Kohtuutonta draamailua!? 10 käsittämätöntä ylireagointia

Joillakin ihmisillä on taipumusta ylireagointiin, ja tällä listalla käydään läpi näitä draamakuninkaita- ja kuningattaria, jotka käsittelivät asioita ”hieman” yliampuvasti.

Listafriikki esittelee laajan skaalan sekä tuoreita että historiallisia tapauksia, joissa ihmisten reaktio tapahtumiin on ollut tilanteeseen nähden kohtuuton. Oliko näissä tilanteissa tarpeen menettää malttinsa näin totaalisesti? Vai oletko sitä mieltä, että draamailijoiden suhtautuminen ja käytös oli ymmärrettävää?

Kaikilla varmasti on lähipiirissä ihmisiä, jotka hieman muita useammin järjestävät kohtauksia. Toivottavasti kellään ei kuitenkaan ole aivan samalla tavalla ylireagointiin taipuvaisia läheisiä kuin tällä listalla tulee vastaan!

Sulttaani valtasi Kyproksen, koska viini loppui

Selim II oli ottomaanivaltakunnan vastahakoinen sulttaani vuosina 1566-1574. Hänen isänsä tunnettiin Suleiman Suurena, mutta Selim sai vähemmän mairittelevan, mutta varsin kuvaavan lisänimen Juoppo. Selimin aikana valtakunnan asioita hoiti käytännössä suurvisiiri, sillä sulttaani keskittyi harrastuksiinsa: metsästykseen, ratsastukseen ja viinin lipittämiseen.

Selim II oli tunnettu siitä, että hän rakasti viiniä. Sulttaanin juopottelu oli yleinen vitsin aihe sekä hänen ministeriensä että alamaistensa keskuudessa. Erityisesti Selimin mieleen oli kyproslainen viini, jota ei valitettavasti ollut saatavilla hänen tarpeisiinsa nähden riittävästi. Imperiumien johtajille tyypilliseen tapaan Selimin suhtautuminen ja ratkaisu viinin loppumiseen vuonna 1571 oli kohtuuton. Hän päätti vallata koko Kyproksen, jotta pääsisi vapaasti käsiksi saaren viinitarhoihin.

On totta, että Kypros oli strategisesti tärkeä alue ja sen valloittamista pidetäänkin Selim II:n suurimpana saavutuksena. Kyproksen valloitukseen valjastetut joukot olivat kuitenkin pois muista taisteluista ja ottomaanit kokivatkin samaan aikaan ankaria tappioita Espanjaa ja Italiaa vastaan. On melko todennäköistä, että hallitsija ei itse ollut lainkaan perillä valtakuntansa asioista: Hän vain reagoi parhaaksi katsomallaan tavalla, kun suosikkiviini loppui.

Selim II kuoli vuonna 1574, kun hän liukastui humalassa – epäilemättä kyproslaista viiniä nautittuaan – märällä kivilattialla ja löi päänsä.

Mies heittäytyi vaimonsa auton eteen estääkseen tätä äänestämästä

Koska lista aloitettiin historiallisella tapauksella, niin jatketaan täysin erilaisella ja tuoreemmalla ylireagoinnilla.

Vaikka (aikansa eläneen) ohjeen mukaan politiikka ei ole sovelias aihe pöytäkeskusteluun, on tämä seuraava ylireagointi hyvä esimerkki siitä, miten omista arvoista ja poliittisesta suuntautumisesta on erittäin suotavaa keskustella.

Mennään vuoteen 2012 ja Yhdysvaltojen Wisconsinin osavaltioon, jossa kansalaiset vaativat aiemmin virkaan valitun kuvernöörin Scott Walkerin eroa ja uusintavaalit määrättiin järjestettäväksi.

Aviopari Jeffrey ja Amanda Radle oli asiasta keskenään vastakkaista mieltä. Jeffrey oli vankkumattomana republikaanina Walkerin kannattaja ja Amanda taas aikoi äänestää jotakuta demokraattien naisehdokkaista. Kun Jeffrey sai tietää vaimonsa aikomuksesta, päätti hän kaikin tavoin estää tätä pääsemästä äänestyspaikalle – vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.

