyi vain muutaman kuukauden ikäisenä. Vuosia myöhemmin Jennie ja 23-vuotias Ella-tytär koulivat lyhyen ajan sisään ja Bowman oli luonnollisesti surun murtama. Vuonna 1881 hän rakennutti Cuttingsvillen kukkuloille mausoleumin perheelleen ja halusi itsestään realistisen ja surevan (ja omituisen) patsaan sen oviaukolle.

Bowman rakensi mausoleumin läheisyyteen myös valtavan kartanon, jossa asui omaan kuolemaansa 1891 saakka. Hän oli täysin vakuuttunut, että koko perhe kokisi uudestisyntymisen, joten vielä eläessään hän perusti rahaston, jota tuli käytettävän kartanon ylläpitoon.

Bowmanin viimeinen toive oli, että 50 000 euron summalla maksettaisiin palvelijoille 21-huoneisen kartanon hoitamisesta, jotta koti olisi valmiina perheelle. Vaatimuksena oli myös, että joka ilta koko perheelle katetaan illallinen, jos he vaikka sattuisivat palaamaan kuolleista nälkäisinä. Toivetta kunnioitettiin, mutta vuoteen 1953 mennessä rahasto oli kulutettu loppuun ja kartano jäi tyhjilleen. Nykyään se toimii museona.

Kertomusten mukaan siellä on vuosien mittaan tapahtunut kaikenlaista selittämätöntä…

Napoleonin hiukset jakoon

Ranskan keisarina 1800-luvun alussa toiminut Napoleon Bonaparte menehtyi karkotettuna Saint Helenan saarella 5. toukokuuta 1821. Napoleonin viimeinen toive oli, että hänen hiuksensa ajeltaisiin pois ja ne jaettaisiin hänen ystäviensä kesken.

Napoleonin kuolinsyystä on käyty keskustelua jo lähes kaksi sataa vuotta. Yksi teorioista on ollut se, että englantilaiset olisivat vankeusaikana hiljalleen myrkyttäneet häntä arsenikilla. Kuoleman jälkeen ystäville levitettyjä hiustupsuja ovat nykyään museoissa ympäri Eurooppaa, joten asia on ollut helppo tutkia jälkeenpäin. Hiuksista on todellakin löytynyt erittäin korkeita arsenikkipitoisuuksia ja lisäksi Napoleon oksensi verta ennen kuolemaansa, mikä on yksi myrkytyksen oireista.

Arsenikki oli 1800-luvulla kuitenkin hyvin yleinen aine muun muassa liimoissa ja tapeteissa, joten monien silloin eläneiden arsenikkipitoisuudet olivat kymmenkertaiset meidän aikalaisiimme verrattuna. Kaikkein todennäköisimmin Napoleon menehtyi mahasyöpään.

Napoleonilla täytyi olla paljon kavereita ja tukkaa, koska tasaisin väliajoin huutokauppoihin ympäri maailman ilmestyy hänen hiussuortuviaan, joita keräilijät ostavat useilla tuhansilla euroilla.

Turha tulla perinnönjaolle viiksekkäänä

Lontoossa Brixtonin kaupunginosassa sijaitsee näyttävä mausoleumi keskellä vilkasta risteystä (kirkon läheisyydessä, lisättäköön). Se on varakkaan Buddin perheen viimeinen leposija. Henry Budd, mausoleumin rakennuttaja, oli 1800-luvun alun kiintöistömoguli, jolla oli omaisuutta ympäri Lontoota.

Ennen kuolemaansa vuonna 1862 Budd päätti tehdä testamentin, etteivät hänen kaksi poikaansa William ja Edward riitelisi perheen satojen tuhansien arvoisista kartanoista. Testamenttiin kirjattiin hyvin erikoinen ehto: Jaettavia kartanoita oli kaksi, joten kummallekin pojalle oli omansa. PAITSI siinä tapauksessa, että jompi kumpi kasvattaa viikset. Viikset olivat Henry-isälle punainen vaate, joten viiksien kanssa oli turha tulla hakemaan perintöä.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme, aiotko sinä kiusata läheisiäsi kirjoittamalla testamenttiin kummallisia toiveita.