Amandan lähtiessä kotipihasta äänestämään, ei Jeffrey halunnut ottaa sitä riskiä, että ääni olisi ratkaiseva, joten hän hyppäsi vaimonsa auton eteen. Amanda ei ollut osannut odottaa Jeffreyn naurettavaa ylireagointia, joten hän osui eteen syöksyneeseen aviomieheensä. Nousematta autosta Amanda ajoi suoraan poliisiasemalla ilmoittamaan tapahtuneesta.

Jeffrey vietiin sairaalaan hoidettavaksi saatuaan vammoja selkäänsä ja niskaansa, mutta hengenvaarallisesti hän ei kuitenkaan loukkaantunut yrittäessään pelastaa osavaltiotaan liberaalilta vallankumoukselta.

Amanda ääni ei ollut ratkaiseva: Scott Walker voitti vaalit selvästi ja sai jatkaa kuvernöörinä. Jeffrey Radle siis sai mitä halusi, mutta avioliitto päättyi eroon – ei ehkä kenenkään yllätykseksi.

Syntymämerkki oli liikaa – keisari erosi vaimostaan

Kuva: Yair Haklai | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)

Rooman valtakuntaa vuosien 218 ja 222 välillä hallinnutta Elagabalusta on kutsuttu Rooman omalaatuisimmaksi keisariksi, mikä on aikamoinen titteli joukossa, johon kuuluvat muun muassa Nero ja Caligula.

Kansalaiset pelkäsivät Elagabalusta, sillä tällä oli julman sadistisia tapoja viihdyttää itseään. Hän saattoi vapauttaa leijonia huoneeseen, jossa hänen vieraansa söivät illallista tai heittää kadulle kultaa nähdäkseen, kun sitä vauhkona keräämään tulleet ihmiset talloivat toisiaan kuoliaaksi.

Teini-ikäisenä keisariksi noussut Elagabalus oli myös tunnettu seksiseikkailuistaan, mikä herätti Roomassa pahennusta. Palvelijat kiersivät pitkin kaupungin katuja etsien miehiä ja naisia keisarin petiin ja jos tarjonta oli heikkoa, kävi Elagabalus myymässä itseään kenelle vain kelpasi; joskus naiseksi pukeutuneena. Välillä hän hurvitteli laittamalla joukon alastomia naisia vetämään häntä kärryissä ympäri palatsia ja ruoski näihin lisää vauhtia.

Ottaen huomioon kaiken edellä mainitun, joka on vain pintaraapaisu, niin Elagabalus veti kohtuuttomat pultit liittyen vaimoonsa Julia Paulaan. Avioliitto aatelisnaisen kanssa oli toki solmittu lähinnä kansan miellyttämiseksi, mutta silti: ”kaikki kelpaa” -asenteella elämäänsä elänyt nuori keisari päätti erota välittömästi naimisiinmenon jälkeen, koska Julialla oli ruma syntymämerkki.

Tragediaa jalkapallostadionilla

Kuva: Phil Whitehouse | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)

Urheilussa tapahtuu ylilyöntejä sekä kentillä että katsomoissa, kun peli/ottelu//kilpailu/suoritus ei suju toivotulla tavalla. Se kuuluu toki asiaan, että tunteet kuumenevat, mutta rajansa kaikella; kyse on kuitenkin vain urheilusta, vaikka se monille onkin iso osa elämää.

Fanien osalta historian katastrofaalisimmalla tavalla päättynyt ylireagointi ja päreiden polttaminen nähtiin vuoden 1964 Tokion olympialaisten karsintaottelussa. Limassa pelatussa ottelussa Peru ja Argentiina kamppailivat paikasta olympialaisiin. Estadio Nacional -kansallisstadionin katsomokapasiteetti oli 53 000 ja tuona toukokuun 24. päivänä se oli myyty loppuun. (Yllä oleva kuva on samaiselta stadionilta, mutta vuoden 2004 Copa Américan loppuottelusta)

Tuomari antoi pelissä kiistanalaisen tuomion, jossa vääryyttä – ainakin täyden stadionin mielestä – koki kotijoukkue Peru. Mielensä pahoittaneet fanit rupesivat rähisemään katsomossa ja päättivät rynnätä valtaamaan kentän. Siihen poliisi vastasi väkivaltaisin ottein ja suihkuttamalla mellakoijia kohti kyynelkaasua, mikä luonnollisestikaan ei rauhoittanut tilannetta. Ihmiset alkoivat rynnimään paniikinomaisesti ja epäonnisimmat tallautuivat muiden jalkoihin tai puristuivat stadionin metalliportteihin. Yli 500 ihmistä loukkaantui vakavasti ja ainakin 328 ihmistä kuoli – suurin osa sisäisiin verenvuotoihin tai tukehtumisen seurauksena. Poliisin luoteihin kuolleiden lukumäärää ei ole koskaan selvitetty.

Rettelöinti jatkui stadionin ympäristössä sijainneella asuinalueella, jossa jalkapallopelistä tuohtuneet perulaiset tuhosivat muiden ihmisten koteja ja muuta omaisuutta.

Kukaan katsomoon rauhallisesti istumaan jäänyt ei loukkaantunut saatikka menettänyt henkeään, vaikka hylätty maali varmasti olikin ottanut päähän.

Ylireagointi kahdesta sentistä johtui periaatteesta

Listafriikki on aiemmin kirjoittanut hulluimmista oikeusjutuista, jotka kantaja on voittanut, ja tämä tapaus olisi sopinut mukaan myös sille listalle. Nyt se päätyi kuitenkin tälle yliampuvista reaktioista kertovalle listalle.

Yhdysvaltalainen Mary Bach oli vuonna 2011 ostoksilla Delmontin kaupungin Walmart-tavaratalossa ja poimi siellä koriinsa Brown ’N Serve -makkarapaketin. Paketin hinta oli dollareissa 98 senttiä eli sen aikaisella euron kurssilla 70 senttiä. Kuitenkin kassakoneen mukaan Bachille tuli makkarapaketista maksettavaa yksi kokonainen dollari. Eli kaksi senttiä enemmän kuin hintalappu antoi ymmärtää.

Kassatyöntekijä pahoitteli tilannetta ja Bachille hyvitettiin kahden sentin vääryys. Asiakas oli tyytyväinen siihen, miten asia hoidettiin, mutta myöhemmin suhtautuminen muuttui. Bachin mukaan Walmart yritti tietoisesti huijata häntä ja kertoi oikeudessa ostavansa makkaroita säännöllisesti, sillä hänen miehensä ja lastenlapsensa tykkäävät niistä. ”Walmart oli väärässä. Se kiskoi asiakkailta ylihintaa. Vaikka summa oli minimaalinen, oli kauppa silti väärässä”, kertoi Bach medialle periaatepäätöksestään haastaa tavaratalojätti oikeuteen.

Käsittämättömintä on se, että Bach voitti. Oikeus määräsi Walmartin maksamaan hänelle 100 dollaria vahingonkorvauksia ja 80 dollaria oikeuskulukorvauksia. Summa oli tietenkin tavaratalolle mitätön ja suhteellisen pieni myös verrattuna siihen, miten paljon aikaa ja energiaa Bach oli käyttänyt kahden sentin vääryyden oikaisemiseen. Toisaalta korvaus oli 9000-kertainen verrattuna koko jupakan aiheuttaneeseen summaan, joten siinä mielessä Bachin ylireagointi ja syytteen nostaminen oli yksi historian menestyksekkäimmistä oikeusjutuista. Ja samalla yksi naurettavimmista.

Huiskuselkkaus johti yli vuosisadan kestäneeseen siirtomaakauteen

Ottomaanien valtakunnan provinssina satojen vuosien ajan ollut Algeria joutui vuonna 1830 Ranskan valloittamaksi, koska paikallinen hallitsija huitaisi ranskalaista diplomaattia huiskulla.

Absurdilta kuulostava syy-seurausketju sai alkunsa ”tuuletinselkkauksesta” vuonna 1827. Algeria oli tuolloin ottomaanivaltakunnan provinssi, jonka hallitsijana toimi Hussein Dey. Dey neuvotteli ranskalaisen konsulin Pierre Devalin kanssa vanhoista veloista, jotka Ranskalla olivat rästissä. Ratkaisua ei kuitenkaan toistuvista tapaamisista huolimatta ollut syntynyt.

Kesken erään neuvottelutuokion tunteet pääsivät kuumenemaan ja Deval kutsui Deytä muslimeja halventavalla haukkumasanalla. Ottomaanihallitsija ei ottanut solvauksia vastaan mukisematta vaan huitaisi Devalia kärpäshuiskulla, joka toimi myös käsikäyttöisenä tuulettimena.

Ranskan kuningas Kaarle X vaati Hussein Deyltä anteeksipyyntöä törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta koska sellaista ei kuulunut, oli kruunupää sitä mieltä, että välikohtaus antoi tarpeeksi pätevän syyn hyökätä Algeriaan. Oliko ilmassa havaittavissa ylireagointia?

Miehitys kesti yli sata vuotta ja päättyi lopulta vapaussodan jälkeen vuonna 1962 Algerian itsenäistymiseen.

Tšingis-kaani kosti viestinviejänsä teloituksen tuhoamalla valtakunnan ja tappamalla miljoonia ihmisiä

Älä tapa viestinviejää, kuuluu tuttu sanonta. Tuo kehotus ei tainnut olla tuttu Keski-Aasiassa sijainneessa Kovaresmian valtakunnassa, jossa šaahi Muhammad II teloitutti tai häpäisi mongolijohtaja Tšingis-kaanin viestinviejät vuonna 1219. Mongolivaltakunnan suurkaani vastasi ennennäkemättömällä voimalla ja arvioiden mukaan hänen sotajoukkonsa tappoivat miljoonia ihmisiä; kolme neljäsosaa Kovaresmian väestöstä.

Tšingis-kaanin vaste oli järjetön ylireagointi, varsinkin kun ottaa huomioon, mitä kaikkea muuta oli tapahtunut aiemmin. Mongolit taistelivat monilla rintamilla, mutta Tšingis-kaani halusi pitää välit Kovaresmiaan kunnossa ja näki sen hallitsijan vertaisenaan johtajana, jonka kanssa olisi hyvä solmia kauppasuhteet. Muhammad II oli kuitenkin epäileväinen, sillä mongoliarmeija kylvi kauhua ja niitti tuhoa ympäri Aasiaa. Joten kun Tšingis-kaani lähetti 500 miehen karavaanin tunnustelemaan mahdollista sopimusta mukanaan kultaa, hopeaa, silkkiä ja turkiksia kaupantekoon, uskottiin Kovaresmiassa, että joukossa oli mukana vakoojia. Koko seurue tapettiin.

Tšingis-kaani ei kuitenkaan luovuttanut eikä myöskään hyökännyt joukkonsa murhanneeseen valtakuntaan, vaan lähetti šaahia tapaamaan kolme suurlähettilästä – kaksi mongolia ja yhden muslimin. Josko korkea-arvoiset virkamiehet saisivat sopimuksen aikaan? Muhammad otti miehet kuitenkin vangiksi, ajoi mongolien parrat ja hiukset, mikä oli sanoinkuvaamaton kunnianloukkaus, ja mestasi muslimin. Teloitetun lähettilään pää kulkeutui hengissä säilyneiden, mutta syvästi häväistyjen lähettiläiden matkassa Tšingis-kaanin luokse.

Siinä siunaamassa pelätty mongolijohtaja pudotti miekkansa Pohjois-Kiinassa ja jätti loistavasti edenneet taistelut Jin-dynastiaa vastaan. Hän keräsi kasaan 100 000 miehen armeijan, tärkeimmät kenraalinsa ja poikansa ja teki hyökkäyssuunnitelman. Yhdestä teloituksesta ja kahdesta parturoinnista Kovaresmia sai maksaa kovan hinnan, kun miljoonat siviilit menettivät joukkoteurastuksissa henkensä ja valtakunnasta tuli osa Tšingis-kaanin imperiumia.

Työnäyte Valkoisen talon yllä

Vuonna 1972 yhdysvaltalainen Robert Preston värväytyi armeijaan tullakseen helikopterilentäjäksi, mutta ei onnistunut suorittamaan harjoitusohjelmaa kunnialla läpi. Prestonin pestin oli kuitenkin määrä kestää neljä vuotta, joten hänet siirrettiin Marylandiin Fort Meaden tukikohtaan helikopterimekaanikoksi.

Preston kuitenkin halusi lentäjäksi ja koki nähneensä vääryyttä harjoitusohjelman aikana. Hän halusi todistaa lentotaitonsa ja päätti antaa työnäytteen korkeimmalle mahdolliselle taholle uskoen siten saavansa toisen mahdollisuuden tulla armeijan helikopterilentäjäksi. Niinpä hän eräänä helmikuisena yönä vuonna 1974 varasti tukikohdasta lähtövalmiina olleen helikopterin (kuvassa) ja suuntasi sillä kohti maan pääkaupunkia kohteenaan Valkoinen talo.

Washingtonissa Prestonin perässä oli jo poliiseja autoineen ja omine helikoptereineen, mutta mies todella oli taitava lentäjä ja onnistui näppärillä väistöliikkeillä ja uhkarohkean matalalla lentämällä pakenemaan takaa-ajajia. Lopulta, salaisen palvelun tulituksen keskellä, Preston laskeutui taidokkaasti Valkoisen talon nurmikentälle.

Preston uskoi aidosti, että puolustusvoimien korkea-arvoiset upseerit ja presidentti Richard Nixon olisivat vaikuttuneita hänen lentämisestään. Mutta sen sijaan, että hänelle olisi kiikutettu työsopimusta allekirjoitettavaksi, 20-vuotias Preston sai vuoden mittaisen vankeustuomion ja muutaman tuhannen dollarin sakot. Hänet vapautettiin armeijan palveluksesta ja tuomion jälkeen hän muutti toiselle puolelle maata. Hänestä ei – yllätys, yllätys – koskaan tullut helikopterilentäjää.

Pariskunta käännytettiin Yhdysvalloista harmittoman twiitin vuoksi

Ylireagointi ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan suhteellisuudentaju voi hävitä kokonaiselta virastolta. Näin kävi Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusvirastolle alkuvuodesta 2012, kun Leigh Van Bryan ja Emily Bunting käännytettiin lentokentältä suoraan takaisin Isoon-Britanniaan.

Yhdysvaltoihin lomailemaan lähdössä ollut pari oli innoissaan tulevasta matkasta rapakon taakse ja Van Bryan kirjoittikin Twitterissä ystävälleen yksityisviestin: ”Vapaa tällä viikolla pikaiselle juoruilulle ja preppaukselle ennen kuin lähden tuhoamaan Amerikkaa”. Van Bryan oli tarkoittanut ”tuhoamisella” sitä, että aikoo juopotella ja bilettää ankarasti. Turvallisuusvirasto ei ymmärtänyt viittausta, joten Van Bryan ja Bunting vedettiin rajatarkastuksesta sivuhuoneeseen kuulusteltaviksi. Tarkoitus oli selvittää, miten uhkaavat turistit oikein aikoivat tuhota suuren ja mahtavan Amerikan. Absurdit kysymykset lähinnä naurattivat reilu parikymppisiä lomailijoita, mutta hymyt hyytyivät, kun he tajusivat viranomaisten olevan tosissaan.

Viraston väki oli haravoinut Van Bryanin sosiaalista mediaa hyvin tarkasti ja he olivat löytäneet lisäksi twiitin, jossa mies sanoi ”kaivavansa Marilyn Monroen haudastaan” – mikä oli vitsi ja suora lainaus Family Guy -piirrossarjasta. Pariskunnan matkatavarat syynättiin läpi, mutta minkäänlaisia aseita tai työvälineitä kryptan avaamiseen ei kuitenkaan löytynyt. Tästä huolimatta Van Bryan ja Bunting lähetettiin sellissä vietetyn yön jälkeen takaisin kohti Eurooppaa.

Turvallisuusvirasto julkaisi tapahtuneesta tiedotteen, jossa Yhdysvaltojen ja sen kansalaisten suojelun kerrottiin olevan kaikessa prioriteettina. Tiedotteessa ei otettu kantaa siihen, että oliko Van Bryanin ja Buntingin käännyttäminen ylireagointia vai ei, mutta virasto halusi kuitenkin muistuttaa, että Yhdysvallat ”on vieraanvarainen ja tervetulleeksi toivottava valtio”.

Lue myös:

Lisää kommentti